Kolmas arviointikierros

Lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä IHMISOIKEUKSIEN JA LAKIASIOIDEN PÄÄOSASTO VALVONNAN PÄÄOSASTO EUROOPAN NEUVOSTO Strasbourg, 7. joulukuuta 2007 Julkinen Greco Eval III Rep (2007) 2E (P3) Teema I Kolmas arviointikierros Suomea koskeva arviointiraportti Kriminalisoinnit (ETS 173 ja 191, GPC 2) (Teema I) GRECO:n 35. täysistunnon (Strasbourg, 3. 7. joulukuuta 2007) hyväksymä Lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän sihteeristö Euroopan neuvosto F-67075 Strasbourg Cedex Puh. +33 3 88 41 20 00 Faksi +33 3 88 41 39 55

I. JOHDANTO 1. Suomi liittyi GRECO:n jäseneksi vuonna 1999. GRECO hyväksyi Suomea koskevan ensimmäisen kierroksen arviointiraportin (Greco Eval I Rep (2000) 4E) 5. täysistunnossaan (11-15. kesäkuuta 2001) ja toisen kierroksen arviointiraportin (Greco Eval II Rep (2003) 3E) 19. täysistunnossaan (28. kesäkuuta 2. heinäkuuta 2004). Edellä mainitut arviointiraportit sekä niitä vastaavat vaatimustenmukaisuusraportit ovat luettavissa GRECO:n kotisivulla (http://www.coe.int/greco). 2. GRECO:n tämänhetkisen, 1. tammikuuta 2007 aloitetun kolmannen arviointikierroksen teemat ovat: - Teema I Kriminalisoinnit: Lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen (ETS 173) 1 a, 1b, 2 12 ja 15 17 artiklat sekä 19 artiklan 1 kohta, lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan (ETS 191) 1 6 artiklat ja GPC 2 -periaate (ministerikomitean marraskuussa 1997 hyväksymiin, päätöslauselmaan 97/24 sisältyviin kahteenkymmeneen lahjonnan torjumista ohjaavaan periaatteeseen sisältyvä kansainvälistä ja kansallista korruption kriminalisointia koskeva periaate n:o 2, käänt. huom.) (korruption kriminalisointi). - Teema II Puoluerahoituksen läpinäkyvyys: korruption vastaisia yleissäännöksiä puoluerahoituksessa ja vaalikampanjoissa koskevan suosituksen Rec(2003)4 (Recommendation Rec(2003)4 of the Committee of Ministers to member states on common rules against corruption in the funding of political parties and electoral campaigns) 11, 12, 13 b, 14 ja 16 artiklat ja yleisemmin GPC 15 -periaate (poliittisten puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoitus). 3. Suomessa 11. 12. kesäkuuta 2007 käyneen GRECO:n teeman I arviointitiimin (jäljempänä GET ) jäseninä olivat varajohtaja, vakaviin talousrikoksiin erikoistunut vanhempi yleinen syyttäjä, hra Flemming DENKER (Tanska) ja Office of the Director of Public Prosecutionsin (Irlanti) vanhempi syyttäjä, hra Henry MATTHEWS. GET:n tukena toimivat toimeenpanevan sihteerin varamies, hra Björn JANSON, ja rva Laura SANZ-LEVIA GRECO:n sihteeristöstä. GET:n asiantuntijoille toimitettiin ennen tarkastuskäyntiä kattava vastaus arviointikyselyyn (asiakirja Greco Eval III (2007) 4E, teema I) sekä asianmukaisen lainsäädännön jäljennökset. 4. GET tapasi seuraavien valtiollisten organisaatioiden edustajat: oikeusministeriö (kriminaalipoliittinen osasto, lainvalmisteluosasto ja oikeushallinto-osasto) ja sisäministeriö. GET tapasi myös keskusrikospoliisin (KRP), valtakunnansyyttäjäviraston, tuomioistuinten sekä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen edustajia. Lisäksi GET tapasi Transparency Internationalin ja median edustajia. 5. Tämä GRECO:n kolmannen arviointikierroksen teemaa I ( Kriminalisoinnit ) koskeva raportti laadittiin kyselyyn annettujen vastausten ja tarkastuskäynnin aikana saatujen tietojen perusteella. Raportin päätavoitteena on arvioida niitä toimenpiteitä, jotka Suomen viranomaiset ovat ottaneet käyttöön täyttääkseen kohdassa 2 esitetyistä määräyksistä johtuvat vaatimukset. Raportissa tilannekuvausta seuraa kriittinen analyysi. Päätelmissä luetellaan suositukset, jotka GRECO on antanut Suomelle, jotta tämä voisi parantaa kykyään noudattaa tarkasteltavina olevia määräyksiä. 6. Teemaa II ( Puoluerahoituksen läpinäkyvyys ) koskeva raportti on asiakirjassa Greco Eval III Rep (2007) 2E, Teema II. 2

II. KRIMINALISOINNIT Tilannekuvaus 7. Suomi ratifioi lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen (ETS 173) 3. lokakuuta 2002, ja yleissopimus tuli Suomen osalta voimaan 1. helmikuuta 2003. Suomi on esittänyt varaumia 12 artiklaan (vaikutusvallan väärinkäyttö) ja 17 artiklaan (lainkäyttövalta). 8. Suomi ei ole allekirjoittanut eikä ratifioinut lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjaa (ETS 191). Oikeusministeriön virkailijat ilmoittivat GET:lle, että pöytäkirja aiotaan allekirjoittaa ja ratifioida varaumitta ja julistuksitta ennen vuoden 2007 loppua. Kansallisten virkamiesten lahjonta (ETS 173:n 1 3 artiklat ja 19 artiklan 1 kohta) 9. Rikoslain (RL) 16 luvun 13 ja 14 :n määräykset kriminalisoivat kansallisten virkamiesten aktiivisen lahjonnan 1, ja kansallisten virkamiesten passiivisesta lahjonnasta säädetään RL:n 40 luvun 1 3 :ssä seuraavasti: Aktiivinen lahjonta 16 luku Rikoksista viranomaisia vastaan (563/1998) 13 Lahjuksen antaminen (604/2002) (1) Joka virkamiehelle lupaa, tarjoaa tai antaa hänen toiminnastaan palvelussuhteessa hänelle tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa, on tuomittava lahjuksen antamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (2) Lahjuksen antamisesta tuomitaan myös se, joka virkamiehen toiminnasta palvelussuhteessa lupaa, tarjoaa tai antaa 1 momentissa tarkoitetun lahjan tai edun toiselle. 14 Törkeä lahjuksen antaminen (563/1998) Jos lahjuksen antamisessa (1) lahjalla tai edulla pyritään saamaan asianomainen toimimaan palvelussuhteessa velvollisuuksiensa vastaisesti lahjojaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen tai (2) lahjan tai edun arvo on huomattava ja lahjuksen antaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lahjuksen antamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. 1 Julkisen sektorin lahjontaa koskevia määräyksiä sovelletaan asiasta riippuen sekä fyysisiin että oikeushenkilöihin. 3

Passiivinen lahjonta 40 luku Virkarikoksista (604/2002) 1 Lahjuksen ottaminen (604/2002) Jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle (1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi, (2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka (3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies on tuomittava lahjuksen ottamisesta myös, jos hän toiminnastaan palvelussuhteessa hyväksyy 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai muun edun antamisen toiselle taikka lupauksen tai tarjouksen siitä. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä. 2 Törkeä lahjuksen ottaminen (604/2002) Jos lahjuksen ottamisessa (1) virkamies asettaa lahjuksen toimintansa ehdoksi taikka toimii tai hänen tarkoituksenaan on toimia lahjan tai edun vuoksi palvelussuhteessaan velvollisuuksiensa vastaisesti lahjanantajaa tai toista huomattavasti hyödyttäen tai toiselle tuntuvaa vahinkoa tai haittaa aiheuttaen taikka (2) lahjan tai edun arvo on huomattava ja lahjuksen ottaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, virkamies on tuomittava törkeästä lahjuksen ottamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi sekä lisäksi viralta pantavaksi. 3 Lahjusrikkomus (604/2002) Jos virkamies itselleen tai toiselle (1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka (2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen siten, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen, hänet on tuomittava, jollei tekoa ole rangaistava lahjuksen ottamisena tai törkeänä lahjuksen ottamisena, lahjusrikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Rikokseen liittyviä elementtejä/käsitteitä Kansallinen virkamies 10. Virkamiehellä tarkoitetaan rikoslain 40 luvun 11 :n 1 momentissa henkilöä, joka on virka- tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan taikka kuntayhtymään tai muuhun kuntien julkisoikeudelliseen yhteistoimintaelimeen, eduskuntaan, valtion liikelaitokseen taikka evankelisluterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan tai sen seurakuntaan tai seurakuntien yhteistoimintaelimeen, Ahvenanmaan maakuntaan, Suomen Pankkiin, Kansaneläkelaitokseen, Työterveyslaitokseen, kunnalliseen eläkelaitokseen, Kuntien takauskeskukseen tai kunnalliseen työmarkkinalaitokseen. 11. Rikoslain 16 luvun 20 :n 3 ja 5 momentin, 40 luvun 12 :n 1 3 ja 5 momentin sekä 13 :n mukaan virkamiehen käsite koskee julkista luottamustehtävää hoitavia henkilöitä, julkisyhteisön työntekijöitä, ulkomaisia virkamiehiä, julkista valtaa käyttäviä henkilöitä ja sotilaita. Lisäksi GET 4

sai sen vaikutelman, että Suomessa virkamiehiä ovat pormestarit, ministerit, tuomarit, maallikkotuomarit, syyttäjät ja muut oikeudelliseen tehtävään nimitetyt tai valitut henkilöt. Lupaus, tarjoaminen tai antaminen (aktiivinen lahjonta) 12. Lupaus, tarjoaminen ja antaminen mainitaan nimenomaisesti aktiivista lahjontaa koskevissa rikosoikeudellisissa määräyksissä (rikoslain 16 luvun 13 :n 1 momentti). Tarjouksen tai lupauksen pyytäminen, vastaanottaminen tai hyväksyminen (passiivinen lahjonta) 13. Passiivinen lahjonta kattaa kolme eri tilannetta: virkamies pyytää lahjan/edun, ottaa vastaan lahjan/edun tai hyväksyy lahjan/edun (rikoslain 40 luvun 1 ). Oikeudeton etu 14. Kansallisten virkamiesten aktiivista lahjontaa koskevissa määräyksissä ei erikseen määrätä, että edun (eli lahjan tai muun edun ) on oltava oikeudeton. Mikä tahansa lahja/etu voi kuulua rikoksen sovellusalaan, jos sen tarkoituksena on vaikuttaa virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa. 15. Kansallisten virkamiesten passiivisen lahjonnan osalta laissa määrätään erikseen, että edun on oltava oikeudeton ollakseen rikos. Rikoslain GET:lle esitetyssä englanninnoksessa käytetään eri ilmauksia: unjustified benefit (passiivinen lahjonta, 40 luvun 1 ) ja unlawful benefit (passiivinen lahjontarikkomus, 40 luvun 3 ). Tutkittuaan myös suomen/ruotsinkieliset alkuperäistekstit GET huomasi, että lain alkuperäinen sanamuoto ( oikeudettoman edun / orättmätig förmån ) virkamiehen passiivisen lahjonnan kaikissa muodoissa tulisi kääntää oikeammin ilmauksella undue benefit. 16. Oikeudettomien etujen tulkinnan kohdalla GET:lle kerrottiin valtiovarainministeriön julkaisemasta Arvot arjessa virkamiehen etiikka -käsikirjasta, jossa mm. todetaan: Virkamies ei ota vastaan taloudellista tai muuta etuutta, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen tai viranomaiseen. Luottamus voi vaarantua, vaikka taloudellinen tai muu etu ei tosiasiallisesti vaikuttaisikaan virkatoimiin, jos se kuitenkin ulkopuolisen silmin saattaisi vaikuttaa niihin. Kielletyn etuuden rahallista arvoa ei ole määritelty. Yksittäistapauksessa asia ratkaistaan ottaen huomioon virkamiehen asema organisaatiossa, hänen tehtävänsä, kyseessä olevan edun laatu ja toistuvuus sekä tekoon liittyvät muut olosuhteet. 17. GET:lle tiedotettiin myös valtiovarainministeriön ohjeista (10/2001) viraston ulkopuolisten tahojen kustantamista matkoista. Ohjeissa todetaan muun muassa, ettei Suomessa ole säännöksiä tai ohjeita kielletyn etuuden arvon määrittelystä. Samoissa ohjeissa todetaan, ettei edun taloudellisesta arvosta yksinään voida päätellä, missä määrin etu saattaa vaarantaa virkamieheen tai viranomaiseen kohdistuvan luottamuksen, eikä oikeuskäytäntöä ole riittävästi, jotta tässä suhteessa voitaisiin tehdä päätelmiä. GET:n tapaamat virkamiehet, jotka antoivat ymmärtää, että riittävien ohjeistusten puutteessa on käytettävä tervettä järkeä, vahvistivat tämän tilanteen, jossa valtiovarainministeriön ohjeen mukaan jokaista tapausta tulee harkita tapauskohtaisesti harkittaessa, mikä muodostaa oikeudettoman edun. 18. Lisäksi lahja tai etu, joka on huomattava, voi johtaa törkeään lahjontaan sekä sen aktiivisessa että passiivisessa muodossa (rikoslain 16 luvun 14 ja 40 luvun 2 ). GET:lle tiedotettiin, että lahja tai etu olisi huomattava, jos sen rahallinen arvo olisi vähintään noin 10 000 euroa. 5

Suoraan tai välillisesti 19. Laissa ei nimenomaisesti käytetä sanamuotoa suoraan tai välillisesti. GET:lle kerrottiin kuitenkin, ettei tämä estäisi nostamatta syytettä lahjontarikoksista, joissa on mukana välikäsiä. Suomen viranomaiset viittasivat tässä suhteessa rikoslain 5 luvun 6 :ään, jossa on yleisiä määräyksiä avunannosta rikokseen ja jossa säädetään etenkin: Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä. Tätä itseään tai toista henkilöä varten 20. Lain sanamuoto hänelle tai toiselle antaa ymmärtää, että lahja/etu voi myös olla tarkoitettu jollekulle toiselle. jotta tämä toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan 21. Lahjontaa koskevassa lainsäädännössä on ilmaus toiminta palvelussuhteessa, eikä siinä viitata erikseen pidättäytymiseen toimimasta. GET:lle vierailun aikana toimitettujen tietojen mukaan toiminta tulee kuitenkin ymmärtää virkamiehen päätöksenä toimia tai pidättäytyä toimimasta. Tahallisen 22. Rikoslain eräänä perusperiaatteena on, että ainoastaan tahallinen toiminta on rangaistavaa, ellei erikseen päinvastaista määrätä. Rikoslain 3 luvun 6 :ssä tahallisuus määritellään seuraavasti: Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Vain tahallisesti tehdyt lahjontarikokset kriminalisoidaan. Lahjontarikokset on kriminalisoitu vain silloin, kun ne on tehty tahallisesti. Lisäksi tekijän on oltava tietoinen kaikista rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen tarvittavista seikoista. Ellei tekijä ole niistä tietoinen tai erehtyy jossakin suhteessa, tekoa ei voida pitää tahallisena. 23. Lisäksi edun hyväksyttävyys tai tuomittavuus arvioidaan lahjontatilanteessa sen mukaan, oliko edulla tarkoitus vaikuttaa tai pyrkiä vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelusuhteessa. Toisin sanoen ei ole välttämätöntä, että etu on tosiasiallisesti vaikuttanut palveluun. Sanktiot 24. Virkamiesten aktiivisessa lahjonnassa on kaksi eri tasoa, ja sanktiot vaihtelevat sakosta kahden vuoden vankeustuomioon, ja mikäli rikosta pidetään törkeänä, odotettavissa olevat sanktiot vaihtelevat neljän kuukauden vankilatuomiosta neljän vuoden vankilatuomioon. 25. Virkamiehen passiivisessa lahjonnassa on kolme eri tasoa ja näin ollen kolme sanktiotasoa: lahjontarikkomuksesta, joka on lievin muoto, voidaan tuomita sakko tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistus, lahjonnasta voidaan tuomita sakko tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistus, ja törkeän lahjonnan seuraamuksena on neljästä kuukaudesta kahteen vuotta vankeutta. 6

26. Passiivinen lahjonta voi johtaa myös (kansallisen) virkamiehen viraltapanoon, jos tehty rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä (RL:n 40 luvun 1 ). Törkeissä passiivisissa lahjontatapauksissa viraltapano on vankilatuomion ohella pakollinen sanktio. 27. Lahjuksen ottamisesta kansanedustajana ja muista tämänkaltaisista rikoksista aiheutuu samankaltaisia sanktioita. Tilastot/oikeuskäytäntö 28. Tilastot osoittavat, että vuosina 1996 2005 poliisille ilmoitettiin 78 virkamiehen aktiivista lahjontatapausta (rikoslaki 16:13). Samaan aikaan 47 tapauksessa nostettiin syytteitä, ja 33 tapauksessa tuomioistuimet antoivat näihin rikoksiin liittyviä tuomioita. Tuomioistuimet hylkäsivät neljätoista tapausta. Kyseisten tekijöiden suuri enemmistö tuomittiin päiväsakkotuomioihin, jotka vaihtelivat keskimäärin 25:stä 80 päiväsakkoon. Kolmessa tapauksessa vuosina 1996 2005 tekijät tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin: vuonna 1997 neljäksi, vuonna 2001 kahdeksi ja vuonna 2004 kolmeksi kuukaudeksi. Vuonna 2005 yksi tekijä tuomittiin 45 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Virkamiesten törkeitä aktiivisia lahjontatapauksia (RL:n 16 luvun 14 ) oli vuosina 1996 2005 viisi kappaletta. Nämä johtivat päiväsakkoihin (kaksi tapausta vuonna 1996) ja seitsemän kuukauden ehdolliseen tuomioon (yksi tapaus vuonna 1999), ja kahdessa tapauksessa jätettiin tuomitsematta (1999). Kahdessa tapauksessa tekijät tuomittiin seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen (yksi tapaus vuonna 1996 ja yksi vuonna 1999), yhdessä tapauksessa seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen (1996), ja kahdessa tapauksessa (1999) seuraamuksia ei määrätty. 29. Vuosina 1996 2005 poliisille ilmoitettiin 56 virkamiehen passiivista lahjontatapausta. Samaan aikaan 14 tapauksessa nostettiin syytteitä, ja yhdeksässä tapauksessa tuomioistuimet antoivat näihin rikoksiin liittyviä tuomioita. Tuomioistuimet hylkäsivät viisi tapausta. Useimmat näistä tuomioista johtivat päiväsakkotuomioihin, jotka vaihtelivat keskimäärin 45:stä 90 päiväsakkoon. Kolmessa tapauksessa tekijät tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin: vuosina 1996 ja 1997 neljäksi kuukaudeksi ja vuonna 1998 kahdeksi kuukaudeksi. Virkamiesten törkeitä passiivisia lahjontatapauksia (RL:n 40 luvun 2 ) on vuosina 1996 2005 ollut kolme; vuonna 1996 yhdessä tapauksessa tekijä sai 20 kuukauden ehdottoman vankeustuomion ja toisessa yhdeksän kuukauden ehdollisen vankilatuomion. Vuonna 2005 yksi tapaus johti yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankilatuomioon. Lopuksi mitä tulee näiden rikosten vähiten vakavaan muotoon eli lahjusrikkomukseen (RL:n 40 luvun 3 ), tuomiota on annettu yhdeksän, ja ne ovat johtaneet päiväsakkoihin (keskimäärin 6 23 päiväsakkoa). Kahdessa tapauksessa (2001) seuraamuksia ei määrätty (2001). Kansanedustuslaitoksen jäsenen lahjonta (ETS 173:n 4 artikla) 30. Rikoslaissa kansanedustajat erotellaan muiden julkisyhteisöjen jäsenistä. Kansanedustajien aktiivisesta ja passiivisesta lahjonnasta määrätään erikseen, kun taas virkamiesten lahjonta koskee myös muiden kansanedustuslaitosten kuin eduskunnan jäseniä. 7

i) Kansanedustajat 31. Kansanedustajan aktiivinen ja passiivinen lahjonta ovat rikoslain 16 luvun 14 a :n ja 40 luvun 4 :n mukaan rikoksia. Kansanedustajat eivät rikoslaissa kuulu virkamiehen käsitteeseen. Sen sijaan kansanedustajien erikoisluonne ja erikoistehtävät huomioon ottaen on laadittu heihin sovellettavia erikoismääräyksiä. 16 luvun 14 a Lahjuksen antaminen kansanedustajalle (604/2002) Joka kansanedustajalle lupaa, tarjoaa tai antaa hänelle tai toiselle tarkoitetun lahjan tai muun oikeudettoman edun, jotta tämä edun vuoksi edustajantoimessaan menettelisi jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla, on tuomittava lahjuksen antamisesta kansanedustajalle sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. 40 luvun 4 Lahjuksen ottaminen kansanedustajana (604/2002) Jos kansanedustaja itselleen tai toiselle (1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi taikka (2) ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen ja lupaa toimia edun vuoksi edustajantoimessaan jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla, hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta kansanedustajana sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Rikokseen liittyviä elementtejä/käsitteitä Lupaus, tarjoaminen tai antaminen (aktiivinen lahjonta) 32. Lupaus, tarjoaminen ja antaminen mainitaan nimenomaisesti rikosoikeudellisissa määräyksissä (rikoslain 16 luvun 14 a ). Tarjouksen tai lupauksen pyytäminen, vastaanottaminen tai hyväksyminen (passiivinen lahjonta) 33. Jos kansanedustaja pyytää, ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka hyväksyy sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen (rikoslain 40 luvun 4 ), on kyse passiivisesta lahjonnasta. jotta tämä toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan 34. Vastuuta passiivisesta lahjonnasta, johon kansanedustajat syyllistyvät, suhteessa virkamiesten passiiviseen lahjontaan on laissa edelleen tarkennettu käyttämällä ilmausta ja lupaa toimia edun vuoksi edustajantoimessaan jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla. Laissa mainitaan kansanedustajan toiminta, eikä siinä nimenomaisesti viitata toimimasta pidättäytymiseen. Kansanedustajien päätöksiä toimia tai pidättäytyä toimimasta kuuluvat lain sovellusalaan. 8

Oikeudeton etu 35. Laissa (rikoslain 16 luvun 14 a ) sellaisena kuin se on käännettynä edellytetään, että edun on oltava unlawful (laiton) sekä aktiivisen että passiivinen lahjonnan osalta. Tutkittuaan myös alkuperäisen suomen/ruotsinkielisen tekstin GET havaitsi, että alkuperäisessä suomen/ruotsinkielisessä sanamuodossa molemmissa tilanteissa käytetään termiä oikeudettoman edun / orättmätig förmån, joka tulisi oikeammin kääntää ilmauksella undue benefit. Muut elementit 36. Se, mitä muihin erityisiin elementteihin/käsitteisiin liittyen kuvaillaan ilmauksilla suoraan tai välillisesti, tätä itseään tai toista henkilöä varten ja tahallisen kansallisten virkamiesten lahjonnan (edellä) kohdalla, pätee myös kansanedustajien lahjontaan. Ne kansanedustuslaitoksen jäsenet, jotka eivät ole kansanedustajia 37. Kansallisen kansanedustuslaitoksen niihin jäseniin, jotka eivät ole kansanedustajia (paikallisen neuvoston tai valtuuston jäsenet jne.), sovelletaan kansallisten virkamiesten aktiivista ja passiivista lahjontaa koskevia määräyksiä rikoslain 16 luvun 20 :n 3 momentin sekä 40 luvun 12 :n 1 ja 3 momentin mukaisesti. Näissä lainkohdissa tarkoitetaan julkista luottamustehtävää hoitavaa henkilöä ja julkista valtaa käyttävää henkilöä. Rikoslain 40 luvun 11 :n 2 momentissa julkista luottamustehtävää hoitavalla henkilöllä ja julkista valtaa käyttävällä henkilöllä tarkoitetaan kunnanvaltuutettua ja muuta yleisillä vaaleilla valittua 1 kohdassa mainitun julkisyhteisön edustajiston jäsentä kuin kansanedustajaa edustajantoimessaan sekä 1 kohdassa mainitun julkisyhteisön tai laitoksen toimielimen, kuten valtioneuvoston, kunnanhallituksen, lautakunnan, johtokunnan, komitean, toimikunnan ja neuvottelukunnan, jäsentä sekä muuta mainitun julkisyhteisön tai laitoksen luottamushenkilöä. Koska kansallisten virkamiesten lahjontaa koskevia määräyksiä tulee soveltaa, kyseisen lahjonnan kohdalla edellä kuvaillut erityiselementit/käsitteet pätevät myös niiden kansanedustuslaitoksen jäsenten, jotka eivät ole kansanedustajia, lahjontaan. Sanktiot 38. Kansanedustajien sekä aktiivisesta että passiivisesta lahjonnasta rangaistaan sakolla tai korkeintaan neljän vuoden vankeudella. Näin ollen kansanedustajan lahjontaa koskevissa rikosmääräyksissä säädetty enimmäisrangaistus (neljän vuoden vankeus) on samaa luokkaa kuin virkamiehen lahjontaan ja törkeään lahjontaan sovellettavat rangaistukset eli korkeintaan neljän vuoden vankeus. Laissa ei kuitenkaan säädetä kansanedustajien törkeästä lahjonnasta. 39. Niiden kansanedustuslaitosten jäsenten, jotka eivät ole kansanedustajia, lahjonnasta rangaistaan samoin kuin virkamiesten lahjonnasta (lahjusrikkomukset mukaan luettuina) eli sakolla tai enintään kahden vuoden vankeudella tai törkeissä tapauksissa enintään neljän vuoden vankeudella. 40. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. 9

Ulkomaisen virkamiehen lahjonta (ETS 173:n 5 artikla) 41. Kansallisten virkamiesten aktiivista ja passiivista lahjontaa koskevia määräyksiä sovelletaan rikoslain 16 luvun 20 :n 3 momentin sekä 40 luvun 12 :n 1 ja 3 momentin mukaisesti myös ulkomaisen virkamiehen lahjontaan. Ulkomaisen virkamiehen käsite määritellään rikoslain 40 luvun 11 :n 4 momentissa niin, että sillä tarkoitetaan henkilöä, joka on nimitetty tai valittu vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen hallinnolliseen tai oikeudelliseen virkaan tai tehtävään tai joka muuten hoitaa julkista tehtävää vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen puolesta. Koska kansallisten virkamiesten lahjontaa koskevia määräyksiä tulee soveltaa, kyseisen lahjonnan kohdalla (edellä) kuvaillut erityiselementit/käsitteet pätevät myös ulkomaisen virkamiehen lahjontaan. 42. Edellä kuvatut kansallisen virkamiehen lahjonnan sanktiot koskevat viraltapanoa lukuun ottamatta myös ulkomaisen virkamiehen lahjontaa. 43. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. Toisen valtion kansanedustuslaitoksen jäsenen lahjonta (ETS 173:n 6 artikla) Rikokseen liittyviä elementtejä/käsitteitä 44. Toisen valtion kansanedustuslaitoksen jäsenen aktiivinen ja passiivinen lahjonta ovat rikoslain mukaan rikoksia (joko ulkomaisen parlamentin jäsenten lahjontana tai toisen valtion kansanedustuslaitoksen niiden jäsenten, jotka eivät ole parlamentin jäseniä, lahjontana). 45. Kansanedustajien lahjontaa koskevia määräyksiä sovelletaan toisen valtion kansanedustuslaitoksen jäseniin. Tämä seuraa rikoslain 16 luvun 20 :n 4 momentista, jossa sanotaan: Sovellettaessa tämän luvun 14 a :ää rikollisen teon kohteena olevaan kansanedustajaan rinnastetaan 40 luvun 11 :ssä tarkoitettu ulkomaisen parlamentin jäsen, ja rikoslain 40 luvun 12 :n 4 momentista (passiivinen lahjonta). Lisäksi ulkomaisen parlamentin jäsenellä tarkoitetaan sekä toisen valtion kansanedustuslaitoksen että kansainvälisten parlamentaaristen yleiskokousten jäseniä (rikoslain 40 luvun 11 :n 6 momentti). Ne toisen valtion kansanedustuslaitoksen jäsenet, jotka eivät ole parlamentin jäseniä, katsotaan ulkomaisiksi virkamiehiksi, ja näin ollen heitä koskevat samat määräykset kuin edellä. 46. Kansanedustajien/kansanedustuslaitoksen niiden jäsenten, jotka eivät ole kansanedustajia, lahjonnan kohdalla kuvatut elementit/käsitteet pätevät myös niiden ulkomaisen parlamentin jäsenten/toisen valtion kansanedustuslaitoksen jäsenten lahjontaan, jotka eivät ole parlamentin jäseniä. 47. Edellä kuvatut kansanedustajan/kansanedustuslaitoksen jäsenen lahjonnan sanktiot koskevat viraltapanoa lukuun ottamatta myös ulkomaisen parlamentin jäsenen/toisen valtion kansanedustuslaitoksen niiden jäsenten, jotka eivät ole parlamentin jäseniä, lahjontaa. 48. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. 10

Lahjonta yksityisellä sektorilla (ETS 173:n 7 ja 8 artiklat) 2 49. Aktiivinen ja passiivinen lahjonta yksityisellä sektorilla ovat rikoksia rikoslain 30 luvun (Elinkeinorikoksista) 7 ja 8 :n mukaan. Lainkohdat kuuluvat seuraavasti: 7 luku Lahjominen elinkeinotoiminnassa (769/1990) Joka 1) elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevalle, 2) elinkeinonharjoittajana toimivan yhteisön tai elinkeinotoimintaa harjoittavan säätiön hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenelle, toimitusjohtajalle, tilintarkastajalle tai selvitysmiehelle taikka 3) elinkeinonharjoittajan puolesta tehtävää suorittavalle lupaa, tarjoaa tai antaa lahjottavalle itselleen taikka toiselle osoitetun oikeudettoman edun (lahjuksen) tarkoituksin saattaa lahjottava toimessaan tai tehtävässään suosimaan lahjuksen antajaa tai jotakuta muuta taikka palkita lahjottava sellaisesta suosimisesta, on tuomittava lahjomisesta elinkeinotoiminnassa sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 8 luku Lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa (604/2002) Joka elinkeinonharjoittajan palveluksessa ollessaan, elinkeinonharjoittajana toimivan yhteisön tai elinkeinotoimintaa harjoittavan säätiön hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana, tilintarkastajana tai selvitysmiehenä taikka elinkeinonharjoittajan puolesta tehtävää suorittaessaan itselleen tai toiselle pyytää lahjuksen tai tekee muutoin aloitteen sellaisen saamiseksi, ottaa vastaan tai hyväksyy lahjuksen suosiakseen toimessaan tai tehtävässään lahjuksen antajaa tai jotakuta muuta taikka palkkioksi tällaisesta suosimisesta, on tuomittava lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rikokseen liittyviä elementtejä/käsitteitä Henkilölle, joka on johtoasemassa tai tekee työtä missä tahansa asemassa yksityissektorilla 50. GET:lle ilmoitettiin, että rikoksentekijöiden käsite tulisi ymmärtää laajimmassa merkityksessään niin, että se kattaa kenet tahansa, joka on johtoasemassa tai työskentelee yrityksessä siitä riippumatta, mikä hänen asemansa yrityksessä on, eli hallituksen jäsenet, yrityksen palveluksessa olevat henkilöt ja yrityksen puolesta velvoitteita toteuttavat henkilöt. GET tutki myös lain alkuperäistekstin, jonka mukaan 7 :n momentti ja 8 :n 1 momentti koskevat yrityksen työntekijöitä ja 7 :n 3 momentti sekä 8 :n 3 momentti henkilöitä, jotka eivät ole työntekijöitä mutta jotka suorittavat jotakin erityistä tehtävää liikeyrityksen puolesta. Liiketoiminnassa tapahtuvan ; velvollisuuksiensa vastaisesti 3 51. Lahjontarikos yksityisellä sektorilla koskee liiketoimintaa, jossa toimijat ovat ensisijaisesti yksityisoikeuden alaisia yrityksiä ja yhtiöitä. Näiden lukeminen liikeyrityksiksi ei edellytä niiltä 2 Suomi on esittänyt lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen 7 ja 8 artikloihin varauman, jossa määrätään ulkomailla tehtyjä rikoksia koskeva kaksoisrangaistavuusvaatimus. 3 Henkilöt, jotka ovat johtoasemassa tai tekevät työtä missä tahansa asemassa yksityissektorilla. 11

toimintaa, jolla pyritään tuottamaan voittoa. Velvoitteen rikkomista ei lahjontarikoksessa edellytetä. Lupaus, tarjoaminen tai antaminen (aktiivinen lahjonta) 52. Lupaus, tarjoaminen ja antaminen mainitaan nimenomaisesti aktiivista lahjontaa koskevassa määräyksessä (rikoslain 30 luvun 7 ). Tarjouksen tai lupauksen pyytäminen, vastaanottaminen tai hyväksyminen (passiivinen lahjonta) 53. Passiivinen lahjonta kattaa kolme eri tilannetta: lahjuksen ottaja pyytää, ottaa vastaan tai hyväksyy lahjuksen (rikoslain 30 luvun 8 :n 3 momentti). Oikeudeton etu 54. Rikoslain GET:lle toimitetussa englanninkielisessä käännöksessä käytetään ilmauksia unlawful etu (aktiivinen lahjonta, 30 luvun 7 ) ja bribe (passiivinen lahjonta, 30 luvun 8 ). Tutkittuaan myös alkuperäisiä suomen/ruotsinkielisiä tekstejä GET havaitsi, että yksityisellä sektorilla sekä aktiivinen että passiivinen lahjonta edellyttää oikeudetonta etua. Suoraan tai välillisesti 55. Laki ei nimenomaisesti kata sanamuotoa suoraan tai välillisesti. GET:lle ilmoitettiin, ettei tämä estäisi nostamasta syytteitä lahjontarikoksista, joissa on mukana välikäsiä. Suomen viranomaiset viittasivat tässä suhteessa rikoslain 5 luvun 6 :ään, jossa on yleisiä määräyksiä avunannosta rikokseen lahjontarikokset mukaan luettuina ( Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä ). Tätä itseään tai toista henkilöä varten 56. Laissa on sanamuoto itseään tai toista henkilöä varten (kolmas osapuoli). Tahallisen 57. Tarkoituksellisuusvaatimus on siinä suhteessa erityinen, että lahjuksen antamisen tarkoituksena on oltava, että lahjuksen saaja saadaan suosimaan lahjuksen antajaa tai palkitsemaan hänet suoraan tai epäsuorasti tällaisesta suosinnasta. Lahjuksen vastaanottajan tarkoituksena on vastaavasti oltava suosia lahjuksen antajaa tai palkita hänet suoraan tai epäsuorasti tällaisesta suosinnasta. Sanktiot 58. Yksityisellä sektorilla niin aktiivisen kuin passiivisenkin lahjonnan sanktiona on sakko tai enintään kahden vuoden vankeustuomio. Lahjonnasta yksityisellä sektorilla ei ole olemassa törkeää muotoa, eikä yli kahden vuoden vankeustuomio ole mahdollinen. Toisaalta henkilölle, joka kuuluu liikeyrityksen johtoon tai joka on lahjontarikokseen yksityisellä sektorilla syyllistyvän yrityksen työntekijä, voidaan määrätä määräaikainen liiketoimintakielto (laki liiketoimintakiellosta). Liikeyritys, jonka palveluksessa aktiiviseen tai passiiviseen lahjontaan 12

syyllistyvä henkilö oli, voidaan myös tuomita yhteisösakkoon oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevien määräysten (rikoslain 9 luku ja 16 luvun 18 ) perusteella. Tilastot/oikeuskäytäntö 59. Tilastot osoittavat, että vuosina 1996 2005 kuusi aktiivisen lahjonnan tapausta yksityisellä sektorilla johti syytteisiin, ja yhdessä tapauksessa oikeusistuin langetti tällaisesta rikoksesta tuomion. Tekijä tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Neljä tapausta hylättiin, ja oikeusistuimet jättivät yhden tapauksen tutkimatta. 60. Mitä passiiviseen lahjontaan yksityisellä sektorilla tulee, tilastot osoittavat, että vuosina 1996 2005 kaksi tapausta johti syytteisiin ja että oikeusistuin antoi päätöksen kahdessa tapauksessa. Nämä tapaukset johtivat kahteen tuomioon: yhdessä tapauksessa seuraamuksena oli kolmen kuukauden ehdollinen tuomio, ja toisessa ei määrätty rangaistusta. Kansainvälisten järjestöjen virkamiesten lahjonta (ETS 173:n 9 artikla) 61. Ulkomaisen virkamiehen käsitteen kattama kansainvälisten järjestöjen virkamiesten aktiivinen ja passiivinen lahjonta on kriminalisoitu rikoslain 16 luvun 20 :n 3 momentin ja 40 luvun 12 :n 3 momentin perusteella. Näissä lainkohdissa viitataan edellä kuvailtuihin kansallisten virkamiesten aktiivista ja passiivista lahjontaa koskeviin määräyksiin (16 luvun 13 ja 14 sekä 40 luvun 1 3 ). Ulkomainen virkamies määritellään rikoslain 40 luvun 11 :n 4 momentissa seuraavasti: ulkomaisella virkamiehellä [tarkoitetaan] henkilöä, joka on nimitetty tai valittu vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen hallinnolliseen tai oikeudelliseen virkaan tai tehtävään tai joka muuten hoitaa julkista tehtävää vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen puolesta. Kansallisen virkamiehen lahjonnan (edellä) kohdalla kuvatut elementit/käsitteet pätevät myös kansainvälisten järjestöjen virkamiesten lahjontaan. 62. Edellä kuvatut kansallisen virkamiehen lahjonnan sanktiot viraltapanoa lukuun ottamatta (rikoslain 40 luvun 12 :n 3 momentti) koskevat myös kansainvälisten järjestöjen virkamiesten lahjontaa. 63. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. Kansainvälisten parlamentaaristen yleiskokousten jäsenten lahjonta (ETS 173:n 10 artikla) 64. Ulkomaisen parlamentin jäsen -käsitteen kattama kansainvälisten parlamentaaristen yleiskokousten jäsenten aktiivinen ja passiivinen lahjonta on kriminalisoitu rikoslain 16 luvun 20 :n 4 momentin ja 40 luvun 12 :n 4 momentin perusteella samojen määräysten mukaisesti kuin kansanedustajien lahjontakin (katso edellä). Ulkomaisen parlamentin jäsen määritellään rikoslain 40 luvun 11 :n 6 momentissa henkilöksi, joka on vieraan valtion kansanedustuslaitoksen tai kansainvälisen parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen. Muut kansanedustajien lahjonnan kohdalla kuvaillut elementit/käsitteet pätevät myös kansainvälisten parlamentaaristen yleiskokousten jäsenten lahjontaan. 65. Edellä kuvatut kansanedustajien lahjonnan sanktiot viraltapanoa lukuun ottamatta (rikoslain 40 luvun 12 :n 3 momentti) koskevat myös kansainvälisten parlamentaaristen yleiskokousten jäsenten lahjontaa. 13

66. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. Kansainvälisten tuomioistuinten tuomareiden ja viranhaltijoiden lahjonta (ETS 173:n 11 artikla) 67. Ulkomaisen virkamiehen käsitteen kattama kansainvälisten tuomioistuinten tuomareiden ja viranhaltijoiden aktiivinen ja passiivinen lahjonta on kriminalisoitu samalla tavoin kuin kansallisten virkamiesten lahjonta rikoslain 16 luvun 20 :n 1 momentin ja 40 luvun 12 :n 3 momentin perusteella. Ulkomaiseksi virkamieheksi määritellään henkilö, joka on nimitetty tai valittu vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen hallinnolliseen tai oikeudelliseen virkaan tai tehtävään tai joka muuten hoitaa julkista tehtävää vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen puolesta. Kansallisen virkamiehen lahjonnan (edellä) kohdalla kuvatut elementit/käsitteet pätevät myös kansainvälisten tuomioistuinten tuomareiden ja viranhaltijoiden lahjontaan. 68. Edellä kuvatut kotimaisen virkamiehen lahjonnan sanktiot viraltapanoa lukuun ottamatta (rikoslain 40 luvun 12 :n 3 momentti) koskevat myös kansainvälisten tuomioistuinten tuomareiden ja viranhaltijoiden lahjontaa. 69. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. Vaikutusvallan väärinkäyttö (ETS 173:n 12 artikla) 70. Vaikutusvallan väärinkäyttö ei sisälly rikoslainsäädäntöön, ja Suomi on esittänyt tässä suhteessa varauman (katso liite B). 12 artiklaa koskeva varauma tehtiin ensi kertaa vuonna 2002 ja uudistettiin maaliskuussa 2005. Kotimaisen välimiehen lahjonta (ETS 191:n 1 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 2 ja 3 artiklat) 71. Kotimaisen välimiehen aktiivinen ja passiivinen lahjonta ovat rikoslain mukaan rikoksia. Kotimaisten virkamiesten lahjontaa koskevia määräyksiä (rikoslain 16 luvun 13 ja 14 sekä 40 luvun 12 :n 1 3 momentit) sovelletaan julkista valtaa käyttävien henkilöiden lahjontaan. Rikoslain 40 luvun 11 :n 5 momentin mukaan julkista valtaa käyttävä henkilö määritellään henkilöksi, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen, sekä jonka lain tai asetuksen nojalla taikka viranomaiselta lain tai asetuksen nojalla saadun toimeksiannon perusteella kuuluu osallistua edellä tarkoitetun päätöksen valmisteluun tekemällä päätösesitys tai -ehdotus, laatimalla selvitys tai suunnitelma, ottamalla näyte tai suorittamalla tarkastus jne. Muut kotimaisen virkamiehen lahjonnan kohdalla kuvaillut elementit/käsitteet pätevät myös kotimaisen välimiehen lahjontaan. 72. Kotimaisten välimiesten toimintaa säädellään lailla välimiesmenettelystä (967/1992). 73. Edellä kuvatut kotimaisen virkamiehen lahjonnan sanktiot koskevat myös kotimaisen välimiehen lahjontaa. 74. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. 14

Ulkomaisen välimiehen lahjonta (ETS 191:n 4 artikla) 75. Viranomaiset esittävät, että ulkomaisen virkamiehen käsite (rikoslain 40 luvun 12 :n 3 momentti) kattaa ulkomaisen välimiehen lahjonnan. Ulkomaisen virkamiehen määritelmä sisältyy rikoslain 40 luvun 11 :n 4 momenttiin, joka kuuluu: ulkomaisella virkamiehellä [tarkoitetaan] henkilöä, joka on nimitetty tai valittu vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen hallinnolliseen tai oikeudelliseen virkaan tai tehtävään tai joka muuten hoitaa julkista tehtävää vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen puolesta. Viranomaiset ovat lisänneet, että ellei ulkomaisen virkamiehen käsite kattaisi ulkomaista välimiestä, hänet katsottaisiin julkista valtaa käyttäväksi henkilöksi (rikoslain 40 luvun 12 :n 1 momentti). Muut edellä kotimaisen virkamiehen lahjonnan kohdalla kuvaillut elementit/käsitteet pätevät myös ulkomaisen välimiehen lahjontaan. 76. Edellä kuvatut kotimaisen virkamiehen lahjonnan sanktiot viraltapanoa lukuun ottamatta (rikoslain 40 luvun 12 :n 3 momentti) koskenevat myös ulkomaisen välimiehen lahjontaa. 77. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. Kotimaisen valamiehen lahjonta (ETS 191:n 1 artiklan 3 kohta ja 5 artikla) 78. Rikoslaki kattaa kotimaisen valamiehen aktiivisen ja passiivisen lahjonnan. Tämä on seuraus rikoslain 16 luvun 20 :n 3 momentista ja 40 luvun 12 :n 1 momentista, joiden mukaan virkamiehen lahjontaa koskevat määräykset koskevat myös julkista valtaa käyttävää henkilöä. Valamiehet määritellään maallikkotuomareiksi. Suomalaisissa oikeusistuimissa maallikkotuomarit ovat toimielimen jäseniä, joiden tehtävänä on tavallis(t)en tuomari(e)n kanssa päättää syyllisyydestä ja sanktioista rikosoikeudellisissa menettelyissä. Sekä tuomarit että maallikkotuomarit ovat julkista valtaa käyttäviä virkamiehiä. Julkista valtaa käyttävä henkilö määritellään rikoslain 40 luvun 11 :ssä, katso kotimaisen välimiehen lahjonta (edellä). Muut edellä kotimaisen virkamiehen lahjonnan kohdalla kuvaillut elementit/käsitteet pätevät myös kotimaisen valamiehen lahjontaan. 79. Edellä kuvatut kotimaisen virkamiehen lahjonnan sanktiot koskevat myös kotimaisen valamiehen lahjontaa. 80. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. Ulkomaisen valamiehen lahjonta (ETS 191:n 6 artikla) 81. Ulkomaisen valamiehen aktiivinen ja passiivinen lahjonta ovat rikoslain mukaan rikoksia. Ulkomainen valamies katsotaan ulkomaiseksi virkamieheksi saman järkeilyn mukaisesti kuin edellä kuvattiin kotimaisen valamiehen ja ulkomaisen välimiehen lahjonnan kohdalla. Edellä kotimaisen virkamiehen lahjonnan kohdalla kuvaillut elementit/käsitteet pätevät mutatis mutandis ulkomaisen valamiehen lahjontaan. 82. Edellä kuvatut kotimaisen virkamiehen lahjonnan sanktiot viraltapanoa lukuun ottamatta (rikoslain 40 luvun 12 :n 3 momentti) koskevat myös ulkomaisen valamiehen lahjontaa. 83. Viranomaiset ilmoittivat GET:lle, ettei näihin rikoksiin liittyviä tilastoja tai näihin rikoksiin liittyvää oikeuskäytäntöä ollut saatavilla. 15

Muut kysymykset Osallisuus 84. Rikoslain 5 luvun 6 :ssä on osallisuutta (avunantoa) rikokseen koskevia yleisiä määräyksiä, jotka ovat sovellettavissa edellä mainittuihin lahjontarikoksiin, etenkin: Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä. Lainkäyttövalta 85. Rikoslain 1 luvussa määrätään suomalaisen rikosasioiden lainkäyttövallan säännöistä, jotka koskevat Suomen alueella tehtyjä rikoksia (territoriaaliperiaate, rikoslain 1 luvun 1 ) sekä Suomen kansalaisten ulkomailla ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten tekemiä rikoksia (kansalaisuusperiaate, rikoslain 1 luvun 6 ). Rikokset katsotaan tehdyiksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen seuraus ilmeni (rikoslain 1 luvun 10 ). Jos rikoksen tekopaikasta ei ole varmuutta, mutta on perusteltua syytä olettaa, että rikos on tehty Suomen alueella, se katsotaan tehdyksi Suomessa. 86. Rikoslain 1 luvun 11 :n 2 momentin perusteella rikoslaissa säädetty kaksoisrangaistavuuden yleinen periaate ei ole sovellettavissa rikoksiin, jotka liittyvät aktiiviseen lahjontaan julkisella sektorilla (rikoslain 16 luvun 13, 14 ja 14 a ) eikä passiiviseen lahjontaan silloin, kun tekijänä on kansanedustaja, ulkomainen virkamies tai ulkomaisen parlamentin jäsen (rikoslain 40 luvun 1 4 ). Tässä suhteessa tulisi huomata, että ulkomaisen virkamiehen käsite koskee toisen valtion kansanedustuslaitoksen niitä jäseniä, jotka eivät ole parlamentin jäseniä ja jotka näin ollen myös suljetaan pois kaksoisrangaistavuusvaatimuksesta. 87. Suomi on esittänyt lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen 17 artiklan 1 kohdan b alakohtaan varauman 4 voidakseen soveltaa kaksoisrangaistavuusvaatimusta Suomen kansalaisen ulkomailla yksityisellä sektorilla tekemään aktiiviseen tai passiiviseen lahjontaan edellyttäen, ettei rikos vakavasti haittaa tai vaaranna Suomen valtiollisia, sotilaallisia tai taloudellisia etuja. Jos siis rikos on tehty jonkin toisen valtion alueella, Suomen lakia sovellettaisiin vain, jos kyseinen rikos olisi kriminalisoitu myös kyseisen valtion laissa eivätkä suomalaiset tuomioistuimet pysty langettamaan ankarampaa tuomiota kuin kyseisessä toisessa valtiossa olisi mahdollista langettaa. 88. GET:lle ilmoitettiin, ettei lahjontarikoksiin lainkäyttövallan osalta liittyviä tuomioistuinten päätöksiä/oikeuskäytäntöä ole. 4 Suomen valtioneuvoston 3. lokakuuta 2003 tallettamaan hyväksymiskirjaan sisältynyt varauma uudistettiin GRECO:lle annetun selityksen jälkeen korruptiota koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen 38 artiklan mukaisesti 13. kesäkuuta 2006. Varauma pysyy voimassa kolmen vuoden ajan vuoteen 2009 asti. 16

Vanhentuminen 89. Vanhentumisaika määräytyy pääsääntöisesti kulloisestakin rikoksesta annettavissa olevan vankeustuomion pituuden perusteella (rikoslain 8 luvun 1 ). Rikokset, joista saatetaan antaa elinkautinen vankeustuomio, eivät vanhene. Rikosten, joista rangaistaan yli kahdeksan vuoden vankeustuomiolla, vanhenemisaika on 20 vuotta, ja niiden rikosten, joista voidaan tuomita yli kahdeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen, vanhentumisaika on kymmenen vuotta. Vanhentumisaika on viisi vuotta, jos ankarin rangaistus on 1 2 vuotta vankeutta. 90. Näillä perusteilla lahjontaan (sekä julkisella että yksityisellä sektorilla) sovelletaan viiden vuoden vanhentumisaikaa. Virkamiehen törkeän lahjonnan sekä kansanedustajan lahjonnan vanhentumisaika on kymmenen vuotta. Kaikkien julkisissa tehtävissä tehtyjen rikosten vanhentumisaika on viisi vuotta, minkä vuoksi lahjontarikoksiakin koskee viiden vuoden määräaika. 91. Vanhentumisaika alkaa rikosta tehtäessä ja umpeutuu normaalisti silloin, kun vastaajaa vastaan on esitetty syytteitä eli kun vastaaja on laillisesti haastettu oikeuteen. 92. Vanhentumisaikoja voi jatkaa enintään yhdellä vuodella, jos 1) rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen, 2) rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään tai 3) rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä. Kaikissa tapauksissa edellytetään, että yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista (rikoslain 8 luvun 4 ). 93. On lisättävä, että rikosten tutkinnan enimmäisaika siitä hetkestä luettuna, kun vastaajaa vastaan on nostettu syytteitä, on lahjonnan kohdalla kymmenen ja törkeän lahjonnan kohdalla 20 vuotta. Puolustus 94. Suomessa ei ole erityisiä puolustuskeinoja, jotka vapauttaisivat yksilön rikosoikeudellisesta vastuusta, jos hän vapaasta tahdostaan ilmoittaa rikoksesta asiaan kuuluville viranomaisille. III. ANALYYSI 95. Suomen laaja-alainen rikosoikeudellinen lainsäädäntö on suurelta osin lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräysten mukaista 5. Suomessa havaittujen korruptiotapausten vähälukuisuudesta kuitenkin seuraa välttämättä, että alan oikeuskäytäntöä on yleisesti ottaen vähän, joten kyseisten määräysten tehokkuutta on vaikea arvioida. 96. Viranomaiset esittävät, että ulkomaisen välimiehen lahjonta on kriminalisoitu samalla tavoin kuin ulkomaisen virkamiehen lahjonta rikoslain 40 luvun 12 :n 3 momentissa, jossa mm. määritellään ulkomainen virkamies henkilöksi, joka muuten hoitaa julkista tehtävää vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen puolesta. Viranomaiset ovat lisänneet, että ellei ulkomaisen virkamiehen käsite koskisi ulkomaista välimiestä, hänet katsottaisiin rikoslain 40 luvun 12 :n 1 momentin mukaiseksi julkista luottamustehtävää hoitavaksi henkilöksi. Viranomaiset myös viittaavat rikoslain 1 luvun 5 :ään sisällytettyyn periaatteeseen, jonka mukaan Suomen kansalaisia vastaan ulkomailla tehtyihin 5 Vaikutusvallan väärinkäyttö ei ole Suomessa rikos, ja Suomi on esittänyt tähän kohtaan varauman. 17

rikoksiin voidaan soveltaa Suomen lakia. GET on sitä mieltä, ettei Suomen laissa annettua ulkomaisen virkamiehen määritelmää voida aina käyttää ulkomaisten välimiesten kohdalla, sillä nämä eivät välttämättä hoida julkisia tehtäviä vieraan valtion tai julkisen kansainvälisen minkään erityisen järjestön, toimielimen tai tuomioistuimen puolesta. Lisäksi GET epäilee vahvasti, ettei 12 :n 1 momentti julkista luottamustehtävää hoitava henkilö koske ulkomaisia välimiehiä, sillä tämä lakipykälä tuntuu kohdistuvan kotimaisiin henkilöihin. Lopuksi rikoslain 1 luvun 5 :n yleinen periaate ei vaikuta tämän rikoksen kriminalisointiin sinänsä. Näin ollen GET katsoo, että Suomen laki koskee kotimaisia välimiehiä, kuten edellä todettiin, muttei ulkomaisia välimiehiä, joihin sovelletaan toisen valtion lakia, vaikka he eivät ole ulkomaisia virkamiehiä. GET päättelee, ettei ulkomaisen välimiehen käsite tunnu täysin heijastuvan Suomen lainsäädäntöön, ja toteaa lisäksi, ettei Suomi ole vielä allekirjoittanut eikä ratifioinut rikosoikeudellisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjaa (ETS 191). Näin ollen GET suosittelee tarkistamaan ulkomaisen välimiehen käsitteen kattavuuden Suoman lainsäädännössä ja tarvittaessa saattamaan ulkomaisen välimiehen määritelmän, sellaisena kuin se on lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan (ETS 191) 4 artiklassa, yksiselitteisesti Suomen lainsäädännön osaksi sekä allekirjoittamaan ja ratifioimaan tämän oikeusvälineen mahdollisimman pian. 97. Kansanedustajien aktiivisen ja passiivisen lahjonnan kohdalla huomautetaan, että Suomen lain tähän liittyvissä määräyksissä (rikoslain 16 luvun 14 a ja 40 luvun 4 ) puhutaan kansanedustajasta, joka lupaa toimia edun vuoksi edustajantoimessaan jonkin eduskunnassa käsiteltävänä olevan tai käsiteltäväksi tulevan asian päättämiseksi tietyllä tavalla. Tämä sanamuoto on kapea-alaisempi kuin yleissopimuksen 4 artiklassa määrätään. Lisäksi tätä lähestymistapaa sovelletaan myös ulkomaiden parlamenttien ja kansainvälisten kansanedustuslaitosten jäseniin, joiden lahjonnan kriminalisointi perustuu samalle periaatteelle. Näin ollen GET suosittelee tarkistamaan Suomen eduskunnan, toisen valtion kansanedustuslaitoksen ja kansainvälisten parlamentaaristen yleiskokousten jäsenten lahjontaa koskevaa lainsäädäntöä saattaakseen sen lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen (ETS 173) 4, 6 ja 10 artiklojen mukaiseksi. 98. GET panee merkille, että virkamiehen aktiivisen lahjonnan kohdalla voidaan ottaa huomioon mikä tahansa lahja tai muu etu, jos kyseinen lahja tai muu etu on tarkoitettu vaikuttamaan tai virkamiehen toimintaan virassaan. Niiden lahjontarikosten kohdalla, joiden osalta Suomen laissa edellytetään määritelmän vaatimukset täyttävää etua, lain käännösten havaittiin poikkeavan alkuperäisteksteistä, mutta GET:lle oli ilo kuulla, että selvennettiin, että Suomen lainsäädännön sanamuodossa on oikeudettoman edun käsite 6, joka on täysin yhdenmukainen rikosoikeudellisen yleissopimuksen ilmauksen undue advantage kanssa. 99. Oikeudeton etu tuntuisi selvästi kattavan laittomat edut. Tämän ilmauksen merkitys on kuitenkin laajempi: yleissopimuksen laatijoiden mielestä adjektiivilla oikeudeton pyritään sulkemaan pois laissa tai hallintosäännöissä sallitut edut sekä pienet, arvoltaan erittäin vähäiset tai sosiaalisesti hyväksyttävät lahjat (ETS 173:n selittävän muistion 38 kohta). Lahjontaan liittyvästä rajallisesta suomalaisesta oikeuskäytännöstä ei juuri saa ohjausta sen määrittelemiseen, mitä oikeudeton etu merkitsee. Valtiovarainministeriön virkamiehille julkaiseman käsikirjan mukaan lahjaa tai etua ei saa ottaa vastaan, jos se saattaa heikentää virkamieheen tai viranomaiseen ulkopuolisen silmissä kohdistuvaa luottamusta. Lisäksi Valtiovarainministeriön ohjeissa 10/2001 todetaan, ettei edun taloudellisesta arvosta yksinään voida päätellä, onko kysymys luottamusta vaarantavasta edusta, eikä oikeuskäytäntöä ole 6 Eri määräysten käännöksissä oli alkuperäistekstien saman sanan kohdalla eri termejä, eli unlawful, unjustified ja undue, katso kuvaus edellä. Huomattakoon kuitenkin, että virkamiehen aktiivisen lahjonnan kohdalla edun ei tarvitse olla oikeudeton; mikä tahansa lahja tai etu riittää vastuullisuuteen. 18