JULKAISU 2/28 OULUN SEUDUN YMPÄRISTÖVIRASTO OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 27 1 µg/m3 Typpidioksidi Otsoni 8 6 4 2 18.2. 19.2. 2.2. 21.2. 22.2.
OULUN SEUDUN YMPÄRISTÖVIRASTO JULKAISU 2/28 OULUN ILMANLAATU Mittaustulokset 27
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 1 TIIVISTELMÄ... 2 ILMANLAADUN RAJA- JA OHJEARVOT SEKÄ OTSONIN TAVOITE- JA KYNNYSARVOT... 4 MITTAUSTOIMINTA... 6 SÄÄTIEDOT... 8 RIKKIDIOKSIDI... 1 HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ... 12 TYPEN OKSIDIT... 15 TYPPIDIOKSIDI... 16 OTSONI... 2 HIILIMONOKSIDI... 21 HIUKKASET... 24 HENGITETTÄVÄT HIUKKASET... 25 PIENHIUKKASET... 28 ILMANLAATUINDEKSI... 29 PÄÄSTÖT... 31 LIITTEET... 35
JOHDANTO 1 Tässä raportissa on esitetty Oulun ilmanlaadun mittaustulokset sekä tiedot ilman epäpuhtauksien päästömääristä vuodelta 27. Ilmanlaadun seuranta vuonna 27 toteutettiin uuden vuosia 27-211 koskevan Oulun ilmanlaadun seurantasopimuksen mukaisena. Tarkkailun kustannuksista ovat vastanneet Oulun kaupunki (Oulun seudun ympäristövirasto), Oulun Energia, Stora Enso Oyj, Kemira Oyj, Laanilan Voima Oy, Arizona Chemical Oy, Paroc Oy Ab, Fermion Oy, Fortum Power and Heat Oy, Lemminkäinen Oyj ja Oulun Satama. Käytännön mittaustoiminnasta ja tarkkailuraportin laadinnasta on vastannut Oulun seudun ympäristövirasto. Ajantasaista (tunneittain) tietoa Oulun ilmanlaadusta on esillä Oulun seudun ympäristöviraston kotisivuilla (http://www.oulu.ouka.fi/ymparisto/index.asp) sekä Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämässä ilmanlaatuporttaalissa (http://www.ilmanlaatu.fi/), jossa voi seurata koko Suomen ilmanlaatutilannetta. Viraston kotisivuilla esitetään myös kuukausittain ilman epäpuhtauksien ohje- ja raja-arvovertailut. Sanomalehti Kaleva on julkaissut ilmanlaatuindeksitiedot viikoittain. Lisätietoja: Oulun kaupunki Oulun seudun ympäristövirasto Heikki Orava PL 34 915 Oulun kaupunki puhelin: 44 73 6762 sähköposti: heikki.orava@ouka.fi
2 TIIVISTELMÄ Oulussa vuonna 27 mitatut typpidioksidipitoisuudet olivat keskimäärin samansuuruisia kuin viime vuosina. Vuonna 1991 alkaneen mittausjakson aikana ei typpidioksidipitoisuuksissa voida havaita selvää kehityssuuntaa keskustan eikä Pyykösjärven mittauspisteissä. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin maaliskuussa, jolloin keskustassa ylitettiin vuorokausiohjearvo (111 % ohjearvosta). Pyykösjärvellä korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 66 % vuorokausiohjearvosta. Rajaarvoihin verrattuna korkein pitoisuus oli keskustassa mitattu vuosikeskiarvo 27 µg/m 3 (68 % vuosiraja-arvosta). Korkein tuntiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 164 µg/m 3 (raja-arvo sallii yli 2 µg/m 3 pitoisuuksia 18 kpl vuodessa). Kevätpölykausi alkoi tavanomaista aikaisemmin jo maaliskuun loppupuolella. Toisaalta hankalin pölyäminen oli ohi jo huhtikuun puolivälin jälkeen. Kesällä katutyöt kohottivat jonkin verran keskusta-alueen pölypitoisuuksia. Marras- ja joulukuussa mitattiin lyhytaikaisesti korkeita pölypitoisuuksia tilanteissa, joissa pakkanen kuivatti lumesta vapaat kadut. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvo ylitettiin keskustassa maaliskuussa (143 % ohjearvosta) ja huhtikuussa (11 % ohjearvosta). Pyykösjärvellä hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat korkeimmillaan 74 % ohjearvosta (maaliskuu). Raja-arvotason ylityksiä kirjattiin keskustassa 11 (maaliskuussa 5, huhtikuussa 4, marraskuussa 1 ja joulukuussa 1). Pyykösjärvellä ylityksiä oli kaksi maaliskuussa ja yksi marraskuussa. Oulun keskustassa mitatut häkäpitoisuudet olivat hieman viime vuosia alhaisempia. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat 26 % kahdeksan tunnin ohjearvosta, 2 % tuntiohjearvosta sekä 21 % rajaarvosta. Häkäpitoisuuksien voidaan todeta selvästi laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat laskeneet noin kymmenesosaan 199- luvun alun tasosta. Pitoisuuksien laskuun on vaikuttanut eniten katalysaattorilla varustettujen autojen osuuden kasvu. Vuonna 27 vuosien 25 ja 26 lailla Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat selvästi aiempia vuosia alhaisempia. Myös hajutuntien määrä oli huomattavasti pienempi kuin aiemmin. Vuoteen 24 asti hajutuntien määrä vuodessa on ollut keskimäärin noin 4, kun se vuonna 27 oli 74 (26 127 ja vuonna 25 8). Ohjearvoon verrattuna pitoisuudet olivat korkeimmillaan 2 % vuorokausiohjearvosta. Keskimäärin haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet ovat selvästi laskeneet. Kuitenkin häiriötilanteissa Nuottasaaren tehdasalueella pitoisuudet voivat olla lyhytaikaisesti korkeampia. Keskimäärin selvästi alhaisempiin pitoisuuksiin on vaikuttanut Stora Enso Oyj:n hajukaasupäästöjen vähentämiseen kohdistuneiden uusimpien investointien valmistuminen syksyllä 24. Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Vuonna 27 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 16 % ohjearvosta ja 12 % tuntiraja-arvosta. Otsonipitoisuuden (O 3 ) mittaus käynnistyi Pyykösjärven mittauspisteessä vuoden 27 alusta. Otsonin korkein kahdeksan tunnin keskiarvo vuonna 27 oli 14 µg/m 3 (maaliskuu) ja korkein tuntiarvo 121 µg/m 3 (kesäkuu). Tavoitearvo vuodelle 21 vuorokauden korkeimmalle kahdeksan tunnin keskiarvolle on 12 µg/m 3. Tavoitearvo sallii ylityksiä 25 päivänä kalenterivuodessa. Mitatut pitoisuudet olivat hieman alhaisempia kuin Etelä-Suomen kaupungeissa mitatut. Otsonia ei ole päästöissä, vaan sitä muodostuu auringonvalon vaikutuksesta hapen, typen oksidien ja hiilivetyjen välisissä reaktioissa. Otsonia myös kaukokulkeutuu Suomeen Keski- ja Etelä-Euroopasta. Otsonin taustapitoisuus on luonnostaan suuri ja sitä esiintyy ilmassa vaikka auringonvaloa ei olisi tarjolla.
3 Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsoni reagoi nopeasti muiden ilmansaasteiden kanssa. Ilmanlaatuindeksin avulla tunneittain tarkasteltuna vuonna 27 ilmanlaatu oli Oulun keskustassa erittäin huono 18 tuntia (,21 % ajasta), huono 58 (,67 %), välttävä 498 (5,7 %), tyydyttävä 2595 (29,8 %) ja hyvä 5546 tuntia (63,6 %). Laskentatunteja oli yhteensä 99,5 % vuoden tunneista. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli erittäin huono 3 tuntia (,3 %), huono 18 (,21 %), välttävä 11 (1,2 %), tyydyttävä 953 (1,9 %) ja hyvä 7663 tuntia (87,7 %). Laskentatuntien kattavuus oli 99,7 % vuoden tunneista. Vuonna 27 Oulun yhteenlasketut rikkidioksidipäästöt olivat 3287 t, typpidioksidipäästöt 3421 t, hiukkaspäästöt 364 t, hiilivetypäästöt 6 t ja hiilimonoksidipäästöt 5861 t. Yhteenlasketut ilman epäpuhtauspäästöt ovat viime vuosina vaihdelleet suhteellisen vähän. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista tuotantotasomuutoksista. Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaispäästöt (yht. 32 t) olivat kahden edellisen vuoden tapaan vain noin neljäsosa siitä määrästä, mitä ne ovat keskimäärin olleet 199- ja 2-luvulla. Pienempiin kokonaispäästöihin on pääosin syynä Stora Enso Oyj:n sellutehtaalla syksyllä 24 valmistuneet päästöjen vähentämiseen kohdistetut saneeraustoimenpiteet. Laitosten ilmoittamat ja liikenteestä peräisin olevat fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä 2 6 718 t. Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 385 139 t.
ILMANLAADUN RAJA- JA OHJEARVOT SEKÄ OTSONIN TAVOITE- JA KYN- NYSARVOT Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/21) 4 Asetuksella on annettu raja-arvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi sekä määräajat, joihin mennessä raja-arvot on viimeistään alitettava. Rajaarvot on esitetty taulukossa 1. Ilmanlaadun raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden rajoissa pysymisestä ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia käytettävissä olevin keinoin. Terveyshaittojen ehkäisemiseksi on säädetty raja-arvot alueille, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Erikseen on säädetty raja-arvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi. Raja-arvojen ylittymisen seurantaa varten Suomi on jaettu ilmanlaadun seuranta-alueisiin. Taulukko 1. Ilmanlaadun raja-arvot. Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo, µg/m 3 Sallittujen ylitysten määärä (293 K, 11,3 kalenterivuodessa kpa) 35 24 125 3 2 18 4-5 1) 4 1) - Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 tunti 24 tuntia 1.1.25 1.1.25 Typpidioksidi (NO 2 ) 1 tunti 1.1.21 kalenterivuosi 1.1.21 Hiukkaset (PM 1 ) 24 tuntia 1.1.25 kalenterivuosi 1.1.25 Lyijy (Pb) kalenterivuosi,5 1) - 15.8.21 Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 2) 1-1.1.25 Bentseeni (C 6 H 6 ) kalenterivuosi 5-1.1.21 Kasvillisuuden ja ekosysteemin suojeleminen: Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla rajaarvoa pienemmät Rikkidioksidi (SO 2 ) kalenterivuosi ja talvikausi 2-15.8.21 (1.1.- 31.3) Typen oksidit (NO x ) kalenterivuosi 3-15.8.21 1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. 2) Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo, joka valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona jakso päättyy. Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista (48/1996) Ilmanlaadun ohjearvoilla ilmaistaan ilmansuojelutyön päämääriä ja ilmanlaadun tavoitteita ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille. Niitä sovelletaan mm. alueidenkäytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa ja ne tulee ottaa huomioon ympäristölupaa koskevassa lupaharkinnassa. Ohjearvojen tarkoituksena on ehkäistä ilman epäpuhtauksista aiheutuvat terveydelliset haitat ja luonnon vaurioituminen sekä vähentää viihtyisyyshaittoja. Lyhytaikaispitoisuuksien ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein. Pitkäaikaispitoisuuksien ja laskeuman ohjearvojen tavoitteena on ensisijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. EU:n raja-arvojen rinnalla kansallisilla ohjearvoilla on edelleen merkitystä, erityisesti haisevien rikkiyhdisteiden osalta. Ohjearvot on esitetty taulukossa 2.
Taulukko 2. Ilmanlaadun ohjearvot. Aine Ohjearvo (293 K, 11,3 kpa) 5 Tilastollinen määrittely Hiilimonoksidi (CO) 2 mg/m 3 tuntiarvo 8 mg/m 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo Typpidioksidi (NO 2 ) 15 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 7 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2 ) 25 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 8 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste Hiukkaset, 12 µg/m 3 kokonaisleijuma (TSP) 5 µg/m 3 vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) 7 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) 1 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TRS ilmoitetaan rikkinä Tavoitearvo rikkilaskeumalle Ilman epäpuhtauksista järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi Suomen metsätalousalueilla keskimäärin on pitkän ajan tavoitteena, että rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä ylitä,3 g/m 2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin. Valtioneuvoston asetus alailmakehän otsonista (783/23) Asetuksessa on säädetty terveys- ja kasvillisuushaittojen vähentämiseksi otsonipitoisuuksille tiedotus- ja varoituskynnykset, tavoitearvot vuodelle 21 sekä tavoitteet pitkälle ajalle. Otsonin kynnysarvot on esitetty taulukossa 3. Otsonia muodostuu ilmakehässä määrätyissä sääoloissa ja se on kaukokulkeutuva ilman epäpuhtaus, minkä vuoksi otsonipitoisuuksien alentamiseen on asetuksen mukaan pyrittävä erityisesti kansainvälisin ja kansallisin keinoin. Otsonipitoisuuksien seuraamiseksi Suomi on jaettu kahteen seuranta-alueeseen: pääkaupunkiseutu (YTV-alue) ja muu Suomi. Taulukko 3. Otsonin kynnysarvot. Peruste Kynnysarvo (293 K, 11, 3 kpa) Väestölle tiedottaminen 18 µg/m 3 tuntiarvo Väestön varoittaminen 24 µg/m 3 tuntiarvo Tilastollinen määrittely Tavoitearvot vuodelle 21 Terveyden suojeleminen 12 µg/m 3 korkein päivittäinen 8 h:n liukuva ka., sallitaan 25 ylitystä vuodessa kolmen vuoden keskiarvona Kasvillisuuden suojeleminen AOT4 18 µg/m 3 h viiden vuoden keskiarvo Pitkän ajanjakson tavoitteet Terveyden suojeleminen 12 µg/m3 korkein päivittäinen 8 h:n liukuva ka./ vuosi Kasvillisuuden suojeleminen AOT4 6 µg/m 3 h AOT4-otsonialtistusindeksi lasketaan 8 µg/m 3 ylittävien otsonin tuntipitoisuuksien ja 8 µg/m 3 erotuksen kumulatiivisena summana. Summa kertyy vuosittain 1.5.-31.7. välisenä aikana, ja sitä laskettaessa huomioidaan klo 9.-21. mitatut tuntipitoisuudet.
MITTAUSTOIMINTA 6 Ilmanlaadun automaattinen jatkuvatoiminen mittausverkosto käsitti vuonna 27 keskusyksikön, sääaseman ja kolme mittausasemaa, joiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Kaupungin keskustassa mitattiin typpidioksidi- (NO 2 ), typpimonoksidi- (NO), hiilimonoksidi- (CO) ja hiukkaspitoisuuksia (PM 1 sekä PM 2,5 ). Nokelassa mitattiin rikkidioksidia (SO 2 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärää (TRS). Pyykösjärvellä mitattavat ilman epäpuhtaudet olivat typpidioksidi, typpimonoksidi, hiukkaset (PM 1 ) ja otsoni (O 3 ), jonka mittaus aloitettiin vuoden 27 alusta. Säätietoja (tuulen nopeus ja suunta, lämpötila, sadeaika) mitattiin Kauppatorin rannassa ympäristöviraston katolla sijaitsevalla sääasemalla. Sääasema ja Nokelan asema (SO 2 + TRS) ovat sijainneet nykyisillä paikoilla vuodesta 1979 lähtien. Keskustassa on mitattu häkää vuodesta 1988, typen oksideja ja hengitettäviä hiukkasia (PM 1 ) vuodesta 1991 sekä pienhiukkasia (PM 2,5 ) vuodesta 22 lähtien. Keskustan mittauspistettä siirrettiin hieman joulukuussa 1997. Nykyinen asema sijaitsee Hellaakosken aukiolla Saaristonkatu 16:n kohdalla (noin 7 m:n etäisyydellä vanhasta paikasta). Pyykösjärvellä mittaukset alkoivat vuonna 1991. Laskeumanäytteiden keruu lopetettiin vuoden 27 alusta. Analysoidut rikki- ja typpilaskeuman määrät ovat vastanneet Ilmatieteenlaitoksen arvioita Oulun alueen happaman laskeuman määristä. Varsinkin rikkilaskeuman määrä on viime vuosina ollut alhainen. Syksyllä 27 sovittiin vuonna 28 suoritettavasta bentseenin ja eräiden muiden hiilivetyjen seurannasta neljässä mittauspisteessä. Seuranta suoritetaan passiivikeräinmenetelmällä ja tulokset analysoidaan Ilmatieteenlaitoksella. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus vertailujaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 27 tulosten saatavuus analysaattoreiden osalta kuukausittain tarkasteltuna oli alimmillaan 87 % (Nokelan SO 2 tammikuu). Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi on hoidettu vuoden 25 alusta alkaen Enview2 ohjelmistokokonaisuudella. Mittausasema- ja laitetiedot sekä tulosten laadunvarmistus on esitetty tarkemmin liitteissä 4 ja 5.
7 Pyykösjärvi NO X O 3 PM 1 Kauppatori keskusyksikkö sääasema Keskusta NO X CO PM 1 PM 2,5 Nokela SO2 TRS Kuva 1. Oulun ilmanlaadun mittausverkosto vuonna 27.
8 SÄÄTIEDOT Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Lämpötila Taulukossa 4 sekä kuvassa 2 on esitetty kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla vuonna 27 ja vuosina 1979-26 sekä Oulunsalon lentoasemalla vertailujaksolla 1971-2. Vuoden 27 keskilämpötilaksi mitattiin kauppatorilla 4, o C. Vuosien 1979-26 keskiarvo kauppatorilla on 2,9 o C ja Oulunsalon lentoaseman vertailujakson 1971-2 keskiarvo 2,4 o C. Vuonna 27 kauppatorilla pitkänajankeskiarvoa kylmempää oli ainoastaan helmikuussa. Tavanomaista lämpimämpää oli tammi-, maalis-, loka- ja joulukuussa. Taulukko 4. Kuukauden keskilämpötilat v. 27 ja vv. 1979-26 Oulun kauppatorilla sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1971-2 Oulunsalon lentoasemalla. Kuukausi Kauppatori 27 Kauppatori 1979-26 Lentoasema 1971 2 tammikuu -6,8-9,4-9,7 helmikuu -13,3-8,8-9,5 maaliskuu,2-4,3-4,7 huhtikuu 2, 1,7,8 toukokuu 8,1 7,7 7,5 kesäkuu 13,5 13,9 13,6 heinäkuu 16,3 17, 16,2 elokuu 15,9 14,6 13,7 syyskuu 8,8 9,2 8,4 lokakuu 6, 3,3 2,7 marraskuu -2,1-2,8-3,2 joulukuu,5-7, -7,5 keskiarvo 3,9 2,9 2,4 2 oc 15 1 5-5 Kauppatori 27 Lentoasema 1971-2 Kauppatori 1979-26 -1-15 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilat( o C) Oulun kauppatorilla v. 27 ja vv. 1979-26 sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1971-2 Oulunsalon lentoasemalla.
9 Tuuli Kuvassa 3 on esitetty keskimääräiset tuulensuunnat ja tuulen nopeuden jakautuminen eri nopeusluokkiin tuulensuunnittain Oulun kauppatorilla vuonna 27. Yleisimpiä olivat kaakkois- ja länsituulet. Kuvassa 4 on esitetty tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991-27. Kuvasta voidaan todeta länsi- ja luoteistuulien (merituuli) olevan vallitsevia kesäaikaan. Kuva 3. Tuulensuuntien osuudet ja tuulennopeuden jakautuminen eri nopeusluokkiin tuulensuunnittain Oulussa vuonna 27. 35 % % 3 % 25 % 2 % 15 % tyyni N NE E SE S SW W NW 1 % 5 % % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 4. Tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991 27 Oulun kauppatorilla.
Sadeaika 1 Kuvassa 5 on esitetty sadeaika eli sateen kesto vuorokaudessa prosentteina ilmaistuna kauppatorilla vuonna 27 (24 h/vrk = 1 %). % 6 5 4 3 2 1 Date 8.1. 16.1. 24.1. 1.2. 9.2. 17.2. 25.2. 5.3. 13.3. 21.3. 29.3. 6.4. 14.4. 22.4. 3.4. 8.5. 16.5. 24.5. 1.6. 9.6. 17.6. 25.6. % 6 5 4 3 2 1 Date 9.7. 18.7. 27.7. 5.8. 14.8. 23.8. 1.9. 1.9. 19.9. 28.9. 7.1. 16.1. 25.1. 3.11. 12.11. 21.11. 3.11. 9.12. 18.12. 27.12. Kuva 5. Sadeaika Oulun kauppatorilla vuonna 27. RIKKIDIOKSIDI Liitteessä 1 on esitetty Nokelassa vuonna 27 mitatut rikkidioksidin tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset tunnusluvut, kuukausikeskiarvot sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain. Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain välillä 1 41 µg/m 3 (4-16 % ohjearvosta). Kuvassa 6 on esitetty tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-27. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat Nokelassa välillä 3-11 µg/m 3 (4-14 % ohjearvosta). Kuvassa 7 on esitetty vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 1991-27. Vuosikeskiarvo Nokelassa oli 2,2 µg/m 3. Kuvassa 8 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys vuosina 1979-27.
11 1 8 µg/m3 Ohjearvo 25 µg/m 3 Nokela Pyykösjärvi 6 4 2 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 6. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-27. µg/m3 5 4 ohjearvo 8 µg/m3 Nokela Pyykösjärvi 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 7. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991 27.
12 4 µg/m³ 35 3 25 2 Mustasuo Pyykösjärvi Nokela Välivainio Simssi Pateniemi 15 1 5 79 8 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 8. Rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1979-27. Pitoisuudet raja-arvoihin verrattuna Korkein rikkidioksidin tuntikeskiarvo Nokelassa vuonna 27 oli 18 µg/m 3 ja 25. korkein 41 µg/m 3. Rikkidioksidin tuntiraja-arvo on 35 µg/m 3 (astunut voimaan 1.1.25). Raja-arvo ylittyy, jos yli 35 µg/m 3 tuntipitoisuuksia mitataan vähintään 25 kpl kalenterivuoden aikana. Korkein vuorokausikeskiarvo oli 14 µg/m 3 ja 4. korkein 11 µg/m 3 (raja-arvo 125 µg/m3, sallittujen ylitysten määrä kalenterivuoden aikana on 3). Yhteenveto rikkidioksidipitoisuuksista Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Vuonna 27 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 16 % ohjearvosta ja 12 % tuntiraja-arvosta. HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ (TRS) Nokelassa vuonna 27 mitattujen haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausiohjearvoon verrannolliset tunnusluvut sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain on esitetty liitteessä 1. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Ohjearvoon verrannolliset kuukauden toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot vaihtelivat kuukausittain Nokelassa välillä - 2 µg/m 3 ( - 2 % ohjearvosta). Korkeimmat vuorokausiarvot kuukausittain vaihtelivat välillä - 5 µg/m 3.
13 Kuvassa 9 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 198 27 Nokelassa. Nykyisen ohjearvotason ylittäviä pitoisuuksia voidaan havaita ennen Nuottasaaren sellutehtaan saneerausta (syksy 1988). Saneerauksen jälkeen pitoisuudet laskivat noin puoleen aiemmasta. Korkein ohjearvotasoon verrannollinen pitoisuus Nokelassa syksyn 1988 jälkeen on ollut 7 µg/m 3. Ohjearvon voimaan astumisen jälkeen korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus on ollut 6 µg/m 3 (huhtikuu 1997). Vuonna 27 pitoisuudet olivat vuosien 25 ja 26 lailla selvästi aiempia vuosia alhaisempia. Alhaisempiin pitoisuuksiin on osaltaan vaikuttanut Stora Enso Oyj:n hajukaasupäästöjen vähentämiseen kohdistuneiden uusimpien investointien valmistuminen syksyllä 24. 25 µg/m³ 2 Ohjearvo astui voimaan 1.9.1996 15 1 ohjearvo 5 8 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 9. TRS-yhdisteiden vuorokausiarvojen kehitys Nokelassa vuosina 198-27. Hajuhaitan esiintyminen Vallitsevista paikallisista säätekijöistä (pääasiassa tuulensuunta ja -nopeus) johtuen haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet ja hajuhaitan esiintymistiheys vaihtelee vuodenajan mukaan. Nokelassa hajuhaittaa on esiintynyt keskimäärin eniten alkukesällä, koska lännenpuoleiset merituulet ovat tällöin vallitsevia ja tuovat hajut kaupunkiin (ks. kuva 4). Kuvassa 1 on tarkasteltu hajuhaitan esiintymistiheyttä hajutuntien (tuntikeskiarvo vähintään 3 µg/m 3 ) lukumäärän avulla. Vuonna 27 samoin kuin vuosina 25 ja 26 hajutunteja oli vuosien 1991-24 keskiarvoon verrattuna selvästi vähemmän. Kuvassa 11 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksien (99 % tuntiarvot) vaihtelu vuodenajan mukaan. Korkeimmillaan pitoisuudet ovat maalis-, huhti- ja toukokuussa. Vuonna 27 pitoisuudet olivat koko vuoden osalta vuosien 25 ja 26 tapaan selvästi vuosien 1991-24 keskiarvoa pienempiä. Kuvassa 12 on esitetty TRS:n lyhytaikaispitoisuuksien (99 %:n tuntiarvo) sekä hajutuntien määrän kehitys kuukausittain vuosina 198-27 Nokelassa. Vuonna 27 vuosien 25 ja 26 tapaan
14 hajutuntien kokonaismäärä oli huomattavasti aiempia vuosia pienempi. Korkein tuntipitoisuus vuoden aikana oli 25 µg/m 3 (toukokuu). kpl 8 2 µg/m 3 7 6 5 27 keskiarvo 25-26 keskiarvo 1991-24 15 27 keskiarvo 25-26 keskiarvo 1991-24 4 1 3 2 5 1 tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 1. Hajutuntien (tunti ka>3 µg/m 3 ) lukumäärä kuukausittain vuonna 27 sekä vuosien 25-26 ja 1991-24 keskiarvo Nokelassa. tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 11. TRS:n vuodenaikaisvaihtelu vuonna 27 sekä vuosien 25-26 ja 1991 24 keskiarvo Nokelassa (99 %:n tuntiarvoja). 25 µg/m3 kpl 12 2 99%:n arvot max tunti hajutunnit 1 15 8 6 1 4 5 2 8 81 82 83 84 85 86 87 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 12. TRS-yhdisteiden tuntiarvojen kehitys kuukausittain sekä hajutuntien määrä (kpl, tunti ka > 3 µg/m 3 ) vuosittain vuosina 198-27 Nokelassa. Yhteenveto haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksista Vuonna 27 vuosien 25 ja 26 lailla Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat selvästi aiempia vuosia alhaisempia. Myös hajutuntien määrä oli huomattavasti pienempi kuin aiemmin. Vuoteen 24 asti hajutuntien määrä vuodessa on ollut keskimäärin noin 4, kun se vuonna 27 oli 74 (26 127 ja vuonna 25 8). Ohjearvoon verrattuna pitoisuudet olivat kor-
15 keimmillaan 2 % vuorokausiohjearvosta. Keskimäärin haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet ovat selvästi laskeneet. Kuitenkin häiriötilanteissa Nuottasaaren tehdasalueella pitoisuudet voivat olla lyhytaikaisesti korkeampia. Keskimäärin selvästi alhaisempiin pitoisuuksiin on vaikuttanut Stora Enso Oyj:n hajukaasupäästöjen vähentämiseen kohdistuneiden uusimpien investointien valmistuminen syksyllä 24. TYPEN OKSIDIT Ulkoilmassa esiintyy typen oksideja useina eri yhdisteinä, joista taajamien ilmanlaadun kannalta tärkeimmät ovat typpidioksidi (NO 2 ) ja typpimonoksidi (NO). Näistä käytetään yhteisnimitystä typenoksidit (NO x ). Merkittävimmät typenoksidien päästölähteet Oulussa ovat energiantuotanto ja liikenne. Liikenteen osuus kokonaispäästöistä on alle puolet. Maanpintatasolla typenoksidipitoisuuksia aiheuttavat kuitenkin lähes pelkästään liikenteen päästöt, jotka purkautuvat suoraan hengityskorkeudelle. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka ulkoilmassa nopeasti hapettuu pääasiassa otsonin (O 3 ) kanssa reagoidessaan typpidioksidiksi. Vilkkaassa liikenneympäristössä NOpäästöjen määrä on suuri ja otsoni kuluu hapetusreaktiossa loppuun rajoittaen näin syntyvän NO 2 :n määrää. Vaikka liikenteen kokonaistypenoksidipäästöt ovat katalysaattoreiden yleistymisen myötä voimakkaasti laskeneet NO:ta riittää yhä NO 2 :n muodostamiseen eikä NO 2 -pitoisuuksien ole voitu todeta laskeneen kokonaistypenoksidipäästöjen laskun mukana. Terveysvaikutusten kannalta typpidioksidi on selvästi typpimonoksidia merkittävämpi. Suoria kasvillisuusvaurioita aiheuttavat sekä typpidioksidi että typpimonoksidi. Kuvassa 13 on esitetty typpimonoksidi- ja typpidioksidipitoisuuksien vuorokausijakauma keskustassa ja Pyykösjärvellä vuonna 27. Keskustassa vilkkaassa liikenneympäristössä typpimonoksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin Pyykösjärvellä. Pyykösjärvellä pitoisuuksia aiheuttavat pääasiassa etäämpää kulkeutuvat liikenteen päästöt. Pitoisuudet ovat siellä pienempiä ja typpidioksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin keskustassa.
16 µg/m 3 45 4 35 3 PyykösNO Pyyk NO2 KeskusNO KeskuNO2 25 2 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 kellonaika Kuva 13. Typen oksidien vuorokausivaihtelu keskustassa ja Pyykösjärvellä v. 27. TYPPIDIOKSIDI Liitteessä 1 on esitetty typpidioksidin tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset tunnusluvut, kuukausikeskiarvot sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuonna 27. Keskustan mittausaseman sijainti muuttui hieman vuoden 1998 alusta alkaen. Typpidioksidipitoisuuksien kehitystä esittävissä kuvissa em. ajankohdan jälkeisissä tuloksissa on käytetty eri esitystyyliä. Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Kuvassa 14 on esitetty typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-26. Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 49-118 µg/m 3 (33-79 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 19-77 µg/m 3 (13-51 % ohjearvosta). Kuvassa 15 on esitetty typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-26. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 26-78 µg/m 3 (37-111 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 12-46 µg/m 3 (17-66 % ohjearvosta). Kuvista 14 ja 15 voidaan selvästi havaita typpidioksidipitoisuuksien vuodenaikaisvaihtelu. Pitoisuudet ovat korkeimmillaan talvisaikaan. Vuonna 27 korkeimmat tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset pitoisuudet mitattiin tammi-, helmi- ja maaliskuussa.
17 21 18 15 µg/m3 vaihteluväli 1998-26 Keskusta vaihteluväli 1998-26 Pyykösjärvi keskiarvo 1998-26 Keskusta 27 Pyykösjärvi 27 ohjearvo 11 1 9 8 7 µg/m3 vaihteluväli 1998-26 Keskusta vaihteluväli 1998-26 Pyykösjärvi keskiarvo 1998-26 Keskusta 27 Pyykösjärvi 27 ohjearvo 12 6 5 9 4 6 3 2 3 1 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 14. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-26. tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 15. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998 26. Typpidioksidipitoisuuksien kehitys Oulussa Typpidioksidipitoisuuksissa ei Oulussa voida todeta selvää kehityssuuntaa vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla (kuvat 16-18). Keskustan mittaustuloksista voidaan havaita mittauspisteen siirron vaikutus vuoden 1998 alusta alkaen. Pitoisuudet uudessa mittauspaikassa ovat olleet jonkin verran pienempiä kuin vanhassa liian lähellä vilkasta risteystä sijainneessa mittauspisteessä. 2 µg/m 3 Keskusta -91-97 Pyykösjärvi 15 ohjearvo Keskusta -98-7 1 5 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 16. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 1991-27.
18 1 8 µg/m 3 ohjearvo Keskusta -91-97 Pyykösjärvi Keskusta -98-7 6 4 2 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 17. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991 27. 6 5 4 µg/m³ Pyykösj kk ka Pyykösj v ka Keskusta kk ka -91-97 Keskusta v ka Kesk kk ka -98-7 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 18. Typpidioksidin kuukausi- ja vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1991-27.
Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna 19 Typpidioksidin siirtymäajan raja-arvo (tuntikeskiarvo 2 µg/m 3 ) sallii ylityksiä 2 % mitatusta ajasta eli enintään 175 tuntia vuodessa. 1.1.21 alkaen sallittujen ylitysten lukumäärä on 18 tuntia vuodessa. Vuonna 27 ei Oulussa mitattu yli 2 µg/m 3 pitoisuuksia. Korkein tuntikeskiarvo oli 164 µg/m 3 ja se mitattiin keskustassa tammikuussa. Aiempina vuosina vuodesta 1991 lähtien yli 2 µg/m 3 pitoisuuksia on mitattu keskustassa vuonna 1992 (7 kpl), 1994 (1 kpl), 1995 (2 kpl), 1996 (6 kpl), 1998 (3 kpl) ja vuonna 21 (1 kpl). Pyykösjärvellä ei ole mitattu yli 2 µg/m 3 ylittäviä pitoisuuksia. Kuvassa 19 on esitetty typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 27 keskustassa. 1.1.21 astuu voimaan raja-arvo typpidioksidin vuosikeskiarvolle (4 µg/m 3 ). Vuonna 27 typpidioksidin vuosikeskiarvo keskustassa oli 27 µg/m 3 ja Pyykösjärvellä 12 µg/m 3. 25 µg/m 3 2 raja-arvotaso 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Kuva 19. Typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 27 Oulun keskustassa. kuukausi Yhteenveto typpidioksidipitoisuuksista Vuonna 27 Oulussa mitatut typpidioksidipitoisuudet olivat keskimäärin saman suuruisia kuin viime vuosina. Vuorokausiohjearvo ylitettiin keskustassa maaliskuussa (111 % ohjearvosta). Maaliskuussa mitattiin myös korkein tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus (79 % ohjearvosta). Pyykösjärvellä korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 66 % vuorokausiohjearvosta (maaliskuu). 1.1.21 voimaan astuviin typpidioksidin raja-arvoihin verrattuna korkein pitoisuus oli keskustassa mitattu vuosikeskiarvo 27 µg/m 3 (68 % raja-arvosta). Korkein tuntiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 164 µg/m 3 (raja-arvo sallii yli 2 µg/m 3 pitoisuuksia 18 kpl vuodessa). Vuonna 1991 alkaneen mittausjakson aikana ei typpidioksidipitoisuuksissa voida havaita selvää kehityssuuntaa keskustassa eikä Pyykösjärvellä.
OTSONI 2 Otsonipitoisuuden mittaus käynnistyi Pyykösjärven mittauspisteessä vuoden 27 alusta. Otsonia (O 3 ) ei ole päästöissä, vaan sitä muodostuu auringonvalon vaikutuksesta hapen, typen oksidien ja hiilivetyjen välisissä reaktioissa. Otsonia myös kaukokulkeutuu Suomeen Keski- ja Etelä- Euroopasta, missä olosuhteet sen muodostumiselle ovat otollisemmat. Otsonin taustapitoisuus on luonnostaan suuri ja sitä esiintyy ilmassa vaikka auringonvaloa ei olisi tarjolla. Maanpintatasolla otsoni on haitallista kasveille ja ihmisen terveydelle. Yläilmakehässä otsonia on selvästi enemmän kuin alailmakehässä ja sen muodostumismekanismi on erilainen. Yläilmakehän otsoni puolestaan suojaa elämää estämällä vaarallisen UV-säteilyn pääsyn maanpinnalle. Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsoni reagoi nopeasti muiden ilmansaasteiden kanssa. Otsonin reagoidessa liikenteen typpimonoksidipäästöjen kanssa syntyy terveydelle haitallista typpidioksidia. Toisin sanoen, kun typpidioksidia syntyy otsonia poistuu ilmasta. Kuvassa 2 on esitetty esimerkki otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksien keskinäisestä riippuvuudesta. 1 µg/m 3 8 Typpidioksidi Otsoni 6 4 2 18.2. 19.2. 2.2. 21.2. 22.2. Kuva 2. Esimerkki otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksien keskinäisestä riippuvuudesta (Pyykösjärvi, helmikuu). Pitoisuudet kynnys- ja tavoitearvoihin verrattuna Vuonna 27 otsonin korkein tuntiarvo Pyykösjärvellä oli 121 µg/m 3 (kesäkuu). Väestölle on tiedotettava kun tuntipitoisuus ylittää 18 µg/m 3 ja väestöä on varoitettava kun pitoisuus ylittää 24 µg/m 3. Korkein kahdeksan tunnin keskiarvo oli 14 µg/m 3 (maaliskuu). Tavoitearvo vuodelle 21 vuorokauden korkeimmalle kahdeksan tunnin keskiarvolle on 12 µg/m 3. Tavoitearvo sallii ylityksiä 25 päivänä kalenterivuodessa. Pitkän ajan tavoitearvo otsonille on kahdeksan tunnin keskiarvo 12 µg/m 3 ilman ylityksiä. Mitatut pitoisuudet olivat hieman alhaisempia kuin Etelä-Suomen kaupungeissa mitatut. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu tavoitearvo vuodelle 21 (18
21 µg/m 3 h) ja pitkän ajan tavoitearvo (6 µg/m 3 h) alitettiin selvästi Pyykösjärvellä (1569 µg/m 3 h). Taulukossa 5 on esitetty otsonin tunnusluvut vuonna 27 Pyykösjärven mittauspisteessä. Taulukko 5. Otsonipitoisuudet Pyykösjärvellä vuonna 27. kuukausi keskiarvo korkein tuntiarvo korkein 8 tunnin arvo korkein vuorokausiarvo tammi 42 78 77 71 helmi 46 8 74 7 maalis 58 117 14 94 huhti 69 16 95 87 touko 68 15 93 9 kesä 56 121 13 78 heinä 46 88 86 75 elo 45 9 77 62 syys 36 92 79 73 loka 4 76 71 62 marras 42 77 68 65 joulu 43 87 86 71 koko vuosi 49 HIILIMONOKSIDI Liikenteen häkä eli hiilimonoksidipäästöt (CO) ovat katalysaattoreiden yleistymisen myötä laskeneet selvästi. Päästöjen pieneneminen näkyy selvästi myös mitattujen hiilimonoksidipitoisuuksien laskuna. Liitteessä 2 on esitetty keskustan mittauspisteen häkäpitoisuudet kuukausittain vuonna 27. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (kuukauden korkein tuntiarvo) vuonna 27 vaihtelivat keskustassa kuukausittain välillä,7 3,9 mg/m 3 (4-2 % ohjearvosta). Kuvassa 21 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998 26. Korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot vaihtelivat keskustassa vuonna 27 välillä,3 2,1 mg/m 3 (4-26 % ohjearvosta). Kuvassa 22 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot keskustassa vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-26.
22 mg/m3 2, ohjearvo 9, 8, mg/m3 ohjearvo 16, 12, vaihteluväli 98-6 27 ka 98-6 7, 6, 5, vaihteluväli 98-6 ka 98-6 27 8, 4, 3, 4, 2, 1,, tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 21. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot kuukausittain vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-26., tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 22. Hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin arvot kuukausittain vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-26. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu Hiilimonoksidin vuorokausijakaumassa voidaan havaita selvä ero arkipäivien ja viikonlopun välillä. Arkisin häkäpitoisuudet alkavat keskustassa nousta kello 6 jälkeen aamulla työmatkaliikenteen seurauksena. Huippupitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin klo 15-17. Lauantaisin maksimipitoisuudet mitataan noin klo 13-15 sekä 22 24 ja sunnuntaisin vuorokauden ensimmäisinä tunteina sekä klo 2-22. Kuvassa 23 on esitetty hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu keskustassa vuonna 27.,4 mg/m 3,3 lauantai sunnuntai arki,2,1, 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 Kuva 23. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu vuonna 27. k ll ik
Häkäpitoisuuksien kehitys 23 Kuvassa 24 on esitetty hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausiarvojen kehitys ja kuvassa 25 korkeimpien kahdeksan tunnin sekä kuvassa 26 korkeimpien tuntiarvojen kehitys keskustan mittauspisteessä vuosina 1988-27. Keskimääräisten häkäpitoisuuksien voidaan havaita tällä mittausjaksolla selvästi laskeneen. VTT on arvioinut liikenteen hiilimonoksidipäästöjen alentuneen mittausjaksolla noin 6 %. Mittauspisteen siirron vuoksi vuosien 1998-27 tulokset on esitetty kuvissa erityylisinä. mg/m³ 2, 1,5 kuukausi ka -88-97 vuosi ka kuukausi ka 1,,5, 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 24. Hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausikeskiarvojen kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988-27. mg/m 3 16 14 12 1 8 ohjearvo 6 4 2 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 25. Hiilimonoksidin korkeimpien kahdeksan tunnin arvojen kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988-27.
24 3 mg/m 3 25 2 ohjearvo 15 1 5 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 26. Hiilimonoksidin korkeimpien tuntiarvojen kehitys Oulun keskustassa vuosina 1988-27. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Hiilimonoksidille astui 1.1.25 voimaan raja-arvo 1 mg/m 3. Arvoon verrataan kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, eikä raja-arvolle sallita yhtään ylitystä. Vuonna 27 korkein raja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 2,1 mg/m 3. Yhteenveto hiilimonoksidipitoisuuksista Vuonna 27 häkäpitoisuudet Oulun keskustassa olivat korkeimmillaan 26 % kahdeksan tunnin ohjearvosta, 2 % tuntiohjearvosta sekä 21 % raja-arvosta. Pitoisuudet olivat hieman viime vuosia alhaisempia. Häkäpitoisuuksien voidaan selvästi todeta laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat laskeneet noin kymmenesosaan 199-luvun alun tasosta. Pitoisuuksien laskuun on vaikuttanut eniten katalysaattorilla varustettujen autojen osuuden kasvu. HIUKKASET Kaupunkialueilla huomattavin vaikutus ilman hiukkasmääriin on liikenteellä. Suuri osa hiukkasista on peräisin liikenteen maasta nostattamasta katupölystä. Pöly sisältää lisäksi autojen pakokaasuista, energiantuotannosta, teollisuuden päästöistä sekä puun pienpoltosta peräisin olevia hiukkasia. Ongelmallisin aika hiukkasten suhteen on kevät, jolloin katujen hiekoitushiekka vapautuu lumen alta ja kadut alkavat kuivua. Keväistä pölyongelmaa pahentavat entisestään kuivat sääjaksot. Sade sen sijaan puhdistaa ilmaa tehokkaasti hiukkasista. Suurin osa pölyn massasta on suuria hiukkasia, jotka eivät terveyden kannalta ole kovin haitallisia (pääosa katupölystä). Haitallisia ovat sen sijaan pienet hiukkaset, koska ne pääsevät tunkeutumaan
25 syvemmälle hengitysteissä, pienimmät (alle 2,5 µm) keuhkorakkuloihin asti (mm. pakokaasuista, energiantuotannosta, teollisuuden prosesseista ja puun pienpoltosta peräisin olevat). Maailman terveysjärjestö WHO on todennut arvioinnissaan ilmansaasteiden terveysvaikutuksista vakavimpien haittojen liittyvän leijuvaan pölyyn ja todennäköisimmin sen hienojakoisiin hiukkasiin. Ilmassa leijailevan pölyn kokonaismäärää kutsutaan kokonaisleijumaksi (TSP), leijuman alle 1 µ m:n hiukkasia hengitettäviksi hiukkasiksi (PM 1 ) ja alle 2,5 µm:n hiukkasia pienhiukkasiksi (PM 2,5 ). Oulussa on mitattu hengitettäviä hiukkasia keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuodesta 1991 alkaen. Vuoden 22 helmikuun alusta keskustan mittauspisteessä alkoi pienhiukkasten mittaus. Liitteessä 2 on esitetty hengitettävien hiukkasten sekä pienhiukkasten pitoisuudet kuukausittain vuonna 27. HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM 1 ) Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 27 vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 24-1 µg/m 3 (34-143 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä 11-52 µg/m 3 (16-74 % ). Korkeimmat pitoisuudet mitattiin kevätpölyaikaan maaliskuun lopussa ja huhtikuussa. Kuvissa 27 ja 28 on esitetty hengitettävien hiukkasten ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-26. µg/m3 15 14 vaihteluväli 98-6 13 12 11 keskiarvo 98-6 27 1 9 8 7 ohjearvo 6 5 4 3 2 1 tammi maalis touko heinä syys marra Kuva 27. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-26 keskustassa. µg/m3 15 14 13 12 11 vaihteluväli 98-6 1 keskiarvo 98-6 9 27 8 7 ohjearvo 6 5 4 3 2 1 tammi maalis touko heinä syys marra Kuva 28. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 27 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-26 Pyykösjärvellä.
PM 1 :n vuorokausijakauma 26 Liikenteen vaikutus hiukkaspitoisuuteen voidaan todeta hengitettävien hiukkasten vuorokausijakaumasta, joka on esitetty kuvassa 29. Arkisin pitoisuudet kohoavat heti aamusta käynnistyvän liikenteen nostattaessa yöllä kaduille laskeutuneen pölyn. µg/m 3 35 3 25 sunnuntai arki lauantai 2 15 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 kellonaika Kuva 29. PM 1 :n vuorokausijakauma arkipäivisin ja viikonloppuna vuonna 27 keskustan mittauspisteessä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kehitys Oulussa Kuvassa 3 on esitetty PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvot ja kuvassa 31 ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot vuosina 1991-27 keskustassa ja Pyykösjärvellä. µg/m³ 7 6 5 keskusta kk ka -91-97 keskusta v ka Pyykösjärvi kk ka Pyykösjärvi v ka keskusta kk ka 4 3 2 1 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 3. PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvojen kehitys vuosina 1991-27 Keskustassa ja Pyykösjärvellä.
27 µg/m³ 175 14 Keskusta -91-97 Pyykösjärvi Keskusta 15 7 ohjearvo 35 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 Kuva 31. PM 1 :n ohjearvoon verrannollisten vuorokausiarvojen kehitys. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna 1.1.25 voimaan astunut raja-arvo hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvolle on 5 µg/m 3. Raja-arvo sallii 35 ylitystä vuoden aikana. Vuonna 27 keskustassa mitattiin yli 5 µg/m 3 vuorokausiarvoja 11 kpl, joista viisi mitattiin maaliskuussa, neljä huhtikuussa, yksi marraskuussa ja yksi joulukuussa. Pyykösjärvellä yli 5 µg/m 3 vuorokausipitoisuuksia mitattiin kaksi maaliskuussa ja yksi marraskuussa. Taulukossa 6 on esitetty hengitettävien hiukkasten raja-arvon numeroarvojen ylitysten lukumäärät vuosina 21 27. Kuvassa 32 on esitetty PM 1 -hiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustassa vuonna 27. 15 µg/m 3 1 5 raja-arvotaso tamm helm maalis huhti touko kes heinä elo syys lok marras joulu Kuva 32. Hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustassa vuonna 27.
28 Taulukko 6. PM 1 -hiukkasten raja-arvon numeroarvon ylitysten määrä ( kpl) vuosin a 21 27. Vuosi Keskusta Pyykösjärvi 21 1 1 22 21 2 23 1 24 29 4 25 9 2 26 1 3 27 11 3 Yhteenveto hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista Vuonna 27 kevätpölykausi alkoi tavanomaista aikaisemmin jo maaliskuun loppupuolella. Toisaalta suurin pölyäminen oli ohi jo huhtikuun puolivälin jälkeen. Kesällä katutyöt kohottivat jonkin verran keskusta-alueen pölypitoisuuksia. Marras- ja joulukuussa mitattiin lyhytaikaisesti korkeita pölypitoisuuksia tilanteissa, joissa pakkanen kuivatti lumesta vapaat kadut. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvo ylitettiin keskustassa maaliskuussa (143 % ohjearvosta) ja huhtikuussa (11 % ohjearvosta). Pyykösjärvellä hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat korkeimmillaan 74 % ohjearvosta (maaliskuu). Raja-arvotason ylityksiä kirjattiin keskustassa 11 (maaliskuussa 5, huhtikuussa 4, marraskuussa 1 ja joulukuussa 1). Pyykösjärvellä ylityksiä oli kaksi maaliskuussa ja yksi marraskuussa. PIENHIUKKASET (PM 2,5 ) Kaupunki-ilman pienhiukkasista noin puolet on peräisin kaukokulkeumasta ja muu osa pääosin liikenteen pakokaasuista ja puun pienpoltosta sekä vähäisessä määrin katujen ym. pinnoilta irronneesmineraaliaineksesta. ta Pienhiukkasten mittaus käynnistyi keskustan mittauspisteessä vuonna 22. Pienhiukkasille ei toistaiseksi ole ollut ohje- tai raja-arvoa. Joulukuussa 27 Euroopan parlamentti hyväksyi PM 2,5 - hiukkasten vuosipitoisuudelle alustavaksi tavoitearvoksi 25 μg/m 3 vuoteen 21 mennessä. Vuodesta 215 lähtien tästä tulee sitova tavoite. Lisäksi pienhiukkasille tulee pitoisuustasosta riippuva altistumisen vähentämisvelvoite. Liitteessä 2 on esitetty pienhiukkasille vastaavat tilastotiedot kuin hengitettäville hiukkasille. Vuonna 27 pienhiukkasten vuosikeskiarvo Oulun keskustassa oli 8,3 µg/m 3. Pitoisuus on alhainen ehdotettuun raja-arvoon verrattuna. Kuvassa 33 on esitetty pienhiukkasten vuosipitoisuudet keskustassa vuosina 22-27. Maailman terveysjärjestö WHO on antanut pienhiukkaspitoisuudelle vuosiohjearvon 1 µg/m 3 ja vuorokausipitoisuudelle ohjearvon 25 µg/m 3 (WHO 26). Vuonna 27 yli 25 µg/m 3 vuorokausipitoisuuksia mitattiin yksi (maaliskuu). Kuvassa 34 on esitetty pienhiukkasten vuorokausikeskiar- keskustan mittauspisteessä vuonna vot 27.
29 25 µg/m 3 raja-arvo 2 15 1 5 22 23 24 25 26 27 Kuva 33. PM 2,5 -hiukkasten vuosikeskiarvot keskustassa vuosina 22-27. 3 µg/m3 25 WHO:n ohjearvo 2 15 1 5 tam helm maalis huhti touko kes heinä elo syys lok marras joulu Kuva 34. PM 2,5 :n vuorokausikeskiarvot keskustassa vuonna 27. ILMANLAATUINDEKSI Ilmanlaatuindeksin avulla yksinkertaistetaan eri ilmansaasteiden pitoisuudet lyhyeksi sanalliseksi arvioksi. Ilmanlaatu jaotellaan viiteen luokkaan: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Ilmanlaatuindeksi lasketaan tunneittain ja se kuvaa ilmanlaatua suhteutettuna ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin. Oulun keskusta-alueen ilmanlaatua kuvaava indeksi lasketaan keskustan mittausaseman tuloksista. Pyykösjärven mittaustulokset määrittävät asuntoalueiden indeksin. Indeksissä on Oulussa mukana typpidioksidi, hengitettävät hiukkaset ja häkä (keskusta). Epäpuhtauksille määritetään tunneittain ns. alaindeksi vertaamalla epäpuhtauspitoisuutta kyseisen komponentin ohje- ja raja-arvoon. Lopulliseksi indeksiksi valitaan aina korkein alaindeksi.
3 Taulukossa 7 on esitetty indeksin määrittely. Ilmanlaatuindeksi on kehitetty pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) ympäristötoimistossa ja se on nykyisin yleisesti käytössä kaupunkien ilmanlaatutiedotuksessa. YTV uudisti ilmanlaatuindeksiä vuoden 27 alusta lainsäädäntömuutosten ja uusimman terveysvaikutustiedon pohjalta. Edellinen uudistus oli vuonna 22. Uudistuksen myötä ilmanlaatu on useammin tyydyttävä, välttävä tai huono ja aikaisempaa harvemmin hyvä. Taulukko 7. Ilmanlaatuindeksin määrittely Indeksi Ilmanlaatu Terveyshaitat Muut haitat - 5 HYVÄ ei todettuja lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 51-75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköisiä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76-1 VÄLTTÄVÄ epätodennäköisiä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 11-15 HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä väestöryhmillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä Vuoden 27 ilmanlaatu indeksillä kuvattuna Luokittelemalla ilmanlaatu vuorokauden huonoimman tunti-indeksin mukaan oli ilmanlaatu Oulun keskustassa erittäin huono kahdeksana päivänä, huono 21 päivänä, välttävä 98 päivänä, tyydyttävä 188 päivänä ja hyvä 5 päivänä. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli erittäin huono yhtenä, huono seitsemänä, välttävä 26 päivänä, tyydyttävä 146 päivänä ja hyvä 185 päivänä. Tunneittain tarkasteltuna vuonna 27 ilmanlaatu oli Oulun keskustassa erittäin huono 18 tuntia (,21 % ajasta), huono 58 (,67 %), välttävä 498 (5,7 %), tyydyttävä 2595 (29,8 %) ja hyvä 5546 tuntia (63,6 %). Laskentatunteja oli yhteensä 99,5 % vuoden tunneista. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli erittäin huono 3 tuntia (,3 %), huono 18 (,21 %), välttävä 11 (1,2 %), tyydyttävä 953 (1,9 %) ja hyvä 7663 tuntia (87,7 %). Laskentatuntien kattavuus oli 99,7 % vuoden tunneista. Kuvassa 35 ja 36 on esitetty ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain vuonna 27 Oulun keskustassa ja asuntoalueilla. Erittäin huonot ja huonot ilmanlaatutilanteet aiheutuivat korkeista hiukkaspitoisuuksista. 1 % 1 % 9 % 9 % 8 % 8 % 7 % 7 % 6 % 6 % erittäin huono 5 % 4 % 3 % 2 % erittäin huono huono välttävä tyydyttävä hyvä 5 % 4 % 3 % 2 % huono välttävä tyydyttävä hyvä 1 % 1 % % tam hel maal huh tou kes hei elo syys loka mar jou Kuva 35. Ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain Oulun keskustassa vuonna 27. % tam hel maal huh tou kes hei elo syys loka mar jou Kuva 36. Ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain asuntoalueilla vuonna 27.
PÄÄSTÖT 31 Oulun ilmaa kuormittavat paikallinen teollisuus, energiantuotanto ja liikenne sekä muualta kulkeutuva kuormitus. Teollisuuden ja energiantuotannon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset sekä rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset, häkä ja hiilivedyt. Lisäksi teollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen päästöissä vapautuu hiilidioksidia, mikä on merkittävin kasvihuoneilmiötä aiheuttava kaasu. Teollisuuden ja energiantuotannon päästöt ovat erityisesti rikkidioksidin osalta laskeneet viime vuosiin asti rikinpoistolaitosten käytön, polttoaine- ja polttoteknisten muutosten sekä teollisuuden prosessimuutosten ansiosta. Liikenteen päästöt ovat laskeneet viime vuosina katalysaattoreiden yleistymisen ja reformuloitujen polttoaineiden käyttöönoton ansiosta. Yhteenlasketut ilman epäpuhtauspäästöt ovat viime vuosina vaihdelleet suhteellisen vähän. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista tuotantotasomuutoksista. Kuvassa 37 on esitetty Oulun vuoden 27 rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspäästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken ja kuvassa 38 on esitetty em. päästöjen kehitys. Kuvassa 39 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden päästöjen kehitys ja kuvassa 4 VTT:n arvio liikenteen päästöjen kehityksestä. Tarkemmat päästötiedot on esitetty liitteessä 3. Päästökuvissa vuoteen 24 asti Stora Enso Oyj ja Arizona Chemical Oy esiintyivät yhteisnimellä Nuottasaaren tehtaat. Vuodesta 26 alkaen Kemira Oy:n energiantuotannosta on vastannut Laanilan Voima Oy. Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaispäästöt olivat vuonna 27 yhteensä 32 t. Paroc Oy:n mineraalivillatehtaan osuus päästöistä oli 41 %, Stora Enso Oyj:n sellutehtaan 33 % ja Arizona Chemical Oy:n 26 %. Stora Enso Oyj:n sellutehtaalla syksyllä 24 valmistuneiden päästöjen vähentämistoimenpiteiden jälkeen haisevien rikkiyhdisteiden kokonaispäästöt laskivat Oulussa noin neljäsosaan aiempaan verrattuna. Rikkidioksidipäästöt Oulussa vuonna 27 olivat yhteensä 3287 t. Oulun Energian voimalaitosten osuus päästöistä oli 52 %, Stora Enso Oyj:n 15 %, Arizona Chemical Oy:n 15 % ja Laanilan Voima Oy:n 13 %. Muiden päästölähteiden yhteenlaskettu osuus oli 5 %. Typen oksidien kokonaispäästöt olivat yhteensä 3421 t. Oulun Energian voimalaitosten osuus päästöistä oli 31 %, Stora Enso Oyj:n 31 %, Laanilan Voima Oy:n 11 % ja liikenteen 22 %. Kaikkien muiden päästölähteiden yhteenlaskettu osuus oli 6 %. Hiukkaspäästöistä (yht. 364 t) Paroc Oy:n osuus oli 44 %, Oulun Energian 18 %, Stora Enso Oyj:n 18 %, liikenteen 11 % (pakokaasuista peräisin olevat hiukkaset) sekä Laanilan Voima Oy:n 6 %. Hiilimonoksidipäästöistä (yht. 5861 t) liikenteen osuus oli 51 % (3313 t) ja Paroc Oy:n mineraalivillatehtaan osuus 48 %. Liikenteen hiilivetypäästöt olivat 339 t ja laitosten yhteensä 261 t. Laitosten ilmoittamat ja liikenteestä peräisin olevat yhteenlasketut fossiilisista polttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt Oulussa vuonna 27 olivat yhteensä 2 6 718 t. Suurimmat päästölähteet olivat Oulun Energian voimalaitokset (56 % kokonaispäästöistä), Stora Enso Oyj (2 %), Laanilan Voima Oy (13 %) sekä liikenne (1 %). Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 385 139 t.
32 SO 2 -päästöt OULUN SATAMA MUUT PISTELÄHTEET,5 % YHT. FORTUM POWER AND HEAT OY 1,6 %,6 % PAROC OY 1,4 % KEMIRA OYJ 1,1 % LAANILAN VOIMA OY 12,8 % ARIZONA CHEMICAL OY 15,2 % yhteensä 3287 t OULUN ENERGIA 51,5 % STORA ENSO OYJ 15,4 % NO 2 -päästöt OULUN SATAMA 2,8 % MUUT PISTELÄHTEET YHT. 2,6 % LIIKENNE 21,9 % OULUN ENERGIA 31, % yhteensä 3421 t LAANILAN VOIMA OY 1,7 % STORA ENSO OYJ 3,9 % HIUKKAS-päästöt MUUT PISTELÄHTEET YHT. 3,6 % LIIKENNE 11, % OULUN ENERGIA 18,1 % yhteensä 364 t STORA ENSO OYJ 17,6 % PAROC OY 44, % LAANILAN VOIMA OY 5,8 % Kuva 37. SO 2 -, NO 2 - ja hiukkaspäästöjen jakautuminen päästölähteiden kesken Oulussa vuonna 27.
33 7 t/v 126 SO 2 -päästöt 6 5 LAANILAN VOIMA OY LIIKENNE MUUT PISTELÄHTEET YHT. KEMIRA OYJ ARIZONA CHEMICAL OY STORA ENSO OYJ NUOTTASAAREN TEHTAAT OULUN ENERGIA 4 3 2 1 1969 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 7 t/v NO 2 -päästöt 6 5 LAANILAN VOIMA OY OULUN SATAMA LIIKENNE MUUT PISTELÄHTEET YHT. KEMIRA OYJ NUOTTASAAREN TEHTAAT STORA ENSO OYJ OULUN ENERGIA 4 3 2 1 1969 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 t/v 25 2 15 44 HIUKKAS-päästöt LAANILAN VOIMA OY LIIKENNE MUUT PISTELÄHTEET YHT. PAROC OY KEMIRA OYJ STORA ENSO OYJ NUOTTASAAREN TEHTAAT OULUN ENERGIA 1 5 1969 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 38. SO 2 -, NO 2 - ja hiukkaspäästöjen kehitys.
34 1 t/ 9 8 7 6 TRS yht. v. 1987-22 ARIZONA CHEMICAL OY STORA ENSO OYJ PAROC OY AB 5 4 3 2 1 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 Kuva 39. TRS-yhdisteiden päästöjen kehitys. muutosindeksi 3, 2,5 2, CO HC NOx HIUKK. CH4 N2O CO2 Poltton. Suorite 1,5 1,,5, 198 1983 1986 1989 1992 1995 1998 21 24 27 21 213 216 219 222 225 vuosi Kuva 4. Tieliikenteen pakokaasupäästöjen, polttonesteenkulutuksen ja ajosuoritteen kehitys muutosindeksin avulla esitettynä. (Lähde: VTT yhdyskuntatekniikka, LIISA 26 laskentamalli).
LIITE 1 Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v. 27 (µg/m³). Nokela keskiarvo (=ka.) 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 3 5 6 21 51 helmikuu 5 8 1 16 23 maaliskuu 3 8 9 28 53 huhtikuu 3 5 13 35 66 toukokuu 2 11 14 41 65 kesäkuu 2 11 12 38 18 heinäkuu 2 6 7 26 62 elokuu 2 7 8 3 63 syyskuu 1 3 4 1 22 lokakuu 1 5 5 15 23 marraskuu 1 4 5 12 37 joulukuu 1 3 3 1 35 35 Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Oulussa v. 27 (µg/m 3, S). Nokela 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 1 1 3 5 helmikuu 1 1 2 1 maaliskuu 1 1 2 4 huhtikuu 1 1 2 12 toukokuu 2 5 9 25 kesäkuu 1 1 3 1 heinäkuu 1 1 2 5 elokuu 1 1 3 5 syyskuu 1 1 1 13 lokakuu 1 1 marraskuu 1 1 1 12 joulukuu 2 4 Typpidioksidipitoisuudet Oulussa v. 27 (µg/m³). Keskusta keskiarvo (=ka.) 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 32 6 68 98 164 helmikuu 39 68 7 112 136 maaliskuu 4 78 78 118 148 huhtikuu 26 44 56 75 91 toukokuu 25 41 44 82 15 kesäkuu 2 28 3 56 74 heinäkuu 17 26 32 49 72 elokuu 24 36 38 58 8 syyskuu 24 33 43 63 14 lokakuu 27 37 39 64 69 marraskuu 3 49 65 79 92 joulukuu 26 4 53 75 111 Pyykösjärvi Tammikuu 18 37 41 71 93 helmikuu 21 46 47 76 95 maaliskuu 19 37 41 77 97 huhtikuu 1 21 26 52 64 toukokuu 8 14 17 35 58 kesäkuu 6 13 18 25 49 heinäkuu 7 12 12 19 24 elokuu 1 17 18 31 41 syyskuu 1 16 23 36 49 lokakuu 12 17 19 48 58 marraskuu 14 32 43 55 7 joulukuu 14 28 29 55 73
LIITE 2 Hiilimonoksidipitoisuudet Oulussa v. 27 (mg/m³). Keskusta keskiarvo korkein 8 h:n liukuva korkein tuntiarvo keskiarvo tammikuu,2 1,9 3, helmikuu,3 2,1 3,2 maaliskuu,3 2, 3,9 huhtikuu,1,7 1,7 toukokuu,1,3,7 kesäkuu,1,5 2,4 heinäkuu,1,4 1,4 elokuu,1,4 1,9 syyskuu,1,5 3, lokakuu,1,7 1,5 marraskuu,1,7 1,5 joulukuu,1 1,1 2,4 Hengitettävien hiukkasten (PM 1 ) pitoisuudet Oulussa v. 27. Keskusta keskiarvo (=ka) 2. korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 12 26 28 51 82 helmikuu 16 24 31 43 78 maaliskuu 27 1 12 226 448 huhtikuu 36 77 143 227 129 toukokuu 23 41 43 91 134 kesäkuu 23 4 41 77 125 heinäkuu 15 26 31 69 166 elokuu 19 29 31 63 17 syyskuu 14 29 31 45 65 lokakuu 14 25 34 49 74 marraskuu 14 46 59 84 175 joulukuu 14 47 6 97 139 Pyykösjärvi tammikuu 1 2 24 45 63 helmikuu 13 26 26 44 76 maaliskuu 17 52 79 115 275 huhtikuu 21 45 45 111 14 toukokuu 1 16 17 39 49 kesäkuu 1 17 18 32 41 heinäkuu 1 16 16 24 37 elokuu 11 18 19 27 37 syyskuu 1 25 27 39 57 lokakuu 9 17 18 28 41 marraskuu 9 19 51 64 152 joulukuu 8 11 14 28 43 36 Pienhiukkasten (PM 2,5 ) pitoisuudet Oulussa v. 27. Keskusta keskiarvo (=ka) 2. korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 9 15 2 38 59 helmikuu 11 2 2 31 51 maaliskuu 11 23 26 4 51 huhtikuu 7 11 13 19 54 toukokuu 7 11 13 19 28 kesäkuu 7 1 12 24 74 heinäkuu 7 1 12 19 38 elokuu 9 14 16 24 29 syyskuu 8 18 19 25 35 lokakuu 8 13 14 17 23 marraskuu 8 14 16 24 38 joulukuu 8 14 14 24 42
LIITE 3 37 Ilmanepäpuhtauspäästöt Oulussa vuonna 27 (tonnia vuodessa). Hiukkaset SO 2 NO X (1 TRS (2 NMVOC CO 2 (Fos) (3 CO 2 (Bio) (4 MUUT (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) Laanilan Voima Oy 21,4 419,2 364,8 4,8 258762 19258 CO 38 Kemira Oyj, Oulun toimipaikka 36,,7 Oulun Energia (yht.) 66,2 1693,3 161,5 25, 115281 179196 Toppilan voimalaitokset 63,9 1636,8 141,5 25, 1139188 17723 Limingantullin lämpökeskus,5 15,5 5,7 3118 Vasaraperän lämpökeskus,4 23,2 6,8 4148 Pateniemenn lämpökeskus,1 3,3,9 591 OYS:n lämpökeskus 1,4 14,5 6,5 3236 1966 Stora Enso Oyj 64, 55,9 157,7 1,4 1,8 47482 1155426 Eka Polymer Latex Oy 1,3 Arizona Chemical Oy,6 5, 35, 8,3 84 28427 Nuottasaaren tehdasalueen laitokset yht. 64,6 15,9 192,7 18,7 3,1 47566 1183853 Paroc Oy Ab 16, 45,7 2,8 13,2 17,2 23141 2832 CO 2832 Lemminkäinen Oyj 2,7 13,9 6,9 2452 Fortum Power and Heat Oy (yht.) 4,6 51,9 26,8 8634 LK-67,7 1,9 6,2 1973 LK-21 2,2 21,5 12,1 3768 LK-117 1,7 19,5 8,5 2893 Fermion Oy,2 149, Suomen Petrooli Oy, Toppilan varasto 6,6 Oy Shell Ab, Vihreäsaaren varasto,,2 9,2 112 Maxit Oy Ab 1,2 5,4 2,4 1374 Oulun Satama 2,9 14,7 95,9 5,4 5277 CO 11,6 Lupavelvolliset yhteensä 324 3286 2672 32 221 1857598 1385139 Muut pistelähteet (arvio) 4 Pistelähteet (yhteensä) 324 3286 2672 32 261 1857598 1385139 Pintalähteet (arvio) Liikenne (5 4 1,2 75 339 23 12 CO 2979 Yhteensä 27 364 3287 3421 32 6 26718 1385139 CO 5861 Yhteensä 26 548 3773 3398 32 561 216779 1268241 CO 619 Vuoden 25 päästöt 67 2751 2966 27 57 17977 123961 5678 Vuoden 24 päästöt 644 3382 366 76 683 228526 1616671 6142 Vuoden 23 päästöt 677 3763 394 93 653 223186 1526427 653 Vuoden 22 päästöt 55 368 3674 97 797 2114 1482764 693 Vuoden 21 päästöt 564 3681 414 98 79 219434 1352933 611 Vuoden 2 päästöt 72 2914 428 111 852 1613963 654 Vuoden 1999 päästöt 63 34 4224 112 878 164175 6713 Vuoden 1998 päästöt 569 3123 498 124 951 1745965 8219 Vuoden 1997 päästöt 641 391 3949 125 955 182181 785 Vuoden 1996 päästöt 66 3376 4284 97 11 1719593 7787 Vuoden 1995 päästöt 857 3378 421 121 13 138232 7684 Vuoden 1994 päästöt 968 3266 4237 144 174 Vuoden 1993 päästöt 83 352 4262 158 124 1) typpidioksidina (NO 2 ) 2) rikkinä (S) 3) Fossiilisista polttoaineista peräisin oleva 4) Biopolttoaineista peräisin 5) Lähde: LIISA 26 laskentamalli
LIITE 4 38 Tulosten laadun varmistus Analysaattoreille on laadittu laitekohtaiset huolto- ja kalibrointisuunnitelmat. Kaasuanalysaattoreille suoritettiin v. 27 monipistekalibrointeja 6-1 kpl laitekohtaisen tarpeen mukaan. Kalibrointi suoritetaan kaasulaimennukseen perustuvalla kalibraattorilla. Kalibroinnissa käytettävien kaasujen analyysitarkkuuksiksi on ilmoitettu SO 2 - ja H 2 S-kaasun osalta +3% ja NO- ja CO-kaasun osalta +2 %. Kalibraattorilla tuotettuja pitoisuuksia verrattiin 23.5. ja 31.1.27 konsultin pitoisuuksiin. Konsultin pitoisuudet määritetään kaksi kertaa vuodessa Ilmatieteenlaitoksen kalibrointilaboratoriossa. Hiukkasanalysaattoreiden virtaukset kalibroitiin kahdesti ja mikrovaa at kerran. Ilmanlaadunmittausohjelma (ENVIDAS) suorittaa automaattisesti analysaattoreiden (lukuun ottamatta hiukkas- ja CO-analysaattoreita) nolla- ja aluetason tarkistuksen kerran vuorokaudessa. SO 2 -, NO x - ja TRS-analysaattoreiden alueen tarkistus tapahtuu permeaatioputkikalibraattorilla. NO x - analysaattorin alueen tarkistukseen käytetään NO 2 -putkea ja TRS-analysaattorin tarkistukseen H 2 S- putkea. Analysaattoreiden toimintaa seurattiin päivittäin ENVIEW-ohjelmiston avulla. Viikoittain analysaattoreiden huoltoseuranta-arvot kirjataan mittausasemilla laitekohtaiseen kirjanpitoon. Toimistolla sijaitsevaan huoltopäiväkirjaan kirjataan lisäksi kaikki havaitut mittaustuloksiin vaikuttavat tekijät (havaitut häiriöt, tehdyt korjaukset ja huollot, häiriötekijät mittausasemien ympäristössä jne.). Analysaattoreiden kalibroinneista tallennetaan erikseen kalibrointipöytäkirjat. Erilaisista laitehäiriöistä ja kalibroinneista johtuvat virheelliset mittaustulokset poistetaan tai korjataan tarvittaessa päivittäin ja viimeistään kuukauden vaihtuessa. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus vertailujaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 27 tulosten saatavuus analysaattoreiden osalta kuukausittain tarkasteltuna oli alimmillaan 87 % (Nokelan SO 2 tammikuu).
LIITE 5 39 Mittausasema- ja laitetiedot 1(4). Aseman nimi: KESKUSTA Osoite: Saaristonkatu 18 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, CO, hiukkaset PM 1 ja PM 2,5 Yhtenäiskoordinaatit: 7213456:342888 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta NOx ja CO 2 m, hiukkaset 4 m, merenpinnasta +5 m Ympäristö: keskikaupunki, vilkasliikenteinen katukuilu Merkitykselliset liikennemäärä 5 m:n säteellä 14 ajoneuvoa/vrk pistelähteet: Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 9841A NO x kemiluminesenssi Monitor Labs 983 CO IR-absorptio Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila) Teom 14A PM 2,5 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila)
LIITE 5 4 Mittausasema- ja laitetiedot 2(4) Aseman nimi: NOKELA Osoite: Kiskotie 24 Mittausparametrit: SO 2, TRS, Yhtenäiskoordinaatit: 721174:342841 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 3 m, merenpinnasta +7,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Nuottasaaren tehdasalueen laitokset Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 885 SO 2 UV-fluoresenssi Monitor Labs model 885 +Oxycon Convertter model 8775A TRS UV-fluoresenssi
LIITE 5 41 Mittausasema- ja laitetiedot 3(4) Aseman nimi: PYYKÖSJÄRVI Osoite: Lahnatie 1 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, hiukkaset PM 1, O 3 Yhtenäiskoordinaatit: 721715:342943 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 4 m, merenp. +17,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Laanilan Voima Oy, Kemira Oyj, Parock Oy Ab Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs 9841B NO x kemiluminesenssi Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paineessa ja lämpötilassa) API O3 UV-absorptio
LIITE 5 42 Mittausasema- ja laitetiedot 4(4) Aseman nimi: SÄÄASEMA Osoite: Kauppatori Mittausparametrit: tuulen suunta ja nopeus, ilman lämpötila, sateen kesto Yhtenäiskoordinaatit: 721384:342772 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta tuuli 15 m, lämpö ja sade 1 m, merenpinnasta + 2 m ympäristöviraston katolla Ympäristö: keskikaupunkialue, Kauppatorin ranta Mittauslaitteet: Vaisala Milos 2 - Vaisala WA-15 tuulen suunta ja nopeus - Vaisala DTS-12 lämpötila - Vaisala DPD 12 A sateen kesto