Kennelliiton ja terveystoimikunnan tapaaminen 19.11.2012 Jäsenistö nosti esille Facebookin jalostusryhmässä huolensa mm. Kennelliiton röntgenpaneelin toiminnasta, Kennelliiton lausuntojen luotettavuudesta ja vaikutuksesta jalostusvalintoihin sekä PEVISA:n ja sen rajaarvojen merkityksestä rodussa. Terveystoimikunta päätti, että asiaa ryhdytään selvittämään tapaamisella Kennelliiton röntgenkuvia lausuvien lääkäreiden Annie Limanin ja Anu Lappalaisen kanssa. Tapaaminen järjestyi nopeasti ja terveystoimikunnasta mukana olivat Tanja Tenhonen pj, Henna Laiho, Vilma Reunanen, Tuuli Söderlund ja Leena Valta sekä yhdistyksen puheenjohtaja Krista Leinonen. Lisäksi tapaamisessa oli läsnä Kennelliiton Katariina Mäki. Tapaaminen sujui hyvässä hengessä ja pystyttiin keskustelemaan avoimesti myös vaikeista aiheista kuten jäsenistön epäluottamuksesta Kennelliiton eläinlääkäreiden lausuntojen paikkansapitävyyteen. Tässä terveystoimikunnan yhteenveto tapaamisesta. 1. Lonkka- ja kyynärnivelien röntgenkuvien arvosteluperusteet ja niissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset Lonkkien ja kyynärien arvosteluperusteissa ei ole tapahtunut muutoksia kuin teknisissä asioissa, ei itse arvosteluperusteissa. Pari vuotta sitten tarkennettiin kyynärien kakkosasteen arvostelua nimenomaan tekniikan osalta. Nämä muutokset eivät ole vaikuttaneet tilastoihin. Kokemus ja osaaminen kuvien arvioimiseen lisääntyy koko ajan, jolloin tulkintavarmuus kasvaa. Nykyiset arviointiperusteet ovat olleet pitkään samat. Vuosien aikana on Pohjoismaissa kartoitettu ja tutkittu myös muunlaisia arvostelutapoja, kuitenkin päädytty yhdessä aina siihen, että nykyinen on paras ja soveltuvin kaikkien rotujen yhteiseksi välineeksi. Se antaa tietyt raamit ja jokainen rotu voidaan sen avulla arvioida. Kuvat arvostellaan aina suhteessa arvostelusääntöön. Arvostelusääntöön kuuluu useita eri tekijöitä, jotka kaikki vaikuttavat lausuntoon. Esim. kahden C-lonkkaisen koiran lonkat voivat olla C-lonkat hyvin eri syystä. Tämän vuoksi samankaan rodun eri yksilöiden kuvat eivät välttämättä ole vertailukelpoisia. Röntgenkuvien arvosteluperusteiden yhtenäisyyttä testataan säännöllisesti. Kansainvälinen kyynärniveltyöryhmä kokoontuu ja kouluttaa lausuvia eläinlääkäreitä vuosittain (virallisia lausuntoja tekeviä eläinlääkäreitä). Pohjoismaissa kaikki kuvia lausuvat eläinlääkärit kalibroivat kaksi kertaa vuodessa keskenään lausuntoja eli arvioivat samat kuvat ja katsovat, että lausunnot ovat yhteneväisiä. Lausuntojen välillä on harvoin eroja (samat sairasprosentit lonkissa ja kyynärissä jokaisella). Tämä käytäntö on ollut käytössä vuodesta 2005 alkaen. 2. Olisiko mahdollista, että kuvaava lääkäri lausuisi kuvat? Kennelliitossa arvioidaan noin 300 koiran lonkka/kyynärkuvat viikossa eli noin 10 000 kuvaa vuodessa (2 arvioijaa). Lisäksi Annie Liman lausuu lähes saman verran röntgenkuvia Ruotsissa. Jotta lausuvaksi lääkäriksi pääsee, on arvioitava ensin vähintään 3000 röntgenkuvaa tutorin valvonnassa. PEVISA-tutkimuksia tekevillä klinikoilla klinikkaeläinlääkäri kuvaa koko vuoden aikana keskimäärin 300 röntgenkuvaa eli puhutaan hyvin erilaisesta määrästä ja siten kokemuksesta näiden kuvien tulkinnassa.
Silmä- ja polvilausunnoissa tilannetta pidetään erilaisena, sillä siinä koira on tutkittava kliinisesti. Silmäeläinlääkärinkin koulutukseen kuuluu yli 1000 koiran tutkiminen ennen virallisen luvan saamista (tenttien lisäksi). Kuvaavan lääkärin kyynärien ja lonkkien lausuntamahdollisuutta ei pidetty realistisena suuren koulutusvaatimuksen vuoksi. Asiakassuhde koiran omistajan ja kuvaavan lääkärin välillä saattaa vaarantaa puolueettoman lausunnon, mikä on inhimillistä, eikä välttämättä edes tietoista. Keskusteltiin avoimesti luottamuspulasta Kennelliiton lausuntoihin suhteessa kuvaavan lääkärin arvioon. Tähän vaikuttavat varmasti monet tekijät kuten luottamussuhde kuvaavaan lääkärin kanssa (verrattuna KL:n lausujiin, joita ei tavata) sekä kuvaavien eläinlääkäreiden vähäisemmästä kokemuksesta sekä halusta miellyttää asiakasta. Kuvien lausuntavarmuus (subjektiivisen tulkinnan osuus on mahdollisimman pieni) voidaan pitää mahdollisimman korkeana, näin mm. indeksien luotettavuus kasvaa, kun lausujia ei ole montaa. Siksi lausuntojen antaminen on haluttu pitää 1 2 ammatikseen kuvia lausuvalla eläinlääkärillä. Todettiin, että kyynärnivelien tarkka tulkinta on kuvaavalle lääkärille usein haastavampaa kuin lonkkakuvien tulkinta, ja että lonkkien kuvaaminen on puolestaan haastavampaa kuin kyynärien. Kun siirrytään digitaalisiin kuviin, kuvanneen lääkärin arviota ei mene lainkaan Kennelliitolle. 3. Röntgenkuvien laatu ja sen vaikutus arviointiin? Nykyisin lähetetään arviolta 0,5 % kaikista kuvista (kaikki rodut) takaisin huonon laadun tai virheasennon vuoksi. Keskusteltiin siitä, että jos kuvia lähettäisi herkemmin takaisin, kuvaavat eläinlääkärit oppisivat ottamaan parempia kuvia. Tähän voidaan panostaa, mutta vaikutus on tosiaan pieni kokonaisuuden kannalta, sillä puhutaan niin pienistä määristä. Rajatapauksissa (esim. onko B vai C) kuvat lähetetään herkemmin takaisin, jos kuvan laadulla uskotaan olevan vaikutusta lausuntoon. Kennelliitto kirjaa aina lausuntoon perustelut, miksi kuvat on lähetetty takaisin. Todettiin, että erityisesti röntgenpaneelilta toivotaan perusteellisempia syitä kuvien hylkäämiseen, jottei perusteluita tarvitse erikseen kysellä uusintakuvausta varten. Kennelliitto järjestää jo nykyisin koulutusta kuvaaville eläinlääkäreille, johon osallistuminen on vapaaehtoista. Kuvaaville lääkäreille on ajoittain suunniteltu erillistä tutkintoa PEVISA-kuvaamisesta, mutta se ei ole toistaiseksi konkretisoitunut. Keskusteltiin tapauksesta, jossa on pyydetty uudet kuvat ja lausuttukin sitten vanhat. Tällaisen ei pitäisi olla mahdollista ja jos näin on käynyt, se on virhe ja siitä on syytä olla yhteydessä Kennelliittoon. Tämä konkreettinen tapaus on korjattu Kennelliitossa. Digikuvat eivät todennäköisesti tule auttamaan kuvien laadun suhteen, sillä nekin voivat olla huonolaatuisia. Digikuvien myötä kuitenkin käsittely helpottuu ja toivottavasti nopeutuu. 4. Röntgenpaneeli Röntgenpaneeli koostuu 4 jäsenestä (eläinlääkäreitä, jotka eivät työkseen lausu röntgenkuvia). Heidän lisäkseen Annie Liman toimii varajäsenenä, jos kyseessä on sellaisen koiran kuvat, jotka joku paneelin jäsenistä on kuvannut/arvioinut. Tämän paneelin 4 eläinlääkärijäsenestä kukaan ei koskaan lausu itse ottamiaan kuvia. Paneelin jäsenen lausunto hänen itse kuvaamasta tai arvostelemasta kuvastaan jäävätään pois paneelin sihteerin toimesta. Paneelin jäsenet tietävät vain koiran rodun, iän ja sukupuolen kuten lausuvat eläinlääkäritkin. Kennelliiton 2 lausuvaa eläinlääkäriä eivät osallistu itse lausumiensa kuvien
paneelikäsittelyyn. Näitä asioita ei ole riittävän selkeästi tiedotettu KL:n jäsenille ja KL:n jalostustieteellinen toimikunta onkin sopinut lisätiedotuksesta. Paneeli kokoontuu yhteen ja he ovat samassa tilassa, mutta arvioivat kuvia itsenäisesti ja niistä keskustelematta. Jos kahden paneelin jäsenen lausunto on sama kuin alkuperäinen lausunto, muilla lausunnoilla ei ole merkitystä. Tilastollisesti puolet lausunnoista muuttuu paneelissa, joista puolet huonommiksi ja puolet paremmiksi. Vuonna 2011 paneeli käsitteli 18 kultaisennoutajan lonkka- ja kyynärkuvaa. Vuonna 2011 kuvattuja kultaisia oli 692 eli paneeliin menee hyvin pieni osuus lausunnoista. Paneelissa lausunnoista seitsemän pysyi samana, kuuden kuvan osalta toisen lonkan tai kyynärän tulos parani asteella ja viiden osalta toisen lonkan tai kyynärän tulos huononi asteella. Yhdessäkään tapauksessa kokonaisarvio (molemmat lonkat/kyynärät) ei muuttunut. Keskusteltiin myös mahdollisuudesta saada perustelut siitä, miksi lausuneen lääkärin ja paneelin jäsenen arvio on eri. Paneelin jäsen ei tiedä, minkä lausunnon KL:n lausuja on kuvasta antanut, joten hänen ei ole mahdollista perustella muutosta. Kuvien arviointi on hyvin mekaanista toimintaa, jossa käydään läpi kaikki arviointiperusteet. Siksi perusteluiden antaminen koiran omistajalle kirjallisena on haastavaa. Jos arvioinneissa ja niiden perusteissa on epäselvyyksiä, voi ottaa yhteyttä KL:oon. Muissa Pohjoismaissa ei ole kansallista paneelia vaan valitukset menevät suoraan Pohjoismaiden kennelunionin röntgenpaneeliin. Suomessa kansallinen röntgenpaneeli on haluttu säilyttää pitkän kokemuksen ja koiranomistajien asioiden nopeamman käsittelyn vuoksi. Paneelin rooli on nimenomaan koiranomistajan oikeusturvan takaaminen. Muista maista menee PKU:lle vähemmän valituksia kuin Suomessa kansalliselle röntgenpaneelille, kun taas Suomesta menee vähemmän valituksia PKU:lle kuin muista maista. Pohjoismaiseen paneeliin kuuluu henkilöitä, jotka työkseen arvioivat röntgenkuvia. 5. Kultaisten lonkka- ja kyynärtilastot Keskusteltiin kultaistennoutajien lonkka- ja kyynärtilastoista. Koska Annie Liman lausuu kuvia myös Ruotsissa, hän osasi kertoa, että kuvaustulokset ovat siellä kultaisilla melko samanlaisia kuin Suomessa. Kultaiselle on tyypillistä hiukan kulmikas lonkkamalja ja se ei aina vastaa A-lonkan vaatimusta lonkkamaljan pyöreydestä. Käytiin läpi kultaisten lonkka- ja kyynärtilastoa. Yleinen käsitys on ollut, että viime aikoina on tullut huonompia tuloksia kuin aiemmin, mutta ainakaan vielä ne eivät näy tilastoissa. Vuonna 2010 syntyneillä on ollut notkahdus A- ja B-lonkkaisten määrässä, mutta koska vuonna 2011 syntyneitä ei ole vielä kuvattu riittävästi vertailun tekemiseksi, ei voida sanoa, onko huonompi kehitys jatkunut vai oliko kyse yksittäisestä vuodesta. Kyynärien osalta 3-kyynärien osuus oli tavanomaista suurempi vuosina 2007, 2009 ja 2010, mutta määrät ovat pieniä koko rotuun suhteutettuna ja saattavat johtua tietystä/tietyistä pentueistakin. Lonkkatilastot syntymävuoden mukaan 2002 2012 syntyneiltä (%)
Kyynärtilasto syntymävuoden mukaan 2002 2012 syntyneiltä (kpl) Kennelliitto painotti indeksien hyödyntämisen merkitystä. Jos jalostukseen käytetään rodun keskiarvoa alapuolella olevaa materiaalia (indeksi alle 100), ei voida olettaa, että jälkeläiset ovat keskiarvoa parempia (indeksi yli 100). Terveystoimikunta kokoaa vuosien 2010 2012 jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen lonkka- ja kyynärtilastot (tilastoa ei saa suoraan KoiraNetistä). Sellaisten jalostukseen käytettyjen yhdistelmien osuus, joissa toisella vanhemmista on C-lonkka.
- vuonna 2006 37 % - vuonna 2007 32 % - vuonna 2008 28 % - vuonna 2009 37 % Kultaisten lonkkatilastot ovat olleet melko staattiset viimeisen 20 vuoden ajan eli ei ole menty selkeästi parempaan eikä huonompaan suuntaan. Rotujärjestön on mietittävä, onko nykytilanne hyvä (terveiden osuus) vai tulisiko pyrkiä parempaan (Jalostuksen tavoiteohjelma). Kultaisilla vaikuttaa merkittävästi myös ulkomaisten koirien runsas käyttö. Näiden koirien lonkka- ja kyynärtilastoja tiedetään harvoin ja indeksejä ei lainkaan. Ulkomaisten koirien jälkeläisten terveystulosten tilastojen analysoinnista voisi olla hyötyä. Kennelliiton edustajien mielestä röntgenkuvien kuvaus- ja lausumiskäytäntöjä sekä valitusmenettelyjä voi aina yrittää parantaa, mutta ne eivät ole kultaistennoutajien kokonaistilanteen kannalta merkittäviä ja parannustoimillakin merkitys on hyvin pieni lopputuloksen kannalta. Jos rodun lonkka- ja kyynärtilastoja halutaan parantaa, on hyvä selvittää aiemmin mainitut tilastot ja katsoa, voisiko jalostusvalinnoilla vaikuttaa tuloksiin. Terveystoimikunta kokoaa aiemmin mainitut tilastot ja julkaisee ne Golden Ringin nettisivuilla. Tämä yhteenveto sekä kootut tilastot toimivat hyvänä pohjana keskustelulle helmikuun kasvattajapäivässä, jossa näitä asioita käydään läpi.