Suomalaisten sodat, rauhat ja rajat 11.1.-15.2.2017 Ke klo 16.45 18.15 Opistotalo, Viipurinsali Helsinginkatu 26 Jussi Tuovinen
Luentosarjan ohjelma 1. 11.1. Saagojen legendoista Hämeen kapinaan Suomen sotahistoria esihistoriallisena aikana 2. 18.1. Toisesta ristiretkestä juuttivihaan Suomen sotahistoria keskiaikana 3. 25.1. Kreivisodasta Turun verilöylyyn Suomen sotahistoria Vaasa-aikana 4. 1.2. Puolan sodasta Uudenkaupungin rauhaan Suomen sotahistoria suurvalta-aikana 5. 8.2. Hattujen sodasta Haminan rauhaan Suomen sotahistoria vapauden ja kustavilaisena aikana 6. 15.2. Puolan kapinasta Pariisin rauhaan Suomen sotahistoria autonomian ja itsenäisyyden aikana
Luentoaineisto Kunkin luennon aineisto ladataan opiston verkkosivulle aina luennon jälkeen Se on pääosin siinä muodossa kuin luennolla on esitetty, mutta mahdolliset korjaus- ja täsmennystarpeet huomioon ottaen Osoite: opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Palaute ja erityiset aihe-ehdotukset ovat tervetulleita, sillä aiheissa on runsaasti valinnanvaraa ja valikoima on pakosti fragmentaarinen
Kalmarin sota ja Knäredin rauha Kalmarin sota (ruots. Kalmarskriget) oli Ruotsin ja Tanskan välinen sota 1611-1613 erinäisistä rajakiistoista, mm. Ruijan omistamisesta Tanskaa johti kuningas Kristian IV; Ruotsin johdossa oli sodan alussa Kaarle IX, ja sodan päätti hänen kuolemansa 30.10.1611 jälkeen hänen poikansa Kustaa II Aadolf Tanska julisti sodan 4.4.1611 Örebrossa, jonka jälkeen Kristian IV:n joukot valloittivat Kalmarin toukokuussa Tärkeän Älvsborgin linnoituksen Göta-joen suulla tanskalaiset valtasivat 24.5.1612 Rauha solmittiin Knäredissä 20.1.1613, jossa Ruotsin täytyi luopua oikeuksistaan Jäämeren rannikkoalueisiin ja maksaa miljoona riikintaaleria lunnaita Älvsborgin linnoituksesta, mikä maksettiinkin kovalla ponnistuksella ja linnoitus palautui ruotsalaisille 1619
30-vuotinen sota 1618-48 Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa 1618 1648 suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella Sodan pääasiallisena alkusyynä olivat katolisten ja protestanttien väliset ristiriidat, mutta sodan laajetessa siihen liittyi vallanhaluisten ruhtinaiden ja maiden, etenkin Ruotsin ja Ranskan, pyrkimys rajoittaa keisarikunnan valtaa Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana, mutta päättyi yleiseurooppalaisena sotana, jossa uskonnolliset seikat olivat menettäneet merkityksensä; esim. katolinen Ranska tuki sodassa protestanttisia ruhtinaita katolista keisaria vastaan Yleisen tuhon, etenkin Keski-Euroopassa, lisäksi sodan seurauksia olivat Saksan jakaantuminen hajanaisiin pikkuruhtinaskuntiin, Portugalin irtaantuminen Espanjasta, Ruotsin suurvalta-asema-ajan alku ja Ranskan tuleminen manner-euroopan johtavaksi suurvallaksi
Prahan toinen defenestraatio 23.3.1618 Toinen Prahan defenestraatio eli ikkunasta ulos heitto vuonna 1618 tunnetaan tapahtumana joka käynnisti 30- vuotisen sodan Kaksi vuotta aiemmin Böömin valtaistuimelle oli noussut kiihkokatolinen Ferdinand II, jonka käskystä protestanttien uskonnonvapautta rajoitettiin, mitä Böömin protestantit pitivät keisari Rudolf II:n myöntämän uskonnonvapauden loukkauksena 23.3.1618 joukko protestantteja tunkeutui Prahan linnaan ja heitti ulos ikkunasta kaksi katolista neuvosherraa Wilhelm Slavatan ja Jaroslav Borsita von Martinicin sekä näiden kirjurin Kaikki kolme säilyivät hengissä 15-metrisestä ilmalennosta putoamalla linnan puutarhassa olleeseen lantakasaan, joskin katolilainen propaganda väitti myöhemmin enkeleiden varjelleen heitä Defenestraatiosta alkanut sisällissota Böömin katolisten ja protestanttien välillä kärjistyi lopulta 30-vuotiseksi sodaksi
Ruotsin osuus sodassa 1630-35 Kustaa II Aadolf tuli Saksan luterilaisten avuksi kuten Kristian IV ennen häntä, mutta myös hakemaan taloudellisia etuja Itämeren etelärannikolta Ruotsin armeija nousi maihin Pommerin rannikolla kesällä 1630 ja alkoi syksyllä piirittä Magdeburgia, joka antautui vasta 7 kuukauden piirityksen jälkeen 20.5.1631, minkä jälkeen ruotsalaiset (ja suomalaiset) ryöstivät kaupungin tappaen lähes kaikki sen asukkaat eli 20 000 henkeä Tämän jälkeen voittoisa armeija eteni etelään ryöstäen ja raiskaten kyliä ja kaupunkeja ja kävi reilun vuoden aikana kolme suurta ja voittoisaa taistelua; Breitenfeldissä aivan Leipzigin pohjoispuolella 17.9.1631, Lech-virralla Baijerissa 30.4.1632, jossa vastapuolen komentaja kreivi Johann Tilly sai surmansa ja ruotsalaiset saivat vallattua Münchenin sekä lopulta Lützenissä Leipzigin lounaispuolella 6.11.1632, jossa Ruotsi voitti, mutta joukkoja johtanut kuningas Kustaa II Aadolf sai surmansa Sota jatkui tämän jälkeenkin, mutta Nördlingenin taistelussa 6.9.1634 protestantit kärsivät ratkaisevan tappion Ruotsin komentaja suomalaissyntyinen Kustaa (Gustav) Horn jäi vangiksi, ja Ruotsin armeija vetäytyi Itämeren rannikolle, mihin päättyi Ruotsin aktiivinen osa sodassa; sen jälkeen Habsburgien päävastustajaksi sodan loppuun asti asettui Ranska
Kustaa II Aadolfin kaatuminen Lützenissä
Kustaa II Aadolfin ratsu Streiff Kuninkaan ratsuna Lützenin taistelussa hänen kaatuessaan oli oldenburgilaishevonen nimeltään Streiff, joka selvisi taistelussa, mutta kuoli seuraavana vuonna Wolgastissa Streiff tuotiin Ruotsiin, ja se on täytettynä tänäkin päivänä Tukholmassa kuninkaanlinnan kellarissa olevassa Kuninkaallisessa varuskamarissa (Livrustkammaren)
Lützen tänään
Lützenin muistokappeli sisältä
Kustaa (Gustav) Horn 1592-1657 Kustaa Horn af Björneborg oli suomalainen marsalkka, valtiomies, kreivi ja vapaaherra, josta tuli valtaneuvos 1624, sotamarsalkka 1628, Porin kreivi 1651, Liivinmaan kenraalikuvernööri 1652 ja valtakunnanmarsalkka 1653 Breitenfeldin taistelussa Horn oli voitokas, mutta tappiollisessa Nördlingenin taistelussa hän jäi baijerilaisten vangiksi ja joutui virumaan 8 vuotta Burghausenin linnassa Vasta 1642 hänet vaihdettiin vapaaksi kolmea keisarillista kenraalia vastaan, kun hän lupasi olla taistelematta keisaria vastaan Horn johti Ruotsin Skoonessa operoivaa armeijaa Tanskan vastaisessa sodassa vuonna 1644 1651 kuningatar Kristiina antoi Hornille Porin kreivikunnan, johon kuului Porin kaupunki sekä yli 350 taloa Ulvilassa, Huittisissa ja Kokemäellä Hän kuoli vuonna 1657 valmistellessaan sotaa Tanskaa vastaan, joka oli liittymässä Pohjan sotaan Ruotsia vastaan
Westfalenin rauha(t) 1648 Westfalenin rauha oli sarja rauhansopimuksia, jotka touko- ja lokakuun 1648 välisenä aikana allekirjoitettiin Osnabrückissä ja Münsterissä ja lopettivat 30-vuotisen sodan sekä Espanjan ja Alankomaiden välillä käydyn 80-vuotisen sodan Rauhasta sopivat keskenään keisari Ferdinand III, Espanja, Ruotsi, Alankomaat, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtakunnanruhtinaat ja vapaiden valtakunnankaupunkien päämiehet Rauhansopimukset panivat Keski-Euroopassa alulle uudenlaisen poliittisen järjestelmän, jota myöhemmin on sanottu westfalenilaiseksi suvereniteetiksi Westfalenin rauhansopimusta pidetään yleisesti modernin valtiojärjestelmän peruskirjana, joka perustuu valtiollisen suvereniteetin käsitteeseen, tunnustaa valtioiden itsemääräämisoikeuden ja kieltää valtioita puuttumasta toisten valtioiden sisäisiin asioihin
Westfalenin rauha ja Ruotsi Ruotsi sai Etu-Pommerin, jota siitä lähtien nimitettiin Ruotsin Pommeriksi, Wismarin ja Bremenin arkkihiippakunnan ja Verdenin hiippakunnan perinnöllisiksi läänityksikseen ja niiden myötä edustajan ja äänen keisarikunnan valtiopäiville sekä myös Ylä-Saksin, Ala-Saksin ja Westfalenin maapäiville Rauhansopimuksen sanamuodot eivät kuitenkaan olleet yksiselitteisiä, vaan vielä sen allekirjoittamisen jälkeen käytiin kiistaa useista yksityiskohdista, kuten Bremenin ja Wildesheimin kaupunkien asemasta, Pommerin ja Brandenburgin rajoista sekä muiden Mecklenburgin herttuakunnan kuin Wismarin tullituloista
Pohjan sota 1655-61 Pohjan sota käytiin vuosina 1655 1661 Itämeren alueella ja Puolassa, ja sen syinä olivat Ruotsin, Venäjän ja Brandenburgin laajenemishalut, Puolan heikkoudentila sekä Tanskan ja Ruotsin välinen valtataistelu Itämerellä Brandenburg halusi Etu-Pommerin Ruotsilta ja Tanska kykeni vielä haastamaan Ruotsin Itämeren alueella, Venäjä halusi saada yhteyden Itämerelle ja Ruotsi tähtäsi Preussin satamien takaisin saamiseen Puolalta tai Tanskan lyömiseen lännessä Sodan pani liikkeelle Venäjän hyökkäys sisäisten kiistojen heikentämään Puolaan 1654 tavoitteena saada haltuunsa Puolan Liivinmaa ja siten yhteys Itämerelle Liivinmaan alueella oli myös jäänteenä Saksalaisesta ritarikunnasta Jakob von Kettlerin johtama Kuurinmaan herttuakunta, jolla oli varsin vahva laivasto ja jopa siirtomaita Karibianmerellä (Tobagon saari) ja Afrikassa (Gambia), joita Venäjä myös havitteli Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa pelkäsi tuon laivaston päätyvän Venäjän käsiin ja ylipäätään Venäjän pääsyä Ruotsin omalle Itämerelle, ja niinpä hän rikkoi Puolan kanssa 1635 tehdyn Stuhmsdorfin välirauhan ja hyökkäsi Liivinmaalle ennen kuin Venäjä ehtisi tehdä sen
Ruptuurisota 1656-58 Ruotsilla oli aluksi menestystä Puolassa ja Liivinmaalla, mutta paikallisen väestön vastarinta pakotti hänet jatkamaan sotaa pitempään kuin oli ajatellut, mutta toisaalta Venäjän eteneminen Liivinmaan rannikolle estyi, mikä oli Ruotsin keskeinen tavoite Venäjä yritti nyt vuorostaan pääsyä Itämerelle pohjoisempaa reittiä hyökäten Inkerinmaalle ja Suomeen käyttäen hyväkseen paikallisen ortodoksiväestön tyytymättömyyttä ruotsalaisten uskonvainoja ja käännytysyrityksiä vastaan Toukokuussa 1656 tsaari Aleksei I Mihailovitš julisti sodan Ruotsia vastaan ja aloitti hyökkäyksen kahdella kiilalla; etelässä laivaston tukemana maahyökkäyksenä Pähkinälinnaan ja pohjoisella Laatokalla 250 aluksen kuljetuslaivaston maihinnousuina
Sodan kulku 1656-57 Ruotsi oli (jälleen kerran) huonosti valmistautunut idästä tulevaa hyökkäystä vastaan päähuomion ja joukkojenkeskityksen keskittyessä eteläiselle rintamalle Venäläiset etenivät aluksi hyvin, joskin hieman huonosti koordinoidusti, mikä antoi puolustajille mahdollisuuden vahvistaa puolustusta Puolustusrakenteita kunnostettiin ja rakennettiin koko Suomen alueella, sillä pelättiin venäläisten laajempaakin hyökkäystä Lisäongelmia toi Tanska, joka halusi käyttää tilannetta hyväkseen ja julisti sodan 1.6.1657 Tilanne Suomen rintamalla vakiintui kun amiraali Wrangelin johtama laivasto varmisti Nevanlinnan puolustuksen ja purjehti Nevaa ylös Laatokalle ottaen sen meri- tai järviherruuden haltuunsa
Tanskan huono sotaonni Tanskan yllätykseksi nopealiikkeinen Kaarle X Kustaa ei masentunutkaan Tanskan hyökkäyksestä, vaan lähti ripeästi joukkoineen Puolasta Saksan halki Tanskan selustaan Jyllantiin, miehitti koko niemimaan ja erityisen kylmän 1657-58 talven ja Beltin salmien jäätymisen ansiosta sai marssitettua joukkonsa jäiden yli Sjellantiin (ks. oheinen maalaus) Kööpenhaminan porteille ja pakotti Tanskan nöyryyttävään Roskilden rauhaan 26.2.1658 Rauhassa Tanska joutui luovuttamaan Ruotsille Skoonen, Blekingen, Hallandin ja Bohuslänin maakunnat, Bornholmin ja Venin saaret sekä Trondheimin läänin, mikä katkaisi Norjan ja antoi Ruotsille pääsyn suoraan Atlantille
Sotia ja rauhoja Kun Tanska oli lyöty, saattoi Ruotsi keskittää päävoimansa Venäjää vastaan ja pelko tästä tämä sai Venäjän halukkaaksi rauhaan Välirauha solmittiin 20.12.1658 Vallisaaressa Narvan eteläpuolella ja lopullinen rauha kahden ja puolen vuoden kuluttua Kardisissa 21.6.1661, jossa Ruotsin ja Venäjän välinen raja palautettiin sotaa edeltäneen tilanteen mukaiseksi eli Stolbovan rauhan mukaiseksi Sillävälin Kaarle X Kustaa päätti kukistaa heikentyneen Tanskan kokonaan ja aloitti Kööpenhaminan piirityksen lokakuussa 1658, mutta se ei tuottanut tulosta ja nyt Ruotsin ylivaltaa pelkäävät Alankomaat ja kolmiliitto (Brandenburg, Puola ja keisari) ryhtyivät tukemaan Tanskaa Ruotsi oli jo menettämässä Itämeren eteläpuolisia alueitaan kun Kaarle X Kustaa valmisteli hyökkäystä Norjaan ottaakseen sen kokonaan haltuunsa, mutta kesken sotavalmistelujen hän yhtäkkiä kuoli 13.2.1660 vain 37-vuotiaana ja vallan peri hänen poikansa, vain nelivuotias Kaarle XI, holhoojahallituksen tukemana luonnollisesti
Rauha joksikin aikaa Holhoojahallitus oli valmis rauhaan ja em. Kardisin rauhan lisäksi sovittiin Olivan rauha Puolan kanssa 3.5.1660 sekä Kööpenhaminan rauha Tanskan kanssa 27.5.1660 Olivan rauhassa Puolan kuningas Juhana II Kasimir luopui vaateistaan Ruotsin kruunuun, jonka hänen isänsä Sigismund oli menettänyt 1599 ja luovutti Ruotsille Liivinmaan ja Riian, jotka olivat olleet ruotsalaisten hallinnassa jo 1620-luvulta Myös Preussin vasallisuhde Puolaan katkaistiin, mikä aloitti Preussin vähittäisen nousun Saksan johtavaksi valtioksi ja lopulta Saksan yhdistymiseen keisarikunnaksi 1871 Kööpenhaminan rauhassa Ruotsi luopui Bornholmista ja Trondheimin läänistä (oheisessa kartassa vihreällä), mutta sai pitää muut Roskilden rauhassa saamansa alueet (punaisella), mikä onkin sama rajatilanne kuin nykyäänkin Tanska tosin yritti vielä revanssia Skoonen sodassa 1675 79, mutta Ruotsille voittoisan Lundin taistelun jälkeen solmitussa Lundin rauhassa rajoja ei siirrelty
Suuri pohjansota 1700-21 Suuri Pohjan sota käytiin vuosina 1700 1721 Ruotsin ja suuren vihollisliittoutuman välillä Ruotsin vastustajiin lukeutuivat Venäjä, Saksi, Tanska ja Puola-Liettua sekä vuodesta 1715 myös Preussi ja Hannover Sota päättyi Ruotsin tappioon Venäjän voimia vastaan, minkä johdosta Ruotsi joutui Uudenkaupungin rauhassa 1721 luovuttamaan suuria alueita Sodan seurauksena Ruotsi menetti asemansa pohjoiseurooppalaisena suurvaltana Suomi kärsi sodan aikana isonavihana tunnetusta miehityskaudesta Myönteistä sodassa oli Ruotsin kannalta se, ettei Tanska onnistunut valloittamaan Skoonen, Hallandin ja Blekingen maakuntia, jotka se oli menettänyt Ruotsille Roskilden rauhassa vuonna 1658
Narvan taistelu 20.11.1700 Narvan taistelu käytiin Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan välillä suuressa Pohjan sodassa 20.11.1700 (ruotsalaisen kalenterin mukaan) Taistelussa Ruotsin kuningas Kaarle XII:n johtama Ruotsin armeija löi perusteellisesti huomattavasti suuremmat Venäjän tsaarin Pietari I Suuren joukot Ruotsalaisia oli Narvan kaupungin varusväen kanssa hieman yli 10 000 miestä ja venäläisiä n. 37 000 Taistelussa ruotsalaiset menettivät vain 667 sotilasta, mutta Venäjän armeija n. 15 000 Taistelumenestys loi nuorelle 22-vuotiaalle kuninkaalle tarunhohtoisen sotilasmaineen, mikä saattoi hämärtää hänen myöhempiä päätöksiään, Venäjällä se taas herätti kostoajatuksen, minkä seurauksia Suomessa kärsittiin isonvihan aikaan
Pultavan taistelu Narvan jälkeen Kaarle XII jatkoi sotimista vuosikausia Puolassa pakottaen lopulta Saksin vaaliruhtinas Fredrik Augustin (Puolan kuninkaana August II Väkevä) luopumaan Puolan kruunusta Altranstädtin sopimuksessa 13.10.1706, joskin Pultavan jälkeen hän sai kruununsa takaisin aina kuolemaansa 1733 asti Seuraavaksi Kaarle suuntasi kohti Venäjää ja kärsi ratkaisevan tappion 28.-29.6.1709 Pultavassa (Poltava) koillisessa Ukrainassa Kiovasta itään Taistelussa ruotsalaisia oli n. 20 000 miestä ja venäläisiä n. 45 000 Tappion jälkeen ruotsalaiset vetäytyivät etelään Dneprvirralle, jossa pääosa antautui ja vain n. 1500 miehen kanssa Kaarle pääsi liittolaisensa kasakkahetmanni Ivan Mazepan kanssa pakoon Turkin puolelle nykyiseen Moldovan (tai Transnistrian) Benderiin, jossa Kaarle viipyi aina vuoteen 1714 asti yrittäen taivuttaa Turkin sotaan Venäjää vastaan
Isoviha 1714-21 Kaarle ei saanut taivutettua Turkkia sotaan, ja niinpä Pietari katsoi kätensä vapaiksi Suomen suunnalla Jo 1703 hän oli miehittänyt Nevan alkaen rakentaa Pietarin kaupunkia Venäjä aloitti systemaattisen etenemisen Suomenlahden molemmin puolin ja valtasi 1710 Riian, Pärnun, Tallinnan ja Käkisalmen sekä aloitti Viipurin piirityksen, joka johti kaupungin valtaukseen 1712 ja seuraavana vuonna Helsingin, Turun ja muun Etelä-Suomen Hämeenlinnakin luovutettiin taistelutta ja vasta Pälkäneen Kostianvirralla vetäytyvät ruotsalaiset uskaltautuivat taisteluun 6.10.1713, mutta huomattavan alivoimaisina (3200 vastaan 17 000) hävisivät sen, samoin kuin Napuessa, Isossakyrössä 19.2.1714, jossa katsotaan varsinaisen isonvihan alkaneen, sillä venäläiset ryöstivät ja raiskasivat erityisen julmasti Pohjanmaata, joka oli siihen mennessä säästynyt sodilta ja miehityksiltä ja oli siten monia maan muita osia vauraampi Ruotsin laivasto yritti estää venäläisten laivaston etenemisen länteen, mutta Riilahden eli Hankoniemen taistelussa 27.7.1714 Venäjän kaleerilaivasto sai ratkaisevan voiton saatuaan hinattua aluksia Hankoniemen tyven yli sen länsipuolelle eikä Ruotsin avomerellä partioinut avomerilaivasto kyennyt sitä estämään Taistelu oli Venäjän laivaston kautta aikain ensimmäinen, ja niinpä taistelupäivä on Venäjän laivaston muistopäivä ja tämännimisiä aluksia (Hangöudd eli Gangut venäläisittäin) on Venäjän laivastossa ollut useita
Jälkimainetta
Kaarlen Norjan sotaretki ja kuolema Kaarle palasi vihdoin syksyllä Turkista Ruotsiin ja yritti jatkaa sotatoimia siellä mm. aloittamalla sotaretken huono-onnisen Norjaan 1716-18 Piirittäessään Osloon vievän reitin varrella olevaa Fredrikstenin linnoitusta Kaarle kuoli ohimoon osuneesta kuulasta 30. 11.1718, minkä jälkeen Ruotsalaiset perääntyivät Kaarlen langon Hessenin prinssin johdolla Norjasta Kuultuaan kuninkaan kuolemasta Carl Gustaf Armfeltin johtamat ruotsalaisjoukot lähtivät myös vetäytymään Keski-Norjasta Trondheimin rintamalta takaisin Ruotsiin vuorten yli Huoltoa vailla olevat joukot joutuivat paluumatkalla vuodenvaihteessa 1718 1719 poikkeuksellisen kovaan lumimyrskyyn Ruotsin ja Norjan välisillä tuntureilla lähellä Duvedin kylää, ja 3 000 miestä menehtyi pakkaseen Heistä kaksi kolmasosaa oli kotoisin Suomesta Armfeltin joukkojen perääntymistä kutsutaankin karoliinien kuolonmarssiksi
Uudenkaupungin rauha 30.8.1721 Ruotsi solmi rauhansopimukset ensin Preussin, Tanskan, Hannoverin ja Holsteinin kanssa Ruotsille oli pettymys, että se tämän jälkeen joutui yksin neuvottelemaan Venäjän kanssa eikä saanut sivustatukea Neuvottelut alkoivat 26.5. 1721 Uudessakaupungissa ja johtivat 30.8. rauhaan, jossa Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle koko Liivinmaan, Inkerin sekä eteläosan Karjalaa ja Käkisalmen lääniä Suomen osalta raja noudattaa hyvin pitkälle samaa yleislinjaa kuin nykyinenkin raja, joskin yksityiskohdissa on eroa Venäjälle oli tuolloin(kin) tärkeää saada haltuunsa Viipuri, Suomenlahden saaret ja kaikki Laatokan rannat
Hattujen sota ja pikkuviha 1741-43 Hattujen sota oli sota, jossa tappion kärsinyt Ruotsi yritti revanssia ja joka käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä 1741 1743 Ruotsalaiset olivat huonosti valmistautuneita ja kärsivät ratkaisevan tappion verisessä Lappeenrannan taistelussa 23.8.1741, minkä seurauksena Venäjän joukot miehittivät jälleen koko Suomen Miehitysaikaa kutsutaan pikkuvihaksi, sillä se oli sekä kestoltaan lyhyempi että vähemmän ankara kuin isoviha Sota päättyi Turun rauhaan 7.8.1743, jossa Ruotsi menetti alueita Uudenkaupungin rauhan rajasta aina Saimaalle ja Kymijokeen asti mukaan lukien Olavinlinnan Alueesta alettiin myöhemmin käyttää ilmaisua Vanha Suomi ja Haminan rauhan jälkeen ja lopunkin Suomen siirryttyä Venäjän alaisuuteen se liitettiin muun suuriruhtinaskunnan osaksi 1812 paljolti Kustaa Mauri Armfeltin aloitteellisuuden ansiosta
Elisabetin manifesti ja 1742 kuningaskuntahanke Elisabetin manifesti oli Venäjän juuri valtaan nousseen keisarinna Elisabetin 18.3.1742 antama julistus, jota venäläiset levittivät sodan aikana suomenkielisinä käännöksinä suomalaisille Se sisälsi lupauksen, että Venäjä antaisi Suomelle itsenäisyyden, jos suomalaiset luopuisivat taistelusta Suomen kuninkaaksi ehdotettiin saksalaista Holstein-Gottorpin herttua Karl Peter Ulrichia, josta myöhemmin tuli Venäjän kruununperijä ja tsaari Pietari III Turkuun kutsuttiin Suomen säätyjen edustajat ja pidettiin Turun maapäivät Kun sota menestyi venäläisten kannalta hyvin muutenkin, Elisabet unohti hankkeen ja tyytyi Turun rauhassa saatuihin aluelisäyksiin
Seitsenvuotinen ja Pommerin sota 1756 1763 Seitsenvuotinen sota oli sota, jossa Iso-Britannia, Preussi ja Hannover taistelivat Ranskaa, Itävaltaa, Venäjää, Ruotsia ja Saksia vastaan vuosina 1756 1763 ja johon Espanja ja Portugali vedettiin myöhemmin mukaan Ruotsin osallistumista sotaan 1757-62 kutsutaan Pommerin sodaksi Ruotsalaisten sotatoimet menestyivät kuitenkin huonosti ja ylipäällikköä vaihdettiin neljästi sodan aikana Pommerin sota päättyi vuonna 1762, kun Ruotsi ja Preussi solmivat rauhan kuningatar Loviisa Ulriikan välityksellä Ruotsissa oltiin tyytyväisiä, kun huonosti menneestä sodasta selvittiin ilman aluemenetyksiä Pommerin sodan tuntuvin seuraus Ruotsin valtakunnassa oli perunan viljelyn yleistyminen
Kustaan sota 1788-90 Kustaa III:n sota oli Ruotsin ja Venäjän välinen sota kesäkuusta 1788 elokuuhun 1790 Sota syttyi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n aloitteesta ja päättyi Värälän rauhaan 14.8.1790 ilman selvää voittajaa tai ilman rajamuutoksia Sodalle leimallisia olivat määrällisesti miehistölliset erittäin suuret meritaistelut mm. Viipurinlahdella, Tallinnan edustalla, Porkkalan niemen edustalla ja erityisesti nykyisen Kotkan edustalla Ruotsinsalmessa (Svensksund), jossa käytiin kaksi suurta taistelua peräkkäisinä kesinä 24.8.1789 ja 9.7.1790, joista ensimmäisen voitti Venäjä ja toisen Ruotsi Sodan yhteydessä esiintyi myös selvää kapinamieltä turhaksi koettua sotaa kohtaan (ns. Liikkalan nootti) ja niinpä kuningas oli tyytyväinen, kun sai Ruotsinsalmen voiton jälkeen ja maineensa pelastaen kunniallisen rauhan, vaikkei sodan tavoitetta menetettyjen alueiden takaisinsaamista saavutettukaan
Suomen sota 1808-09 Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka käytiin vuosina 1808 1809 Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan keisareiden (Aleksanteri I ja Napoleon) 7.7.1807 Tilsitissä solmima rauha, jossa Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkemukseen eli kauppasaartoon Britanniaa vastaan Kun sota sujui venäläisiltä hyvin, muuttui sodan tavoite osin hattujen ja Kustaan sotien kokemusten myötä koko Suomen valtaamiseksi ja laajan suojavyöhykkeen luomiseksi pääkaupunki Pietarin ympärille Sodan seurauksena Ruotsin itäiset läänit (Suomi) liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa ja samalla näiden hallinto järjestettiin autonomian pohjalle, Suomen suuriruhtinaskunnaksi
Haminan rauha 17.9.1809 Haminan rauha 17.9.1809 päätti 21.2.1808 alkaneen Suomen sodan, ja siinä Ruotsi luovutti Venäjälle koko Suomen Ruotsi olisi halunnut neuvotella Ahvenanmaasta, mutta Venäjä halusi sen ehdottomasti uhkaksi Tukholmaa vastaan Eniten neuvoteltiin siitä, mitä jokia pitkin valtioiden raja kulkisi pohjoisessa Venäläiset vaativat rauhanneuvotteluissa rajan vetämistä kielirajoja Kalix- eli Kainuunjokeen ja ruotsalaiset hiippakuntarajaa noudattaen Kemi- ja Ounasjokeen Lopulta päädyttiin kompromissiin eli nykyisinkin vallitsevaan rajalinjaan Tornion-, Muonion- ja Könkämäenojokia pitkin Kilpisjärveen ja Norjan rajalle siten, että Tornion kaupunki jokisuussa jäi Venäjän puolelle Sittemmin rajalinjaa on tarkistettu jokien uoman vaihteluiden mukaan ja myös Märketin luodolla Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä
Uudempia sotia
Seuraavaksi tarjolla: Suomen majakat Loppukevään luentosarjassa esitellään Suomen juhlavuoden kunniaksi kaikki Suomen keskeiset majakat ja tunnusmajakat eli pookit 1. 5.4. Pohjanlahden majakat 2. 12.4. Saaristomeren ja Ahvenanmaan majakat 3. 19.4. Suomenlahden majakat Keskiviikkoisin 16:45-18:15, Opistotalo - Helsinginsali 4.krs, Jussi Tuovinen