SISÄASIAINMINISTERIÖN KERTOMUS POLIISIN TIEDONHANKINNASTA JA VALVONNASTA VUODELTA 2007

SISÄASIAINMINISTERIÖ Poliisiosasto Poliisitoimintayksikkö 18.3.2008 SM-2008-01124/Ri-2 Sisältää II turvaluokitellun salassa pidettävän osion (LIITE 1.) EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE SISÄASIAINMINISTERIÖN KERTOMUS POLIISIN TIEDONHANKINNASTA JA VALVONNASTA VUODELTA 2007 Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Faksi PL 26 Vuorikatu 20 Vaihde (09) 16001 (09) 160 42924 00023 VALTIONEUVOSTO 00100 HELSINKI Sähköposti: Internet: etunimi.sukunimi@poliisi.fi www.intermin.fi

SISÄASIAINMINISTERIÖ 2 - SISÄLLYSLUETTELO - 1. YLEISTÄ...3 2. TIEDONHANKINNAN LUKUMÄÄRÄTIEDOT JA NIIDEN ARVIOINTIA...4 2.1. PAKKOKEINOLAIN MUKAINEN TELEKUUNTELU JA -VALVONTA...4 2.1.1. Yleistä...4 2.1.2. Rikoksesta epäiltyjen ja lupien määrät...5 2.1.3. Liittymät...8 2.1.4. Tuomioistuinten asettamat ehdot...9 2.1.5. Telepakkokeinojen kohdistuminen rikoslajeittain...9 2.1.6. Tutkinnanjohtajien merkitysarviot...11 2.1.7. Pakkokeinojen käytöstä kokonaan ilmoittamatta jättäminen...12 2.1.8. Kuuntelukiellot ja ylimääräinen tieto...12 2.2. POLIISILAIN MUKAINEN TELEKUUNTELU JA -VALVONTA...13 2.3. POLIISI- JA PAKKOKEINOLAIN MUKAINEN TEKNINEN TARKKAILU...15 2.4. MUU POLIISIN TIEDONSAANTIOIKEUS...16 2.5. PEITETOIMINTA...17 2.6. VALEOSTO...17 2.7. TIEDONHANKINNAN PALJASTUMISEN ESTÄMINEN...18 3. SUORITETTU LAILLISUUSVALVONTA JA VALVONTAHAVAINNOT...19 3.1. YLEISTÄ...19 3.2. TELEPAKKOKEINOT JA TEKNINEN TARKKAILU...20 3.2. PEITETOIMINTA JA VALEOSTO...23 3.3. VIIMEAIKAISET VALVONNAN TEHOSTAMISTOIMET...25 4. TOIMENPITEIDEN YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTTAVUUS...35 5. LOPUKSI...36

SISÄASIAINMINISTERIÖ 3 1. YLEISTÄ Poliisin salaisen tiedonhankinnan käyttö on sisäasiainministeriön erityisvalvonnassa ja se valvoo niin keskusrikospoliisin, suojelupoliisin kuin paikallispoliisin salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöä. Sisäasiainministeriö laatii salaisen tiedonhankinnan käytöstä ja sen valvonnasta vuosittain kertomuksen, joka toimitetaan eduskunnan oikeusasiamiehelle. Sekä eduskunnan oikeusasiamies että valtioneuvoston oikeuskansleri valvovat, että tuomioistuimet ja viranomaiset noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeusasiamies antaa vuotuisen kertomuksen toiminnastaan, lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista eduskunnalle. Oikeuskansleri puolestaan antaa vuotuisen kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Ylimpinä laillisuuden valvojina eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri valvovat poliisin toimintaa ja raportoivat siitä eduskunnalle. Eduskunnan perustuslakivaliokunta sekä ulkoasiainvaliokunta valvovat osaltaan suojelupoliisin toimintaa. Näin poliisin salainen tiedonhankinta on kytketty osaksi parlamentaarista valvontaa. Tämä sisäasiainministeriön kertomus eduskunnan oikeusasiamiehelle tiedonhankinnan käytöstä ja sen valvonnasta vuodelta 2007 käsittää: - pakkokeinolain tarkoittaman telekuuntelun, - televalvonnan, - matkaviestimien sijaintitiedon hankkimisen - teknisen kuuntelun ja - teknisen tarkkailun käytön rangaistuslaitoksessa (PKL 5 a luvun 15 ); - poliisilain tarkoittaman telekuuntelun, televalvonnan, teknisen kuuntelun ja teknisen tarkkailun käytön rangaistuslaitoksessa (PolL 33 ); - tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi laadittujen väärien rekisterimerkintöjen ja asiakirjojen käytön (PolL 33a ) sekä - peitetoiminnan ja valeoston käytön (PolL 32a ). Tässä kertomuksessa salaisilla tiedonhankinta- ja suojauskeinoilla tarkoitetaan em. menetelmiä. Tämä sisäasiainministeriön vuosikertomus sisältää sekä julkisen että salaiseksi turvaluokitellun osion (LIITE 1, Turvaluokka II). Kertomuksen julkiseen osioon on sisällytetty siinä määrin konkreettisia tietoja salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä ja niiden valvonnasta kuin se valtion sisäistä tai ulkoista turvallisuutta, rikosten selvittämistä tai kenenkään turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Valeoston ja peitetoiminnan raportoinnin osalta kertomuksen julkista osiota on muutettu konkreettisempaan suuntaan. Kuitenkin julkisessa osiossa tarkkojen lukumäärätietojen esiintuomista valeoston ja peitetoiminnan käytössä rajaavat osaltaan peitetoiminta- ja valeosto-operaatioiden vähäinen määrä, törkeiden rikosten paljastamisen ja selvittämisen keskeneräisyys, taktisten ja teknisten tutkintamenetelmien paljastumisen estäminen sekä toimintaan osallistuneiden turvallisuuden takaaminen. Kertomuksen salassa pidettävässä osiossa käsitellään yksityiskohtaisemmin näiden menetelmien valvontaa ja käyttöä.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 4 Suojelupoliisi on antanut sisäasiainministeriölle oman kertomuksensa toimialueensa tiedonhankintakeinojen käytöstä, jota käsitellään tämän kertomuksen salaisessa osiossa. Suojelupoliisin käyttämien toimenpiteiden lukumäärätietoja ei ole sisällytetty tämän kertomuksen yleiseen osaan, vaan niitä käsitellään tämän kertomuksen liitteenä olevassa salaisessa osiossa. Salaisten pakkokeinojen asiankäsittely on 1.11.2004 alkaen keskitetty keskusrikospoliisin ylläpitämän salaisten pakkokeinojen asiankäsittelyjärjestelmän (SALPA) kautta tapahtuvaksi. Tämän kertomuksen lukumäärätiedot perustuvat tästä järjestelmästä saatuihin tietoihin. Suojelupoliisi käyttää vastaavaa erillistä SALPA-järjestelmää, johon poliisin ylijohdon määrätyillä virkamiehillä on valvojan käyttäjäoikeudet. Tulli on tullut käyttäjäksi mukaan SALPA-järjestelmään 1.11.2004 alkaen. Rajavartiolaitokselle on luotu tekniset valmiudet SALPA-järjestelmän käyttöön 1.2.2006 alkaen. Tulli ja rajavartiolaitos raportoivat eduskunnan oikeusasiamiehelle omaa toimialaansa koskevien tiedonhankintakeinojen käytöstä. Tämän kertomuksen vastuuesittelijänä sisäasianministeriön poliisiosastolla on toiminut poliisitarkastaja Arto Hankilanoja. 2. TIEDONHANKINNAN LUKUMÄÄRÄTIEDOT JA NIIDEN ARVIOINTIA 2.1. Pakkokeinolain mukainen telekuuntelu ja -valvonta 2.1.1. Yleistä Vuoden 2004 alussa tuli voimaan pakkokeinolain osittaisuudistus, jossa yhteydessä myös telepakkokeinojen käyttöalaa laajennettiin. Televalvonta tuli mahdolliseksi rikoksissa, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta sekä tietyissä erikseen määritellyissä rikoksissa. Pakkokeinolain 5a lukuun lisättiin myös säännös matkaviestimien sijaintitiedon hankkimisesta eli ns. tolppalupa. Telekuuntelun käyttöalaa laajennettiin tiettyihin talousrikoksiin sekä terrorismiin liittyviin rikoksiin. Elokuussa 2004 telekuuntelu tuli mahdolliseksi myös tutkittaessa törkeää lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä. Tämän jälkeen pakkokeinolain mukaiseen telekuunteluun ja -valvontaan ei ole tullut laajennuksia. Tilastolukuja käsiteltäessä vuoden 2007 tilastoluvun perässä sulkeissa oleva luku tarkoittaa edellisen vuoden vastaavaa tilastolukua. Tutkinnanjohtajat ovat alkaneet telekuuntelua koskevan vaatimuksen yhteydessä vaatimaan myös samanaikaista lupaa televalvonnalle. Tämä johtuu lainsäädännön tulkinnanvaraisuudesta eli siitä, pitääkö ja miltä osin, telekuuntelupa sisällään myös telekuuntelun aikaiset teletunnistetiedot vai ei. Telekuuntelun ja -valvonnan tilastojen vertailtavuuden säilyttämiseksi edellisiin vuosiin, niitä tarkastellaan siten, että telekuuntelun lukumäärätietoihin sisältyy samanaikainen televalvonta.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 5 2.1.2. Rikoksesta epäiltyjen ja lupien määrät Telekuuntelun ja -valvonnan osalta merkittävin tunnusluku on näiden pakkokeinojen kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen henkilöiden lukumäärä, joihin toimenpide tuomioistuimen päätöksellä kohdistuu. Teleliittymiin, teleosoitteisiin ja telepäätelaitteisiin kohdistuvien lupien määrät kuvaavat pikemminkin toimintaympäristössä erityisesti viestintäteknologiassa ja lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia kuin varsinaisesti rikoksesta epäiltyihin kohdistuvien telepakkokeinojen käytön määrää. Viime vuosien jatkolupien määrän nouseva kehitys on puolestaan kuvannut törkeiden rikosten paljastamisen ja selvittämisen vaikeutumista sekä tutkinta-aikojen pidentymistä johtuen mm. rikollisen toiminnan monialaistumisesta sekä rikollisen toiminnan organisoitumisesta, jolloin samaan rikoskokonaisuuteen liittyy lukuisia rikoksesta epäiltyjä. Telepakkokeinojen kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät eivät viime vuosina ole kasvaneet samassa suhteessa kuin telepakkokeinojen lupien määrät johtuen mm. rikoksesta epäillyn käyttämistä useista viestintävälineistä, teleliittymistä, teleosoitteista, jatkoluvista ja lainsäädännön muutoksista, jotka ovat lisänneet telepakkokeinojen käyttöalaa. Suomessa vallitsevan säännöstön mukaan yhteen rikoksesta epäiltyyn, johon telepakkokeinoa kohdistetaan, voi kohdistua useita samaa pakkokeinolajia olevia lupia eli kaikki epäillyn käytössä olevat eri liittymät, telepäätelaitteet, teleosoitteet ja lupien jatkoaikavaatimukset edellyttävät kukin aina erillisen uuden luvan. Näin ollen yhteen rikoksesta epäiltyyn voi tietyn jutun tutkinnassa kohdistua useita samanaikaisia telepakkokeinolupia. Lupien ja epäiltyjen määrät telekuuntelussa 2500 2000 1500 1000 500 Luvat Henkilöt 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Luvat 1468 1840 2028 1506 1756 1810 Henkilöt 427 414 535 562 568 541 Kaavio 1. Lupien ja rikoksesta epäiltyjen lukumäärät telekuuntelussa vuosina 2002-2007. Viime vuosina sekä telekuuntelun kohdehenkilöiden määrä että lupien määrä ovat pysytelleet samassa suuruusluokassa. Telekuuntelun kohteena olleiden epäiltyjen määrä vuonna 2007 on edelliseen vuoteen verrattuna hieman vähentynyt henkilömäärän ollessa 541 (568) ja lupien määrä hieman lisääntynyt ollen 1810 (1756). Alunperin tuntemattomat rikoksesta epäillyt on tilastoitu telepakkokeinovaatimuksista. Tuntemattomien epäiltyjen henkilöllisyys selviää kuitenkin valtaosassa tapauksista esitutkinnan aikana ja siten vain murto-osa jää lopullisesti tuntemattomiksi. Toistaiseksi tuntemattomien tilastossa on vuodenvaihteen tilanne, joten valtaosassa näistä jutuista

SISÄASIAINMINISTERIÖ 6 esitutkinta on ollut vielä kesken. Vuoden vaihteessa toistaiseksi tuntemattomien epäiltyjen määrä telekuuntelussa oli 49 (68), joka on hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Lupien ja epäiltyjen määrät televalvonnassa 2500 2000 1500 1000 500 Luvat Henkilöt 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Luvat 2215 1984 1822 1419 1479 1461 Henkilöt 1082 1025 925 1116 1154 1084 Kaavio 2. Lupien ja rikoksesta epäiltyjen lukumäärät televalvonnassa vuosina 2002-2007. Viime vuosina sekä televalvonnan kohdehenkilöiden että myönnettyjen lupien määrät ovat pysytelleet samassa suuruusluokassa. Televalvonnan kohteena olleiden epäiltyjen määrä on edelliseen vuoteen verrattuna hieman vähentynyt vuonna 2007 ollen 1084 (1154) samoin myönnettyjen lupien määrä on hieman vähentynyt ollen 1461 (1479). Vuoden vaihteessa toistaiseksi tuntemattomien epäiltyjen määrä televalvonnassa oli 175, joka on selvästi vähemmän kuin edellisenä vuonna (223). Telepakkokeinovaatimukset (PKL) Telepakkokeinovaatimusten lukumäärät 2000 1500 947 176 1000 500 872 1305 Jatkovaatimukset Vaatimukset 0 Telekuuntelu Televalvonta Kaavio 3. Vaatimusten ja jatkoaikavaatimusten lukumäärät vuonna 2007. Em. lukuihin sisältyvät kaikki yksittäisiin liittymiin, teleosoitteisiin ja telepäätelaitteisiin kohdistuneiden vaatimusten lukumäärät sisältäen myös uudet vaatimukset eli ns.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 7 jatkoaikavaatimukset. Telekuuntelussa 52 % (54 %) tapauksista kuunteluluvalle haettiin tuomioistuimesta ns. jatkolupa ja televalvonnassa 12 % (11 %) tapauksista. Telekuunteluvaatimusten (sisältää samanaikaisen televalvonnan) lukumäärä on edelliseen vuoteen verrattuna hieman lisääntynyt vuonna 2007 ollen 1819 (1770). Jatkoaikavaatimuksia vuonna 2007 oli 947, kun vastaava luku edellisenä vuonna oli 954. Edelliseen vuoteen verrattuna televalvontavaatimusten määrä on hieman vähentynyt vuonna 2007 lukumäärän ollessa 1481 (1500), jatkoaikavaatimuksia näistä oli 176 (171). Telepakkokeinovaatimukset (PKL) 2000 1500 1000 500 0 Telekuuntelu Televalvonta Ei käytetty 5 8 Hylätty 4 12 Myönnetty 1810 1461 Ei käytetty Hylätty Myönnetty Kaavio 4. Hylättyjen vaatimusten, myönnettyjen lupien ja ei käytettyjen lupien määrät vuonna 2007. Kaavio esittää sen, mitä telepakkokeinovaatimuksille on tapahtunut vaatimuksen esittämisen jälkeen. Tuomioistuinten myöntämien telekuuntelulupien määrä vuonna 2007 oli 1810 (1756). Myönnettyjen televalvontalupien määrä vuonna 2007 oli 1461 (1479), joista asianomistajan suostumukseen perustuvia lupia myönnettiin 118 (112), tällöin televalvonta on kohdistunut asianomistajan liittymään. Tuomioistuimet hylkäsivät 4 (3) vaatimusta, jotka kohdistuivat samanaikaiseen telekuunteluun ja -valvontaan. Tuomioistuimet hylkäsivät 12 (3) vaatimusta, jotka kohdistuivat televalvontaan. Hylkäysten pääasiallisina syinä ovat olleet mm. se, että vaatimuksen tueksi ei ole esitetty konkreettisia seikkoja syytä epäillä kynnyksen ylittymisestä tietyn rikosnimikkeen osalta sekä toimenpiteen kestoon liittyviä rajoituksia sellaisten toimenpiteiden osalta, joita on jo aiemmin jatkettu. Mikäli pakkokeinolain mukaisessa televalvonnassa asia ei siedä viivytystä, pidättämiseen oikeutettu virkamies saa päättää toimenpiteestä siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. Tällaisia pidättämiseen oikeutetun virkamiehen kiirepäätöksellä aloitettuja televalvontoja on toteutettu 6 (10) kpl, mikä on 0,4 % (0,7 %) kaikista pakkokeinolain perusteella myönnetyistä televalvontaluvista. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen kiirepäätöksellä aloitettujen televalvontojen määrä ilman tuomioistuimen päätöstä on edelliseen vuoteen verrattuna vähentynyt lähes puolella.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 8 Käyttämättä jääminen tarkoittaa sitä, että myönnettyä telepakkokeinolupaa ei ole lainkaan toimitettu teleyritykselle toteuttamista varten tarvittavien kytkentöjen tekemiseksi. Syinä käyttämättä jättämiselle voivat olla mm. pakkokeinon käytön tarpeen poistuminen ennen pakkokeinon aloittamista, tai on selvinnyt, että liittymä ei olekaan enää rikoksesta epäillyn käytössä. Esitutkinnan tilanne oli muuttunut luvan myöntämisen jälkeen niin, että telekuuntelun osalta 5 (11) lupaa ei käytetty ja televalvonnan osalta 8 (18) lupaa ei käytetty. Vuonna 2007 myönnettyjen telekuuntelulupien määrä verrattuna rikoksesta epäiltyjen määrään oli 3,3 lupaa / rikoksesta epäilty (3 lupaa / rikoksesta epäilty vuonna 2006). Vuonna 2007 myönnettyjen televalvontalupien määrä verrattuna rikoksesta epäiltyjen määrään oli 1,3 lupaa / rikoksesta epäilty, joka on sama suhdeluku kuin edellisenä vuonna. Tuomioistuimet ovat vuonna 2007 myöntäneet 106 (62) lupaa matkaviestimien sijaintitiedon hankkimiseksi (tolppalupa). 2.1.3. Liittymät Liittymien määrä 2500 2000 1500 1000 500 Telekuuntelu Televalvonta 0 2004 2005 2006 2007 Telekuuntelu 1340 1331 1614 1719 Televalvonta 2011 1894 2103 2188 Kaavio 5. Telepakkokeinojen kohteena olleiden liittymien ja teleosoitteiden määrä vuosina 2004-2007. Sekä telekuuntelun että televalvonnan kohteena olleiden liittymien ja teleosoitteiden määrä on viime vuosina ollut noususuuntainen. Vuonna 2007 telekuuntelua kohdistettiin 1719 (1614) liittymään ja televalvontaa 2188 (2103) liittymään. Liittymien lukumääriä tarkasteltaessa on huomattava, että osasta telekuuntelun kohteena olleista liittymistä on otettu myös takautuvaa televalvontaa telekuuntelun aloittamisen yhteydessä, jolloin tämä liittymä tilastoidaan myös kohtaan televalvonta. Tällaisten takautuvien televalvontojen kohteena olleiden liittymien määrä oli 2910. Määrän lisääntyminen selittyy osaltaan sekä kohdehenkilöiden usein tapahtuvalla viestintävälineiden vaihtamisella sekä telepakkokeinojen käyttöalan laajentumisella perinteisestä puhelinnumerosta muihinkin teleosoitteisiin. Haettaessa kuuntelulupaa esimerkiksi telepäätelaitteeseen, on lisäksi jouduttu hakemaan kuuntelulupa tässä päätelaitteessa käytettyihin liittymiin.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 9 Telekuuntelua kohdistettiin liittymään keskimäärin 40 vrk ja televalvontaa keskimäärin 54 vrk. Takautuvaa televalvontaa kohdistettiin liittymään keskimäärin 104 vrk. 2.1.4. Tuomioistuinten asettamat ehdot Tuomioistuimen asettamat erityisehdot 150 100 50 0 Telekuuntelu Televalvonta Tolppalupa 2005 61 91 9 2006 77 128 8 2007 71 111 22 2005 2006 2007 Kaavio 6. Tuomioistuinten asettamien erityisehtojen lukumäärä lupapäätöksissä vuosina 2005-2007. Tuomioistuimet asettivat erityisehtoja telekuuntelulupiin 71 (77), televalvontaan 111 (128) ja tolppalupiin 22 (8). Käytännössä kyse on ollut pakkokeinon käyttöön liittyvien aikamääreiden ja erityisesti yhden kuukauden määräajan tulkintaeroista. Tutkinnanjohtajat ovat esimerkiksi hakeneet lupaa toimenpiteen käytölle kuukaudeksi (toisen kuukauden saman numeroinen päivä) ja tuomioistuimet ovat myöntäneet luvan 30 vuorokaudeksi. Pakkokeinojen käytön aikamääriä ei ole tarkkarajaisesti säädetty. 2.1.5. Telepakkokeinojen kohdistuminen rikoslajeittain Telekuuntelun perusterikokset (PKL) 12 % 2 %2 %2 % 4 % 62 % 9 % 7 % Muut Törkeä rahanpesu Tappo Törkeä ryöstö Ammattimainen kätkemisrikos Murha Törkeä veropetos Törkeä huumausainerikos Kaavio 7. Telekuuntelun yleisimmät perusterikokset vuonna 2007.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 10 Em. kaavio esittää niiden rikosten prosentuaalisen jakauman, joissa telekuuntelua on yleisimmin käytetty. Telekuuntelua käytettiin selvästi eniten törkeiden huumausainerikosten tutkintaan 62 % (65 %), seuraavina tulevat törkeä ryöstö 9 %, törkeä veropetos 7 % ja tappo 4 %. Telekuuntelua on viime vuosina käytetty entistä useammin muidenkin rikosten kuin törkeiden huumausainerikosten tutkinnassa. Esimerkiksi vuonna 2004 törkeiden huumausainerikosten osuus telekuuntelussa oli 77 %. Televalvonnan perusterikokset (PKL) Muut Törkeä pahoinpitely Törkeä petos Tappo Törkeä varkaus Tapon yritys Murha Huumausainerikos Törkeä ryöstö Törkeä huumausainerikos 23 % 26 % 21 % 7 % 3 3 % 3 % 6 % 5 % Kaavio 8. Televalvonnan yleisimmät perusterikokset vuonna 2007. Televalvontaa on eniten käytetty törkeiden huumausainerikosten selvittämiseksi 23 %, sitten tulevat törkeä varkaus 21 %, törkeä ryöstö 7 % ja tappo 6 %. Tolppalupien perusterikokset 39 % 23 % 4 % 12 % 7 % 7 % 4 % 4 % Muut Törkeä huumausainerikos Törkeä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus Törkeä kiristys Törkeä ryöstö Törkeä vahingonteko Tuhotyö Törkeä varkaus Kaavio 9. Tolppalupien yleisimmät perusterikokset vuonna 2007.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 11 Vuonna 2007 tolppalupia käytettiin eniten törkeiden varkausrikosten selvittämisessä 39 % tapauksista, mikä on 12 % vähennystä edelliseen vuoteen verrattuna. Sitten tulevat tuhotyö 12 %, törkeä vahingonteko 7 % ja törkeä ryöstö 7 %. 2.1.6. Tutkinnanjohtajien merkitysarviot Telepakkokeinojen käytön merkitysarvioinnit perustuvat tutkinnanjohtajien antamiin arvioihin omissa jutuissaan. Tutkinnanjohtajien merkitysarvioinnit osoittavat telepakkokeinojen olevan edelleenkin varsin merkittävä tiedonhankintakeino. Telekuuntelu, pakkokeinolaki 14 % 13 % 24 % Ratkaiseva Tärkeä Vähäinen Ei merkitystä 49 % Kaavio 10. Telekuuntelun käytön merkityksellisyys vuonna 2007. Telekuuntelun käytön merkitys on ollut joko ratkaiseva tai tärkeä 62 % tapauksista vuonna 2007, kun se vastaavasti edellisenä vuonna oli 75 %. Telekuuntelun käytön merkitys edelliseen vuoteen verrattuna on vähentynyt tutkinnanjohtajien arvion mukaan 13 %. Telekuuntelulla saatavan tiedon merkitys käytettäväksi todisteena on vähentynyt samalla, kun sen käytön merkitys tutkintaa suuntaavana keinona on lisääntynyt. Televalvonnan merkityksellisyys, pakkokeinolaki 20 % 10 % 20 % Ratkaiseva Tärkeä Vähäinen Ei merkitystä 50 % Kaavio 11. Televalvonnan käytön merkityksellisyys vuonna 2007. Televalvonnassa ratkaisevan ja tärkeän osuus vuonna 2007 oli 60 %, kun se vastaavasti edellisenä vuonna oli 61 %.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 12 Tolppalupa, pakkokeinolaki 6 % 11 % 52 % 31 % Ratkaiseva Tärkeä Vähäinen Ei merkitystä Kaavio 12. Matkaviestimien sijaintitiedon käytön merkitys vuonna 2007. Tutkinnanjohtajat ovat arvioineet matkaviestimien sijaintitiedon käytön merkityksen vuonna 2007 joko ratkaisevaksi tai tärkeäksi 17 % tapauksista, kun se vastaavasti edellisenä vuonna oli 29 %. 2.1.7. Pakkokeinojen käytöstä kokonaan ilmoittamatta jättäminen Pakkokeinolain säännökset velvoittavat toimenpiteen suorittanutta ilmoittamaan pakkokeinon käytön lopettamisesta tuomioistuimelle. Rikoksesta epäillylle tulee pakkokeinon käytön kohteena olosta ilmoittaa viimeistään vuoden kuluttua, ellei tutkinnanjohtajan esityksestä tuomioistuin tärkeästä tutkinnallisesta syystä päätä jatkaa tätä rikoksesta epäillylle ilmoittamisen määräaikaa tai päätä kokonaan ilmoittamatta jättämisestä. Tuomioistuimet siirsivät kohdehenkilölle ilmoittamisen määräaikaa telekuuntelun osalta 51 (22) tapauksessa ja televalvonnan osalta 6 (4) tapauksessa. Tuomioistuinten tekemien kohdehenkilölle kokonaan ilmoittamatta jättämispäätösten osuus kaikissa salaisissa pakkokeinoissa on vuosittain laskenut siinä määrin, että lukumääräisesti niitä on enää vain kymmeniä. Telepakkokeinojen osalta tuomioistuinten tekemien kohdehenkilölle kokonaan ilmoittamatta jättämispäätösten osuus vuonna 2007 oli 1,7 prosenttia. Telekuuntelun osalta kohdehenkilölle ei ole voitu toimenpiteen kohteena olosta ilmoittaa 35 tapauksessa ja televalvonnan osalta 163 tapauksessa. Syynä tähän ovat olleet henkilön kuolema, henkilö on tuntematon tai henkilöä ei ole kyetty tavoittamaan. Menettelyohjeena on ollut se, että mikäli henkilöä ei yrityksistä huolimatta ole kyetty tavoittamaan, hänet etsintäkuulutetaan olinpaikkailmoituksella toimenpiteen kohteena olosta ilmoittamista varten. 2.1.8. Kuuntelukiellot ja ylimääräinen tieto Vuonna 2007 kuuntelukiellon alaisia keskusteluja oli yhteensä 166, jotka jakautuivat seuraavasti: rikoksesta epäillyn ja oikeudenkäyntiavustajan välisiä keskusteluja 105 (68), rikoksesta epäillyn ja hänen lähiomaisensa välisiä keskusteluja 60 (99) ja papin välillä 1 (12). Kuuntelukiellon alaiset tallenteet on heti hävitetty. Telekuuntelun käytöstä valmistuneisiin pöytäkirjoihin oli tehty merkintöjä ylimääräisen tiedon käyttämisestä 12 (8) tapauksessa.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 13 2.2. Poliisilain mukainen telekuuntelu ja -valvonta Poliisilain (21/2001) osittaisuudistus tuli voimaan 1.3.2001, jonka mukaan poliisilain 31c :ssä mainituilla edellytyksillä poliisimiehellä on oikeus suorittaa televalvontaa rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi. Poliisilain (525/2005) osittaisuudistuksella, joka tuli voimaan 20.7.2005, laajennettiin televalvonta ulottumaan myös teleosoitteeseen. Televalvonnan käytön edellytyksiin tehtiin myös seuraavat muutokset: televalvontaa voidaan kohdistaa sellaisen rikoksen estämiseen ja paljastamiseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, aiemmin televalvontaa voitiin kohdistaa rikokseen, josta ei ollut säädetty lievempää rangaistusta kuin neljä kuukautta vankeutta; televalvontaa voidaan lisäksi käyttää parituksen, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun sekä pykälässä tarkoitettujen rikosten rangaistavan yrityksen estämiseen ja paljastamiseen. Osittaisuudistuksen myötä tuli mahdolliseksi poliisilain mukainen telekuuntelu poliisilain 31d :n tarkoittamissa tapauksissa sekä matkaviestimien sijaintitiedon hankkiminen. Vuonna 2007 poliisilain perusteella suoritettavaa televalvontaa vaadittiin yhteensä 61 kertaa, joista yhtään ei hylätty ja kahta lupaa ei käytetty. Näin ollen poliisilain mukaista televalvontaa käytettiin 59 (48) tapauksessa. Poliisilain perusteella suoritetun televalvonnan kohteena oli 49 (49) henkilöä ja liittymiä 78. Televalvonta (PolL) 80 60 40 20 0 Tuomioistuimen lupa 2004 2005 2006 2007 22 34 37 61 Poliisin päätös 55 29 11 10 Tuomioistuimen lupa Poliisin päätös Kaavio 13. Poliisilain perusteella käytettyjen televalvontojen määrä vuosina 2004-2007. Päällystöön kuuluvan poliisimiehen kiirepäätöksellä aloitettujen televalvontojen määrä on vähentynyt merkittävästi, vuodesta 2004 (55) vuoteen 2007, jolloin niiden määrä oli enää 10. Vuonna 2007 päällystöön kuuluvan poliisimiehen kiirepäätöksellä aloitettujen televalvontojen osuus oli 14 % (23 %) käytetyistä televalvonnoista. Vuonna 2004 vastaava suhdeluku oli 71 %. Lain ratio on ollut se, että päällystöön kuuluvan poliisimiehen ns. kiirepäätöksellä tehtävä televalvonnan käynnistäminen tulisi olla poikkeuksellista ja televalvonta tulisi pääsääntöisesti

SISÄASIAINMINISTERIÖ 14 myös käynnistää tuomioistuimen päätöksellä. Käytäntö ei ole kuitenkaan aiemmin vastannut tätä tarkoitusta. Poliisin ylijohto kiinnitti tähän erityistä huomiota mm. antamassaan poliisilain mukaista televalvontaa koskevassa ohjeessa (1.7.2004, SM-2004-01976/Ri-2). Poliisilain mukaista telekuuntelua käytettiin vuonna 2007 yhteensä 1 (5) kerran. Kyseessä oli tilanne, jossa toimenpiteen on katsottu olleen välttämätöntä henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vaaran torjumiseksi. Telekuuntelulla oli tärkeä merkitys. Poliisilain mukaista tolppalupaa ei ole käytetty kertaakaan johtuen siitä, ettei sitä ole ollut teknisesti mahdollista toteuttaa. Suojelupoliisi on tiedonhankintakeinoina käyttänyt sekä poliisilain mukaista telekuuntelua että televalvontaa, joista raportoidaan tämän kertomuksen salaisessa osiossa. Televalvonnan perusteet (PolL) 34 % 12 % 4 % 4 % 4 % 6 % 4 % 32 % Muut Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Laiton uhkaus Törkeä ryöstö Muu tutkinta Törkeä varkaus Välttämätön henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjuminen Kadonnut henkilö Kaavio 14. Poliisilain mukaisen televalvonnan jakautuminen asianimikkeittäin vuonna 2007. Edellisen vuoden tapaan poliisilain mukaista televalvontaa käytettiin eniten kadonneen henkilön etsintään 34 % (34 %). Poliisilain mukaista televalvontaa voidaan suorittaa lain 31c :n edellyttämissä tilanteissa, jolloin tämä kadonneen henkilön osalta tarkoittaa sitä, että televalvonnan suorittaminen tulee olla välttämätöntä tämän henkeä ja terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi, joka ei siedä viivytystä. Seuraavina tulevat televalvonnan muu välttämättömyys henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vaaran torjumiseksi 32 % (17 %) ja törkeän varkauden estäminen 6 % (8 %).

SISÄASIAINMINISTERIÖ 15 PolL mukaisen televalvonnan vaikuttavuus 23 % 23 % Ratkaiseva Tärkeä Vähäinen Ei merkitystä 17 % 37 % Kaavio 15. Poliisilain mukaisen televalvonnan käytön merkitys vuonna 2007. Käytetyn poliisilain mukaisen televalvonnan merkitys on lisääntynyt. Joko ratkaisevan tai tärkeän osuus vuonna 2004 oli 48 %, 2005: 51 %, 2006: 54 % ja vuonna 2007 60 % tapauksista. Käytetystä poliisilain mukaisesta televalvonnasta on yhdessä tapauksessa tehty päätös olla kokonaan ilmoittamatta kohdehenkilölle, 23 tapauksessa kohdehenkilölle ei ole voitu ilmoittaa toimenpiteen kohteena olosta, sillä henkilö on joko kuollut, tuntematon tai häntä ei ole tavoitettu. Ilmoitus kohdehenkilölle on tehty 32 tapauksessa. Useissa tapauksissa toimenpide on ollut vielä vireillä eikä ilmoittaminen vuoden vaihteeseen mennessä ole ollut ajankohtainen. 2.3. Poliisi- ja pakkokeinolain mukainen tekninen tarkkailu Vuoden 2004 alusta alkaen teknisen kuuntelun käyttöala laajennettiin uudella säännöksellä koskemaan myös vakituiseen asumiseen tarkoitettua tilaa (ns. asuntokuuntelu), jossa rikoksesta epäilty todennäköisesti oleskelee (PKL 5a luvun 4 3 mom.). Tällöin uutena oikeusturvajärjestelynä otettiin käyttöön julkinen asiamies. Poliisilain (525/2005) osittaisuudistuksessa teknisen kuuntelun käyttöala laajennettiin 20.7.2005 ulottumaan terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun. Tässä osittaisuudistuksessa ns. rynnäkkötarkkailun käytön edellytyksenä ollut välittömästi ennen poliisitoimenpidettä tai sen aikana poistettiin. Esitutkintaviranomainen voi pakkokeinolain 5 a luvun 4 :n 2 momentin perusteella suorittaa teknistä kuuntelua ja teknistä katselua vankiloissa. Vuonna 2007 poliisilain perusteella suoritettavaa teknistä kuuntelua käytettiin 13 (6) tapauksessa, joista 2 (2) tapahtui vankilassa. Poliisilain mukaista teknistä kuuntelua käytettiin pääosin törkeiden ryöstöjen torjuntaan ja niiden merkitys rikostorjunnan kannalta oli keskimäärin tärkeä.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 16 Tekninen kuuntelu (PKL) 70 60 50 40 30 20 10 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Luvat 35 52 33 70 42 38 Kaavio 16. Teknisen kuuntelun luvat (PKL) vuosina 2002-2007. Vuonna 2007 pakkokeinolain mukaisia lupia tekniseen kuunteluun myönnettiin kaikkiaan 38 (42), joista 13 (11) ei toteutettu eli teknistä kuuntelua käytettiin 25 (31) tapauksessa. Pakkokeinolain mukaisen teknisen kuuntelun lupien kokonaismäärästä vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan myönnettiin 4 (6), joista 4 (2) toteutettiin ja vankilassa tapahtuneeseen 20 (14). Tekninen kuuntelu rangaistuslaitoksessa suoritettiin pääosin epäiltyjen törkeiden huumausainerikosten perusteella. Rangaistuslaitoksessa ei suoritettu teknistä katselua. Yhtään teknisen kuuntelun vaatimusta ei hylätty. Teknistä kuuntelua käytettiin valtaosin huumausaine- ja väkivaltarikosten selvittämiseen ja niiden käytön merkitys oli tutkinnanjohtajien arvioiden mukaan keskimäärin tärkeä. 2.4. Muu poliisin tiedonsaantioikeus Poliisi on käyttänyt teleyrityksiin kohdistuvaa yleistä tiedonsaantioikeuttaan (PolL 36 ja SVTsL 36 ) selvästi enemmän kuin edellisenä vuonna ja ne ovat kohdistuneet yhä useampiin liittymiin. Vuonna 2007 poliisi käytti yleistä tiedonsaantioikeuttaan yhteensä 4597 (4109) kertaa. Ennen kuin tietojen luovutuspyyntöjä välitettiin teleyrityksille, niihin kohdistettiin valvontaa, virheelliset korjattiin ja pyyntöjä myös mitätöitiin. Yhtään virheellistä tiedonsaantioikeuteen perustuvaa tietojen luovutuspyyntöä ei esitetty teleyrityksille. Tiedonsaantioikeuden perusteella tiedonhankinta kohdistui 5994 (4819) liittymään.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 17 2.5. Peitetoiminta Poliisilain 28 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan peitetoiminnalla tarkoitetaan jatkuvaa tai toistuvaa henkilöön tai henkilöryhmään taikka tämän toimintaan kohdistuvaa tiedonhankintaa soluttautumalla (PolL 525/2005). Laki poliisilain muuttamisesta (21/2001) tuli voimaan 1.3.2001, jolloin sekä poliisi- että pakkokeinolakiin (450/1987) sisällytettiin säännökset epäkonventionaalisista tiedonhankintaja rikoksentorjuntakeinoista eli peitetoiminnasta ja valeostosta. Varsinainen operatiivinen valeosto- ja peitetoiminta aloitettiin vuonna 2002. Poliisilain 54 :n 2 momentin nojalla sisäasiainministeriö on antanut asetuksen peitetoiminnan ja valeoston järjestämisestä sekä valvonnasta (499/2001), joka astui voimaan 15.6.2001. Peitetoiminnan valmistelu, päätöksenteko ja toteuttaminen ovat keskitettyä. Asetuksen 1 :n mukaan päätöksen peitetoiminnasta, peitellyistä tai harhauttavista rekisterimerkinnöistä taikka väärän asiakirjan valmistamisesta ja käyttämisestä tekee keskusrikospoliisin päällikkö. Kihlakunnan poliisilaitos tekee keskusrikospoliisin päällikölle esityksen peitetoiminnan käyttämisestä sen käsiteltäväksi kuuluvassa asiassa. Suojelupoliisin päällikkö tekee edellä tarkoitetun päätöksen suojelupoliisin käsiteltäväksi kuuluvassa asiassa. Poliisilain (525/2005) osittaisuudistuksella 20.7.2005 laajennettiin peitetoiminnan edellytyksiä siten, että peitetoimintaa voidaan kohdistaa myös sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisen tai sen yrityksen estämiseksi (RL 17 luvun 18 :n 1 mom.). Sisäasiainministeriössä on valmisteltu uutta asetusta, jonka soveltamisala laajennetaan peitetoiminnan ja valeoston lisäksi kattamaan kaikkia salaisia tiedonhankintamenetelmiä. Sekä peitetoiminnan että valeoston käyttö on ollut erittäin pidättyvää, tarkkaan harkittua ja niiden käytön määrä on edelleenkin hyvin vähäistä. Vuonna 2007 tehtyjen peitetoimintapäätösten määrä oli 10 tapauksen suuruusluokkaa ja kohteena olleiden henkilöiden määrä 20 suuruusluokkaa. Peitetoiminnan käytön määrä oli edellisen vuoden tasolla. Peitetoimintaa on eniten käytetty törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja selvittämiseen mutta myös muiden törkeiden rikosten selvittämiseen. Peitetoiminnan ja valeostojen merkityksellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, että useissa tapauksissa esitutkinta on edelleen kesken. Tutkinnanjohtajilta saadun palautteen mukaan sekä peitetoiminta että valeostot ovat olleet keskimäärin varsin merkityksellisiä törkeiden rikosten estämisessä, paljastamisessa tai selvittämisessä ja operaatioille asetetut tavoitteet ovat pääosin toteutuneet. 2.6. Valeosto Poliisilain uudistus (525/2005), joka astui voimaan 20.7.2005, uudistettiin valeoston määrittelyä sekä laajennettiin valeosto koskemaan myös varkausrikosten estämistä, paljastamista ja selvittämistä.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 18 Poliisilain 28 :n 1 momentin 5 kohdan mukaan valeostolla tarkoitetaan rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi tai rikoksella saadun hyödyn takaisin saamiseksi poliisin tekemää ostotarjousta tai näyte-erän luonteiseksi katsottavan esineen, aineen tai omaisuuden ostoa, jollei rikoksen estäminen, paljastaminen tai selvittäminen tai rikoksella saadun hyödyn takaisin saaminen välttämättä vaadi näyte-erää suuremman erän taikka esineen, aineen tai omaisuuden ostamista tiettynä kokonaisuutena. Poliisilain uudistus mahdollistaa sekä todellisen valeoston suorittamisen että poliisilain 33a :n mukaisten tietojen, rekisterimerkintöjen ja asiakirjojen käyttämisen valeoston ja valeostajan suojaamiseksi. Tämä merkitsee myös valeoston ja peitetoiminnan eroavaisuuksien kaventumista entisestään. Koska valeoston käyttöedellytyksiä laajennettiin, nostettiin samalla myös valeoston päätöksentekotasoa niin, että valeostopäätöksiä voi tehdä vain kihlakunnan poliisilaitoksen, keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin päällikkö tai hänen määräämänsä päällystöön kuuluva poliisimies. Esimerkiksi keskusrikospoliisissa päätöksentekoa valeostosta ei ole delegoitu, vaan päätöksen tästä tekee edelleenkin keskusrikospoliisin päällikkö. Valeostosta päättäneen poliisiyksikön on laadittava toiminnastaan selvitys sisäasiainministeriölle. Valeostotoiminta on keskitetty siten, että valeostopäätökset toimitetaan keskusrikospoliisiin, joka osaltaan valvoo valeostojen tekemistä. Lakiuudistuksella myös valeosto otettiin mukaan sisäasiainministeriön raportointivelvollisuuden piiriin, tosin sisäasiainministeriö on jo ennen lakiuudistustakin vuosittain raportoinut myös niiden käytöstä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Vuonna 2007 tehtyjen valeostopäätösten ja niiden kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät pysyivät edellisen vuoden tasolla molempien osalta suuruusluokan ollessa alle 10. Valeostoa on käytetty pääasiassa törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja selvittämiseen. 2.7. Tiedonhankinnan paljastumisen estäminen Poliisilain (525/2005) osittaisuudistuksen myötä poliisilakiin säädettiin uusi pykälä tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi (PolL 33a ). Tiedonhankinnan paljastumisen estäminen ei ole uusi tiedonhankintakeino, vaan sen tarkoituksena on tehostaa jo käytössä olevien tiettyjen tiedonhankintakeinojen käyttöä estämällä niiden paljastumista. Poliisi voi, silloin kun se on välttämätöntä tarkkailun, teknisen tarkkailun, valeoston, peitetoiminnan ja tietolähdetoiminnan paljastumisen estämiseksi, käyttää harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä ja käyttää harhauttavia tai peiteltyjä rekisterimerkintöjä sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja. Tällaisen rekisterimerkinnän tekemisestä sekä asiakirjan valmistamisesta päättää sisäasiainministeriön asetuksella säädetyn poliisiyksikön päällikkö. Rekisterimerkintöjen tekemisestä sekä asiakirjojen valmistamisesta päättäneen poliisiyksikön on pidettävä luetteloa merkinnöistä ja asiakirjoista, valvottava niiden käyttöä sekä huolehdittava merkintöjen oikaisemisesta. Rekisterimerkintöjen ja asiakirjojen käyttämisestä päättää päällystöön kuuluva poliisimies.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 19 Rekisterimerkintöjen tekemisestä tai asiakirjojen valmistamisesta päättäneen poliisiyksikön ja rekisterimerkintöjen tai asiakirjojen käyttämisestä päättäneen poliisiyksikön on laadittava selvitys merkintöjen tekemisestä, asiakirjojen valmistamisesta sekä merkintöjen ja asiakirjojen käyttämisestä sisäasiainministeriölle, joka antaa asiasta vuosittain kertomuksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Poliisilain 33a :n tarkoittamaa tiedonhankinnan paljastumisen estämistä poliisihallinnossa ei ole käytetty, lukuun ottamatta peitetoimintaa, minkä nykyinen asetus mahdollistaa. Valmisteilla olevalla asetuksella mahdollistetaan suojauksen käyttäminen myös muiden laissa tarkoitettujen tiedonhankintakeinojen osalta. Tiedonhankinnan paljastumisen estämisen käyttöä varten on luotu uusi keskitetty asiankäsittelyjärjestelmä. 3. SUORITETTU LAILLISUUSVALVONTA JA VALVONTAHAVAINNOT 3.1. Yleistä Sisäasiainministeriö on 16.6.2004 antanut ohjeen poliisilain mukaisesta televalvonnasta ja salaisten pakkokeinojen käytön valvonnan järjestämisestä (SM-2004-01976/Ri-2), jossa mm. edellytetään poliisipäälliköitä huolehtimaan salaisten pakkokeinojen käytön laillisuusvalvonnan järjestämisestä omalla alueellaan ja raportoimaan suoritetusta laillisuusvalvonnasta esimiesviraston kautta sisäasiainministeriöön niin, että poliisilaitokset raportoivat omista tarkastuksistaan poliisin lääninjohdolle 15. päivä tammikuuta mennessä ja poliisin lääninjohdot, Helsingin poliisilaitos ja valtakunnalliset yksiköt raportoivat sisäasiainministeriölle 30. päivä tammikuuta mennessä. Tämä valvonta- ja raportointimenettely on 1.7.2005 vahvistettu sisäasiainministeriön antamalla SALPAmääräyksellä (SM-2005-00644/Ri-2). SALPA-määräys edellyttää yhtenäistä valvonta- ja raportointimenettelyä ja siinä on tarkemmin tuotu esille mm. raportoinnin sisältö. Poliisin lääninjohdot, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos, keskusrikospoliisi ja suojelupoliisi ovat SALPA- määräyksen mukaisesti toimittaneet sisäasiainministeriölle omat raporttinsa salaisten tiedonhankintakeinojen käytön laillisuusvalvonnasta ja sen toteutumisesta vastuualueellaan. Em. poliisiyksiköt ovat antaneet sekä sisäasiainministeriön laillisuusvalvonta- että SALPA-määräykseen pohjautuvia omia sisäiseen salaisten tiedonhankintakeinojen käytön laillisuusvalvontaan liittyviä määräyksiään, laatineet laillisuusvalvontasuunnitelmia sekä suorittaneet tarkastuskäyntejä operatiivisiin poliisiyksiköihin. Poliisin ylijohto, poliisin lääninjohdot, keskusrikospoliisi sekä suojelupoliisi ovat suorittaneet tarkastuskäyntejä poliisiyksiköihin ja yli 200 SALPA-järjestelmän valvontavastuuhenkilöä ovat suorittaneet tiedonhankintakeinojen valvontaa tämän järjestelmän kautta. Salaisten tiedonhankintakeinojen käytön laatu sekä käytön valvonta ovat poliisiyksiköissä selvästi parantuneet sen jälkeen, kun valvonnan tehostamistoimenpiteet valtakunnallisesti käynnistettiin käyttöönottamalla SALPA-järjestelmä ja antamalla SALPA-määräys. Salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöön liittyviä menettelytapoja on kehitetty niin, että ne ovat tulleet entistä läpinäkyvimmiksi laillisuusvalvojille ja valvontajärjestelmä kykenee paljastamaan entistä paremmin mahdolliset epäkohdat. Valvonnassa ei ole tullut esille puutteellisuuksia suojelupoliisin käyttämien toimenpiteiden laillisuuden edellytyksissä.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 20 3.2. Telepakkokeinot ja tekninen tarkkailu Sisäasiainministeriön SALPA-määräys edellyttää, että poliisiyksiköt valvovat kattavasti yksiköidensä salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöä. Tämä ei kuitenkaan kaikissa poliisiyksiköissä ole täysin toteutunut vaan tiedonhankintakeinoja on valvottu pistokokein. Tuomioistuimelle esitettävien pakkokeinovaatimusten perustelut ovat kauttaaltaan parantuneet, mutta yksittäistapauksissa on vielä ilmennyt joitain perusteluita, jotka ovat olleet liian johtopäätöksenomaisia ja yleisluonteisia. Edelleen on ilmennyt myös tuomioistuinratkaisuja, joissa päätösten perustelujen osalta on viitattu pelkästään vaatimuksessa esitettyihin perusteluihin. Korkein oikeus on perusteluissaan mm. todennut, että kun tuomioistuimen tehtävänä on huolehtia epäillyn oikeusturvasta, on tärkeätä, että se vaatimusta käsitellessään selvittää ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan. Näin ollen yksin vaatimuksen esittävän virkamiehen viittausta tutkinnassa saatuihin tietoihin tai hänen niiden perusteella tekemäänsä johtopäätöstä ei voida pitää riittävänä selvityksenä sanotun edellytyksen täyttymisestä. Merkityksellistä on, että vaatimuksen tueksi esitetään konkreettisia seikkoja, joiden perusteella sanotunlainen syytä epäillä -arvio on mahdollista tehdä. KKO:n päätöksen mukaan myös pakkokeinon tarpeellisuuteen eli tietojen merkitykseen ja toimenpiteen onnistumismahdollisuuksiin on kiinnitettävä huomiota tekniseen kuunteluun oikeuttavaa lupaa koskevaa vaatimusta käsiteltäessä. Tämä merkitsee sitä, että tuomioistuimen on tarvittaessa vaadittava selvät perustelut sille, miksi pakkokeino on erityisen tarpeellinen, ja näiden perusteiden nojalla punnittava, ovatko myös nämä edellytykset luvan myöntämiselle käsillä. (KKO:2007:7, 62.2007) Tuomioistuimen päätöksen perusteiden kirjaamattomuus voi johtaa luvan jälkikäteiseen kumoamiseen ja sen mukanaan tuomiin ongelmiin, kuten kysymykseen siitä, voidaanko näin saatuja kuuntelun tallenteita hyödyntää todisteena. Konkreettisia perusteita tulee avata ja tuoda esille niin vaatimuksessa kuin tuomioistuimen päätöksen perusteluissa siinä määrin, että niiden perusteella voidaan suorittaa harkinta vaaditun toimenpiteen oikeudellisten edellytysten olemassaolosta. On ilmennyt joitain kiireellisiä tapauksia, joissa päivystävään pakkokeinotuomariin lupa-asian harkitsemiseksi ei ole saatu yhteyttä. Eräässä tapauksessa on jouduttu turvautumaan toisen alueen päivystävään pakkokeinotuomariin. Telekuuntelua koskevaan hylkäyspäätökseen käräjäoikeus ei tutkinnanjohtajan pyynnöstä huolimatta antanut kirjallista perustelua. Tutkinnanjohtajat ovat kolmessa tolppalupavaatimuksessa kirjanneet päivämäärän tietyille tunneille vaaditun tolppaluvan kellonajat SALPA-järjestelmässä virheellisesti liittymien lisätietokohtaan, jolloin kytkentäpyyntö on lähtenyt teleyritykselle täytenä vuorokautena, jolta on myös saatu matkaviestimien sijaintitiedot. Rajatun aikavälin ulkopuolelle jääneet tiedot on hävitetty. Tutkinnanjohtajien huomiota on kiinnitetty oikein kirjaukseen. Poliisihallinnon oman laillisuusvalvonnan johdosta kaksi poliisin tiedonhankintaan liittyvää kokonaisuutta on saatettu sisäasiainministeriön määräyksen (poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinta) mukaisesti valtakunnansyyttäjän arvioitavaksi. Molemmissa tapauksissa

SISÄASIAINMINISTERIÖ 21 valtakunnansyyttäjä on käynnistänyt esitutkinnan epäillyistä virkarikoksista ja nimennyt esitutkintaa johtamaan syyttäjän. SALPA-järjestelmän kautta suoritetun valvonnan yhteydessä on ilmennyt, että tutkinnanjohtaja oli ilman tuomioistuimen lupaa tehnyt päätöksen teknisen katselun käynnistämisestä lain tarkoittamaan tilaan. Katselulaite oli asennettu tilan sisäpuolelle. Tapauksen tultua valvonnalla ilmi, tekninen katselu keskeytettiin välittömästi ja tallenteet hävitettiin. Katselu ehti kestää kolme viikkoa ennen keskeytystä. Toinen tutkinnanjohtaja esitti tämän jälkeen vaatimuksen teknisestä katselusta tuomioistuimelle, joka myönsi luvan. Vuonna 2007 erityistä valvontaa kohdistettiin kohdehenkilölle ilmoittamiseen toimenpiteen kohteena olosta. Valvonnan yhteydessä havaittiin puutteellisia kirjaamismenettelyitä kohdehenkilölle ilmoittamisen osalta. Tämä ilmeni erityisesti silloin, kun kohdehenkilölle ilmoittamista ei voida tehdä esimerkiksi, kun henkilö on kuollut, häntä ei tavoiteta tai hän on jäänyt tuntemattomaksi. Tutkinnanjohtajien huomiota on kiinnitetty oikein kirjaukseen. Poliisilain mukainen vaatimus pöytäkirjan laatimisesta viipymättä toimenpiteen päättymisestä on osoittautunut vaikeaksi toteuttaa erityisesti silloin, kun tiedonhankintakeinolla saadun aineiston määrä on suuri tai aineiston käsittely vaatii erityistoimenpiteitä, kuten aineiston kääntämistä vieraalta kieleltä suomen kielelle. Sisäasiainministeriö on halunnut varmistaa pöytäkirjan laatimisen viipymättömyyden toteutumisen asettamalla SALPA-järjestelmään toimenpiteen käytön päättymisestä kolmen viikon määräajan, minkä jälkeen tieto pöytäkirjan laatimattomuudesta tulee laillisuusvalvojille tietoon SALPA-järjestelmän kohtaan käsittelemättömät pöytäkirjat. Mikäli toimenpiteen päättymisestä pöytäkirjan laatiminen viivästyy yli kolmen viikon, on poliisin ylijohto antanut linjauksen, että viivästymisen syy tulee kirjata SALPA-järjestelmän valvojan kenttään. Poliisilain 33 :n tarkoittamista teknisestä tarkkailusta, telekuuntelusta, televalvonnasta ja tiedon hankkimisesta matkaviestimien sijainnista, on poliisilain mukaan laadittava viipymättä pöytäkirja toimenpiteen käytön päättymisestä. Pakkokeinolaissa ei ole säädetty sitä, missä ajassa pöytäkirja tulee laatia. Pöytäkirjan laatimiseen liittyvistä seikoista niin poliisilain kuin pakkokeinolain osalta on annettu tarkemmat menettelyohjeet sisäasiainministeriön antamassa SALPA-määräyksessä, jossa edellytetään, että pöytäkirja laaditaan viipymättä toimenpiteen päätyttyä. Pöytäkirjan laatimisessa lain tarkoittamalla tavalla viipymättä on ongelmia, jotka liittyvät sekä allekirjoitettavan pöytäkirjan valmiusasteeseen että käytetyn toimenpiteen päättymisajankohtaan. Käytännössä ei aina voida laatia viipymättä pöytäkirjaa, joka sisältäisi kaikki kirjattavaksi edellytettävät tiedot. Kaikkia pöytäkirjaan sisällytettäviä tietoja, ei välttämättä vielä ole tiedossa heti toimenpiteen päättymisen jälkeen, kuten esim. rikoksesta epäillylle toimenpiteen kohteena olosta ilmoittaminen (yhden vuoden määräaika), mitä tallenteita pöytäkirjaan tullaan liittämään tai toimenpiteen käytön merkitysarviointi. SALPA-järjestelmässä tämä on otettu huomioon siten, että se mahdollistaa toimenpiteestä päättäneen allekirjoittaa pöytäkirjan, joka sisältää toimenpiteen suorittamiseen liittyneet perustiedot. Tämän jälkeen saatavat tiedot lisätään viipymättä pöytäkirjaan sitä mukaan, kuin ne toteutuvat tai ovat saatavissa. Valvojatahot ovat toimittaneet näitä Käsittelemättömät pöytäkirjat -näkymässä olleiden juttujen rästilistoja poliisiyksiöiden esimiehille tarpeellisia toimenpiteitä varten.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 22 SALPA-valvojat ovat pääsääntöisesti tehneet tarkastushavaintomerkintöjä järjestelmään. On kuitenkin vielä poliisiyksiköitä, joiden osalta merkintöjä ei ole tehty. Huomiota on kiinnitetty niin SALPA-valvojan kuin tutkinnanjohtajan vaihtuessa tapahtuvaan käyttäjä- ja valvojaoikeuksien vaihtoon. Valvonnan kautta on ilmennyt joitain poliisilaitoksia, jotka eivät olleet huolehtineet, siitä että kaikille nimetyille SALPA-valvojille olisi hankittu valvojan käyttäjäoikeus. Myöskään kaikille päällystön päivystystehtävää suorittaville ei ollut hankittu käyttäjäoikeuksia. SALPA-määräys edellyttää, että poliisipäälliköt huolehtivat järjestelmän käyttäjä- ja valvojaoikeuksien kattavuudesta sekä niiden ajantasaisuudesta. Salaisten tiedonhankintakeinojen käytön valvonta ja siitä tapahtuva raportointi paikallistasolta lääniin ja sieltä sisäasiainministeriöön on kehittynyt ja muuttunut kattavammaksi. Erityisesti läänien raportointi sisäasiainministeriöön on kehittynyt ja yhtenäistynyt. Kihlakuntien poliisilaitosten oma sisäinen salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöön kohdistuva laillisuusvalvonta ei kaikilta osin ole vielä sillä tasolla, jolla sen tulisi olla toiminnan lainmukaisuuden varmistamiseksi. Kaikki kihlakuntien poliisilaitokset ovat raportoineet lääninjohdoille salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä ja niiden valvonnasta mutta kaikilta osin suoritettu valvonta ja siitä raportointi ei ole ollut SALPA-määräyksen edellyttämällä tasolla. Laillisuusvalvonnalla havaitut epäkohdat salaisten tiedonhankintakeinojen käytössä heijastavat vielä osin puutteita poliisiyksiköiden johtamisessa ja esimiestyössä, joiden kautta tiedonhankintakeinojen käytön laatu ja lainmukaisuus tulisi ensisijaisesti varmistaa. Telepakkokeinojen käytön reaaliaikaista valvontaa on kohdistettu erityisesti poliisin omalla päätöksellä tehtävään tiedonhankintaan. Sekä poliisi- että pakkokeinolakiperusteisten päällystöön kuuluvan poliisimiehen tekemien ns. kiirepäätösten määrät ovatkin viime vuosina merkittävästi vähentyneet. Entistä useammin televalvonta aloitetaan vasta sen jälkeen, kun tuomioistuimesta on saatu siihen lupa. Merkittävä vaikutus suunnan muuttumiseen on ollut uusien valvontarakenteiden ja SALPA-järjestelmän luomisella. Televalvonnalla saatavan tiedon hankkiminen teleyrityksiltä toteutetaan keskitetysti SALPA-järjestelmän kautta ja ennen kuin kytkentäpyyntö suoritetaan, keskusrikospoliisi varmistaa vielä toimenpiteen edellytysten täyttymisen. Erityisesti poliisilain mukaisten päällystöön kuuluvan poliisimiehen kiirepäätöksellä aloitettujen televalvontojen osuus on vähentynyt lain ration suuntaan. Lain ratio on ollut se, että päällystöön kuuluvan poliisimiehen ns. kiirepäätöksellä tehtävä televalvonnan käynnistäminen tulee olla poikkeuksellista ja televalvonta tulee pääsääntöisesti myös käynnistää tuomioistuimen päätöksellä. Käytäntö ei ole kuitenkaan aiemmin vastannut tätä. Poliisin ylijohto on kiinnittänytkin tähän erityistä huomiota mm. antamassaan poliisilain mukaista televalvontaa koskevassa ohjeessa (1.7.2004, SM-2004-01976/Ri-2) sekä SALPA-määryksessä. Myös koulutusta asiassa on annettu. Vuonna 2004 päällystöön kuuluvan poliisimiehen kiirepäätöksellä aloitettujen televalvontojen osuus oli 71 % ja tuomioistuinten päätösten osuus 29 %. Päällystöön kuuluvan poliisimiehen kiirepäätöksellä aloitettujen televalvontojen osuus vuonna 2007 oli enää 14 % käytetyistä televalvonnoista. Yksittäistapauksellista arviointia joudutaan käymään juuri sen suhteen, onko televalvonnan käynnistäminen päällystöön kuuluvan päätöksellä välttämätöntä välittömästi uhkaavan hengen tai terveyden vaaran

SISÄASIAINMINISTERIÖ 23 torjumiseksi. Tällaisia kysymyksiä on ollut selvityksessä ja muutamissa tapauksissa kytkentää ei olekaan suoritettu ennen kuin pyytäjä oli hankkinut tuomioistuimelta luvan. Valvonnassa on kiinnitetty huomiota tallenteiden tarkastamiseen lain tarkoittamassa määräajassa ensi tilassa. Pakkokeinolain tallenteiden tarkastamista koskeva pykälä (PKL 5a 12 ) on osoittautunut käytännössä joissain laajoissa jutuissa ongelmalliseksi toteuttaa tässä ajassa ja tämä on tullut ilmi erityisesti teknisen kuuntelun tallenteiden tarkastamisen osalta. Kuuntelumateriaalin karsimiseksi teknistä kuuntelua onkin toteutettu entistä ajoitetummin. Poliisin maksamat kustannusten korvaukset tietojen luovutuksesta teleyrityksille ovat viime vuosina nousseet merkittävästi. Pelkästään telekuuntelun ja -valvonnan osalta poliisille aiheutuvat kustannusten korvaukset teleyrityksille vuonna 2007 olivat 2.5 (1.132.000) miljoonaa euroa. Tämän lisäksi tulevat myös merkittävää suuruusluokkaa olevat kustannukset, jotka aiheutuvat poliisin tiedonsaantioikeudella saatavien tietojen luovutuksista. Edellisten lisäksi poliisille tulevat vielä ne investointikustannukset, jotka liittyvät teleyritysten verkkojen varustamiseen telekuuntelun- ja valvonnan toteuttamiseksi. Osa teleyrityksistä on ulkoistanut viranomaispalveluun ja tietojen luovutukseen liittyviä tehtäviä, joka on ollut omiaan vaikeuttamaan sen selvittämistä, sisältääkö korvaushakemus vain korvattavuuden piiriin kuuluvat tietojen luovutuksesta aiheutuvat välittömät kustannukset vai myös muita kuluja kuten alihankkijan liiketaloudellisen katteen. Poliisihallinnon ja teleyritysten välillä on tulkintaero siitä, tuleeko teleyrityksille maksaa korvausta poliisilain tiedonsaantioikeuden (PolL 36 2 mom.) perusteella pyydettyjen tietojen luovutuksesta. Poliisilaissa ei ole tältä osin säännöstä kustannusten korvaamisesta. Asia on vireillä hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa. Valvonnassa ja koulutuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota salaisten tiedonhankintakeinojen käytön ja niihin liittyvien menettelyjen pysymiseen salassa. Asuntokuuntelun käytön määrät ovat viime vuosina vähentyneet merkittävästi (vuonna 2004:14 ja 2007:4). Yhtenä syynä tähän on se, että tutkinnanjohtajat eivät pidä nykyistä julkisen asiamiehen järjestelyä täysin luotettavana käytettävän tiedonhankintamenetelmän salassa pysymisen kannalta. Suurimpana riskitekijänä prosessissa nähdään vaihe, jossa tuomioistuin tiedustelee asiamiehen esteettömyyttä toimia asiassa julkisena asiamiehenä mutta tämä ei tiedon saatuaan siihen ryhdykään. Asuntokuuntelun määrät ovat vähentyneet, koska paljastumisriskiä ei haluta ottaa. Toisaalta on myös esitetty kysymys siitä, minkä todellisen lisäarvon julkinen asiamies voi tuoda kohdehenkilön oikeusturvan takeeksi tuomioistuimen lisäksi. Yhtään esitettyä asuntokuunteluvaatimusta ei ole hylätty. Salaisia pakkokeinoja ja tiedonhankintaa koskeva säännöstö koetaan kentällä hajanaiseksi ja vaikeaselkoiseksi. Viranomaisten tiedonhankintaa koskevien säännösten kokoaminen yhdeksi loogiseksi kokonaisuudeksi onkin tarpeen. Myös säännösten asettamia joitain tiukkoja määräaikoja, joita on vaikea kyetä käytännössä noudattamaan, kuten esimerkiksi pöytäkirjan laatimisen määräaikoja, tulisi tarkastella uudelleen. 3.2. Peitetoiminta ja valeosto Peitetoimintaa ja valeostoa koskevat säännökset sisällytettiin poliisilain (21/2001) uudistukseen, joka tuli voimaan 1.3.2001. Toimenpiteiden toteuttamista varten on luotu uudet hallinnolliset ja toiminnalliset rakenteet sekä operatiiviset toimintamallit. Keskusrikospoliisi