KIRJE 1068534 v. 1 1(6) 17.11.2016 Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto Hallitussihteeri Susanna Rahkonen Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta (HE 217/2016 vp) Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laeiksi toimeentulotuesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriöltä on pyydetty vastinetta valiokunnalle asiassa toimitettujen lausuntojen johdosta. Seuraavassa huomioita lausunnoissa esiin tulleisiin kysymyksiin: Toimeentulotukea koskevan asian siirtäminen Kansaneläkelaitoksesta kuntaan Esityksessä 14 d :n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Kansaneläkelaitoksella on velvollisuus siirtää hakemus kuntaan vain, jos asiakas tätä erikseen pyytää toimeentulotukihakemuksen yhteydessä tai päätöksen saatuaan. Lisäksi edellytetään, että hakija on esittänyt hakemuksissaan muita kuin 7 a tai 7 b :ssä mainittuja menoja, eli perusosaan tai muihin perusmenoihin kuuluvia menoja. Tällä muutoksella rajattaisiin siirrettävien hakemusten määrää siten, että kuntaan tulisi siirrettäväksi sellaisia hakemuksia, joihin vakiintuneen oikeus- ja myöntämiskäytännön perusteella ennen siirtoakin on myönnetty täydentävää toimeentulotukea. Ehdotettu muutos ei kuitenkaan rajaa asiakkaan oikeutta hakea täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea kunnasta. Kansaneläkelaitos on lausunnossaan pitänyt asiakkaan kannalta parempana vaihtoehtoa, jossa hänen hakemuksensa voitaisiin nimenomaisen pyynnön perusteella siirtää kuntaan arvioitavaksi kaikissa tilanteissa sen jälkeen, kun asiakas on saanut perustoimeentulotukipäätöksen. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että Kansaneläkelaitoksen esittämässä mallissa kuntiin siirtyisi nykyistä suurempi määrä asioita ilman harkintaa. Tällöin uudistukselle asetetut hallinnollisen tehokkuuden tavoitteet eivät toteutuisi siinä määrin kuin hallituksen esityksessä. Kunnat ovat pitäneet hallituksen esityksessä valittua mallia sosiaalityön resurssien kohdentamisen kannalta hyvänä. Lisäksi asumiskulujen osalta Kansaneläkelaitoksen ehdottama malli saattaisi vaikuttaa Kansaneläkelaitoksen etuusharkintaan. On nimittäin vaarana, että kuntiin alkaisi siirtyä sellaista asumiskulujen tarpeellista suuruutta koskevaa harkintaa, joka lain 7 b :n perusteella kuuluu Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Tähän voisi vaikuttaa tieto siitä, että asian voi aina siirtää kuntaan samojen asumiskulujen osalta asiakkaan sitä pyytäessä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan niin sanottujen ylisuurten asumismenojen osalta siirtoa Kansaneläkelaitoksesta kuntaan ei tehtäisi, koska asumiskustannukset mainitaan 7 b Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, 00023 VALTIONEUVOSTO www.stm.fi Puhelin 0295 16001 Telekopio 09 6980 709 e-mail: kirjaamo@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi
2(6) :ssä. Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä on asiakkaan edun mukaista, että asumiskulujen ylittäessä tarpeellisena pidettävän määrän, hän kääntyy kunnan sosiaalihuollon puoleen. Tämän vuoksi on perusteltua, että näissä tilanteissa asiakkaan tulisi saattaa mahdollinen täydentävää tai ehkäisevää tukea koskeva hakemuksensa kunnassa vireille itse. Asian siirtämiseen liittyvää työnjakoa ja valitun mallin toimivuutta pystytään arvioimaan täysipainoisesti vasta uudistuksen täytäntöönpanon alettua. Asian siirtämiseen liittyviä kokemuksia tullaankin seuraamaan tiiviisti. Tietojärjestelmät Kuntaliitto toteaa lausunnossaan, ettei Kela-siirrolle varattu aikataulu ole mahdollistanut riittävien tietojärjestelmärakenteiden suunnittelua, rakentamista ja käyttöönottoa. Myös Vantaan kaupunki toteaa, että tiedonsiirron epäkohtana on sähköisen tiedonsiirron yhdensuuntainen toteutus Kansaneläkelaitoksesta kuntaan. Kansaneläkelaitos toimittaa asiakasasiat kuntaan sähköisellä järjestelmällään (Kelmu-e-Totu). Kunnan järjestelmä ei ota vastaan Kansaneläkelaitoksen toimittamaa tietoa suoraan kunnan sähköiseen asiakastietojärjestelmään. Sosiaali- ja terveysministeriö korostaa, että meneillään on valtakunnallinen sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston kehittämistyö, minkä vuoksi ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena lähteä toteuttamaan Kelan ja kuntien välille vaativia tietojärjestelmien erillisratkaisuja. Tavoitteena on, että Kansaneläkelaitoksen toteuttaman perustoimeentulotuen ja muun sosiaalihuollon tietojärjestelmiä kehitetään ja integroidaan lähemmäs toisiaan osana sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden kokonaisuutta. Valmistelussa on pidetty tärkeänä tietojärjestelmien yhteensovittamista ja yhteentoimivia rajapintoja. Esitykseen on otettu valtakunnallista tietojärjestelmäpalvelua koskeva säännös, joka on yhteistyösäännös. Kansaneläkelaitos liittyy säännöksen perusteella valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen käyttäjäksi ja kytkeytyy valtakunnallisen sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston kehittämistyöhön myös toimeentulotukijärjestelmänsä tuottamien perustoimeentulotukitietojen osalta. Esitys mahdollistaa sen, että Kansaneläkelaitoksen toimeentulotukijärjestelmän tuottamat perustoimeentulotukitiedot ovat mukana sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä järjestelmiä koskevassa valtakunnallisessa kehittämistyössä. Kelan liittyminen valtakunnalliseen tietojärjestelmäpalveluun mahdollistaisi siirtymäajan jälkeen sen, että perustoimeentulotukitiedot olisivat jatkossa keskitetysti valtakunnallisen sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston kautta sekä asiakkaiden että sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden käytettävissä. Kriisiapu ja tilapäinen majoitus Kuntaliitto tuo lausunnossaan esiin, että toimeenpanon valmistelussa on ilmennyt epäselvyyttä sen osalta, kenelle kuuluu kiireellisen asumisen ja siihen mahdollisesti tarvittavan täydentävän toimeentulotuen myöntäminen. Kuntaliiton mielestä 14 d :ää tulee täsmentää siltä osin, että kiireellisessä tilanteessa Kansaneläkelaitos voi siirtää kunnan kriisiasuttamista tai hätämajoitusta tarvitsevan henkilön hakemuksen suoraan kuntaan (kyseessä muu kuin 7 b :ssä mainittu menoerä). Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä säännöstä ei ole tarpeen muuttaa, mutta sosiaalihuoltolain ja toimeentulotukilain soveltamiseen liittyvää ohjeistusta on syytä tältä osin tarkentaa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on tämä työ meneillään.
3(6) Sosiaalihuololain 12 :n mukaan jokaisella kunnassa oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Sosiaalihuoltolain 21 :ssä säädetään tilapäisestä asumisesta. Kunnan vastuulla on järjestää tilapäistä asumista henkilölle, joka tarvitsee lyhytaikaista kiireellistä apua. Kyse on kunnan sosiaalipalvelusta, johon kunta saa myös valtionosuuden. Tätä palvelua ei siten voida rahoittaa perustoimeentulotuella. Lisäksi toimeentulotukilain 7 b sitoo muina perusmenoina katettavat asumiskulut asumistukilain 9 :n mukaisiin asumismenoihin. Tämän perusteella hotellimajoitus tai asuntolamajoituksen kulua ei voida kattaa perustoimeentulotuella. Tilapäisen asumisen järjestäminen kuuluu kunnan vastuulle, jolla tulisi olla tarjota asunto tai muu majoitus asiakkaalle akuutissa tilanteessa. Tarvittaessa kunta voi myöntää tähän tarkoitukseen myös täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea. Sosiaalihuollon tarpeesta ilmoittaminen ja neuvonta Kansaneläkelaitoksen mielestä sosiaalihuollon tarpeen ilmoittamiseen liittyy ongelmallisuutta. Kansaneläkelaitoksen mukaan tämä koskee tilannetta, jossa asiakkaan sosiaalihuollon palveluiden tarve on ilmeinen ja edellyttäisi asian ilmoittamista kunnalle, mutta asiakas ei anna siihen suostumusta, eivätkä sosiaalihuoltolain 35 :n 2 momentin kriteerit ilmoitusvelvollisuudelle täyty. Hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä tätä kysymystä ei ole nostettu erityisenä ongelmana esiin. Toimeentulotukilain 4 :n 3 momentissa säädetään, että Kansaneläkelaitoksen on tarvittaessa ohjattava ja neuvottava perustoimeentulotuen hakijaa kunnan sosiaalihuollon palveluihin hakeutumisessa. Tarvittaessa Kansaneläkelaitos voi ilmoittaa asiakkaan tuen tarpeestaan sosiaalihuoltolain 35 :n mukaisesti. Kyseisessä pykälän 2 momentissa säädetään, milloin ilmoittaminen voidaan tehdä asiakkaan suostumuksesta ja salassapitosäännöksistä riippumatta. Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä on tärkeää, että Kansaneläkelaitos ja kunnat neuvovat ja ohjaavat asiakasta toimeentulotuen hakemiseen ja hakemuksen käsittelyyn liittyvissä asioissa. Lisäksi toimeentulotukiasiakkaalle tulee 14 e :n mukaan järjestää mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti kunnan sosiaalityöntekijän tai sosionomin taikka perustoimeentulotuen myöntämisen osalta Kansaneläkelaitoksen toimihenkilön kanssa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun asiakas on tätä pyytänyt kunnalta tai perustoimeentulotukeen liittyvän asian osalta Kansaneläkelaitokselta. Talentia nostaa lausunnossaan esiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 5 :n. Pykälän 1 momentin mukaan sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Edellä mainittua pykälää ei ole ulotettu tässä esityksessä erillisellä pykäläviittauksella koskemaan Kansaneläkelaitosta. Neuvontaperiaate ilmenee toimeentulotukilaista ja sen soveltamisohjeissa monin paikoin, mutta sosiaali- ja terveysministeriön mielestä ei ole estettä myöskään sille, että säännöksiä tältä osin tarkennettaisiin. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen ja kunnan yhteistyötä sekä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hakeutumista sosiaalityön piiriin tulee toimeenpanon yhteydessä kuitenkin erityisesti seurata.
4(6) Sosiaalihuollon asiakkuuden alkaminen kunnassa Kuntaliitto toteaa nostaa lausunnossaan, että esityksessä on jäänyt selkeyttämättä se, milloin sosiaalihuoltolain 34 : mukainen sosiaalihuollon asiakkuus tulee kunnassa tulkita alkaneeksi. Täsmennyksellä on merkitystä sekä kunnan kirjaamiskäytäntöjen, sosiaalihuoltolain 36 :ssä säädettyjen palvelutarpeen selvittämiseen liittyvien aikarajojen ja asiakkaan oikeusturvan toteutumisen vuoksi. Sosiaalihuoltolain 34 :n mukaan sosiaalihuollon asiakkuus alkaa hakemuksesta tai kun muulla tavoin vireille tullutta asiaa ryhdytään käsittelemään tai henkilölle annetaan sosiaalipalveluja. Sosiaalihuoltolakia sovelletaan kuntaan. Sen sijaan Kansaneläkelaitokseen sosiaalihuoltolain 34 ei sovellu. Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä sosiaalihuoltolain säännös on selkeä eikä tarkennus toimeentulotukilakiin ole tältä osin tarpeen. Tilanteessa, jossa asiakas hakee Kansaneläkelaitokseen toimitetulla hakemuksella sekä perus- että täydentävää toimeentulotukea, asiakkuus kuntaan ja siten sosiaalihuoltolain soveltaminen alkaa siitä kun hakemus saapuu kuntaan. Lastensuojelulain 35 ja 36 :ien rinnastaminen jälkihuoltotilanteisiin Hallituksen esityksessä toimeentulotukilain 11 :n 2 momenttiin lisättään uusi 7- kohta, jonka mukaan toimeentulotukea laskettaessa tulona ei otettaisi huomioon lastensuojelulain 76 a :ssä tarkoitettua taloudellista tukea asumisen ja toimeentulon turvaamiseksi jälkihuollossa. Esityksen mukaan kuntoutukseen lastensuojelun jälkihuollossa saatua taloudellista tukea ei huomioitaisi tulona toimeentulotuen määrää arvioitaessa. Vastaavasti toimeentulotukilain 8 :n mukaisesti sellaisia menoja, jotka on turvattu lastensuojelulain 76 a :n mukaisella tuella, ei oteta menona huomioon toimeentulotuessa. Edellä oleva koskee sekä perustoimeentulotukea, että myös täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea. Kuntaliitto huomauttaa lausunnossaan, että lastensuojelussa voidaan myöntää myös lastensuojelun avohuoltona taloudellista tukea lastensuojelulain 35 ja 36 :ien perusteella. Näiden suhde Kansaneläkelaitoksen myöntämään perustoimeentulotukeen jää edelleen avoimeksi. Kuntaliiton näkemyksen mukaan em. pykälät tulisi rinnastaa jälkihuoltonuoren tilanteeseen vastaavin toimeenpanon rajauksin kuin jälkihuoltonuoren kohdalla on nyt esitetty. Valmisteluvaiheessa esillä olivat lähinnä jälkihuoltonuoret ja heidän tilanteensa lastensuojelulain 76 a :n perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriö ei näe estettä sille, että myös lastensuojelulain 35 ja 36 :ssä tarkoitettua taloudellinen tukea kohdeltaisiin toimeentulotukilaissa samoin kuin taloudellista tukea jälkihuollossa. Siirtymäsäännös Kuntaliiton mielestä siirtymäsäännökseen tulisi lisätä, että toimeentulotuen perusosan indeksikorotus toteutetaan Kelasiirron sujuvan toteuttamisen turvaamiseksi vasta siirtymävaiheen päättymisen jälkeen eli 1.4.2017 lukien. Tällä ehkäistäisiin hakemusten ruuhkautumista Kansaneläkelaitoksessa uudistuksen alussa. Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä Kuntaliiton esittämät puhtaasti hallinnolliset syyt eivät kuitenkaan ole riittäviä syitä indeksitarkistuksen toteuttamisajankohdan myöhentämiselle. Lisäksi ratkaisu siitä, että kuntien tulee tehdä indeksitarkistukset siirtymäkauden aikana, on vahvistettu jo hyväksytyssä toimeentulotukilainsäädännössä. Hallituksen esityksessä 358/2014 todetaan seuraavaa: Tältä osin kunnan tekemiin päätöksiin sovellettaisiin voimaantulosäännöksen mukaisesti ennen lakimuutosten voimaantuloa voimassa ollutta toimeentulotukilakia.
5(6) Kunta myös maksaisi toimeentulotuen tekemiensä päätösten mukaisesti, tekisi toimeentulotuen indeksitarkistukset ja käsittelisi myös toimeentulotuen takaisinperintää koskevat asiat tekemiensä päätösten osalta. Kunnat ovat siis voineet varautua siirtymävaiheen työmäärään ja indeksitarkistuksiin jo uudistuksen ensimmäisen vaiheen siirtymäsäännöksenperusteella. Säännöstä ei tältä osin ole esitetty muutettavaksi. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 27 :n muuttamisesta Pykälässä säädetään Kansaneläkelaitoksen velvollisuudesta toimittaa tietoja kunnille. Tiedot ovat tarpeen, jotta kunta voi laatia lain 3 :n tarkoittaman aktivointisuunnitelman henkilöille, joiden aktivointisuunnitelman laatimisesta kunta vastaa. Säännöksen mukaan Kansaneläkelaitos ilmoittaisi kunnille tiedot työttömistä alle 25-vuotiaista henkilöistä, joiden pääasiallinen toimeentulo on viimeisen neljän kuukauden aikana perustunut työttömyyden johdosta maksettuun toimeentulotukeen sekä tiedot 25 vuotta täyttäneistä henkilöistä, joiden pääasiallinen toimeentulo on viimeisen 12 kuukauden aikana perustunut työttömyyden johdosta maksettuun toimeentulotukeen. Kuntaliitto toteaa vastustavansa ehdotettua sääntelymuotoa ja sen perusteluja sekä toteaa, että ehdotettu sääntely ei vastaa kuntouttavan työtoiminnan alkuperäistä sääntelyä, eikä 27 :n ensimmäisen momentin muotoilua. Ehdotus voikin laajentaa Kansaneläkelaitoksen kuntaan lähettämää tietoa epätarkoituksenmukaisesti siten, että kuntaan tulee tieto myös sellaisista henkilöistä, joiden aktivointisuunnittelun käynnistämisvastuu ei - ainakaan tiedon antamishetkellä - kuulu kunnalle. Esitetyssä sääntelytavassa ei käytetä pykäläviittausta kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 :n mukaiseen soveltamisalaan, vaan Kansaneläkelaitokselle säädetty ilmoittamisvelvollisuus on kirjoitettu selkeyden vuoksi auki. Tässä mallissa 3 :n soveltamisalaan sisältyvä edellytys henkilölle laaditusta työllistymissuunnitelmasta tai työnhakijan haastattelusta, ei ole Kansaneläkelaitoksen selvittämisvastuulla. Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä ei olisi ollut tarkoituksenmukaista säätää esitettyä laajempaa selvittämisvelvollisuutta Kansaneläkelaitokselle. Nimittäin jo tälläkin hetkellä kuntouttavasta työtoiminnasta säädetyn lain 5 :n 4 momentin mukaisesti kunnan tulee varmistua siitä, että TE-hallinto on tehnyt aktivointisuunnitelman laatimiseen liittyvät tämän lain edellyttämät TE-hallinnolle kuuluvat toimet. Näitä ovat työnhakijan haastattelu tai työllistämissuunnitelma. Vakinaisen oleskelun määritteleminen Kansaneläkelaitos on lausunnossaan esittänyt, että yksi ongelmallisista asiakokonaisuuksista on henkilön toimeentulotukioikeuteen ratkaisevasti vaikuttavan vakinaisen oleskelun määrittelyn puuttuminen toimeentulotukilaista. Lainsäädännön puutteellisuus nousee esille erityisesti ulkomaalaisten henkilöiden toimeentulotukioikeutta arvioitaessa. Lisäksi toimeentulotukilaissa tulee Kansaneläkelaitoksen mielestä määritellä, miten toimeentulotuen sisältö ja kesto määrittyvät esimerkiksi ulkomaalaisen henkilön oleskelun ollessa tilapäistä. Kansaneläkelaitoksen mielestä sekä toimeenpano- että asiakasnäkökulmasta on tärkeää, että näihin ongelmiin saadaan selkeät linjaukset.
6(6) Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että käsittelyssä olevan hallituksen esityksen tavoitteena oli ottaa lainsäädäntöön vain ne muutokset, jotka ovat olleet välttämättömiä Kela-siirron toteuttamiseksi vuoden 2017 alusta. Toimeentulotukioikeuden määrittely oleskelun perusteella on asiakokonaisuus, joka vaatii perusteellisempaa pohdintaa kuin mihin tämän esityksen valmistelun yhteydessä on ollut mahdollisuutta. Kysymys kytkeytyy muun muassa perustuslain 19 :n 1 momentissa turvattuun välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Vaikka toimeentulotukioikeutta rajattaisiinkin jollain tapaa oleskelun perusteella, olisi kaikille kuitenkin taattava oikeus vähintään mainittuun eksistenssiminimin mukaiseen turvaan edellä mainitun perustuslain säännöksen perusteella. Toimeentulotukilainsäädännön kokonaistarkastelu on tarkoitus aloittaa heti ensi vuoden alkupuolella. Laajempaa valmistelua vaativat esitykset käydään läpi toimeentulotukilain kokonaisarvioinnin yhteydessä ja tuossa yhteydessä tähänkin kysymykseen voidaan palata. Hallitussihteeri Susanna Rahkonen