1908. V. M. Esit. N:o 3. Lakivaliokunnan mietintö N:o 3 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee erinäisiä muutoksia ja lisäyksiä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 p.nä joulukuuta 1869 annettuun kirkkolakiin. Esilläolevan armollisen esityksen on Eduskunta lähettänyt valmisteltavaksi Lakivaliokuntaan, joka sitten on pyynnöstään saanut käytettävikseen eräitä esitystä Keisarillisessa Senaatissa valmisteltaessa syntyneitä asiakirjoja. Esityksen neljääntoista osastoon sisältyy yhtä monta lakiehdotusta, joille vain se on yhteistä että ne kaikki tarkoittavat voimassa olevan kirkkolain muuttamista joskin toisistaan erillisissä osissa. Kirkkolain 14 ja 455 :n mukaan ovat kirkolliskokouksen kirkkolain muuttamista koskevat päätökset alistettavat Eduskunnan tutkittaviksi ja hyväksyttäviksi. Eduskunnalle nyt jätetyt ehdotukset ovat siis joko kokonaan tai, milloin jonkin,ehdotuksen eri säännökset eivät ole välittömästi toisistaan riippuvia, pykälittäin muuttamatta hyväksyttävät tai hylättävät. Kysymyksenalaiset ehdotukset tarkoittavat: I papin valan kaavan muuttamista; n sen järjestyksen muuttamista ettei pappi, joka on viranhakijana kiinni, saa ehdotussijaa toiseen virkaan; UI kirkollisten äänioikeusolojen uudistamista; IV valtakirjojen ja vaalilippujen käyttämis- Lakivaliokunnan mietintö N:o 3.
2 1908. V. M. Esit N:o 3. oikeuden supistamista ja poistamista kirkollisissa vaaleissa ja kirkonkokouksessa; V lukkarin- ja urkurinvirkojen hakemusajan lyhentämistä; VI naisen oikeuttamista pääsemään sellaisiin urkurin virkoihin, joihin lukkarinvirka ei ole yhdistetty; YH muutoksenhakua kirkonkokouksen päätöksiin koskevain säännösten selventämistä ja täydentämistä; VIII lakimääräyksen aikaansaamista sen varalle että papin-, lukkarin- tai urkurinvirkaan vaaliehdolle pantu ilman laillista estettä jättää vaalikoetuksensa tekemättä; IX niitten hankaluuksien poistamista, joita on ilmaantunut suuremmissa seurakunnissa sovellettaessa kirkkolain määräyksiä äänestämisestä kirkonkokouksessa ja papinvaalissa, niissä käytettävän äänilistan tarkastamisesta sekä seurakunnan taloudellisten asiain hoidosta; X piispainkokousten asettamista; XI kirkkokuria koskevain säännösten uudistamista; XII niiden määräysten muuttamista, jotka koskevat maallisessa oikeudessa rangaistukseen tuomituista pidettävää luetteloa; XTTT eräitten kirkolliskokousta koskevain säännösten korjaamista; XIV seurakunnan ja kirkon varain hoidosta voimassaolevain määräysten selventämistä ja täydentämistä. Tarkastaessaan näitä lakiehdotuksia ei Valiokunta ole havainnut syytä muistutuksiin mikäli koskee osastoja I, H, IV X, XII XIV. Kun kirkkolain 12 ja 348 siis ovat hyväksytyt sellaisina kuin ne ovat XIV osastossa, raukeavat IX osastossa niihin esitetyt muutosehdotukset, minkä johdosta sanotun osaston otsakkeeseen on tehtävä siitä aiheutuva korjaus. Sitä vastoin on Valiokunnassa ilmaantunut erimielisyyttä HL ja XI osaston hyväksymisestä. m osasto käsittää, niinkuin sanottu, muutosehdotuksen kirkollisiin äänioikeusoloihin. Nykyisin ainoastaan sikäli rajoitettua äänioikeutta ettei kukaan saa äänestää kuudetta osaa koko seurakunnan ääniluvusta suuremmalla äänimäärällä on ehdotettu supistettavaksi siten että korkein äänimäärä olisi 25 ääntä. Vaalivaltaisella, jolla sa-
Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 3 moin kuin roimassa olevassa kirkkolaissa yleensä käsitetään papiston palkkaa suorittavan huonekunnan isäntää, ellei hän ole toisen pestattu palkollinen, olisi yksi ääni omasta puolestaan. Tämän lisäksi olisi hänellä yksi ääni kunkin hänen huonekuntaansa kuuluvan tai hänen isäntävaltansa alaisen seurakunnan jäsenen puolesta, jolta hänen on henkilömaksua papiston palkkaamiseksi maksettava, sekä sitä paitsi, jos hän ottaa osaa sanottuun palkkaamiseen muunkin perustuksen mukaan, yksi ääni kultakin täydeltä markalta, jonka hän siten on velvollinen maksamaan. Valiokunnan vähemmistö on katsonut mahdottomaksi hyväksyä ehdotettua muutosta. Se voimassa olevaan kirkkolakiin perustuva, mutta ehdotuksessa selvästi ilmilausuttu periaate että perheenisä äänestää huonekuntaansa kuuluvien henkilöiden puolesta olisi varsinkin sellaisissa asioissa kuin papinvaalissa, jossa kunkin uskonnolliselle kannalle olisi annettava sama arvo, nykyisen käsitystavan kanssa ristiriidassa ja lisäisi sen epäoikeutusta vieläkin tuntuvammaksi se että perheenisältä, joka on pestattu palkollinen, on äänioikeus kielletty. Kun taas valtiollisissa vaaleissa jo on hylätty ja kunnallisissa vaaleissa yhä yksimielisemmin vaadittu hylättäväksi se periaate että vaalivaltaisen äänimäärän suuruuden määräisi hänen osanottonsa valtion tai kunnan menojen suorittamiseen, olisi saman periaatteen säilyttäminen kirkollisissa vaaleissa niinikään ilmeisesti nykyajan katsantokantaan soveltumaton. Ehdotuksen hyväksyminen olisi sen lisäksi todennäköisesti omiansa hidastuttamaan perinpohjaisen korjauksen aikaansaamista. Sillä luultavaa olisi että kirkolliskokous, jolla yksin on aloteoikeus kirkollisen lainsäädännön alalla, ei katsoisi syytä olevan heti ryhtyä edelleen laajentamaan äänioikeutta, vaan tyytyisi ehkä pitkäksikin ajaksi saavutettuun osittaiseen korjaukseen. Jos sitä vastoin ehdotus hylättäisiin, ei voitaisi jo ensi kirkolliskokouksessa olla ottamatta äänioikeuskysymystä koko laajuu-
4 1908. V. M. Esit. N:o 3. dessaan käsiteltäväksi ja siten olisi todellinen uudistus mahdollisesti aikaisemmin saavutettavissa. Valiokunnan vähemmistö on näillä perusteilla katsonut että IH osastoon sisältyvä muutosehdotus olisi hylättävä. Valiokunnan enemmistö puolestaan on täysin ymmärtänyt että ehdotettu muutos ei ole riittävä ja yleisen käsityskannan mukainen. Kuitenkaan muutos ei ole merkitystä vailla, vaan sisältää melkoisen edistysaskeleen nykyisistä oloista. Huomattava myöskin on että, johtuen äänten laskemistavasta, äänivaltaisista enimmillä tulisi olemaan useampi kuin yksi tai kaksi ääntä, joten, kun kenelläkään ei olisi enempää kuin 25 ääntä, ääniero ei tulisi olemaan «iin räikeä kuin esim. nykyään kunnallisissa vaaleissa. Ja joka tapauksessa poistuisi se nykyisin vallitseva epäkohta että muutamat harvat valitsijat äänestäen useammalla sadalla äänellä yksinään voivat ratkaista vaalin tuloksen. Kun lisäksi tulee että kirkollinen lainsäädäntö on erittäin hidasta ja monimutkaista, joten parannusta nykyisiin äänioikeusoloihin ei voisi toivoa vielä pitkään aikaan saatavaksi, jos nyt käsillä oleva ehdotus hylättäisiin, on Valiokunnan enemmistö katsonut olevan perusteltua syytä ehdotuksen hyväksymiseen. Varmana on Valiokunnan enemmistö sen ohessa pitänyt että jo ensi kirkolliskokouksessa tehdään alote kirkollisten äänioikeusolojen saattamiseksi ajan vaatimuksia täysin vastaavalle kannalle. Myöskin XI osastoon nähden, joka pääasiallisesti sisältää säännöksiä kirkkokurista, on Valiokunnassa ilmaantunut erimielisyyttä. Vähemmistön puolelta on huomautettu että, jos kirkkokurista nykyäänkin voimassa olevat säännökset yleensä tunnustetaan aivan sopimattomiksi, ei ehdotettu muutos suinkaan sisältäisi parannusta, vaan tietäisi päinvastoin samojen kohtuuttomani säännösten ulottamista vieläkin laajemmalle, kirkkokurin alaiselta kun sen mukaan voitaisiin riistää oikeus tulla valituksi sellaisiin tehtäviin, joiden antaminen lain mukaan on yksin-
Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 5 omaan kirkonkokouksen vallassa. Epäiltävää sitä paitse olisi- merkitsisikö todellista edistystä se muutos että kirkkoneuvoston päätöstä, jolla hairahtuneeksi katsottu seurakunnan jäsen julistetaan menettäneeksi jonkun usiata koskevassa lainpaikassa mainituista kirkollisista oikeuksista, ei enää tarvitsisi alistaa tuomiokapituliin, vaan tuomitulla ainoastaan olisi oikeus siitä valittaa. Vaikkei Valiokunnan vähemmistö niin muodoin ole voinut ehdottaa kirkkokuria koskevaa lakiehdotusta hyväksyttäväksi, ei sanottu vähemmistö kuitenkaan ole tahtonut vastustaa saman osaston 65 :ään ehdotettua muutosta. Valiokunnan enemmistön mielestä täytyy sitä seikkaa pitää todellisena parannuksena että ehdotetun muutoksen kantta kurinpitovalta tosiasiallisesti siirtyisi tuomiokapitulilta kirkkoneuvostolle eli siis virkalaitokselta seurakunnan valitsemille luottamusmiehille ja että kurinpidon alaiseksi joutuneelle olisi nimenomaisin säännöksin turvattu valitusoikeus kirkkoneuvoston päätöksestä. Edistykseksi on myöskin katsottava että kirkkokari tulisi Kevennetyksi sikäli ettei kirkkolain 101 :ssä mainittuja ankarampia kurinpitokeinoja enää saisi käyttää sellaisia vanhempia vastaan, jotka eivät toimita lapsiansa kastettavaksi, eikä muuten kuin milloin rikkomus on ollut erittäin vaikeata laatua semmoista seurakunnan jäsentä vastaan, joka tekee itsensä syypääksi eripuraisuuteen avioliitossa tai muihin 103 :n 2 kohdassa mainittuihin rikkomuksiin. Kun sen ohessa vaalikelpoisuuden menettäminen eräisiin kirkollisiin toimiin on sellaisenaan täysin sovelias kirkollinen kurinpitokeino ja kirkkokuria koskevat säännökset myöskin tulisivat muodollisesti entistä yhtenäisemmiksi, ei Valiokunnan enemmistö ole katsonut olevan syytä evätä ehdotukselta hyväksymistä. Tämän yhteydessä katsoo Valiokunta olevan huomautettava että, jos armolliseen esitykseen n:o 2 sisältyvä ehdotus kirkkolain uudeksi suomenkieliseksi tekstiksi ja nyt käsiteltävinä olevat muutos- ja lisäysehdotukset kirk-
6 1908. V. M. Esit N:o 3. kolakiin tulevat hyväksytyiksi, ne kirkkolain pykälät, joita sanotut muutos- ja lisäysehdotukset koskevat, tulevat kieliasultaan esiintymään lain muusta tekstistä poikkeavassa muodossa. Mutta kun Eduskunnan, niinkuin aikaisemmin on huomautettu, on ehdotetut muutokset ja lisäykset sellaisinaan joko hyväksyttävä tai hylättävä, ei Valiokunta ole katsonut voivansa ryhtyä kielellisesti korjaamaan kysymyksenalaisia lainpaikkoia, vaan on alote siinä jätettävä vastaisen varaan. Sen nojalla mitä edellä on esiintuotu saa Valiokunta kunnioittaen ehdottaa: että Eduskunta alamaisessa vastauskirjelmassa ilmoittaisi hyväksyneensä armolliseen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset, kuitenkin niin että IX osaston 12 ja 348 :ään esitetyt muutokset XIV osaston hyväksymisen johdosta raukeavat. Tämän asian käsittelyssä ovat olleet osallisina puheenjohtaja Söderholm sekä jäsenet Gripenberg, Heikkilä, Heiskanen, Huotari, K. Hämäläinen, Johansson, Kannisto, Käpy, M. S. Laine, Luoma, Myllylä, Sipilä, J. Suomalainen, Tulikoura ja vapaaherra B. S. Yrjö-Koskinen sekä varajäsenet Hagman, Mäkelin ja Ylikorpi. Helsingissä 20 p:nä maaliskuuta 1908.
Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. Vastalauseita. I. Siinä armollisessa esityksessä" muutoksista ja lisäyksistä kirkkolakiin, jonka johdosta edellä oleva Lakivaliokunnan mietintö on syntynyt, ovat alempana mainitut kohdat sitä laatua että allekirjoittaneet eivät tahdo ottaa osaa niitten hyväksymiseen. Kerrassaan karkealla tavalla silmiin pistävää on se kirkollisuus, joka sisältyy etenkin niihin kohtiin esitystä, jotka koskevat äänioikeutta kirkollisissa asioissa sekä wkristillistä kirkkokuria". Niistä mitä räikeimmällä tavalla ilmenee se jyrkästi edistysvihollinen ja kirkon jäseniksi kuuluvain kansalaisten luonnollisia oikeuksia törkeästi loukkaava katsantokanta, josta kyllä on todisteita esityksen muissakin kohdissa ja joka samalla epäämättömän selvästi osoittaa mitenkä suuresti kirkon johtavat ainekset ovat jääneet ajastaan jälelle. Mitä ensinnäkin tulee esityksessä olevaan lakiehdotukseen IH, ovat siihen sisältyvät 25 äänen asteikko sekä säädös, joka oikeuttaisi erityisiä henkilöitä käyttämään äänivaltaa»isäntävaltansa alaisten seurakunnan jäsenten puolesta", periaatteellisesti niin vanhanaikaisia ja niin jyrkässä ristiriidassa kansanvaltaisuuden ja ihmisoikeuksien tunnustamisen kanssa, että kansanvaltaisella vaalitavalla kokoonpantu eduskuntamme alentaisi omaa arvoaan jos se menisi hyväksymään tuontapaisia esityksiä. Että -tällaisten ehdotusten esittämisen pitäisi eduskunnassa herättää ainoastaan halveksivaa paheksu-
8 1908. V. M. Esit. N:o 3. mista ja tinkimätöntä vastustusta, sen puolesta puhunee m. m. sekin kuvaava seikka ettei edes vanhoillisen senaattimme kirkollispäällikkö ole katsonut voivansa puoltaa kyseenalaisia kohtia yleisen kirkolliskokouksen ehdotuksista. Asiata senaatissa käsiteltäessä on mainittu senaattori näet mielipiteensä esittänyt seuraavassa lausunnossa, jonka tähän pyydämme saada liittää katsoen käsiteltävän asian suureen periaatteelliseen merkitykseen.»myönnettävää on että ne periaatteet, joille ehdotus on rakennettu, voitiin lähes 10 vuotta sitten, jolloin ehdotus laadittiin, pitää pätevinä ja että ne tavataan voimassa olevan kirkkolain säännöksissäkin sekä että ehdotus sisältää kirkollisissa äänestysoloissa suuren edistysaskeleen parempaan päin. Mutta sen jälkeen ovat olot muuttuneet siihen määrään, että näitä periaatteita ei enää tunnusteta päteviksi. Varsinkin se periaate, että perheenisä äänestää huonekuntaansa kuuluvien henkilöiden puolesta, joka ehdotuksessa esiintyy enemmän silmiinpistävänä, kuin voimassa olevassa kirkkolaissa, näyttää olevan ristiriidassa nykyisen yleisen käsityskannan kanssa ei ainoastaan yhteiskunnallisiin vaan varsinkin sellaisiin asioihin nähden kuin papinvaali on, jossa kunkin henkilön omalle uskonnolliselle kannalle on arvoa annettava. Taloudellisissa asioissa, joita kirkonkokouksessa käsitellään, saattaisi osanottamiselle kirkollismaksujen suorittamiseen panna jotakin arvoa, vaan ei puhtaasti kirkollisissa asioissa, jonkatähden toistakaan kirkolliskokouksen mainitsemaa periaatetta ei voida enää pitää papinvaalissa käytettävän äänivallan perusteena. Yoidaan vielä väittää että tuo kirkollisissa äänestysoloissa tavattoman suuri epäkohta että yksi henkilö saapi käyttää äänivaltaa aina kuudenteen osaan koko seurakunnan äänimäärästä, joka ehdotuksen hyväksymisen kautta tulisi suureksi osaksi poistetuksi, jäisi ehdotuksen hyljäämisen kautta voimaansa kauaksi aikaa, koskapa kirkkolain muutosten aikaansaaminen on monimutkaista ja paljon aikaa vievää. Tällä
Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 9 väitteellä on kyllä sen verran perää että, jos kirkolliskokouksia pidetään vain säännöllisesti 5 vuoden perästä, muutoksen [aikaansaaminen veisi useita vuosia. Mutta kun kirkolliskokouksia voidaan pitää lyhyemmänkin väliajan perästä ja kun ei ainoastaan kirkollisten äänestysolojen perinpohjainen järjesteleminen, vaan myös monet muutkin asiat, jotka vaativat kirkolliskokouksen toimenpidettä, näyttävät vaativan kiireellisempää ratkaisua, on otaksuttavaa, että kirkolliskokousta on pidettävä ennen säädettyä määräaikaa, joten on mahdollista saada aikaan toivottava muutos lyhyemmässäkin ajassa. Kaikkeen tähän nähden ja kun puolinaista ja nähtävästi hetimiten uudistusta kaipaavaa lainsäädäntöä on vältettävä jo siitäkin syystä, että tällainen muutos saattaisi olla esteenä perinpohjaisemman muutoksen aikaansaamiselle, katsoi senaattori olevan syytä ehdoittaa, että tämä kirkolliskokouksen ehdotus ei antaisi aihetta toimenpiteeseen." Niinikään on lakiehdotus XI»Kirkkokurista" kokonaisuudessaan' rakennettu periaatteille, joita valistuneelta kannalta katsoen täytyy pitää aikansa yli eläneinä ja siten myöskin tavallaan vakavan arvostelun alapuolelle kuuluvina. Siitä syystä emme pidäkään tarpeellisena ryhtyä tarkemmin osottamaan niiden laatua. Huomautamme ainoastaan seikasta että tämän ehdotuksen mukaan voitaisiin täysi-ikäiseltä ja verovelvolliselta seurakunnan jäseneltä riistää hänen äänioikeutensa ja vaalikelpoisuutensa kuinka mielivaltaisesti hyvänsä. Tahtoopa tässä kirkollinen ylimystö itselleen oikeuden saada sortaa erästä niistä kansalaisvapauksistakin, mitä jokainen ihmisoikeuksia arvossapitävä yhteiskunta jäsenilleen suo. Selvää näin ollen on ettemme tätäkään ehdotusta voi hyväksyä. Poikkeusasemaan saatamme kuitenkin jättää 65 :n, sisältävä pidättämissyitä siitä oikeudesta, jota kirkollisella kielellä sanotaan ^pyhäksi ehtoolliseksi". Vanhoja perintötaloja seuraten tultanee edelleenkin»kristillisellä kirkkokurilla" rankaisemaan etupäässä sellaisia
10 1908. V. M. Esit N:o 3. henkilöitä, jotka kuuluvat kirkon jäseniksi ei vakaumuksensa perusteella vaan toistaiseksi vallitsevasta yhteiskunnallisesta pakosta. Jos heiltä siis voidaankin 65 :n nojalla kieltää»ehtoollisella"-käyntioikeus, on selvää etteivät he tällaista rangaistusta tulisi ottamaan kovinkaan vakavalta kannalta ja sen vuoksi meillä puolestamme ei ole mitään syytä kieltää papistolta sitä nautintoa, jota tuollainen rankaisuoikeus sille voi tuottaa ja jota se omalta kannaltaan mahdollisesti hyvinkin hartaasti toivoo. Edelläsanotun perusteella saamme kunnioittaen ehdottaa: että Eduskunta puolestansa päättäisi hylätä hallituksen esityksessä n:o 3 olevan lakiehdotuksen III, sekä samoin lakiehdotuksen XI, lukuunottamatta sen 65 :ää. Helsingissä 20 p. Maaliskuuta 1908. Kalle Hämäläinen. A. Kannisto. J. Suomalainen. Maria Laine. Anni Huotari. O. W. Johansson. Yhdyn edelläolevaan vastalauseeseen, mikäli se koskee lakiehdotuksen m 196, 209 ja 225 :n hylkäämistä. Setti Heikkilä. Yhdyn vastalauseeseen, mikäli se koskee lakiehdotuksen XI hylkäämistä. A. Mäkelin.
Muutoksia ja lisäyksiä kirkkolakiin. 11 H. Arm. esitys n:o 3 sisältää joukon pykäleitä ja kohtia joissa joko ei sanaakaan entisestä laista ole muutettu tahi joihin on tehty ainoastaan parin sanan tai yhden sivulauseen asiallinen lisäys. Nämä paikat ovat seuraavat: n, 160. (lisäys:»paitsi 182 :n 2 kohdassa mainittuja näytteitä"), 182. (2:nen kohta uutta); IV, 223. (ensimäinen lause muutos-ehdoituksen mukaan); Y, 266. (ero vain hakuajan pituuden määrässä); VI, 268. (2:nen kohta uutta); Vm, 189. (2:nen kohta uutta), 190. (lisäys!»taikka on vaalisijansa menettänyt"); IX, 205. (muutos:»niin pitää äänestyksen kautta kirkonkokouksen äänilistan mukaan tutkittaman"), 215. (l:nen kohta uutta), 222. (2:nen kohta uutta), 228. (»esiinhuudon" sijaan äänestyksen"), 229. (»esiinhuuto" sijaan»äänestys"), 233. (Lisäys:»missä se olisi ollut tehtävä"), 234. (sama lisäys kuin ed.), 312. (2:nen ja 3:s kohta lisää), 314 (2:nen kohta lisää), 322. (2:nen ja 3:s kohta uutta); XII, 146. (kohta 8 muutettu); XTTT, 373. (2:nen kohta uutta). t Katsoisin luonnolliseksi, että Eduskunta, hyväksyttyään kirkkolain sen uudessa suomenkielisessä asussa, samalla myöskin on hyväksynyt tämän uuden asun yllä esitettyihin pykäliin nähden. Tulee huomata, että juuri näissä pykälissä vanha kieliasu on kelvottomin, sisältäen paikoittain ilmeistä hassutusta (esim. n, 160 :ssä puhutaan»virkaerosta"; 182.*:»älköön siitä pois sanoko itseänsä";
12 1908. V. M. Esit. N:o 3. YII, 307., 4 wkirkonrahain«hoito; IX, 215.: «puetettakoon näiden kirjain läpi lanka", 208.:»ilmi antakoon, ojentakoon"). Sitävastoin ei uudistus-ehdoituksen kieli niissä osissa, joissa suurempia asiallisia muutoksia on ehdoitettu, anna aihetta mihinkään mainittaviin muistutuksiin. Niinikään pitäisin tarpeellisena, että kirkkolakiin kuuluvat oppisanat kaikkialla saatetaan yhdenmukaisiksi uuden kieliasun kanssa. Siis: kirkolliskokous, eikä: seurakuntakokous; urkuri, eikä: urkunisti; varsinainen, (kokous), eikä: vakinainen; kirkon-isännöitsijä, eikä: kirkko väärti; vaalintoimittaja, eikä: vaalinpitäjä; vaalinäyte, eikä: vaalikoetus; oikaisu, eikä: ojennus; kappale, eikä: eksemplari. Kun valiokunnassa ei mielestäni ole tuotu esiin riittäviä syitä, jotka vaatisivat liittämään puheena olevia kielellisiä epäluomia kirkkolain uuteen suomenkieliseen tekstiin, jos Eduskunta tämän hyväksyy, rohkenen kunnioittaen kehoittaa Eduskuntaa lausumaan: että se kaikissa yllä mainituissa kohdissa katsoo kirkkolain uuden suomenkielisen asun olevan sovitettavan hyväksyttyihin muutos-ehdoituksiin; ja että oppisanat kaikkialla saatetaan uuden kieliasun käyttämien kanssa yhdenmukaisiksi. Helsingissä Maalisk. 20 p:nä 1908. E. S. Yrjö-Koskinen. Helsinki, 1908. Kirjapaino-Osakeyhtiö SANA.