1 75 vuotta sitten: Tolvajärvi antoi toivoa Talvisodan ensimmäinen torjuntavoitto Suomalaiset sotilaat saavuttivat 75 vuotta sitten 12. joulukuuta 1939 Tolvajärvellä uskomattomalta tuntuneen Talvisodan ensimmäisen torjuntavoiton. Se oli puolustustaistelujemme menestyksen alku. Keskeisessä osassa Tolvajärven rintamalla oli everstiluutnantti Aaro Pajarin komentama Pohjois- Hämeen miehistä koottu Jalkaväkirykmentti 16. Tolvajärven harjumaisema vuonna 1939. Ilmakuva Velj. Karhumäki. Laatokan Karjala oli määrätty Neuvostoliiton 8. Armeijan operaatioalueeksi. Tämä armeija käsitti kuusi divisioonaa, yhteensä noin 75.000 miestä. Sen suunnitelman mukaan Joensuu Sortavala -tasa tuli saavuttaa kymmenessä päivässä tuhoamalla tuon tasan itäpuolella olevat suomalaisjoukot. Sen jälkeen oli jatkettava suomalaisten Kannaksen joukkojen selkään. Venäläinen 139. divisioona tuli Laatokan Karjalassa 30. marraskuuta rajan yli Suojärven pitäjän keskikohdalta. Hyökkäyksen kärkenä oli kaksi rykmenttiä. Venäläisdivisioonan runsasta 15 000 miestä vastassa oli vain kaksi vajaata suomalaispataljoonaa, yhteensä noin 1 000 miestä. Vihollisen miesylivoima oli siis 15-kertainen ja järeän aseistuksen ylivoima vielä suurempi. Venäläisillä oli aseistuksena muun muassa 154 panssarivaunua, kun suomalaisjoukoilla ei ollut panssarivaunuja ollenkaan. Venäläisellä puolella todettiin sotatoimien ensimmäisinä päivinä sujuvan suunnitelmien mukaan. Ongelmia ei ollut ja poliittinen propaganda lisäsi vastustajiemme uskoa, että sodasta tulee lyhyt salamasota, josta selvitään pienin tappioin ja että suomalaiset omista eduistaan huolehtien haluavat pian solmia rauhan. Venäläiset joukot saavuttivat Tolvajärven itärannan 7. joulukuuta edettyään kahdeksassa päivässä rajalta noin 70 kilometriä.
Pajarin rykmentti osaksi Osasto Talvelaa 2 Neuvostoliiton esitettyä lokakuussa 1939 neuvotteluja aluevaatimuksista Suomen poliittinen ja sodanjohto päätti varotoimena järjestää Ylimääräiset kertausharjoitukset eli YH:n. YH merkitsi käytännössä liikekannallepanoa. Sodan ajan joukkojen muodostaminen ja liikekannallepano oli 1930-luvun lopulla määrätty suojeluskuntien tehtäväksi. Everstiluutnantti Aaro Pajarin komentama Jalkaväkirykmentti 16 muodostettiin pääosin Tampereen ja sen itä- ja koillispuolisten pitäjien alueelta. Komppaniat koottiin lähinnä pitäjittäin ja pataljoonat seutukunnittain. Alipäällystö ja joukkueiden johtajat nimettiin suojeluskuntalaisista. Rykmentin lähtökatselmus oli Tammelantorilla 17.10.1939, jonka jälkeen rykmentti siirtyi harjoitus- ja linnoitusalueilleen Luumäen Taavetin alueelle. Laatokan pohjoispuolella nopeasti etenevä vihollinen muodosti todellisen uhkan. Tällöin eversti Paavo Talvela sai Ylipäällikkö Mannerheimilta itsenäisyyspäivän aikoihin tehtäväkseen ottaa vastuun Tolvajärvi Ilomantsi -suunnan puolustuksesta. Talvela sai Ylipäällikön reservistä haluamansa Pajarin komentaman JR 16:n. Tolvajärvi-Ilomantsi -suunnan joukoista muodostettiin Ryhmä Talvela. Osin iltayöstä 5. joulukuuta, pääosin 6. joulukuuta Suomen 22. Itsenäisyyspäivänä, hämäläisrykmentti siirrettiin junakuljetuksin Luumäeltä Värtsilään ja sieltä marssien ja loppumatka autoilla silloisen Korpiselän pitäjän Tolvajärvelle. Ensimmäiseksi saapunut pataljoona joutui heti saavuttuaan torjuntataisteluun Tolvajärven kylän itäreunalla. Tolvajärven suunnalle Talvela muodosti Osasto Pajarin, johon kuuluivat JR 16:n lisäksi vihollista siihen asti viivyttäneet joukot sekä tykistönä III/KTR 6:n kaksi patteria ja kaksi erillistä patteria. Yöllinen yllätyshyökkäys ja "Makkarasota" Everstiluutnantti Pajari johti yöllä 8/9. joulukuuta vajaan kahden komppanian voimin yllätyshyökkäyksen järven yli Tolvajärven harjun itäreunalle. Harjun notkossa oli suuri vaaraa aavistamaton joukko vihollisia nuotiolla. Suomalaisten tulitus aiheutti valtavan hämmingin. Pajarin miehet vetäytyivät taakse päin. Apuun tulleet vihollisjoukot tulittivat pitkään erehdyksessä toisiaan. Suomalaiskomppaniat palasivat takaisin Tolvajärven kylään. Eversti Talvela ja everstiluutnantti Pajari olivat suunnitelleet hyökkäyksen Tolvajärven harjumaaston saavuttanutta vihollista vastaan. Tätä varten Pajari oli 10. joulukuuta käymässä Talvelan luona Värtsilässä. Paluumatkalla muutama kilomeri ennen Tolvajärveä hän joutui keskelle
taistelutilannetta. Pohjoisen suunnasta hyökkäävää vihollispataljoona oli yllättänyt suomalaisten huoltoyksikön ja tykistöasemat. Lähialueelta pikaisesti kootun noin 100 miehen avulla Pajari löi koko aamuyön kestäneessä kamppailussa vihollispataljoona hajalle ja takaisin. Taistelu sai Makkarasodan nimen, koska monella kaatuneella vihollisella oli kädessään suomalaisten muonavarastosta otettu makkara. 3 Tolvajärven päähyökkäys 12.12.1939 Eversti Talvelan suunnitelmana oli vihollisdivisioonan tuhoaminen kaksipuolisella saarrostuksella järvialueen molemmin puolin ja siihen liittyen sitova taistelutoiminta kylän keskikohdalla. Vasemmalta hyökkäävä kahden pataljoonan suuruinen osasto kohtasi Hirvasjärveä ylittäessään vahvan vihollisosaston ja sen eteneminen pysähtyi. Oikealla hyökännyt vahvennettu pataljoona valtasi kylän eteläosan kohdalla olevan Kotisaaren, mutta ei pystynyt jatkamaan Tolvajärven yli. Tarmokas komentaja Pajari antoi osastolleen käskyn lähteä rintamahyökkäykseen Tolvajärven kylältä harjualueelle johtavan tien suunnassa. Samana aamuna myös vihollinen oli valmistautunut hyökkäämään, mutta se odotti ilmavoimien tukea, jota ei kuitenkaan lupauksista huolimatta tullut. Vihollisen hyökkäys viivästyi ja se oli Tolvajärven taistelun käännekohta. Aloite oli siirtynyt Pajarille. Suomalaisrykmentin kärkijoukkoina hyökkäsivät 4. komppania (kotiseutu Längelmäki), 5. komppania (Eräjärvi-Längelmäki) ja 6. komppania (Kuhmalahti-Sahalahti). Alkoi yksi Talvisodan rajuimmista taisteluista.
Hyökkäyksen alku sekä Tolvajärven kylän ja harjun välissä olevan Hevossalmen ylittäminen melkein tappioitta onnistui pääasiassa konekiväärikomppanian erinomaisen tulen ansiosta. Mutta vastarannalla alkoivat vaikeudet. Vihollinen pysyi sitkeästi pesäkkeissään ja ne vaiennettiin lähitaisteluilla yksitellen. Myös omat tappiot alkoivat ankarassa kranaatti- ja konekivääritulituksessa kasvaa. 4 Vasta valmistunut Mmatkailumaja syksyllä 1939. Kuva Pyykkösen kokoelma. Matkailumajasta on jäljellä kivijalka. Kuva Markku Rauhalahti. Harjulla olevan Matkailumajan valtaaminen oli erittäin vaikeata. Jyrkkä rinne antoi suojaa vain alaosassa. Kymmenien konekiväärien tuli oli murhaava. Vaikka rakennuksen ympärillä olleet konekiväärit ja jalkaväki saatiin tuhottua, majassa sisällä olevat pitivät puoliaan. Joka ikkunasta ampui konekivääri. Matkailumaja saatiin valloitettua vasta iltapäivän lopulla, jolloin pataljoonan pääosat olivat jo edenneet harjun toiseen päähän Kivisalmen tuntumaan. Rykmentinkomentaja Aaro Pajari sekä pataljoonankomentajat Ilmari Laakso ja Kauno Turkka Tolvajärvellä. SA-kuva..
Lisävoimia saanut vihollinen ei pysäyttänyt etenemistä 5 Menetettyään matkailumajan maaston neuvostojoukot irtautuivat myös sekä pohjoisella että eteläisellä siivellä. Vihollisen koko rintama siis romahti. Talvela antoi Pajarille käskyn heti jatkaa hyökkäystä antamatta neuvostojoukoille aikaa järjestää puolustustaan uudelleen. Väsymyksestä huolimatta Pajarin pataljoonat jatkoivat seuraavana päivänä etenemistä. Suomalaisten pahoin hajalle lyömän venäläisen 139. Divisioonan apuun oli tulossa veres 75. Divisioona, valiodivisioona. Suomalaisrykmentin 25 kilometrin matka Tolvajärveltä Ägläjärvelle vaati paljon verta. Heti Tolvajärven jälkeen Ristisalmella 14. 15.12. käytiin rajut taistelut. Ägläjärvellä vihollinen puolustautui todella sitkeästi. Kylä oli vallattava pesäke pesäkkeeltä. Iltaan mennessä 22.12. Ägläjärven kylä oli lopullisesti vallattu. Sotasaalis oli runsas. Ägläjärveltä venäläiset joutuivat epäjärjestyksessä perääntymään Aittojoelle, jonne takaa-ajo päättyi. Joki oli luonnollinen puolustuslinja. Pajari olisi mennyt pidemmällekin, mutta Ylipäällikkö pysäytti hyökkäyksen jouluaattona siihen. Aittojoella ja varsinkin sen pohjoispuolella Viitavaarassa käytiin seuraavien kahden ja puolen kuukauden aikana rajuja taisteluja, mutta asemat pystyttiin pitämään Talvisodan loppuun 13. maaliskuuta 1940 asti. Tolvajärven-Aittojoen rintaman taistelut vaativat raskaat uhrit: Osasto Pajari menetti kaatuneita 630 kaatunutta, joista Tolvajärvellä 122, Ristisalmella 127 ja Ägläjärvellä 95 miestä. Pohjois-Hämeestä kootun Jalkaväkirykmentti 16:n menetykset koko sodan aikana kaatuneina olivat yhteensä 475 miestä. Tiedämme, että vihollisen tappiot olivat monikertaiset, mutta sen saavutukset vähemmän kehuttavat. Muistolaatta Matkailumajan kivijalassa. ------------------------ Teksti perustuu Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen ja Pirkanmaan aluetoimiston 13.12.2014 järjestämän Tolvajärvi 75 -juhlaseminaarin esitelmiin. Seminaari oli samalla Pirkanmaan maakuntakomppanioiden perinnepäivä. Talvisodan Jalkaväkirykmentti 16 on Tampereen Maakuntakomppanian perinnejoukkoyksikkö ja Jatkosodan Jalkaväkirykmentti 27 on Pirkanmaan Maakuntakomppanian perinnejoukkoyksikkö. Markku Rauhalahti.