1 Kenraalimajuri Aarno Vehviläinen Kansallisen Veteraanipäivän juhla Laukaa 27.4.2012 Kunnioitettavat sotainvalidit, -veteraanit ja lotat, Arvoisa juhlaväki Tervehdin Teitä runoilija Otto Manninen sanoin, jotka hän kirjoitti veteraanipolven kunniaksi sotien jälkeen: Ja tässä meitä ei ois, / jos miehet ja naiset maamme / olis olleet heikot hetkellä kohtalon./ Yli kaiken sankareita muistelkaamme, / kun vapaat omassa maassa olla saamme; / se kalleimmalla lunastettu on. Kansallisen veteraanipäivän tämän vuoden teema "Jälleenrakentamisen sankarit" on hyvin valittu. Niin nyt kuin tulevaisuudessa on syytä muistaa kansallisen olemassaolomme ja maamme nykyisen vaurauden lähtökohdat. Välittömästi sotien päätyttyä alkanut jälleenrakentaminen, lähes puolimiljoonaisen siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen sekä suurten sotakorvausten maksaminen ovat ainutlaatuisia sankaritekoja maailmassa. Missään muualla ei vastaavaan ole kyetty ilman mittavaa ulkopuolista tukea. Ne kaikki ovat talvi- ja jatkosotien torjuntavoittojen kaltaisia ihmeitä, joilla turvattiin pienen kansakunnan elämä ja luotiin perusta Suomen nousulle maailman kehittyneimpien valtioiden joukkoon. Jälleenrakentamisen sankareihin kuuluvat kaikki sota-ajan kokeneet suomalaiset, niin miehet kuin naiset, lapsiakaan unohtamatta. Ponnisteluihin osallistui jokainen, kukin voimiensa mukaan. Tästä löytyy opiksi otettavaa. Vaikeudet voitetaan, kun tavoite on yhteinen ja jokainen osallistuu työhön kantaen vastuuta kykynsä mukaan. Veteraanien tunnuslause kaveria ei jätetä on parempi perusta kansakunnan selviytymiselle kuin yhä laajemmalle levittäytyvät finanssimaailman ja yrityseliitin yksilökeskeiset harhaopit. Hyvät naiset ja herrat Monet Suomen kansan vaiheet ovat ihmeitä. I maailmansodan aikana itsenäistyneistä maista Suomi on ainoa, joka on säilyttänyt koko ajan itsenäisyytensä ja demokraattisen yhteiskuntajärjestyksensä. II maailmansotaan osallistuneista maista Manner-Euroopassa ainoastaan Suomea ei vallattu tai sen osia miehitetty. Suomi on ainoa maa, joka pystyi torjumaan Neuvostoliiton suurhyökkäykset, ei pelkästään kerran vaan toistuvasti, ensin talvisodassa ja myöhemmin jatkosodassa kesällä 1944. Suomen sotia käsiteltäessä tulee muistaa II maailmansodan kokonaisuus. Eivät suomalaiset sotaa halunneet. Maan kohtalo ja joutuminen sodan kurimukseen ratkaistiin suomalaisilta kysymättä ja suomalaisten tietämättä elokuussa 1939 NL:n ja Saksan solmiessa hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi ja Baltian maat määrättiin kuuluviksi NL:n etupiiriin. Sopimuksen solmimisen jälkeen tapahtumien kulun määräsivät suurvallat. Pienten maiden valinta- ja vaikutusmahdollisuudet olivat perin vähäiset. Suomelle vaihtoehdoiksi jäivät vain joko taistelu itsenäisyyden turvaamiseksi tai suostuminen NL:n alueluovutusvaatimuksiin,
2 joka aikaa myöten olisi johtanut maan miehittämiseen. Näinhän tapahtui Baltian maiden kohdalla. Suomen valitsema taistelujen tie oli oikea. Vaikka sodan hinta oli kallis, taistelu kannatti. Ilman vastarintaa puolet perheistämme ehkä eläisi muualla siirtolaisina, arvioitiin erään suomalaisen sanomalehden talvisotaa käsitelleen artikkelisarjan päätteeksi pari vuotta sitten. On totta, että ilman voitettuja taisteluja, suuri osa kansastamme saattaisi olla muualla. Olihan NL:ssa talvisodan alussa varattu rautatiekalustoa suomalaisten pois kuljettamiseen. Tosin kerrotaan ulkoministeri Molovin tokaisseen suomalaisten vastarintaan tuskastuneena: Eivät ne mitään kuljetuksia tarvitse, kävelkööt Siperiaan. Suomalaisten päättäväisyys herätti ihailua ympäri maailman. Arvostettu brittilehti The Daily Telegraph julisti helmikuussa 1940 pääkirjoituksessaan: Suomalaisten esimerkki on innostava muitakin pieniä kansakuntia samanlaiseen päättäväisyyteen. Mikään maailman kansa, joka pitää vapauttaan ja riippumattomuuttaan arvossa, ei voi olla ihailematta Suomea. Suomalaiset ovat antaneet maailmalle enemmän kuin mitä maailma voi heille korvata: se lannistumattomuus, jolla vastarintaa on tehty isoille armeijoille ja valtavan tyrannivaltion sotakoneille antaa kaikille pienille kansoille rohkeutta ja toivoa. Tuimista taisteluista kajahtanut sursum corda on kiirinyt yli vapaiden maiden ja rajojen. - Lehden käyttämä latinankielinen ilmaisu sursum corda on ehtoollisjumalan-palveluksista tuttu kehotus Ylentäkää sydämenne ja kuvastaa osaltaan, miten suuressa arvossa pienen kansakunnan sankaruutta pidettiin. Hyvät kuulijat Talvisota muodostaa yhdessä 1918 käydyn vapaussodan kanssa Suomen itsenäisyystaistelun. Marsalkka Mannerheim ilmaisi asian, NL:n aloitettua talvisodan, toteamalla päiväkäskyssään: Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa. Marsalkan näkemys talvisodan ja vuoden 1918 vapaussodan toisiinsa liittymisestä on perusteltu. Samaan tapahtumaketjuun kuuluvat myös kesän 1944 torjuntataistelut. Yhdistävä tekijä on Venäjän vallankumouksen bolsevikkijohdon ja II maailmansodan aikaisen neuvostojohdon pyrkimys liittää Suomi neuvostovaltioiden joukkoon. Kenraali Gustav Hägglund on kuvannut asetelmaa kirjassa Me olimme nuoria sotilaita osuvasti: Keskustelu siitä, oliko jatkosota erillissota vai ei, on turhanpäiväistä. Asian ydin on se, että kyseessä oli talvisodan jatkosota. NL oli selvästi ilmaissut, että se aikoi jatkaa maaliskuussa 1940 kesken jäänyttä hyökkäystä heti tilaisuuden tullen. Sotien pätkittämisen sijasta tulisi puhua Suomen sodasta 1939-45. Siinä on kolme toisiinsa tiukasti liittyvää vaihetta: talvisota, jatkosota ja Lapin sota. Vasta tämän taistelun kautta Suomi saavutti pysyvän paikan itsenäisten valtakuntien joukossa. Siihen asti Suomen itsenäisyys oli ikään kuin ehdollista, Venäjän heikkouteen sidottua. Valitettavan monet suomalaiset historian tutkijat eivät ole vieläkään oivaltaneet, että NL:lla todella oli pyrkimys jatkaa maaliskuussa 1940 kesken jäänyttä hyökkäystä Suomen valtaamiseksi. Sen sijaan ulkomaisista tutkijoista jopa ns. ajopuuteorian upottajiin luettu amerikkalainen Hans Peter Krosby on ymmärtänyt tilanteen oikein. Väitöskirjassaan Nikkelidiplomatiaa Petsamossa 1940-1941 hän toteaa: Jos NL olisi uskottavasti todistanut halunsa ja päätöksensä kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä ja oikeuksia sen
3 sijaan että se jatkuvasti esitti uusia vaatimuksia, syytti suomalaisia vihamielisistä aikeista ja sekaantui Suomen politiikkaan, olisi Suomen ajautuminen kohti Saksaa voinut estyä. Eristämällä Suomen muusta maailmasta NL aikaansai tilanteen, jossa Suomi jäi täysin yksin. Siten NL painostuksellaan itse asiassa ajoi Suomen taloudelliseen ja sotilaalliseen yhteistyöhön Saksan kanssa. Mistään muusta suunnasta ei Suomelle ollut apua saatavissa. Sotilaana myös ymmärtää, ettei Suomen puolustaminen olisi onnistunut, jos puna-armeija olisi päässyt käynnistämään hyökkäykset vuoden 1940 Moskovan rauhan rajalta. Liian vähälle huomiolle jää usein Suomen sotien totaalisuus. Kyse ei ollut vain sotilaiden urotöistä. Edellytyksenä armeijan toiminnalle oli, että kotirintama kesti. Ponnisteluihin osallistui koko kansa ja sodan vaikutukset tuntuivat kaikkialla. Epävarmuutta, pelkoa ja huolta läheisistään, samoin kuin suuria menetyksiä kokivat niin aikuiset kuin lapset. Viime aikoina on osattu aiempaa monipuolisemmin tuoda esiin suomalaisen naisen suuri merkitys sodan ja sen jälkeisen ajan toiminnoissa. Muun muassa hiljakkoin esitetty tvdokumentti Tuntematon emäntä oli erinomainen muistutus siitä, ettei sodan koettelemuksista selviydytty pelkästään Tuntemattoman sotilaan voimin. Unohtaa ei sovi myöskään lottien, pikkulottien ja sotilaspoikien panosta. Lotta Svärd järjestö oli maailman suurin naisten vapaaehtoinen maanpuolustusorganisaatio, johon kuului suurimmillaan lähes 250 000 jäsentä. Lottien monipuolinen toiminta oli korvaamaton tuki maanpuolustukselle ja koko yhteiskunnalle. Arvoisat veteraanit Puheet hävityistä sodista eivät pidä paikkaansa. Suomi ei sodissa hävinnyt vaan saavutti tärkeimmät päämääränsä: maan itsenäisyys ja pohjoismaiseen demokratiaan perustuva yhteiskuntajärjestelmä säilyivät. Sen sijaan NL kärsi tappion, kun sen pääsy tavoitteisiinsa toistuvasti estettiin. Suomalaiset torjuivat NL:n hyökkäykset kaikilla rintamilla ja jokaisessa puna-armeijan hyökkäyssuunnassa. Väite, että heinäkuun -44 torjuntavoitot olisi saavutettu sen vuoksi, että NL tarvitsi joukkojaan Keski-Eurooppaan, ei kerro koko totuutta. NL:n kesällä -44 käynnistämä hyökkäys oli valmisteltu huolellisesti. Voimasuhteet olivat täysin puna-armeijan eduksi. Marsalkka Govorovin johtoon Karjalan kannakselle oli keskitetty nopeaan voittoon tarvittavat joukot. Siitä huolimatta suomalaiset pysäyttivät viikkokausia kestäneissä suurtaisteluissa hyökkäykset. Govorov toteaa muistelmissaan: "Suomalaiset pystyivät erittäin taitavasti vetäytymään edullisille puolustuslinjoille Tali Ihantala - Vuosalmi. Neuvostojoukot eivät täyttäneet annettua tehtävää". Myös Laatokan pohjoispuolella kenraalieversti Meretskovin johtaman armeijan hyökkäykset päättyivät tappioon. Viimeiset suurtaistelut käytiin Ilomantsissa, jossa punaarmeijan divisioonia joutui pakenemaan taistelualueelta jättäen jälkeensä raskaat aseet, ajoneuvot ja runsaasti muuta kalustoa. Veteraanipolven päättäväisyyttä arvosti NL:n ulkoministeri Molotovkin todetessaan 1970- luvulla tehdyssä haastattelussa: Oli viisasta, ettemme liittäneet Suomea Neuvostoliittoon.
4 Siitä olisi tullut verta vuotava haava. Ihmiset siellä ovat niin itsepäisiä, hyvin itsepäisiä. Vahinko, että NL:n johto ymmärsi asian vasta sotien opettamana. Sotien jälkeen vallinnutta henkistä alennustilaa kuvastivat veteraaneihin ja lottiin kohdistetut syytökset sotahulluudesta. Mitäs lähditte -ivailuilla herjattiin ja loukattiin niitä, joita olisi tullut kiittää maan pelastamisesta. NL:n kommunistista diktatuuria kritiikittömästi ihailleet poliitikot ja taiteilijat saivat mellastaa vapaasti vuosikymmenien ajan. Piikittelyn kohteina saattoivat olla jopa sotainvalidit, sotalesket ja sotaorvot. Vaikka radikaalien vimma laantui 1980-luvulla, eksytään hakoteille edelleen. Asioiden vääristelyyn syyllistyvät etenkin ne julkisuutta tavoittelevat tutkijat ja taiteilijat, jotka etsivät sodista nykypäivän ihmisiä kohahduttavia yksityiskohtia ja tekevät niiden perusteella yleistyksiä, maailmansodan kokonaisuudesta piittaamatta. - Olisiko jo aika luopua vuosikymmeniä toistetuista harhoista ja tuoda arvoisellaan tavalla esille Suomen kansan sota-ajan ponnistelujen laajuus, todelliset tulokset ja saavutusten ainutlaatuisuus? Hyvä juhlaväki Mikä on Suomen tila nykyisin? Mitä maassamme on sotien jälkeen saatu aikaan? Suomessa parikymmentä vuotta asunut kanadanranskalainen lakimies André Chaker kirjoittaa viime vuoden lopulla julkaistussa kirjassaan Suomen ihme seuraavasti: Joidenkin mielestä Suomi sinänsä on ihme. Ei kokonsa tai kansainvälisen vaikutusvaltansa takia, vaan siksi, että se on vastoin odotuksia säilynyt hengissä ja vieläpä menestynyt. Suomi on maailman huipulla sekä maantieteellisesti että useiden yhteiskunnallisten ja taloudellisten mittarien mukaan. Suomi onkin 2000-luvulla sijoittunut useissa kansainvälisissä vertailuissa maailman kärkimaiden joukkoon. Pisa-tutkimusten lisäksi huomiota ovat saaneet muun muassa lontoolaisen Legatum-instituutin vuosittaiset hyvinvointivertailut sekä amerikkalaisen Newsweek-lehden parin vuoden takainen arvio maailman parhaasta maasta. Omaperäisestä kansanluonteestamme kertoo suhtautuminen vertailujen tuloksiin. Toisaalta kansalaiset haluavat kilpailuhenkisesti, että Suomi sijoittuu kärkeen. Mutta kun näin tapahtuu, käynnistyy epäily tutkimusten oikeellisuudesta ja yleensä järkevyydestä. Menestyksestä ei meillä suuremmin iloita. Mieli pidetään vakaana, kuten keihäänheiton exmaailmanmestari Seppo Räty vakuuttaa: Täällä päin ei ole tapana puhua onnen ja menestyksen tunteista. Sen vuoksi, jos itse sisälläni suuria tunnen, otan moottorisahan ja menen tekemään tukkeja, kunnes olo helpottaa. Olisiko tässä kuussa julkistetun YK:n onnellisuusraportinkin tulokset, joiden mukaan maamme sijoittui toiseksi 150 tutkitun maan joukossa, parasta salata? Kell onni on, se onnen kätkeköön, kuten suomalainen sananlasku opastaa. Kunnioitetut veteraanit, hyvät naiset ja herrat Kansakunnan ikuinen kiitos kuuluu veteraanipolvelle, jonka miesten ja naisten tahto ja taito riittivät niin II maailmansodan vuosina kuin vielä sotien päätyttyäkin tekemään mahdottomalta tuntuneen mahdolliseksi. He ovat näyttäneet esimerkkiä siitä, miten
5 jokainen voi maataan palvella ja millaisiin saavutuksiin pieni kansa voi yhdessä ponnistellen yltää. Se on tulevienkin suomalaispolvien hyvä muistaa ja viedä eteenpäin vapauden viestiä ja veteraanien velvoittavaa perintöä. Toivotan kaikille hyvää kansallista veteraanipäivää ja mitä parhainta kevättä.