Yrjö Ilmari Keinonen Syntynyt 31. 8. 1912 Ruskealassa Kuollut 29.10. 1977 Nurmijärvellä Jalkaväenkenraali, Mannerheim-ristin ritari n:o 91 Filosofian maisteri Vanhemmat: Talousneuvos Einar Keinonen ja Sandra o.s. Ketolainen Puoliso: Käsityönopettaja Irma Taimi o.s. Lindqvist, vanhemmat konemestari Jaakko Lindqvist ja Edla Ulrika Söderman Lapsi Marja Irma Kyllikki Lappi, lääketieteen lisensiaatti, s. 13. 2. 1937, Sortavala. Opinnot Ylioppilas Sortavalan lyseosta 31. 5. 1932 Reserviupseerikoulun kurssi n:o 25 15. 8. 1933 17. 3. 1934 Maasotakoulun kadettikurssi n:o 26 (kadettikersantti) 1. 7. 1942-4. 6. 1943 Filosofian kandidaatti Helsingin Yliopistossa 1947 Filosofian maisteri Helsingin Yliopistossa 1948 Sotakorkeakoulun sotateknillisen osaston aseteknillisen linjan kurssi n:o 8 9. 1. 1950 17. 1. 1953 Ydintekniikan peruskurssi Teknillisessä Korkeakoulussa 4. 7. 1958 27. 7. 1958 Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi n:o 4 Sotakorkeakoulussa 11. 11. 1963 30. 11. 1963 Sotilas- ja virkaura Kuului Sortavalan suojeluskuntaan 1930 1931 Varusmiespalvelus Uudenmaan Rakuunarykmentissä 4. 4. 1933 17. 6. 1934 Harjoittelija Valtion Rautateiden 8. liikennejaksolla 1. 10. 1936 23. 4. 1937 Talvisota Ylimääräinen kertausharjoitus ja talvisota: IV Armeijakunnan 12. Divisioonan Kevyt Osasto 12: n nuorempi upseeri Kollaalla ja Uomaalla. 10. 10. 1939 13. 3. 1940 Haavoittui Kollaalla maaliskuun alussa 1940. Sotasairaalassa maaliskuu-heinäkuu 1940. Välirauhan aika Kevyt Osasto 12:n nuorempi upseeri 13.3. 1940 13. 8. 1940 1
9. Prikaatin ylimääräisesti palkattu Polkupyöräkomppanian joukkueen johtaja ja komppanian päällikkö 13. 8. 1940 22. 6. 1941 Jatkosota Karjalan Armeijan VII Armeijakunnan 7. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 9:n Polkupyöräkomppanian päällikkö Aunuksen kannaksella ja Syvärillä 22. 6. 1941 6. 1. 1942 7. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 9:n komppanian päällikkö, Aliupseerikurssin johtaja ja kolme komppaniaa käsittäneen puolustuslohkon komentaja Syvärillä 6. 1. 1942 1..7. 1942 Nimitetty puolustuslaitoksen alemman palkkaluokan luutnantin virkaan 4. 6. 1943 Maasotakoulun kadettikurssin jälkeen Aliupseerikoulun komppanian varapäällikkö 16. 6. 1943 16. 9. 1943 Jalkaväen aliupseerikoulun komppanianpäällikkö 16. 9. 1943 18. 1. 1944 7. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 9:n 11. Komppanian päällikkö Syvärillä 18. 1. 1944 22. 3. 1944, josta ajasta Jalkaväkirykmentti 9:n III Pataljoonan vs. komentaja 17. 2. 1944 22. 3. 1944 7. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 9:n Koulutusosaston johtaja Syvärillä 22. 3. 1944 27. 6. 1944 7. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 9:n Kevyt Osaston päällikkö Syvärillä ja Aunuksen kannaksella 27. 6. 1944 13. 7. 1944 7. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 9:n pataljoonan komentaja Aunuksen kannaksella ja Loimolassa 13. 7. 1944 1. 10. 1944 Asekätkennän aika Jatkosodan jälkeen Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin esikunnan 2. yleisesikuntaupseeri (asekätkentä) 1. 10. 1944 4. 12. 1944 Joensuun sotilaspiirin esikunnan va. jalkaväkiupseeri 4. 12. 1944 1. 6. 1945 Nimitetty puolustuslaitoksen kapteenin virkaan 24. 4. 1945 Joensuun sotilaspiirin esikunnan järjestelytoimiston toimistoupseeri 1. 6. 1945 29. 5. 1947 Pidätettynä kuulusteluja varten ns. asekätkentäjutun yhteydessä 4. 7. 1945 4. 7. 1946 Palkattomalla virkavapaalla 10. 10. 1946 10. 12. 1946, 15. 1. 1947 31. 3. 1947 ja 19. 5. 1947 29. 5. 1947 Vangittuna ns. asekätkentäjutun takia 29. 5. 1947 6. 10. 1947 Palkattomalla virkavapaalla opintoja varten 12. 1. 1948 13. 11. 1948 Normaali rauhan aika Nimitetty puolustuslaitoksen majurin virkaan 6. 12. 1951 Sotakorkeakoulun jälkeen Pääesikunnan jalkaväkitoimiston toimistoesiupseeri sekä Sotakorkeakoulun opettaja oman viran ohella 17. 1. 1953 26. 9. 1955 Nimitetty puolustuslaitoksen everstiluutnantin virkaan 26. 9. 1955 6. Prikaatin (myöh. Savon Prikaati) III Pataljoonan komentaja 26. 9. 1955 1. 4. 1957 2
Pääesikunnan aseosaston panssarivaunutoimiston toimistopäällikkö 1. 4. 1957 12. 10. 1958 Uudenmaan Rakuunapataljoonan komentaja 12. 10. 1958 18. 11. 1960 Nimitetty puolustuslaitoksen everstin virkaan 18. 11. 1960 Porin Prikaatin komentaja 18. 11. 1960 15. 10. 1963 Nimitetty puolustuslaitoksen kenraalimajurin virkaan 15. 10. 1963 Uudenmaan sotilasläänin komentaja ja Helsingin varuskunnan päällikkö 15. 10. 1963 13. 11. 1965 Puolustusvoimain vs. komentaja 6.10. 1965 5. 11. 1965 Nimitetty puolustusvoimain komentajan virkaan 13. 11. 1965 Puolustusvoimain komentaja 13. 11. 1965 1. 5. 1969 Ero puolustusvoimain komentajan virasta omasta pyynnöstä 1. 5. 1969 Ylennykset Reservikornetti 31. 8. 1934 Reserviluutnantti 30. 4. 1940 Kapteeni 13. 1. 1942 Majuri 23. 9. 1944 Yleisesikuntaupseeri 4. 3. 1954 Everstiluutnantti 26. 9. 1955 Eversti 16. 1. 1961 Kenraalimajuri 7. 2. 1964 Kenraaliluutnantti 7. 2. 1966 Jalkaväenkenraali 4. 6. 1968 Kunnia- ja ansiomerkit 4. luokan Vapaudenristi miekkojen kera 11. 10. 1940 3. luokan Vapaudenristi miekkojen kera 23. 8. 1941 Talvisodan muistomitali soljen ja miekan kera 1941 Saksan 2. luokan Rautaristi 7. 12. 1941 Vapaudenristin ritarikunnan 2. luokan Mannerheim-risti 8. 9. 1942 2. luokan Vapaudenristi miekkojen kera 30. 7. 1944 Suomen Reserviupseeriliiton ansiomitali 6. 12. 1944 Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritari 6. 12. 1955 Jatkosodan muistomitali Suomen Liikuntakulttuurin ja Urheilun hopeinen ansiomitali Puolan Polonia Restituta-ritarikunnan komentaja rintatähden kera 6. 12. 1957 26. 2. 1963 14. 4. 1967 Ruotsin Miekkaritarikunnan suurristi 29. 11. 1967 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan komentaja 20. 12. 1967 Luottamustoimet 3
Suomen Sotilaspsykologisen Seuran jäsen 1953 1977 Puolustusvoimain edustaja Norjassa pidetyssä sotilaspsykologien kongressissa 1955 Suomen Sotatieteellisen Seuran selostaja 1955 1957 Upseeriliiton Mikkelin osaston puheenjohtaja 1956 1957 Suomen Sotatieteellisen Seuran kokoonkutsuja 1957 1958 Vammaskosken tehtaan johtokunnan sihteeri 1958 1960 Upseeriliiton Lappeenrannan osaston puheenjohtaja 1959 1960 Hakkapeliitat- elokuvatoimikunnan puheenjohtaja 1959 1963 Suomen Sotatieteellisen Seuran sotateknillisen jaoston arvostelija 1959 1965 Kupittaan rotaryklubin jäsen 1961 1977 Valtioneuvoston Suomen itsenäistymisen 50-vuotisjuhlallisuuksia suunnittelemaan asettaman neuvottelukunnan jäsen 1965 1967 Puolustusneuvoston jäsen 1965 1969 Paasikivi-Seuran jäsen 1968 1977 Rintamamiesveteraaniliiton puheenjohtaja 1975 1977 Kirjallinen toiminta Viranhoidon aika Kenttäarmeijan lämpöhuollosta. Sotilasaikakauslehti 6/1950. Radioaktiivisten säteilyaineiden käyttömahdollisuudet taisteluvälineinä. Sotakorkeakoulun diplomityö 1952 (Sotakorkeakoulun stipendi diplomityöstä) Jalkaväen tulen vaikutuksesta 1954 Lähitaisteluopas 1957 Yleiskatsaus ydintaisteluvälineiden nykyaikaiseen kehitysvaiheeseen, Tiede ja ase n:o 16 Mikkeli 1958. (Suomen sotatieteellisen seuran stipendi 1958) Ydintaisteluvälineistä. Reservin upseeri 11/1958 Sotilaallisesta kurista sodan ja rauhan aikana. Sotilasaikakauslehti 2/1963 Vallankäyttö ja vastuu Reservin upseeri 8/1967, Ruotuväki 22 23/1967. Edellisten lisäksi lukuisia haastatteluja ja kirjoituksia julkisissa tiedotusvälineissä. Eläkeaika Kärkijoukkona Syvärille. (Tammi 1970) 10.painos 2009, saatavana kirjakaupoista. Jalkaväenkenraali Yrjö Keinosen Kärkijoukkona Syvärille on iskevä, karhean huumorin sävyttämä kertomus polkupyöräkomppanian taisteluista, jotka toivat sen päällikölle Mannerheim-ristin. KENRAALI HANNES IGNATIUKSEN KADETTISÄÄTIÖ palkitsi kirjan perustellen muun muassa: Siellä on varsin arvokkaita ansioita, koska siinä on tallennettu runsas joukko sellaisia tärkeitä etulinjan sotakokemuksia, joista on hyötyä sotilasjohtajille joukon koulutuksessa ja johtamistoiminnassa. Teosta voi suositella tutkittavaksi sotakouluissa johtajakoulutuksessa. 4
1944 taistellen takaisin (Tammi 1971) 6 painosta Elävää kuvausta etulinjan kovista, repivistä ja verisistä taisteluista Lisäksi kirjalla on eräitä avuja, jotka puuttuvat kaikilta muilta sotakirjailijoiltamme ; hänellä on kenraalin yleisnäkemys, etulinjan upseerin kokemus ja Mannerheim-ristin ritarin rohkeus. KENRAALI HANNES IGNATIUKSEN KADETTISÄÄTIÖN palkinnon perusteluissa todettiin: Kirjan ansio on jälleen se, että siinä on tallennettu sota-ajan etulinjan oloista runsaasti nykyajallekin käyttökelpoisia sotakokemuksia ja sotilasjohtamiseen liittyviä oivalluksia. Myös tätä teosta voi suositella johtajakoulutuksessa tutkittavaksi. Kadonnut joukkue (Tammi 1972) 6 painosta Kadonnut joukkue on tositapahtumiin pohjautuva hurja ja dramaattinen kuvaus etulinjan miehistä, jotka pyrkivät kaoottisessa tilanteessa löytämään tien takaisin omien luo. Kadonnut joukkue - on parhaita sotakirjoja, mitä meillä on kirjoitettu. (Helsingin Sanomat) Tämäkin kirja palkittiin HANNES IGNATIUKSEN KADETTISÄÄTIÖN palkinnolla. Veriset lumet (Tammi 1974) 3 painosta Kirja on romaanimuotoon puettu kertomus reservinkornetti Yrjö Keinosen talvisodasta. Keinonen ei kuvaile vain yksityisten sotilaiden urheutta, vaan myös taistelujen taustatekijöitä Vain kourallinen eskadroonan miehiä oli jäljellä kun sota päättyi mutta Kollaa kesti. Tämäkin kirja palkittiin HANNES IGNATIUKSEN KADETTISÄÄTIÖN palkinnolla. Huipulla. Muistelmia puolustusvoimain komentajakaudeltani (Tammi 1977) Edellä mainittujen Yrjö Keinosen itsensä kirjoittamien kirjojen lisäksi Keinosen TV-haastattelun Itse asiassa kuultuna Yrjö Keinonen julkaisivat WSOY:n kustantamana kirjana vuonna 1979 haastattelijat: Pekka Holopainen, Leo Lehdistö ja Risto Heikkilä. Keinonen oli eläkkeelläkin aktiivinen maanpuolustusta käsittelevien kirjoitusten laatija ja haluttu haastateltava ja esitelmöitsijä. Hän toimi vuosina 1973-74 muun muassa Suomen Kuvalehden maanpuolustuksen ja aseteknologian kehitykseen liittyvien laajojen artikkeleiden kirjoittajana. 5