Uutiskirje Arja Koskinen Bluefields, Nicaragua joulukuussa 2016 HYVÄT YSTÄVÄT! Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa teille kaikille RAUHALLISTA JA SIUNATTUA UUTTA VUOTTA 2017! Joulu, kuninkaamme ja pelastajamme Jeesuksen syntymäjuhla, ehti jo tulla ja mennä rauhallisissa merkeissä, ja nyt on aika luoda katsaus kuluneeseen vuoteen ja suunnitella tulevaa. Mutta sitä ennen vielä uutisia vuoden kolmen viimeisen kuukauden ajalta. Toivoa.fi kampanja Boliviassa Pauli jututtamassa Alexia ja Thaliaa. Alla olevassa kuvassa Thalia aymarapuvussa. Verena Wellsin tyttöjä Lähetysseuran Toivoa.fi - kampanja on täydessä vauhdissa. Sen lähettilääksi lupautui syksyllä muusikko Pauli Hanhiniemi, tv:stä tuttu ja monen bändin nokkamies, laulaja ja kitaristi. Kampanjamateriaalia tekemään saapui Suomesta iloinen ja tehokas iskuryhmä, Minna ja Ari Lähetysseurasta, freelancetoimittaja Leena ja Pauli itse. Kiersimme toista viikkoa pitkin hankealueitamme, aymaratyttöjen oppilaskodista kummilapsitapaamisten kautta kaivosalueen lapsityöläisiä tervehtimään. Matka oli sykähdyttävä meille kaikille. Tutustuimme mm. Thalian, Lizzetin ja Alexin perheeseen, joka asuu vanhassa luokkahuoneessa, koko vaatimaton omaisuutensa pinottuna säkkeihin seinustalle, mutta äärimmäisen kiitollisina siitä että olivat päässeet turvalliseen ja suhteellisen kuivaan ja lämpimään paikkaan asumaan. Lisäksi sairaudet ovat koetelleet perhettä, joten kummituki tulee todella tarpeeseen! Kävimme myös pienessä Caranavin kaupungissa tapaamassa Verena Wells keskuksen tyttöjä. Nämä 20 aymaratyttöä tulevat kaukana sijaitsevista kylistä, joissa heidän koulunkäyntinsä olisi mahdotonta pitkien välimatkojen ja polun varrella väijyvien neli- ja kaksijalkaisten takia. Bolivian luterilaisen kirkon ylläpitämä ja Lähetysseuran tukema keskus on heille yksi harvoista mahdollisuuksista koulutukseen, ja siellä heitä tuetaan sekä ruoan, asumisen että tukiopetuksen ja hengellisen kasvatuksen puolesta. Tytöt ovat avoimia, iloisia ja uteliaita, Paulin kanssa pelattiin lentopalloa, laulettiin ja soitettiin ja monta kättä jäi vilkuttamaan haikeasti kun lähdimme seuraavana päivänä takaisin La Paziin. Ja ekstreemimatkailjat tietäkööt, että pelkästään tie Caranaviin on elämys sinänsä ja aika karmaiseva sellainen Kuoleman tien nimellä kulkeva vuorenrinteillä roikkuva tientapainen on nimetty maailman vaarallisimmaksi tienpätkäksi.
David pieni kengänkiillottaja Hernan Roly tulossa kaivoksesta Viimeiset matkapäivät vietimme kaivosalueella, jossa pienet lapsityöläiset myyvät kadulla erilaisia tavaroita, kiillottavat kenkiä, toimivat apupoikina ja tyttöinä ja laskeutuvat kaivoskuiluihin hakku selässä. Lapset olivat vieraista innoissaan ja pääsimme mukaan lauantain toritapahtumaan, jossa he esittelivät hankkeemme ammattikursseilla opittuja taitoja ja niiden tuloksia: maukasta ruokaa ja kakkuja, upeita koruja, urheiluasuja, tukanleikkuuta ja kauneudenhoitoa ynnä muuta. Toivoa.fi-linkistä voit lukea Paulin matkasta enemmänkin (http://toivoa.fi/ajankohtaista/bolivian-matka-oli-pauli-hanhiniemelle-ravisteleva-kokemus/) Samasta linkistä löytyy Bolivian toivot otsikon alta juttu kahdesta uutterasta, työtätekevästä ja koulua käyvästä nuoresta, kummitukea saavasta Bismariasta ja kengänkiillottajapoika Rubenista. Valomerkki-lehdessä on myös Filpuksen Leenan hieno juttu, jossa kerrotaan mm. 18-vuotiaan Davidin työstä kaivoksessa (http://www.valomerkki.fi/uutiset/liian-pieni-kayttamaan-kyparaa#sthash.xt1ptwdu.dpuf). Lainaan tähän Davidin elämäntarinaa: Kaksi vuotta kaivoksessa Ei ollut päivää, ei yötä. Pimeässä kaivoskuilussa vuorokaudenajat sekoittuivat toisiinsa. Myöhemmin saattoi katsoa kellosta, että tinakaivoksen uumenissa oli kulunut 12 tuntia. Työvälineenä oli hakku, jolla onkalon seinästä hakattiin kiveä irti. "Olin 10-vuotias ja niin pieni, etten voinut pitää edes kypärää. Ne olivat aivan liian suuria. Äiti kutoi minulle kumisaappaisiin villasukat, tavallisen paidan päälle laitoin kumiliivin. Kädet olivat paljaat", David Josue Leyva, 18, kertoo. Joissain osissa kaivoskuilua oli jäätävän kylmä, toisissa todella märkää tai polttavan kuuma. Työntekijät saivat pelätä myrkkykaasuja. Työ oli fyysisesti raskasta, mutta Leyvan mukaan henkisesti oli ehkä pahinta, kun noin 75 bolivianon eli noin 10 euron päiväpalkkaakaan ei aina maksettu. "Kaksi vuotta jaksoin, sitten oli pakko lopettaa. En vain kyennyt enää", Leyva sanoo. Rauhallinen ja kohtelias nuorukainen kertoo tarinaansa tyynenä. Leyvasta on nousemassa alueen lapsille ja nuorille roolimalli Patricia Sorian tapaan. Leyvan pelastukseksi koitui se, että hän sai tietää lapsityöläisille tarkoitetuista ammattikoulutuksista.
"Kävin parturikurssin. Nyt kierrän viikonloppuisin lähikylissä leikkaamassa hiuksia ja minulla on vakioasiakkaita. Lisäksi olen opetellut hitsaamaan ja olen tehnyt sähkötöitä kolme vuotta. Ei näistä paljon tienaa, mutta yritän tulla toimeen", yhdessä sisarustensa kanssa asuva Leyva sanoo. Vanhemmat asuvat muualla. Muiden lasten elämästä voit lukea esim. Silta-lehden numerosta 12/2016 (http://www.siltalehti.fi/sivustot/silta/juttusilta/boliviassa_koulunkaynti_avaa_oven_valoisam paan_tulevaisuuteen.34018.blog) Arkkipiispaseurue El Salvadorin lut.kirkon piispan Medardo Gomezin toimistossa Arkkipiispa Kari Mäkisen vierailu El Salvadoriin ja Kolumbiaan Marraskuun lopulla Suomesta tuli jälleen vieraita, tällä kertaa kirkon korkeimmalta tasolta: arkkipiispa Kari Mäkinen seurueineen tuli solmimaan ja syventämään Suomen ev.-lut.kirkon suhteita Latinalaisen Amerikan luterilaisiin kirkkoihin. Ensin oli vuorossa El Salvadorin kirkko, jonka piispa Medardo Gomez on tunnettu ihmisoikeuksien puolestapuhuja. Viimeisimpänä hänen rauhanaloitteistaan on salvadorilaisten nuorten jengiytymisen katkaiseminen; jengit ovat suurin syy maan väkivaltakierteeseen ja liian monen nuoren elämä katkeaa kesken. Oli hienoa tutustua kirkon arvokkaaseen työhön ja myös Luterilaisen maailmanliiton Keski- Amerikan ohjelmaan. El Salvadorista siirryttiin sitten Kolumbiaan, joka on Lähetysseuran työaluetta. Kolumbian lut.kirkon Vid Verdadera keskuksen kuulovammaiset nuoret laulamassa vieraille
Kolumbiassa lensivät rauhankyyhkyset! Kolumbian luterilaisessa kirkossa oli iloiset tunnelmat, arkkipiispaa oli odotettu. Kävimme tutustumassa kirkon Vid Verdadera keskukseen, jossa meille oli järjestetty mahtava vastaanotto tansseineen ja lauluineen, ja yksinäisten ja hyvin vaikeissa oloissa asuvien vanhusten tukihankkeeseen. Kuulovammaiset nuoret, syövästä toipuvat naiset ja erityisesti vanhukset olivat innoissaan kun saivat tavata arkkipiispan, ja hänen kanssaan poseerattiin monen monta kertaa. Bojayan muisto Luterilaisen maailmanliiton maaohjelmaan kävimme tutustumassa unohdetussa ja sodan runtelemassa Chocossa. Tuntien venematkan päässä sijaitseva Bojayan kylä on surullinen muisto siitä, mitä sota ja väkivalta merkitsee tavallisille ihmisille. Kyläläiset joutuivat Farcin sissien ja puolisotilaallisten joukkojen ristituleen vuonna 2002 ja pakenivat kirkkoon, johon osui kaasusylinteripommi 79 ihmistä kuoli paikan päällä, joukossa yli 40 lasta, mm. äiti ja vauva joka syntyi pommin tuhojen keskelle. Uhrit lepäävät edelleen joukkohaudassa, johon heidät jouduttiin hautaamaan hätäisesti taistelujen edelleen jatkuessa. Heidän nimensä ja kuvansa ovat mukana katolisen kirkon pitämässä Centro de Memoria-kappelissa, jonka seiniltä löytyy tuhansien sodan uhrien nimet ja henkilötiedot. Luterilainen maailmanliitto tukee maaohjelmallaan bojayalaisia ja muita sodan uhreja paikallisten kumppanien kautta puolustamaan oikeuksiaan ja rakentamaan parempaa tulevaisuutta.
Kolumbiassa hyväksyttiin rauhansopimus joulukuussa, yli 50 vuoden sota on loppumassa! Presidentti Santos kävi Oslossa vastaanottamassa Nobelin rauhanpalkinnon, ja nyt maata odottaa pitkä ja haasteellinen rauhan ja sovinnon rakentamisen aika. Me olemme siinä mukana tukemassa kumppaneitamme Kolumbian luterilaista kirkkoa ja Luterilaista maailmanliittoa ja sen paikallisia toimijoita. Työmme tukijana myös sinä olet siinä mukana lämmin kiitos siitä! Arja Koskinen Lähdin Latinalaisen Amerikan aluepäälliköksi syyskuussa 2014. Kotipaikkani on Nicaragua, josta käsin hoidan työtämme Boliviassa, Kolumbiassa ja Venezuelassa alkuperäiskansojen, etnisten vähemmistöjen ja muiden haavoittuvien väestöjen parissa. Rukousaiheet: Kolumbian rauhan ja sovinnon puolesta! Suomen Lähetysseura toteuttaa Jumalan rakkautta sanoin ja teoin. Teemme työtä 30 maassa lähes sadan kirkon ja järjestökumppanin kanssa. Tue työtämme: IBAN: FI38 8000 1400 1611 30 BIC: DABAFIHH Viesti: Arja Koskinen.