Paikkatietoasiain neuvottelukunta - Paikkatietoverkosto Strategia-kärkihankkeen työpaja 21.10.2014 Yhteenvetoa tuloksista Paikkatietoinfrastruktuurin tiekartta näkökulmina kansallinen palveluväylä, paikkatiedon tuotannon ja palvelujen työnjako sekä paikkatietokohteiden yksilöivät tunnisteet ja linkitetyn paikkatiedon palvelut Työpaja on osa Kansallisen paikkatietostrategian jalkauttamista sekä Paikkatietoasiain neuvottelukunnan ja Paikkatietoverkoston Kärkihankkeiden toteuttamista. Ajatus tiekartan laatimisesta on syntynyt Strategia-kärkihankkeen työvaliokunnassa ja näkökulmat työpajaan olivat valikoituneet Kärkihanketyöpajassa keväällä 2014. Kutakin näkökulmaa työsti ryhmä asiantuntijoita vetäjän johdolla (osallistujat liitteessä) Paikkatiedon tuotannon ja palvelujen työnjako, Juha Saarentaus, Sito Kansallinen palveluväylä ja paikkatietoinfrastruktuuri, Lassi Lehto, Geodeettinen laitos Yksilöivät tunnisteet ja linkitetyn paikkatiedon palvelut, Pekka Sarkola, Gispo Tiekartta Työpajan tavoitteena oli tuottaa tiekartta, joka kiinnittää aikajanalle tunnistetut välitavoitteet ja tarpeelliset, priorisoidut tehtävät strategian tavoitetilan saavuttamiseksi. Periaatteessa tiekartan laatiminen on tulevaisuuden ennakointityötä, johon on tarjolla monia systemaattisia menetelmiä. Käytännössä jo strategian laatimisen aikana on käytetty toimintaympäristön muutosanalyysiin PEST-menetelmää täydentäen tarkastelua ympäristöasioihin liittyvillä muutostekijöillä. Näin ollen työskentelyssä tavoiteltiin strategian toimeenpanoa tukevaa ja ohjaavaa tiekarttaa valituista näkökulmista. Tiekartan perusrakenne ilmenee kuvassa 1. Kuva 1. Tiekartta. Tiekartta voidaan laatia koordinaatistoon, jossa välitavoitteet ja tehtävät sijoitetaan aika-akselille vasemmalta oikealle ja tehtävät pystyakselin suhteen tärkeysjärjestykseen tärkeimmät ylimmäksi.
Paikkatietoinfrastruktuurin tiekartta työpajan yhteenveto 2 Visio ja tavoitetila Työskentelyn lähtökohtana olivat paikkatietostrategiassa ja paikkatiedon viitearkkitehtuurissa kirjatut tavoitteet. Ryhmien tehtävä oli hyödyntää kirjattuja tavoitteita välitavoitteiden tunnistamisessa ja muotoilussa. Kansallinen paikkatietostrategia 2016 Paikkatiedon paikka kirjaa vision muotoon: Paikkatietojen sujuva käyttö tehostaa toimintaa ja päätöksentekoa sekä tuottaa uusia ja monipuolisia palveluja. Helposti hyödynnettävä ja luotettava paikkatieto lisää osallistumismahdollisuuksia sekä parantaa turvallisuutta ja kilpailukykyä. Strategiaan on kirjattu neljä tavoitetta: 1. Julkisen hallinnon ja yritysten paikkatieto on laadukasta, helposti käytettävissä ja se vastaa käyttäjien tarpeita 2. Paikkatietoa käyttämällä tehostetaan toimintaa ja parannetaan palveluja 3. Toimiva yhteistyö laajentaa ja tehostaa paikkatiedon tuottamista, ylläpitoa ja hyödyntämistä sekä luo edellytyksiä tutkimus- ja innovaatiotoiminnalle 4. Hyvä osaaminen luo edellytykset paikkatietojen hyödyntämiselle ja paikkatietoinfrastruktuurin kehittämiselle Julkisen hallinnon paikkatiedon viitearkkitehtuuri (v.0.8, 5.6.2013) kuvaa paikkatietoinfrastruktuurin tavoitetilaa kokonaisarkkitehtuurin näkökulmista Toiminta-arkkitehtuurin näkökulmasta tavoitteena on, että prosessit hyödyntävät paikkatietoa, kun se tukee toiminnan tavoitteita prosessit tunnistavat palvelevansa muita prosesseja tuottamillaan paikkatiedoilla prosesseilla on toimiva työnjako ja tiedon luovutuksen periaatteet ovat yhtenäiset päällekkäinen paikkatiedon keruu ja jalostaminen loppuu Tietoarkkitehtuurin näkökulmasta tavoitteena on, että paikkatiedon infrastruktuuri on sisällöllisesti kattava paikkatieto on mallinnettu yhteensopivalla, harmonisoidulla tavalla paikkatieto on laadukasta paikkatieto on kuvailtu metatietojen avulla ja liitetty ontologiaan Tietojärjestelmäarkkitehtuurin näkökulmasta tavoitteena on, että paikkatieto on kattavasti löydettävissä ontologia- ja hakupalvelun kautta paikkatieto on jatkuvasti, turvallisesti hyödynnettävissä eri välineillä sisältöpalvelujen kautta paikkatietoa on helppo julkaista palvelualustojen avulla ja liittää verkkopalveluihin käytettäväksi selaimella Teknologia-arkkitehtuurin näkökulmasta tavoitteena on, että paikkatieto on tiedonhallintajärjestelmissä, jotka tukevat tehokkaasti sijaintipohjaista hakua ja spatiaalisia operaatioita paikkatiedon hyödyntäminen on tehokasta ja palvelut skaalautuvat kuormituksen mukaan organisaatioiden käyttäjähallinta ja palvelut on liitetty luottamusverkostoihin, jolloin käyttäjä saa kertakirjautumiseen perustuen hallitun pääsyn kaikkiin tietotuotteisiin ja palveluihin, joihin hänellä on roolinsa mukaan käyttöoikeus palvelut on liitetty kansalliseen palveluväylään silloin, kun niiden hyödyntäminen edellyttää turvallista ja valvottua sanomaliikennettä
Paikkatietoinfrastruktuurin tiekartta työpajan yhteenveto 3 Työryhmien työskentely ja tulokset Työryhmien näkökulmat olivat erilaisia. Paikkatiedon tuotannon ja palvelujen työnjako on varsin laaja-alainen toimintalähtöinen näkökulma, kun taas kansallinen palveluväylä ja yksilöivät tunnisteet ovat paljolti teknologialähtöisiä ja fokusoituneita näkökulmia, joihin liittyy konkreettisia käynnissä olevia tai käynnistyviä hankkeita. Paikkatiedon tuotannon ja palvelujen työnjako Paikkatiedon tuotanto on hajautunutta ja paikkatiedot syntyvät paljolti viranomaisten prosessien yhteydessä. Tiedon tarjoaminen muiden osapuolten käyttöön ei yleensä ole ollut lakisääteinen tehtävä ennen Inspire-direktiiviä. Vuonna 2011 voimaan tullut tietohallintolaki tuo kokonaisarkkitehtuurimenetelmän läpäisyperiaatteella julkishallintoon tavoitetilana tietojärjestelmien yhteentoimivuus. Mikäli viranomainen tarvitsee toiminnassaan perustietoja (ml. rakennus-, kiinteistö- ja maastotiedot), lain mukaan on pyrittävä käyttämään laissa mainittujen perustietojärjestelmien tietoja. Paikkatietoinfrastruktuurin kehittyminen ohjaa tarkastelemaan viranomaisten ja yritysten työnjakoa paikkatietopalvelujen tarjoamisessa. Ryhmä pohti paikkatiedon tuotannon luonnetta ja havaitsi, että prosessi ei useinkaan ole tiedon tuotantoprosessi vaan jokin hallinnollinen tms. prosessi, jossa syntyy ja ylläpidetään paikkatietoa. Keskeiseksi tehtäväksi tunnistettiin kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin määrittely. Laki paikkatietoinfrastruktuurista saattaa voimaan direktiivin sellaisenaan. Kansallisen infrastruktuurin määrittelyn tulisi lähteä kansallisista prosesseista, tietovarannoista ja yhteiskunnan paikkatietotarpeista. Sinänsä on tärkeää, että Inspire-direktiivin toimeenpanon kautta syntyvä infrastruktuuri hyödynnetään ja hyödyntämiseen tulee merkittävästi panostaa. Järkevämmän yhteistoiminnan tavoitteluun tulee edetä uusien toimintamallien pilotoinnin kautta. Keskeistä on aineistojen laadunhallinnan ja asiakaspalautteiden ja tarpeiden kanavointi. Tampereen kaupungin ja Maanmittauslaitoksen yhteistyötä kehitetään käynnistetyssä pilotissa, jonka tuloksena toivottavasti syntyvät hyvät käytännöt tulee sisällyttää hahmoteltavaan yhteistoimintamalliin. Mainitun pilotin rinnalle tulisi käynnistää mm. rakennus- ja osoitetietojen tuotantoon fokusoivat pilotit. Keskeisten avainprosessien tunnistamiseen tulee panostaa, jotta yhteistoimintamallista saataisiin yleispätevä. Uusi kilpailukykyinen liiketoiminta tunnistetaan tavoitteena, mutta sen saavuttamiseksi tarpeellisia tehtäviä ei ehditty työstää. Kuva 2. Paikkatiedon tuotannon ja palvelujen työnjako -tiekartan hahmottelua.
Paikkatietoinfrastruktuurin tiekartta työpajan yhteenveto 4 Kansallinen palveluväylä ja paikkatietoinfrastruktuuri Kansallinen palveluväylä on tietoturvallisuuden ja tietosuojan varmistamiseen liittyvä teknologia, jolle on yhteiskunnallinen tilaus. Korkealla poliittisella tasolla on kirjattu tahtotila ottaa Virossa tuotettu teknologia nopeasti käyttöön ja kehittää sitä lähi vuosina tulevaisuuden tarpeita varten. Haasteena on, mikä osa paikkatiedon yhteiskäyttöä tarvitsee turvattua ja salattua tiedonsiirtoa ja miten teknologia otetaan käyttöön. Asian selvittämiseksi ja pilotoimiseksi on käynnistymässä valtioneuvoston kanslian rahoittama Paikkatiedot palveluväylässä projekti, johon Geodeettisen laitoksen (vuoden 2015 alusta MML / Paikkatietokeskus) johdolla osallistuu useita keskeisiä paikkatiedon tuottajia. Ryhmä poimi strategiasta tavoitteen paikkatiedon entistä laajemmaksi hyödyntämiseksi ja keinoksi asetettavan välitavoitteen tiedon hyödyntämistä tukevien yleisten ratkaisujen kehittämisen. Mainitun pilotin keskeinen tehtävä on tunnistaa, milloin ja millaisen paikkatiedon hyödyntämisessä kansallinen palveluväylä on välttämätön tai se tuo selvästi lisäarvoa. Eräänä mahdollisuutena tunnistettiin suojausta vaativan palautteen (ml. paikkatieto) turvallinen välittäminen. Tehtävänä tunnistetaan mm. väylään liittymistä tukevan adapteripalvelun kehittäminen, jonka avulla Inspire-palvelut voidaan tarvittaessa kytkeä väylään. Pilotin kokemusten kautta tulee tuottaa ohjeet paikkatiedon kytkemisestä väylään. Tärkeää on myös selvittää paikkatietoa hyödyntävien sovellusten ja palvelualustojen kuten Paikkatietoikkunan rooli sekä mahdollisuudet ja keinot kiinnittyä kansalliseen palveluväylään ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Palvelutasolle tulee asettaa tavoitteet. Palveluväylän tuotantokäyttöön ottaminen tulee organisoida ja jakaa tiedon tuottajille tarpeelliset tunnisteet. Pilottihankkeen kokemukset tulee kanavoida osaamisen kehittämiseen ja sovelluskehitys tulee käynnistää eri tahoilla. Olennaista on panostaa tiedon integrointiin siten, että väylä tarjoaa harmonisoitua ja yhteentoimivaa tietosisältöä. Eräänä konkreettisena palveluna nähtiin väylän kautta saavutettava geokoodauspalvelu. Kuva 3. Palveluväylä ja paikkatietoinfrastruktuuri -tiekartan hahmottelua.
Paikkatietoinfrastruktuurin tiekartta työpajan yhteenveto 5 Yksilöivät tunnisteet ja linkitetyn paikkatiedon palvelut Paikkatietokohteiden yksilöivät tunnisteet ja niiden mahdollistama paikkatiedon linkitys on osa internetin kehityksen suurta aaltoa, jossa linkitettyjen verkkosivujen verkosta halutaan siirtyä linkitettyjen tietojen verkkoon. Inspire-direktiivin toimeenpanon yhteydessä syntyy kriittinen massa linkitettäviä paikkatietokohteita, jolloin paikkatietoinfrastruktuuria voi hyödyntää uusilla, nykyisestä poikkeavilla tavoilla. Suomessa osana direktiivin toimeenpanoon valmistautumista on tekeillä julkisen hallinnon JHS-suositus paikkatiedon yksilöivistä tunnisteista. Suositusluonnos on lähdössä lausunnolle ja sen lopullisen version hyväksymisen ennakoidaan ajoittuvan syksyyn 2015. Ryhmä kirjasi tavoitteena, että paikkatiedot ovat helposti kytkettävissä - käytännössä yhtäältä muuhun tietoon ja sovelluksiin sekä toisaalta tarpeen mukaan toisiinsa. Ensivaiheen välittömäksi tehtäväksi kirjattiin tietojärjestelmiä toimittavien ja tukevien osapuolten listaaminen, jotta tieto tulevasta suosituksesta ja sen merkityksestä saadaan ajoissa perille ja mahdollinen palaute takaisin sekä tarpeellinen koulutus organisoiduksi. Jatkossa linkitetyn paikkatiedon mahdollisuuksia teknologiana on tarpeen kuvata ja avata. Yksilöivien tunnisteiden käyttöönotto edellyttää käytännössä, että eri tietoaineistoista vastaavat osapuolet laativat kohdetyyppien elinkaarisäännöt. Sääntöjen avulla voidaan hallitusti muokata ja luoda uusia kohteita sekä poistaa olemassa olevia siten, että hyödyntäjillä on ennakkoon ymmärrys tiedon päivittymisestä ja siihen voidaan varautua ja tukeutua. Tunnisteiden käyttöönotto on Inspire-direktiivin toimeenpanoa, joten olisi selvintä, että tehtävä mainitaan laissa paikkatietoinfrastruktuurista ja tiedontuottajat velvoitetaan tunnisteiden antamiseen. JHS-suositus taustoittaa ja ohjeistaa käytännön tehtävät. Tunnisteiden tuottamista ja käyttöönottoa varten tarvitaan yhteisö eli jonkinlainen Geoid-foorumi. Malliksi tarvitaan sopiva, hyvin dokumentoitu esimerkkitoteutus eli referenssi-implementaatio, joka auttaa kunkin tietojärjestelmän oman paikallisen geoid-ratkaisun toteutuksessa. Toteutetut tunnisteet julkaistaan URI-osoitteina, joiden hyödyntäminen voi alkaa. Kuva 4. Yksilöivät tunnisteet ja linkitetyn paikkatiedon palvelut -tiekartan hahmottelua.
Paikkatietoinfrastruktuurin tiekartta työpajan yhteenveto 6 Tiekartan viimeistely ja muita keskustelukysymyksiä Työpaja tuotti materiaalia Kansallisen paikkatietostrategian jalkauttamiseen, mutta vain muutamien aihepiirien osalta. Työskentelyn pohjalta nousee kysymyksiä kuten pitäisikö työtä jatkaa muihin näkökulmiin ja aihepiireihin. Jo syntyneen ja mahdollisesti muissa yhteyksissä laadittavien tiekarttojen suhteen on nähtävissä ainakin seuraavat haasteet: Tiekarttojen näkeminen kokonaisuutena Samojen välitavoitteiden tunnistaminen Samojen tehtävien tunnistaminen Tehtävien priorisointi Tehtävistä vastaavien osapuolten tunnistaminen Tarkastellen työpajan tuloksia nousee väistämättä myös kysymys, olisiko näidenkään tiekarttahahmotelmien yhdistämisestä yhdeksi tiekartaksi vastaavaa hyötyä. Olennaisinta lienee, että strategiaa toteutetaan ja toteuttamista seurataan. Paljon toimeenpanevia tehtäviä on käynnissä, mutta myös katveita on. Työpajan pohjalta voinee todeta, että olisi kaikkien etu, että kansallisessa paikkatietostrategiassa tunnistettujen tehtävien suhteen ylläpidettäisiin taulukkoa toteutuneista, käynnissä olevista ja käynnistyvistä hankkeista. Hankkeiden tulosten valossa tulisi sitten arvioida mahdollisesti tarpeellisia jatkotoimenpiteitä. Nykyisin Kansallisen paikkatietostrategian toimeenpanosta on kovin vähän tietoa ja sekin hajallaan vaikeasti löydettävissä! Työpajan tehtävää laajemmin olisi löydettävä vastauksia kysymyksiin: Kuka huolehtii strategian toimeenpanosta? Kuka seuraa kehitystä suhteessa strategian tavoitteisiin? Tarvitaanko toimeenpanossa yksi tai useampia tiekarttoja ja kuka ne viimeistelee? Kuka huolehtii mahdollisiin tiekarttoihin kirjattavien toimenpiteiden toteuttamisesta? Kuka koordinoi paikkatietoinfran ja arkkitehtuurin kehittämistä? Yhtä kaikki Kansallisen paikkatietostrategian toimeenpanoon tarvitaan hallintamalli.