Partiolippukunta Loimaan Savisten jäsenlehti 3/2011
3 - syyskuu 2011 - (82) Päätoimittaja: Marjaana Lätti Toimitussihteeri: Marjaana Lätti Taittaja: Suvi Honkavaara Julkaisija: Partiolippukunta Loimaan Saviset Monistus: Loimaan Seurakunta Tässä numerossa 3 Pääkky 4 Taittajan mietteet 5 Savisia paloharjoittelemassa 6 Ei niin perinteinen Yrjönpäivä 8 Taitavat sudenpennut 12 PinkkiPicnic 13 Flowparkissa 14 Kesäleiritunnelmia 16 Sudenpentujen puuhat 17 Yhteystietoja 18 Ilmoituksia Kannen kuva: Leirikaste Kompassilla. Kuvassa Alina Onnela, Vilma Martti ja Inka Kanerva. / Kuva: Riikka Onnela Savisanomat 4/11 materiaalin oltava toimitussihteerillä 20.11.2011 mennessä! Hallitus: Marjaana Lätti Ville Laine Jaakko Anttila Suvi Honkavaara Pekka Marjamäki Pauliina Laine Erja Hägg Sihteeri: Riina Onnela Rahastonhoitaja: Hanna Suominen Kalustonhoitaja: Ismo Suonpää Loimaan Savisten Tuki ry: Riikka Onnela Vastaava sampo: Eeva-Stiina Suominen Vastaava akela: Elina Asikainen Koulutusvastaava: Suvi Honkavaara Kilpailuvastaava: Ville Laine Perustettu: 15.2.1977 Taustayhteisö: Loimaan seurakunta Loimaan Saviset c/o Marjaana Lätti Ainontie 1 B 6 13500 Hämeenlinna p. 040-8271658 marjaana.latti@pp1.inet.fi 2
PÄÄKKY Miksi partio aina joustaa? Savisissa emme ole koskaan ennen kauden alkua päättäneet valmiiksi milloin mikäkin ryhmä kokoontuu. Kokoontumisaika on aina päätetty ryhmän kesken ja soviteltu päivä monen muun harrastuksen kanssa yhteen. Partio siis pystyy joustamaan todella paljon tässä asiassa, koska meidän ei tarvitse tapella jää- tai kenttävuoroista. Valitettavasti joskus joku innokas partiolainen on ollut vaikean valinnan edessä, kun samana iltana on ollut sekä partio että lentopallo. Ja valitettavan usein partio on hävinnyt tämän taistelun. Samaa harrastustaistelua käydään viikonloppuisin, kun vaakakupin toisella puolella on partioretki ja toisella puolella urheiluharrastuksen pelimatka. Monen vuoden kokemuksella voin sanoa, että pelireissu voittaa tälläkin kertaa partion. Urheiluharrastukset ovat minusta varsin raakoja rankaisemaan siitä, että pelireissulle ei lähde mukaan. Partio ei rankaise, vaikka yksi partiokerta tai viikonlopun retki jäisikin väliin. Ja minusta tässä piilee partioharrastuksen salaisuus, ei olla niin tiukkapipoja, mutta kasvatamme kuitenkin lapsista vastuuntuntoisia yhteiskunnan jäseniä. Saviset pitäkää mielessä tämä, partioharrastuksen pariin voi aina palata. Jos nyt tuntuu, että toinen harrastus vie enemmän aikaa ja mielenkiintoa eikä partio ole enää mielekästä, niin älä silti sulje sitä partion takaovea. Varsinkin johtajana voit olla mukana eri tapahtumissa omien intressien mukaan. Kun olet aina silloin tällöin mukana jossain, säilyy ensinnäkin sinun partiolaisuus muistissa ja muut ajattelevat, että onpa kiva, kun pääsit tänne mukaan. Joskus voi tulla se aika, että lentopallo, jalkapallo, jääkiekko, urheilu ym. alkaa mennä liian ammattimaiseksi ja se jää elämästäsi pois. Silloin, kun olet jättänyt partion takaoven raolleen, niin paluu vanhaan harrastukseen on helppoa. Oikein raikasta ja värikästä syksyä kaikille! Partiovasemmalla Marjaana Lätti lippukunnanjohtaja 3
TAITTAJAN MIETTEET Onko vapaaehtoisia? Vuosi 2011 on EU:n vapaaehtoistoiminnan vuosi, joka nostaa esiin vapaaehtoistoimijat ympäri Euroopan. Vuoden tavoitteena on edistää vapaaehtois- ja järjestötoiminnan toimintaedellytyksiä, lisätä vapaaehtoistoiminnan arvostusta sekä saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Partiohan on vapaaehtoistyötä parhaimmillaan, vaikka kaikki eivät sitä tiedostakaan. Joitakin vuosia sitten kun vielä vedimme Marjaanan kanssa viikoittain sudenpenturyhmää, kysyttiin minulta muutamia kertoja, että Kuinka paljon teille maksetaan tästä? Vaikka vapaaehtoistyöstä ei makseta, ei vapaaehtoistyön tekeminenkään saisi mielestäni maksaa tai tulla tekijällä kohtuuttoman kalliiksi. Hiukan ristiriitaisin tuntein suostuin taannoin pyytämään työnantajalta palkatonta vapaapäivää, että voisin osallistua Loimaan lippukuntien yhteisosastolle Sinua Varten -messuille. Hämeenlinnasta kohti Loimaata ajellessa samalla puhelimessa ohjeita osaston rakentajille antaen, mietin mielessäni, että Onko tässä mitään järkeä? Vaikka ne kaksi päivää aamusta iltaan messuosastolla olivatkin melko rankkoja, en voi kieltää etteikö sen jälkeen olisi tuntenut taas tehneensä jotain tärkeää. Silti olisi ollut vielä mukavampaa, jos useampi partiolainen olisi kantanut kortensa kekoon ja osallistunut messuille vaikka vain tunniksi tai pariksi. Ensi kerralla kun kysytään "Onko vapaaehtoisia?", toivottavasti sinunkin kätesi nousee pystyyn. Kiitokset kaikille messuosaston rakentamiseen ja ylläpitämiseen osallistuneille. Erityiskiitokset neljälle Loimaan Nuotioloimujen tytölle: ilman teitä olisimme oikeasti olleet pulassa! sekä Jaakolle hienojen esittelytaulujen nikkaroinnista. Suvi 4 Sinua Varten-messuilla partiolaisten osastolla opeteltiin uusia taitoja ja taidon opittuaan sai paistaa palkinnoksi lätyn. Lättytaikinaa meni parin päivän aikana huikeat 23 litraa eli osastomme oli melkoisen suosittu.
Teksti Inka ja Anne Kanerva Savisia paloharjoittelemassa Huhtikuun lopun aurinkoisena torstai-päivänä joukko Savisia lähti tutustumaan Metsämaan VPK:n toimintaan heidän pääkallopaikalleen. Heti aluksi porukkamme jaettiin kahtia, yli 10- ja alle 10-vuotiaisiin. Nuorempi joukkio aloitti vanhanaikaisella pumpattavalla vesiruiskulla, jolla piti saada pallo ruiskittua liikkeelle. Eipä tainnut keneltäkään jäädä pallo paikalleen Seuraavaksi he pääsivät tutustumaan paloauton sisältöön, tietysti palomiesten opastuksella. Myös teoriaa käytiin läpi ihan vaan keskustelemalla. Lopuksi nuoremmat pääsivät kokeilemaan sammutuspeitteen toimintaa, tosin ilman tulta. Vanhempi porukka opastettiin sisätiloihin, jossa palomiesten johdolla kerrattiin paloturvallisuuteen liittyviä asioita. Pelkkään teoriaan ei meidän sentään tarvinnut tyytyä Vappu ja munkkien paisto silmissä siintäen pääsimme kokeilemaan käytännössä rasvapalon sammuttamista. Ja mitenkäs muuten me sitä sammutettiin, kuin tukahduttamalla sammutuspeitteellä! Lopuksi kokoonnuttiin kaikki yhteen ja myös vanhempi ryhmä sai testata pumppuruiskun toimivuutta. Ennen kotiinlähtöä saimme vielä lähietäisyydeltä korvien täydeltä paloauton sireenien ulinaa. 5
Ei niin perinteinen Yrjönpäivä Teksti Marjaana Lätti Kuvat Pekka Marjamäki Yrjönpäivä vietettiin varsin kylmässä ja sateisessa tunnelmassa, mutta silti paikalle oli saapunut yhteensä 47 partiolaista ja heidän vanhempaa. Tänä vuonna ei voi sanoa, että olisi ollut perinteinen yrjönpäivä, koska perinteistä ei ollut kuin paikka ja kellonaika. Kuudelta Sovirinteen aitan piha oli jo tupaten täynnä porukkaa ja heti alkumetreil- lä saimme nauttia Tuki ry:n kahveista, joista tänä vuonna huolen piti uusi puheenjohtaja Riikka. Samaan aikaan allekirjoittanut jakoi porukan kuuteen joukkueeseen niin, että osassa joukkueissa oli partiolaisia ja vanhempia ja osassa vain pelkkiä vanhempia. Tarkoituksena oli kiertää kaikki seitsemän toimintapistettä. Ensimmäisellä pisteellä sai Rasteilla piti muun muassa järjestää piirroskuvin esitetyn Pyhän Yrjön tarinan vaiheet oikeaan järjestykseen (alla) ja tunnistaa pressuseinien yli lentäviä esineitä (oikealla). Viereisellä sivulla yläkuvassa Collanin soljen saaja Erja Hägg (oik.) ja alhaalla viirien saajat listan mukaisessa järjestyksessä. heti hieroa aivonystyröitä, kun piti vastata oikein partio- ja savisten historiaa käsitteleviin kysymyksiin. Toinen piste käsitteli Yrjöntarinaa, mutta tarina olikin tehty piirroskuvin ja nämä kuvat piti laittaa oikeaan järjestykseen. Yleisön suosikki oli kolmospiste, jossa ryhmä ohjattiin kahden pressun väliin istumaan. Hetken kuluttua pään yläpuolella vilahteli erilaisia esineitä, jotka piti tunnistaa ja nimetä. 6
Lättykisan suuri suosio parvella ympärilleen, jonka Neljäs piste laittoi ryhmän mielikuvituksen valloilleen, kun koitti lättykisa. Ideana oli paistaa lätty/lättyjä aiheesta partio. Materiaaleja luonnosta sai käyttää hyödyksi. Lättyasetelmista tuli mitä hienoimpia ja nähtiinpä siellä jopa Savisten Niini kanoottia esittävä lätty. Näpertämään ryhmä pääsi rastilla, jossa kaikki sai tehdä itselleen avaimenperän solmutekniikalla. Vuoden partiotapahtumia pääsi miettimään kuudennella pisteellä, kun kaikkien piti merkata tapahtumat, joissa oli ollut vuoden aikana. Tapahtumista voittoon kiri joulumyyjäiset. Vielä yksi piste oli sisällä aitan parvella, jonne oli tehty entisajan partiokolo. Ryhmä sai kaksi minuuttia aikaa katsella jälkeen oli kinkkisten kysymysten vuoro kaikesta siitä mitä parvella oli nähnyt. Rastien välissä muistettiin ansiomerkein ja viirein ansioituneita savisia sekä tukijoukkoja. Illan päätteeksi äänestettiin paras lätty voittoon ja hiljennyttiin sisaruspiiriin. Innokkaimmat jäivät vielä paistelemaan lättyjä, mutta lopulta nuotio hiipui ja aitan piha hiljeni. Ensi vuonna sitten taas Yrjönpäivänä jaetut ansiomerkit ja viirit Collanin Solki Erja Hägg Viirit Eija Tuomola Hanna Suominen Sanna ja Ilkka Laine Sanna ja Pekka Marjamäki Tarja ja Juhani Säteri Ismo Suonpää 7
TAITAVAT SUDENPENNUT HIRVENSALOSSA Lähdimme aamulla autolla klo 8:30 Niinijoelta Turkuun sudenpentutaitokilpailuun. Matkassa mukana olivat Alina, Inka, Niina ja Veera. 8
Saavuimme kisakeskuksena toimineen Wäinö Aaltosen koulun pihalle ja Riikka kävi ilmoittamassa PIKKUKE- TUT mukaan kisaan. Hetken aikaa odoteltuame siirryimme hiekkakentälle, numeroiduille paikoille. Meidän pentueen numero oli 21. Avajaisten jälkeen torvi törähti merkiksi ja pentueet kävivät paikalla olleiden tarvikkeiden kimppuun. Lähtötehtävänä oli yllätys yllätys: linnunpönttö. Tytöt kävivät tuumasta toimeen. Toisena koko porukasta (55 pentuetta ja monta seikkailijoiden vartiota) meillä oli hieno pönttö valmiina arvosteltavaksi ja pääsimme kohti seuraavaa toimintaa. Se oli lounasruokailu koulun ruokalassa. Kartoissa, jotka lähdössä saimme, oli ohjeet missä järjestyksessä rastit tuli kiertää. Niinpä osa lähti rasteille ja me menimme syömään. Ruuaksi oli jauhelihakeittoa. Vatsat täynnä lähdimme kohti rastia numero 8. Suunnistimme kompassin avulla metsän läpi, jonka jälkeen löytynyttä pururataa pääsikin kulkemaan koko loppumatkan. Rastin aiheena oli ensiapu. Maassa istui tyttö, joka oli kompastunut metsässä puun juureen. Hän oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja saanut kämmeneensä pienen avohaavan. Olimme kerranneet ajomatkan aikana tyttöjen kanssa ensiapua. Alkuun lähtö oli hieman vaikeaa ja seisoskeluun kului luvattoman kauan aikaa. Loputa tytöt pääsivät tuumasta toimeen ja ensiapuakin tuli annettua. Rastinainen kehui tyttöjen yhteistyötä ja kannusti heitä. Kärpässieniä ja chiliä! Rastinainen kehui tyttöjen yhteistyötä ja kannusti heitä. Välimatka rastille 7 oli tosi lyhyt. Rastin aiheena oli luonnontuntemus ja tehtävänä tunnistaa kuvan perusteella 10 sientä. Kärpässienet ja lampaankäävät menivät kuin vettä vaan. Kangasrousku ja vaaleaorakas vaativatkin jo hieman pohdintaa... Jälleen korostui Pikkukettujen hieno yhteistyö! Kolmannella rastilla, jonka numero oli 6, piti tunnistaa kuudessa eri risteystilannetta kuvaavassa kuvassa se, jolla on väistämisvelvollisuus (autoilja ja jalankulkija/pyöräilijä). Tytöt miettivät hetken ja juttelivat hiljaisesti yhdessä. Olin yllättynyt kuinka hyvin he Teksti Riikka Onnela tiesivät, vaikka eihän kaikki oikein olleetkaan, sillä kuvat olivat aika haastavia. Seuraavalla rastilla aiheena oli kotikokki. Jälleen rastitehtävä oli aika haastava. Pentue sai yhteisesti maistettavaksi ja tunnistettavaksi 10 kpl pieniä juureskuutioita. Nämä kotimaiset juureskuutiot tuli maistella ja haistella ja kertoa lajike saattajalle, joka kirjasi ne ylös. Joukossa oli myös sellaisia kuin piparjuuri ja palsternakka. Enpä siis yhtään ihmettele tyttöjen vastausta toiseen näistä: chili! Naureskelimme yhdessä jälkeenpäin, ettei se tainnut se chili kuulua niihin kotimaisiin juureksiin. Rasti numero 4 sijaitsi korkean kallion laella. Ympäristönsuojelu-aiheisen rastin tehtävänä oli lajitella roskat oikeisiin sankoihin. Hämäyksen vuoksi rastilla oli paljon kartonkijätettä eri muodoissa. Esimerkiksi Pauligin kertakäyttömuki meni meidän maalaisten mukaan ilman muuta poltettavaan jätteeseen eikä kartonkikeräykseen. Seuraavaksi tutkimme karttaa intensiivisesti ja huomasimme, että meidän pitää taivaltaa kolmosrastin ohi pitkän matkaa kakkosrastille. 9
Sen suoritettuamme pitää palata koko matka takaisin kolmoselle, jonka jälkeen kävellä jälleen kakkosen ohi kohti rastia numero 9. Tytöt kyselivät epäuskoisina, olenko tosissani. Valitettavasti minun oli se myönnettävä. No eipä muuta kuin lämpimän sään kunniaksi jalkaa toisen eteen mars! Tytöt rastivastauksia pähkäilemässä. 10 Jonotusongelmia Kakkosrastilla oli oikein mukava herrasmies ottamassa ilmoittautumista vastaan. Hän kehui muillekin kuinka hienosti Pikkuketut osaavat ilmoittautua. Tehtävänä oli tutkia minuutin ajan talon pohjapiirustusta, jossa oli 10 tavaraa eri huoneissa. Saattaja sai osallistua kuvan tutkimiseen ja neuvoa pentuja kuvan havainnoinnissa. Sen jälkeen oli kolme minuuttia aikaa sijoittaa samanlaiselle, mutta tyhjälle, pohjapiirrokselle samat tavarat samaan pakkaan ja samaan asentoon. Tehtävä sujui varsin mallikelpoisesti. Takaisin kolmoselle kipittäessämme törmäsimme alastarolaisiin, jotka kertoivat joutuneensa jonottamaan joka rastilla ja olevansa jo paljon alussa annettua tavoiteaikaa jäljessä. Luottavaisin mielin menimme rastille kolme. Mehän emme olleet joutuneet jonottamaan vielä missään. No siellä kolmosella tulikin sitten se ikävä yllätys... Jonotusaika vähintään puoli tuntia! Söimme eväitä ja aloittelimme tämän jutun kirjoittamista. Lopulta tuli meidän vuoromme. Tehtävänä oli suorittaa esterata mahdollisimman nopeasti. Suorittajia tuli olla kuusi, joten Inka ja Alina menivät radan kaksi kertaa. Radalla piti alittaa ja ylittää rima, juosta lankkua pitkin ja läpsytellä puista roikkuvia liukureita sekä pujottautua hulavanteen läpi. Rastimies lupasi lähtiessämme, että jonotusaikamme varmasti tullaan ottamaan huomioon kisan tavoiteajan mahdollisessa ylittymisessä. Käpyttelimme raipasta vauhtia toiseksi viimeiselle rastille. Sinne päästyämme ky-
syimme rastinaiselta otetaanko ylittämämme aika huomioon. Hän alkoi selvitellä asiaa. Siinä odotellessamme pohdimme, että jätämme tämän suunnistusrastin väliin mikäli ylitysaikaa ei hyväksytä. Viimeinen rasti oli nimittäin välipalarasti ja sen suorittamiseen menisi kuulemma vähintään puoli tuntia ja maalissa tuli olla viimeistään klo 15:45. Saapuessamme rastille 9 kello oli jo 14.45. Rastinainen tuli takaisin ja ilmoitti, että kilpailun johtaja ilmoitti ettei minkään rastin jonotusaikoja vähennetä vaan maali sulkeutuu todellakin klo 15.45 oli rastit sitten käyty tai käymättä! Kympin suoritus Päätimme joka tapauksessa koittaa reippaasti vielä rastia 9. Rastinainen antoi meille kartan ja käski ottaa lyijykynän ja hakaneulan esille. Tehtävänä oli kulkea nauhoitettu reitti läpi ja aina mehukattikanisterin löydettyämme tehdä hakaneulalla reikä karttaan sille kohdalle, jossa kanisteri oli. Yksi kanistereista oli hieman häviksissä mutta lopulta Veera ja Alina sitkeinä tyttöinä löysivät sen. Viimeisenä tehtävänä oli tehdä rastimiehelle ja itsellemme voileivät sekä keittää kaakaota. Väsymys alkoi jo vaivata ja leivän tekijöiksi ei ollut ruuhkaa. Palauttaessamme välipalan arvosteltavaksi, kaakao oli ehtinyt jäähtyä hieman liikaa. Leipä oli joka tapauksessa oikein hienosti koristeltu nukkuvine henkilöineen. Arvostelupisteen vieressä oli kilpailun maali, joten ilmoittauduimme samantien kilpailun suorittaneiksi. Kokosimme reippaasti kimpsumme ja kampsumme Naureskelimme yhdessä jälkeenpäin, ettei se tainnut se chili kuulua niihin kotimaisiin juureksiin. ja lähdimme kisakeskukseen katsomaan, joko alustavia tuloksia olisi saatavilla. Muutama rasti oli vasta tarkastettu ja niiden perusteella olimme johdossa! Emme jaksaneet pitkän päivän päätteeksi enää jäädä odottelemaan päättäjäisiä vaan lähdimme ajelemaan kohti Loimaata. Tulokset saapuivat myöhemmin kotiin. Olimme hienosti kymmenensiä. Pentueitahan oli se alussa kirjoittamani 55. Kurssien käyneitä Partiojohtajakurssi Eeva-Stiina Suominen Ryhmänohjaajakurssi Jaakko-Petteri Mäki ja Elmeri Kouri 11
Leikkimielinen lahjottavissa oleva lahjomaton kilpailu Raisiossa 28-29.5 2011. Teksti Sampo Ruohonen Kuva Juho Vainio Saavuimme Raisioon jo perjantai-illalla ja kaupunkikierroksen ja parin Afrikan-tähti kierroksen jälkeen kävimme nukkumaan ollaksemme virkeitä aamulla. Eli noin kahden aikaan nukkumaan perjantaina. Herätys oli aamukahdeksalta, ja puurojen jälkeen olikin kisan aika. Perinteisesti aloitus rakennusrastilla, jossa piti rakentaa possunroikotin, joka onnistui enemmän tai vähemmän sen sisälle eksyneiden (lahjonta) karkkien avulla, ja saimmekin parhaat pisteet sarjastamme. T ä m ä n j ä l k e e n siirryimme tekemään siansorkkia, joista tuli myös parhaat pisteet luultavasti jonkin kirjoitusvirheen kautta. Seuraavaksi oli vuorossa sian lahjominen, jossa yritimme saada sian maaliin mahdollisimman nopeasti lahjomalla sitä karkeilla. Siitä ei tullut varsinaisesti kovin hyviä scoreja, mutta yhden joukkueen ainakin päihitimme. 12 Sitten lähdimme kävelemään ruokarastille päin. Matkalla näimme mm. Myllyn. Kenelläkään ei tainnut olla rahaa mukana joten shoppailu jäi. Ruoaksi meillä oli pinkkiä puuroa ja pinkkiä muusia. Pinkki muusi oli omastakin Pinkkiä sen olla pitää. Sampo, Ilmari ja Iina lähtölaukausta odottamassa. mielestämme niin pahaa, että se ei ikinä päätynyt tuomaristolle asti. Veimme tuomaristolle kuitenkin pinkin puuron karkeilla koristeltuna. Karkit ainakin maittivat. Ai niin, tuomari oli koira. Muumipeikkoa ei saa nauraa Seuraavaksi suunnistimme urheilukentän ohi tekemään muovailuvahasta ylistyspatsasta rastin tuomareille. Ja parhaat pisteet siitäkin tuli. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään pururataa pitkin. Matkalla näimme mm. Muumipeikon, merirosvoja ja Hemulin. Tehtävä oli olla nauramatta ja olimme luultavasti vähän totista sakkia, koska jaetulle ykkössijalle mentiin. Sitten oli vuorossa hienot maisemat kallion päältä, ja visa, jossa ei saanut vastata liikaa oikein eikä väärin. Molemmista tulisi miinusta. Jatkoimme maisemien ihailusta tekemään ristinollalautaa, ja pelaamaan siinä tuomareita vastaan
Ai niin, tuomari oli koira. sikafleksillä. Jalkapallokentälle kävelemisen jälkeen ryhdyimme sikailemaan ihan sikana. Meidät käskettiin pitämään sikamaisia ääniä ja hyppimään järjestyksessä. No tässäkin pärjäsimme hyvin (miksiköhän?) ja ykkössija. Seuraavaksi pääsimme näyttämään laulutaitomme hämähämähäkissä uusilla sikamyönteisillä sanoilla. Nyt olisikin jo vähän taukoa ja suihkussa käynti ennen biletystä, josta saatiin pisteet. Ja eivät tainneet tanssiliikkeemme oikein purra tuomareihin, koska huonoimmat pisteet koko konkkaronkasta. Sitten vihdoinkin nukkumaan. Seuraavana päivänä oli jäljellä enää leirimerkin teko ja puheen tekeminen. Puheen jujuna oli, että se piti tehdä Jokikylän Pojista, joista emme tienneet mitään, ja se piti tehdä samaan aikaan kun pikakävelimme/juoksimme yläasteen ympäri. Ja tietenkin lopuksi palkintojenjako. Tulimme omassa sarjassamme kolmansiksi. Ja nauruhermoja oli kulutettu taas runsaasti. Reissussa sikailivat Ripsa, Iina, Ilmari ja Sampo. Flowparkissa Partioparaatissa ryhdikkäästi marssineet saviset antautuivat rivissä kävelyn jälkeen hiukan letkeämpään menoon Turun Flowparkissa. Tässä muutamia tunnelmakuvia viime keväältä. Evästauko. Pekka auttaa Kiiaa lukkojen kanssa. Tuomasta ei pelottanut. 13 Annea pelotti.
Kompassi- kesäretki keräsi heinäkuun viimeisenä viikonloppuna pienen, mutta sitäkin laadukkaamman joukon savisia Tammelaan, Pikkaraisen metsänvartijan tilalle. Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa. 14
Kuvat Riikka Onnela ja Suvi Honkavaara 15
SUDENPENTUJEN PUUHAT Väritä pellet! Ratkaise ristikko! 16 Tehtävät laatinut: Juho Karén
YHTEYSTIETOJA SUDENPENTULAUMAT Etanat Riikka Onnela 040-5301748 Erja Hägg 050-5360193 Anne Kanerva 050-5313069 Broiskut Riikka Onnela 040-5301748 Erja Hägg 050-5360193 Anne Kanerva 050-5313069 Lippukunnanjohtaja Marjaana Lätti 040-8271658 SEIKKAILIJAT Munakkaat Ilmari Kouri 040-7024065 Sampo Ruohonen 0400-408339 Eero Saari 040-7702773. Nasut Elina Asikainen 040-8641145 TARPOJAT Unikeot Eeva-Stiina Suominen 050-5536613 Maija Laine 040-5498332 Kalustonhoitaja Ismo Suonpää 0400-541610 Koulutusvastaava Suvi Honkavaara 040-7300866 Kilpailuvastaava Ville Laine 050-5768823 HUOMIO!! Kolon oviin on vaihdettu uudet lukot, jotka pitää sulkea avaimella. Jo toistamiseen ryhmä on saapunut kololle ja todennut oven olevan sepposen selällään edellisen porukan jäljiltä. Vähän tarkkuutta nyt! 17
ILMOITUKSIA Kalenteriketun terveiset Pian koittaa monen mielestä paras aika vuodesta; joulu. Joulun aikaan kuuluu olennaisesti myös partiolaisten adventtikalenteri. Adventtikalenterimyynnillä on Suomessa ja meillä pitkät ja ansiokkaat perinteet: adventtikalentereita on myyty jo yli 60 vuotta! Kalenterin myyntihinta on 6 ja sen tuotto tulee kokonaisuudessaan partiotoiminnan tukemiseen (vartio, lippukunta, piiri ja keskusjärjestö). Meillä adventtikalentereita myyvät seikkailija- ja tarpojavartiot. Heidät löydät lokamarraskuussa kololta ja parina päivänä kaupasta. Myyntipäivät ja -ajat ilmoitetaan lähempänä ajankohtaa facebookissa ja blogissa. Partiolainen itse on adventtikalenterin paras myyjä. Meidät tunnistetaan partioasusta, vähintään partiohuivi pitäisi olla kaulassa. Myös reipas ja kohtelias käytös kuuluu myyntitilanteeseen. Vanhemmat teillä on nyt hyvä tilaisuus neuvoa, mitä kannattaa sanoa ja miten käyttäytyä myyntitilanteessa. Adventtikalentereiden myyminen on helpointa aloittaa tuttujen ihmisten luona. Myös vanhemmat voivat myydä kalentereita esimerkiksi työpaikoillaan. Nyt vain odotellaan, että 15.10. tulisi ja kalenterit voisi noutaa ja myyminen alkaa. Kalenterikettu Elina Asikainen www.saviset.blogspot.com www.facebook.com -> Partiolippukunta Loimaan Saviset -> keskustelut, -> adventtikalenterit Kalenterin hinta vuonna 2011 on 6 euroa ja kalenterin on kuvittanut Lasse Katainen. 18
ILMOITUKSIA Loimaan Savisten SYYSKOKOUS sunnuntaina 30.10 klo 14 Kololla Kaikki jäsenet tervetuloa! leiri samoajille ja vaeltajille 6.-10.6.2012 Sauvon Ahtelassa Älä missaa! Hetki lyö, meille hetki lyö En vaan päivää seuraavaa mä tiedä Milloin kohdataan (Katso seuraavalle sivulle, niin tiedät milloin!) 19
Koko lippukunnan yhteinen syysretki Oripään metsästysmajalla Seikkailijat, tarpojat ja sitä vanhemmat retkeilevät koko viikonlopun pe klo 18 - su klo 11, sudenpennut vain lauantaina klo 9-17. Retkenjohtaja Tiia Levonen Sudenpentuohjelmasta vastaavat Suvi Honkavaara ja Marjaana Lätti Lisätietoa ja ilmoittautumislomakkeet jaetaan ryhmille pian!