3 Pääkirjoitus 5 Apinajengi: lippukunnan tulevaisuus? 4 6 7 8 10 11 12 14 18 21 24 26 27 Intiaanikesä -07 VJ-kurssi '07 Ameeba-vartion ihmeellinen retki PP-osaston syyshaikki "Aarnio" Ei mitään 65-vuotisjuhlistus Partiolaisten 21. maailmanjamboree Nahkaliljat Päre testaa: lippukunnanjohtajat Sudenpenturetki "Taiga" Huhutaan, että... Kaupallisia tiedotteita Yhteys- ja muita tietoja Hyviä uutisia jo vuodesta 1959 Perinteinen miestenlehti Haagan Eräveikkojen pää-äänenkannattaja Päätoimittaja: Tomi Nieminen Vastaava päätoimittaja: Tom Henriksson Toimitus: Pentti Hämäläinen, Lauri Jahkola, Mikko Kari, Aapo Kiilunen, VIlle Kämäräinen, Santeri Lehtonen Taitto: Eemeli Kantola Kansikuva: Tom Henriksson Muut kuvat: muut johtajat Tyhjäntoimittajat: loput Painopaikka: siellä sun täällä Levikki: noin 100 Päre myös netissä: www.haaganeraveikot.fi
Pääkirjoitus Vuosi 2007 on ollut lippukuntamme 65. toimintavuosi. Vivahteikas historiamme on kuitenkin monille pimeän peitossa. Itsekään en tunne lippukuntamme historiaa kovin hyvin, mutta kulunut vuosi on sentään kirkkaana mielessä. Samana vuonna kun juhlimme 65-vuotista taivaltamme, juhlii partioliike sadan vuoden taivaltaan. Eräveikot ja partioliike ovat elinvoimaisia, mikä tekee Juhlista tekee erityisen mieluisan. Tästä on hyvä jatkaa harrastusta, jonka arvot ja ihanteet ovat säilyneet vuosisadan. Vuoteen on mahtunut kaikenmoista. Keväällä vartiolaiset olivat sisarlippukuntamme Suosirrien kanssa yhdessä Kavalahdessa piirin kämpällä. Kesällä lippukunnan kesäleiri nousi pystyyn kämpän lähelle ja samaan aikaan osa johtajista oli Englannissa osallistumassa maailmanlaajuiselle Jamboreelle. Syksyllä sudenpennut yöpyivät pakkasella hiekkakuopan vierellä teltassa ja grillasivat hampurilaisia iltapalaksi. Ryhmät tekivät omia reissujaan ja johtajat kävivät kursseilla kouluttautumassa entistä ehommiksi. Tässä on vain osa vuoden monista tapahtumista! Vuosi 2007 jää viimeiseksi lippukunnanjohtajavuodekseni. Seuraajani Lauri on jo innoissaan suunnitellut tulevaa vankan koulutuksen saattelemana. Kokemuksesta voin sanoa, että pesti tulee varmasti olemaan haastava ja erittäin mieluisa. Eräveikkojohtajat ovat mielestäni aivan huipputyyppejä. Persoonallisuutta löytyy ja kaikki ovat erilaisia. Toisilla hommat käy huristen, toiset keskittyvät aivan erilaisiin yksityiskohtiin. Tapahtumissa uhkuu yhdessä tekemisen meininki ja mikä tärkeintä - kipinä tekemiseen tulee puhtaista arvoista. "Haluan palvella, haluan näyttää esimerkkiä, haluan tuoda muillekin mahdollisuuden upeaan harrastukseen". Kiitos Eräveikot, olette eri kivaa sakkia! Pena 3
Intiaanikesä -07 30.7. 5.8.2007, Vihti Aurinkoisena maanantaipäivänä joukko iloisia Eräveikkolehmipoikia saapui IsonKairin rannalla sijaitseville alangoille. Ameriikan uudisraivaajien tavoin Eräveikot ryhtyivät pystyttämään leiriä, joka olisi heidän kotinsa seuraavien päivien ajan ja niin nousivat Niger-harjateltat pystyyn sutjakasti kuin partiopoikien toimesta konsanaan. Näin vietettiin lokoisaa leirielämää erilaisten arjen haasteiden parissa puuhaten, kunnes tuo kauan odotettu juhlapäivä 1.1.2007, jolloin tunnetusti vietettiin partion satavuotisjuhlaa, koitti. Tuona päivänä muisteltiin entisaikojen partiota ja kokeiltiin millaista on elämä Britanniassa, partion siemenmaassa, erilaisin peribritannialaisin ruoin ja leikein. Päivän aloitti juhlallisesti lipunnosto ja tämän jälkeen seuranneet leiriuutiset. Päivä oli aurinkoinen monen päivän sateen jälkeen ja se ruokki ihanaa juhlantuntua entisestään. Seuraavana päivänä koitti vierailupäivä jolloin vanhemmat saivat tutustua leiriin poikien opastamana ja kaikki saivat nauttia sattumatäytteisestä hernekeitosta. Vierailupäivän päätteeksi reippaasti selvinneet sudenpennut lähtivät koteihinsa ja vartiolaiset jäivät odottamaan seuraavan päivän suurta koetusta, vaellusta. Raskaan, mutta antoisan vaelluksen päätyttyä, myös vartiolaiset lähtivät kotiin hymyssä suin. Taas oli koettu jotain hienoa, kenties elämyksiä ja seikkailuja. Tomi Nieminen 4
Apinajengi: perusvartio vai lippukunnan tulevaisuus? Kuten hyvin tiedämme, on maailma litteä kuin pannukakku ja Apinajengi-vartio on sen keskipiste. Kaikki muu puhe on valhetta. Apinajengi on vartio, joka ei tavoittele yhteistä hyvää, saati sitten maailman pelastamista, vaan kaikki tämä tulee siinä sivussa tavoitellessa omaa etua, toisin sanoen Apinajengin etua. Emme ole vain vartio jossa on "vain" vartiolaisia, olemme paljon muutakin, nimittäin Apinajengiläisiä. Tähän meidän rakkaaseen kommuuniin kuuluvat Majuri Pösä, Luutnantti Miikanen, Korpraali Osto, Kersantti Vili, Vääpeli Miko sekä rautaisella otteella komentavat Sulttaani Kassu I ja Kuningas Ville XIV. Tässä yhteisössä kaikki ovat tasa-arvoisia, tosin sillä poikkeuksella, että Kuninkaalla ja Sulttaanilla on aina veto-oikeus. Olemme tällä hetkellä lippukunnan vahin vartio ja siksi meitä voi myös pitää lippukunnan viisaimpina, eniten neuvoa-antavina ja kaikkein tärkeimpinä henkilöinä Haagan Eräveikoissa. Me edustamme sitä eliittiä, joka tulee vielä jonain kauniina päivänä johtamaan lippukuntaa. Kokouksiamme emme vietä ulkona tätejä kadun yli taluttaen, vaikka se niin huisin hauskaa onkin, vaan sen sijaan teemme hampurilaisia...eiku siis ööö... joo. Tässä tavoittelemme ryhmähengen kohottamista, ja kun sen saavutamme, voimme levittä sitä ihanaa tunnetta ympäri maailmaa. Osallistumme myös lippukunnan johtajiston kokouksiin jonne vain harvat ja valitut pääsevät. Näissä huippusalaisissa kokouksissa suunnitellaan kaiken maailman tärkeitä asioita, kuten Megabileiden järjestämistä kaikkille läntisen Helsingin lippukunnille. Kun vielä pääsemme tällaisiin tapahtumiin edustamaan, niin nousee statsimme rankingissa päätä huimaavaa vauhtia. Suunnitteilla on myös oman valtion perustaminen, tietenkin Etelä-Haagaan, koska kansakunnan asukkaathan meillä jo on, mutta ongelmaksi onkin noussut kysymys siitä, voimmeko jatkaa edelleen Haagan Eräveikoissa, vaikka lippukunta edelleen sijaitsisi Suomen puolella. Tästä johtuen on projekti jäädytetty siihen asti, kunnes ratkaisu kiistaan löytyy. On myös huhuttu, että tämän valtion johtoon nousisi jo edesmennyt sotaveteraanimme ja sotasankarin statuksen saanut Marsalkka Antton, joka kaatui tai ainakin kompastui noin vuosi sitten taistelussa, mutta se asia jää kuitenkin nähtäväksi. Kuningas Ville XIV -L'etat, c'est moi 5
VJ-kurssi '07 Kevät 2007, siellä sun täällä VJ-kurssi alkoi Huopalahden juna-asemalta <Joku päivä> <joku aika>. Siellä meidät jaettiin vartioihin. Jaon jälkeen meidät lähettettiin kaupunkisuunnistukselle, joka sisälsi kaikenlaisia rasteja. Kaupunkisuunnistuksen jälkeen olikin vuorossa bussimatka MV:n kämpälle. MV:n ja KISSin kämpälle päästyämme oli vuorossa tutustumis- ja muita leikkejä. Leikkien jälkeen menimme sisälle ja majoituimme. Pojat MV:n ja tytöt KISSin puolelle. Majoittautumisen jälkeen teimme saksalaisten "panssarivaunun". Sen kanssa MV:t leikkivät World War II:ta ja siellä sai yksi jos toinenkin MV "hieman" damagea kenttätykistöstä. Kun panssarivaunu oli tuhotutunut, oli vuorossa Finnish Scout Poker Tour. Tourin aikana lähti eräs MV vatsataudissa kotiin, mutta se ei pelaajia haitannut. Tour joujduttiin lopetamaan, kun nimettömät johtajat saivat tarpeekseen naurusta ja melusta (taisi osasyyllisenä olla myös erään MV:n 35-asteiseksi lämittämä huone...) Toinen päivä jatkuikin sitten erilaisten ohjelmien ja jatkuvan syömisen tahdissa. Toinen yö oli aivan samanlainen kun edellinenkin, mutta puut takavarikoitin meiltä jo ennen klo 20:00. Toinen viikonloppu aloi jo hieman lämpimämmissä olosuhteissa. Silloin suuntana oli Vuoren Valppaiden "kämppä" jossain Suomen ja Venäjän välissä. Siellä heti aluksi jaettiin VJ:n turvaoppaat, jotka oli tarkoitus opetella ulkoa leirin aikana. Ohjelmaa ei perjantaina juuri ollut, joten HEV:in kurssilaiset olivatkin omissa oloissaan karkkien, turvaoppaan ja diabolon kanssa. Toisen viikonlopun lauantai oli sitten vähän toiminnantäyteisempi. Heti aamiasella ehdittiin polttaa maa Trangian alta mustaksi ja pekonit paloivat. Ohjelmassa oli kuulustelua, kuinka hyvin turvaopas oli luettu, puhuttiin VJ-kursseista ja kaikkea muuta. Toinen viikoloppu loppui äitienpäivän takia lauantaihin, mutta ei se haitannut. Kurssi oli loppujen lopuksi kiva ja opettava, mutta sen VJ-todistuksen voisi pian lähettää tännepäin. Santeri Lehtonen 6
Ameeba-vartion Se partioretki -retki 23 25.11.2007, Känpälläpä Huimapäisyyttämme päätimme lähteä retkelle kenties vuoden synkimpänä kuuna sekä nauraa pimeydelle ja rännälle päin naamaa. Retkellä opettelimme perinteisiä partiotaitoja ja suoritimme mm. nuotiomestari-taitomerkkejä. Perjantai-iltana lähtiessämme satoi yllättäen vettä. Vartiolaisten majoittautuessa korjasivat johtajat kämpän keittiön lampun. Loppuilta kului lämppäreitä syödessä, iltanuotiota suunnitellessa ja täysikuuta ihmetellessä. Lauantaina oli herätys kello kahdeksan. Puurot keitettyämme ja poskeen pisteltyämme ryhdyimme valmistelemaan retken kohokohtaa, telttasaunaa. Vartiolaiset lähtivät kottikärryillä hakemaan kiviä saunaamme samalla, kun johtajat sommittelivat pressua. Kun kiuas oli koottu, ryhdyimme kiehisten tekoon. Lounaaksi valmistimme nakkisoppaa. Mahat täynnä keittoa pidimme ruokalevon, jonka aikana mm. pelasimme kiertopokkaa ja kuuntelimme radiosta himotuimpien kappaleiden listaa. Kun Tomi meni telttasaunaa lämmittämään, me muut ryhdyimme tekemään nuotioviittoja. Mikko Kari 7
PP-osaston syyshaikki "Aarnio" 21 23.7.2007, Nuuksio Ilta oli kaunis, kun osasto Haagan Eräveikkojen partiopoikia nousi autoista Nuuksion kansallispuistossa Espoon perukoilla. Paikalle oli tullut tusina reipasta vartiolaista lippukuntamme PP-osaston vuotuiselle syyshaikkille. Syyshaikin tavoitteena oli oppia suunnistustaitoja nousujohteisesti sekä selvitä yön yli laavulla. Ilta alkoi jo pimentyä, kun suuntasimme yöpymään parkkipaikalta Saarilammelle. Reitti oli selvästikin haastava, koska muutama rehellisin partiopoika myönsi eksyneensä kesken matkan. Johtajiston neuvoin kuitenkin matkamme vajaan kilometrin verran suoraa tietä ilman risteyksiä järvenrantaan päättyi onnellisesti lähes loppuun asti. Lauantaiaamuna, ennen matkaan lähtöä, jakaannuttiin pienryhmiin. Näin jokaisella oli mahdollisuus harjaantua suunnanotossa oman taidon mukaan. Matkaa läheiselle järvelle oli kilometrin verran, tosin metsän halki! Suunnanotto opittiin nopeasti. Kaikki oppivat myös lukemaan karttaa ja osa oppi, ettei suohon kannata pludata. Oli brunssin aika. Aamupäivällä isompi osasto kävi Kattilalla ihmettelemässä hiidenkirnua ja kuuntelemassa johtajaa, joka ammensi tietoa luokanopettajien opetuspolkupaketista. Haukanholman nahkiaispolun jälkeen oli vuorossa lounas. Haukkalammen joka kolkka oli aivan täynnä joitain ihme partiolaisia, mutta löytyi sieltä tilaa muutamalle eräveikollekin trangialounaan laittoa varten. Holma-Saarijärven saari oli kovin varattu, joten majoituimme järven rannalle Helsingin Erä-Majavien viereen. Illalla Lauri saapui pakalle mukanaan 30 l juomavettä, useita pareja kumisaappaita ja varasukkia, varavaatteita ja muuta mukavaa, mitä olimme tilanneet päivän aikana. Olivathan useammalla jääneet varakengät ja kumisaappaat kotiin. Sunnuntai alkoi kiritaipaleella Siikaniemeen, josta brunssin jälkeen siirryttiin bussilla Leppävaaraan. Leppävaarasta ei suinkaan jatkettu junalla kololle, vaan käteen annettiin uusi kartta ja suunnistus jatkui. Matkan varrelta löytyi partiopoika (Lauri) ison ja painavan rinkkansa kanssa. Oli hyvä hetki tutkia rinkan sisälmystä ja miettiä, mitä retkelle kannattaa ottaa mu- 8
kaan ja mitä ei. Ainakin, jos retkikirjeessä puhutaan kumisaappaista, ne kannattaa ottaa mukaan ihan oman viihtyvyyden vuoksi! Jotta haikki ei olisi pelkkää kävelemistä, vuorossa oli Patterimäen aurinkokuntamalliekskursio ja Iso-Huopalahden kaatopaikkaesitelmä. Näiden koulutusten jälkeen kalakeitto maistui mahtavalta Iso-Huopalahden, vanhan kaatopaikan, huipulla. Talin Keilahallin takaa löytyi muutama Mahtikettu, jotka olivat järjestäneet hernepyssyjä ja elukoiden kuvia maalitauluiksi. Vain taitavimmat hannuhanhet osuivat, mutta kivaa oli. Maisemat alkoivat vaikuttaa jo kovin tutuilta, vaikka kartan mukaan olitiin metsän keskellä ja lähistöllä meni vain muutama tie. Haagan talot ilmestyivät Riistavuoren takaa näkyviin, vaikka niitä ei kartassa ollutkaan! Vähitelleen alkoi selvitä, että joku kiero oli mennyt poistelemaan asutusta kartalta ja lisännyt metsää tilalle. Kaupungin viherkäytävän läpi kulkeminen oli säilyttänyt illuusion kiitettävästi. Olipa mukava kävellä kololle. Oli perinteisen kinuskikakun vuoro! Aapo Kiilunen 9
10
65-vuotisjuhlistus 10.11.2007, Kämppä Liput saapuivat. Lippukunnanjohtajamme Pentti kohotti maljan ja lausui kauniita sanoja. Koko päivän jatkunut vesi- ja räntäsade hellitti hieman. Kämpän pihalla oli alkamassa Haagan Eräveikkojen 65vuotisjuhlatilaisuus. Kämpälle oli tullut kourallinen valveutuneimpia eräveikkoja ja heidän vanhempiaan. Aamupäivällä oli ollut jo kämppätalkoot. Piha oli haravoitu ja paikkoja kunnosteltu. Polttopuita oli saatu talven varalle. Puuvajan ja huussin oviin oli kiinnitettiin lukot. Tulevaisuudessa halot säilyvät vain eräveikkojen käytössä ja huussipalvelutkin pysyvät pelkästään lippukunnan omassa käytössä. Varaston eteen oli pystytetty katos juhlatilaisuutta varten. Talkoolounas oli tarjottu ja sateeseen kyllästyneimmät olivat lähteneet jo kotiin. Bileet paranivat ja juhlaohjelma alkoi. Synttäreillä on usein ongintaa, niin myös meillä, tosin ilman karkkia ja krääsää. Vanhemmat harjoittelivat laavun pystytystä ja lapset antoivat ohjeita sivusta. Suosikkiohjelma oli keilojen kaataminen sankoruiskulla. Melkein samaan ylsi hassun hauska luontopolku, jonka varrella äänteli hiirihaukka (täytetty) ja jossa esiteltiin Suoukon puuistutuksista. Toisinaan puu kasvoi juuret ylöspäin ja välillä pelkästään kiven päällä. Onpa merkillistä! Juhlaohjelman oli onnistunut ja oli juhlatilaisuuden vuoro. 65-vuotiaalle lippukunnalle hurrattiin railakkaasti. Glögimalja maistui hyvältä ja juhlatilaisuus oli alkanut. Vanhoille lippukunnanjohtajille, Antti Haloselle ja Aapo Kiiluselle, jaettiin lippukunnan kultaiset ansiomerkit. Tilaisuus oli lyhyehkö, mutta sitäkin arvokkaampi: soihdut loistivat, lausuttiin kauniita sanoja, höyryävä malja lämmitti kättä, sä ei. Herkullisin osa juhlasta oli vielä jäljellä: vanhempainneuvoston suussa sulava kääretorttu ja pullakahvit. Herkkuja oli varattu varmuuden vuoksi niin paljon, että pullaa ja glögiä jäi mukavasti yli johtajaneuvoston kokouksiin mussutettavaksi. Paljon onnea eläkeikään ehtineelle lippukunnalle! Aapo Kiilunen 11
Partiolaisten 21. maailmanjamboree 27.7. 8.8.2007, Englanti, Hyland's Park Tonppa, olit leirilippukunnanjohtajana partiolaisten 21. maailmanjamboreella Englannissa. Minkälaista se oli? Ensimmäiseksi johtamisesta tulee mieleen luonnollisesti oma leirilippukunnanjohtajaporukka. Kolmen viikon aikaisen yhteiselon aikana tuli ilmi, kuinka täysin erilaisia ihmisiä me kaikki olimme: tässä oli hyvät ja huonot puolensa, erityisesti hyvät. Auktoriteettiero ei aina ollut tarpeeksi selvä, ja varsinainen johtajamme Kimble halusi johtaa lähinnä esimerkillä: oikein sinänsä, mutta hän asetti riman ajoittain liiankin korkealle, yleistettävyyden yläpuolelle. Mitä opit johtamisesta? Omasta jaksamisesta tulee muistaa huolehtia kunnolla, jotta voi johtaa, ja jaksamisen rajat riippuvat ihmisestä, tilanteesta ja ajankohdasta. Johtamisen päämäärästä opin myös paljon. Kimble tiivisti mielipiteensä näin: "Johdan, koska siten luon parempaa maailmaa". On myös kyettävä ottamaan vastaan palautetta, mutta tässä on aina huomioitava johtajien erilaiset tarpeet ja itsetutkiskelun kyvyt. Puolestaan englantilaisilta opin, että johtamisessa tulee aina muistaa pitää mukana hymy, luovuus ja huumorintaju, sekä mahdollistaminen: leiriportistamme tuli leiriläisten suunnittelemana - hienompi kuin mitä olisin koskaan osannut paperille piirtää. Minkälainen jamboreekokemus oli llpkj:n näkökulmasta? Ei ainakaan kovinkaan samanlainen kuin leiriläisen, vaikka toiseen suuntaan oli mainostusta tehtävästä, ja kuten voisi kuvitella (älä ihmeessä tule tähän tehtävään leiriläisen elämää haikaillen!). Tarkoitan nyt sisältöä: monissa ohjelmissa leirilippukunnanjohtajana sai lähinnä katsella leiriläisten tekemisiä heidät perille saatettuaan. Toisaalta tämäkin oli hienoa, sillä koko ajan tiedosti, että oma läsnäolo mahdollistaa suoraan yli kolmenkymmenen leiriläisen elämyksen (tule tästä syystä). Toki usein mentiin mukaan, itse esimerkiksi pääsin ainoana johtajana jollapurjehtimaan, kun meillä oli ylimääräinen pääsylippu ja kun muut johtajat näkivät anovan katseeni. 12
Paljon myös juostiin kokouksissa, ja tehtävää sitten riitti esimerkiksi ensiapuasioissa, joista vastasin, ruoanlaitossa ja - jakamisessa, erilaisten tilpehöörien kuljettamisessa; toisaalta omaa vapauttakin oli, ja aikaa omiin kokemuksiin. Opettelin esperantoa ja solmuja jenkin kanssa, soitin säkkipilliä, katselin kendo-esitystä, pelasin japanialaisia vastaan gota, osallistuin unkarilaiseen kansantanssiin, ihmettelin tahitilaisten väriloistoista tanssia... tässä pieni murto-osa kaikesta. Tarkennankin vielä: llpkj:na kokee huimasti asioita, mutta tämän takia tehtävään ei kannata lähteä, sen verran omia haaveitaan joutuu leiriläisten puolesta hiljentämään. Lähtisitkö samaan tehtävään seuraavalle maailmanjamboreelle Ruotsiin 2011? Jos saisin mahdollisuuden, ehdottomasti. Tom Henriksson 13
Nahkalilja, Late+Mikko+Tonppa 30.6.-1.7.2007, Haaga-Kämppä Tämä on tosi kertomus eräveikkojen Mikko Karin, Tom Henrikssonin ja Lauri Jahkolan vaelluksesta, niin kuin he sen muistavat ja muistiin merkitsivät. Oli kesäkuun 30. päivä vuonna 2007. Matkaan lähdettiin niukkojen yöunien jälkeen varhain aamulla ja perille päästiin seuraavan kuukauden alussa. Matka taitettiin teitä ja vähässä määrin peltoja ja soita pitkin. Taukoineen keskinopeus oli vähän yli 3 km tunnissa. Mieliala vaihteli mutta ryhmä pysyivät koossa ja sovussa keskenään. Sää oli leuto ja puolipilvinen. Kämppä - 61,2 km Oli keskiyö. Kämpän pihaan talsimme rivissä Volgan lauttureita hoilaten. Sauna oli lämmin ja Uu paistoi tuvassa lettuja. Aaron Mustista Veljistä oli myös vastassa. Late painui järveen. Oli kylmä, mutta kipu hellitti hetkeksi. Mikko meni heti nukkumaan, nousi vielä hetkeksi syömään lettuja kunnes simahti lopullisesti. Ei muuten ollut valittanut kertaakaan matkan aikana. Tonppa lepäsi vähän, söi ja manaili kesätyöpaikkansa uutta mallistoa. Sauna oli kuuma ja teki tehtävänsä. Yöllä Tom mumisi ja näki painajaisia Kalevala-korun mainoksista. Aamulla syötiin äkkiä puurot ja juotiin kaakaot. Ladan kyydissä paluumatkaan kului murto-osa siitä ajasta, jonka olimme kävelleet. Olipa mukava tapa matkustaa. Löytlahdentie 60 kilsaa täyttyi Löytlahdentiellä erään ison kiven kohdalla. Samoilla vaiheilla kuului metsästä kova rysäys, mutta olimme liian väsyneitä kuvittelemaan, mikä sen teki. Pelkkää epätoivoa. Pientareella oli loputtomasti kiiltomatoja. Puomille tultaessa epätoivo kääntyi hiljalleen onneksi. Kiljavantie - 53 km Ylitimme tasoristeyksen ja tulimme Kiljavantielle. Loputon tie! Joka mutkan takaa odotimme näkyvän kyltin Sääksin uimarannalle. Autolla matka menisi hujauksessa. Kihisin kiukusta ja kiroilin kun vihdoin pääsimme tienhaaraan. 14
Pisimmät kaksi kilsaa mitä olen kävellyt. Piti ottaa vähän lukua bussipysäkillä. Kuljimme Sääksjärven itäpuolta metsätiellä ja johdin viimeisestä kohdasta joukkomme harhaan. Hanko-Hyvinkää-tie humisi jossain suoaukean takana. Ei mitään väliä, harpoimme sen poikki ja vähän pludattiin. Asvaltilla oli kipeä kulkea. Nurmijärvi - 41,8 km Kuljimme leppoisasti tienvartta pitkin. Välillä kävimme peltojen kautta. Vanhat metsäpolut olivat tyystin kasvaneet umpeen. Kirkonmäelle kivutessa kivut katosivat ja kaikki nauratti. Syötiin loput eväät museokahvilan edessä, paitsi omenat, suklaa ja makkarat. Kirkolta lähdettäessä mieliala oli mitä mainioin. Olimme voiton puolella! Lyhensimme matkaa laulamalla. Samalla kävelimme huomaamatta risteyksen ohi ja saimme 3 kilsaa lisää taivalta. Laulut kuluivat loppuun ja Uotilantiellä mieli oli jo maassa. Onneksi kysyimme tietä, ettei tarvinnut koukata vielä kaatopaikan kautta. Kartasta ei enää ollut apua. Palojoki - 33,9 km Vieraanvarainen lenkkeilijä toivotti meidät tervetulleeksi Aleksis Kiven syntymäkodin luona. Otimme neuvosta vaarin ja kiipesimme Taaborinvuorelle, jossa kesäteatteri esitti paraikaa Nummisuutareita. Nääntynyt joukkomme sai kahvit, teet ja pullat pilkkahintaan. Mehut tulivat vielä kaupan päälle. Hevonen laukkasi näyttämölle perässään kärryt väkeä täynnä. Me kiitimme kovasti ja poistuimme. Haettiin A. Kiven museomökistä muinainen kartta, jonka turvin matkaa jatkettiin. Riipilä - 24,7 km Tarmo-lähikauppa oli suljettu jo kahdelta, 20 minuuttia ennen saapumistamme paikalle. Jatkoimme tauotta Kuusituvalle, joka vielä toistaiseksi on piirin kämppä. Täytimme vesipullot kaivosta ja kuivattelimme sukkia portailla. Tontilta oli melkein kaikki puut kaadettu ennen sen myymistä. Tuuli puhalsi etelästä ja tarttui muovipussiin. Muutaman harppauksen jälkeen muovipussi oli taas tallessa mutta reisi revähti pahan kerran. Tästä tulikin ensiapurasti. Venyteltiin, laitettiin nilkkaan tukisidettä, jalkoihin hiertymälaastareita ja kuivia sukkia. Syötiin suklaata mielen piristämiseksi. Haalimme vielä isot palat tuohta muistoksi. Sudenkalliota kohti mennessä tie kulki pihan poikki, jossa vaihdoimme muutaman sanan maanviljelijän kanssa. Mies oli asunut paikalla syntymästään saakka ja epäili, ehdimmekö perille ollenkaan. Ylitimme Vantaan ja Nurmijärven kunnanrajan. Sudenkallio oli jylhä ja olisi ehkä ollut hyvä näköalapaikka, muttemme joutaneet katsomaan. 15
Lentokenttä Lentokentän aavoilta levisi omituinen löyhkä. Kerosiinin katkuun sekoittui ainakin roskaruoka, jätteet ja palanut kumi. Kuljimme asvalttia pitkin. Kiitotien päässä ihastelimme lentokoneita, joita nousi ilmaan nyt jatkuvalla syötöllä. Mossaberget Pääsimme kehä III:n yli liikennevaloissa, kuljimme pahaenteisen splättismestan ohi ja kohta edessämme olikin soralla päällystetty täyttömäki. Jätimme enimmät kantamukset mäen juurelle ja kiipesimme ylös. Söimme kevyehkön patonkilounaan, täytteinä juustoja, salaattia, kurkkua, tomaattia, maksamakkaraa, sipulia, tryffeliöljyä ja muita mausteita. Kokenut leirikokki tursotti maksamakkaraa leipäänsä: "Hygienia kymppi. Paatko tän pötkön takas tohon kenkääs." Tunnelma oli kansainvälinen, puhuttiin kieliä. Ihan ähkyinä rupesimme jahtaamaan Mikkoa makuualustarulla kädessä ja keksimme uuden leikin: Pony Clubbing. Bongattiin lentokoneita, mutta Tom ei saanut yhtäkään kuvattua. Jossain vaiheessa lentokoneita ei enää noussutkaan samaan tahtiin. Viimeisetkin irtoviikset irtosivat. Silvola - 11 km Sade päättyi ennen kuin ehti alkaakaan. Arvoimme hieman reittivalintoja, kokeilimme ryteikössä rämpimistä ja päädyimme Pitkäkosken luonnonsuojelualueelle. Tom luuli kameransa jääneen jonnekin mutta se löytyikin takin taskusta. Otettiin kuvia sillalla. Silvolan tekojärven kohdalla kivitettiin tyhmiä kylttejä muttei osuttu kertaakaan. Tom alkoi valittaa jostain ratsumiehestä. Haaga Oli sovittu, että lähdetään lauantaiaamuna ehkä jo viiden aikaan. Vähän ennen kuutta Laurikin pyöräili kolon pihalle. Kokeiltiin rinkkojen painoa. Mikolla taisi olla raskain. Kaikkea tarpeetonta oli pitänyt ottaa mukaan, että saatiin kahdeksan kilon mitat täyteen. Tarkistettiin asustus, sommiteltiin irtoviikset paikoilleen. Aiheena oli ranskalaisuus, mutta lopputulos oli lähempänä laitapuolen kulkijaa. Ensimmäiset kuusi kilsaa talsittiin ilman pysähdyksiä. Poseerattiin tukkipinon päällä. Naurettiin röhkivälle koiralle, vaikka sääliksikin kävi. Ensimmäinen pysäys oli Haltiavuorella. Venyteltiin, juotiin ja syötiin voisarvet ja suklaakeksit. Tihutti. Lauri Jahkola 16
Nahkalilja, Tomi+Hanna 25. 26.6.2007, Haaga Kämppä Taistelupari: Tomi Nieminen, Hanna Visuri, (Suosirrit) Huoltojoukot: Eemeli Kantola, Aapo Kiilunen, Lauri Jahkola, Jaakko Weuro Remuposse: Olli Mattila (Mustat Veljet), Veikko Kotimäki, Tom Henriksson Reitti: Salaista salaisempi (eli Haaga, Lahnus, Klaukkala, Perttula, Röykkä, Kiljava, Vihti) Menyy: roiskareita, salamimakkaraa, gourmet-mättöä huoltojoukon ansiosta Antikliimaksi: sade Kiljavantiellä Kliimaksi: tunne, kun jalkoihin ei sattunut enää, Gourmetsafka ja sauna hunajien ja turpeiden kera Erehdys: kävellä hetki saapumisen toivossa. ilman taukoja Röykkään Riemuvoitto: voittajafiilis Opetus: hullut kävelee kun pyöräkin on keksitty. Tomi Nieminen 17
Päre testaa: lippukunnanjohtajat Valta on vaihtumassa lippukunnassamme vuoden vaihteessa, kun Pena luovuttaa pyhän istuimensa Latelle. Päre ryhtyi testaamaan tämän historiallisen hetken osapuolia muutamalla kysymyksellä. Testauksessa HEVLPKJnro.20032332371 Nimi, Ikä, paino, pituus. Late, Lauri Akseli Jahkola, 22v, "Kesällä oli 73kg, mutta saattaa olla enemmänkin", 178cm Miksi olet partiossa? "Siksi että liityin siihen vanhempieni ja kavereiden kannustuksen myötä eikä ole tullut syitä erotakaan. Lisäksi partiossa saa tehdä asioita jotka ovat hyödyllisiä ja kotona on aina kannustettu tekemään fiksuja." Paljonko nousee penkistä? "50kg, mutta eipä tule kauheasti kokeiltua" Paras laulu maailmassa? "Koetan luopua suosikkijärjestelmistä, mutta ehkä kuitenkin Muksis." Mitä opislelet? "Lääketiedettä" Mitä harrastat? "Partiota. Voidaan myös ajatella että olen innokas pyöräilijä!" 18
Minkä mallinen puhelin sinulla on? "6150 Li-ioniakulla, Nokia" Mikä on paras Duel Master? "Kaikista paras on se oma Duel Master" Minkä ikäisenä aloitit partion? "7v." Miksi sinä olet hyvä lippukunnanjohtaja? "Koska olen reipas ja kaikkien kaveri ja minulla on hyvä kalenteri." Terveiset: Ratkihauskaa alkavaa vuotta. Testitulos: Ihan kiva 8 ½ Testauksessa HEVLPKJnro.20032332370 Nimi, Ikä, paino, pituus. Pena Pentti Hämäläinen, 25 v, 69,2kg, 169,5cm Minkä ikäisenä aloitit partion? "8v" Miksi olet partiossa? "Partiossa pääsee tekee niin makeita juttuja hyvällä syyllä." Mitä opislelet? "Teollisuuden energiatekniikkaa ja voimalaitoksia" 19
Mitä harrastat? "Partiota, teekkarielämää, lukemista, kuntoilua, audiopolia ja tietokoneita" Paljonko nousee penkistä? "60" Paras laulu maailmassa? "En osaa vastata näin outoon kysymykseen." Minkä mallinen puhelin sinulla on? "Nokian N80" Mikä on paras Duel Master? "Se punanen iso" Miksi sinä olet hyvä lippukunnanjohtaja? "Jaksan kuunnella ja ymmärrän, että lippukunta lähtee johtajista, eikä lippukunnnajohtajasta." Terveiset "Hyvää joulua" Testitulos: Ihan kiva 8 ½ Toimitus 20
Sudenpenturetki "Taiga" 16. 18.11.2007, Vihti Lumi pöllysi ja jää rapisi marraskuun viikonloppuna kun reippaat sudenpennut suuntasivat kuononsa kohti Kairia. Oli jo pimeää, kun päästiin perille. Ensilumi oli peittänyt maan. Kuu lymyili vielä jossain pilvien takana, kun sudenpennut ryhtyivät toimeen. Teltta pystytettiin vanhalle hiekkakuopalle, jota reunustavat komeat sorarinteet. Johtajien sytyttäessä tulta kaminaan oli sudenpentujen leikittävä pysyäkseen lämpiminä. Tuikusta (katso laatikko) tulikin viikonlopun suosituin leikki ja yksi retken kohokohdista. Leikin jälkeen tehtiin Sputnik-grillillä purilaisia ja puhuttiin laikakoirasta. Kymmeneltä viimeinenkin sudenpentu nukkui sikeästi. Kukaan pennuista ei joutunutkaan kipinävuoroon vaan johtajat ruokkivat kaminatulta aamuun asti. Liekö näin pitkään ja lämpimästi nukuttu vuosikymmeneen! Sudenpennut selvisivät ensimmäisestä talvitelttayöstä ilman yhtäkään yninää. Vaikeaa olikin saada johtajat ulos makuupusseistaan lyhyiksi jääneiden uniensa jälkeen. Trangioilla keitetyn vähäsuolaisen puuroaamiaisen ravitsemat sudenpennut lähtivät vaeltamaan kohti Kairin kämppää päiväreput selässään. Harjun laelta järven toisella puolella oleva kämppä näkyi hyvin. Matkasuunnitelmaa piti kuitenkin vähän muuttaa, kun laumanjohtajat eivät luottaneet kolmen sentin teräsjäähän. Matka taitettiin metsäpolkua ja vuorenrinteitä pitkin ja välillä harjoiteltiin piiloutumista tai kiville kiipeämistä. Puiden takana paistava aurinko väritti maiseman kellertäväksi. Muutamat tulvivat ojat ylitettiin suuremmitta kommelluksitta ja löydettiinpä yksi kalasääsken pesä, tosin asumaton. Läheltä Iso-Kairintietä sudenpennut löysivät myös ilmatieteenlaitoksen mittarin, joka oli haudattu maahan melkein kymmenen vuotta sitten partiotaitokilpailussa Kulkuri -98. Kohta kulman takana nököttikin kämppämme, jossa odottivat lounas ja muutamat urheat arkajalat uudesta laumasta Liskot. Osa johtajista vaihtui. Majoittumisen ja ruokailun jälkeen leikittiin ja rakennettiin oksista ja havuista kaksi ketunpesää lähimetsään. Auringon laskiessa ketut peseytyivät saunassa mäntysuovalla ja söivät makkarasoppaa. Kanttiini möi irtokarkkia ilmaiseksi. Myöhemmin majojen välillä käytiin kahden kettuheimon kamppailu, joka päättyi lipunryöstöön. Lyhyellä iltanuotiolla iskettiin tarinaa mutta tulta ei lopulta saatukaan iskettyä. Pian painuttiin makuupusseihin ja uni tuli pyytämättäkin. 21
Sunnuntaiaamuna etsittiin oikeiden eläinten jälkiä. Lauantaina löytyneet ketunjäljet olivat hautautuneet yön aikana, mutta muutamat oravanjäljet ja yhdet myyränjäljetkin keksittiin. Siirtolohkareiden luona harjoiteltiin akrobaattisia temppuja ja myöhästyttiin hernekeittolounaalta. Kohta olikin aika palata kaupunkiin. Onneksi pikkubussissa oli peräkärry, johon rinkat saatiin pakattua. Mukana Taiga-retkellä olivat Liskoista Kasperi, Otso ja Valtteri, Liitoravuista Aarni, Ilmari, Lauri sekä Topias ja Skorpioneista Aaro, Henri sekä Maunu. Johtajista mukana olivat Aleksi, Aapo, Eemeli, Lauri, Pena ja Tomi. Retkellä käytettiin SP:n Taikatalvi-ohjelmaa. Sudenpenturaadin valitsema hyödyllisin varuste oli taskutai otsalamppu erityisesti koska sen avulla saattoi leikkiä pimeässä. Toiseksi paras varuste olivat villasukat, jotka onneksi olivat kaikilla mukana. Kaminapurilaiset: (1 annos) 2 paahtoleipäviipaletta jauhelihapihvi sulatejuustoviipale salaatinlehti ketsuppi, sinappi Pistä pihvin läpi yli 10 cm mittainen tikku ja laita pihvi kypsymään tikun varassa tuhkaluukkuun. Puhalla hiekka ja tuhka pois kaminan päältä ja laita leivänviipaleet paahtumaan siihen 30-60 sekunnin ajaksi. Ota viipaleet pois. Laita paahtuneemman (lue mustemman) päälle juustoviipale ja toisen päälle sinappi ja 22
ketsuppi. Väliin salaatinlehti ja pihvi. Tämän voimin jaksaa kyllä valvoa kipinöitä. Tuikku-leikki: 1 tai 2 etsijää (kettua) ainakin 3 tai 6 piileskelijää (sopulia) Tuikkua voi leikkiä syksyllä ja talvella kun on pimeää. Jokaisella leikkijällä pitää olla lamppu, mutta hyvälle etsijälle sopii myrskylyhtykin. Taigalla leikkijät olivat sopuleita jotka piiloutuivat metsään sillä aikaa, kun etsijä eli kettu laski viiksikarvojaan. Piiloa saa ja kuuluu vaihtaa kuten kirkonrotassa. Kun kettu saa kiinni tai tunnistaa sopulin nimeltä, pitää sopulin mennä pesään. Ketun pesäksi kannattaa valita sellainen paikka, josta ei näe ihan koko leikkialueelle, mutta useampaan suuntaan kuitenkin. Pesästä pääsee vapaaksi, kun vapaana oleva sopuli kolmesti vilkuttaa lampullaan. Sopulit voivat auttaa toisiaan, harhauttaa kettua jos toinen sopuli koettaa pelastaa pyydystetyt ja huutaa pesästä neuvoja. Kotikettu lenkille! Lauri Jahkola 23
Huhutaan, että......ilmoja olisi pidellyt....ei kannattaisi ilmoja pidellä....kämpältä olisi tonnikalavesi loppu....joskus kololta lähteminen tuntuisi vaan niin hankalalta....oravamerkit meni jo....meillä olisi jotain enemmän konkreettista rahaa kuin Ф (fii)....sota veisi housut jalasta....sami pelaisi CS:ssää....enemmistö olisi parempi kuin vähemmistö....lobotomiasta tehtäisiin lippukunnan virallinen rahoituskeino...sitä olisi kokeiltu jo käytännössä....kolo olisi kaasutettu....catan olisi nähty! NÄHTY!...tai sitten ei ikinä....elias ja Tomi pelkäisivät unihalvausta niin, etteivät uskalla nukkua selällään....aapo nostelisi pikkurilliään namittaessaa....security Vision Concept olisi saatavilla kolon lisäksi myös kämpältä...henkilökohtaisesti Uuu ei pitäisi huhuja juuri minään....peikot veikkaisivat Kaleeriorjien suorituksista....mittasuhdelaulu (LJ-käsikirja s.177) olisi hyödyllisempi kuin puukko....banaanikärpäsiä olisi ollut joulun alla jouluisen runsaasti....jaakolla olisi keskiyön bailut....homma olisi hoidossa....tomi olisi pomppulinna....painileiri tekisi tuloaan....urpo olisi vakuutuspetos....tom olis BBB....Allu tuntisi myös viiniasiat....u3 olisi likainen, muuta U15 ei...."ai väärä numero vai? No mitä muuta kuuluu?"..."sukka löytyi!"...sputnik olisi putsattu, myös....mutta Sputnik vaatisi uhrinsa....allu ajoi joulukuusitehtaan konkurssiin....uuu olisi kiva....tom korruptoisi lippukunnan johtajistoa kummallisiin kirjoihin....juho olisi viimeinen samurai....jotain olisi tehtävä. 24
...joku sai liput assembly 07:ään!!11...kokikset vanhentuisivat nopeastixd...aapo möisi....api mittailisi kalsarien leveyksiä....allu olisi pettynyt...mikko hengailisi Pohjois-Haagassa....Urpo olisi keittäjä....otolla olisi Milja-lilja meneillään....tom haluaisi loman partiosta....kyseessä saataa olla Jon-loma....Tomi tekisi vaalityötä....lauri oli ajoissa. Oikeasti Lauri ei suosi raviurheilua, vaan poikkesi Vermon kautta osana syyshaikkia....kalenterikauppa olisi käynyt kuin siimaa....joulukalenterit olisivat tuottaneet voittoa lippukunnalle....suosirrit ja eräveikot pelastivat neuvokkaasti SPR:n ensiapukouluttajan, joka sai sairauskohtauksen kesken kurssin....kämpälle tulisi kuivia puita....merten lisäksi Eräveikkojen toiminta leviäisi aivan uusiin sfääreihin...hienotunteisuus olisi nousussa...ei todellakaan!...niiden eräveikkojen tapana on vaan olla vähän myöhässä....haagalaisella koululla olisi pidetty isot bileet partiolaisille....aiemmin kuolleeksi huhuttu joku olisi herännyt kummittelemaan. "No niin vissiin!" 25
ACHTUNG!ВНИМАНИЕ!OBS!ATTENTION!ATENCIÓN!HUOM! Kokoukset alkavat viikolla 3. Kokouksien ajankohdista ja tulevista tapahtumista tiedoitetaan kotiin postissa tulevilla tiedoituskäppyröillä. Vartiolaisten yhteinen retki Revontuli järjestetään 18.-20.1.2008. Retkellä opetellaan käsittelemään tulta tehokkaasti ja turvallisesti. Ilmoittautumiskaavake tulee kotiin postissa tiedoituskäppyrän mukana. Talvileiri järjestetään hiihtolomalla. Tapahtuma on avoinna kaikille vartiolaisille, vaeltajille ja johtajille. Leirillä päästään taas nukkumaan kaminateltassa ja harjoittelemaan partiotaitoja talvisessa maastossa. Ensi kesänä, 30.7.-7.8.2008, järjestetään Pääkaupunkiseudun Partiolaisten yhteinen partioleiri Aihki, jossa pääsevät Haapia-nimiseen alaleiriin. 26
Lippukunnan tiedot Kolon postiosoite:, Haagan pappilantie 2, 00320 Helsinki Tilinumero: Aktia 405515-263334 Haagan Eräveikkojen nettisivut: www.haaganeraveikot.fi Y-tunnus: 1447516-2 27
Käännä vihko ympäri jatkaaksesi.