Jyväskylän kesäyliopisto professori Asko Lehtonen Informaatio- ja tietotekniikkaoikeus Luentokalvot kl. 2004 TIETOTEKNIIKKAOIKEUS 1. Käsite Tietotekniikkaoikeudella tarkoitetaan sitä oikeusinformatiikan kohdealuetta, jonka puitteissa tutkitaan a) tietotekniikan sekä b) sen tuotteiden ja palveluiden - kehittämiseen, - käyttöönottoon ja - käyttämiseen liittyviä sääntely- ja tulkintaongelmia. Tietotekniikan käsitteen alasta ja merkityssisällöstä on esitetty erilaisia käsityksiä. Yleisimmin tietotekniikalla tarkoitetaan tiedon (informaation ja datan) a) automaattisen käsittelyn ja b) siirron välineitä ja menetelmiä sekä niiden käyttämistä.
2. Terminologia 2 Aiemmin informaatio-oikeuden (datarätt eller informationsrätt) käsitettä käytettiin niin laajassa merkityksessä, että sillä tarkoitettiin myös tietotekniikkaoikeuteen nykyisin kuuluvaa oikeusinformatiikan osaaluetta. Tällöin käytettiin usein informaatio-oikeuden synonyymina termiä ATK-oikeus (ruotsiksi ADB-rätt; norjaksi ja tanskaksi EDB-ret; englanniksi computer law). Nyttemmin ovat informaatio- ja tietotekniikkaoikeus eriytyneet toisistaan. ATK-oikeuden sijasta puhutaan nykyisin tietotekniikkaoikeudesta (~ IT-oikeus; ruotsiksi informationsteknologirätt (IT-rätt); englanniksi information technology law (IT-Law) ja nyttemmin on ryhdytty käyttämään laveampaa ilmaisua information and communication technology law (ICT Law), jolloin painotetaan myös viestinnän ja viestintäverkkojen tuottamia oikeudellisia kysymyksiä.
3
4 3. Tietotekniikkaoikeuden yhtenäisyys Tietotekniikkaoikeuden alaan kuuluville oikeudellisille kysymyksille on tyypillistä se, että niitä yleensä voitaisiin käsitellä jonkin muun oikeudenalan piirissä. Tämä asiantila on aiheuttanut erimielisyyttä tietotekniikkaoikeuden yhtenäisyydestä. Erään käsityksen mukaan tietotekniikkaan liittyvät oikeudelliset kysymykset koostuvat yhteensopimattomasta aineistosta, jolta puuttuu yhdistävä elementti. Toisen käsityksen mukaan tietotekniikkaoikeus muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Tämän kannan mukaan on - sekä praktisista että teoreettisista syistä tärkeä yhdistää tietotekniikan oikeudelliset kysymykset sekä - ymmärtää niiden erityisluonne ja keskinäinen riippuvuus.
5 Erimielisyys koskee oikeastaan kysymys, muodostaako tietotekniikka riittävän itsenäisen intressin tai tarpeen käsitellä siihen liittyviä oikeudellisia ongelmia yhtenäisenä systemaattisena kokonaisuutena. Praktisesta ja teoreettisesta näkökulmasta ei ole esteitä hahmottaa tietotekniikkaoikeus ongelmakeskeiseksi kokonaisuudeksi samalla tavoin kuin on tehty - ympäristöoikeuden, - rakentamisoikeuden tai - maatalousoikeuden yhteydessä. Esim. ympäristöoikeutta ei ole nykyisin tapana hahmottaa säädössystematiikan perusteella vaan toiminnallisesta näkökulmasta, ts. ongelmakeskeisesti: ympäristöoikeuden alaan luetaan kaikki ympäristön tilaan vaikuttavaa toimintaa ja käyttäytymistä olennaisesti ohjaava sääntely. Vastaavalla tavalla tietotekniikkaan sekä sen tuotteisiin ja palveluihin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä voidaan tarkastella ongelmakeskeisenä kokonaisuu-
tena. 6
7 Tietotekniikkaoikeudella on ollut merkittäviä teoreettisia ansioita. - Oikeusinformatiikka on toiminut metodologisena ja tiedollisena ympäristönä tietotekniikkaoikeudellisille tutkimuksille. Tämä tutkimus edellyttää - toisaalta oikeusinformatiikan (oikeustieteen) ja - toisaalta tietotekniikan tuntemusta. - Tietotekniikkaoikeus on osaltaan toiminut havahduttavana keskustelufoorumina. Näin on luotu uutta tietoa ja siirretty sitä perinteisille, traditionaaliseen tapaan toimiville oikeudenaloille. - Uusia oikeudellisia ongelmia koskeva keskustelu on yleensä avattu tietotekniikkaoikeuden puolella. Tietotekniikkaoikeudella on myös pysyvämpi tehtävä.
8 Yhteiskunnan kehittyessä ja muuttuessa syntyy yhä enemmän sellaista tietotekniikkaan liittyvää käytäntöä ja lainsäädäntöä, jonka hallinta (sisäistäminen) ja tutkiminen edellyttävät tietotekniikan perusteiden ymmärtämistä. Tietotekniikkaan liittyvien seikkojen käsittelyssä ja oikeudellisessa arvioinnissa on kyettävä käyttämään tietotekniikan termejä ja kuvaamaan tietoteknisiä asiantiloja ja tapahtumia adekvaatilla tavalla. - Tietotekniikkaoikeus ja sen alaan kuuluvat kysymykset ovat välttämätön osa informaatioyhteiskuntaa. - Tietotekniikkaoikeus muodostaa alan, jolle erikoistutaan käytännössä. Kysymyksiä ja tarpeita oikeudellisen käsitteistön ja systematiikan kehittämiseksi ovat synnyttäneet mm. a) automaattinen tietojenkäsittely, b) tuotteiden digitalisointi, c) teletoiminta ja viestintä (konvergenssi) sekä d) Internet. - Näihin vastatessaan tietotekniikkaoikeus on muuttanut oikeudellista näkökulmaa ja tarkastelutapaa.
9 Metodologinen näkökulma: Kysymys on tietoteknisten faktojen ja oikeudellisen tietämyksen yhdentämisestä systemaattisella tavalla. - Asioiden kokonaisvaltainen käsittely tietotekniikkaoikeudessa vähentää epäyhtenäisten ratkaisujen riskiä perinteisten oikeudenalojen puitteissa. - Klassisina esimerkkeinä voidaan mainita - asiakirjan käsite ja tiedosto (mm. asiakirjan julkisuus ja väärennysrikos; KKO 1985 II 60; KHO 1981 II 1) tai - kirjallinen sopimus contra sähköinen sopimus. Yleisesityksiä tietotekniikkaoikeudesta: Ahlstedt, Hans: Datarättens ABC, Uppsala 1997. Andersen, Mads Bryde: Laerebog i edb-ret, Kobenhavn 1991. Andersen, Mads Bryde: IT-retten, Kobenhavn 2001. Bender, Hanne: Edb-rettigheder, Kobenhavn 1998. Blume, Holdt, Nielsen & Riis: IT-retlige emner, Kobenhavn 1998. Downing, Robbie: EC Information Technology Law, 1995. Fejø, Jens, Ruth Nielsen & Thomas Riis (ed.): Legal Aspects of Electronic Commerce, Copenhagen 2001. Kelleher, D. & K. Murray: IT Law in the European Union, London 1999. Lindberg, Agne & Daniel Westman: Praktisk IT-rätt, Stockholm 2001. Lloyd, Ian: Information Technology Law, 1997. Nielsen, Ruth: E-handelsret, Kobenhavn 2001. Reed, Chris & John Angel (ed.): Computer Law, 2001. Seipel, Peter: Computing Law. Perspectives on a New Legal Discipline, Stockholm 1977. Seipel, Peter (ed.). Law and Information Technology. SOU 2002:112. Tapper, Colin: Computer Law, London 1989. Wahlgren, Peter (ed.): Rättsfallssamling i IT-rätt, Stockholm 2000.
10 4. Tietotekniikkaoikeuden lohkot Informaatioyhteiskunnassa yhä useampi oikeudellinen ongelma saattaa sivuta moderniin tietotekniikkaan kuuluvia seikkoja. Sellaisia oikeudellisia kysymyksiä, joilla on vain vähäinen liityntä tietotekniikkaan, ei voida lukea tietotekniikkaoikeuden alaan. Praktisella tasolla oikeuskysymyksen täytyy olennaisella tavalla liittyä tietotekniikan tai siihen kuuluvien tuotteiden tahi palveluiden kehittämiseen, käyttöönottoon tai käyttämiseen. Teoreettisella tai oikeusdogmaattisella tasolla täytyy olla kysymys sellaisesta oikeudellisesta ongelmasta, jonka käsitteleminen ja ratkaiseminen edellyttää siihen liittyvien tietoteknisten perusasioiden sisäistämistä ja hyödyntämistä.
11 Tietotekniikkaoikeuden alan rajaaminen ei ole ollut ongelmatonta. Toisaalta voidaan erottaa tietotekniikkaoikeuden perinteiset kysymykset, - joita aluksi käsiteltiin lähes yksinomaan oikeusinformatiikan alaan kuuluvissa tutkimuksissa, - mutta joita on ryhdytty selvittämään perinteisen lainopin piirissä sen jälkeen, kun asiat ovat tulleet yleiseen tietoisuuteen. - Esimerkkinä voidaan mainita tietokoneohjelmien tekijänoikeudellinen suoja. Tämän lisäksi syntyy jatkuvasti uusia oikeudellisia ongelmia, joiden tutkimiseen osallistuvat niihin erikoistuneet henkilöt, kuten asianajat, liikejuristit ja oikeustieteen harjoittajat. Nykytilaa koskevana hyvä esimerkkinä voidaan mainita Internet-oikeus (verkko-oikeus; nätjuridik).
12 4.1. Sopimusoikeudelliset kysymykset a) ATK eli IT-sopimukset (ADB eller IT-avtal) ATK eli IT-sopimuksilla on tarkoitettu tietotekniikan tuotteita ja palveluita koskevia sopimuksia. Aluksi oli kysymys lähinnä tietokoneita koskevista sopimuksista. Sittemmin ATK- eli IT-sopimusten alaan ovat kuuluneet myös muita tietoteknisiä tuotteita ja palveluita sekä niiden yhdistelmiä koskevat sopimukset.
13 Nykyisin voidaan erottaa useita sopimustyyppejä, jotka voivat koskea - atk-laitteiden kauppaa ja/tai huoltoa, - ohjelman, tietokannan ja online-palvelun käyttöoikeutta ja/tai ylläpitoa, - sovellusvuokrausta eli ASP-sopimukset (Application Service Provisionning), - palvelukeskuskäyttöä, - systeemityöhanketta, - yritysten välistä yhteistyötä ohjelmistotuotteiden tai IT-laitteiden kehittämisessä ja - konsultointia. IT-sopimuksille on ollut tyypillistä se, että niiden asianmukainen tekeminen ja tulkinta ovat edellyttäneet tietotekniikan hyvää tuntemusta. Tämä on johtunut ensinnäkin sopimuksissa käytettävästä tietoteknisestä terminologiasta, mistä klassisina esimerkkinä voidaan mainita termit lähdekoodi ja lähdeohjelma.
14 Erityispiirteitä on aiheutunut monista muistakin seikoista, kuten - monimutkainen dokumentointi (ohjelmat), - neuvonta- ja tukipalvelut, - käyttäjän koulutus, - tekniseen kehitykseen liittyvää riskinjako (esim. järjestelmän muuttuminen yhteensopimattomaksi), - vaaranvastuu (esim. tietoturva-aukot), jotka ovat vieraita muille sopimustyypeille. Sopimusosapuolen pitkäaikainen riippuvuussuhde on myös omaperäinen piirre monille IT-sopimuksille. IT-sopimuksissa on toisinaan otettu käyttöön a) sopimusehtoja, jotka ovat tuntemattomia muilla aloilla, tai b) menettelytapoja, joiden hyväksyttävyydestä ei vallitse yksimielisyyttä.
15 Tunnettuna esimerkkinä ongelmasopimuksesta voidaan mainita ns. shrink wrap -sopimukset: - ohjelmapakkaus sisältää sopimusehtoja, jotka ostajan katsotaan hyväksyneen, jos hän esim. rikkoo sinetin, jolla ohjelmapaketti on suljettu. Pohjoismaissa vallitsevan kannan mukaan niitä ei pidetä pätevinä silloin, kun ohjelma ostetaan kaupasta eikä ostajalle kerrota kaupanteon yhteydessä ohjelmapaketin sisältämistä lisenssiehdoista, joilla pyritään muuttamaan teoskappaleen omistusoikeus ohjelman käyttöoikeudeksi. - Samoin Saksan korkein oikeus - KKO 2003:87: Kysymys ohjelmistovalmistajan levittämisoikeuden raukeamisesta. Tästä kannasta huolimatta suuretkin ohjelmatalot käyttävät shrink wrap -sopimuksia.
16 ATK-sopimusta koskevia yleisesityksiä (esim.): Dragsted, Nicolai: IT kontrakter 1-2, København 2000. Hannula, Antti: Atk-sopimukset, 1991 ja Takki, Pekka: IT-sopimukset. Käytännön käsikirja, 2002.
b) Elektroninen sopimus 17 Elektronisten sopimusten käsitettä on käytetty a) suppeassa ja b) laajassa merkityksessä. Suppeassa merkityksessä elektronisen sopimuksen tekemisellä (electronic contracting) tarkoitetaan menettelyä, - jossa tarjous ja vastaus annetaan ennalta sovitussa muodossa siten, - että sopimusilmaisut ovat tietokoneiden käsiteltävissä ja tuottavat automaattisesti sopimusoikeudellisen sitovuuden. Sopimus syntyy ilman ihmisten aktiivista puuttumista sopimusprosessiin. - Sen sijaan tietokoneet päättävät syntyneen sopimuksen mukaisista toimista ennalta ohjelmoitujen ja sovittujen mallien perusteella. Automatisoitua sopimusprosessia kutsutaan EDI-menettelyksi (EDI = electronic data interchange).
18 EDI-menettelystä käytetään Suomessa usein nimitystä organisaatioiden välinen tiedonsiirto (ovt). EDI-menettelyllä ymmärretään - määrämuotoisen tiedon siirtämistä - tietokoneella olevasta sovelluksesta - toiselle koneelle siellä edelleen käsiteltäväksi - käyttämällä hyväksi ennalta sovittua esitystapaa. EDI-menettelyssä - aloitteen tekevän sopijapuolen tahdonilmaisu (vakiomuotoinen viesti) aiheuttaa - automatisoidun prosessin mukaisen ilmaisun vastaanottajan puolella eli viesti on automaattisesti käsiteltävissä vastaanottajan tietojärjestelmässä. - Kysymys on tiedon sähköisestä siirtämisestä esim. tilausjärjestelmästä varastojärjestelmään. - EDI-menettelyä laajasti käyttäneet alat: - keskusliikkeet ja niiden sidosryhmät, - kuljetus- ja huolinta-ala sekä - tullilaitokset.
19 EDI-sopimuksella (Interchange Agreement) osapuolet luovat etukäteen perustan tuleville oikeustoimille, joita he sähköisellä tiedonsiirrolla tekevät. EDI-sopimuksen keskeisiä elementtejä ovat: Osapuolet sopivat 1) viestien yhdenmukaisesta muodosta ja tietosisällöstä, 2) siitä tekniikasta, jolla viestejä lähetetään, 3) viestien merkityksestä keskinäisissä suhteissaan ja - Kysymys on yhteisymmärryksestä siitä, että sopijapuolten välillä voi syntyä sitova sopimus sähköisten viestien perusteella. 4) sähköisten viestien välityksellä syntyviin sopimuksiin liitettävistä oikeudellisista seikoista. - Ts. määritellään vakioehdot niille yksittäisille sopimuksille, jotka tehdään sähköisten viestien avulla.
20 Elektronisten sopimusten kategoriaan luetaan laajassa merkityksessä myös kaksi muuta sopimuksenteon muotoa: 1) verkkokauppasopimukset sekä 2) sopimuksen tekeminen telefaxin ja sähköpostin välityksellä. Näissä sopimuksentekomuodoissa ihmisen toiminta on aktiivista sopimusprosessin aikana, vaikka tahdonilmaisu välitetään tietotekniikan avulla. Verkkokauppasopimuksessa - toinen osapuoli toimii sopimusmenettelyssä aktiivisesti tahdonilmaisunsa antamisessa ja - passiivinen vastapuoli antaa sopimuksen syntymiseen johtavat sopimusilmaisut tietokonelaitteiston ja - ohjelman välityksellä ennalta ohjelmoidulla tavalla. Elektronisen sopimuksen syntyminen (pätevyys): - Funktionaalinen tarkastelutapa (functional equivalency) Pohjoismaissa (mm. sopimus- ja muotovapaus) ja
- UNCITRAL:in mallilaki. 21
22 Verkkokauppa eli sähköinen kaupankäynti jaetaan kahteen pääryhmään: a) suora sähköinen kaupankäynti (verkkokauppa) ja b) epäsuora sähköinen kaupankäynti (verkkokauppa). a) Suorassa sähköisessä kaupankäynnissä suoritetaan transaktio kokonaisuudessaan Internetin välityksellä. - Tuotteen tilaus ja sen toimittaminen ostajalle tapahtuu sähköisesti verkon välityksellä. Tällä tavalla voidaan toimittaa kaikki sellaiset tuotteet, jotka ovat digitaalisessa muodossa, kuten - elektronisen julkaisut, äänitteet, valokuvat, elokuvat ja tietokoneohjelmat sekä - muu palvelutoiminta, jossa palvelun tuottama tuote toimitetaan digitaalisessa muodossa, esim. kirjanpito- ja tilintarkastuspalvelut, arkkitehti- ja muut suunnittelupalvelut (esim. rakennuspiirustukset), konsultti- ja juristipalvelut, atk-järjestelmien suunnittelu- ja ohjelmointipalvelut
sekä tietojen luovutus eli informaatiopalvelut. 23
24 b) Epäsuorassa sähköisessä kaupankäynnissä voidaan markkinointi, sopimuksen tekeminen ja maksaminen suorittaa Internetin välityksellä, mutta ostettu hyödyke toimitetaan perinteisin menetelmin, kuten postitse tai muun kuljetuspalvelun välityksellä. Verkkokauppaa koskevaa oikeustilaa tulee EU:ssa harmonisoimaan direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä (2000/31/EY). - Direktiivin täytäntöön panemiseksi on annettu laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002), joka tuli voimaan 1.7.2002. Direktiivillä ei ole vaikutuksia ETA-alueen ulkopuolella. - Tietoyhteiskunnan palveluilla tarkoitetaan sähköisiä etäpalveluja, jotka toimitetaan vastaanottajan pyynnöstä ja tavallisesti vastiketta vastaan.
25 - Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien on pidettävä palvelujen vastaanottajien saatavilla määrätyt tiedot itsestään ja toiminnastaan (yleinen tiedonantovelvollisuus). - Palveluntarjoajien on lisäksi a) ennen sähköisen tilauksen tekemistä annettava kuluttajille ohjeita ja tietoja mm. - sopimuksen teon teknisistä vaiheista ja - tarjottavan sopimuksen kaikki sopimusehdot sellaisessa muodossa, että vastaanottaja voi tallentaa tai toisintaa ne, sekä b) järjestettävä kuluttajien käyttöön menettelyt, joiden avulla mahdolliset syöttövirheet tilauksissa voidaan etukäteen havaita ja korjata. - Palvelun tarjoajan on viivyttelemättä ilmoitettava sähköisessä muodossa tilauksen vastaanottamisesta. - Vastaanottoilmoitusta ei tarvitse toimittaa, jos tilaus on tehty sähköpostitse tai muulla vastaavalla henkilökohtaisella viestintätavalla.
26 - Sopimus voidaan tehdä pätevästi myös sähköisessä muodossa, mikä täyttää tietyin edellytyksin kirjallisen muotovaatimuksen. - Sähköisessä muodossa ei voida tehdä a) kiinteistön kauppaa eikä b) perhe- ja jäämistöoikeudellisia sopimuksia. - Sopimus syntyy, kun tehtyyn tarjoukseen on saatu sitä vastaava hyväksyvä vastaus. - Tarjous ja vastaus voidaan yleensä antaa missä muodossa tai millä välineellä tahansa. - Ns. alkuperämaaperiaatteen mukaan EU- ja ETAvaltioon sijoittunut palvelun tarjoaja saa tarjota palveluaan vapaasti koko yhteisössä noudattamalla kotivaltionsa lainsäädäntöä. - Periaate ei koske kuluttajasopimusten sopimusvelvoitteita, tekijän- ja teollisoikeuksia eikä vakuutusten tarjontaa. - Poikkeuksia voidaan säätää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä kansanterveyden suojelun johdosta.
27 Telefaxia ja sähköpostia koskevassa sopimuksenteon tyyppimuodossa sopimuksen syntyminen edellyttää molempien sopijapuolten aktiivista toimintaa sopimusmenettelyn aikana. Sopimus syntyy sopijapuolten laatimien ja sopimusmenettelyn aikana ihmissilmällä luettavissa olevan tarjouksen ja vastauksen perusteella, jotka välitetään sopimuskumppanille sähköisenä viestinä. Näiden sopimusten tietotekniikkaoikeudelliset ominaispiirteet ovat vähäisiä ja ne eivät poikkea niistä kysymyksistä, jotka ovat liittyneet puhelimitse, sähkeitse tai kaukokirjoittimen välityksellä tehtäviin sopimuksiin.
28 Elektroniseen sopimukseen liittyneet oikeudelliset ongelmat ovat koskeneet muun muassa - elektronisen tahdonilmaisun (tarjouksen ja hyväksymisen) sitovuutta ja - sopimuksen syntymistä (pätevyyttä), - muotovaatimusten täyttymistä (esim. MK 2:1 kiinteistön kaupassa), - riskinjakoa tiedonsiirron virhetilanteissa ja - tahdonilmaisun ja muun viestin sisältöä koskevia näyttökysymyksiä. Yleisesityksiä: Bender, Hanne: Webaftaler, Kobenhavn 2000. Horsfeldt, Ole, Anders Kildsgaard & Jesper Langemark: Internetkontrakter. Kobenhavn 2002. Hultmark, Christina: Elektronisk handel och avtalsrätt. Stockholm 1998. Jarbekk, Eva & Morten Foss: E-handel, Internet og juss. Oslo 2001. Laine, Juha (toim.): Verkkokauppaoikeus. Helsinki 2001. Lindberg, Agne & Daniels Westman: Praktisk IT-rätt. Stockholm 2001. Nurmi, Risto: Elektroninen sopimus. Helsinki 1997. Simmons & Simmons. E-commerce Law. Doing Business Online. Lontoo 2001. Torneus, Mats: EDI-avtal - ett kommersiellt kommunikationsavtal för utväxling av elektroniska affärsmeddelanden. IRI-rapport 2001:1. Stockholm 2001. Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä (2000/31/EY). HE 194/2001 vp laiksi tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
29 4.2. Suojamuodot ja sanktioiden sääntely 4.2.1. Elektronisten tuotteiden immateriaali- oikeudellinen suoja Perinteisessä tietotekniikkaoikeudessa olivat keskeisiä kysymyksiä - tietokoneohjelman (datorprogram) ja - tietokannan (databas) tekijänoikeudellinen suoja. Keskustelu alkoi 1960-luvulla siitä kysymyksestä, voiko tietokoneohjelma ylipäätään saada tekijänoikeudellista suojaa. - Lainsäädännöllisesti asia ratkaistiin lisäämällä tekijänoikeuslain 1 :n 2 momenttiin nimenomainen säännös (11.1.1991/43), jonka mukaan kirjallisena teoksena pidetään myös tietokoneohjelmaa. - EY:n direktiivi tietokoeohjelmien oikeudellisesta suojasta (91/250/ETY).
30 Myöhemmät ongelmat ovat koskeneet mm. 1) Tekijänoikeussuojan edellytyksiä (ns. teoskynnystä) 2) Tekijänoikeussuojan laajuutta A) Tekijän taloudellisia yksinoikeuksia: 1. oikeutta valmistaa teoksesta kappaleita (valmistusoikeus), mikä voidaan suorittaa esim. kopioimalla, ja 2. teoksen saattamista yleisön saataviin, joita koskevia tapoja on laissa erotettu 3 ryhmää: a) tarjoamalla teosta myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka muutoin levittämällä sitä yleisön keskuuteen (levitysoikeus) - (ks. KKO 1999:115, jossa oli kysymys elektronisesta postilaatikosta = BBS), b) esittämällä teosta julkisesti (esittämisoikeus) - esim. sävellys- ja elokuvateos - HE 28/2004: Teos esitetään julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle eli teos saatetaan yleisön nähtäväksi tai kuultavaksi joko elävänä esitykse-
31 nä tai tallenteelta teknisten apuvälineiden avulla. c) näyttämällä teosta julkisesti (näyttämisoikeus) - kuvataiteen teokset - HE 28/2004: Teos näytetään julkisesti teknistä apuvälinettä käyttämättä eli näyttämistä olisi teoksen fyysisen kappaleen (ulkomuodon) välitön näyttäminen. - Nykyisen tulkinnan mukaan näyttämistä on teoksen toisintaminen tietokoneen näytölle silloin, kun fyysisen teoskappaleen ulkomuoto sellaisenaan toisinnetaan kuvaruudulle, mikä voi tapahtua myös Internetin välityksellä toisen tietokoneen näytölle. B) Tekijän moraalisia oikeuksia - isyysoikeutta (tekijän nimen ilmoittamista sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii, esim. www-sivujen yhteydessä) ja - respektioikeutta.
32 3) Tekijänoikeussuojan rajoituksia - Esimerkiksi kopiointi yksityiseen käyttöön, jollaisena pidetään mm. omaa henkilökohtaista opiskelua: Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten (TekijänoikeusL 12 ). - Tämä tekijänoikeuden rajoitus ei koske tietokoneohjelmaa ja tietokantaa, minkä vuoksi niitä ei saa luvatta kopioida edes yksityiseen käyttöön. 4) Työsuhdetekijänoikeutta - Tietokoneohjelmia ja tietokantoja koskeva tekijänoikeus siirtyy yleensä työnantajalle, jos teos on luotu työ- tai virkasuhteessa. Tietokantojen osalta oikeudelliset ongelmat ovat koskeneet a) luettelosuojan ja b) tekijänoikeussuojan edellytyksiä ja laajuutta. - Tietokantojen suojaa on vahvennettu EY:n tietokantadirektiiviin (96/9/EY) perustuvalla c) ns. sui generis -suojalla.
33 Suurimmat kysymykset ovat liittyneet oikeuspoliittisiin seikkoihin: - Tekijänoikeudellisen suojan on pelätty luovan tietämysmonopoleja ja kohtuuttomia etuja suurille ohjelma- ja tietokantayrityksille. - Tuotteiden digitalisointimahdollisuus on puolestaan johtanut vaatimuksiin tekijänoikeuden haltijoiden oikeusaseman parantamisesta. - Oikeudellisia ongelmia ovat erityisesti aiheuttaneet mahdollisuus levittää ja hankkia digitaalisia tuotteita maailmanlaajuisesti Internet-verkon välityksellä. Tekijänoikeussuojaa tulee parantamaan ja selkeyttämään EY:n tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi (2001/29/EY). - Direktiivin kansallinen voimaansaattaminen on tarkoitus toteuttaa hallituksen lakiesityksellä HE 28/2004 vp, joka on annettu eduskunnalle 19.3.2004. - Edellinen esitys HE 177/2002 vp raukesi vuonna 2003.
34 - HE 28/2004 ehdotetaan direktiivin mukaisesti lisättäväksi tekijänoikeuslakiin säännös, jonka mukaan tekijän taloudellisiin yksinoikeuksiin kuuluisi myös teoksen langallinen (johtimitse) ja langaton (johtimitta) välittäminen yleisölle, mikä voisi tapahtua mm. tietoverkon välityksellä. - Tämä muutos ei lisää tekijän oikeuksia, vaan tekijänoikeuksien kokonaisala pysyy muuttumattomana. - Yleisölle välittämiseen sisältyy yleisön mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana eli tilauspohjainen, pyynnöstä tapahtuva välittäminen ( on demand ). - Välittämistä on myös teoksen tallentaminen tietoverkkoon kytkettyyn palvelimeen siten, että se on yleisön saatavissa nähtäväksi, kuultavaksi tai muuten käytettäväksi yhtä hyvin maksua vastaan kuin maksutta. - Pelkkä Internet-yhteyden tarjoaminen ei ole yleisölle välittämistä.
35 Tekijöiden suojaa on lisätty uudella lailla eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä (1117/2001), joka tuli voimaan 1.1.2002. (Direktiivi 98/84/EY). - Lailla suojataan televerkon avulla tarjottavia maksullisia tietoyhteiskunnan palveluita, joita ovat televisio- ja radiolähetys sekä vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettava etäpalvelu, jos ne ovat erityisellä teknillisellä järjestelmällä suojattuja. - Laissa kielletään suojauksen purkujärjestelmän oikeudeton hallussapito, käyttö, valmistus, maahantuonti, kaupanpito, vuokraus, levittäminen, asentaminen ja huolto. - Kiellon vastainen toiminta voi tulla rangaistavaksi a) suojauksen purkujärjestelmärikkomuksena (6 ) tai b) suojauksen purkujärjestelmärikoksena (RL 38:8a). Erikseen on tekijänoikeuslain 56c :ssä kriminalisoitu tietokoneohjelman suojauksen poistovälineen luvaton levittäminen ja hallussapito yleisölle levittämistä
varten. 36 Uusimpia asioita on kysymys siitä, millä edellytyksillä ja missä laajuudessa tietokoneohjelmille on mahdollista saada patenttioikeudellista suojaa Euroopassa ns. Eurooppa-patentin muodossa. - Euroopan Patenttivirasto (EPO) myöntää patentin tietokoneohjelmalle, jos se toimiessaan saa aikaan teknistä lisätehoa (further technical effect). Tietotekniikan alalla syntyy uusia luovuudenilmenemismuotoja ja niiden tulosten käyttötapoja. Niitä edustaa integroitujen piirien piirimallit, joilla on ollut teknologian kehityksessä avainasema. Niiden suojaksi on säädetty laki yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin (32/1991), joka pääpiirteissään vastaa tekijänoikeussuojaa. Integroidulla piirillä tarkoitetaan virtapiiriä, jossa eri komponentit ja niiden väliset liitännät on sijoitettu puolijohdealustaan toiminnalliseksi kokonaisuudeksi.
37 - Suojan kohteena on piirin osien sijoittelua kuvaava piirimalli, jonka pohjalta itse piiri voidaan valmistaa. 4.2.2. Tietotekniikkarikokset Tietotekniikkaoikeuden perinteisiin aloihin ovat kuuluneet tietotekniikkarikokset. Tietotekniikkarikos ei ole Pohjoismaissa ollut legaalikäsite toisin kuin monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa on säädetty erillisiä atk-rikoslakeja. Alunperin kysymys oli kriminaalipoliittisesta ja kriminologisesta käsitteestä, kuten talousrikokset. Tästä syystä käsitteen alasta ja merkityssisällöstä sekä terminologiasta on ollut suurta erimielisyyttä. Suomessa on käytetty synonyymeinä termejä - atk-rikos ja - tietokonerikos (ruotsiksi adb-brott ja datorbrott sekä englanniksi computer crime).
38
39 Kansainvälisessä kirjallisuudessa on käytetty myös ilmaisuja - tietokoneen väärinkäyttö (ruotsiksi datormissbruk ja englanniksi computer abuse) ja - tietokoneisiin liittyvät rikokset (ruotsiksi datorrelaterade gärningar ja englanniksi computer-related crime). Terminologia on ollut yhteydessä siihen, miten laaja merkityssisältö on käsitteelle haluttu antaa. Suomalaisessa terminologiassa on nyttemmin ryhdytty puhumaan tietotekniikkarikoksista (IT-brott, ITcrime, information technology crime). - Painoarvoa on annettu tiedonsiirtoon ja tietoon (dataan ja tietoon informaationa) kohdistuviin rikoksiin eli tieto- ja viestintärikoksiin (informationsoch kommunikationsbrott). - Ne, jotka ovat halunneet painottaa televerkkoihin liittyviä rikoksia, ovat käyttäneet nimitystä informaatio- ja viestintäteknologiarikokset (IKT-brott; ICTcrime).
40 Eri maissa vallitsi aikanaan yleensä yksimielisyys siitä, että rikoslakien vanhat säännökset eivät riidattomasti kattaneet kaikkia tietotekniikkarikosten tekotapoja. Merkittävä erimielisyys koski sitä kysymystä, tuliko puutteet korjata säätämällä a) erillinen rikoslaki tietotekniikkarikoksia varten vai b) riittikö vanhan lain täydentäminen. Pohjoismaissa ja Saksassa on valittu jälkimmäinen linja (ns. tikkutäkkitekniikka). Kansainvälisessä keskustelussa on yleensä hyväksytty tietotekniikkarikosten olennaiseksi piirteeksi se seikka, että tietotekniikkaan kuuluva hyödyke muodostaa - joko rikoksen modernin tekovälineen - tai rikoksen kohteen.
41 Ominaispiirrettä ilmaisevana kriteerinä on toisinaan pidetty myös sitä, että rikoksen tekoympäristönä on tietojärjestelmä siihen kuuluvine laitteineen. - Tämä kriteeri ei tuo merkityksellistä lisäarvoa kohdetta ja välinettä koskeville seikoille. Tietotekniikkarikokset ovat usein perinteisten rikosten tyyppistä käyttäytymistä. Mainitut rajanvetokriteerit ovat liian yleisluonteisia. Eräänlaista keskitietä edustavan kannan mukaan tietotekniikkarikoksista on rationaalista puhua vain sillä lisäedellytyksellä, että rikoksen tekeminen edellyttää tekijältä - tietotekniikan tuntemusta tai - ainakin sen hyväksikäyttöä.
42 Tietotekniikkarikokset ovat vanhastaan olleet varallisuuteen kohdistuvia rikoksia (computer-related economic crimes), kuten 1) tietovarkaus, joka voi tulla rangaistavaksi a) varkautena (stöld; RL 28:1) tai kavalluksena (RL 28:4) (ks. esim. KKO 1984 II 177) taikka b) yritysvakoiluna (företagsspioneri; RL 30:4), 2) RL 28 luvun 4 :n 1 momentissa tarkoitettu ns. elektroninen kavallus eli tilisaldoista ilmenevien varojen anastamista siirtämällä varoja toisen tililtä omalle tilille, mikä suoritetaan esim. muuttamalla pankin tietojärjestelmän tilitietoja oikeudettomasti, 3) tietokoneen luvaton (etäis)käyttö taikka tietokoneen ja ohjelman tai tietojärjestelmän luvaton käyttö (RL 28:7), 4) atk-tallenteen väärentäminen (RL 33:1), esim. automaattiseen tietojenkäsittelyyn soveltuvan a) tallenteen sisältämän informaation tai datan väärentäminen tai b) väärän tallenteen valmistaminen, - KKO 2003:58: Älykorttia ei pidetty todistuskappalee-
na 43
44 5) tietojenkäsittelypetos (RL 36:1,2), minkä tekotapoja ovat hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa suoritettu a) väärien tietojen syöttäminen tietojenkäsittelylaitteeseen tai b) muu puuttuminen koneelliseen tietojenkäsittelyyn, - minkä seurauksena tietojenkäsittelyn lopputulosta vääristetään ja - aiheutetaan toiselle taloudellista vahinkoa, 6) maksuvälinepetos (RL 37:8). Oman suuren alueen ovat muodostaneet tiedon integriteettiin kohdistuvat rikokset, kuten 1) tietovahinko (dataskadegörelse; RL 35:1,2), mikä voidaan suorittaa hävittämällä, turmelemalla, kätkemällä tai salaamalla oikeudettomasti tietovälineelle tallennettu tieto tai muu tallennus,
45 2) tuhotyö (sabotage; RL 34:1), mikä voidaan suorittaa mm. siten, että a) omaisuutta vahingoittamalla tai tuhoamalla taikka b) tuotanto_, jakelu_ tai tietojärjestelmän toimintaan oikeudettomasti puuttumalla aiheutetaan vakavan vaaran energiahuollolle, yleiselle terveydenhuollolle, maanpuolustukselle, oikeudenhoidolle tai muulle näihin rinnastettavalle yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle, 3) viestintäsalaisuuden loukkaus (RL 38:3), 4) tietomurto (dataintrång; RL 38:8) (ks. KKO 2003:36), 5) henkilörekisteririkos (RL 38:9), 6) rekisterimerkintärikos (RL 16:7), minkä tekotapoja ovat a) väärän tiedon antaminen rekisteriä pitävälle viranomaiselle oikeudellisesti merkityksellisen virheen aiheuttamiseksi viranomaisen pitämään mm. atkpohjaiseen yleiseen rekisteriin tai b) sanotulla tavalla aiheutetun virheen hyväksi käyttäminen hyödyn hankkimiseksi itselle tai toiselle taikka toisen vahingoittamiseksi.
46 Modernia vaaraa tietojärjestelmille edustavat tietokonevirukset. - Viruksen levittäminen on säädetty monipuolisesti ja ankarasti rangaistavaksi. - Kriminaalipoliittisesti on vallinnut erimielisyyttä siitä, onko tarpeellista säätää rangaistavaksi viruksen valmistaminen. - Suomessa on päädytty valmistelun kriminalisointiin: - Vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle (RL 34:9a). (Ks. erillinen opetusmateriaali www-sivuilla: Asko Lehtonen: Oikeudellinen vastuu tietokoneviruksen aiheuttamasta vahingosta. Teoksessa Pohjois-Suomen tuomarikoulu. Julkaisuja 3/1999, sivut 137-202. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Julkaisu on saatavissa Internetin välityksellä osoitteesta: - http://www.uwasa.fi/ktt/talousoikeus/it/virus/virus_toc_fin.htm - http://www.law.utu.fi/index_koulutus.htm (linkki). Euroopan neuvoston yleissopimus tietoverkkorikollisuudesta (Europarådets konvention om cyberbrottslighet; Convension on Cybercrime). ETS No. 185. (Saatavissa osoitteessa: www.convensions.coe.int)
47 IT-rikoksia koskevia klassisia yleisesityksiä: Greve, Vagn (1986). EDB-strafferet. København. NOU 1985:31. Datakriminalitet. Oslo. OECD (1986). Computer-related Crime: Analysis of Legal Policy. Paris. Sieber, Ulrich (ed.) (1994). Information Technology Crime. National Legislations and International Initiatives. Köln. Solarz, Artur (1985). Datorteknik och brottslighet. BRÅ forskning 1985:3. Stockholm. Uudempia lähteitä: Brottsförebyggande rådet (2000). IT-relaterad brottslighet. BRÅ-rapport 2000:2. Stockholm: Fritze. Grabosky, Peter, Russell G. Smith & Gillian Dempsey (2002). Electronic Theft. Unlawful Acquisition in Cyperspace. Cambridge: Cambridge University Press. IT-kriminalitet (2002). Delbetænkning VIII afgivet af Justitsministeriets udvalg om økonomosk kriminalitet og datakriminalitet. Betænkning nr. 1417. København. Kienle, Michael (1998). Internationales Strafrecht und Straftaten im Internet. Konstanz. Tokvam, Ole (1995). Personvern og straffeansvar - Straffelovens 390. CompLex 4/95. Oslo. Wanvik, Guru Wanda (1998). Straffbar hacking. Straffelovens 145 annet ledd. CompLex 2/98. Oslo.
48 4.3. Verkko-oikeus eli Internet-oikeus (Nätjuridik) Kansainvälinen Internet-verkko on muodostanut oman ongelmakeskeisen kokonaisuuden. Siihen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä on ryhdytty käsittelemään Internet-oikeuden (Internet Law) nimellä. - Internet-oikeutta pidetään erään käsityksen mukaan popularistisena nimityksenä, minkä sijaan pitäisi käyttää laveampaa nimitystä verkko-oikeus (nätjuridik; Netlaw, CyberspaceLaw), jolloin otettaisiin huomioon muutkin tietoliikenneverkot. 4.3.1. Domain-osoite (verkkotunnus) Hallitsevassa asemassa Internet-oikeudessa ovat olleet domain-osoitetta koskevat kysymykset: a) verkkotunnuksen rekisteröinti, b) immateriaalioikeudelliset kysymykset ja
49 c) sopimusoikeudelliset ongelmat. (Ks. erilliset luentokalvot www-sivuilla.)
4.3.2. Linkit (Länkar) 50 Internet- eli verkko-oikeudessa on tapana käsitellä mm. WWW-sivujen välisten linkkien (länkar) sallittavuutta, kuten seuraavia kysymyksiä: a) Tavallinen hypertekstilinkki (vanlig hypertextlänk; hyperlinkki eli vievä linkki) - Tavallinen linkki antaa käyttäjän selainohjelmalle kohdesivun osoitetiedon (URL-osoitteen), minkä avulla selain muodostaa suoran yhteyden käyttäjän ja kohdesivun välille sekä näyttää kohdesivun käyttäjän kuvaruudulla alkuperäisessä eli tekijän tarkoittamassa muodossa. - Hypertekstilinkin avulla linkin tekijän ei valmista eli kopioi kohdesivua eikä saata kohdesivua yleisön saataviin, vaan sen on tehnyt kohdesivun tekijä tallentaessaan www-sivunsa palvelimelle. - Linkin avulla ei loukata kohdesivun luojan tekijänoikeuksia. - Tavallista hypertekstilinkkiä pidetään sallittuna ilman kohdesivun tekijänoikeuden haltijan lupaa.
51 - Sama koskee myös ns. syvälinkkejä (deep link), jotka sisältävät osoitetiedon kohdesivuston pääsivua alemmalla hierarkkisella tasolla olevalle erilliselle www-sivulle. - Nämäkin sivut on saatettu kohdesivuston ylläpitäjän toimesta yleisön vapaasti saataviin silloin, kun ne tallennettu Internet-palvelimelle. - Eduskunnan apulaisoikeusasiamies 14.11.2003 b) Inline-linkki (noutava eli integroiva linkki; hämtande länk) - Inline-linkillä on alunperin liitetty oman tekstidokumentin osaksi kuva- tai äänitiedosto. - Toisen luoman kuvan ym. aineiston liittämiseen inline-linkillä oman dokumentin (www-sivun) osaksi tarvitaan tekijänoikeuden haltijan lupa. - Lainaus- eli siteerausoikeus mahdollistaa inlinelinkin rajoitetun käytön esim. arvostelevassa kirjoituksessa: Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa (TekijänoikeusL 22 ).
52
53 c) Frame-linkki (kehyslinkki) - Frame-linkki ei ole varsinainen linkki vaan htmlkielen tekniikka (menettely), jolla käyttäjän selainikkuna (kuvaruutu) jaetaan osiin (ikkunoihin). - Jokainen kehys (ikkuna) on itsenäinen html-sivu. - Kehyssivu muodostuu siten useasta htmltiedostosta. - Kehysmäärittely suoritetaan omalla sivullaan frameset -komennolla. - Luotuihin kehyksiin (ikkunoihin) voidaan noutaa frame scr -komennolla erillinen tiedosto tai www-sivu, mikä valitaan komennon osoitemäärittelyn avulla. - Toisen henkilön www-sivua ei esitetä täysin alkuperäisessä muodossaan vaan kehysmäärittelyn edellyttämässä muunnellussa muodossaan eli esim. oman kehyssivun osana. - Tämän muunnelman julkiseen esittämiseen (esim. teksti tai liikkuva kuva) tai näyttämiseen (esim. kuva) tarvitaan yleensä tekijänoikeuden haltijan lupa.
54
55 4.3.3. Välikopiointi ja välimuistit WWW-sivuilla olevan aineiston immateriaalioikeudellinen suoja on ollut monipuolisen keskustelun kohteena. a) Välikopiointi - Kun www-sivua katsellaan omalla näytöllä, tapahtuu välikopiointi tiedonsiirron aikana Internet-verkossa. - Tarvitaanko tähän välikopiointiin sivun laatijan - erillinen lupa? - Vai onko katsottava oikeudenhaltijan antaneen ainakin ns. hiljaisen suostumuksen sivun tavanomaiseen Internet-käyttöön (ns. implied licence -oppi), kun hän on asettanut sivunsa palvelimelle yleisön saataviin. - Tapahtumaa on tarkasteltava kokonaisuutena eikä sen jotakin osaa saa viipaloida erillistarkasteluun eli irrottaa muusta yhteydestään. - Asiassa on kysymys kohdesivun tavanomaisesta käytöstä Internetissä eikä käyttäjä tee omilla toimillaan käyttöön kuulumattomia kopioita teoksesta. - Teoksen käyttäminen ei kuulu tekijänoikeuden halti-
jan yksinoikeuden piiriin. b) www-sivun tallentuminen välimuisteihin, kuten - käyttäjän mikron sisäiseen muistiin, - käyttäjän mikron kovalevyllä olevaan välimuistiin ja - proxy-palvelimella olevaan välimuistiin. 56 Tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin (2001/29/EY) 5 artiklan myötä tulevat sallituiksi - www-sivujen selaamisen (browsing) ja - teoksen laillisen käytön yhteydessä a) syntyneet tilapäiset välikopiot ja b) tallennukset ns. välimuisteihin. - Ks. tarkemmin HE 28/2004 vp ja KM 2002:5. Tekijänoikeustoimikunnan mietintö. Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa.
57 4.3.4. Lainvalintaongelmat Verkko-oikeudessa on esitetty erilaisia käsityksiä siitä kysymyksestä, minkä valtion lakia voidaan soveltaa esimerkiksi - immateriaalioikeudellisiin loukkauksiin, - verkkokauppaa koskeviin erimielisyyksiin, - kuluttajaan kohdistuvaan markkinointiin (Rooman yleissopimuksen 5 artikla) ja - Internet-rikoksiin (ks. erillinen opetusmateriaali, joka on saatavissa www-sivuilta: http://www.law.utu.fi/index_koulutus.htm tai http://www.uwasa.fi/ktt/talousoikeus/it/i_brott/ibrott_toc_swe.htm). 4.3.5. Verkkokauppa (sähköinen kaupankäynti) - Verkko-oikeudessa on tapana käsitellä verkkokauppaan liittyviä kysymyksiä kokonaisvaltaisesti eli laajemmin kuin vain (elektronisena) sopimuksena. Kokonaisvaltaista uutta normistoa edustaa EY:n direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä (2000/31/EY).
4.3.6. Vastuukysymykset 58 Keskeisiä aihepiirejä ovat olleet: a) palvelimien ylläpitäjien vastuu (vrt. BBS-palvelimia koskevat ongelmat) - Ks. esim. Bing, Jon & Dag Elgesem (1992). Universiteters ansvar for bruk av datanett. CompLex 9/92. Oslo. b) Internet-operaattoreiden vastuu - Välittäjänä toimivien palvelun tarjoajien vastuuvapaus siirrettävien tai tallennettavien tietojen lainvastaisesta sisällöstä eräiden edellytyksin. - Ks. sähköisen kaupankäynnin direktiivi (2000/31/EY). - Ks. esim. Balstad, Just (2002). Digitale mellomledds ansvar for videreformidling av ytringer - E-handelsdirektivet art. 12-14. CopLex 7/02. Oslo. Verkko-oikeudessa saatetaan käsitellä monia informaatio-oikeuden alaan kuuluvia kysymyksiä, kuten 1) tietosuojaa (mm. henkilötietojen suojaa) ja 2) sananvapautta Internetissä (ks. esim. HE 54/2002 vp ja SOU 2001:28. Yttrandefrihetsgrundlagen och Internet sekä Ollila, Riitta (2001). Freedom of Speech and Protection of Privacy in Convergence of Electronic Communications. Rovaniemi).
59 Yleisesityksiä: Berggren, Christina & Anna Herdenberg (2000). Nätjuridisk guide: Frågor och svar om Internet. Stockholm. Carlen-Wendels, Thomas (2000). Nätjuridik. Lag och rätt på Internet, Stockholm. Dahlström, S. & M-L. Karlsson (2000). Internet-juridik. Stockholm. Dickie, John (1999). Internet and Electronic Commerce Law in the European Union. Ficsor, Mihaly (2002). The Law of Copyright and the Internet. Oxford. Grandstrand, Linda (2001). Domännamn ur ett varumärkesrättsligt perspektiv. Stockholm. Gringras, Clive (2002). The Laws of the Internet. Butterworths. Gulliksen, Tonje Røste (1999). International Regulation and Protection of Internet Domain Names and Trademarks. CompLex 1/99. Oslo. Heine, Kasper, Martin von Haller Grønbæk & Jan Trzaskowski (2002). Internetjura. 2. udgave. København. Heveus, Erika (1997). Varumärken i globala nätverk. Stockholm. Johannessen, Silje (2002). Varemerkerettslige konflikter under.no. Comp- Lex 9/02. Oslo. Laine, Juha (toim.) (2001). Verkkokauppaoikeus. Helsinki. Lindberg, Agne & Daniels Westman (2001). Praktisk IT-rätt. Stockholm. Lodder, Arno & Henrik Kaspersen (2002). edirectives. Guide to European Union Law on E-Commerce. Kluwer. Lundberg, Johan (1997). Internet, domännamn och svensk rätt. Uppsala. Pink, Scott (2001). The Internet & E-Commerce Legal Handbook. USA. Riis, Thomas (2001). Immaterialret & IT. Doernberg, Richard & Luc Hinnekens (1999). Electronic Commerce and International Taxation. Hague. Rahnasto, Ilkka (2002). Internet-oikeuden perusteet. 3. painos. Helsinki. Rindforth, Peter (1998). Ensamrätt på Internet. Stockholm. Rose, Lance (1995). NetLaw. Your Rights in the Online World. Berkeley (USA).
60 Rosenoer, Jonathan (1997). CyberLaw. The Law of the Internet, New York. Simmons & Simmons (2001). E-commerce Law. Doing Business Online. Lontoo. SOU 2000:30..se? Slutbetänkande från Domännamnsutredningen. Stoltze, Lars (2001). Internet Ret. København.
61 4.4. Tietotekniikkaoikeuden muut lohkot 4.4.1. Todistusoikeudelliset kysymykset Keskeisiin ongelmiin ovat kuuluneet tietotekniikan alan viestintävälineillä välitettyjen viestien a) alkuperän (lähettäjätietojen), b) vastaanottamisen ja c) sisällön luotettavuusarvo todisteiden (näytön) arvioinnissa. Tyypillisiä kysymyksiä ovat perinteellisesti olleet mm.: 1. Onko telekopion lähettäjän esittämä telekopiolaitteen tulostama lähetysraportti riittävä osoitus a) viestin perillemenosta vastaanottajalle ja b) lähetysajasta? 2. Onko telekopiolaitteen vastaanotettuun telekopioon tulostama merkintä lähettäjästä todiste siitä, kuka on lähettänyt telekopion? 3. Onko saapuneessa sähköpostissa oleva tieto lähettäjästä "täysi näyttö" siitä, että ao. henkilö on sähköpostin todellinen lähettäjä?
62 Vastaus näihin kysymyksiin on sama: - Sanotut seikat eivät ole yksinään riittävä selvitys asiasta, koska mainittuja tietoja voidaan manipuloida. - Lähetysraportti ei ole varma selvitys viestin sisällöstä. - Todellinen lähetys on voinut sisältää asiakirjojen kääntöpuolen (asiakirjat olivat väärin päin ) tai muita kuin tarkoitettuja asiakirjoja. - Viesti voi tallentua vastaanottajafaxin muistiin, minkä tietoaineisto tuhoutuu sähkökatkoksen tai muun virheen vuoksi. - Lähetysraportin kelloaika ja päivämäärä määräytyvät pelkästään lähettäjäfaxin asetusten perusteella, jotka lähettäjä voi vapaasti muuttaa. - Sama koskee lähettäjätietoja. - Sähköpostin lähettäjätietoja ja lähetysajankohtaa koskevia tietoja voidaan myös manipuloida, mihin ei pystyne tavallinen käyttäjä. - Lähetystiedosto ei ole selvitys viestin perillemenos-
ta. 63 - Sähköpostin manipulointiriski on vähäisempi kuin telefaxin, joten sähköpostin lähetys- ja vastaanottajalistojen todistusarvo on suurempi kuin telefaxin raportit. - Lähetys- ja vastaanottajaraporteilla on todistusarvoa erityisesti muiden todisteiden tukena. Yleisesityksiä todistelukysymyksistä (esim.): Einersen, Eivind (1992). Elektronisk aftale- og bevisret. Küchler, Markus (2000). Dataintrång - Om personlig integritet och bevisfrågor. IRI-rapport 2000:1. Stockholm. Rapport fra IT-sikkerhedsrådet om digitale dokumenters bevisværdi. (Saatavissa osoitteessa: www.fsk.dk)
4.4.2. Teletoimintaoikeus 64 Teletoiminnalla tarkoitetaan laajassa merkityksessä toimintaa viestien välittämiseksi televerkoissa siten, että viestit ovat hyödynnettävissä päätelaitteiden avulla. Teletoiminta suppeassa merkityksessä tarkoittaa viestintämarkkinalain ja siihen liittyvän lainsäädännön mukaista - televerkkojen rakentamista ja ylläpitoa sekä - televiestinnän ohjausta televerkoissa. - Teletoimintaoikeudessa käsitellään mm. viestintämarkkinoiden sääntelyyn liittyviä kysymyksiä, jotka kuuluvat osaksi informaatio-oikeuteen. - Viestintämarkkinalaki 30.4.1997/396 ja - Laki yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta 22.4.1999/565. - Viestintämarkkinoita koskevan lainsäädännön uudistamisesta ks. mm. HE 241/2001 vp ja HE 112/2002 vp: - Televerkkoja sekä televisio- ja radioverkkoja koskevan lainsäädännön yhtenäistäminen. - Televisio- ja radioverkot avataan tietoyhteiskunta-
palvelujen tarjonnalle. 4.4.3. Hallintoautomaatio 65 Hallintoautomaatiossa käsitellään kysymyksiä, jotka koskevat oikeudellisen aineiston atk-pohjaisen käsittelyn julkisoikeudellisia edellytyksiä ja sen vaikutuksia. Pelkistettynä hallintoautomaatiossa on kysymys a) toimistoautomaatiosta eli inhimillisen hallintotyön täydentämisestä mm. - tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentaohjelmilla, - tietokantaohjelmilla ja tietokannoilla sekä - asianhallintajärjestelmillä (esim. Tuomasjärjestelmä),
66 b) asiantuntijajärjestelmistä (AJ) eli inhimillisen hallintotyön korvaamisesta tietotekniikan ja tietojärjestelmien avulla päätöksenteossa (ns. tekoälyn sovelluksilla), kuten vuorovaikutteisilla tietojärjestelmillä, joihin on tallennettu oikeustieteen asiantuntijoiden tietämystä, mitä hyödynnetään konsultoivassa tai sulautetussa järjestelmässä, jotka oikeudellisina AJ-sovelluksina ovat lähinnä sääntöpohjaisia systeemejä, ja c) laajojen tiedostojen ja tietokantojen (tietovarastojen) - luomista (systeemisuunnittelua) ja ylläpitoa, - suorakäyttöä mm. ulkopuolisten toimesta, - käyttämistä päätöksenteon tukijärjestelminä sekä - niiden siirtoa hallinnonalalta toiselle. Yleisesityksiä: - Kuopus (1988). Hallinnon lainalaisuus ja automatisoitu verohallinto ja - Magnusson (1992). Rättsautomation. Särskilt om statsförvaltiningens datorisering. Stockholm.
67
68 4.4.4. Sähköisen maksuliikenteen kysymykset Sähköisen maksuliikenteen tilisiirrolla tarkoitetaan luottolaitoksen maksumääräyksen antajan toimeksiannosta tekemää rahansiirtoa samaan tai toiseen luottolaitokseen tilisiirron lopulliselle vastaanottajalle, jonka käytettävissä olevalle tilille varat maksetaan. Tilisiirtolaki 28.7.1999/821. - Ks. HE 5/1999 vp. EU:n direktiivit - rajojen yli suoritettavista tilisiirroista (97/5/ETY) ja - selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopapereiden selvitysjärjestelmissä (98/26/ETY). Oikeuskirjallisuudesta ks. esim. - Kaisto, Janne (2001). Sopimusvapaus, laki ja maksusuoja s. 771-843 ja - Hemmo, Mika (2001). Pankkioikeus s. 389-418.
69 4.4.5. Sähköinen asiointi hallinnossa Ensimmäinen (aikaisempi) lainsäädäntö: L sähköisestä asioinnista hallinnossa 30.12.1999/1318. - Ks. HE 153/1999 vp. Nykyinen oikeustila: laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (24.1.2003/13), joka tuli voimaan 1.2.3003. - Ks. tarkemmin HE 17/2002 vp. 4.4.6. Sähköinen allekirjoitus Sähköisellä allekirjoituksella tarkoitetaan tietoliikenneverkossa käytettävää teknistä menetelmää digitaalisessa muodossa olevan asiakirjan ja viestin alkuperän, aitouden ja hyväksynnän todentamiseksi ja viestittämiseksi. a) Henkilökorttilaki 28.7.1999/829. - Ks. HE 18/1999 vp. ja HE 236/2002 vp. - Direktiivi sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista (1999/93/EY).
- Lisätietoja osoitteesta: 70 www.sahkoinenhenkilokortti.fi b) Uusi laki: Laki sähköisestä allekirjoituksesta (24.1.2003/14), joka tuli voimaan 1.2.2003. (Ks. HE 197/2001 vp) - Uudella lailla on tarkoitus edistää - sähköisten allekirjoitusten käyttöä ja - niihin liittyvien varmenteiden tarjontaa sekä - sähköisen kaupankäynnin ja - sähköisen asioinnin tietosuojaa ja tietoturvaa. - Tämän uuden lain mukaan, jos oikeustoimeen vaaditaan lain mukaan allekirjoitus, vaatimuksen täyttää ainakin sellainen kehittynyt sähköinen allekirjoitus, joka perustuu laatuvarmenteeseen ja on luotu turvallisella allekirjoituksen luomisvälineellä. - Sopimusvapauden ja vapaan todistusharkinnan periaatteiden mukaan miltään sähköiseltä allekirjoitukselta, vaikkapa sähköpostin alalaitaan lisätyltä lähettäjän nimeltä, ei voida evätä oikeudellista merkitystä yksinomaan sillä perusteella, että allekirjoitus on sähköisessä
muodossa. 71
72 4.4.7. Tietotekniikan vastuukysymykset kokonaisuutena Esimerkkejä: 1) BBS-palvelimen ja Internet-palvelimen a) ylläpitäjän ja operaattorin, b) datan ja tietojen tallentajan sekä c) käyttäjän vastuuasema luvattomasta toiminnasta. 2) Vastuu välitettävän informaation oikeellisuudesta. - Normaalia ankarampi huolellisuusvelvollisuus tietojärjestelmän virheettömyydestä. Ks. tarkemmin esim. Andersen, Mads Bryde (1989). EDB og ansvar.
73 4.4.8. Tietotekniikan verokysymykset 4.4.8.1. Henkilöverotus (Personbeskattning) Suomalaisessa tuloverotuksessa ongelmat koskivat aluksi tietokoneiden hankintamenoa. Henkilöverotuksessa oli epäselvyyttä vähennyskelpoisuudesta (ks. KHO 1986 B II 569). Ongelma oli Suomessa niin vaikea, että korkeimman hallinto-oikeuden oli annettava ennakkopäätöksiä jopa näyttökysymyksistä eli tulonhankkimis- ja yksityiskäytön osuuden arvioimisesta (ks. KHO 31.12.1991 taltiot 5009-5013). Ongelmat lienevät johtuneet tietotekniikan puutteellisesta tuntemuksesta. (Ks. erillinen opintomoniste osoitteessa: http://www.uwasa.fi/ktt/talousoikeus/it/atkverot/atkverot_toc_fin.htm)
74 4.4.8.2. Elinkeinoverotus (Näringsbeskattning) Voidaan olettaa, että - tietotekniikan ja immateriaalioikeuden puutteellinen tuntemus on vaikuttanut myös niihin soveltamisvaikeuksiin, joita on esiintynyt jaksottamiskysymyksissä elinkeinoverotuksessa. Vaikeuksia on ollut tunnistaa, milloin hankittu tietokoneohjelma on - irtainta käyttöomaisuutta (esim. teoskappaleena ostettu ohjelma) tai - aineetonta oikeutta (esim. masterlevyn osto valmistus- ja levitysoikeudella) ja - milloin se on pitkävaikutteinen meno (esim. kertakorvaus määräämättömäksi ajaksi saadusta käyttöoikeudesta). (Ks. erillinen opintomoniste osoitteessa: http://www.uwasa.fi/ktt/talousoikeus/it/atkverot/atkverot_toc_fin.htm)
75 4.4.8.3. Kansainväliset perinteiset vero-ongelmat Yhdysvalloissa on verosuunnittelun näkökulmasta kiinnitetty runsaasti huomiota siihen, - missä osavaltiossa laitteiden ja ohjelmien valmistus on edullista ja - missä osavaltiossa tietotekniikkatuotteita ja palveluita kannattaa markkinointia. Asiantilaan ovat vaikuttaneet verokantojen erot osavaltioiden välillä. Samat kysymykset ovat muodostuneet kansainvälisiksi Internet-verkon myötä. Euroopassa ongelmat koskivat - aluksi tulliverotusta ja - sittemmin arvonlisäverotusta. Tulkinnallista on ollut mm. se, - onko tietokoneohjelmaa pidettävä tavarana, - miten raja vedetään valmisohjelmien ja ns. räätälöityjen ohjelmien välillä.