Päihdetiedotusseminaari 3.6.2014 Helsinki, kulttuurikeskus Caisa Nuoret, päihteet ja elämänhallinta A-klinikkasäätiö
Päihdetiedotusseminaari 3.6.2014 Helsinki, kulttuurikeskus Caisa Ohjelma Nuoret, päihteet ja elämänhallinta 9.00 9.20 Ilmoittautuminen ja aamukahvi 9.20 Päivän avaus Puheenjohtaja johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki, A-klinikkasäätiö Elämänhallinnan osasia etsimässä 9.30 Mitä nuorten elämänhallintaan kuuluu? Suunnittelija/psykologi Elina Marttinen, Nyyti ry 9.50 Itsensä vahingoittaminen nuorten salattuna ongelmana Post doc -tutkija Marja-Liisa Rissanen, Tampereen yliopisto 10.10 Musiikkia Kevin Tandu 10.20 Matalan kynnyksen palvelut nuorten tukena - Kosketuspintahankkeen tuloksia Sosiologian dosentti Anne Puuronen, Nuorisotutkimusseura 10.40 Sateenkaarinuorten hyvinvointi ja huolenaiheet Tutkija Riikka Taavetti, Nuorisotutkimusseura 11.00 Keskustelua 11.10 Päihdetiedotuspalkinnon 2014 luovutus 11.25 Lounas (omakustanteinen) 2
12.15 Ohjelma jatkuu Puheenjohtaja tutkija Jussi Perälä Uudet päihdetrendit - totta sekä tarinaa 12.20 Uudet nikotiinituotteet koukuttavat Asiantuntija Minttu Tavia, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry 12.40 Kysy lääkäriltä kannabiksesta Johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki, A-klinikkasäätiö 13.00 Huumeet konemusiikkibileissä Vapaaehtoistyöntekijä Antti Jääskeläinen, SPR 13.20 Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden dopingaineiden käyttö Projektikoordinaattori Jukka Koskelo, A-klinikkasäätiö 13.40 Keskustelua 13.50 Iltapäiväkahvi 14.05 Ohjelma jatkuu Puheenjohtaja viestintäpäällikkö Aino Majava, A-klinikkasäätiö Arkinen ja askarruttava pelaaminen 14.10 Peluurin vuosiraportin 2013 tulokset Asiakastyön koordinaattori Markus Sjöholm, Peluuri 14.20 Panoksena elämänhallinta - nuoret rahapelien suurkuluttajina Kokemusasiantuntija Suvi 14.40 Digitaalinen viihdepelaaminen nuoren kommentti Vloggaaja Miksu, Nuortenlinkki 14.50 Keskustelua Alkoholi ja elämänhallinta 15.00 Lasisen lapsuuden tukena virtuaalisesti kädestä pitäen Projektisuunnittelija Shirley Hubara, A-klinikkasäätiö 15.20 Keskustelu: Mitä juominen merkitsee nuorille vuonna 2014? Tutkijatohtori Anu Katainen, Helsingin yliopisto, erityissuunnittelija Antti Maunu, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, toiminnanjohtaja Sampo-Ilmari Tuhkalehto, Music Against Drugs ry sekä kansalaistoiminnan ja nuorisotyön opiskelija Sonja Ohvo 15.50 Keskustelua ja yhteenveto 16.00 Seminaari päättyy 3
Tiivistelmät Elina Marttinen Psykologi (PsM) ja suunnittelija, Nyyti ry elina.marttinen@nyyti.fi Mitä nuorten elämänhallintaan kuuluu? Elämänhallinta on pohjimmiltaan tunne ja luottamus siitä, että voi muuttaa omia olosuhteitaan itselleen suotuisammiksi. Elämänhallinta on siis kykyä suunnitella elämää, asettaa tavoitteita sekä arvioida toimintaa ja ajatuksia. Elämänhallinnan kautta elämä koetaan mielekkäänä. Lisäksi se auttaa selviytymään stressistä, kiireestä ja vastoinkäymisistä. Hallinnan ja pystyvyyden tunteen määrä näkyy voimavaroina omassa toiminnassa ja haastavissa tilanteissa. Pystyvyyden kautta nuori voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja siten myös kokemaansa hyvinvointiin. Nuoruusiässä tulee väistämättä tarkasteltavaksi elämänhallinnan kysymyksiä, jotka liittyvät itsenäisyyteen ja itsemääräämiseen. Yleensä elämänhallinnan tunne vaihtelee eri elämänalueiden välillä. Elämää ei voi täysin hallita, joten jokainen tasapainoilee ja tutkii omalla kohdallaan sitä, mihin asioihin pystyy itse vaikuttamaan. Jos vaikutusmahdollisuudet eri tilanteissa tuntuvat vähäisiltä, tunne omasta elämänhallinnasta heikkenee. Toisaalta hallinnan tunne voi myös haihtua runsauden edessä, jos on vapaus päättää kaikesta ja ylenpalttisesti mahdollisuuksia. Elämänhallinta onkin parhaimmillaan tasapainossa oleva kiikkulauta, jonka molemmissa päissä on huonot vaihtoehdot: joko liikaa valinnanmahdollisuuksia ja valtuutta päättää ilman varsinaista hallinnan tunnetta tai liikaa ulkoapäin tulevaa kontrollia, jolloin omiin asioihin ei ole mahdollista vaikuttaa. Elina Marttinen on psykologi (PsM) ja väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistossa. Hän työskentelee suunnittelijana ja tutkijana Nyyti ry:ssä. Tutkijana Marttinen on kiinnostunut nuorten ja nuorten aikuisten elämänhallinnan ja hyvinvoinnin kehittymisestä sekä interventiosta, joilla niitä voidaan edistää. Marja-Liisa Rissanen Post doc -tutkija, Tampereen yliopisto marjal.rissanen@gmail.com Itsensä vahingoittaminen nuorten salattuna ongelmana Nuoruus on pitkä ajanjakso, jonka etenemistä ei voi jouduttaa. Nuoren psyykkinen kehitys on vielä kesken, vaikka hän ulkoisesti näyttäisi aikuiselta. Tämä on se ansa, johon aikuiset toistuvasti lankeavat. Nuorilta odotetaan ja jopa vaaditaan, että he selviytyvät jo hyvin varhain aikuisen lailla. Monilla nuorilla on ollut varhaisvaiheistaan alkaen esimerkiksi kasvuympäristönsä vuoksi vähemmän tukea ja ymmärtäviä, jaksavia aikuisia kuin pääosalla nuorista. Moni on oppinut pakon edessä selviytymään itse, ja joskus keino selviytyä on itsensä vahingoittaminen eli viiltely. Useimmiten viiltely on suunniteltua ja sitä on edeltänyt alkoholinkäyttö ja ristiriidat vanhempien tai kavereiden kanssa. Viiltelyä on suomalaisista 13 18-vuotiaista nuorista kokeillut 11,5 %. Viiltelyä edeltäviä tekijöitä on monia. Useimmiten viiltely on ennalta suunniteltua ja sitä on edeltänyt alkoholinkäyttö ja ristiriidat vanhempien tai kavereiden kanssa. Nuoret ovat kokeneet itsensä hyvin yksinäisiksi ja erilaisiksi kuin muut nuoret. Heidän itsetuntonsa on ollut heikko ja he ovat tulleet jätetyiksi tai petetyiksi. Viiltelyn tarkoituksena on tavallisimmin henkisen tuskan lievittäminen ja pyrkimys saada joku huomaamaan paha olo. Lisäksi nuoret pyrkivät viiltelyllä kontrolloimaan tunteitaan ja jopa rankaisemaan itseään. Osalla nuorista viiltely jää kertakokeiluksi. Siitä, kuinka suurella osalla viiltely jatkuu, ei ole tietoa. Viiltely ei tuo pysyvää helpotusta, vaikka psyykkinen paha olo saattaakin helpottua hetkeksi. Jälkeenpäin nuori kokee usein vihaavansa itseään ja häpeää viiltelyä. Usein viiltelyä edeltävistä tunnetiloista ja tapahtumista eikä viiltelyn jälkeisiä tunteista puhuta kenenkään kanssa, jolloin nuoren ahdinko jatkuu. Post doc- tutkija, FT Marja-Liisa Rissanen Tampereen yliopistosta tarkastelee itsensä tahallista vahingoittamista eli viiltelyä nuorten näkökulmasta. Tarkasteluun yhdistyvät myös vanhempien ja nuoria hoitaneiden henkilöiden näkökulmat. 4
Anne Puuronen Sosiologian dosentti, Nuorisotutkimusseura anne.puuronen@nuorisotutkimus.fi Matalan kynnyksen palvelut nuorten tukena - Kosketuspinta-hankkeen tuloksia Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-hankkeessa (2011 2015) kehitettiin matalan kynnyksen palveluita hoitoon heikosti kiinnittyneille nuorille. Kehittämiskohteina olivat muun muassa jalkautuva yksilötyö, ryhmätoiminnot ja perhetyön työkäytännöt. Hankkeen arviointitutkimus osoittaa, että asiakkaan hoitoon sitoutuminen vahvistuu, kun hoito- ja tukikontaktin aloittamisessa painotetaan nuoren elämäntilanteeseen kohdistuvia matalan kynnyksen työtapoja. Näistä vaikuttavimpina nuoret pitävät keskusteluapua, tuen nopeaa saatavuutta, jalkautuvaa yksilötyötä ja vertaistukiryhmätoimintaa. Nuorten haastatteluiden mukaan intensiivinen yksilötyö on lisännyt heidän elämänhallinnan tunnettaan elämän eri alueilla. Arjen asioiden hoitamisen koetaan helpottuneen ja muuttuneen selkeämmin hahmotettavaksi. Yksilötyön koetaan vahvistavan ajatuksia päihteettömästä elämästä. Ryhmätoimintaan osallistumisen on koettu ylläpitävän muutos- ja hoitomotivaatiota ja luovan arkeen säännöllistä rytmiä. Nuoret toivovat, että perhetyötä kehitetään sekä polikliinisesti että jalkautuvasti. Hankkeen nuorten mukaan sosiaali- ja päihdepalveluiden kehittämisessä tulisi keskittyä matalan kynnyksen palveluiden tarjoamiseen. Tutkimus osoittaa myös, että nuorten päihdehuollon palveluiden ja sosiaali- ja mielenterveyspalveluiden välistä yhteistyötä on tarpeen lisätä. Sosiologian dosentti, FT Anne Puuronen toimii tutkijana Nuorisotutkimusseurassa. Tällä hetkellä Puuronen selvittää kohdennetun nuorisotyön tunnuslukuja. Hänen aikaisemmat tutkimuksensa ovat käsitelleet nuorten syömishäiriöitä, tupakoimattomuuden edistämistä sekä hyvinvoinnin ja elintapojen sosiaalista periytymistä. Riikka Taavetti Tutkija, Nuorisotutkimusseura riikka.taavetti@nuorisotutkimus.fi Sateenkaarinuorten hyvinvointi ja huolenaiheet Sateenkaarinuorilla tarkoitetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria sekä muita nuoria, joiden seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolen ilmaisu ja sukupuolen kokemus haastavat vallitsevia normeja. Sateenkaarinuorten hyvinvoinnissa on suuria eroja. Monet voivat hyvin ja saavat tarpeellista tukea myös kysymyksissä, jotka liittyvät sukupuoleen tai seksuaalisuuteen. Sateenkaarinuorten kaikki huolenaiheet eivät johdu syrjinnästä, vaan heitä mietityttävät myös samanlaiset kysymykset kuin muitakin nuoria. Sateenkaarinuorilla on usein muita nuoria enemmän mielenterveysongelmia sekä huolia, jotka liittyvät terveydentilaan, ihmissuhteisiin tai elämäntapoihin. Heidän hyvinvointinsa suurimpana esteenä ovat yhteiskunnalliset normit, jotka aiheuttavat sekä suoraa syrjintää ja kiusaamista että välillisesti hankaloittavat elämää. Vaikka monet sateenkaarinuoret ovat hyviä hakemaan apua, ongelmana on usein, että palveluissa ei osata kohdata heitä. Vähemmistöön kuuluminen myös vahvistaa ja kannustaa sateenkaarinuoria toimimaan. Useat nuoret haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan parantaakseen vähemmistöjen tai erityisesti sateenkaarinuorten asemaa. Heillä on yleisesti varsin positiivinen kuva omasta tulevaisuudestaan. Hyvinvoiva sateenkaariaikuisuus on mahdollista, jos nuoret saavat kasvaa omaksi itsekseen ja heillä on tukiverkostoja, kun he niitä tarvitsevat. Ongelmana on usein, että palvelut eivät osaa kohdata sateenkaarinuoria. Tutkija, VTM, FM Riikka Taavetti työskentelee Nuorisotutkimusseuran ja Setan Hyvinvoiva sateenkaarinuori -hankkeessa. Tavoitteena on parantaa tietämystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten terveydestä ja elinehdoista Suomessa sekä tuottaa välineitä nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi. 5
Minttu Tavia Asiantuntija, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry minttu.tavia@ehyt.fi Uudet nikotiinituotteet koukuttavat Perinteinen savuke ei ole enää viime vuosina ollut kummoisessa maineessa. Myös tupakkateollisuus on tästä perillä ja houkuttelee etenkin nuoria käyttäjiksi uusien tuotteiden ja trendien avulla. Erityisesti nuuska on tällä hetkellä kovassa nosteessa nuorten ja nuorten aikuisten miesten keskuudessa ja myös vesipiippu tekee tuloaan. Sähkösavukkeen käyttö on Euroopassa voimakkaassa kasvussa ja myös Suomessa nuorten kokeilut ovat melko yleisiä. Sähkösavuketta on markkinoitu lopettamisen apuvälineenä, mutta mikään ei viittaa siihen, että valmistajien tarkoituksena olisi käytön vähentäminen tai lopettaminen. Sähkösavukkeen kuluttajaturvallisuuteen liittyy suuria puutteita, eikä siitä ole tarpeeksi tutkimustietoa. Markkinoilta löytyy myös muita nikotiinituotteita, muun muassa nikotiinigeeliä ja nikotiinivettä, joiden todellinen tarkoitus on kysymysmerkki. On ihmisiä, jotka onnistuvat käyttämään tupakkatuotteita satunnaisesti. Suurin osa nikotiinituotteiden käytöstä johtuu kuitenkin riippuvuudesta. Tupakkateollisuuden tarkoittamalla tavalla käytettynä perinteinen savuke on riippuvuutta aiheuttava tuote, joka tappaa puolet käyttäjistään. Teollisuuden tärkein kohderyhmä ovat nuoret ja muut uudet käyttäjät. Ehkäisevän työn kannalta mielenkiintoinen kysymys on, mitä uusien tupakka- ja nikotiinituotteiden suosion kasvaminen tarkoittaa. Suomessa on kirjattu lakiin tavoitteeksi tupakkatuotteiden käytön vähittäinen loppuminen. Tavoitteeseen pääseminen vaatii toimia myös uusien tuotteiden ja trendien suhteen. Asiantuntija, VTM Minttu Tavia työskentelee tupakoimattomuuden edistämiseen liittyvien kysymysten parissa Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä. Tupakointi on laaja-alainen ilmiö, johon liittyy ihmisten arjessa niin nikotiiniriippuvuus kuin tupakoinnin sosiaalisuus. Kaarlo Simojoki Johtava ylilääkäri, A-klinikkasäätiö kaarlo.simojoki@a-klinikka.fi Kysy lääkäriltä kannabiksesta Kannabiskeskustelu on noussut uudelleen ajankohtaiseksi, kun kannabiksen henkilökohtainen käyttö laillistettiin Coloradossa, Yhdysvalloissa. Keskustelussa on kärjistynyt etenkin alkoholin ja kannabiksen vastakkainasettelu, erityisesti haittojen näkökulmasta. Lyhyesti voidaan todeta, että alkoholin haitat kohdistuvat pääasiassa somaattiseen terveyteen ja kannabiksen haitat psyykkiseen terveyteen. Erityisen haavoittuvaisia molempien suhteen ovat nuoret, joiden hermosto ja elimistö ovat vasta kehittymässä. Nuorille haittoja seuraa nopeammin, vaikka annokset olisivat pieniä. Säännöllisempi käyttö vaikuttaa myös nuoren psyykkiseen ja sosiaaliseen kasvuun, mikä voi altistaa muun muassa huonommille opiskelutuloksille ja pahimmillaan syrjäytymiselle. Alkoholin ja kannabiksen haitat ovat erilaisia, eikä voida sanoa, että toinen aineista olisi toista turvallisempi. Nuoren kannabiskokeiluun tulisi puuttua keskustellen eikä ylireagoiden, sillä pääsääntöisesti käyttö jää kokeiluksi. On kuitenkin tärkeää tuoda selkeästi esille kielteinen kanta. Esimerkiksi laillisuudesta keskusteltaessa vaikuttaa jopa unohtuneen, että Suomessa tilanne kannabiksen osalta on aivan erilainen kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. EMCDDA:n tilaston (2011) mukaan 4,6 prosenttia 15 64-vuotiaista suomalaisista on kokeillut kannabista vuonna 2010, kun Yhdysvalloissa vastaava luku oli huomattavasti korkeampi, 24,1 prosenttia. Alkoholin ja kannabiksen haitat ovat erilaisia, eikä voida sanoa, että toinen aineista olisi toista turvallisempi. Suomessa ei siis ole vastaavaa painetta kannabiksen laillistamiseen. Laillistaminen johtaisi todennäköisesti kannabiksen käytön merkittävään lisääntymiseen, jonka seuraukset olisivat todennäköisesti alkoholikulttuurimme tuntien surkeat. Käytön rangaistavuus ja hoitoonohjaus vankilarangaistusten sijaan on oma keskustelunsa, mutta pääsääntöisesti voidaan ajatella hoidon olevan parempi vaihtoehto. A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, lääketieteen tohtori Kaarlo Simojoki on tehdyt päihdelääkärin työtä toistakymmentä vuotta. Väitöskirja korvaushoidon kehittämisestä tarkastettiin keväällä 2013. 6
Antti Jääskeläinen Vapaaehtoistyöntekijä, SPR jaaskelainen2012@gmail.com Huumeet konemusiikkibileissä Konemusiikkitapahtumat nousevat aika ajoin otsikoihin huumausaineisiin liittyen, jolloin median välittämä kuva tapahtumista on usein raju. Se on kuitenkin melko kaukana juhlien todellisesta luonteesta, sillä tapahtumat ovat yleensä rauhallisia. Yhteenkuuluvuuden tunne on juhlissa merkittävä tekijä. Juhlien visuaaliseen ilmeeseen, äänentoistoon ja esiintyjiin satsataan, vaikka kyseessä olisi vapaaehtoisvoimin metsän keskellä toteutettava tapahtuma. Huumeita saatetaan käyttää keskivertoa enemmän, mutta toisaalta myös täysin raittiiden juhlijoiden osuus on korostunut. Lisäksi järjestetään täysin päihteettömiä tapahtumia. Jos järjestyshäiriöitä syntyy, mukana on lähes poikkeuksetta alkoholi. Alkoholin lisäksi ongelmia aiheuttavat silloin tällöin gamman ja lakan yliannostukset, muut ongelmatilanteet ovat satunnaisia. Tilannetta on kuitenkin vienyt huonompaan suuntaan uusien muuntohuumeiden ja tutkimuskemikaalien yleistyminen. Päihdekulttuuri vaihtelee jonkin verran musiikkigenren mukaisesti, mutta vaikutusta on myös maakohtaisella päihdepolitiikalla ja -kulttuurilla. Sallivamman päihdepolitiikan maissa haittoja vähennetään muun muassa tarjoamalla huumausaineiden testauspalveluja sekä selviämisasemia. Suomessa konemusiikkitapahtumien päihdehaittoja vähennetään esimerkiksi YAD:n ja SPR:n jalkautuvan päihdetyön keinoin, valistuksella sekä poliisin ja tullin toiminnan kautta. Antti Jääskeläinen on ollut mukana konemusiikkimaailmassa niin asiakkaan, järjestyksenvalvojan kuin tapahtumajärjestäjän roolissa. Nykyään Jääskeläinen käy festivaaleilla Suomen punaisen ristin päihdetyön vapaaehtoisena. Lisäksi hän kouluttaa päihdeasioissa SPR:n kursseilla sekä muissa tilaisuuksissa. Jukka Koskelo Projektikoordinaattori, A-klinikkasäätiö jukka.koskelo@a-klinikka.fi Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden dopingaineiden käyttö Kuntodoping tarkoittaa kilpa- ja huippu-urheilun ulkopuolista dopingaineiden käyttöä. Kehon koostumuksen muokkaaminen nopeasti on yksi dopingaineiden käytön tyypillisimmistä motiiveista. Dopingaineiden käyttö voi aiheuttaa erilaisia terveydellisiä haittavaikutuksia, jotka voivat ilmetä jopa vuosien kuluttua dopingaineiden käytön lopettamisen jälkeen. Haittavaikutusten riski kasvaa, kun dopingaineita tilataan internetin kautta, sillä netistä tilatuista aineista noin 90 % on väärennöksiä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toteuttaman kyselytutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa dopingaineiden käytön yleisyyttä ja siihen liittyviä terveydellisiä taustatekijöitä suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että dopingaineiden käyttö nuorten aikuisten keskuudessa on lähes yhtä yleistä kuin suomalaisessa kokonaisväestössä. Vaikka dopingaineiden käytöstä ei voida puhua kansainterveydellisenä ongelmana, käyttöä tulee jatkossakin esiintymään nuorten keskuudessa ja haitat voivat olla merkittäviä yksilötasolla. Siksi käyttäjien, käyttöä harkitsevien ja työssään dopingaineiden käyttäjiä kohtaavien tulisi olla tietoisia haittavaikutuksista. Liikuntafysiologi Jukka Koskelo työskentelee A-klinikkasäätiön ylläpitämässä terveysneuvontapalvelu Dopinglinkissä. Hänellä on pitkä kokemus työskentelystä erilaisissa terveys-, liikuntaja hyvinvointialan projekteissa. 90 % netistä tilatuista dopingaineista on väärennöksiä. 7
Shirley Hubara Projektisuunnittelija, A-klinikkasäätiö shirley.hubara@a-klinikka.fi Lasisen lapsuuden tukena virtuaalisesti kädestä pitäen Noin joka neljäs 12 18-vuotias suomalaisnuori on joskus kokenut haittoja aikuisten päihteidenkäytöstä. Joka viideskymmenes on kokenut niitä usein. Miten voidaan tavoittaa hankalissa kotitilanteissa elävät nuoret, joilta saattaa puuttua tarvittava tuki matkalla itsenäiseen elämään? Miten puhutella niitä, jotka voivat pahoin itsestä riippumattomista syistä ja silti pitävät kulissia yhden yhteiskuntamme vahvimman tabun yllä? Netti on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä nuorten kohtaamisen välineistä. Aroista perhettä ja yksityiselämää koskevista asioista on helpompi puhua ilman nimeä ja kasvoja, ilman ajanvarausta ja suuria vaatimuksia. Yksinkertaiset teknologiset sovellukset yhdistettynä lastensuojelun sosiaalityön ja päihdeasioiden tuntemukseen mahdollistavat laadukkaan, asiakkaan tarpeiden mukaan räätälöidyn matalan kynnyksen polun kohti palveluita ja vankempaa itsetuntoa. Varjomaailmassa on järjestetty ammattilaisten ohjaamia nettivertaisryhmiä vuodesta 2008 lähtien jo 11 kertaa. Ryhmissä on autettu noin sataa nuorta pitkäjänteisesti, ajasta ja paikasta riippumattomasti. Miten autetaan näitä nuoria, jotka kokevat päihdehaittoja, vaikka eivät itse käytä päihteitä? Shirley Hubara työskentelee projektisuunnittelijana A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -hankkeessa. Hänen erityisalanaan on aikuisten päihdeongelmista huolta kokevien nuorten kohtaaminen netissä lastensuojelun sosiaalityön menetelmin. Anu Katainen Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto anu.h.katainen@helsinki.fi Nuorten orientaatiot juomiseen 2010-luvulla - miksi juominen vähenee? Anu Kataisen post doc -tutkimus käsittelee suomalaisten ja italialaisten 15-vuotiaiden nuorten mielikuvia juomisesta. Tutkimuksesta ilmenee, että yhdeksäsluokkalaisten suomalaisnuorten juomissuhteen voi jakaa neljään tyyppiin: riskitietoisuuteen, erottautumiseen, vastarintaan ja passiivisuuteen. Riskitietoiset nuoret suhtautuvat juomiseen varoen ja nuorten juomiskokeiluihin kielteisesti. Erottautuville nuorille taas on tärkeää, mitä juominen viestittää muille. Myös vastarintaisille nuorille juominen on keino ilmentää omaa identiteettiä, mutta juomisen merkitys löytyy arjen normien rikkomisesta ja sääntöjen uhmaamisesta. Passiiviset nuoret eivät ole kiinnostuneita juomisesta ja sen merkityksistä. Juominen ei välttämättä sovi terveystietoisen nuoren elämäntyyliin. Tutkimuksen perusteella juomisen vähenemisen taustalla voi olla nuorten juomismielikuvien muuttuminen yhä enemmän riskitietoisuutta ja erottautumispyrkimyksiä ilmentäviksi. Nuoret ovat entistä kiinnostuneempia terveydestään, eikä juominen välttämättä sovi terveystietoiseen elämäntyyliin. Tutkimuksen mukaan erityisesti erottautuvat nuoret omaksuvat ja luovat erilaisia tilannesidonnaisia juomisen tyylejä ja tapoja. Toisaalta heille on tyypillistä nähdä oma juominen hyvän maun mukaisena, oli kyse sitten humalahakuisesta tai hillitymmästä juomisesta. Tutkimuksessa selvitetään myös juomismielikuvien luokkasidonnaisuuksia, ja tutkimus antaakin viitteitä siihen, että orientaatiot juomiseen liittyvät nuorten sosiaaliseen taustaan. Vastarintainen orientaatio tuli esille alemmista sosioekonomisista ryhmistä olevien nuorten, erityisesti poikien, keskuudessa. Erottautuvien nuorten vanhemmat edustivat yhteiskunnan ylempiä sosiaaliryhmiä. On mahdollista että tulevaisuudessa sosioekonomiset erot juomisen tavoissa ja tyyleissä tulevat Suomessa entisestään kasvamaan. Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Hän on päihdetyön erikoislehden Tiimin kolumnisti. Katainen väitteli 2011 tupakoinnista työpaikoilla otsikolla Tupakka, luokka ja terveyskäyttäytymisen ongelma. 8
Antti Maunu Erityissuunnittelija, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry antti.maunu@ehyt.fi Päihteet, tunteet ja sosiaalisuus - miksi nuoret käyttävät päihteitä ja kuinka siihen voi vaikuttaa? Antti Maunu on selvittänyt tutkimuksessaan nuorten päihteidenkäytön sosiaalisia syitä ja seurauksia sekä niiden sosiaalista eriytymistä. Tutkimuksen näkökulmasta tärkein syy käyttää päihteitä on se, että se on hauskaa tai ainakin sen uskotaan ja toivotaan olevan hauskaa. Päihdeongelmiin johtaa yhteisten kokemusten tavoittelu päihteiden avulla tai myönteisen sosiaalisuuden puuttumisen korvaaminen päihteillä. Näiltä osin päihdeongelmat ovat lähellä muita sosiaalisia ja mielenterveydellisiä ongelmia, jotka usein kasautuvat samoille ihmisille. Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä käynyt läpi nopeita rakenteellisia ja kulttuurisia muutoksia. Niiden myötä eri sosioekonomisilla ryhmillä on erilaiset mahdollisuudet kokea sosiaalista arvostusta ja luottamusta. Tällä voidaan osaltaan selittää, miksi etenkin alimpien sosioekonomisten ryhmien miehet ovat päihteiden edessä kaikkein haavoittuvimpia. Sosiaalisten tunteiden näkökulmasta päihdeongelmien ehkäiseminen on yksinkertaista. Tärkeintä on turvata nuorille ja nuorille aikuisille hyviä ja vahvoja sosiaalisia kokemuksia osana jokapäiväistä arkea. Tämä ei edellytä välttämättä lainkaan puhetta alkoholista, vaan nuorten sosiaalisten valmiuksien ja mahdollisuuksien vahvistamista kaikin muinkin keinoin. Antti Maunu työskentelee erityissuunnittelijana Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä. Hän on julkaissut monipuolisesti nuorten päihdekulttuureista. Maunun väitöskirja käsittelee juhlimista yökerhoissa. Tällä hetkellä Maunu kirjoittaa kirjaa humalan historiasta ja merkityksistä suomalaisessa kulttuurissa. Nuorten sosiaalisten valmiuksien vahvistaminen ei edellytä aina puhetta alkoholista. Ajankohtaista asiaa päihdetyöstä päihdetyötä tekeville Tiimi on A-klinikkasäätiön julkaisema lehti, joka kertoo päihdetyön ajankohtaisista ilmiöistä, tapahtumista ja kehityssuunnista. Tiimissä käsitellään päihdehoidon ja -kuntoutuksen, ehkäisevän päihdetyön sekä päihdepolitiikan ja alan tutkimuksen teemoja. Tiimi ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Tilaa Tiimi hintaan 25 euroa/vuosi Tiimin voit tilata näin: - lähettämällä sähköpostia: tilaukset@a-klinikka.fi - täyttämällä tilauslomakkeen netissä: www.a-klinikka.fi/tiimi/tilaus - tai soittamalla numeroon 09 6220 290 (A-klinikkasäätiön keskustoimisto) Päihdetyön erikoislehti 3/2013 Päihdetyön erikoislehti 1 2014 AIKUISTEN ALKOHOLINKÄYTTÖ JA LAPSET IHMEEN HYVÄ TYÖKALU Suomalaiset Espanjan Aurinkorannikolla Päihdetyö ja elämän syvät kysymykset MITÄ JÄRJESTÖT HALUAVAT TUTKIMUKSELTA? HULLUUDEN HISTORIA 9
Muut teemat Päihteet ja seksuaalinen kaltoinkohtelu linkittyvät yhteen Nuorten Exitin työssä on havaittu, että päihteet ja seksuaalinen kaltoinkohtelu linkittyvät vahvasti yhteen. Ongelma ilmenee kolmella tasolla. Nuoren päihteiden ongelmakäytön taustalla voi olla hyväksikäytön tai väkivallan kokemus ja toisaalta nuori saattaa myös rahoittaa päihteiden käyttöä vastikkeellisella seksillä. Lisäksi päihteiden käyttö altistaa seksuaalisen kaltoinkohtelulle. Nuoren seksuaalinen kaltoinkohtelu voi olla yhteydessä päihteiden käyttöön. Seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemuksia ei aina oteta ammattilaisen toimesta puheeksi ja nuoren pahan olon taustalla olevat syyt saattavat jäädä huomaamatta. Nuorten Exitin tavoitteena on, että nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset tuntevat seksuaaliseen kaltoinkohtelun ja vastikkeelliseen seksiin liittyvän tematiikan ja huomioivat sen yhteyden esimerkiksi päihteiden käyttöön. Ammattilaisen tulee tarjota nuorelle mahdollisuus puhua seksuaalisesta kaltoinkohtelusta luotettavassa ja turvallisessa ympäristössä. Nuorten Exit ennaltaehkäisee nuoriin kohdistuvaa seksuaalista kaltoinkohtelua ja vastikkeellisen seksin piiriin ajautumista sekä tarjoaa matalan kynnyksen neuvontaa ja tukea 13 29-vuotiaille. Lisäksi Nuorten Exit kouluttaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Nuorten Exitin toimintaa koordinoi Exit - pois prostituutiosta ry ja rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Lisätietoja: järjestötyöntekijä Anni Susineva, anni.susineva@exitry.fi, puh. 045 359 1800, www.nuortenexit.fi Kenen ääni pääsee esiin, kun kirjoitetaan syrjäytymisestä? Nuorten syrjäytymisestä puhuminen ei ole ongelmatonta. Nuori voi jopa leimautua tarpeettomasti riskiryhmään kuuluvaksi nivelvaiheessa, jossa elämänvalintoja tehdään. Viranomaisja asiantuntijalähteet pääsevät useimmin ääneen syrjäytymisestä mediassa. Ikä määrittää ryhmän, johon syrjäytyminen liitetään, puolessa jutuista. Nuoret yhdistetään syrjäytymisvaaraan 45 %:ssa jutuista. Kokijan näkökulmaa käsitellään 14 %:ssa jutuista. Kolmanneksi yleisin tapa käsitellä syrjäytymistä on sosiaali- ja terveysalan palveluista tai sosiaaliturvasta kirjoittaminen. 11 % jutuista ehdottaa parannuksia palveluihin tai nuorisotyöhön. Syrjäytymistä selitetään useammin yksilöön liittyvillä tekijöillä kuin rakenteellisilla tekijöillä. Selitykset liittyvät yksilön ominaisuuksiin, arvoihin, käyttäytymiseen tai elämäntapoihin. Syrjäytyminen kytkeytyy mediakirjoittelussa erityisesti koulutuksen ja työn alueille, vaikka epätyypillisistä työsuhteista on tullut yleisiä. Voisiko ammattilainen ajaa mediassa hiljaiseksi jäävien ryhmien intressejä? Filosofian tohtori, viestinnän yliopettaja Pirita Juppi tarkastelee Helsingin Sanomissa vuonna 2008 ilmestyneitä 126 uutista, joissa kirjoitetaan syrjäytymisestä. Juppi, Pirita (2010). Media syrjäytymisen määrittelijänä ja selittäjänä. Teoksessa Laine, Terhi & Hyväri, Susanna & Vuokila-Oikkonen, Päivi (toim.) Syrjäytymistä vastaan sosiaali- ja terveysalalla. Riika: Tammi. Kopin ottajat, asianajajat ja portinvartijat nuoren asioiden hoidossa Rakenteellista poissulkemista syntyy niin, ettei kukaan palvelujärjestelmän toimijoista pyri siihen. Kun järjestelmä on pirstaleinen, eri toimijoiden päätösten väliset sidokset vaikuttavat siihen, millaista apua kumuloituneista ongelmista kärsivät nuoret aikuiset saavat. Nuoren hädän tunnistavat kopin ottajat ovat vahvoja ammattilaisia. He tuntevat palvelujärjestelmän mahdollisuudet. Vastaanottovirkailijat, asiakaspalvelijat sekä etuuskäsittelijät ovat avainasemassa vaikeassa tilanteessa elävän nuoren kannalta. Heillä on usein asianajajan rooli nuoren asiassa suhteessa palveluihin. Nuoren asian siirtämistä muille aiheuttaa lausuntojen, diagnoosien tai päätösten puuttuminen. Terveyskeskuksen vastaanottovirkailijat, TE-toimiston ja Kelan asiakaspalvelijat sekä sosiaalitoimen etuuskäsittelijät ovat avainasemassa vaikeassa tilanteessa elävän nuoren kannalta. He voivat vaikuttaa, pääseekö nuori asioimaan työttömien palvelukeskuksissa (TYP), psykiatrisissa palveluissa tai kuntoutukseen. Ammatin ja aseman tuoma valta vaikuttaa siihen, saako nuori apua, tukea tai palvelua. Etsivän nuorisotyön työntekijöillä on osaamista, joka auttaa ylittämään palvelukynnyksiä. Määttä, Anne & Keskitalo, Elsa (2014). Ulkoringiltä sisärinkiin. Kumuloituneista ongelmista kärsivät nuoret aikuiset pirstaleisessa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka 79 (2): 197 207. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 10
Päihdepalvelujen asiakkailta ei aina kysytä onko heillä lapsia Lastensuojelulaki edellyttää että aina kun hoidetaan vanhemman päihdeongelmaa, myös alaikäinen lapsi pitää ottaa huomioon. Tämä ei kuitenkaan toteudu käytännössä. Päihdehoidossa olevien lasten vanhemmille kasautuu paljon vaikeuksia ja jaksaminen on kovilla. Tukea tarvitaan erityisesti lapsiin, talouteen ja parisuhteeseen liittyvissä kysymyksissä. Päihdepalvelujen käyttäjien kokemuksia tulisi enemmän hyödyntää palvelujen kehittämisessä. Päihdehoidossa olevien perheiden elämäntilannetta on tärkeää selvittää. Perheet ovat usein monimuotoisempia kuin miltä ensin vaikuttaa - myös muualla asuva lapset voivat kärsiä vanhemman päihdeongelmasta. Perheen nuoret ja muualla asuvat lapset jäävät usein pienten lasten vanhempien päihdehoidossa vähälle huomiolle. Päihdepalveluja käyttäneiltä vanhemmilta ja päihdehoitoyksiköissä toimivilta työntekijöiltä ja johtajilta kerättiin tietoa perheiden tuen ja avun tarpeista sekä palvelukokemuksista. Tiedot kerättiin vuosina 2009 2011 haastattelemalla päihdepalveluja käyttäneitä pienten lasten vanhempia (n=34) päihdehoidon laitoksessa sekä kyselyllä päihdehoitoyksiköiden työntekijöiltä (n=132). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimus on toteutettu yhteistyössä A-klinikkasäätiön kanssa. Tuloksista on valmistunut julkaisu: Perälä Marja-Leena, Kanste Outi, Halme Nina, Pitkänen Tuuli, Kuussaari Kristiina, Partanen Airi & Nykänen Sirpa: Vanhempi päihdepalveluissa tuki, osallisuus ja yhteistoiminta. Raportti 21/2014. 219 sivua. Helsinki 2014. ISBN 978-952-302-213-3 (painettu); ISBN 978-952-302-214-0 (verkkojulkaisu). Tukea tarvitaan lapsiin, talouteen ja parisuhteeseen liittyvissä kysymyksissä. Lisätietoja: vanhempi tutkija Tuuli Pitkänen, tuuli.pitkanen@a-klinikka.fi, puh. 041 5178 678 ja erikoistutkija Outi Kanste, outi.kanste@thl.fi, puh. 029 5246 246 Uusi julkaisu: Nuorten kohtaamiseen käytetty vaiva palkitsee Nuoren kanssa työskentelevän ammattilaisen saattoi Kosketuspinta-projektissa tavoittaa perinteistä vastaanottoa joustavammin. Ammattilainen sai laajemman kuvan nuoren elämäntilanteesta, kun kohtaamisia järjestettiin enemmän asiakkaan arjessa. Kotikäynnit vahvistivat hoitosuhdetta. Hoidon tarve on usein suurin juuri silloin kun voimat asioida palveluissa ovat vähäisimmät. Nuorten hoitoon sitoutuminen vahvistuu, kun työskentelyn aloittamisessa suositaan matalan kynnyksen työtapoja, kuten soittamista asiakkaalle sekä jalkautuvaa työtä. Muutosvalmiuden puuttuminen ei estä nuoren pääsyä hoitoon, ei myöskään hoitosuhteen jatkumista. Hankkeessa etsittiin uusia tapoja tavoittaa vakavassa syrjäytymisriskissä olevat 16 29-vuotiaat. Heillä oli riippuvuuksien lisäksi usein mielenterveysongelmia. Puuronen, Anne (2014): Hoitoon heikosti kiinnittyneet nuoret ja matalan kynnyksen palvelumallit. Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-kehittämisprojektin prosessiarviointi. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 60. Helsinki: A-klinikkasäätiö. Alaikäisenä päihdehoidossa olleiden elämänkulku rekisteritietojen valossa Nuorten päihteidenkäyttäjien päihde- ja mielenterveysongelmia, rikollisuutta, tulotasoa ja kuolleisuutta seurattiin osana A-klinikkasäätiön laajaa rekisteritutkimusta. Nuoret tutkittavat (n=221) olivat asioineet alle 18-vuotaina päihdehuollon avohoidossa vuosina 1993 1997. Tutkituista poikia oli 158 ja tyttöjä 63. Ensimmäisen avohoitojakson alkaessa he olivat iältään 11 17-vuotiaita ja viimeisten rekisteritietojen keräämisen aikaan vuonna 2010 he olivat 26 35-vuotiaita. Keväällä valmistunut pro gradu -tutkielma on osa A-klinikkasäätiön tutkimusryhmän laajempaa (N=12 059) vuosia 1990 2010 koskevaa rekisteritutkimushanketta Rekisteri- ja hoitotietoihin perustuva seurantatutkimus päihdehuollon avo- ja laitospotilaiden elämänkulusta (RIPE), jota on rahoittanut muun muassa oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto. Koko tutkimushanke on käynyt läpi pitkän lupaprosessin. Opinnäyte on saatavilla A-klinikkasäätiön tutkimusryhmän sivuilla. Sari Hakala: Päihdenuoresta aikuiseksi: rekisteri- ja hoitotietoihin perustuva seurantatutkimus alaikäisten päihteidenkäyttäjien elämänkulusta. Psykologian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta 2014. Lisätietoja: vanhempi tutkija Tuuli Pitkänen, tuuli.pitkanen@a-klinikka.fi, puh. 041 517 8678 11
Yhteistyössä NOPSA Nopean huumetiedon rinki Nopsa on ammattilaisverkosto, jossa jaetaan tietoa ajankohtaisista huumeilmiöistä sekä huumeiden käyttöön liittyvistä riskeistä. Verkoston jäsenet ovat huumeongelmia kohtaavia ammattilaisia ja viranomaisia muun muassa sosiaali- ja terveysministeriöstä, Tullista, Fimeasta, poliisista, Suomen Punaisesta Rististä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Rinkiä koordinoi A-klinikkasäätiön viestintäyksikkö. Lisätietoja: www.nopsarinki.fi, nopsa@a-klinikka.fi Peluuri auttaa kun pelaaminen haittaa Peluuri tarjoaa tukea myös läheisille ja pelihaittoja työssään kohtaaville. Peluuri on peliongelmien asiantuntija, joka tarjoaa maksutta ja luottamuksella ensi käden palveluita ja näkemystä pelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Peluurin tarjoamia tukimuotoja ovat ammatillinen- ja vertaistuki sekä erilaiset oman avun välineet. Palveluja ovat auttava puhelin, nettineuvonta ja -tietopankki, tekstiviestipalvelut, keskustelufoorumit sekä hoito-ohjelma internetissä. Peluuri palvelee pelaajia, läheisiä ja työssään pelihaittoja kohtaavia. Ammattitaitoinen henkilöstö antaa ohjausta, neuvontaa ja tukea eri palvelumuodoissa vuosittain noin 1500 2000 pelaajalle ja läheiselle. Palvelua saa nimettömästi sekä suomeksi että ruotsiksi. Peluuri tukee ja ohjaa muutoksessa vahvistamalla asiakkaan omia voimavaroja. Peluuri tarjoaa tukea ja neuvontaa myös pelihaittoja työssään kohtaaville ja auttaa vaikkapa sopivan hoitopaikan löytämisessä. Peluuri on aktiivinen toimija, vaikuttaja ja yhteistyökumppani pelihaittojen ehkäisyssä ja vähentämisessä sekä palvelujärjestelmän kehittämisessä. Näköalapaikalla toimiva Peluuri tuottaa ja välittää riippumatonta tietoa pelihaitoista, jotka koskettavat suoraan tai välillisesti vähintään puolta miljoonaa suomalaisista. Peluurin omistavat A-klinikkasäätiö ja Sininauhaliitto ja toimintaa rahoittavat suomalaiset peliyhtiöt. Lisätietoja: kehittämispäällikkö Mari Pajula, mari.pajula@peluuri.fi, puh. 040 760 8507, www.peluuri.fi 12
Music Against Drugs ry Music Against Drugs ry tekee valtakunnallista ehkäisevää päihdetyötä ja edistää lasten ja nuorten terveyttä, sosiaalista hyvinvointia ja osallisuutta. Lapsia ja nuoria saatetaan yhteen valtakunnallisten ja alueellisten järjestöjen ja osallistumismahdollisuuksien kautta. Yhdistys on kehittänyt kuuden kuukauden ehkäisevän päihdetyön Music Against Drugs -kokonaisuuden, jota toteuttavat kuntien nuoriso- ja koulutoimen sekä seurakuntien työntekijät oman alueensa lapsille ja nuorille. Kokonaisuudessa on 14 osatekijää, jotka ovat sosiaalisesti vahvistavia ja terveyttä edistäviä. Ne tiedottavat paikallisista, alueellisista ja valtakunnallisista osallistumismahdollisuuksista. Osatekijät tukevat lasten ja nuorten parissa työskenteleviä ympärivuotisesti ja syventävät moniammatillista ja hallinto- ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Nuorten omaehtoiset kiinnostuksen kohteet otetaan huomioon nuorisotyössä. Kaikilla 13 vuotta täyttäneillä nuorilla on mahdollisuus liittyä Music Against Drugs -agentiksi tai vapaaehtoiseksi asuinpaikastaan riippumatta. Päihteetön yhteisö tarjoaa nuorille monenlaisia tapoja olla mukana. Music Against Drugs -yhteisöön ovat tervetulleita kaikki nuoret ja osallistua voi itselle mielekkäällä tavalla ja aktiivisuudella. Toiminta on maksutonta. Toimintaa rahoittavat Raha-automaattiyhdistys sekä opetus- ja kulttuuriministeriö. Lisätietoja: toiminnanjohtaja Sampo-Ilmari Tuhkalehto, sampo-ilmari.tuhkalehto@musicagainstdrugs.info, puh. 045 277 3208, www.musicagainstdrugs.info Kevin Tandu Uusi kotimainen räppäri Kevin Tandu toivottaa huomenet Suomelle debyyttisinkullaan, joka hänen sanojensa mukaan kertoo nuoren ihmisen elämästä tämän päivän Suomessa. Hankalasta nuoruudesta ei kuitenkaan ole kyse, kappale on hyväntuulinen. Musiikki on kaverille tärkeää. Hän jätti aktiivisen jalkapalloilun keskittyäkseen musiikkiin. Vaikka Huomenta Suomi on Tandun ensimmäinen virallinen sinkku, hän julkaisi jo vuosi sitten YouTubessa roimasti kuuntelukertoja keränneen biisin Kesäloma. Keväällä Kevin julkaisi myös J. Karjalaisen Sinivalkoisia sirpaleita -remixin nimellä Nykyään näin Toisen Kadunpojan kanssa. Biisi on myös Nyt Kolisee nimisellä levyllä, joka on ollut Suomen virallisen albumilistan ykkösenä. Kevin teki tänä kesänä Mikael Gabrielin kanssa virallisen single-julkaisun Universal Music Finlandin kautta. Sinkun nimi Youtubessa on Woppaa. Lisätietoja: www.facebook.com/kevintandu 13
Päihdetiedotusseminaari Päihdetiedotusseminaari järjestetään vuonna 2014 jo 30. kerran. Avoimena ja maksuttomana Helsingin kaupungin kulttuurikeskus Caisassa järjestettyyn Päihdetiedotusseminaariin 3.6.14 ilmoittautui 181 ammattilaista, heidän joukossaan opettajia ja kuraattoreita erilaisista oppilaitoksista, etsivän nuorisotyön tekijöitä, nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia, työhönvalmentajia, perhetyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia ja sairaanhoitajia. Edustettuina oli monia kuntia ja kaupunkeja, mutta myös yksityisiä palveluntuottajia ja nuorille työ- ja harjoittelupaikkoja tarjoavia yrityksiä. Päihdetiedotusseminaari järjestetään vuonna 2014 jo 30. kerran. Seminaari kokoaa median edustajia, tutkijoita ja päihdealan asiantuntijoita tiedonvaihtoon vuosittain. Konseptina on ollut 40 50 hengen matkaseminaari, jossa kansainvälinen tiedonvaihto on keskeisessä roolissa. Vuonna 2012 seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran avoimena ja maksuttomana tapahtumana kotimassa. Päihdetiedotusseminaarin järjestelyt on vuodesta 1992 lähtien hoidettu pääosin A-klinikkasäätiössä. Seminaari syntyi alkujaan Alkoholitutkijain seuran aloitteesta. Sisällöllisenä että taloudellisena tukijana oli aluksi pitkään muun muassa sosiaali- ja terveysministeriö. Sittemmin seminaaria on toteutettu pitkälti Rahaautomaattiyhdistyksen ja Alkon tuella. Järjestäjien yhteystiedot Viestintäpäällikkö Aino Majava aino.majava@a-klinikka.fi puh. 050 5824 357 Yhteyskoordinaattori Kirsi Utoslahti kirsi.utoslahti@a-klinikka.fi puh. 045 6579 019 Viestintäassistentti Tiina Maanonen tiina.maanonen@a-klinikka.fi puh. 040 6623 384 Tiedottaja-toimitussihteeri Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi puh. 0400 624 870 14
Muistiinpanoja
Päihdetyötä hyvän arjen puolesta A-klinikkasäätiö on vuonna 1955 perustettu järjestö ja palveluntuottaja. Säätiön hoito- ja kuntoutuspalvelut, ehkäisevä päihdetyö ja asiantuntijapalvelut vähentävät päihdehaittoja ja muita psykososiaalisia ongelmia. Samalla A-klinikkasäätiö parantaa päihdeongelmaisten ja heidän läheistensä asemaa. A-klinikkasäätiö tukee erityisosaamisellaan kuntien peruspalveluja. Hoito ja kuntoutus on räätälöityä ja vaikuttavaksi osoitettua. Säätiö harjoittaa tutkimusta, järjestää koulutusta sekä julkaisee päihdetyön erikoislehteä Tiimiä. Lisäksi A-klinikkasäätiö tarjoaa kansalaisille laajan valikoiman sähköisiä palveluita. A-klinikkasäätiö toimii voittoa tavoittelematta. Järjestötoiminta rahoitetaan pääasiassa Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla. Vuosittainen asiakasmäärä on noin 30 000. Säätiön sähköiset palvelut tavoittavat yli 100 000 eri kävijää kuukausittain. www.a-klinikka.fi www.paihdetiedotusseminaari.fi www.tiimilehti.fi www.ainalähellä.fi A-klinikkasäätiö Luotettava kumppani, vahva vaikuttaja