Ympäristönsuojelun valvontasuunnitelma vuosille

Ympäristönsuojelun valvontasuunnitelma vuosille 2016-2018 Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä Ympäristö- ja terveysvalvontapalvelut Hyväksytty Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunnassa, kokous: xx.xx.2015 x 1

Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Ympäristöolosuhteet... 3 3. Valvottavat kohteet... 4 3.1 Luvanvaraiset ja rekisteröitävät kohteet... 4 3.2 Ympäristönsuojelulain mukaan ilmoitusvelvolliset toiminnot... 6 3.3 Ympäristönsuojelulain mukaiset muut valvontakohteet... 6 3.4 Jätelain valvonta... 7 3.5 Vesilain valvonta... 7 3.6 Muu lainsäädäntö... 7 4. Valvonnan resurssit ja keinot... 8 4.1 Henkilöstöresurssit ja valvonnan voimavarat... 8 4.2 Viranomaisten välinen yhteistyö valvonnassa... 8 5. Riskinarviointi... 9 6. Valvontaohjelma... 10 7. Valvontatoimenpiteet... 10 7.1 Ympäristöluvanvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen valvonta... 10 7.2 Tarkastus onnettomuus, haitta ja rikkomustilanteissa... 11 7.3 Tarkastusten maksullisuus... 12 2

1. Johdanto Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä vastaa ympäristönsuojelun, ympäristöterveydenhuollon ja eläinlääkintähuollon tehtävistä neljän kunnan alueella Iisalmessa, Kiuruvedellä, Sonkajärvellä ja Vieremällä. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunta toimii alueen ympäristönsuojeluviranomaisena. Toiminta-alueen koko on 4500 km² ja asukkaita on yhteensä 39 000. Vuoden 2015 lopussa toiminta-alueella sijaitsee yhteensä 361 ympäristöluvanvaraista tai rekisteröintimenettelyn piirissä olevaa laitosta tai muuta toimintoa. Ympäristönsuojelulain (YSL 527/2014) 168 :n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on laadittava alueelleen ympäristönsuojelulain mukaista säännöllistä valvontaa varten valvontasuunnitelma. Valvontasuunnitelmassa on oltava tiedot alueen ympäristöoloista ja pilaantumisen vaaraa aiheuttavista toiminnoista sekä käytettävissä olevista valvonnan voimavaroista ja keinoista. Suunnitelmassa kuvataan tämän lisäksi valvonnan järjestäminen ja riskinarvioinnin perusteet sekä valvonnasta vastaavien viranomaisten yhteistyö. Valvontasuunnitelma on julkinen asiakirja, josta ympäristölautakunta tekee päätöksen. Valvontasuunnitelma on laadittu vuosille 2016-2018. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on valvottava ympäristöluvanvaraisia ja rekisteröitäviä toimintoja säännöllisesti määräaikaistarkastuksin. Tarkastuskohteet ja -tiheys on määriteltävä ympäristöriskien arvioinnin perusteella. Valvontasuunnitelmassa esitetään riskinarvioinnin perusteet ja kuvataan, kuinka riskinarviointi ohjaa valvontaohjelman laatimista. Tarkemmin ympäristöluvanvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen määräaikaistarkastukset ja muu säännöllinen valvonta kuvataan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vuosittain laatimassa valvontaohjelmassa. Yksityiskohtainen valvontaohjelma ei ole julkinen, mutta toiminnanharjoittajalla on oikeus saada tietää kohteensa valvontaluokka ja perusteet sen määräytymiselle. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi periä maksun valvontaohjelmaan perustuvista luvanvaraisten ja rekisteröityjen toimintojen määräaikaistarkastuksista ja muusta valvontaohjelmaan perustuvasta säännöllisestä valvonnasta. Valvontasuunnitelman ja ohjelman laatimista varten perustettiin työryhmä keväällä 2015. Työryhmässä oli edustajat lähes kaikista Pohjois-Savon kunnista. Eri kuntien ympäristönsuojeluviranhaltijoiden edustus kattoi seuraavat kunnat: Siilinjärvi, Kiuruvesi, Sonkajärvi, Vieremä, Iisalmi, Pielavesi, Keitele, Lapinlahti, Vesanto, Suonenjoki, Tervo, Juankoski, Kaavi, Kuopio, Leppävirta, Varkaus, Pieksämäki, Heinävesi sekä Tuusniemi. Työryhmän tavoitteena oli laatia Pohjois-Savon alueelle yhtenäinen malli valvontasuunnitelmaksi ja ohjelmaksi sekä luoda yhtenäiset perusteet valvonnan pohjana olevalle riskinarvioinnille. 2. Ympäristöolosuhteet Ylä-Savon vesistöt kuuluvat suurimmaksi osaksi Vuoksen vesienhoitoalueeseen. Alueen lounaisosassa oleva Rautalammin reitti on osa Kymijoki-Suomenlahden vesienhoitoaluetta. Muita vesistöreittejä ovat Iisalmen reitti ja Nilsiän vesistöreitti. Suurimmat vedenlaatuongelmat ovat Iisalmen reitin matalissa ja säännöstellyissä järvissä, joissa ekologinen luokka on tyydyttävä tai välttävä. 3

Iisalmen reitin keskusjärvet ovat Porovesi ja sen kanssa samassa tasossa olevat järvet (Nerkoonjärvi, Haapajärvi, Iso-Ii ja Pikku-Ii) sekä Onkivesi. Iisalmen reitin pinta-ala on noin 5 583 km², josta järvien osuus on noin 7,7 %. Alueella on voimakasta maataloutta. Maankäytöstä noin 14,5 % on maatalousalueita. Neljän kunnan alueella on yhteensä 29 kpl luokiteltuja pohjavesialueita. Näistä 23 kpl on vedenhankinnan kannalta tärkeitä pohjavesialueita ja 6 kpl vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Pohjavesialueiden pinta-ala on yhteensä 63 km² ja arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on 35 000 m³/d. Etenkin Vieremällä on laajoja harjumuodostelmia mm. Hällämönharjulla ja Linnaharjulla. Vedenhankinta Ylä- Savossa perustuu pohjaveteen. Iisalmen kallioperä edustaa pääosin vanhaa arkeeista peruskallioaluetta, jonka vallitsevia kivilajeja ovat happamat ja vähäravinteiset granitoidit ja gneissit. Alueen länsiosiin ulottuu nuorempi liuskealue, jossa esiintyy suonigneissejä ja sedimentti- ja vulkaniittikiviä sekä niihin tunkeutuneita graniittisia syväkiviä. Maalajeista vallitsevia ovat ranta-alueilla savi ja savipitoinen pohjamoreeni eli hienoainesmoreeni. Kirmanjärven länsipuolitse kulkee yksi Pohjois-Savon suurista harjujaksoista. Vieremän Alueen kallioperä on pääasiassa migmatiittista graniittigneissiä, mutta luoteisosan mäkialueet ovat graniittia ja itäosan mäkialueet gneissiä. Eteläosassa on pieniä alueita gabroa, diabaasia ja amfiboliittia. Alueen yleisin maalaji on moreeni. Hienorakeisia kerrostumia, savia, hiesuja ja hienoja hietoja esiintyy alavilla alueilla vesistöjen ympäristössä. Alueella on kaksi harjujaksoa. Sonkajärven kallioperä on lähes kauttaaltaan arkeeisiin kivilajeihin kuuluvaa raitaista migmatiittia tai granitoidia. Moreeni on yleinen maalaji. Pääosa moreenista on mannerjäätikön alla syntynyttä pohjamoreenia. Moreeni on tyypiltään joko hienoainesmoreenia tai hiekkamoreenia. Sonkajärvellä on pohjoisluode-eteläkaakko suunnassa kaksi katkonaista harjujaksoa. Hienorakeiset kerrostumat, savi, hiesu ja hienot hiedat ovat yleisiä. Laajimmat yhtenäiset alueet ovat kuitenkin alavilla alueilla vesistöjen varsilla. Kiuruveden kallioperä kuuluu proterotsooisiin kivilajeihin. Vallitsevia kivilajeja ovat happamat ja vähäravinteiset kiille- ja pohjagneissit sekä niihin tunkeutuneet graniittiset syväkivet. Suurin osa Kiuruveden maaperästä on pohjamoreenia. Jonkin verran esiintyy myös lajittuneempaa pintamoreenia. Harjuja ei kaupungin alueella ole. Huomattava osa Kiuruveden alueesta on turvekerrostumien peitossa. Kiuruveden turvevarat ovat Pohjois-Savon suurimmat. Ranta-alueilla vallitsevia ovat savi ja savipitoinen hienoainesmoreeni. Keskeiset ympäristön pilaantumisen riskit liittyvät pinta- ja pohjavesiin sekä taajama-alueiden toimintojen osalta viihtyisyyden vähenemisen tai terveyshaitan aiheutumiseen. 3. Valvottavat kohteet 3.1 Luvanvaraiset ja rekisteröitävät kohteet Ympäristöluvanvaraisia toimintoja on Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän toiminta-alueella yhteensä 253 kappaletta (Taulukko 1). Lukumäärällisesti eniten ympäristölupia on seuraavilla toimialoilla: eläinsuojat, malmin tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto sekä jätteiden ammattimainen tai laitosmainen käsittely. Kohteiden määrä tarkistetaan vuosittain valvontaohjelman laatimisen yhteydessä. 4

Ympäristönsuojelulain voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 7 :n mukaisessa ympäristölupatarpeen arvioinnissa on katsottu, että ennen ympäristösuojelulain voimaantuloa toimineen 31 eläinsuojan, jakeluaseman tai muun toiminnan ei ole tarvinnut toistaiseksi hakea ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Taulukko 1. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän alueella olevien ympäristöluvanvaraisten valvontakohteiden lukumäärät kunnittain ja toimialoittain. Tilanne 5.11.2015. Ympäristöluvanvaraiset toiminnot Iisalmi Kiuruvesi Sonkajärvi Vieremä Energiantuotanto 4 2 1 Kemikaalien tai polttoaineiden varastointi tai käsittely tai polttoaineiden valmistus Orgaanisia liuottimia käyttävä toiminta 1 Malmin tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto 10 5 4 3 7 7 11 11 Mineraalituotteiden valmistus 4 1 1 Eläinsuojat tai kalankasvatus 24 55 28 40 Jätteiden ammattimainen tai laitosmainen käsittely sekä jätevesien käsittely 11 3 1 2 Moottoriurheiluradat 1 1 1 Ampumaradat 1 1 1 2 Itä-Suomen aluehallintoviraston toimivaltaan kuuluvia ympäristöluvanvaraisia kohteita on yhteensä 108 kpl. Näiden ympäristölupien valvoja on Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Lukumäärällisesti eniten ympäristölupia on seuraavilla toimialoilla: eläinsuojat, malmin tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto sekä jätteiden ammattimainen tai laitosmainen käsittely. Tietyistä toiminnoista, joihin ei tarvita ympäristölupaa, on tehtävä ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten (YSL 116 ). Rekisteröityjä toimintoja (nestemäisten polttoaineiden jakeluasemat, asfalttiasemat, polttoaineteholtaan 1-50 megawatin energiantuotantolaitokset) on 11 kpl (Taulukko 2). Taulukko 2. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröityjen kohteiden lukumäärät kunnittain ja toimialoittain. Rekisteröidyt toiminnot Iisalmi Kiuruvesi Sonkajärvi Vieremä Energiantuotantolaitokset 5 Jakeluasemat 3 1 Asfalttiasemat 2 5

3.2 Ympäristönsuojelulain mukaan ilmoitusvelvolliset toiminnot Erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta tai tapahtumasta on tehtävä ympäristönsuojelulain 118 mukainen ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ilmoitukset koskevat pääasiassa tilapäistä murskausta, louhintaa, rakentamista tai erilaisia ulkoilmatapahtumia. Ilmoitusten johdosta tehdään tarvittaessa tarkastus. Tarkastukset keskitetään toimintoihin, joiden päästöistä arvioidaan aiheutuvan haittaa. Koeluonteisesta lyhytaikaisesta toiminnasta, jonka tarkoituksena on kokeilla uutta tekniikkaa, raaka- tai polttoainetta, valmistus- tai polttomenetelmää tai puhdistuslaitetta taikka käsitellä jätettä laitos- tai ammattimaisesti vaikutusten, käyttökelpoisuuden tai muun seikan selvittämisesi on tehtävä ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle (YSL 119 ). Koeluonteinen toiminta tarkastetaan ilmoitusta käsiteltäessä sekä tarvittaessa toiminnan aikana. Onnettomuudesta, tuotantohäiriöstä tai rakennelman tai laitteen purkamisen poikkeuksellisesta tilanteesta, josta aiheutuu tai uhkaa aiheutua päästöjä tai syntyy jätettä siten, että siitä voi aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa tai aiheutuu erityisiä toimia jätehuollossa, on ilmoitettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle (YSL 120 ). Poikkeuksellisissa tilanteissa suoritetaan aina tarkastus. 3.3 Ympäristönsuojelulain mukaiset muut valvontakohteet Valtioneuvoston asetusta talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla on muutettu keväällä 2015 siten, että kiinteistöjen tulee täyttää asetuksen mukaiset vaatimukset 15.3.2018 mennessä. Kohteiden valvontaa tehdään määräajan umpeuduttua ja tarvittaessa myös haitankärsijän ilmoituksen perusteella. Ylä-Savon kunnissa on voimassa ympäristönsuojelumääräykset, joissa pohjavesialueille sijoittuvien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien kunnostamisen aikaraja oli 30.9.2014. Näiden kiinteistöjen määräysten mukaisten jätevesijärjestelmien valvontaa on jo tehty. Ylä-Savon kuntien valtuustot ovat hyväksyneet vuonna 2012 ympäristönsuojelulain nojalla annettavat ympäristönsuojelumääräykset. Ympäristönsuojelumääräysten mukaiseen valvontaan kuuluu mm. jätevesien käsittely, meluntorjunta, vesien- ja ilmansuojelu sekä kemikaalien käsittely. Ympäristönsuojelumääräyksistä voidaan hakea lupaa poiketa. Poikkeushakemukset tarkastetaan ja tarvittaessa pyydetään lisäselvityksiä ennen poikkeamisen hyväksymistä. Tarkastuskäynnin tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. Kaikkia eläinsuojia koskee Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Eläinsuojien, jotka eivät ole ympäristöluvanvaraisia, valvontaa tehdään mm. muiden viranomaisten ilmoitusten sekä yleisöilmoitusten perusteella. Ympäristönsuojelulain 180 :n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa koskevan yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräystä ei voi antaa ympäristöluvanvaraiselle tai rekisteröitävälle toiminnalle. Määräyksen noudattamista on valvottava. 6

3.4 Jätelain valvonta Jätteen ammattimaisesta keräyksestä on jätelain (646/2011) mukaan tehtävä ilmoitus jätehuoltorekisteriin merkitsemistä varten kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Osa näistä rekisteröitävistä toiminnoista on aiemmin ollut ympäristöluvanvaraisia. Lisäksi ympäristöluvanvaraisen jätteen käsittelytoiminnan harjoittajan tulee esittää lupaviranomaiselle suunnitelma jätteen käsittelyn seurannan ja tarkkailun järjestämiseksi. Jätelain mukaiseen valvontaan kuuluu keräystoiminnan lisäksi mm. roskaantumisen valvonta ja jätehuollon asianmukaisen järjestämisen valvonta. Jätelain 124 :n mukaan valvontaviranomaisen on määräajoin tarkastettava laitokset ja toiminnot, joissa syntyy vaarallista jätettä. Jätelain perusteella voidaan antaa ei-luvanvaraista toimintaa koskeva yksittäinen määräys. Määräys voidaan antaa roskaantumisen ehkäisemiseksi tai jätehuollon asianmukaisuuden varmistamiseksi. Viranomaisen on valvottava annettua määräystä. Valvontatarve määritetään tapauskohtaisesti. Jätehuollon järjestämisessä, jätteistä terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran ja haitan ehkäisemisessä sekä jätehuollon valvonnassa on sen lisäksi, mitä muualla on säädetty tai määrätty, noudatettava yleisiä jätehuoltomääräyksiä. Jätehuoltomääräysten valvonnassa valvontakohteita ovat mm. jätteiden keräys ja lajittelu, jätteiden kuljetus, jätteiden kompostointi sekä vaarallisten jätteiden keräys. Ylä- Savon kunnissa on voimassa jätehuoltomääräykset, jotka on hyväksytty vuonna 2005. Jätehuoltomääräyksiä ollaan parhaillaan uudistamassa. 3.5 Vesilain valvonta Vesilain valvontaviranomaisia ovat kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja ELY-keskukset. Valvontaviranomaisen toimivalta on pääosin vesilaissa jakamatonta. Vesilailla säännellään lähinnä vesien käyttöä, vesistöön rakentamista, uittoa, maa- ja metsätalousmaan kuivatusta, vesistön järjestelyä ja pohjaveden ottamista. Yleistä vesilain valvontaa tehdään yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa ja eri menettelyistä sovitaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon asian luonne ja laajuus. Vesilain mukaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee ojitusta koskevat erimielisyydet, jotka eivät edellytä lupaa eikä niitä käsitellä ojitustoimituksessa. Edellytyksenä on, että erimielisyydet koskevat ojan tekemistä toisen maalla olevaan ojaan tai puroon tai muu vastaava syy. Ojitusta koskevat asiat tulevat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen vireille yleensä asianosaisten kirjallisesta vireillepanosta. 3.6 Muu lainsäädäntö Erityislainsäädännön kuten maasto- ja vesiliikennelain sekä luonnonsuojelulain mukaan valvottavien kohteiden määrä vaihtelee vuosittain. Näihin kuuluvat moottorikelkkareitit ja yksittäiset harjoitteluradat. Lisäksi tietoon tulee satunnaisesti luvattomia ratoja. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän alueella on yksi maastoliikennelain mukaan luvitettu jäärata Vieremällä. Moottorikelkkareittejä on Kiuruvedellä, Sonkajärvellä ja Iisalmessa. Moottorikelkkareittien pääasiallinen valvonta kuuluu poliisille. Luonnon- ja maisemansuojelua valvoo elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen 7

edistää luonnon ja maisemansuojelua tekemällä aloitteita, antamalla lausuntoja ja osallistumalla pyydettäessä valvontatehtäviin. Maa-aineslain mukaista valvontaa tehdään maa-aineslupien valvonnan yhteydessä. Maa-aineslain mukainen valvonta siirtyy Ylä-Savon SOTE kuntayhtymälle 1.7.2016 jälkeen. Maa-aineslain mukaisia valvottavia lupia kunnissa on yhteensä noin 80 kpl. Vesihuoltolain mukaiseen valvontaan kuuluvat kiinteistöjen vesihuoltoon liittymisvelvollisuuden toteutumisen valvonta ja vapautuksista päättäminen. Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaiseen valvontaan kuuluvat huvivenesatamien jätehuoltosuunnitelmien hyväksyminen ja toiminnan merkitseminen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. REACH-asetuksen mukaista valvontaa tehdään osana ympäristölupavelvollisten ja rekisteröityjen laitosten ja toimintojen valvontaa ensisijaisesti kohteissa, joissa kemikaalien käyttö ja varastointi on merkittävää. Lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tekee muuta ympäristövalvontaa (esim. pilaantuneiden maiden kunnostusten valvonta yhdessä ELY-keskuksen kanssa), edistää pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimista sekä osallistuu valtakunnalliseen leväseurantaan. 4. Valvonnan resurssit ja keinot 4.1 Henkilöstöresurssit ja valvonnan voimavarat Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristö- ja terveysvalvontapalveluissa työskentelee ympäristöjohtaja sekä kolme ympäristönsuojelutarkastajaa (yhteensä 4 htv). Ympäristönsuojelulain mukaista valvontaa tekevät kaikki ympäristönsuojelutarkastajat. Lisäksi määräaikaista työvoimaa on vuosittain vaihtelevasti. 4.2 Viranomaisten välinen yhteistyö valvonnassa Lupa- ja valvontaviranomaisten on oltava keskenään riittävässä yhteistyössä. Kunnan lupa- ja valvontaviranomaisia ovat rakennusvalvonta, ympäristönsuojelu ja ympäristöterveys. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän alueella valtion ympäristölupaviranomaisena toimii Itä-Suomen aluehallintovirasto. Osa alueelle vaikuttavista hankkeista sijoittuu Ylä-Savon SOTE:n kuntayhtymän toiminta-alueen ulkopuolelle siten, että valtion ympäristölupaviranomaisena toimii Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Valtion valvontaviranomaisena on hankkeen sijainnista riippuen joko Pohjois-Savon ELY-keskus tai Kainuun ELYkeskus. ELY-keskus on varannut kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle mahdollisuuden olla läsnä valvontatarkastuksilla. ELY-keskuksen ylläpitämää ympäristönsuojelun tietojärjestelmää käytetään laitostietojen tallentamiseen. Rekisteröitävät ja ympäristöluvanvaraiset toiminnot luodaan asiakkaiksi tietojärjestelmään, jolloin tiedot ovat myös ELY-keskuksen saatavilla. 8

Kuntien rakennusvalvonnat pyytävät tarvittaessa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta lausuntoa vireillä olevista rakennushankkeista. Tällaisia ovat mm. jätevesien käsittelyjärjestelmien rakentamiset ja eläinsuojien ja lantavarastojen rakentamishankkeet. Ympäristölupahakemusta käsiteltäessä hakemuksessa esitetystä toiminnasta on pyydettävä toiminnan sijaintikunnan terveydensuojeluviranomaisen lausunto. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunta toimii myös alueen terveydensuojeluviranomaisena. Ympäristönsuojelutarkastajat tekevät yhteistyötä ympäristöterveysvalvonnan kanssa ympäristölupien valmistelussa, erilaisten lausuntojen antamisessa ja ympäristön yleisessä valvonnassa. Vesilaissa tarkoitettuina valvontaviranomaisina toimivat ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen vesilain 1 luvun 7 :n nojalla. Valvontaviranomaisilla on rinnakkainen toimivalta valvonta-asioissa. Aluehallintoviraston ympäristöluvat vastuualue käyttää vesilain mukaista hallintopakkoa. Mikäli valvonnan yhteydessä havaitaan kiinteistöjä, jotka eivät ole liittyneet järjestettyyn jätehuoltoon, ilmoitetaan asiasta jätehuoltoviranomaiselle. Ympäristönsuojeluviranomainen voi myös tarvittaessa kehottaa kiinteistöä liittymään järjestettyyn jätehuoltoon. Rakennetun ympäristön epäsiisteyteen sekä roskaantumiseen liittyvissä asioissa ympäristönsuojeluviranomainen suorittaa valvontaa yhdessä rakennusvalvonnan kanssa. Rakennusvalvonnan tehtäviin kuuluvat tapaukset, jotka liittyvät huonosti hoidettuihin rakennuksiin tai epäasialliseen varastointiin ja ympäristönsuojeluviranhaltija käsittelee jätelain tarkoittamat roskaamistapaukset. Pelastusviranomaisena toimii Pohjois-Savon pelastuslaitos ja poliisiviranomaisena Itä-Suomen poliisilaitos. Ympäristövahingon sattuessa yhteistyötä tehdään pelastuslaitoksen sekä ELY-keskuksen kanssa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi öljy- ja kemikaalivahingot tai liikenneonnettomuudet. Pelastusviranomainen aloittaa ympäristövahingon torjunnan. Valtion tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tekee tapahtumapaikalla tarvittaessa tarkastuksen ja päättää tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Valvontayhteistyötä Tukesin ja pelastuslaitoksen kanssa tehdään kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonnassa sekä muussa kemikaalivalvonnassa. Lisäksi yhteistyötä tehdään liittyen öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksiin. 5. Riskinarviointi Valvottavien kohteiden määräaikaistarkastusten tiheys perustuu riskinarviointiin. Riskinarvioinnissa on huomioitu sekä toiminnasta että sijainnista aiheutuvat riskit. Riskillä tarkoitetaan toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen vaaraa sekä päästöistä aiheutuvaa terveyshaittaa. Riskin merkittävyyteen vaikuttaa sen toteutumisen todennäköisyys ja siitä aiheutuvan seurauksen vakavuus. Riskinarvioinnissa tunnistettiin toiminnoista aiheutuvat ympäristöriskit. Tunnistetut ja arvioinnissa käytetyt riskit ovat seuraavat: päästöt ilmaan (sisältää pölyn ja hajun määrän ja laadun), melu ja tärinä, viemäriin johdettavat jätevedet (määrä ja laatu), muodostuvat jätteet (määrä ja laatu), päästöt maaperään ja pohjaveteen, roskaantuminen ja epäsiisteys, vaarallisten aineiden määrä sekä onnettomuuksien ja 9

häiriöpäästöjen riski. Toimialakohtaisesti arvioitiin riskin olemassa olo ja pisteytettiin sen merkittävyys. Saadun riskipisteytyksen pohjalta toimialat sijoittuvat valvontaluokkiin. Valvontaluokituksen mukainen tarkastustiheys on joko vuosittain, kerran kolmessa vuodessa, kerran viidessä vuodessa tai kerran kahdeksassa vuodessa. Toisessa vaiheessa tunnistettiin kunkin laitoksen yksilölliset riskit. Arvioinnissa huomioidaan laitoksen sijaintiriski (asutuksen/loma-asutuksen läheisyys, muut herkät kohteet, sijainti pohjavesialueella ja sijainti vesistön äärellä), toimintaan liittyvä riski (toiminnan laajuus, tilat ja laitteet, kemikaalien varastointi sekä valvontahistoria (tarkkailu, lupaehtojen noudattaminen, aiemmin havaitut puutteet). Lisäksi voidaan huomioida ympäristöasioiden hallintajärjestelmät sekä muiden viranomaisten suorittama valvonta. Laitoskohtaisesti arvioidaan tunnistettujen riskien merkittävyys. Laitoskohtaisen arvioinnin perusteella muodostuu kunkin laitoksen lopullinen valvontaluokka, joka voi poiketa toimialakohtaisesta luokituksesta. 6. Valvontaohjelma Valvontaohjelma muodostuu laitosluettelosta, joka sisältää laitoskohtaisen, riskinarviointiin perustuvan suunnitelman kalenterivuoden aikana tehtävistä tarkastuksista ja mahdollisista muista suunnitelmallisista valvontatoimenpiteistä. Valvontaohjelma tehdään vuosittain ja se pidetään jatkuvasti ajan tasalla mm. päivittämällä uudet ja poistuvat toiminnat. Ohjelman mukainen valvonta on maksullista. Valvontaohjelman vuosittaisia tarkastuksia määriteltäessä pyritään toimialakohtaisesti priorisoimaan laitokset, joiden viimeisimmästä tarkastuksesta on pisin aika tai joiden riskiluokitus sitä edellyttää. Ohjelman laatimisessa huomioidaan myös valvontatoimenpiteiden riittävän tasainen jakautuminen eri vuosille, jotta valvontaresurssit riittävät suunnitellun valvonnan toteuttamiseen. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristö- ja terveysvalvontapalvelut valmistelee vuosittain seuraavan kalenterivuoden valvontaohjelman. Ympäristöjohtaja hyväksyy valvontaohjelman ja valvoo sen toteuttamista. Valvontaohjelman yhteenveto viedään ympäristölautakunnalle tiedoksi. Yksityiskohtaisen toimenpide- ja kohdeluettelon julkistaminen saattaa heikentää valvonnan tavoitteiden toteutumista, joten valvontaohjelmaa voidaan pitää ei-julkisena asiakirjana. 7. Valvontatoimenpiteet 7.1 Ympäristöluvanvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen valvonta Valvontaa toteutetaan ympäristöhallinnon antaman ympäristövalvonnan ohjeen (14.1.2015) periaatteiden mukaisesti. Tapauksissa, joissa todetaan laiminlyöntejä tai joudutaan käyttämään hallintopakkoa, noudatetaan julkaisussa Ympäristönsuojelulain laillisuusvalvontaopas 2014 (Ympäristöhallinnon ohjeita 9/2014) esitettyjä ohjeita ja siinä kuvattuja menettelyjä. 10

Keskeisin valvonnan keino ovat riskinarvioinnin perusteella tehtävät suunnitelmalliset määräaikaistarkastukset paikan päällä kohteessa. Tämän lisäksi tarkastuksia tehdään tarvittaessa esimerkiksi toiminnasta tehdyn ilmoituksen johdosta, toiminnan muuttuessa tai aiemmin havaittujen epäkohtien korjaamisen toteamiseksi. Tarkastuksesta sovitaan etukäteen ja toiminnanharjoittajalle varataan mahdollisuus osallistua tarkastukseen. Tarkastuksella käydään läpi mm. laitoksen toiminta ja tilat, ympäristölupa siihen liittyvine määräyksineen, tarkkailutiedot, toiminnasta mahdollisesti tulleet valitukset ja niiden seurauksena suoritetut toimenpiteet. Tarkastuksesta laaditaan tarkastusmuistio, joka toimitetaan toiminnanharjoittajalle. Suunnitelmallisella tarkastuksella havaittujen puutteiden seurantatarkastukset kuuluvat valvontaohjelman mukaiseen valvontaan. Seurantatarkastuksista ei kuitenkaan peritä maksua. Tarkastus suoritetaan pääsääntöisesti myös ympäristölupahakemuksen ja rekisteröinti-ilmoituksen käsittelyn yhteydessä. Tarkastus voidaan tehdä hakemuksen vireillä ollessa tai uuden laitoksen rakentamisen tai käyttöönoton yhteydessä. Ympäristönsuojeluviranomaisen rekisteröitävät toiminnat kuuluvat säännöllisen valvonnan piiriin. Rekisteröitävien laitoksien valvonta jakautuu toiminnan asetuksen mukaisuuden valvontaan, määräaikaistarkastuksiin ja toimitettujen seurantatietojen tarkastukseen. Rekisteröintimenettelyssä viranomainen tarkastaa, että toiminnanharjoittaja on toimittanut kaikki valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Rekisteröinti tehdään, kun kaikki asetuksen mukaiset selvitykset on toimitettu. Rekisteröinti kirjataan, vaikka toiminta ei täyttäisi asetuksen vaatimuksia. Viranomaisen on käynnistettävä valvontamenettely heti, jos rekisteröintiä varten saamiensa selvitysten perusteella voidaan todeta, ettei toiminta ole asetuksen mukaista. Toiminta saatetaan asetuksen mukaiseksi käyttäen normaalia hallintopakkomenettelyä. Määräaikaistarkastuksilla tai toiminnan seurantatiedoissa havaitut puutteet on myös käsiteltävä normaaleja valvontamenettelyjä hyödyntäen kehottamalla, määräämällä ja tehostamalla määräystä ympäristönsuojelulain mukaisilla hallintopakkokeinoilla (uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka). Lisäksi valvontaa toteutetaan tarkastamalla toiminnanharjoittajilta saadut laitosten vuosiraportit sekä mahdolliset muut lupamääräyksissä edellytetyt selvitykset tai seurantatulokset. Tarpeen mukaan raporteista pyydetään lisäselvityksiä. Tarkkailumääräyksiä tai hyväksyttyä suunnitelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa luvan tai suunnitelman voimassaolosta huolimatta. 7.2 Tarkastus onnettomuus, haitta ja rikkomustilanteissa Lainsäädäntö sisältää säännöksiä tilanteisiin, joissa valvontaviranomaisen on ryhdyttävä välittömiin valvontatoimiin. Näissä tilanteissa voidaan antaa määräyksiä tai keskeyttää toiminta välittömästi. Välittömät valvontakeinot ovat aina luonteeltaan väliaikaisia ja ne viedään viranomaisen käsiteltäväksi viivytyksettä. Valvontaviranomaisella on, havaittuaan lainvastaisen tilanteen, lakisääteinen velvollisuus tutkintapyynnön tekemiseen esitutkintaviranomaiselle. Ilmoitus saadaan kuitenkin jättää tekemättä, jos tekoa on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä eikä yleisen edun ole katsottava vaativan syytteen nostamista. 11

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 169 :n mukaan, jos onnettomuuden, haitasta tehdyn ilmoituksen, luvan noudattamatta jättämisen tai muun seikan vuoksi on aihetta olettaa, että toiminnasta aiheutuu terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristönsuojelulain (527/2014) 5 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, valvontaviranomaisen on tarkastettava toiminta tai selvitettävä asia muulla asianmukaisella tavalla. Jos samanaikaisesti on vireillä toimintaa koskeva lupa asia, on tarkastus tai selvitys tehtävä mahdollisuuksien mukaan ennen lupa asian ratkaisemista. Ilmoitusta koskeva toiminta käydään tarkastamassa ja arvioidaan toiminnasta aiheutuva haitta ja tarvittavat toimenpiteet. Haitan poistamiseksi tehtävät toimenpiteet ja niiden aikataulu voidaan sopia tarkastuksella ja kirjata muistioon tai tarvittaessa toiminnanharjoittajalle annetaan kehotus ryhtyä toimenpiteisiin. Tarvittaessa voidaan tehdä yhteistarkastus jonkun muun viranomaisen kanssa, jos ilmoitus koskee sellaista asiaa, jossa toimivalta on rinnakkaista tai päällekkäistä tai tarvitaan toisen viranomaisen asiantuntemusta. Tällaisia tarkastuksia voi tulla esim. terveyshaittaa koskevissa asioissa. 7.3 Tarkastusten maksullisuus Valvontaohjelmaan perustuvista luvanvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan määräaikaistarkistuksista ja muusta ohjelmaan perustuvasta säännöllisestä valvonnasta sekä tarkastuksista, jotka ovat tarpeen ympäristönsuojelulain (527/2014) 175 tai 176 :ssä tarkoitetun kiellon tai määräyksen noudattamisen valvomiseksi taikka 181 :ssä tarkoitetun toiminnan keskeyttämisen valvomiseksi peritään maksu Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristönsuojeluviranomaisen taksan mukaisesti. Ympäristönsuojeluviranomaisen maksut perustuvat määräaikaistarkastuksen ja hallintopakon valvonnan keskimääräiseen omakustannusarvoon. Mikroyrityksiltä perittävissä maksuissa huomioidaan toiminnan laajuus ja luonne samoin jos toiminnanharjoittajan asemassa on sellainen luonnollinen henkilö, joka ei harjoita taloudellista toimintaa. 12