Kasvatus, arvot ja tunteet (Room. 1-2) Tapio Puolimatka
Lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.
Ihmiset pitävät totuutta vääryyden vallassa Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.
Kaikilla ihmisillä on tieto Jumalasta Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.
Ihmiset torjuvat tiedon Jumalasta Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Epäjumalanpalvelus johtaa syntiin Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
Lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.
Ihmiset pitävät totuutta vääryyden vallassa Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.
Kaikilla ihmisillä on tieto Jumalasta Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.
Ihmiset torjuvat tiedon Jumalasta Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Epäjumalanpalvelus johtaa syntiin Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
Omantunnon syvä- ja pintataso Omantunnon syvätasolla jokainen ihminen tietää, että Jumala on olemassa ja että ihminen on vastuussa Jumalalle. Omantunnon pintatasolla me keksimme erilaisia verukkeita, joiden avulla yritämme paeta syvätason totuutta.
Omatunto varoittajana, syyttäjänä ja kostajana Ensin omatunto varoittaa. Jos ihminen ei kuuntele varoitusta, omatunto syyttää. Jos ihminen ei tunnusta syyllisyyttään, omatunto muuttuu raastavaksi kostajaksi. Paetakseen omantunnon raastavaa kostoa ihminen tekee vielä enemmän pahaa paaduttaakseen itseään.
Omantunnon viisi raivotarta Katumus, tunnustus, sovitus, hyvitys ja oikeutus ovat omantunnon viisi leppymätöntä ja peräänantamatonta raivotarta. Jos ihminen ei suostu tekemään oikeutta omantunnon vaatimuksille, hän joutuu menemään yhä pitemmälle itsepetokseen ja valheeseen.
Syväomatunto ja pintaomatunto Koska ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento, jokaisen ihmisen omantunnon syvätaso antaa ihmiselle tiedon oikeasta ja väärästä. Valheellisen ideologian vaikutuksesta omantunnon pintatason päättely voi kuitenkin turmeltua, niin että ihminen päätyy oikeuttamaan jopa massamurhan kuten tapahtui kommunismissa ja natsismissa.
Omantunnon syytösten torjunta Ennen tappamista omaksuttiin juutalaisia nöyryyttäviä toimintatapoja; heidät esimerkiksi ajettiin alastomina junien purkupaikoilta parakkeihin. G. Sereny kysyi Franz Stanglilta, Treblinkan kuolemanleirin komentajalta: Jos heidät oli joka tapauksessa tarkoitus tappaa, mitä järkeä oli nöyryyttää heitä ja kohdella heitä julmasti? Stangl vastasi: Tarkoituksena oli ehdollistaa niitä, joiden oli pantava toimenpiteet käytäntöön, niin että heidän olisi ollut mahdollista tehdä, mitä he tekivät. (Budziszewski 2011)
Omantunnon syytösten torjunta Miten he saattoivat unohtaa, että he itse olivat alentaneet vangit tähän ali-inhimilliseen ilmiasuun? Jos he eivät jo olisi tienneet olevansa murhaamassa näitä ihmisiä, he eivät olisi pystyneet unohtamaan. Nyt heidän oli unohdettava, koska yrittivät unohtaa sen, että he olivat murhaamassa viattomia naisia ja lapsia, ja tämä oli ainoa tapa unohtaa se. Sisäisten syytösten ahdistamina sotilaiden mielet vakuuttivat, että sellainen, jota he saattoivat kohdella näin epäinhimillisesti, ei voinut olla ihminen. Vääryys oikeutti itsensä. (Budziszewski 2011)
Ihmiset pakenevat valoa Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan, vaan pelastamaan. Sitä, joka uskoo häneen ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu - - Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Joh. 3:17-20
Ihminen torjuu tiedon Jumalasta Ei ole yhtään enempää syytä uskoa Jumalan ärsyyntyvän ihmisten sosiaalisesta, seksuaalisesta tai moraalisesta käyttäytymisestä ihmisethän ovat vain yksi sadoista tällä hetkellä elävistä kädellisten lajeista kuin on syytä uskoa, että Hän on syvästi kiinnostunut siitä mitä Välimeren gekkot syövät lounaaksi tai että Hän menettäisi uniaan sen tähden päättävätkö punanokkaiset matonokkelit poimia paisuneita loisia lehmien tai sarvikuonojen selästä Sudanissa. (Ateistiuskontotieteilijä Jesse Bering 2011: 108)
Ateistifilosofi Jean-Paul Sartre Olin leikkinyt tulitikuilla ja polttanut pienen ryijyn. Olin juuri peittämässä rikokseni jälkiä, kun Jumala yhtäkkiä näki minut. Tunsin Hänen katseensa pääni sisässä ja käsissäni. Pyörähdin ympäri kylpyhuoneessa, jossa olin hirvittävän näkyvä elävä kohde. Suuttumus pelasti minut. Jouduin raivon valtaan näin karkeaa tahdittomuutta kohtaan. Pilkkasin Jumalaa. - - Hän ei enää koskaan katsonut minua.
Jumalan uhkaava läsnäolo Paetakseen välitöntä kokemustaan Jumalasta Sartre loi filosofian, jossa hän kuvaa Jumalan uhkaksi ihmisen vapaudelle. Hän tuntee voivansa hengittää vapaasti vain voidessaan uskoa, ettei Jumalaa ole olemassa. Kaikkitietävän olennon edessä ihminen kokee olevansa jatkuvan "silmälläpidon" ja "tuijotuksen" alaisena, mikä synnyttää häpeää ja pelkoa.
Sartren yksityisiä pohdintoja elämänsä lopulla En näe itseäni tomuna, joka on ilmaantunut maailmaan, vaan olentona, jota on odotettu, ennalta tiedetty, kutsuttu. Lyhyesti sanoen olentona, joka näyttäisi voivan tulla ainoastaan luojalta, - - Tämä on ristiriidassa monien muiden ajatusteni kanssa. Mutta tämä ajatus on siellä, epämääräisesti kellumassa. Ja kun ajattelen itseäni, ajattelen usein itseäni tällä tavalla, koska en pysty ajattelemaan muulla tavalla. (Sartre; sit. Beauvoir 1984: 438)
Ateisti uskontotieteilijä Jesse Bering Ateistia itseään hämmästyttää oivallus, jonka mukaan hänellä on melko hämmentävä alttius tuntea ikään kuin hän olisi älykkään suunnitelman luomusta. (Bering 2011: 49)
Dawkins vastaa kysymykseen: Mikä on elämän tarkoitus? Jos satut olemaan uskonnollinen, ajattelet tuon olevan mielekäs kysymys. Ne meistä, jotka eivät usko jumalaan, sanovat, että - - Tuota kysymystä ei vain pitäisi esittää. Se ei ole oikea kysymys esitettäväksi. Se ei ansaitse vastausta. (Dawkins; sit Paulson 2006)
Ateisti uskontotieteilijä Jesse Bering On syytä uskoa, että jopa sitoutuneelle ateistille Jumalan ääni on edelleen kiusallisesti läsnä, vaikka se ehkä onkin vaimennettu pelkäksi kuiskaukseksi.
Jesse Bering Luulen, että Dawkins olisi haluton kertomaan meille, vaikka hän joskus kummallisesti tuntisikin itsensä kutsutuksi olemaan se käännyttävä ateisti, joka hänestä on tullut. Hän olisi haluton kertomaan meille, että tämä on ironisesti se, mitä varten hän tuntee olevansa tarkoitettu, aivan kuten minusta joskus tuntuu että minun elämäni tarkoitus on selittää muille, miksi tällaiset tarkoituksen tunteet ovat kognitiivisia illuusioita. (Bering 2011: 47)
Ateistikaan ei pysty vapautumaan jumaltietoisuudesta Joka tapauksessa on hyvin vaikea ravistella pois tuota salaperäistä tuntua että joku tai jokin valvoo meitä. Jokin, joka on tunteenomaisesti kiinnostunut moraalisesta käyttäytymisestämme, tunteistamme ja perimmältään kyvystämme ymmärtää omia kertomuksiamme. Jokin, joka, no, välittää. (Jesse Bering 2011: 159)
Ateistifilosofi Albert Camus n romaanin päähenkilö kertoo: Otin tavakseni käydä säännöllisesti niissä kahviloissa, jotka olivat muodostuneet ammattihumanistiemme kantapaikoiksi. Moitteeton menneisyyteni takasi minulle niissä tietenkin hyvän vastaanoton. Siellä minä ikään kuin huomaamatta päästin sitten jonkun sopimattoman sanan kuten esimerkiksi Jumalan kiitos! tai yksinkertaisesti vain hyvä Jumala!
Camus n romaanin päähenkilö Tehän tiedätte miten nämä meidän kahvilaateistimme ovat ujoja kuin rippikoululaiset. Tällaisia pöyristyttäviä sanoja seurasi aina hetken tyrmistys, he tuijottivat toisiaan sanattoman ällistyksen vallassa, sitten puhkesi hirveä metakka, toiset pakenivat kahvilasta, toiset jäivät kaakattamaan närkästyneenä kenenkään kuuntelematta toistaan ja kaikki kiemurtelivat kouristuksissa kuin paholainen, joka on saanut niskaansa vihkivettä. (Camus 1995/1956: 101-102)
Tieteisusko keinona paeta Jumalaa Ateistifyysikko Steven Weinbergin mukaan perimmäinen totuus maailmankaikkeudesta on fysikaalinen teoria. Niinpä hän päättelee, että lopullinen totuus maailmankaikkeudesta ei anna ihmiskunnalle mitään opastusta sen osalta, miten ihmisten tulisi toimia.
Ateistifyysikko Steven Weinberg Olemme oppineet ehdottomasti erottamaan arvoarvostelmat totuusarvostelmista, enkä näe, että voisimme palata taaksepäin ja yhdistää ne jälleen toisiinsa. Tiede voi varmasti auttaa ihmistä saamaan selville, mitä seurauksia hänen teoillaan on, mutta se ei voi kertoa hänelle mitä seurauksia hänen tulisi haluta. Ja tämä on mielestäni ehdoton ero. (Weinberg; sit. Horgan 1996: 76)
Tieteisusko verukkeena paeta Jumalan totuutta Tällä tavalla luonnontieteellisen totuuden asettaminen perimmäiseksi totuudeksi samalla antaa ihmiselle verukkeen torjua omassatunnossaan olevan tiedon siitä, että perimmäinen totuus, Jumala itse, asettaa joka hetki ihmisen vastuuseen teoistaan.
Jumalan torjuminen tieteen avulla Weinberg torjuu ajatuksen, että lopullinen teoria paljastaisi maailmankaikkeuden tarkoituksen tai Jumalan ajatuksen, kuten Stephen Hawking joskus asian ilmaisi. Päinvastoin, Weinberg toivoo, että lopullinen teoria kokonaan poistaisi ajatuksen Jumalasta.
Halu nähdä perimmäinen todellisuus persoonattomana Niin kauan kuin emme tunne fysikaalista todellisuutta ohjaavia perustavia sääntöjä, voimme toivoa löytävämme perustaviin sääntöihin rakennettuna - - jonkin ohjaavan jumalallisen suunnitelman. Mutta kun saamme selville, että kvanttimekaniikan ja joidenkin symmetriaperiaatteiden perustavat säännöt ovat hyvin persoonattomia ja kylmiä, silloin niillä on mystiikkaa poistava vaikutus. Näin minä ainakin haluaisin nähdä asian. (Weinberg; sit. Horgan 1996: 76)
LÖYTYYKÖ HENRY FORD SUUNNITTELEMANSA AUTON MOOTTORISTA?
Löytyykö Henry Ford suunnittelemansa auton moottorista? Henkilö, joka alkaa opiskella koneenrakennusta ja purkaa moottorin palasiksi, havaitsee, ettei moottorin sisällä ole herra Fordia. Hän ei tarvitse herra Fordia selitykseksi sille, miksi moottori käy. Hän pystyy selittämään moottorin toiminnan pelkästään ymmärtämällä polttomoottorin persoonattomat toimintaperiaatteet.
Moottorin toimintaperiaatteet ja Henry Fordin olemassaolo Mutta jos hän päättelee, että moottorin toimintaperiaatteiden ymmärtäminen tekee mahdottomaksi uskoa, että koskaan on ollut olemassa herra Fordia, joka alun perin suunnitteli moottorin, hänen päättelynsä on epäpätevää: hän tekee kategoriavirheen.
Maailmankaikkeuden toimintaperiaatteet ja Jumala Samalla tavalla on kategoriavirhe kuvitella, että maailmankaikkeuden persoonattomien toimintaperiaatteiden ymmärtäminen tekee mahdottomaksi uskoa persoonallisen Luojan olemassaoloon.
Jumala ei ole aukkojen Jumala Herra Fordia ei löydetä mekanismin toimintaa koskevista selityksistä. Sillä Henry Ford ei ole mekanismi: hän on toimija, joka on vastuussa mekanismin olemassaolosta, niin että mekanismi kokonaisuudessaan sisältää merkkejä hänen suunnitelmistaan.
Jumala on selittämisen perusta Jumala ei ole vaihtoehto tieteelliselle selitykselle. Jumala on kaiken selittämisen perusta. Jumalan olemassaolo tekee mahdolliseksi tieteellisen selityksen niin kuin kaiken muunkin järjellisen selityksen. Käytämme Jumalaa selitysperustana todellisuudelle sen perusteella, mitä tiedämme todellisuudesta, emme sen perusteella, mitä emme tiedä.
Eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista, mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta
Viattomuuden myytti Viattomuuden myytti pitää tunteiden arviointia tuhoavana tunteiden kehitykselle. Taustalla on oletus, ettei ole olemassa arvotietoa Solomon: myyttiin sisältyy utopistinen käsitys tunteiden luonnollisesta tilasta. Arvioinnin kautta on mielekästä pyrkiä vaikuttamaan vihan, kateuden, ahneuden ja katkeruuden tunteisiin
Tunteiden arvioinnin tarkoitus Tunteiden arvioinnin tarkoituksena on vahvistaa niitä tunteita, joilla on rakentava merkitys ihmisen elämässä, ja rajoittaa niiden tunteiden vaikutusta, joilla on tuhoava vaikutus. Solomon: viattomuuden myytti on tekosyy sille, ettei tarvitse suhtautua kriittisesti omiin tunteisiin. Kriittisyys johtaisi ehkä häpeämään omaa vihaansa, tuntemaan syyllisyyttä epäystävällisyydestä ja kauhistumaan ahneuttaan.
Pysyvän vihan arviointi Vihan tunne voi vaikuttaa tuhoavasti, jos sitä ilmaistaan kontrolloimattomasti tai jos se torjutaan piilotajuntaan: torjuttu viha vaikuttaa lamaannuttavasti, voi laajeta uusiin kohteisiin, kääntyy itseä vastaan, syvenee vahingoniloksi ja katkeruudeksi, ihminen kokee koston moraaliseksi velvollisuudeksi, näkemys muista ihmisistä vääristyy, ihmissuhteet kärsivät
Kateuden tunteen arviointi Kateuden tunteen pohjana on arvokokemus, koska kateellinen ihminen on tietoinen jostakin arvokkaasta tai haluttavasta, joka toisella ihmisellä on ja joka häneltä itseltään puuttuu. Tätä arvokokemusta voi käyttää joko myönteisesti (pyrkii saavuttamaan kyseisen arvon) tai kielteisesti (pyrkii tuhoamaan toiselta jotakin arvokasta)
Kateuden kielteinen kehä Ihminen kokee epäoikeudenmukaisesti jääneensä vaille jotakin arvokasta. Hän katkeroituu. Pyrkii vahingoittamaan kadehtimaansa ihmistä tai sulkeutuu hänen läheisyydeltään. Sosiaaliset suhteet kaventuvat. Ihminen torjuu kateuden kohteena olevan arvokkaan asian. Päätyy lopulta kieltämän asian arvon. Hänen arvomaailmansa kaventuu.