1 12.9.2007 Irma Kotilainen SYYNTAKEISUUS JA MIELENTILATUTKIMUS HISTORIAA: Moderni psykiatria syntyi 1800-luvulla, Suomessa vasta 1800-luvun lopulla. Sen myötä syntyi myös mielentilatutkimusjärjestelmä, joka pyrki antamaan tieteellisen vastauksen rikosoikeudellisen vastuunalaisuuden ongelmaan. Lääkäri tuli mukaan tuomioistuimiin eri maissa ilmeisesti varsin eri aikoihin, mutta jokseenkin samanlaisen yhteiskunnallisen tilanteen vallitessa. Englannissa on lääkäri toiminut todistettavasti asiantuntijana rikoksentekijän mielentilaa harkitessa jo 1760-luvulla. Suomessa ensimmäinen mielentilatutkimus on tehty vasta 1830-luvulla, tällöin vankilalääkärien toimesta. Ensimmäinen mielentilatutkimus sairaalassa (Lapinlahden sairaala) tehtiin v. 1841. Virallisia tilastoja mielentilatutkimusten vuosittaisesta määrästä on julkaistu vuodesta 1914 lähtien. KÄYTÄNTÖJÄ ERI MAISSA: Suomessa, mikäli rikokseen syyllistyneen henkilön katsotaan olevan syyntakeeton, terveydenhuolto (Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) päättää hoitoon määräämisestä. Yleensä muissa maissa, mm. Pohjoismaissa ja Saksassa, oikeus päättää myös hoitoseuraamuksista. NYKYTILANNE SUOMESSA: Suomessa tehdään nykyisin vuosittain vajaat 200 mielentilatutkimusta. Päätöksiä mielentilatutkimukseen määräämisestä tehdään kaikissa oikeusasteissa, kuitenkin 90 % alioikeuksissa. Rikosjakauma on pysynyt vuosien mittaan samanlaisena: henkirikokset ja muut vakavat väkivaltarikokset, tuhotyöt, jossain määrin seksuaalirikoksia, muut huomattavasti vähäisempiä. Suurin osa mielentilatutkittavista tulee tutkimukseen vankilasta käsin, noin 80 %, ja vapaalta jalalta noin 20 %. Aiemmin mielentilatutkimuksia tehtiin vuosittain 200-250, mutta 1990-luvun loppupuolella määrä väheni ja on viime vuosina vaihdellut melko paljon: v. 2003 181 kpl, v. 2004 168 kpl, v. 2005 197 kpl ja v. 2006 134 kpl. Suurin tutkimuskapasiteetti on HUS/HYKS Psykiatriakeskuksessa Helsingissä ja Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa. Seuraavaksi eniten tutkimuksia tehdään Vanhan Vaasan sairaalassa, sitten tulevat Oulun yliopistollinen sairaala, Tampereen yliopistollinen sairaala, Kellokosken sairaala, Vankimielisairaala ja Vantaan vankilan psykiatrinen sairaala. Alaikäisiä voidaan nykyisin tutkia myös maaliskuussa 2003 Tampereelle perustetussa EVAyksikössä (erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrinen tutkimus- ja hoitoyksikkö) ja helmikuussa 2004 Niuvanniemen sairaalan yhteydessä toimintansa aloittaneessa vaarallisten ja vaikeahoitoisten nuorten tutkimus- ja hoitoyksikössä. Molemmissa yksiköissä on 12 potilaspaikkaa. Laki rikoslain muuttamisesta astui voimaan 1.1.2004. Siinä syyntakeisuuteen liittyvät kohdat uudistettiin ja mm. sanontoja nykyaikaistettiin. Aiempi laki syyntakeisuusasioihin liittyen oli
2 paljolti alkuperäisessä muodossaan eli vuodelta 1889, eikä vastannut kaikin osin nykyajan käsitteistöä. RANGAISTUSVASTUUN edellytyksenä on, että tekijä on teon hetkellä täyttänyt viisitoista vuotta ja on syyntakeinen. SYYNTAKEISUUSLUOKAT: syyntakeinen, alentuneesti syyntakeinen, syyntakeeton. YMMÄRRYKSEN MÄÄRITTELY: Ymmärrystä määritettäessä arvioidaan paitsi älyllistä suorituskykyä myös kykyä tehdä realistisia havaintoja ulkoisen maailman tapahtumista sekä kykyä harkita ja kontrolloida omaa käyttäytymistään, eli kykyä käsittää ja ymmärtää asioiden tosiasiallinen ja moraalinen luonne sekä kykyä säädellä käyttäytymistään (rikoslakikomitea). SYYNTAKEETTOMUUS Tekijän katsotaan olevan syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (Rikoslain 3 luku 4 2 mom.) (Aikaisempi lakiteksti: Mielipuolen teko, taikka semmoisen, joka ikäheikkouden tahi muun samanlaisen syyn takia on ymmärrystä vailla, jääköön rankaisematta. Jos joku on joutunut sellaiseen satunnaiseen mielenhäiriöön, ettei hän ole tunnossaan; jääköön teko, jonka hän tässä tunnottomassa tilassa tekee, niinikään rankaisematta ). Aiemman rikoslain termejä mielipuoli ja ikäheikkous tahi muu samanlainen syy sovellettiin psykoottistasoisiin häiriöihin, joissa henkilön todellisuudentaju on selvästi häiriintynyt, dementiaan sekä keskivaikeaan ja syvään älylliseen kehitysvammaisuuteen. Näiden häiriöiden perusteella henkilö on yleensä mahdollista myös määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon tai tahdonvastaiseen kehitysvammaisten erityishuoltoon. Uudessa rikoslaissa mainittu vakava mielenterveyden häiriö syyntakeettomuuden mahdollistavana tekijänä on käsitteenä edellä kuvattuja häiriöitä laajempi ja pitää sisällään myös sellaisia psyykkisiä häiriöitä, jotka ovat mielisairauksia tai niiden asteisia psyykkisiä häiriöitä lievempiä häiriöitä, ja joiden perusteella aikuista henkilöä ei ole mahdollista määrätä mielenterveyslain 8 :n mukaiseen tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Esimerkkinä voidaan mainita vaikeat persoonallisuushäiriöt. Termiä vakava mielenterveyden häiriö ei ole aikuisten kohdalla määritelty toisin kuin nuorten kohdalla. Alle 18-vuotias henkilö voidaan nimittäin määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon vakavan mielenterveyden häiriön perusteella, kun häiriö voidaan arvioida sellaiseksi, että se hoitamattomana vakavasti vaarantaa nuoren kasvua ja kehitystä. Uuden rikoslain termi vakava mielenterveyden häiriö voi teoriassa aikuisten kohdalla johtaa sellaiseen tilanteeseen, että henkilön katsotaan olevan syyntakeeton ja kärsivän sellaisesta häiriöstä, jonka perusteella aikuista henkilö ei ole mahdollista määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon. Tästä voisi seurata tilanne, jossa henkilö vapautuu rikosvastuusta, hoidon kriteerit eivät mahdollista hoitoon määräämistä ja vaarallisuusarviointiin liittyvät perusteet indikoivat riskiä tekijän tai toisen hengelle ja/tai terveydelle. Käytännössä tällaisia tilanteita ei ole kuitenkaan esiintynyt.
3 Pelkkä mielenterveyden häiriö ei sinällään aiheuta syyntakeettomuutta ja vapauta rangaistavuudesta, vaan psyykkisen häiriön tulee olla syy-yhteydessä tekoon. Keskeistä arvioinnissa on, onko psyykkinen häiriö: - vähentänyt yksilön kykyä ymmärtää tekojensa todellista luonnetta ja seurauksia - tai vähentänyt yksilön kykyä säädellä käyttäytymistään valintatilanteessa. Pitkäaikainen vakiintunut käytäntö (Panu Hakola v.1980) on katsonut syyntakeettomana tehdyiksi teot, jotka ovat suorassa syysuhteessa perussairauden aiheuttamiin psyykkisiin oireisiin. Tällaisina käsitetään esim. skitsofreenisiin sairauksiin liittyvien harhaluulojen vallassa tehdyt teot, depressiopotilaan laajennettu itsemurha ja keskivaikeasti dementoituneen potilaan raivonpuuskassa tekemä väkivaltarikos. Missä määrin rankaisematta jätettävällä saa olla ymmärrystä on tietysti rajanveto-ongelma, jonka ratkaisu perustuu tutkijoiden, TEO:n ja tuomioistuimen noudattamaan vakiintuneeseen käytäntöön. Jos sairaus on lyhytaikainen ja sen paranemismahdollisuudet ovat hyvät kuten depressiotiloissa täytyy syysuhteen sairauden aiheuttaman tosiasioitten väärin käsittämisen ja teon välillä olla kiistaton. Pitkäaikaisissa ja etenevissä sairauksissa, jollaisia ovat useimmat dementiaa aiheuttavat sairaudet ja osa skitsofreniaryhmän sairauksista, on syytetty voitu jättää rankaisematta, vaikka teko on ollut sinänsä tarkoituksenmukainen ja syysuhde sairauteen on vain välillinen (esimerkiksi nälkäänsä varastavien skitsofreenikkojen omaisuusrikokset). Tällöin arvioinnissa ratkaisevaa on henkilön yleinen toiminnan taso (mm. selviytyminen oman elämän ja yhteiskunnan velvoitteista). Tuomitsematta jättämisen raja on sadan vuoden aikana siirtynyt vaihtelevasti. Aiemman lainsäädännön sanonnan ettei hän ole tunnossaan katsottiin tarkoittavan ohimenevää psyykkistä tilaa, jossa henkilön todellisuudentaju on tilapäisesti alentunut. Nämä tapaukset ovat erittäin harvinaisia: - epileptinen kohtaus tai sitä seuraava hämärätila - toksinen psykoosi, mikäli henkilö itse ei ole syyllistynyt itsensä päihdyttämiseen, vaan hänelle on annettu päihdyttävää ainetta salaa tai pakolla ALENTUNUT SYYNTAKEISUUS Rikoslain 3 luku 4 3 momentti: Jollei tekijä ole 2 momentin mukaan syyntakeeton, mutta hänen kykynsä ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään on mielisairauden, vajaamielisyyden taikka mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi tekohetkellä merkittävästi alentunut (alentunut syyntakeisuus), on rangaistusta määrättäessä otettava huomioon, mitä 6 luvun 8 :n 3 ja 4 momentissa (mm. nuoret rikoksentekijät) säädetään. Syyntakeisuutta alentavina lääketieteellisinä seikkoina kyseeseen tulevat mm. alkava tai lieväasteinen dementia, lievä älyllinen kehitysvammaisuus (ÄO alaraja 50-55 ja yläraja 70), alkoholismin vaikeimmat asteet, vaikea-aseiset persoonallisuuden poikkeavuudet, pääosin vaikeaasteinen epävakaa persoonallisuus. Epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivien katsotaan yleensä olevan täydessä ymmärryksessä. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota psyykkisen toimintakyvyn heikkenemiseen nimenomaan henkilön kyvyssä noudattaa lakia (Panu Hakola).
4 Toisin kuin aiemmassa lainsäädännössä, 1.1.2004 voimaan tulleen rikoslain muutoksen mukaan alentunut syyntakeisuus ei vaikuta käytettävissä olevaan enimmäisrangaistukseen (aiemmin tuomion lyhentyminen neljänneksellä) Päihtymystä tai muuta tilapäistä tajunnan häiriötä, johon tekijä on saattanut itsensä, ei oteta syyntakeisuusarvioinnissa huomioon, ellei siihen ole painavia syitä. SYYNTAKEISUUDEN ARVIOINTI MIELENTILATUTKIMUKSEN AVULLA Oikeudenkäymiskaaren 17 luku 45 : Tuomioistuin voi määrätä rikosasian vastaajan mielentilan tutkittavaksi, jos: 1) tuomioistuin on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 5 a :n mukaisessa välituomiossaan todennut rikosasian vastaajan menetelleen syytteessä kuvatulla rangaistavaksi säädetyllä tavalla; 2) vastaajan mielentilan tutkiminen on perusteltua; ja 3) vastaaja suostuu mielentilatutkimukseen tai hän on vangittuna tai häntä syytetään rikoksesta, josta voi seurata ankarampi rangaistus kuin vuosi vankeutta. Tuomioistuin voi syyttäjän taikka rikoksesta epäillyn tai tämän edunvalvojan esityksestä määrätä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyin edellytyksin epäillyn mielentilan tutkittavaksi jo esitutkinnan aikana tai ennen pääkäsittelyä, jos rikoksesta epäilty on tunnustanut syyllistyneensä rangaistavaksi säädettyyn tekoon tai jos mielentilatutkimuksen tarve on muutoin selvä. Tuomioistuimen päätösvaltaisuudesta ja istunnon pitämisestä tässä momentissa tarkoitettua päätöstä tehtäessä säädetään pakkokeinolain 1 luvun 9 :n 2 momentissa. Ennen kuin tehdään rikoslain 2 c luvun 11 :ssä tarkoitettu päätös koko rangaistusajan suorittamisesta vankilassa, syytetyn mielentila on määrättävä tutkittavaksi. Tuomioistuimen on samalla pyydettävä lausunto siitä, onko syytettyä pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Rikoslain 2 c luvun 12 :ssä tarkoitettua koko rangaistusajan vankilassa suorittamisen uutta käsittelyä varten on Helsingin hovioikeuden pyydettävä lausunto siitä, onko koko rangaistusaikaa suorittavaa enää pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Mielentilan tutkimista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Mielentilatutkimukseen määrätty saa kannella päätöksestä. Kantelulle ei ole määräaikaa. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä. Mielentilan tutkimisesta ja sitä varten sairaalaan ottamisesta säädetään erikseen. Mielenterveyslaki 3 luku 15 : Jos tuomioistuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 45 :n nojalla määrää rikoksesta syytetyn mielentilan tutkittavaksi, rikoksesta syytetty saadaan sen estämättä, mitä tämän lain 2 luvussa
5 (käsittelee tahdosta riippumatonta hoitoa) säädetään, ottaa mielentilatutkimusta varten sairaalaan ja pitää sairaalassa tahdostaan riippumatta. Mielentilatutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä on ollut syytetyn mielentila syytteenalaisen teon tai tekojen aikana (syyntakeinen, alentuneesti syyntakeinen, syyntakeeton). Lisäksi, mikäli hänen katsotaan olevan syyntakeeton, arvioidaan tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon tarve (kehitysvammaisten kohdalla tahdosta riippumattoman erityishuollon tarve) mielentilatutkimuksen päättyessä sekä se, voidaanko häntä kuulla oikeudessa ja tarvitseeko hän oikeudenkäyntiä varten uskotun miehen. Lausuntoon kirjataan myös tutkittavan oma mielipide hoidon tarpeesta (kuuleminen hoitoon määräämispäätöksen suhteen). Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (=TEO) rooli mielentilatutkimusprosessissa Mielenterveyslaki 3 luku 16 : Tuomioistuimen on määrättyään rikoksesta syytetyn mielentilatutkimukseen viipymättä toimitettava asiakirjat Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus määrää, missä mielentilatutkimus suoritetaan ja, jos se suoritetaan sairaalan ulkopuolella, kuka sen suorittaa. Mielentilatutkimus on toimitettava ja lausunto rikoksesta syytetyn mielentilasta annettava Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle viimeistään kahden kuukauden kuluttua mielentilatutkimuksen aloittamisesta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi perustellusta syystä pidentää tutkimusaikaa enintään kahdella kuukaudella. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antaa saamansa lausunnon perusteella oman lausuntonsa rikoksesta syytetyn mielentilasta tuomioistuimelle. Saatuaan mielentilatutkimukseen määrätyn asiakirjat Terveydenhuollon oikeusturvakeskus harkitsee niiden perusteella sopivimman tutkimuspaikan. Tutkimuspaikan valinnassa huomioidaan mm. väkivaltariskiä, päihdeongelmaa ja karkaamisalttiutta ja pyritään valitsemaan tutkimuspaikka siten, että tutkimus voidaan toteuttaa mahdollisimman ongelmattomasti. Kaikkein ongelmallisimmat tutkittavat edellä kuvattujen ominaisuuksien suhteen tutkitaan valtion mielisairaaloissa tai vankiloiden psykiatrisissa yksiköissä. Mielentilatutkimuksen valmistuttua lausunto käsitellään Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen oikeuspsykiatristen asioiden lautakunnassa, mihin kuuluu: - puheenjohtaja (TEO:n ylijohtaja/apulaisjohtaja) - oikeustieteellistä asiantuntemusta edustava jäsen - oikeuspsykiatrista asiantuntemusta edustava jäsen - psykiatrista ja kunnallisen terveydenhuollon asiantuntemusta edustava jäsen - kehitysvammahuollon asiantuntemusta edustava jäsen (tarvittaessa) Lautakunnan päätöksen mukaisesti Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antaa lausuntonsa tuomioistuimelle syytetyn mielentilasta (mielenterveyslaki 3 luku 16 3 momentti) ja tekee syyntakeettomien ja tahdosta riippuman hoidon tarpeessa olevien kohdalla hoitoon määräämispäätöksen (mielenterveyslaki 3 luku 17 1 momentti) ja määrää sairaalan, missä hoito aloitetaan (mielenterveyslaki 3 luku 17a ).
6 Mielentilatutkimus käytännössä Tutkittava tulee mielentilatutkimukseen joko vankilasta (n.80 %) tai vapaalta jalalta (n. 20 %). Ns. vapaajalkaiselle poliisi toimittaa TEO:n kirjeen mielentilatutkimuksen suorittamista koskien. Mikäli tutkittava jää tulematta tutkimukseen vapaalta jalalta, hänet toimitetaan tutkimukseen tarvittaessa poliisin virka-avun turvin. Mielentilatutkimukseen liittyvät tutkimukset: - psykiatrinen tutkimus - psykologin tutkimus ja tarpeen mukaan neuropsykologin tutkimus - somaattinen tutkimus sisältäen neurologisen tutkimuksen - tarvittaessa eri somaattisten alojen erikoislääkäreiden konsultaatiot (yleisimmin sisätautilääkäri ja neurologi) - erikoistutkimukset: laboratoriotutkimuksia, tarpeen mukaan sydänfilmi, keuhkokuva, aivosähkökäyrä, pään kuvantamistutkimukset, kromosomitutkimukset Mielentilatutkimusta varten kerättäviä taustatietoja yksilöllisen harkinnan mukaan: - terveydenhuolto - päihdehuolto - sosiaalihuolto - vankila ja sen terveydenhoitoyksiköt - kriminaalihuoltoyhdistys - kansaneläkelaitos - eläketurvakeskus - puolustusvoimat - omaiset ja tuttavat - koulut, opiskelupaikat - työpaikat Omaisille, tuttaville, opettajille ja työnantajille lähetetään kyselykaavake ja vain tutkittavan suostumukseen perustuen. Muista edellä mainituista toimipisteistä on asiakirjat pääosin mahdollista saada ilman suostumustakin (Laki terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta 8 1 momentti), joskin tiedot pyritään tilaamaan yhteisymmärryksessä tutkittavan kanssa. Mielentilalausunnon rakenne: - otsikko ja johdanto - oikeuden asiakirjoista ilmenevät tiedot: - henkilötiedot - rikosrekisteritiedot - syytteenalaisen teon kuvaus - poliisitutkintatietojen referointi - mahdollisesti jo annettujen lääkärinlausuntojen referointi - tutkimusta varten muualta saadut tiedot - tutkimushavainnot: - subjektiivinen anamneesi (mm. tutkittavan kertomus itsestään, elämänkulustaan, syytteenalaista tekoa edeltävästä ajasta, syytteenalaisen teon tapahtumista ja siihen johtaneista tekijöistä, teon jälkeisestä ajasta ennen mielentilatutkimusta, tutkittavan käsitys teon seurauksista ja omasta syyntakeisuudestaan). - somaattinen ja neurologinen status
7 - erikoistutkimukset - psyykkinen status - osastoseuranta - kliininen psykologinen tutkimus - yhteenveto - johtopäätökset, missä perusteltu kannanotto mm. seuraaviin asioihin: - tutkittavan psyykkinen tila syytteenalaisen teon hetkellä - mahdollisen psyykkisen häiriön syy-yhteys syytteenalaiseen tekoon/syytteenalaisiin tekoihin (kannanotto erikseen kuhunkin tekoon nähden) - onko tutkittava ymmärtänyt syytteenalaisen teon tosiasiallisen luonteen ja oikeudenvastaisuuden - onko tutkittava kyennyt säätelemään käyttäytymistään syytteenalaisen teon hetkellä - onko mahdollisella päihtymyksellä ollut osuutta syytteenalaisen teon toteutumiseen - mahdolliset diagnoosit ja niiden perustelut - syyntakeettomaksi arvioidun kohdalla psyykkinen tila mielentilatutkimuksen päättyessä, tahdosta riippumattoman hoidon tarve, ja mikäli tahdosta riippumattomaan hoidon tarpeen katsotaan olevan olemassa, tutkittavan kuuleminen hoitoon määräämispäätöksen suhteen - voidaanko tutkittavaa kuulla oikeudessa ja tarvitseeko hän uskottua miestä oikeudenkäyntiä varten - Mikäli tuomioistuin on pyytänyt arviota myös tutkittavan erityisestä vaarallisuudesta toisen hengelle tai terveydelle, tämä arvio annetaan mielentilalausunnon yhteydessä. Tällöin huomiota kiinnitetään erityisesti toistuvaan väkivaltaisuuden uusiutumiseen, persoonallisuuden häiriintyneisyyteen ja tutkittavan mahdolliseen haluttomuuteen muuttaa elämäntyyliään. - Allekirjoitus ja vakuutus kunnian ja omantunnon kautta: mielentilatutkimuksen allekirjoittaa tutkiva lääkäri, joka on laatinut lausunnon käyttäen hyväkseen sekä omia että muiden tekemiä havaintoja ja kaikkea saamaansa asiaan liittyvää tietoa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen annettua oman lausuntonsa tuomioistuimelle asia käsitellään tuomioistuimessa, joka viime kädessä ratkaisee kysymyksen syyntakeisuuden suhteen. Mielentilalausunto on asiantuntijalausunto, joka ei sido tuomioistuinta päätöksenteossa. Tosin, mikäli Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on määrännyt henkilön hoitoon ja oikeus katsoo, että hän ei ole ymmärrystä vailla ja määrää hänelle vankeusrangaistuksen, sitä ei yleensä panna täytäntöön niin kauan kuin tahdosta riippumattoman hoidon tarve jatkuu. Edellä kuvatun lisäksi tuomioistuin voi pyytää Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta lausuntoa syytetyn mielentilasta asiakirjojen perusteella ilman varsinaista mielentilatutkimusta (Oikeudenkäymiskaari 17 luku 44 ). Tällaiseen asiakirjalausuntoon ei sisälly arviota hoidon tarpeesta, vaan ainoastaan arvio syyntakeisuudesta syytteenalaiseen tekoon/tekoihin nähden. Jos tuomioistuin jättää rikoksesta syytetyn hänen mielentilansa vuoksi rangaistukseen tuomitsematta, joko perustuen TEO:n asiakirjojen perusteella antamaan lausuntoon tai muuhun arvioonsa, tuomioistuimen tulee, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, saattaa kysymys hänen hoidon tarpeestaan selvitettäväksi siten kuin mielenterveyslain (1116/1990)4 luvun 21 :ssä säädetään (rikoslaki 3 luku 4 5 mom.).
8 Pohdittavaksi jää, mitä sanonta ilmeisen tarpeetonta tarkoittaa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen näkökulmasta katsoen arvio hoidon tarpeesta olisi tarpeellinen mm. vaikka henkilö olisi parhaillaan psykiatrisessa sairaalahoidossa tai vaikka rikos arvioitaisiin vähäiseksi. Näin siksi, että kriminaalipotilaan hoito poikkeaa tietyissä asioissa ns. siviilipotilaiden hoidosta (mm. mahdollisuus määrätä valvonta-aika ennen lopullista sairaalasta poistamista) ja usein voidaan tehdä se havainto, että vähäpätöisiinkin rikoksiin syyllistynyt mielisairas henkilö usein hakee teoillaan huomiota ja pyrkii näin myös saamaan tarvitsemaansa hoitoa, ja ellei tämä toteudu, hän saattaa syyllistyä vakavampiin rikoksiin ajan kuluessa. Mikäli arviota hoidon tarpeesta ei ole mahdollista selvittää luotettavasti asiakirjojen perusteella, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi määrätä henkilön enintään 30 päiväksi sairaalan tutkittavaksi (mielenterveyslaki 4 luku 21 2 mom.) ja määrätä sen jälkeen tilanteen niin vaatiessa tahdosta riippumattomaan hoitoon (mielenterveyslain 4 luku 22 1 mom.). Kirjallisuutta: Kirjat: - Achté, Alanen, Tienari: Psykiatria 1 ja 2 - Penttilä, Hirvonen, Saukko: Oikeuslääketieteen perusteet - Marianne Wagner-Prenner: Syyntakeisuus ja mielentila - Jussi Pajuoja: Väkivalta ja mielentila Muut: - Panu Hakola: Mielentilatutkimuksen ongelmia, Duodecim 105: 1523-1531, 1989 - Johanna Havula: Kehitysvammaisten syyntakeisuus ja tahdonvastainen erityishuolto. Lääkintä- ja bio-oikeuden OTK-tutkielma 21.5.2004