LAJIVALINTA EHDOLLISEN JA EHDOTTOMAN VANKEUSRANGAISTUKSEN VÄLILLÄ

Kirsi Kohonen LAJIVALINTA EHDOLLISEN JA EHDOTTOMAN VANKEUSRANGAISTUKSEN VÄLILLÄ ERITYISESTI VÄKIVALTARIKOKSISSA 1. Aiheen rajaus Kirjoituksessa tarkastellaan lajivalintaa ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välillä lähinnä hovioikeuksien viime vuosina antamien ratkaisujen pohjalta. Rikostyypeittäin pääpaino on ehdollisen vankeuden edellytysten arvioinnissa väkivaltarikoksissa. Nuorten tekemät rikokset on rajattu käsittelyn ulkopuolelle. 2. Säädöspohja Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välistä lajivalintaa ja ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksia koskevat säännökset ovat 1.1.2004 lukien rikoslain 6 luvun 9 ja 10 :ssä (515/2003). Rangaistuksen määräämistä koskevaan uuteen 6 lukuun mainitut säännökset on siirretty rikoslain 2 b luvusta (520/2001), joka lisättiin lakiin vuonna 2001 samalla kun laki ehdollisesta rangaistuksesta kumottiin (521/2001) 1. Ehdollisen vankeuden sisältöä, tuomion vaikutuksista ilmoittamista ja ehdollisen vankeuden täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevat säännökset jäävät edelleen 2 b lukuun. Viimeisin uudistus seuraa vuonna 2001 tehtyjä ratkaisuja. 2 Tuolloin lakiin tehtiin merkittäviä yksittäisiä muutoksia. Rangaistuslajin valinnan kannalta selkeä parannus oli se, että tulkinnanvaraisesta yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämisen vaatimuksesta luovuttiin ja ehdollisen vankeuden edellytykset kirjattiin tarkennettuina lakiin 3. Muutoksen myötä siirryttiin painottamaan rangaistuksen erityisestävän vaikutuksen huomioon ottamista lajivalinnassa yleisestävän vaikutuksen painoar- 1 Lait tulivat voimaan 1.9.2001. 2 Myös esityöt vastaavat lähes sanatarkasti toisiaan (HE 177/2000 s. 18-21 ja HE 44/2002 s. 205-207). Huomattava on kuitenkin hieman tiukentunut kanta mahdollisuuteen tuomita kahden vuoden ylärajaa lähestyvä rangaistus ehdollisena (HE 44/2002 s. 205), tarkemmin jälj. s. 4. 3 Edellytyksistä rikoksen vakavuus ja tekijän aikaisempi rikollisuus olivat toki jo aikaisemmassakin tuomitsemiskäytännössä vakiintuneita lajivalintakriteerejä. Tästä huolimatta eri tuomioistuinten välillä saattoi olla suuriakin eroja rangaistuslajin valinnassa, mikä oli tuomittavien henkilöiden yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista. HE 177/2000 s. 12, 18. 334

von vähentyessä. 4 Myös yhdyskuntapalvelun lisääminen yli vuoden pituisen ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisrangaistukseksi oli lajivalinnan kannalta merkittävä, joskin soveltamisalaltaan suppeampi muutos, jolla oli tarkoitus laajentaa ehdollisen vankeusrangaistuksen käyttöalaa luomalla tuomioistuimille uusi rangaistusvaihtoehto. 5 6 Laissa 520/2001, jolla 2 b luku lisättiin rikoslakiin, ei ole siirtymäsäännöstä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2002:52 soveltanut tekohetkellä voimassa ollutta ehdollisesta rangaistuksesta annettua lakia, koska sen soveltaminen ei korkeimman oikeuden arvion mukaan törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa johtanut olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin uudet rikoslain 2 b luvun säännökset. Ratkaisussa KKO 2003:134 korkein oikeus on puolestaan soveltanut tuomitsemishetkellä voimassa olleita rikoslain 2 b luvun säännöksiä yhdyskuntapalvelusta ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksena. 7 Rikoslain uuden 3 luvun 2 :n ajallista soveltuvuutta koskevan säännöksen mukaan kaikki oikeusasteet noudattavat samaa lievemmän lain periaatetta riippumatta uuden lain voimaantuloajankohdasta 8. 4 Päinvastoin kuin 1970-luvulla ehdollisesta rangaistuksesta annettua lakia säädettäessä, jolloin painotettiin rikosoikeudellisen järjestelmän yleisestävää vaikutusta erityisestävyyden, rangaistusten yksilöllistämisen, kustannuksella, Lahti s. 134. 5 HE 177/2000 s. 20. 6 Perinteisen oheisseuraamuksen, sakon käyttö on ollut yllättävän vähäistä. Oheissakko tuomittiin vuonna 1998 ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksena muissa rikoksissa kuin liikennejuopumuksissa vain vajaassa 10 prosentissa tapauksista. Liikennejuopumuksissa oheissakkoa käytettiin noin 90 prosentissa tapauksista (HE 177/2000 s. 6). Esimerkki kuolleeksi kirjaimeksi jääneestä rangaistusvaihtoehdosta on ehdollinen sakko, joka poistettiin rangaistuslajivalikoimasta vuoden 2001 uudistuksen yhteydessä. Kiinnostavaa on myös se, että 1980-luvulla valmisteltiin pariinkin otteeseen niin sanottua yhdistelmärangaistusta, joka olisi tarkoittanut lyhytaikaisen ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista pitemmän ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksena, Majanen s. 168. 7 Tapauksessa KKO 2003:134 A:n syyksi oli luettu törkeä kuolemantuottamus, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, rattijuopumus ja liikennerikkomus. Alemmat oikeusasteet olivat tuominneet A:n 1 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus lausui perusteluissaan, että mahdollisuus tuomita ehdollisen rangaistuksen ohella yhdyskuntapalvelua oli uusi rangaistusvaihtoehto ehdottomille vankeusrangaistuksille tilanteissa, joissa oli kysymys suhteellisen vakavista rikoksista. A:n ensikertalaisuus ja hänen henkilöönsä liittyvät seikat (muun muassa nuori ikä ja perhesuhteet) huomioon ottaen korkein oikeus tuomitsi A:n 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 60 tunnin yhdyskuntapalveluun. 8 PeVL 31/2002 s. 3. RL:n 3 luvun 2 :n 1 ja 2 momenteissa säädetään 1.1.2004 lukien seuraavasti: Rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos se soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Vertailun kohteena ovat nimenomaan lakien ajatellun soveltamisen lopputulokset. Vertailu olisi perustettava siihen, mihin konkreettiseen lopputulokseen uuden tai vanhan lain soveltaminen esillä olevassa tapauksessa johtaa. Jos lopputulos olisi kummassakin tapauksessa sama, sovellettaisiin rikoksen tekoajan lakia. HE 44/2002 s. 37. 335

3. Ehdollisen vankeuden edellytykset Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välistä lajivalintaa ohjaavat RL:n 6 luvun säännökset kuuluvat seuraavasti: 9 Valinta ehdottoman ja ehdollisen vankeuden välillä Määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen vankeus), jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaitukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. 10 Ehdollisen vankeuden oheisseuraamukset Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa, tai jos ehdollinen vankeus on vuotta pidempi, vähintään 20 ja enintään 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi koeajaksi valvontaan, jos tätä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi sekä uusien rikosten ehkäisemiseksi. Ehdollisen vankeuden ohessa tuomittavasta sakosta, yhdyskuntapalvelusta ja valvonnasta on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään. Yhdyskuntapalvelu voidaan kuitenkin muuntaa vähintään neljän ja enintään 90 päivän vankeudeksi. Tuomioistuimen harkitessa rangaistusta tulee ehdollinen vankeus 9 :n 1 momentin perussäännön mukaan asettaa lähtökohdaksi, josta voidaan poiketa ehdottoman vankeuden suuntaan säännöksessä mainituin perustein 9. Kun tällaisina perusteina on mainittu rikoksen vakavuus ja rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys, on selvää, että rangaistusten pidentyessä vähenevät mahdollisuudet ehdollisen vankeuden käyttöön. Esitöissä tämä on tuotu esiin aikaisempaa selkeämmin toteamalla, että kahden vuoden ylärajaa lähestyvissä rangaistuksissa oletuksen voidaan katsoa jo kääntyneen päinvastaiseksi ja että pitkien vankeusrangaistusten kohdalla täytyisi olla erityisiä syitä ehdollisen rangaistuksen tueksi 10. 9 HE 177/2000 s. 18. 10 HE 44/2002 s. 205. 336

3.1. Rikoksen vakavuus ja tekijän syyllisyys Teon moitittavuusarvioinnilla on itsestään selvä yhteys lajivalintaan ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä. 11 Rikoksen vakavuudella tarkoitetaan ulkoista teonkuvausta, ennen kaikkea teolla aiheutettua vahinkoa ja vaaraa. Tekijän syyllisyydellä puolestaan tarkoitetaan konkreettisesta teosta ilmenevää syyllisyyttä eli niin sanottua tekosyyllisyyttä 12. 13 Syyllisyysarvosteluun vaikuttavat lukuisat seikat, kuten esimerkiksi se, onko kysymys tahallisuudesta vai tuottamuksesta sekä tahallisuuden tai tuottamuksen aste 14, mahdollinen harkinta ja suunnitelmallisuus sekä tekijän asema ja uhrin haavoittuvuus tai mahdollinen riippuvaisuus tekijästä. Edellä jo mainitussa ratkaisussa KKO 2002:52 korkein oikeus muutti alempien oikeuksien tuomitseman ehdollisen vankeusrangaistuksen ehdottomaksi törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa. Vaikka asiaan sovellettiin vanhaa lakia ja siten yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämisen kriteeriä, perustelut sopisivat yhtä hyvin myös nykyisten säännösten soveltamistilanteeseen. KKO lausui perusteluissaan: Teon törkeys edellyttää ehdotonta vankeusrangaistusta. B on syyllistynyt 6-vuotiaan tyttärensä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joka on jatkunut usean vuoden ajan. Hän on väärinkäyttänyt huollossaan olevan puolustuskyvyttömän lapsen riippuvaista asemaa ja luottamusta vanhempaansa. Rikoksen vakavuutta on lisännyt se, että B tiesi tekoon ryhtyessään tyttärensä jo joutuneen toisen henkilön seksuaalirikoksen uhriksi. Seuraamusta harkittaessa on otettava huomioon lapsen mielenterveydelle aiheutunut vakava vahinko, jota kuvaa sen vaatima pitkäaikainen hoito. Yhdyskuntapalvelun lisääminen ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamukseksi vuonna 2001 laajensi ehdollisen vankeuden käyttöalaa. 15 Yhdyskuntapalvelu voidaan liittää oheisseuraamuksena yli yhden vuoden pituiseen eh- 11 Vaikkakin uusiminen on lukumääräisesti käytetyin valintakriteeri, Lappi-Seppälä 2002 s. 260. 12 Tekijäsyyllisyydessä puolestaan arvioidaan tekijän henkilöä, esimerkiksi tekijän yleistä elämäntapaa ja sen moitittavuutta. 13 HE 177/2000 s. 18 ja HE 44/2002 s. 205. 14 Ääripäinä ovat ankarimmin arvosteltava tarkoitustahallisuus, jossa tekijän nimenomaisena tarkoituksena on ollut toisen intressin loukkaaminen ja lievimpänä tiedoton tuottamus, jossa tekijä ei ole lainkaan mieltänyt seurauksen mahdollisuutta, vaikka hänen olisi tullut näin tehdä. 15 Hallituksen esityksessä todetaan, että tuomioistuimet saavat käyttöönsä uuden rangaistusvaihtoehdon, jolla voidaan mahdollisesti välttää ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitseminen. Esityksessä ennustetaan, että yhdyskuntapalvelulla lisärangaistuksena olisi kuitenkin suhteellisen rajoitettu soveltamisala, minkä vuoksi sen käytön ei ole syytä olettaa heikentävän uskoa seuraamusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen, HE 177/2000 s. 20. Toisaalta lakivaliokunta kiinnitti yleisiä oppeja koskevassa mietinnössään huomiota siihen yhdyskuntapalvelun käyttöön liittyvään yhdenvertaisuusongelmaan, että esimerkiksi vakavasti päihderiippuvaiset eivät päässeet osalliseksi tästä tosiasiallisesti ehdotonta vankeusrangaistusta lievemmästä rangaistusmuodosta, LaVM 28/2002 s. 7. 337

dolliseen vankeuteen, jolloin kysymys on suhteellisen vakavista rikoksista. Laissa tai esitöissä ei ole yksilöity tilanteita tai rikostyyppejä, joihin uuden yhdistelmärangaistuksen on ajateltu soveltuvan. Itä-Suomen hovioikeus on kahdessa huomattavasti julkisuutta saaneessa ratkaisussaan muuttanut käräjäoikeuden tuomitseman ehdottoman vankeusrangaistuksen ehdolliseksi ja tuominnut oheisseuraamuksena yhdyskuntapalvelua. I-SHO 19.9.2002 nro 1093. Tapauksessa käräjäoikeus oli tuominnut A:n pahoinpitelystä ja raiskauksesta yhden vuoden kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Uhrina oli molemmissa teoissa ollut hänen entinen puolisonsa. Raiskaus oli tapahtunut entisen puolison tultua hakemaan tavaroitaan heidän entisestä yhteisestä kodistaan. Rangaistusseuraamuksen osalta hovioikeus lausui: A:n syyksi 2 kohdassa luetun rikoksen vakavuus sinänsä puoltaa hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen. Toisaalta A:ta ei ole rikosrekisterinotteen mukaan aikaisemmin rikoksista rekisteröity. A:ta koskevasta yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksestä voidaan myös havaita, että hän on ollut vuodesta 1994 lähtien vakituisessa työsuhteessa. A:n syyksi luettujen rikosten vakavuudesta ja rikoksista ilmenevästä A:n syyllisyydestä huolimatta hovioikeus katsoo, etteivät ne tässä tapauksessa edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Ehdollista vankeutta on kuitenkin yksinään pidettävä riittämättömänä rangaistuksena A:n rikoksista... Hovioikeus tuomitsi A:lle yhden vuoden kuuden kuukauden ehdollisen vankeuden ohella 70 tuntia yhdyskuntapalvelua. Ratkaisu on lainvoimainen. I-SHO 23.10.2003 nro 1245. Tapauksessa käräjäoikeus oli tuominnut A:n raiskauksesta kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A oli raiskannut ravintolassa tapaamansa B:n yhteisellä kotimatkalla. Rangaistusseuraamuksen osalta hovioikeus lausui: Käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta on yleiseen rangaistuskäytäntöön nähden pidettävä liian ankarana. Oikeudenmukainen rangaistus A:n rikoksesta on sen vahingollisuus ja siitä ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen yksi vuosi kahdeksan kuukautta vankeutta. ----- A:n teon vakavuus puoltaa ehdotonta rangaistusta. Ehdollisen vankeuden puolesta puhuu erityisesti se, ettei häntä ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity ja se, että A velvoitetaan suorittamaan B:lle A:n taloudellisiin oloihin nähden melko huomattavat vahingonkorvaukset. A:n perheeseen kuuluu puoliso ja kolme alaikäistä lasta. A:n hovioikeudessa esittämästä työtodistuksesta ilmenee, että hän on työskennellyt yli 13 vuoden ajan saman työnantajan palveluksessa ja että hän on suoriutunut työtehtävistään kiitettävästi. Ehdoton rangaistus päättäisi työnantajan mukaan tämän työsuhteen. Edellä mainittuja eri suuntaisia näkökohtia punnitessaan hovioikeus päätyy harkinnassaan siihen, että A:n syyksi luetun rikoksen vakavuudesta ja siitä ilmenevästä A:n syyllisyydestä huolimatta ehdollisen rangaistuksen puolesta puhuvat seikat ovat painavampia kuin sitä vastaan puhuvat seikat. Ehdollista vankeutta on kuitenkin yksinään pidettävä riittämättömä- 338

nä rangaistuksena A:n rikoksesta... Hovioikeus tuomitsi A:lle yhden vuoden kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeuden ohella 70 tuntia yhdyskuntapalvelua. Ratkaisu on lainvoimainen. Jos ohitetaan kysymys ehdollisen vankeuden ja yhdyskuntapalvelun muodostaman rangaistusyhdistelmän soveltuvuudesta raiskauksiin tai ylipäänsä vakaviin väkivaltarikoksiin rikostyyppinä ja tarkastellaan edellä mainittujen tapausten perusteluja, voidaan todeta ensimmäisen tapauksen jättävän avoimeksi kysymyksen siitä, missä tarkoituksessa perusteluihin on otettu maininta A:n työsuhteesta. Onko kysymyksessä ollut vastaavanlainen uhka työn menettämisestä kuin jälkimmäisessä tapauksessa? Jälkimmäisessä tapauksessa puolestaan rangaistus on jo pituudeltaan ollut niin lähellä kahden vuoden ylärajaa, että ehdollisen rangaistuksen tueksi täytyy vaatia joitain erityisiä syitä. Tällainen syy ei voine olla se, ettei henkilöä ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity, koska RL:n 6 luvun 9 :n 1 momentin perussäännöksessä ei edellytetä siinä mainittujen kriteerien samanaikaista täyttymistä. 16 Perusteluissa onkin mainittu A:lle tuomiosta aiheutuvina muina seuraamuksina hänen maksettavakseen tuomitut melko huomattavat vahingonkorvaukset (yhteensä 7.365 euroa korkoineen). Lisäksi on mainittu, että ehdottoman rangaistuksen myötä A tulisi menettämään vakituisen työnsä. Vielä on perusteluihin otettu maininta A:n puolisosta ja kolmesta alaikäisestä lapsesta. Tämän osalta jää avoimeksi, onko ollut tarkoitus kuvata A:n taloudellisia oloja ja elatusvelvollisuutta vai kohtuusnäkökohtia muutoin. Joka tapauksessa hovioikeus on katsonut näiden seikkojen riittävän ehdollisen vankeuden tuomitsemiseen. Puhdas rikosrekisteri ja taloudellisiin oloihin nähden huomattavat vahingonkorvaukset (yhteensä 6.640 euroa korkoineen) olivat perusteina rangaistuksen tuomitsemiselle ehdollisena myös seuraavassa tapauksessa. I-SHO 16.9.2003 nro 1066. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n varkaudesta ja raiskauksen yrityksestä yhden vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A oli seurattuaan B:tä jonkin matkaa kadulla kaatanut tämän maahan ja yrittänyt pakottaa kanssaan sukupuoliyhteyteen. Teko oli keskeytynyt ohikulkijan tullessa paikalle. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden syyksilukemisen ja lausui rangaistuksen osalta perusteluissaan: Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:ta ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Tämän lisäksi ehdollista rangaistusta puoltaa se, että A velvoitetaan suorittamaan B:lle A:n taloudellisiin oloihin nähden huomattavat vahingonkorvaukset. A:n syyksi 2 kohdassa luetun rikoksen vakavuus ja siitä ilmenevä A:n syyllisyys puoltavat toisaalta ehdotonta rangaistusta. Hovioikeus, punnittuaan kaikkia edellä mainittuja seikkoja, katsoo, että A:lle tuomittu rangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi. Hovioikeus tuomitsi A:n 16 Samoin jos tekijän aikaisempi rikollisuus edellyttää rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana, ei rangaistuksen pituus lähtökohtaisesti vaikuta arviointiin, vaan myös hyvin lyhyetkin rangaistukset tuomitaan ehdottomina. 339

yhden vuoden kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kysymyksessä oli äänestysratkaisu, yksi jäsen olisi tuominnut rangaistuksen ehdottomana. Asiassa on haettu valituslupaa. Seuraavassa tapauksessa ehdotonta vankeusrangaistusta perustellaan ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain mukaisella yleisen lainkuuliaisuuden vaatimuksella, vaikka asiaan on sovellettu uusia säännöksiä. HHO 21.8.2003 nro 2422. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 15-vuotiaaseen B:hen kohdistuneesta raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan yleinen lainkuuliaisuus vaati rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana, koska teot olivat kohdistuneet lapseen. Hovioikeuden enemmistö alensi rangaistuksen 1 vuoteen 8 kuukauteen ja tuomitsi sen käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla ehdottomana. Vähemmistöön jäänyt jäsen olisi tuominnut rangaistuksen ehdollisena ja lisäksi oheissakkoa 60 päiväsakkoa. Perusteluina oli esitetty osapuolten aikaisempi tuttavuus, B:n vapaaehtoinen meneminen A:n huoneistoon ja alkoholin nauttiminen siellä sekä se, ettei B:ssä ollut todettu merkkejä väkivallasta. Rikosten vakavuus ja A:n syyllisyys eivät siten vaatineet rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Ratkaisu on lainvoimainen. Törkeistä pahoinpitelyistä tuomittaneen edelleen, huolimatta rangaistusminimin korottamisesta yhteen vuoteen, pääsääntöisesti alle kahden vuoden vankeusrangaistuksia. 17 Tämän vuoksi seuraamusharkintaan kuuluu lähes aina myös lajivalinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä. HHO 11.4.2000 nro 897. A oli lyönyt stiletillä B:tä oikealle puolelle ylävatsaan. Pisto oli ulottunut noin viiden senttimetrin syvyyteen maksan sisään. Vamma oli ollut ainakin potentiaalisesti hengenvaarallinen ja se oli vaatinut leikkaustoimenpiteen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä ja vaarallisen teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla 1 vuoden 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Ehdollista rangaistusta puolsivat käräjäoikeuden mukaan B:n oma myötävaikutus, koska osapuolet olivat päätyneet ratkaisemaan erimielisyytensä tappelemalla sekä se, että A oli teon jälkeen soittanut hälytyskeskukseen. Syyttäjä valitti rangaistuksen osalta hovioikeuteen, joka hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. Ratkaisu on lainvoimainen. KouHO 10.7.2001 nro 752. A oli viiltänyt veitsellä B:n kasvoihin viisi syvää viiltohaavaa sekä lisäksi useita viiltoja B:n molempiin käsiin. Käräjäoikeus 17 Tähän päätyi myös työryhmä, joka selvitti pahoinpitelyrikosten rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä Rovaniemen hovioikeuspiirissä ennen lainmuutosta. Työryhmän käsityksen mukaan kahden vuoden rangaistus törkeästä pahoinpitelystä oli jo harvinainen. Työryhmä ilmaisi myös käsityksenään, että törkeistä pahoinpitelyistä annettujen tuomioiden pituus tulee nousemaan 6-9 kuukaudella rangaistusminimin noustessa yhteen vuoteen. (Lainkäytön laatutavoitteet ja niiden asettaminen Rovaniemen hovioikeuspiirin käräjäoikeuksissa vuodelle 2000). 340

tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä 1 vuoden 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta ja lausui, että ehdollista rangaistusta puolsivat A:n ensikertalaisuus ja se, että hänellä oli huollossaan 14-vuotias lapsi. Lisäksi hovioikeus otti huomioon rangaistuksen täytäntöönpanon vaikutuksen A:n taloudelliseen asemaan, B:n pitkäaikaisen A:ta loukkaavan käytöksen sekä B:n välittömästi ennen tekoa suorittaman A:n voimakkaan provosoimisen väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Ratkaisu on lainvoimainen. Näyttäisi siis siltä, että väkivalta on voinut olla hyvinkin rajua ja vammat vakavia ja silti seuraamusharkinnassa on päädytty ehdollisen rangaistuksen kannalle, jos tapahtumissa tai tekijän olosuhteissa on ensikertalaisuuden lisäksi ollut yksi tai useampi lieventävä seikka. Mainittakoon vielä Kouvolan hovioikeuden tuomio 18, jossa tekijä oli pahoinpidellyt asianomistajaa lyömällä ja potkimalla häntä niin voimakkaasti, että siitä oli aiheutunut pernan ja maksan repeämät ja hengenvaara. Asianomistajalta oli jouduttu poistamaan perna ja osa maksaa. Pitkän, 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdollisena hovioikeus perusteli tekijän ensikertalaisuuden lisäksi sillä, että hän oli ollut tapahtuman jälkeen sekavassa tilassa ja joutunut noin kuusi kuukautta kestäneeseen sairaalahoitoon. Hovioikeuskäytännöstä löytyy myös esimerkkejä ratkaisuista, jossa puhtaasta rikosrekisteristä ja suhteellisen lyhyestä rangaistuksesta huolimatta vankeus on tuomittu ehdottomana. HHO 4.10.2001 nro 2590. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n laittomasta uhkauksesta, pahoinpitelystä, lähestymiskiellon rikkomisesta ja kahdesta luvattomasta käytöstä kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A oli rikkonut hänelle määrättyä laajennettua lähestymiskieltoa soittamalla B:lle puheluja ja tunkeutumalla B:n asuntoon edellisenä päivänä häneltä ottamillaan avaimilla. Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan seuraavasti: Kun lähestymiskielto siten on säädetty suojaamaan vakavilta rikoksilta, kun vastaaja on toistuvasti rikkonut hänelle määrättyä lähestymiskieltoa ja kun vastaaja on käräjäoikeudessa antanut ymmärtää, ettei lähestymiskiellolla ole merkitystä sydämen sanoessa, että saa tulla, käräjäoikeus pitää todennäköisenä, ettei ehdollinen vankeusrangaistus tulisi estämään lähestymiskiellon rikkomista, minkä vuoksi käräjäoikeus on tuominnut vastaajan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A oli valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että rangaistus määrätään ehdolliseksi, koska häntä ei ollut aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. Ratkaisu on lainvoimainen. Edellä selostetussa tapauksessa syyttäjän hovioikeudelle antamasta vastauksesta ilmeni, että A oli käräjäoikeuden pääkäsittelyä edeltävänä päivänä tunkeutunut B:n asuntoon ja yrittänyt teräaseella uhaten saada B:n luopumaan rangais- 18 KouHO 16.8.2001 nro 825. 341

tusvaatimuksesta ja pakottanut B:n soittamaan poliisin päivystysnumeroon. Tämän seurauksena A oli tässä toisessa asiassa tuomittu käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla muun muassa lähestymiskiellon rikkomisesta ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta yhden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tämä A:n menettely on luonnollisesti vaikuttanut kokonaisharkintaan. Käräjäoikeuden perusteluissa onkin korostuneen erityispreventiivinen sävy. 19 3.2. Tekijän aikaisempi rikollisuus Aikaisemmalla rikollisuudella tarkoitetaan säännöksessä ennen kaikkea rikoksia, joista tekijä on tuomittu rangaistukseen ennen kuin hän syyllistyi tuomittavana olevaan rikokseen. Kuitenkin jos samaan konkurrenssiryhmään kuuluvista eri rikoksista tuomitaan rangaistukseen kahdessa tai useammassa eri oikeudenkäynnissä, aikaisemmin käsiteltyjä rikoksia ei voida pitää säännöksen tarkoittamin tavoin tekijän aikaisempana rikollisuutena. 20 Syytetty ei toisin sanoen saa kärsiä vahinkoa tuomioistuinkäsittelyn sattumanvaraisesta pirstoutumisesta, vaan sellaiseen ajalliseen kokonaisuuteen kuuluvia rikoksia, jotka olisi periaatteessa voitu käsitellä yhdessä ja joista olisi voitu tuomita yhteinen rangaistus, ei voida katsoa tekijän aikaisemmaksi rikollisuudeksi. Tällöin valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä tehdään rikosten vakavuuden ja tekijän syyllisyyden perusteella. 21 Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 2 :ssä säädettiin, että jos syytetty rikoksen tekemistä lähinnä edeltäneiden kolmen vuoden aikana on tuomittu vuotta pitempään ehdottomaan vankeusrangaistukseen, ei uutta rangaistusta ole määrättävä ehdolliseksi, ellei siihen ole erityistä syytä. Vuoden 2001 uudistuksessa kyseinen säännös jätettiin pois tarpeettomana, koska tekijän aikaisempi rikollisuus tuli otettavaksi huomioon jo perussäännöksen perusteella. 22 Laissa tai sen esitöissä ei luonnollisestikaan ole voitu määritellä täsmällisesti aikaisemman rikollisuuden vaikutusta mahdollisuuteen tuomita ehdollista vankeutta. Kysymys siitä, kuinka monta ehdollista rangaistusta henkilölle voidaan tuomita, vaatii aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa. Aikaisempien rikosten määrän ja rikosten törkeyden lisäksi harkintaan vaikuttaa myös uusimisnopeus. 19 Rikoksentekijään kohdistuvan erityisestävän vaikutuksen oletetaan tapahtuvan kolmella tavalla; varoituksena, sopeuttamisena tai eristämisenä, Utriainen s. 35. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan A:n eristäminen vankilaan on ainoa keino vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. 20 Näin myös ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain aikana annetussa ratkaisussa KKO 2001:37. Korkein oikeus toteaa, että seuraamusharkinnassa tulee ottaa huomioon kaikki ne teot, joista yhteisen rangaistuksen tuomitseminen olisi ollut mahdollista. Kysymykseksi muodostuu siten, olisiko yhteinen rangaistus keskitetymmässä käsittelyssä ollut ehdoton vai ehdollinen. 21 HE 177/2000 s. 18-19 ja HE 44/2002 s. 205-206. 22 Esitöissä todetaan, että EhdL:n 2 :n tarkoittamassa tapauksessa rangaistusta ei uudenkaan lain mukaan olisi yleensä syytä määrätä ehdolliseksi, HE 177/2000 s. 13. 342

Hallituksen esityksessä todetaan kuitenkin tarkoituksena olleen, että aikaisempaa rikollisuutta koskevan maininnan ottaminen perussäännökseen vähentäisi useiden peräkkäisten ehdollisten vankeusrangaistusten tuomitsemisen mahdollisuutta. 23 RHO 19.4.2000 nro 259. A oli lyönyt toisessa kädessä olleella puukolla ja toisessa kädessä olleella hedelmäveitsellä B:tä molempiin kyynärpäihin, joihin oli tullut verta vuotavat haavat. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä pahoinpitelystä seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A vaati hovioikeudessa rangaistuksen muuttamista ehdolliseksi. A oli tuomittu viimeksi vuonna 1992 teräaseella tehdystä törkeästä pahoinpitelystä 1 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A oli päässyt ehdonalaiseen vapauteen vuonna 1994 eikä häntä ollut sen jälkeen tuomittu uusista rikoksista vankeusrangaistukseen. Siitä huolimatta, että A:n aikaisemmasta rikoksesta oli kulunut pitkähkö aika, hovioikeus katsoi, että huomioon ottaen A:n syyksi luetun rikoksen vakavuus ja samankaltaisuus A:n viaksi aikaisemmin luetun mainitun rikoksen kanssa yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati tuomitun vankeusrangaistuksen määräämistä ehdottomana. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Ratkaisu on lainvoimainen. Koska seuraamusjärjestelmämme rakentuu rangaistusten asteittaisen ankaroitumisen periaatteelle, ei liene syytäkään kovin herkästi palata lievempiin rangaistuslajeihin ja tuomita aikaisempien ehdottomien vankeusrangaistusten jälkeen ehdollista vankeutta. Toisaalta ei voida ajatella niin, että käytettyään kerran mahdollisuutensa ehdollisiin rangaistuksiin ei henkilöllä enää olisi paluuta lievempiin rangaistuslajeihin. Aikaisemmasta rikoksesta kuluneen ajan tulee kuitenkin olla huomattavan pitkä, eikä siihen tule laskea mukaan niitä ajanjaksoja, jotka henkilö on ollut rangaistusta suorittamassa. Muista rikoksista poiketen tuomitsemiskäytäntö törkeiden rattijuopumusten uusimistapauksissa on jokseenkin vakiintunut ja tiukka. Korkeimman oikeuden ratkaisussaan KKO 1993:72 tekemää linjausta on noudatettu hovioikeuskäytännössä. 24 HHO 29.10.2002 nro 3257. A oli aikaisemman, törkeästä rattijuopumuksesta tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen koeajalla syyllistynyt toistamiseen törkeään rattijuopumukseen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen, mistä syyttäjä valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että huomioon ottaen teon vakavuus, vaarallisuus ja siitä ilmenevä A:n 23 HE 177/2000 s. 19. 24 Kyseisessä tapauksessa henkilö oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen (2,31 promillea) aikaisemman vastaavasta teosta tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen koetusaikana. Teon vakavuuden ja vaarallisuuden vuoksi ja koska henkilö oli toistamiseen lyhyessä ajassa syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen, korkein oikeus katsoi yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämisen tällaisessa tapauksessa yleensä vaativan rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Tätä arviointia ei muuttanut tapauksessa edes henkilön hoitoon hakeutuminen tai se, että hänen irtisanomisensa virastaan oli harkittavana. 343

syyllisyys sekä se, että A on vajaan vuoden kuluttua edellisestä tuomiosta syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen, ei ehdollista vankeusrangaistusta ja oheissakkoa voida pitää riittävänä seuraamuksena teosta ja muutti rangaistuksen ehdottomaksi. Aikaisempaa ehdollista rangaistusta ei kuitenkaan hovioikeuden mukaan ollut aihetta määrätä täytäntöönpantavaksi. Ratkaisu on lainvoimainen. HHO 30.10.2003 nro 3304. A oli aikaisemman, varkaudesta tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen koeajalla syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n ehdottomaan vankeusrangaistukseen, mistä A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, ettei A:n aikaisempi, varkaudesta tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus edellytä vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. A:n menettelyn moitittavuudesta huolimatta myöskään rikosten vakavuus ja niistä ilmenevä A:n syyllisyys eivät vaadi poikkeamista edellä mainitusta pääsäännöstä. Hovioikeus tuomitsi A:n ehdolliseen vankeuteen ja oheissakkoon. Ratkaisu on lainvoimainen. 3.3. Lieventämis- ja kohtuullistamisperusteet Rikoslain 6 luvun 4 :ssä on jo vanhastaan ollut erillinen säännös tekijälle teosta aiheutuneiden muiden seurausten eli niin sanotun sanktiokumulaation merkityksestä rangaistuksen mittaamiseen. Lisäksi vuoden 2001 uudistuksen esitöissä todettiin, että yleiset rangaistuksen määräämiseen vaikuttavat perusteet saattavat poikkeuksellisesti johtaa siihen, että muutoin törkeä ja ehdotonta vankeusrangaistusta vaativa rikos rangaistaan ehdollisella vankeudella, kun otetaan huomioon esimerkiksi kohtuusperusteet. 25 Nämä tekijän henkilöön liittyvät kohtuullistamisperusteet jäivät kuitenkin tuossa vaiheessa kirjaamatta lakiin. Kuten edellä esitellyistä hovioikeuksien ratkaisuista voidaan havaita, ehdollisen rangaistuksen tueksi on esitetty mitä moninaisimpia perusteita aina uhrin omasta myötävaikutuksesta ehdottoman rangaistuksen vaikutuksiin tekijän perheoloihin tai työsuhteeseen. Myös tältä osin lain informatiivisuus on lisääntynyt rikoslain uusien yleisten oppien tultua voimaan 1.1.2004. Uuden 6 luvun 3 :n 3 momentissa säädetään, että päätettäessä rangaistuksen lajista noudatetaan rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavien perusteiden ohella, mitä 9-12 :ssä säädetään. Rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat muun muassa saman luvun 6 :n lieventämisperusteet ja 7 :n kohtuullistamisperusteet. Lieventämisperusteet vastaavat pitkälti aikaisemman lain vastaavia perusteita, uusina perusteina on lakiin kirjattu asianomistajan poikkeuksellisen suuri myötävaikutus, tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto sekä lievennetyn rangaistusasteikon käyttämiseen oikeuttavat, 8 :n 1 ja 3 momentissa luetellut perusteet. Kohtuullistamisperustei- 25 HE 177/2000 s. 19. Näitä kohtuus- ja tarkoituksenmukaisuusperusteita on toki sovellettu jo vanhastaan tuomitsemiskäytännössä, ks. esim. Lappi-Seppälä 1987 s. 579-585. 344

na puolestaan on edellä mainitun sanktiokumulaation lisäksi mainittu tekijän korkea ikä, heikko terveydentila tai muut henkilökohtaiset olot sekä rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika. Kohtuullistamisperusteiden käytön itsestään selvänä edellytyksenä on arvio siitä, että vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi edellä mainituista syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Lähteet Hallituksen esitys Eduskunnalle ehdollista vankeutta koskeviksi rikoslain säännöksiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 177/2000 vp). Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE 44/2002 vp). Lahti, Raimo: Rikoslain kokonaisuudistus ja seuraamusjärjestelmän kehittämislinja. Teoksessa: Kohti rationaalista ja humaania kriminaalipolitiikkaa. Helsinki 1996, s. 134-143. Lainkäytön laatutavoitteet ja niiden asettaminen Rovaniemen hovioikeuspiirin käräjäoikeuksissa vuodelle 2000. Moniste. Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 44/2002 vp) rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (LaVM 28/2002 vp). Lappi-Seppälä, Tapio: Ehdollinen vankeus. Teoksessa: Rikosoikeus. Helsinki 2002, s. 253-275. Lappi-Seppälä, Tapio: Rangaistuksen määräämisestä I. Vammala 1987. Lappi-Seppälä, Tapio: Rikosten seuraamukset. Porvoo 2000. Majanen, Martti: Ehdollisen rangaistuksen muodoista. Teoksessa: Kohti rationaalista ja humaania kriminaalipolitiikkaa. Helsinki 1996, s. 166-170. Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (44/2002 vp) rikoslain yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (PeVL 31/2002 vp). Utriainen, Terttu: Rikosten rangaistukset ja muut seuraamukset. 2. uud. p. Tampere 1992. Oikeustapaukset KKO 1993:72 KKO 2001:37 KKO 2002:52 KKO 2003:134 Helsingin hovioikeuden tuomio 11.4.2000 nro 897, lainvoimainen. Helsingin hovioikeuden tuomio 4.10.2001 nro 2590, lainvoimainen. Helsingin hovioikeuden tuomio 29.10.2002 nro 3257, lainvoimainen. Helsingin hovioikeuden tuomio 21.8.2003 nro 2422, lainvoimainen. Helsingin hovioikeuden tuomio 30.10.2003 nro 3304, lainvoimainen. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 19.9.2002 nro 1093, lainvoimainen. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 16.9.2003 nro 1066, ei lainvoimainen. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 23.10.2003 nro 1245, lainvoimainen. Kouvolan hovioikeuden tuomio 10.7.2001 nro 752, lainvoimainen. Kouvolan hovioikeuden tuomio 16.8.2001 nro 825, lainvoimainen Rovaniemen hovioikeuden tuomio 19.4.2000 nro 259, lainvoimainen 345