Oikeusministeriö / Kriminaalipoliittinen osasto

Transkriptio

1 1 Oikeusministeriö / Kriminaalipoliittinen osasto Kalliomäki Kylmälahti Savilampi KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS PL JYVÄSKYLÄ Puh: sähköposti: Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö nro 1/61/2012, esitys yhdistelmävankeutta koskevaksi lainsäädännöksi (työryhmän esitys , OM; mietintöjä ja lausuntoja nro 20/2013). LAUSUNNON ANTAMINEN 1. Johdanto Oikeusministeriön työryhmän tehtävänä on ollut (työryhmän esityksen alkusanojen 2. sivu): 1. Selvittää yhdistelmärangaistusta koskevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä oikeuskulttuuriltaan Suomea lähellä olevissa maissa. 2. Arvioida, onko yhdistelmärangaistuksen ottaminen osaksi seuraamusjärjestelmää perusteltua. 3. Laatia hallituksen esityksen muodossa yhdistelmärangaistusta koskeva ehdotus, jos uuden seuraamusmuodon käyttöönotto on työryhmän arvion mukaan aiheellista. Työryhmä on hallituksen esityksen muotoon laaditussa mietinnössään päätynyt muun ohella ehdottamaan, että rikoslakiin lisättäisiin uutena rangaistuslajina yhdistelmävankeus. Yhdistelmävankeus olisi rangaistuslaji, joka koostuisi pidemmästä ehdollisen vankeuden osasta ja lyhyemmästä ehdottoman vankeuden osasta.

2 2 Käräjäoikeus on seuraavassa lausunnossaan ottanut ensinnäkin kantaa siihen, onko yhdistelmävankeuden lisääminen osaksi seuraamusjärjestelmää perusteltua työryhmän esittämällä tavalla. Tämän jälkeen käräjäoikeus on tarkastellut lähemmin joitakin yhdistelmävankeusrangaistuksen esitettyyn toteutustapaan liittyviä ongelmia ja vaihtoehtoja sekä lisäksi valvontarangaistuksen käyttöä oheisseuraamuksena. Lausunnon lopussa on vielä yhteenveto käräjäoikeuden kannanotoista. 2. Yhdistelmävankeuden tarpeellisuus seuraamusjärjestelmän osana Työryhmän esityksen mukaan, jos vuotta pidempi mutta enintään kahden vuoden ehdollinen vankeus oheisseuraamuksineen on selvästi riittämätön rangaistus, vankeus voitaisiin tuomita osaksi ehdollisena ja osaksi ehdottomana. Tämä olisi esityksen mukaan perustilanne, joka vallitsisi silloin, kun tuomioistuin kokee tilanteen rajatapauksena (ehdollinen/ehdoton vankeus). Näissä tilanteissa tuomioistuimen olisi esityksen mukaan mahdollista tuomita yhdistelmävankeutta, jossa pitkään ehdolliseen vankeuteen liitettäisiin lyhyt (14 vrk - 3 kk) ehdoton vankeus. Yhdistelmävankeutena voitaisiin esityksen mukaan tuomita myös yli kahden mutta enintään kolmen vuoden vankeus, jos se on erityisen perusteltua kohtuusperusteiden nojalla. Tällöin ehdolliseen vankeuteen liitettävän ehdottoman vankeuden pituus olisi 3 kk - 1 vuosi. (Mm. esityksen s. 60.) Esityksestä ilmenee (mm. s. 15 ja 35), että työryhmän asettamisen taustalla on ollut muun ohella julkinen arvostelu, jota on ajoittain yksittäistapauksissa kohdistettu vakavista rikoksista tuomittujen pitkähköjen vankeusrangaistusten ehdollisuuteen. Käräjäoikeus toteaa, ettei mainittu arvostelunaihe poistune esitetyillä uudistuksilla. Työryhmän toimeksiannon ehtoihin on kuulunut se, ettei uudistuksella saa olla vankilukuvaikutuksia (mm. s. 37). Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että yhdistelmävankeus edellä ilmenevin tavoin kattaa nykyisten ehdollisten vankeusrangaistusten ohella myös nykyisin tuomittavia ehdottomia vankeusrangaistuksia. Tämä saattaa olla omiaan päinvastoin lisäämään julkista arvostelua. Varsinaisena perusteena yhdistelmävankeuden kriminaalipoliittiselle tarpeellisuudelle on esityksen mukaan se, että valinta pitkän ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä johtaa joissakin tapauksissa kohtuuttomaan lopputulokseen. Käräjäoikeus yhtyy sinänsä työryhmän näkemykseen (mm. s. 15 ja 36) siitä, että siirtyminen pitkästä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta samanpituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen saattaa joissakin tapauksissa merkitä varsin jyrkkää porrasta muuten vähitellen ankaroituvassa rangaistusjärjestelmässä, ja että myös jonkin verran yli kahden vuoden vankeusrangaistuksissa voi olla sellaisia ta-

3 3 pauksia, joissa yhdistelmävankeuden tyyppisen seuraamuksen käyttö olisi perusteltua. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan edellä niin sanotuiksi rajatapauksiksi kutsutut tilanteet eivät kuitenkaan käytännössä liene kovinkaan yleisiä. Kuten esityksessäkin (s ) on todettu, oikeuskäytäntö on varsin vakiintunutta sen suhteen, että käytännössä tärkein vankeuden ehdollisuuteen vaikuttava seikka on tekijän aikaisempi rikollisuus, sekä myös sen suhteen, missä vaiheessa rikosten uusiminen johtaa vankeuden tuomitsemiseen ehdottomana. Ratkaisu perustuu luonnollisesti aina tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan. Käräjäoikeus toteaa, että muilla perusteilla ratkaisemattomissa rajatapauksissa on - mahdollisesta julkisesta arvostelusta huolimatta - kallistuttava vastaajalle edullisimpaan vaihtoehtoon. Kovin yleisiä tuskin tulisivat olemaan myöskään ne tilanteet, joissa yli kahden vuoden vankeusrangaistuksen kohdalla yhdistelmävankeuden käyttö olisi perusteltua. Esityksenkin mukainen arvio (s ) yhdistelmävankeuden kohderyhmästä on yhteensä vain noin 100 tapausta vuodessa. Työryhmän mietintöön liittyvässä täydentävässä lausumassa todetuin tavoin (s. 83) laskelmat ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Esityksessä viitataan (s ) ehdollisen vankeuden nykyisin käytössä oleviin oheisseuraamuksiin eli sakkoon, yhdyskuntapalveluun sekä nuorten rikoksentekijöiden valvontaan tuomitsemiseen. Esityksessä ehdotetaan lisäksi valvontarangaistuksen lisäämistä ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten valikoimaan. Esityksessä (s. 22) on todettu se seikka, että oheisseuraamuksista sakot keskittyvät voimakkaasti lähinnä vain liikennejuopumusrikoksiin. Samoin esityksessä olevista tilastotiedoista ilmenee, että yhdyskuntapalvelua oheisseuraamuksena käytettiin vuonna 2010 noin viidesosassa tapauksista, joissa tuomittiin yli vuosi ehdollista vankeutta. Esityksessä (s. 39) on todettu jo nykyisin käytössä olevat oheisseuraamukset sakko ja yhdyskuntapalvelu, mutta päädytty siihen, että "erityisesti lähellä kahta vuotta olevissa ehdollisissa tätä vaihtoehtoa ei voitane pitää riittävänä". Tämän laajemmin työryhmä ei näyttäisi pohtineen sitä, olisiko edellä mainittua jyrkän portaan ongelmaa mahdollista ratkaista ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten laajemmalla (tosiasiallisella) käytöllä. Lisäksi huomioon ottaen se, mitä esityksessä on lausuttu valvontarangaistuksen säätämisestä uudeksi ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi, olisi esityksessä ollut tarpeen perustella lähemmin sivulla 53 tehtyä johtopäätöstä siitä, että yhdistelmävankeus on perusteltua säätää nimenomaan omaksi itsenäiseksi rangaistuslajikseen. Kuten esitykseen sisältyvässä Suomea lähellä olevien oikeusjärjestelmien kehitystä ja lainsäädäntöä koskevassa osassa on todettu, on vertailumaissa suuntauksena ollut ehdottoman

4 4 vankeusrangaistuksen käytön vähentäminen ja vaihtoehtoisten rangaistusmuotojen kehittäminen ehdottoman vankeuden sijaan. Näiltä osin esitys on vertailumaiden kehityksen mukainen ja suuntainen, kun sen tavoitteena on edellä mainitut ehdottoman vankeuden vähentäminen tai sille vaihtoehtoisten rangaistusmuotojen kehittäminen. Kuitenkin, jotta oikeusvertailusta voitaisiin saada apua yhdistelmärangaistuksen tarpeellisuuden arvioimiseen, edellyttäisi se perusteellisempaa vertailua kuin mitä esitykseen on sisällytetty. Tällöinkään oikeusvertailu ei kuitenkaan välttämättä antaisi eväitä yhdistelmärangaistuksen tarpeellisuuden tai sen toteuttamistavan arviointiin, koska kuten esityksessäkin on todettu, on ehdollinen vankeusrangaistus ja rangaistusjärjestelmä ylipäätään varsin erilainen riippuen tarkasteltavasta oikeusjärjestelmästä. Esityksessä on selvitetty laajahkosti sitä, olisiko yhdistelmävankeudesta säätäminen mahdollista, sekä sitä, miten se tulisi toteuttaa. Sen sijaan yhdistelmävankeudesta säätämisen tarpeen arviointi on esityksessä jäänyt melko ohueksi. Esityksen johtopäätösten (s. 57) mukaan yhdistelmävankeuden "käyttöönotto olisi kriminaalipoliittisesti ja oikeudenmukaisuusnäkökohdista selvästi perusteltua, vastaisi hyvin kansainvälisiä malleja, olisi lakiteknisesti ilman suurempia ongelmia toteutettavissa eikä se ole lainkäyttäjille erityisen hankala soveltaa". Myös seuraavissa luvuissa esitetty huomioon ottaen käräjäoikeus ei voi täysin varauksetta yhtyä työryhmän mainittuihin johtopäätöksiin. Käräjäoikeus ei ole esityksen perusteella täysin vakuuttunut siitä, onko yhdistelmävankeuden ottaminen osaksi rangaistusjärjestelmää tässä vaiheessa tarpeellista. Joka tapauksessa käräjäoikeus yhtyy täydentävässä lausumassa (s. 80) esitettyyn siltä osin, ettei työryhmän ehdotuksia ja muita vireillä olevia muutosehdotuksia tulisi toteuttaa ainakaan erillisinä hankkeina, vaan seuraamusjärjestelmää tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin. Muussa tapauksessa vaarana on seuraamusjärjestelmän selkeyden ja johdonmukaisuuden heikentyminen. Täydentävässä lausumassa (s. 82) todetuin tavoin, kun tuomioistuimen valittavana on useita päällekkäisiä rangaistusvaihtoehtoja, riski epäyhtenäisestä ratkaisukäytännöstä lisääntyy etenkin, jos soveltamistilanteet ovat harvinaisia. Käräjäoikeus ottaa seuraavassa kantaa joihinkin ongelmiin, joita mahdollinen yhdistelmävankeudesta säätäminen esitetyllä tavalla käytännössä aiheuttaa. Lisäksi käräjäoikeus ottaa kantaa valvontarangaistuksen käyttöön oheisseuraamuksena. 3. Joitakin yhdistelmävankeusrangaistuksen esitettyyn toteutustapaan liittyviä ongelmia ja vaihtoehtoja

5 5 Työryhmän yhdistelmävankeutta koskeva lainsäädännöllinen toteutustapa (s ) on asiantuntevasti ja tarkkaan harkittu. Sinänsä sitä voidaan pitää lakiteknisesti pitkälti hyväksyttävänä. Käräjäoikeus kuitenkin yhtyy täydentävässä lausumassa (s. 80) esitettyyn huoleen siitä, horjuttaako yhdistelmävankeus liikaa seuraamusjärjestelmän selkeyttä, johdonmukaisuutta ja legitimiteettiä. Nykyinen, useammasta kuin yhdestä rikoksesta samalla kertaa tuomittavan yhteisen vankeusrangaistuksen mittaaminen sisältää jo itsessään sellaisia varsin laveaan harkintaan oikeuttavia, osaksi oikeuskäytännön muokkaamia harkintakriteereitä, joita sovelletaan tuomioistuinkäytännössä vaihtelevasti. Vanhalle aiemmalle lainsäädännölliselle idealle (reaalikonkurrenssi, ideaalikonkurrenssi ja jatkettu rikos sekä jälkikonkurrenssi) perustuva yhteisen vankeuden mittaaminen on ajan kulumisen ja oikeuskäytännön kehittymisen myötä aiheuttanut oikeuskäytännön yhteneväisyyden säilyttämiselle haasteita. Olennainen osa uskottavaa ja yhtenäistä rangaistusjärjestelmää on, että rangaistukset myös mitataan varsin yhtenevästi. Työryhmä ei ole mietinnössään ottanut kantaa siihen, mikä merkitys rangaistuksen mittaamista koskevalla sääntelyllä ja käytännöllä sekä siinä ilmenneillä ongelmilla on julkisuudessa esitettyyn kritiikkiin. Työryhmä ei ole myöskään riittävästi harkinnut sitä, millaisia soveltamisongelmia yhdistelmävankeus aiheuttaa yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamiselle muun muassa jälkikonkurrenssitilanteissa. Esimerkiksi työryhmän ehdottama (s. 75) lakimuutos rikoslain 7 luvun 6 :ään (yhdistelmävankeuden ehdoton osa voidaan ottaa uutta rangaistusta määrättäessä huomioon kohtuuden mukaan rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana) romuttaa voimaan tullessaan vakiintuneen tavan mitata aiemman vankeusrangaistuksen alentava vaikutus uuteen rangaistukseen. Kun aiempaa vankeusrangaistusta ei voidakaan ottaa pituudeltaan kokonaan huomioon, hämärtyy myös sen tosiasiallinen mittaamisvaikutus uuteen vankeusrangaistukseen. Vaikka ehdotonta vankeutta ei esitetäkään säädettäväksi ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi, niin valittu toteutustapa on lisäksi vähintäänkin omiaan näyttäytymään ristiriitaisena voimassa olevaan oikeuskäytäntöön (mm. KKO:2011:53) verrattuna siinä suhteessa, ettei yhdyskuntapalveluakaan ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena tule ottaa rikoslain 7 luvun 6 :n perusteella huomioon rangaistusta alentavana tai kohtuullistavana seikkana. Myös yleisemmin on pidettävä ongelmallisena sitä, että rangaistuksen mittaaminen sekoitetaan rangaistuksen lajivalinnan kanssa. Kuten työryhmän esityksessä on todettu, vallitsevan oikeuskäytännön mukaan vankeusrangaistus lähtökohtaisesti ensin mitataan ja sen jälkeen

6 6 tehdään valinta sen lajista sekä oheisseuraamuksista. Yhdistelmävankeuden kohdalla tällaisten erillisten osaratkaisujen tekemisen mahdottomuus hämärtää entisestään vankeusrangaistuksen mittaamisharkintaa. Yhdistelmävankeudesta esitetyt lainkohdat tavallaan sisältävät hyväksynnän siitä, että rangaistuksen mittaamisharkinta ja lajivalinta voidaan sekoittaa toisiinsa. Mainitunkaltaista ongelmaa ei tulisi, mikäli yhdistelmävankeuden sijaan valittaisiin oheisseuraamusvalikoiman laajentaminen ehdottomaan vankeuteen. Lisäksi edellä mainitun kaltaisen huolenaiheen rangaistuskäytännön epäyhtenäisyydestä aiheuttaa yhdistelmävankeuden mukanaolon vaikutus ehdollisen vankeuden täytäntöönpanon ja jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon tilanteissa. Työryhmä on esityksessään (s ) varsin laajasti pohtinut sitä, aiheuttaako ja mitä muutostarpeita yhdistelmävankeuden käyttöönotto mainittuihin rikoslain 2b luvun 5 :ään tai 2c luvun 14 :ään. Työryhmä on todennut näiden lainkohtien soveltamisen osalta, että yhdistelmävankeus tulee mukauttaa nykyisen yhtenäisrangaistusjärjestelmän periaatteisiin ja sen mukaisiin nykysäännöksiin. On kuitenkin lähes mahdotonta etukäteen ennustaa, mitä ja kuinka moninaisia ongelmia rangaistuksen määräämiselle yhdistelmävankeus toisi mukanaan. 4. Valvontarangaistuksen käyttö oheisseuraamuksena Työryhmä on lisäksi esittänyt, varsinaisen tehtävänantonsa ulkopuolella, valvontarangaistuksen säätämistä uudeksi ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi. Lähtökohtaisesti käräjäoikeus kannattaa sanottua ehdotusta. Kun ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi on jo nykyjärjestelmässä hyväksytty yhdyskuntapalvelu, joka itsenäisenä rangaistuksena on ehdottoman vankeuden sijaan tuomittava seuraamus, ei valvontarangaistusvaihtoehdon lisäämisen oheisseuraamusten joukkoon pitäisi aiheuttaa ainakaan tuomitsemistoiminnan kannalta suuria ongelmia. Rangaistuslajien välinen systematiikka ei myöskään tästä kärsi. Ehdollinen vankeus + valvontarangaistus oheisseuraamuksena tulisi ankaruudeltaan olemaan ehdollisen vankeuden + jonkin muun oheisseuraamuksen ja kokonaan ehdottoman vankeuden välissä. Siten valvontarangaistuksen lisääminen oheisseuraamukseksi osaltaan vastaa juuri siihen kritiikkiin, josta työryhmän selvitystyö on saanut alkunsa. Edelleen yhdyskuntaseuraamuksia koskevaa lainsäädäntöä samanaikaisesti uudistettaessa Rikosseuraamuslaitoksessa tehtävät ennakkoselvitykset tulisi yhtenäistää siten, että lähestulkoon automaattisesti Rikosseuraamuslaitos tutkisi vastaajan soveltumisen kaikkiin varteenotettaviin yhdyskuntaseuraamusvaihtoihin. Jo nyt oikeuskäytäntö on varsinaisten yhdyskuntaseuraamusselvityspyyntöjenkin osalta muotoutumassa siihen suuntaan, että tuomioistuin

7 7 pyytää selvitystä vastaajan soveltumisesta ensisijaisesti yhdyskuntapalveluun, ja mikäli tämä ei siihen sovellu, valvontarangaistukseen. Käräjäoikeus toteaa vielä, että valvontarangaistuksen lisääminen oheisseuraamukseksi saattaa myös osaltaan herättää tuomarikunnan aktiivisemmin harkitsemaan oheisseuraamusten laajempaa käyttöä. 5. Yhteenveto Työryhmä on tehnyt perusteellista ja huolellista työtä. Sinänsä käräjäoikeus yhtyy työryhmän näkemykseen siitä, että siirtyminen pitkästä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta samanpituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen saattaa joissakin tapauksissa olla jyrkkä. Käräjäoikeus ei ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, onko esityksessä ehdotetun yhdistelmävankeuden ottaminen osaksi seuraamusjärjestelmää tästä syystä tarpeen, vai olisiko kyseinen, suhteellisen harvoin esiintyvä ongelma ratkaistavissa esimerkiksi ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten laajemmalla käyttömahdollisuudella ja etenkin niiden laajemmalla tosiasiallisella käytöllä. Ainakaan työryhmän ehdotuksia ei käräjäoikeuden näkemyksen mukaan tulisi toteuttaa erillisinä uudistushankkeina irrallaan seuraamusjärjestelmän laajemmasta tarkastelusta ja kokonaisvaltaisemmista ratkaisuista. Esityksen mukaisesti toteutettuna yhdistelmävankeudesta säätämiseen liittyy lisäksi monia ongelmia, jotka joka tapauksessa tulisi ottaa laajempaan tarkasteluun ennen asiassa etenemistä. Tapani Koppinen Laamanni Lausunnon ovat valmistelleet Keski-Suomen käräjäoikeuden määräaikaiset käräjätuomarit Päivi Kylmälahti, Tarja Kalliomäki ja Anssi Savilampi Hallinto:"yhdistelmävankeuslausunto"