EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 19.12.2011 SEK(2011) 1559 lopullinen KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tiedonvaihtojärjestelmässä (IMI) annetun asetuksen muuttamisesta {KOM(2011) 883 lopullinen} {SEK(2011) 1558 lopullinen}
1. JOHDANTO Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa direktiivissä 1 määritellään edellytykset ammattipätevyyden tunnustamiseksi henkilön ollessa sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon sekä edellytykset henkilön tilapäiselle siirtymiselle toiseen jäsenvaltioon. Ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmän nykyaikaistaminen on yksi sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin sisältyvistä 12 viputekijästä kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi. Se perustuu direktiivin maaliskuusta 2010 toukokuuhun 2011 kestäneeseen perusteelliseen arviointiin. 2. TOISSIJAISUUS Ammattipätevyyden tunnustamista koskevat säännöt on vahvistettu ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa direktiivissä 2005/36/EY. Näiden unionin sääntöjen muutokset edellyttävät direktiivin muuttamista mutta eivät uuden direktiivin antamista. 3. TAVOITTEET Seuraavassa kohdassa esiteltyjen ongelmien arvioinnin perusteella laaditun aloitteen päätavoitteena on helpottaa ammattihenkilöiden liikkumista ja EU:n sisäistä palvelukauppaa, parantaa työntekijöiden löytymistä korkeaa ammattitaitoa vaativiin työpaikkoihin ja tarjota lisämahdollisuuksia työnhakijoille. 4. ONGELMAN MÄÄRITTELY, TOIMINTAVAIHTOEHDOT JA NIIDEN VAIKUTUKSET Ongelma-alueiden erittely perustuu pääasiassa arvioinnin tuloksiin ja komission 22. kesäkuuta 2011 julkaisemaan vihreään kirjaan saatuun palautteeseen. 4.1. Tiedonsaanti ja sähköinen viranomaisasiointi Pätevyytensä tunnustamista hakevilla ammattihenkilöillä on yhä vaikeuksia saada tieto sitä, mikä on oikea toimivaltainen viranomainen ja mitä asiakirjoja sille on toimitettava. Toinen kysymys liittyy sähköisten välineiden rajalliseen käyttöön pätevyyden tunnustamiseen liittyvien menettelyjen hoitamisessa. Varsinkaan terveydenhuoltoalan ammattihenkilöt ja työnhakijat eivät hyödy palveludirektiivin puitteissa perustettujen keskitettyjen asiointipisteiden (PSC) tarjoamista palveluista. Vaikutusten arvioinnissa tunnistettiin neljä mahdollista vaihtoehtoa: 1) ei toteuteta toimia EU-tasolla, 2) vahvistetaan kansallisia yhteystahoja, 3) hyödynnetään jäsenvaltioiden internetiin perustamia keskusyhteyspisteitä, joiden kautta tarjotaan tietoja ja mahdollistetaan tunnustamismenettelyjen loppuun vieminen, ja 4) laajennetaan keskitettyjen asiointipisteiden toiminta-alaa. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22). FI 2 FI
Vaihtoehto 4 on suositeltavin, koska siinä ennakoidaan, että jäsenvaltiot saattavat kaikki tiedot ja menettelyt saataville keskitetyissä asiointipisteissä, joiden puoleen ammattihenkilöt todennäköisimmin kääntyvät. 4.2. Tunnustamismenettelyjen tehokkuus 4.2.1. Tunnustamismenettelyjen kesto Direktiivissä määritellään erityiset määräajat tunnustamispyyntöjen käsittelylle (kolme tai neljä kuukautta). Vaikuttaa siltä, etteivät nämä määräajat vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Lisäksi niitä ei näy useinkaan noudatettavan. Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) kasvanut käyttö on edistänyt tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten kesken mutta ei näytä nopeuttaneen menettelyjä kansalaisten kannalta. On tarkasteltu neljää eri vaihtoehtoa: 1) toimia ei muuteta, 2) komission valvontatoimia tehostetaan yksittäistapauksissa, 3) direktiivissä säädettyjä määräaikoja lyhennetään kaikkien ammattien yhteydessä ja 4) osallistetaan kotijäsenvaltiota ja otetaan käyttöön eurooppalainen ammattikortti. Vaihtoehto 4 olisi suotavin, koska siinä puututaan ongelmaan alkulähteellä ja luodaan myönteiset edellytykset tunnustamismenettelyn nopeuttamiseksi. Siinä edellytetään määräaikojen tiukentamista mutta tarjotaan tarvittavat välineet (ammattikortti) niiden täyttämiseksi. Vaihtoehto edellyttää komissiolta rajallisia investointeja, ja sen vaikutukset jäsenvaltioiden tunnustamiskustannuksiin ovat myönteiset. Se edellyttää kuitenkin lisäpanostuksia eräiltä jäsenvaltioilta. 4.2.2. Korvaavien toimenpiteiden edellytykset ja järjestäminen Tällä alueella vallitsevat ongelmat liittyvät pääasiassa toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten perustelujen puutteeseen ja korvaavien toimenpiteiden järjestämiseen. Vaikutusten arvioinnissa esitellään seuraavat vaihtoehdot: 1) toimia ei muuteta, 2) kehitetään korvaavien toimenpiteiden käyttöä ja laaditaan järjestämisestä koskevat kattavat toimintaohjeet, 3) optimoidaan korvaavien toimenpiteiden käyttöä ja 4) vaihtoehto 3, jota täydennetään korvaavien toimenpiteiden säännöllisellä järjestämisellä. Päätelmänä on, että vaihtoehto 4 on kaikkein tehokkain, koska se kattaa kaikki havaitut ongelmat. 4.2.3. Yhteisten vähimmäisvaatimusten puuttuminen Yhteiset vähimmäisvaatimukset otettiin käyttöön yleisen tunnustamisjärjestelmän täytäntöönpanon helpottamiseksi. Yhteisiä vähimmäisvaatimuksia ei ole toistaiseksi otettu käyttöön, vaikka pyrkimyksiä siihen on ollut. Vaikutusten arvioinnissa selvitetään seuraavat vaihtoehdot: 1) ei toteuteta toimia, 2) poistetaan yhteisten vähimmäisvaatimusten käsite,. 3) tarkistetaan yhteisten vähimmäisvaatimusten käsitettä ja 4) yhtenäistetään uusien ammattien koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset. Vaihtoehto 3 tarjoaa tehokkaimman ratkaisun ammattihenkilöille, joiden pätevyys tunnustetaan ilman korvaavia toimenpiteitä. FI 3 FI
4.3. Automaattisen tunnustamisjärjestelmän toiminta 4.3.1. Uusien tutkintotodistusten ilmoittaminen Arvioinnista saadun näytön perusteella uusien arkkitehtuurin alan tutkintotodistusten ilmoittaminen ja tutkiminen koetaan työlääksi. Lisäksi terveydenhuoltoalan kuuden ammatin koulutusta koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka ovat pakollisia kaikissa jäsenvaltioissa, ei aina noudateta kentällä. Vaikutusten arvioinnissa nimetään seuraavat toimintavaihtoehdot: 1) ei toteuteta toimia, 2) nimetään kansallinen velvoitteiden noudattamisesta vastaava taho, 3) nimetään EU-tason elin velvoitteiden noudattamisen valvomiseksi. Arvioinnissa päätellään, että vaihtoehto 2 on suositeltavin, koska siinä luodaan paremmat edellytykset tutkintotodistusten ilmoittamiseksi määräajassa, kevennetään tutkintotodistusten tutkimiseen liittyvää rasitusta ja varmistetaan koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattaminen. 4.3.2. Koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten muutokset Direktiivissä määritellyt koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset eivät välttämättä vastaa tieteen ja tekniikan kehityksen tasoa ja viimeaikaisia koulutusuudistuksia. a) Selkeytetään lääkärien, sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutusjaksojen vähimmäiskestoa: koulutuksen vähimmäiskesto ilmaistaan vuosina tai koulutustunteina. Tämä on aiheuttanut poikkeavia tulkintoja sen suhteen, ovatko nämä kaksi perustetta kaksi erillistä vaihtoehtoa vai sovelletaanko niitä yhdessä. On harkittu seuraavia vaihtoehtoja: 1) ei toteuteta toimia, 2) hylätään jompikumpi perusteista, 3) yhdistetään nämä kaksi perustetta ja mukautetaan lääkärien koulutuksen vuosina ilmaistavaa kestoa ja 4) vaihtoehto 3, jota täydennetään viittauksella ECTS-järjestelmään (eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä). Suositeltavin vaihtoehto on 4, sillä siinä selvennetään oikeudellisia säännöksiä (vuosien ja tuntien määriä sovelletaan yhdessä) ja se tarjoaa tarvittavan joustavuuden lääkärien tapauksessa (koulutustuntien lukumäärän on jakauduttava vähintään viidelle vuodelle). b) Sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutuksen pääsyvaatimukset: sairaanhoitaja- ja kätilökoulutuksen pääsyvaatimuksena on nykyisin vähintään kymmenen vuoden oppimäärä yleissivistäviä kouluopintoja. Näiden ammattien kehityksen pohjalta intressitahot esittivät, että yleissivistävien kouluopintojen määrää olisi pidennettävä 12 vuoteen, kuten tilanne on jo 24 jäsenvaltiossa. On tutkittu seuraavia vaihtoehtoja: 1) ei toteuteta toimia, 2) edellytetään 12 vuoden oppimäärää kumpaankin ammattiin, 3). ajantasaistetaan vaatimus ainoastaan kätilökoulutuksen tapauksessa ja 4) edellytetään kummankin ammatin koulutukseen 12 vuoden tai vastaavaa oppimäärää ja säädetään siirtymäkaudesta. Suositeltavin vaihtoehto on vaihtoehto 4. Sen ansiosta jäsenvaltiot pystyvät kouluttamaan entistä ammattitaitoisempia ja itsenäisemmin toimivia sairaanhoitajia ja kätilöitä ja ylläpitämään luottamusta sairaanhoitajien ja kätilöiden EU-jäsenvaltiossa hankittuihin ammattipätevyyksiin. c) Uusien apteekkien avaaminen: vuonna 1985 hyväksytyn poikkeuksen nojalla jäsenvaltioilla on mahdollisuus jättää vahvistamatta proviisorin pätevyys, kun kyse on uuden apteekin FI 4 FI
perustamisesta tai hoitamisesta. Tämä syrjii EU:n kansalaisia. Vaikutusten arvioinnissa selvitettiin seuraavat vaihtoehdot: 1). ei toteuteta toimia ja 2) kumotaan kyseinen säännös. Vaihtoehto 2 on suositeltavampi, koska sen avulla lopetetaan ulkomaalaiseen ammattipätevyyteen perustuva nykyinen syrjintä. d) Arkkitehtien koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset: vaatimukset eivät enää edusta arkkitehtikoulutuksessa vallitsevaa tasoa. Lisäksi on huomattava, ettei direktiivissä oteta huomioon täyden arkkitehdin pätevyyden saamiseksi edellytettäviä vaatimuksia, esimerkiksi harjoittelua. On harkittu seuraavia vaihtoehtoja: 1) ei puututa asiaan, 2) pidennetään koulutuksen vähimmäiskestoa neljästä viiteen vuoteen, 3) pidennetään kestoa viiteen vuoteen ja sisällytetään siihen kahden vuoden valvottu käytännön harjoittelu, ja 4) määritellään arkkitehtien koulutus kuusivuotiseksi, johon sisältyy neljän vuoden yliopisto-opetus ja vähintään yhden vuoden käytännön harjoittelu. Vaihtoehto 4 on suositeltavin, koska sillä saatetaan direktiivin vaatimukset vastaamaan entistä paremmin yleisesti hyväksyttyä vaatimustasoa. 4.3.3. Automaattinen tunnustaminen ammattikokemuksen perusteella Toimivaltaisilta viranomaisilta saadun palautteen perusteella vuodelta 1958 peräisin oleva kansainvälinen toimialaluokitusstandardi (ISIC), joka toimii liitteen IV perustana, ei aina mahdollista automaattisen tunnustamisen piiriin kuuluvien ammattien tunnistamista. Tämä aiheuttaa ammattihenkilöille oikeudellista epävarmuutta. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoja: 1) ei toteuteta toimia, 2) korvataan vuoden 1958 ISIC-luokitus välittömästi toisella luokituksella, 3) ajantasaistetaan vuoden 1958 ISIC-luokitus uusimmalla vuoden 2008 ISIC-luokituksella ja 4) lisätään joustavuutta luokituksen ajanmukaistamiseksi vastaisuudessa. Vaihtoehto 4 olisi suositeltavin: se mahdollistaa toimintojen luokituksen myöhemmin siltä pohjalta, mitä vaikutuksia eri intressitahoihin tutkimuksen perusteella kohdistuu. 4.4. Sijoittautuminen toiseen jäsenvaltioon 4.4.1. Pätevyystasot Jos hakijan pätevyyden ja vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämän pätevyyden välillä on kahden tai useamman tason ero, hakijalla ei ole oikeutta hyödyntää direktiivissä säädettyjä mahdollisuuksia, esimerkiksi menettelyitä koskevia takeita. Pätevyystasojen merkityksellisyyttä direktiivissä on kyseenalaistettu, pääasiassa sen vuoksi, että se on epäjohdonmukainen eurooppalaisten tutkintojen viitekehykseen 2 nähden. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoja: 1. ei toteuteta toimia EUtasolla, 2) yksinkertaistetaan pätevyystasojen luokitusta ja 3) poistetaan luokitus direktiivistä. Vaihtoehto 2 on suositeltavin, sillä se vähentäisi nykyistä oikeudellista epävarmuutta, joka liittyy perussopimuksen nojalla arvioitaviin hakemuksiin. Nykyinen luokitus toimisi vastakin viitekohtana pätevyyksiä vertailtaessa. 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1.) FI 5 FI
4.4.2. Osittainen pätevyys Yksittäiseen ammattiin liittyvä taloudellinen toiminta voi vaihdella merkittävästi jäsenvaltiosta toiseen. Kelpoisuuskoe tai sopeutumisaika ei välttämättä aina korvaa näitä eroja. Vaihtoehtona vastaanottavassa jäsenvaltiossa suoritettavalle lisäkoulutukselle Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut käsitteenä osittaisen pätevyyden 3 toimia ammatissa. Vaikutusten arvioinnissa käsitellään seuraavat vaihtoehdot: 1) ei toteuteta toimia, 2) sisällytetään direktiiviin osittaisen pätevyyden mahdollisuus kaikkien ammattien tapauksessa, 3) sisällytetään direktiiviin osittaisen pätevyyden mahdollisuus mutta jätetään sen ulkopuolelle kansanterveyteen liittyvät ammatit. Vaihtoehto 3 on suositeltavin. Sillä voidaan vähentää liikkuvuuden esteitä ottaen samalla huomioon kuluttajansuoja ja potilasturvallisuus. 4.4.3. Siirtyminen ammatin harjoittamista sääntelemättömästä jäsenvaltiosta sääntelevän jäsenvaltioon (sijoittautuminen) Ammatin harjoittamista sääntelemättömästä maasta peräisin olevat ammattihenkilöt velvoitetaan osoittamaan, että heillä on kahden vuoden ammattikokemus viimeisten kymmenen vuoden ajalta, tai todistamaan, että he ovat suorittaneet tietyn ammatin harjoittamiseen suunnatun säännellyn ammatillisen koulutuksen. Vaikutusten arvioinnissa käsitellään seuraavat vaihtoehdot: 1) ei toteuteta toimia, 2) laajennetaan säännellyn ammatillisen koulutuksen käsitettä ja 3) poistetaan kaikki erityiset vaatimukset. Vaihtoehto 3 on suositeltavin, koska sen avulla yksinkertaistetaan tietyn ammatin harjoittamista sääntelemättömästä jäsenvaltiosta peräisin olevia ammattihenkilöitä koskevia hallinnollisia vaatimuksia. 4.5. Väliaikainen muutto Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin huomattava innovaatio vuonna 2005 oli erityisen järjestelmän käyttöönotto rajat ylittävien palvelujen vapaan tarjoamisen mahdollistamiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset ovat kuitenkin kertoneet, että kokemukset tästä ovat jääneet vähäisiksi. Tähän voi olla syynä ammattihenkilöille asetettujen vaatimusten oikeudellinen luonne tai tiettyjen säännösten epäselvyys. 4.5.1. Ammatin harjoittamista sääntelemättömistä jäsenvaltioista peräisin oleville ammattihenkilöille säädetyt vaatimukset Esitetään seuraavat vaihtoehdot: 1) ei toteuteta toimia, 2) laajennetaan säännellyn ammatillisen koulutuksen käsitettä ja 3. vapautetaan kuluttajien mukana liikkuvat ammattihenkilöt. Vaihtoehto 3 tarjoaa joustavuutta ja tehokkaamman ratkaisun, vaikka se rajoittuukin koskemaan vain pientä osaa ammattihenkilöistä. Kansanterveyteen tai turvallisuusriskeihin liittyvä toiminta jätetään vaihtoehdon 3 ulkopuolelle. 3 Asia C-330/03, 19.1.2006, Kok. 2006 s. I-801. FI 6 FI
4.5.2. Väliaikainen liikkuvuus ja pätevyyden tarkastaminen etukäteen On keskusteltu useista vaihtoehdoista: 1) ei toteuteta toimia, 2) jäsenvaltiot esittävät luettelon ammateista, joihin liittyy terveys- ja turvallisuusvaikutuksia, 3) komissio laatii luettelon ammateista, joihin liittyy terveys- ja turvallisuusvaikutuksia. Vaihtoehto 2 on suositeltavin, koska se selventää nykyisiä säännöksiä aiheuttamatta suuria lisäkustannuksia. 4.5.3. Epäselvyys menettelyn soveltamisalasta Vaikutusten arvioinnissa käsitellään seuraavat vaihtoehdot: 1) ei toteuteta toimia,. 2) laaditaan toimintaohjeet toimivaltaisille viranomaisille, 3) määritellään väliaikaisen ja satunnaisen palvelujen tarjoamisen enimmäiskesto ja aikavälit. Arvioinnin päätelmänä on, että vaihtoehto 2 on suositeltavin, sillä se on velvoittamaton ja joustava ratkaisu, joka on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen ja tarjoaa tarpeelliset ohjeet toimivaltaisille viranomaisille. 4.6. Direktiivin soveltamisala Direktiiviä sovelletaan vain osittain kolmansissa maissa hankittujen pätevyyksien haltijoihin, eikä se koske ammattihenkilöitä, jotka eivät ole täysin päteviä, eikä notaareja. 4.6.1. Ammattihenkilöt, jotka eivät ole täysin päteviä Seuraavia vaihtoehtoja on käsitelty: 1) ei toteuteta toimia, 2) laajennetaan direktiivin soveltamisalaa ja. 3) vaihtoehto 2, jota on täydennetty kotijäsenvaltion tilanteen selventämisellä. Vaihtoehto 3 on tehokkain ratkaisu. Siinä säännellään ammattihenkilöiden vastaanottavaan jäsenvaltioon siirtymisen ohella myös heidän paluunsa kotijäsenvaltioon. 4.6.2. Kolmansien maiden pätevyydet On keskusteltu kolmesta vaihtoehdosta: 1) ei toteuteta toimia, 2) alennetaan ammattikokemusvaatimusta kolmesta vuodesta kahteen vuoteen ja 3) laajennetaan direktiivin soveltamisalaa kattamaan kolmansien maiden pätevyydet (ensimmäisessä tunnustamisessa). Vaihtoehto 1 on suositeltavin, sillä jäsenvaltiot eivät kannata kahta muuta vaihtoehtoa, jotka ovat osoittautuneet toistaiseksi liian kauaskantoisiksi. 4.6.3. Notaarit Vaikutusten arvioinnissa käsitellään seuraavat vaihtoehdot: 1) ei toteuteta toimia, 2) jätetään notaarit direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, 3) laajennetaan direktiivi kattamaan sijoittautumistapaukset ja 4) säädetään sijoittautumisesta,. johon sovelletaan rajoitettua palvelujen tarjontaa, ja 5) sovelletaan direktiiviä täysimääräisesti. Vaikutusten arvioinnissa esitetään päätelmänä, että vaihtoehto 4 vastaa parhaiten ammatin erityispiirteitä. FI 7 FI
4.7. Potilasturva Kansanterveys on osoittautunut erityiseksi kysymykseksi direktiivin arvioinnin aikana. 4.7.1. Takeet ammattihenkilöiden asemasta Osa intressitahoista ja jopa muutamat jäsenvaltiot ehdottivat terveydenhuoltoalan ammattihenkilöiden jatkuvan ammatillisen kehittymisen säätämistä pakolliseksi direktiivissä. Toimivaltaiset viranomaiset olivat niin ikään huolissaan sellaisista lääkäreistä ja sairaanhoitajista, jotka eivät ole harjoittaneet ammattiaan moniin vuosiin tai joilta kielletään ammatin harjoittaminen kurinpidollisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. Seuraavia vaihtoehtoja on käsitelty: 1) ei toteuteta toimia, 2) lisätään jatkuvaa ammatillista kehittymistä ja hiljattaista ammattikokemusta koskevia uusia vaatimuksia, 3) lisätään hiljattaista ammattikokemusta koskevia uusia vaatimuksia ja 4) otetaan käyttöön hälytysmekanismi ja lisätään samalla jäsenvaltioiden välistä avoimuutta jatkuvan ammatillisen kehittymisen alalla. Vaihtoehto 4 on suositeltavin, koska se vähentää tehokkaasti riskiä siitä, että terveydenhuoltoalan ammattihenkilöt, joilla ei enää ole lupaa harjoittaa ammattiaan, siirtyvät jäsenvaltiosta toiseen. 4.7.2. Takeet kielitaidosta Ammattihenkilöiden kielitaito on potilaille tärkeä asia. Direktiivissä asetetaan ammattihenkilöille velvoite, mutta ei määrätä, millä tavoin jäsenvaltioiden olisi valvottava sen toteutumista. Terveydenhuoltoalan ammattihenkilöistä on ollut tässä suhteessa huolta. Vaikutusten arvioinnissa selvitetään seuraavat vaihtoehdot: 1) ei toteuteta toimia, 2) otetaan käyttöön terveydenhuoltoalan ammattihenkilöiden kielitaidon järjestelmällinen tarkistus ja yhdenmukaistetaan se EU-tasolla ja 3) selvennetään sääntöjä, joiden mukaisesti valvotaan ammattihenkilöiden kielitaidon tarkastamista tapauskohtaisesti. Vaihtoehto 3 on suositeltavin, koska se on tasapainoinen varmistaessaan potilasturvallisuuden ja taatessaan tunnustamismenettelyjen tarvittavan tehokkuuden. 4.8. Säänneltyjen ammattien pätevyysvaatimusten avoimuuden puute ja perustelemattomuus EU:ssa on 800 säänneltyä ammattiryhmää. Säännellyille ammateille varatut tehtävät sekä edellytetyt kelpuutusmuodot voivat vaihdella huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Koska nykyään keskustellaan säänneltyjen ammattien määrästä (ja Euroopan parlamentin pyynnöstä vähentää niitä), olisi aivan ensiksi tarpeen varmistaa säänneltyjen ammattien entistä suurempi avoimuus ja perusteltavuus. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoja: 1) ei toteuteta toimia EUtasolla, 2) varmistetaan ammattien sääntelyn suurempi avoimuus, 3) vaihtoehto 2, jota täydennetään keskinäisen arvioinnin käynnistämisellä, ja 4) vaihtoehto 2, jota täydennetään erityisen järjestelmän käyttöönotolla vain yhdessä jäsenvaltiossa säänneltyjen ammattien tapauksessa. FI 8 FI
Vaihtoehto 3 on suositeltavin, koska sillä lisättäisiin tehokkaasti avoimuutta ja kannustettaisiin jäsenvaltioita arvioimaan ja vertailemaan kansallisia sääntelyjärjestelmiään. 5. PAKETIN KOKONAISVAIKUTUKSET Toimintavaihtoehtoja yhdistellään niin, että aloitteen sisäinen yhtenäisyys säilyy. Intressitahoihin kohdistuvat vaikutukset otetaan aina huomioon, samoin hallinnollinen rasitus ja suositeltavimmista toimintavaihtoehdoista aiheutuvat säännösten noudattamisen kustannukset. 6. SEURANTA JA ARVIOINTI Direktiivin täytäntöönpanon edistymisen seuraamiseksi on määritelty erityiset indikaattorit. Lisäksi on varauduttu raportointivelvollisuuksiin, joilla arvioidaan eri tunnustamisjärjestelmien toimintaa. FI 9 FI