Ma 5.12.2016 klo 13 Sibeliustalo ITSENÄISYYSPÄIVÄN MATINEA VETERAANEILLE Ti 6.12.2016 klo 15 Sibeliustalo ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAKONSERTTI Dima Slobodeniouk, kapellimestari Joonas Kokkonen: Sinfonia nro 1* Moderato Allegretto Allegro Adagio Uuno Klami: Kalevala-sarja op.23 Maan luominen Kevään oras Terhenniemi Kehtolaulu Lemminkäiselle Sammon taonta Jean Sibelius: Finlandia op. 26 Ei väliaikaa. Matinean 5.12. pituus on noin tunti, konsertti 6.12. päättyy n. klo 16.15. *) Kokkosen teos kuullaan vain 6.12. konsertissa. Sinfonia Lahti toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!
Joonas Kokkonen (1921 1996): Sinfonia nro 1 Tyylihistoriallinen hengitysliike Suomen 1900-luvun musiikissa oli sotien jälkeen edennyt tilanteeseen, jossa ikkunat ulkomaailmaan jälleen avautuivat. 1940-luvun loppu ja 1950-luku merkitsivät eri-ikäisten modernismien kasautumista suomalaisten säveltäjien tyylikarttaan. Sodan jälkeen voimakkaan tulemisen koki uusklassismi, jonka esikuvana oli ennen kaikkea Neuvostoliiton musiikki. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä Euroopasta tuotuna uutuutena oli 12-sävelmusiikki ja heti perään sarjallisuus. Joonas Kokkosen (1921 1996) säveltäjänuran alku osui tähän murroskauteen. Kokkosen siirtyminen uusklassismista 12-säveltekniikkaan sujui luontevasti, sillä monet hänen tyylinsä peruspiirteet säilyivät. Hallitseva ajatus oli kasvattaa koko teos muutamasta alkusolusta: motiivinen aineisto esiteltiin jo ensi tahdeissa, eikä siitä poikettu. Motiivit pukeutuivat uusiin asuihin, mutta ne olivat silti keino luoda yhtenäisyyttä. Kokkosen sinfoninen ajattelutapa pohjautui tähän periaatteeseen ja orgaaniseen kehittelyyn. Ensimmäinen sinfonia (1958 1960) syntyi tilanteessa, jossa aikalaiset näkivät vallitsevan sinfonisen tyhjiön. Kantaesitys 15.3.1960 sai loistavan vastaanoton. Kokkonen oli sopivasti irrottautunut 1940 luvun kansanomaisuudesta ja sibeliaanisesta painolastista. Teos on Kokkosen dodekafonisen kauden ensimmäinen orkesteriteos. Pohjalla on yksi 12-sävelrivi, jonka esittelyyn säveltäjä varaa runsaasti aikaa hyödyntäen koko orkesterin soittimiston ja sen luoman väriavaruuden. Sinfonista ajattelutapaa Kokkonen sovelsi esikoissinfoniassaan kääntämällä klassisen muotokaavan nurinpäin ja sijoittamalla hitaat tai hitaahkot osat alkuun ja loppuun. Periaatteena oli orgaaninen kasvu: kaikki alkaa pienestä ja hiljaa soitettuna. Teos jatkaa kasvuaan, ja huipennuksen jälkeen tapahtuu paluu alkuhiljaisuuteen musiikillisten tapahtumien hiipuessa hiljalleen pois. Kokkosen 12-sävelmusiikki pohjautui melodiaan, se oli perusluonteeltaan lineaarista. Hän ei harrastanut ortodoksista dodekafoniaa eikä noudattanut ehdottomia kolmisointu- ja oktaavikieltoja. Teoksen alussa vallitsi moninaisuus, myöhemmissä osissa ilmaisua tiivistettiin; yleensä teos eteni vertikaalisesta horisontaaliseen dodekafoniaan. Kokkosen mukaan Bachin inventiot olivat rivitekniikan paras oppikirja. Hänen teostensa poikkeuksellisen kiittävissä arvioinneissa pantiin merkille materiaalin käytön ekonomisuus, muodon kiinteys ja selkeys sekä sisällön eettisyys. Iisalmessa syntynyt Kokkonen opiskeli Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä, Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa sekä sävellystä opettajinaan Sulho Ranta ja Selim Palmgren. Sibelius- Akatemian musiikin teorian ja historian lehtorina Kokkonen toimi 1950-luvun ajan ja sävellyksen professorina 1959 1963. Musiikkiarvostelijana hän oli 1948 1963. Suomen Akatemian jäsen Kokkosesta tuli 1963. Hallinto- ja järjestömiehen roolissa Kokkosella oli ennätysmäärä puheenjohtajuuksia eri musiikki- ja kulttuurialan yhteisöissä. Pekka Miettinen
Uuno Klami: Kalevala-sarja op.23 Suomen 1900-luvun musiikkia on hallinnut tyylihistoriallinen hengitysliike kansallisen traditionalismin ja kansainvälisen modernismin välillä. Kansallisia arvoja korostaneet säilytyspyrkimykset ja kansainvälisiä impulsseja etsivät uudistuspyrkimykset ovat vaihdelleet tietyin väliajoin. 1920-luku oli Suomen musiikissa ensimmäinen modernismin kukoistuskausi. Seuraavalla vuosikymmenellä ikkunat Eurooppaan sulkeutuivat. Kansallinen aines tuli musiikissa ja myös muissa taiteissa uudelleen etualalle. Modernia tyyliä edustavat sävellykset kohtasivat penseän vastaanoton 1930-luvulla. Ensimmäisen modernistipolven säveltäjistä suurin osa siirtyi takaisin perinteisemmille urille, kyseessä oli paluu traditioon. Takkiaan käänsivät mm. Aarre Merikanto ja Väinö Raitio. Uuno Klami (1900 1961) muodosti harvinaisen poikkeuksen. Hänen musiikissaan Pariisin opintomatkalta 1920-luvulta hankitut Ravel- ja Stravinsky -vaikutteet olivat edelleen tuntuvilla. Kalevala-sarjan sävellystyön alkusysäys tuli Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari Robert Kajanukselta. Hän oli pannut merkille Klamin sävellystekniset taidot ja virtuoosisen orkesterinkäytön aikaisempien teosten perusteella ja kehotti Klamia lähestymään Kalevalaa kokonaan uudesta näkökulmasta. Klami itse totesi suomalaisen musiikin kärsineen raskasmielisyydestä ja syvästä alakulosta ja tuottaneen enimmäkseen harmaata ja mielenkiinnotonta musiikkia kansallisia aiheita käsitellessään. Klamin onnistuikin tuoda suomalaiseen Kalevalaaiheiseen musiikkiin uusi, raikas ja modernimpi ote, joka rytmikkyydessään, värikkyydessään ja dissonoivuudessaankin poikkesi merkittävästi ajan kansallisromanttisesta valtavirrasta. Kalevala-sarjan ensimmäinen, neliosainen versio sai kantaesityksensä 1933 ja lopullinen viisiosainen sarja 1943. Kymmenen vuoden kypsyttely johtui pitkälti teoksen kokonaismuotoon liittyneistä ongelmista. Musiikin tutkija, filosofian tohtori Helena Tyrväinen on kuvannut teoksen sisältöä seuraavasti: Kylmä kosminen näky Maan synty huipentuu alkutyhjyydestä planeetan loistavaksi syntyjuhlaksi, siihen saumattomasti liittyvä Kevään oras on hellä luonnonkuva. Scherzo Terhenniemi vuodelta 1943 väreilee luonnonäänten yltäkylläisyyttä ja aurinkoisen kesäpäivän onnea. Yksikään Klamin osista ei kuvaa Kalevalan henkilöitä; eleettömän surumielinen neljäs osakaan ei ole nimeltään Lemminkäisen äiti vaan Kehtolaulu Lemminkäiselle. Vasta viimeisessä osassa Sammon taonta Klami käyttää suomalaisia runolauluaiheita luoden niistä kansallisen rakennustyön kuvan. Erik Tawaststjernan mukaan viidestä osasta kuvastuu erään hengen hahmottuminen metafyysisestä alkuhämärästä aktiiviseen toimintaan Klamin henkilökuva on säilynyt jokseenkin arvoituksellisena. Hänen lapsuutensa tiedettiin olleen vaikea. Teini-ikäisenä vanhempansa menettänyt Klami tunnettiin sulkeutuneena luonteena ja hänen harvapuheisuutensa kohosi suorastaan legendaksi musiikkiväen keskuudessa. Klamin ekstrovertissa musiikissa näistä luonteenpiirteistä ei tosin näy jälkeäkään. Klami saavutti 1920-1930 -lukujen suomalaisista modernisteista näkyvimmän aseman ja laajimman yleisönsuosion. Hänen musiikkinsa ei juurikaan kohdannut torjuntaa yleisön eikä kriitikoiden taholta. Klami toimi lähes koko elämänsä vapaana säveltäjänä ja sivutoimisena kriitikkona Helsingin Sanomissa. Klamille myönnettiin 1938 valtion säveltäjäeläke ja hänestä tuli 1959 Suomen Akatemian jäsen Yrjö Kilpisen jälkeen toisena musiikkialan edustajana. Klami kuoli yllättäen sydänkohtaukseen 1961 kesäkodissaan Virolahdella. Pekka Miettinen
Jean Sibelius: Finlandia Helmikuussa 1899 Venäjän keisari Nikolai II allekirjoitti manifestin, jonka tarkoituksena oli kaventaa Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiaa. Venäläistämispyrkimykset aiheuttivat kiivaan reaktion kaikkialla Suomessa. Kulttuuripiirit ottivat protestihenkisen taiteen aseekseen taistelussa sortotoimia vastaan. Erityisesti tämä näkyi kuvataiteessa. Jean Sibelius halusi osallistua protestiin omilla keinoillaan. Vuonna 1899 hän sävelsi isänmaallisuutta uhkuvat Ateenalaisten laulun ja Jäänlähdön Oulunjoesta. Samana vuonna hän laati kuvaelmamusiikkia Sanomalehdistön päivien pääjuhlaan. Musiikki sisälsi alkusoiton ja musiikin yhteensä kuuteen Suomen historiasta kertovaan kohtaukseen sekä hiljaista musiikkia kuvaelmien tekstien alle. Kokonaisuus esitettiin ensi kertaa 4.11.1899 säveltäjän johdolla Ruotsalaisessa teatterissa. Viimeinen kuvaelma oli nimeltään Suomi herää. Alun uhmakkaat vaskiakordit kouraisivat syvältä yleisön joukossa ollutta nuorta Heikki Klemettiä. Vain harva kuitenkin jaksoi kuunnella musiikkia seurapiiritapaamisessa. Paljon katosi illan juhlahumuun eikä yleisökään äkistellen tuntunut joutawan sywempää taidetta täysin tajuamaan, kuten Klemetti arvostelussaan kuvaili. Kapellimestari Robert Kajanus ymmärsi kuitenkin musiikin arvon. Hän johti neljä osaa musiikista heti konsertissaan joulukuussa 1899. Päätösnumerona oli jälleen Suomi herää. Kunnollista nimeä Sibeliuksen teokselle ei tahtonut löytyä: se oli ollut konserteissa mm. Suomi, Suomen herääminen tai Finale. Kiertueilla teoksen nimenä oli ainakin Vaterland ja La Patrie. Marraskuussa 1900 kuvaelmamusiikin pianosovitus sai kuitenkin Axel Carpelanin ehdottaman nimen Finlandia, ja vihdoin helmikuussa 1901 Kajanus johti orkesteriteoksenkin Finlandia-nimellä. Sibelius ei sävellysvaiheessa havainnut teoksessa mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa. Miksi tämä sävelruno miellyttää? Kaiketi plein air -tyylinsä takia. Se on tosiaan pelkästään ylhäältä annetuista teemoista rakennettu. Silkkaa inspiratiota, säveltäjä kirjoitti päiväkirjaansa 1911. Finlandiasta tuli kansainvälinen menestyskappale, ja sitä versioitiin mitä erilaisimmille kokoonpanoille. Teoksen jazzaamisen Sibelius sentään loukkaantuneena torjui. Keskiosan hymnitaite oli kuin luotu laulettavaksi, vaikka säveltäjä itse muistutti sen olevan ajateltu orkesteria varten. Säveltäjän hyväksymiä suomenkielisiä sanoituksia ovat Wäinö Solan vapaamuurariruno ja V. A. Koskenniemen yleisemmin tunnettu teksti. Finlandia-hymniä on ajoittain vaadittu uudeksi Suomen kansallislauluksi, ja tiedetään kapellimestari Leopold Stokowskin aikanaan ehdottaneen sävelmää koko maailman kansallishymniksi. Pekka Miettinen
Dima Slobodeniouk Dima Slobodeniouk aloitti syksyllä 2016 Sinfonia Lahden ylikapellimestarina ja Sibeliusfestivaalin taiteellisena johtajana. Hän on toiminut syyskuusta 2013 lähtien Galician sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana ja saanut erityisen paljon kiitosta kekseliäästä ohjelmistosuunnittelusta sekä syvällisestä ohjelmistotuntemuksesta. Ohjelmistovalinnoissa on kuultavissa hänen venäläiset juurensa, suomalaiset opiskeluvuodet sekä viime vuosien tuomat Espanja vivahteet. Slobodeniouk vierailee säännöllisesti Suomen orkestereissa, mutta on myös laajasti tunnettu Euroopan konserttilavoilla. Hän on johtanut mm. Göteborgin sinfonikkoja, Stuttgartin radio-orkesteria, Hollannin filharmonikoita, Islannin sinfoniaorkesteria sekä säännöllisesti Helsingin kaupunginorkesteria ja Radion sinfoniaorkesteria. Hänen solisteinaan ovat esiintyneet mm. Patricia Kopatchinskaja, Dmitry Sitkovetsky, Viktoria Mullova, Barbara Hannigan ja Helena Juntunen. Slobodenioukin laaja ohjelmistotuntemus kuuluu ja näkyy musiikillisten eri aikakausien rikkaana ja monimuotoisena yhdistämisenä. Mukana on sävellyksiä wieniläisklassismista aina aikamme säveltäjiin, kuten Jonathan Harvey, katalonialaissäveltäjä Benet Casablancas ja Magnus Lindberg. Nuorten muusikoiden kanssa työskenteleminen on myös lähellä Slobodenioukin sydäntä. Hänellä on ollut viime aikoina nuorisoprojekteja niin Galiciassa kuin Verbierin festivaalilla. Vuonna 2015 julkaistiin Lotta Wennäkosken teoksia sisältävä levytys Radion sinfoniaorkesterin kanssa (Ondine). Slobodenioukilla on aktiivinen yhteistyö BIS-levymerkin kanssa, ja Sebastian Fagerlundin musiikkia on tallennettu hänen johdollaan Göteborgin sinfonikkojen kanssa. Dima Slobodeniouk opiskeli viulunsoittoa Moskovan keskusmusiikkikoulussa opettajinaan Zinaida Gilels ja J. Chugajeva. Siletä hän siirtyi Moskovan konservatorion musiikkiopiston ja Keski-Suomen konservatorion kautta Sibelius-Akatemiaan opettajanaan Olga Parhomenko. Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla hän on opiskellut Leif Segerstamin, Jorma Panulan ja Atso Almilan johdolla. Muita opettajia ovat olleet mm. Ilja Musin ja Esa-Pekka Salonen.
Sinfonia Lahti Sinfonia Lahtea (Lahden kaupunginorkesteri) on kutsuttu pienen kaupungin ihmeeksi. Levytysyhteistyön aloittaminen ruotsalaisen BIS-levy-yhtiön kanssa oli ensimmäinen vahva signaali paikallistason toimijan suuntautumisesta kohti kansainvälistä orkesterimaailmaa, ja orkesteri on toteuttanut suurimman osan villeimmistä utopioistaan yhdessä ylikapellimestarinsa Osmo Vänskän kanssa (1988 2008). Syyskauden 2008 alusta kevääseen 2011 orkesterin taiteellinen neuvonantaja ja Sibelius-festivaalin taiteellinen johtaja oli kapellimestari Jukka-Pekka Saraste. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana toimi Okko Kamu syksystä 2011 kevätkauden 2016 loppuun, ja syyskauden 2016 alusta lähtien näissä toimissa kautensa aloitti Dima Slobodeniouk. Muusikoiden kanssa yhdessä 1990-luvun alussa asetettu tavoite kansainvälisestä kiertuetoiminnasta, uudesta konserttitalosta ja ennakkoluulottomista projekteista muodosti ajatuksen orkesterista erilaisena edelläkävijänä. Vuodesta 2000 lähtien orkesterin koti on ollut loistavasta akustiikastaan tunnettu Sibeliustalo. Lukuisten levypalkintojen myötä (mm. Grand Prix du Disque 1993, Gramophone Award 1991 ja 1996, Cannes Classical Award 1997 ja 2001, MIDEM Classical Award 2006 ja Diapason d Or de l Année 2011) ovat ovet auenneet myös kansainvälisille areenoille. Ensimmäinen suuri kiertue tehtiin Japaniin vuonna 1999, ja samana vuonna orkesteri debytoi menestyksekkäästi myös Avery Fisher Hallissa New Yorkissa. Näitä voitokkaita esiintymisiä seurasivat uusintakutsut, ja kiertueet toteutettiin Yhdysvaltoihin tammikuussa 2005 ja Japaniin vuosina 2003, 2006 ja 2015. Japanilaiset kriitikot valitsivat Tokiossa esitetyn Sibeliuksen Kullervon vuoden 2003 parhaaksi klassisen musiikin esitykseksi Japanissa. Orkesteri on esiintynyt Amsterdamin Concertgebouw ssa, Berliinin Filharmoniassa, Buenos Airesin Teatro Colónissa, Pietarin Valkeat yöt -festivaalilla, kahdesti BBC Proms -festivaalilla Lontoossa ja kuudessa konsertissa Wienin Musikvereinissa. Lisäksi orkesteri on konsertoinut mm. Kiinassa, Brasiliassa, Ranskassa, Espanjassa, Puolassa ja Belgiassa saaden esityksistään runsaasti kiitosta kansainväliseltä lehdistöltä. Ennakkoluuloton asenne näkyy mm. orkesterin tekemissä lukuisissa poikkeuksellisissa levytysprojekteissa. Ensimmäinen virsilevy saavutti kultalevyn noin kuukaudessa, ja kaikkiaan orkesterilla on seitsemän kultalevyä. Platinalevyn ovat saaneet Sibelius-elokuvan soundtrack ja lauluyhtye Rajattoman kanssa tehdyt ABBA- ja Queen-levyt. Sibeliuksen lisäksi orkesterin toiminnan ytimessä on ollut vuodesta 1992 tuottoisa yhteistyö nimikkosäveltäjänsä Kalevi Ahon kanssa. Aho on säveltänyt orkesterille mm. viisi sinfoniaa, ja orkesteri on levyttänyt suuren osan Ahon laajasta orkesterituotannosta. Nämä levytykset ovat poikkeuksetta saaneet ylistävän vastaanoton kansainväliseltä lehdistöltä, niin kuin itse asiassa lähes kaikki levyt orkesterin lähinnä BIS-yhtiölle tekemästä jo noin 80 äänitteen kokoelmasta. Syksyllä 2009 orkesterin BIS-levyjen kansainvälinen myynti ylitti miljoonan myydyn levyn rajan. Yksi Sinfonia Lahden painopistealueista on lasten ja nuorten kanssa tehtävä työ. Jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan toiminnan ydintä on ollut Hei, me sävelletään! sävellysprojektit lasten kanssa. Lisäksi ohjelmistossa on säännöllisesti lapsille ja nuorille suunnattuja koko orkesterin sekä pienryhmien konsertteja.
www.sinfonialahti.fi Talven ihmemaa Sinfonia Lahden joulukonsertti Ke 14.12.2016 klo 18 To 15.12.2016 klo 18 Sibeliustalo Esa Heikkilä, kapellimestari Laulupuu-kuoro Ilkka Laasonen, kertoja Sinfonia Lahti ja Laulupuu-kuoro esittävät rakkaimpia jouluklassikoita maailmalta ja Suomesta. Tervetuloa koko perheen musiikilliselle rekiretkelle. Olemmepa missä päin maailmaa tahansa, ajatukset siintävät talven ihmemaahan. Konsertin dramatisoijana ja kertojana toimii Lahden kaupunginteatterin johtaja Ilkka Laasonen. Liput: 30 23 aik. / 25 20 eläk. / 8 S-etukortilla lipuista 5 :n alennus lahden kaupunginorkesteri
Sinfonisesti yhdessä: Etelä-Suomen Sanomat on Lahden markkina-alueen luetuin lehti, joka tavoittaa päivittäin eri-ikäiset ja erilaisissa elämänvaiheissa olevat päijäthämäläiset myös verkossa. Valtakunnallisesti mitattuna Etelä-Suomen Sanomat on lukijamäärältään 9. suurin sanomalehti. Lehti tarjoaa lukijoilleen tärkeimmät uutiset alueelta ja muualta maailmasta, uutisten taustat, monipuolisia teemasisältöjä, kiinnostavia henkilöitä ja ilmiöitä. Polttimo on elintarvikealan konserni ja perheyritys, johon kuuluvat maltaita valmistava Viking Malt Oy sekä elintarvikkeiden ainesosia valmistava ja maahantuova Senson Oy. Viking Maltilla on mallastuotantoa Lahden lisäksi Ruotsissa, Liettuassa, Tanskassa ja Puolassa. Sensonin mallasuutteet ja -entsyymit tuotetaan Lahdessa. Asiakkaitamme ovat kansainväliset ja kotimaiset elintarvikeyritykset kuten panimot, tislaamot, leipomot, meijerit sekä eines- ja makeisteollisuus. Stala-Yhtiöt on suomalainen perheyritys, jolla on juuret syvällä suomalaisen työn, toimivan designin, kestävän materiaalin ja tinkimättömän laadun arvostamisessa. Näitä arvoja kunnioittaen Stala valmistaa pesupöytiä, altaita, jätelajitteluvaunuja, postilaatikoita ja pihamoduleja, jotka kestävät aikaa ja tuottavat iloa jokaisella käyttökerralla. Samalla tinkimättömyydellä syntyvät myös Stalatuben rakenneputket ja komponentit, joiden laatu tunnetaan ympäri maailman. Osuuskauppa Hämeenmaa toimii Kanta- ja Päijät- Hämeessä, 21 kunnan alueella. Hämeenmaa on myynniltään alueensa suurin yritys ja työllistää noin 2700 kanta- ja päijäthämäläistä. Osuuskaupan omistavat sen asiakkaat, ja Hämeenmaalla omistajia on jo yli 155 000. Edullisten ja luotettavien kauppapalvelujen lisäksi omistajuus palkitsee muun muassa kuukausittaisena Bonuksena. Tuloksensa osuuskauppa käyttää verkostonsa kehittämiseen ja omistajiensa palvelujen parantamiseen. MBE on strateginen valinta kumppaniksi. Autamme brändejä menestymään kasvattamalla myyntiä, nostamalla tunnettuutta sekä brändin arvoa. Markkinointiviestinnän näkemyksen lisäksi saat meiltä luovan ratkaisun ja viimeistellyn toteutuksen. Ota yhteyttä, niin tutustutaan. Aplodit Orkesterille r.y on avoin yhdistys kaikille konserttimusiikin ja Sinfonia Lahden ystäville. Tervetuloa tutustumaan toimintaamme konserttien yhteydessä Metsähallissa olevaan info- ja levypisteeseemme.