Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 3/2013, 21.03.2013 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2011:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallitus on 26.11.2012 myöntänyt keräysluvan 2020/2012/361 Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Tietokoneongelmia, osa x+1 Hotmail-sähköposti ilmoitti minulle, kun olin viimeksi Lontoossa, että vaikuttaa siltä, että joku muu käyttää sähköpostiani. Se oli lukittu, mutta sain sen avattua. Ikävä kyllä nyt minulla on viimeinen englanninkielinen versio, joka on paljon huonompi kuin ikivanha suomenkielinen, jota aikaisemmin käytin. Tuntuu, että uudet versiot ovat aina huonompia kuin vanhat. Varmaan niissä on jotain hienoja uusia ominaisuuksia joita en kuitenkaan koskaan tarvitse. Peruskäyttö tulee hankalammaksi noiden uutuuksien takia. Syy lienee ollut se, että käytin sähköpostiani samalla viikolla ainakin kolmessa eri maassa.
2. Leuto talvi, osa 2 Maaliskuu on ollut poikkeuksellisen kylmä. Onneksi pakkanen ei ole kiristynyt yli kahdenkymmenen asteen. Ainoa isompi ongelma oli auton pissapojan jäätyminen ennuste oli - 15, mutta tulikin -18. Pian se suli, kun päivät ovat maaliskuussa jo paljon öitä lämpimimpiä. Kun katson Internetistä sääennustuksia, katson huvikseni myös, mitä ennustetaan Verhojanskiin: kerran oli -53, alle kolmekymmentä astetta on talvella Jakutiassa vähän. Eli aina jollain menee vielä huonommin... 3. 65 kiloa kolikoita Teemu Haataja toi Tukholman suomalaiselta kirkolta ison laatikon kolikoita. Punnitsin sen mielenkiinnosta: 65 kiloa. Venäläiset turistit heittävät kesällä kirkon pihalla olevaan suihkulähteeseen kolikoita. Talvella kolikot laitetaan paikalla olevan Ruotsin pienimmän patsaan juurelle. Kolikoiden lajittelemisessa ja laskemisessa mene monta iltaa. Mutta kolehtia tulee useita satoja euroja vuodessa. 4. Yksinkertainen lääke Kun olin Suomessa, kuulin radiosta unitutkijan haastattelun. Hän kertoi, että ihmisen uni on ikään kuin aaltoliikettä: jos ei nukahda, kun nukuttaa, sitten seuraavan kerran otollinen aika nukahtamiselle on 1.5-2 tunnin kuluttua. Testasin asiaa ja näin todella on. Olen usein lukenut illalla ja ajatellut, että vaikka nukuttaa, luen vielä tämän artikkelin tai luvun loppuun. Joskus olen aamulla löytänyt kirjan lattialta, mutta usein on käynyt niin, että kun olen saanut luvun loppuun, ei enää nukutakaan. Nyt käyn nukkumaan vaikka kesken lauseen, kun alkaa nukuttaa. Ja olen nukkunut paljon paremmin. Olisiko jo aika siirtyä muualle? Kun olin menossa Narvaan, jossa osallistuimme Arvo Survon kanssa Venäjän-lähettien skypekokoukseen, autostani hajosi takajousitus. Tuutarin Internet-yhteys on niin huono, että päätimme Arvon kanssa olla Narvassa, jossa Internet on paljon nopeampi. Kokouksen jälkeen lähdimme Arvon kanssa jyrryyttämään kohti Kikkeriä johon Arvo jäi ja Pietaria, josta olin saanut ajan auton korjaamiseen. Arvo kertoi, että vielä seuraavanakin päivänä hänen päätään särki, sen verran pomppuista kyyti oli ollut. Sain autoni korjauksen ajaksi lainaan Puškinin seurakunnan pikkubussin ja niin sain tuon päivän kyläkäynnin tehtyä. Illalla autoni olikin jo kunnossa, tosin korjaus maksoi noin 600 euroa. Nyt odotan, koska hajoaa pelkääjän puolen takajousitus; nyt meni kuskin puolelta ja takuuaikana molemmat jousitusyksiköt vaihdettiin jo kertaalleen. Ne Venäjän kuoppaiset tiet... Korjauksen jälkeen huomasin, että jousituksessa oli ollut jo jonkin aikaa vikaa nyt auto kulkee tasaisemmin. Yhdellä kotikäynnillä ehtoollisen yhteydessä putosi pöydältä lattialle kivinen risti, jonka olen vuonna 1999 saanut Vladimir Batuhtinilta joululahjaksi ja jota käytän kotiehtoollisien yhteydessä. Risti hajosi kolmeen osaan. Liimasin sen illalla kasaan, mutta jäin miettimään, olisiko jo aika siirtyä muihin töihin, kun vastoinkäymiset tuntuvat seuraavan toisiaan. Aikanaan Isto Pihkala, joka oli Inkerin kirkon pääsihteeri, valitteli sitä, että ei voi mennä leikkaukseen, kun ei saa pudotettua painoa ja lääkäri ei suostu leikkaamaan, ennen kuin painoa on pudotettu. Mietin, että eihän se vaadi kuin itsekuria. Isto sanoi: Niin kauan kuin olen täällä Inkerissä, painon pudottaminen jää haaveeksi! Nykyään ymmärrän Iston sanoja. Kun syö kolmekin lämmintä ateriaa päivässä, ei ole ihme, että tänään vaaka näytti ensimmäisen kerran ykkösellä alkavia lukemia. Ylipaino on terveydelle vaaraksi, mutta toisaalta on mahdoton kieltäytyä inkeriläisvanhusten tarjoiluista. Yhdellä kylällä vanhus kuoli: aikaisemmin selvisin teetarjoilulla, uudessa paikassa on lämmin ateria. Emäntä itse laittaa ja onneksi lautasessa on reunat! Sianlihakin oli aitoa: pari senttiä läskiä eikä mitään suomalaista
anorektikkosian lihaa. Lisäksi vasen kätenikin alkaa kiukutella: liiallinen ratissa istuminen taitaa olla suurin syy olkapään vihoitteluun. Samalla viikolla oli 55-vuotispäiväni. Jos olisin venäläinen nainen, olisin päässyt eläkkeelle. Tiedän, että minun perusongelmani on juuttuminen paikalleen. Olen aina vaihtanut työtä toisten pyynnöstä. Venäjällekin tulin erään Inkerin kirkon työntekijän kehotuksesta. Olisiko nyt aika tehdä jo jotain muuta? Toisaalta tuntuu vaikealta jättää noita inkeriläisvanhuksia, joista osaa olen tavannut ensimmäisen kerran kotikäynneillä jo syksynä 1999. Tiedän hyvin, että jos jään pois, kukaan tuskin käy heitä katsomassa. Paikallisille työntekijöille kylille lähteminen on hyvin vaikeaa. Nykyinen kauteni päättyy vuoden lopussa, mutta päätös jatkamisesta pitää tehdä jo paljon aikaisemmin. Eläkettä odottaessa En siis pääse vielä eläkkeelle. Sain postissa kirjeen, jossa kerrottiin tulevasta eläkkeestäni. Jos teen työtä 67-vuotiaaksi asti, eläkkeeni on suunnilleen sama kuin nykyinen palkkani. Jos jää 64-vuotiaana eläkkeelle, joka on virallinen eläkeikäni, eläke on aika lailla pienempi. Mutta luulenpa, että olen töissä vielä 67-vuotispäivienikin jälkeen. Venäjällä valtio maksaa budjetista suuren osan eläkkeistä. Vaikka eläkkeet ovat todella pieniä pahimmillaan vain kymmenkunta prosenttia palkasta, ja tulee muistaa, että pimeänä maksetusta palkasta ei tule lainkaan eläkettä eivät eläkerahastojen varat riitä alkuunkaan maksettaviin eläkkeisiin. Venäjän erityisongelma on ollut menneinä vuosian suuri inflaatio, joka söi eläkerahastojen arvot aika lailla pieniksi. Eikä edes se auta, että miehet ovat keskimäärin eläkkeellä vain 2 vuotta: keskimääräinen eliniänodote on 62 vuotta ja eläkeikä 60 vuotta. Vuosikymmen sitten eliniän odote oli 58 vuotta, eli valtaosa miehistä ei nauttinut eläkettä lainkaan. Mutta silti eläkerahastojen rahat eivät riittäneet. Suomessa on kolme mahdollisuutta: 1. nostaa eläkeikää 2. pienentää eläkkeitä 3. nostaa eläkemaksuja Mikään niistä ei käy ammattiyhdistysliikkeelle. Siellä on todellisia uskovaisia. Ainoa pelastus olisi osakkeiden arvojen mahtava nousu itse asiassa New Yorkin pörssi teki äskettäin uuden kaikkien aikojen kurssiennätyksen vaikka Yhdysvallat ottaa aina vain lisää velkaa. Mutta kurssinousu tarkoittaa sitä, että tuotantoa on siirrettävä Kiinaan, Vietnamiin jne. että osakkeiden arvo nousisi. Ja se tuo työttömyyttä Eurooppaan. Olemme rakentaneet systeemin, missä emme voi voittaa! Minusta keskustelussa on unohdettu se, kuinka kauan olemme nykyään eläkkeellä. Moni on ollut eläkkeellä enemmän kuin työssä. Mistä löytyy rahat noin pitkien eläkkeiden maksamiseen? Mutta kaikesta huolimatta suhtaudun tulevaan eläkeläisen osaani luottavaisesti: kyllä ihminen pärjää vähän vähemmälläkin. Kalju kärähti Printterini vieressä on pöytälamppu. Kun laitoin printteriin paperia, pääni osui lamppuun. Halogeenilamppu oli todella kuuma ja poltti kaljuuni selkeän jäljen. Ostin lamppuun pienoisloisteputken, joka ei ole lainkaan niin kuuma. LED-lamppu olisi vielä kylmempi, mutta niiden valotehot olivat turhan pieniä. Ymmärrän, miksi varoitetaan keittiöistä, joiden kaappien alapinnassa on halogeenivalo: jos muropakkaus jää lampun alle, se voi syttyä tuleen.
Kun Tuutarin kirkkoherra Viktor Vorontsov näki pääni, hän kysyi, mitä oli tapahtunut. Sanoin, että päätin ryhtyä Gorbatšoviksi hänhän oli kuuluisa päässään olleesta punaisesta läikästä. Kerroin toki totuudenkin. Viktor kertoi minulle, että ennen Neuvostoliiton sortumista oli ollut ennustus, että Neuvostoliiton viimeinen johtaja on nimeltään Mihail ja hänellä on päässään punainen läiskä. Kohtalokas lukuvirhe Sain eräältä Tuutarin seurakuntalaiselta papereita. Hän teki remonttia ja siivosi papereitaan. Minä taas käytän pääsääntöisesti jo kerran käytettyjä A4-papereita yleensä paperin tulostaa, lukee ja heittää pois; siihen käy jo kertaalleen käytetty paperi. Mukana oli hänen suomenopiskelupapereitaan. Hän oli käynyt Inkerin liitossa suomen kielen kurssilla. Oppimateriaalissa selitettiin suomalaisen kulttuurin eri puolia. Luin yhden oppitunnin otsikon väärin Martti ja Raimo eroavat - mutta itse asiassa siinä lukikin Marita ja Raimo eroavat. Ikävä kyllä tuollaiselle opetukselle on ollut tarvetta: monet Venäjältä Suomeen naimisiin tulleet ovat eronneet. Mutta jäin miettimään lukuvirhettäni. Jos oppitunnin aihe olisi todella ollut Martin ja Raimon ero, se olisi saattanut saada osan Suomeen haluajista muuttamaan mielensä. Venäjä on monissa moraalikysymyksissä paljon kristillisempi maa kuin Suomi. Kun olin Suomessa, radiossa puhuttiin tasa-arvoisesta avioliitosta, jolla tarkoitettiin sitä, että myös homoseksuaalit pitää voida vihkiä avioliittoon. Mitä tasa-arvoa se on? Kukahan on keksinyt noin kauniin termin? Miksi kukaan ei koskaan kysy lapsen oikeutta isään ja äitiin? Avioliiton lisäksi homopareille vaaditaan myös adoptio-oikeutta. Taikauskon luvattu maa Eräällä syrjäkylällä seurakuntalaisemme naapurina asuu noita tai hän varmaan kutsuu itseään selvännäkijäksi. Aina kun menen pitämään seuroja, noidan talon edessä on asiakkaita odottamassa autoissaan. St.Petersburg Times -lehdessä oli juttu pietarilaisesta naisesta, joka vaihtoi sijoitusanalyytikko-uran selvänäkijän uraan. Ikävä kyllä toimittaja ei kysynyt naiselta, käyttikö hän taitojaan silloin, kun oli töissä sijoitusalalla. Juttuun liittyi lähes uskomattomia tietoja. Venäjällä on yli 800000 (kahdeksansataatuhatta) selvännäkijää, parantajaa jne. Hän myönsi, että noin 90 % hänen vastaanotolleen tulevilla on psyykkisiä ongelmia. Mutta Venäjän terveysministeriö sanoo, että 80 % venäläisistä on joskus ollut depressiota tai mielenterveysongelmia. Eli aika lailla keskivertoväkeä siis... Kyseinen selvännäkijä on mukana sunnuntaisin televisoista tulevassa erittäin suositussa ohjelmassa, jossa selvännäkijät kilpailevat keskenään. Ennen oli paremmin Muistan, kuinka eräs seurakuntalainen sanoi: Olihan meillä kommunismin aikana asiat paremmin. Mutta en minä sitä halua takaisin. Nyt on vapaus! Tutkimusten mukaan hän ei ole yksin. Noin 70 % venäläisistä katsoo, että vuoden 1991 jälkeen tavallisen ihmisen elämä on tullut vaikeammaksi. Mutta vapaus-asiassa hän jää vähemmistöön: noin 70 % venäläisistä pitää tärkeämpänä, että valtio huolehtii kansalaistensa tarpeista ja vain vajaa 30 % pitää vapautta tärkeämpänä.
Erityisen mielenkiintoinen oli kysymys, mihin Venäjän pitää panna toivonsa, että ongelmat voitaisiin ratkaista. Reilu 30 % asetti toivonsa demokratiaa ja lähes 70 % vahvaan johtajaan. Länsimainen demokratia ei sovi Venäjälle ikävä kyllä länsimaiset asiantuntijat eivät sitä ymmärrä. Missä muuten on sanottu, että demokratia on ainoa oikea hallintomalli? Yksi presidentti Putinin kuuluisia lausahduksia on, että Neuvostoliiton sortuminen oli 1900-luvun suurin poliittinen katastrofi. Kansa on hänen kanssaan aika lailla samaa mieltä: 50 % pitää Neuvostoliiton tuhoa onnettomuutena ja vain 35 % ei kaipaa sitä. Presidentti Putin on sanonut: Joka ei sure Neuvostoliiton kaatumista, sillä ei ole sydäntä. Joka haluaa tuoda sen takaisin, sillä ei ole aivoja. Konserttikiertue Tätä kirjoittaessani ei ole vielä selvää, saako Svetlana Musina viisumin Suomeen. Passin hän sai tiistaina ja Suomen konsulaatti on luvannut viisumin perjantaiksi eli huomiseksi. Jos kaikki menee hyvin, konsertit ja muut tilaisuudet ovat seuraavasti: lauantaina 23.3. kello 14.00 Lappeenranta, Armonkallio sunnuntai 24.3. kello 12.00 Myrskylän kirkko, jumalanpalvelus ja 13.30 konsertti maanantai 25.3. kello 18.00 Harjavallan kirkko, konsertti tiistai 26.3. kello 18.00 Rauman Pyhän Ristin kirkko, konsertti keskiviikko 27.3. kello 18.00 Noormarkun kirkko, konsertti kiirastorstai 28.3. kello 18.00 Lahden Lutherin kirkko, jumalanpalvelus pitkäperjantai 29.3. kello 10.00 Värtsilän kirkko, jumalanpalvelus ja 11.00 konsertti pitkäperjantai 29.3. kello 15.00 Pielisensuun kirkko, ristinjuhla lauantai 30.3. kello 14.00 Vuoksenniskan rukoushuone, konsertti pääsiäinen 31.3. kello 11.00 Pyhän Sydämen kappeli, jumalanpalveluksessa avustaminen pääsiäinen 31.3. kello 15.00 Hämeenlinnan Luther-talo, jumalanpalvelus Vanhaan tapaa kolehdit kerätään Inkerin kirkossa tehtävään diakoniatyöhön. Tervetuloa! Huumori on välttämätöntä Kuten kerroin, ranskalainen näyttelijä Gérard Depardieu sai pikavauhtia Venäjän passin ja kansalaisuuden. Helmikuussa hän kävi Mordvassa, sen pääkaupungissa Saranskissa, jossa hänelle lahjoitettiin asunto ja johon hän rekisteröityi. Sieltä hän lensi Tshetsheniaan. Sielläkin hänelle lahjoitettiin viiden huoneen asunto ja pyydettiin asumaan sinne. Hän sai myös Tshetshenian kunniakansalaisuuden presidentti Ramzan Kadyrovilta. Depardieu antoi lausunnon: Haluan selittää, kuinka yksi mies voi rakentaa kaupungin kokonaan uudestaan viidessä vuodessa. Olen varma, että täällä asuu todella onnellisia ihmisiä. Jotta voi tanssia ja laulaa kuin tshetsheeni, pitää olla aidosti onnellinen. Kukahan kävisi kertomassa Kremlissä, että ei tuollainen propaganda uponnut ihmisiin edes Neuvostoliiton aikana. Tavaraa kaivataan Vanhoja suomalaisia kirkkokäsikirjoja kaipaisin. Omani alkaa olla loppu ja Narvaan tarvittaisiin myös kirja.
Eli kirkkokäsikirja, jota käytettiin ennen Suomen viimeistä jumalanpalvelusuudistusta. Jos painos on ennen 1992, aina parempi, koska Inkerin kirkossa käytetään 1930-luvun suomenkielisestä raamatunkäännöstä. Venäläisiä erikoisuuksia Venäjällä mainoksiin pitää liittää ikäraja. Esimerkiksi radiomainosten perään tulee, mikä on alaikä ko. mainoksen hyödyntämiseen. Tulee mieleen Helsingin Evankelisella Opistolla ollut valkokangas. Siihen oli vedetty viiva ja sen yläpuolelle oli kirjoitettu: Tämän yli ei saa vetää! Myöhäistä, kun oli jo vedetty, että teksti tuli näkyviin. Samalla tavalla mainos on jo mennyt, kun ikärajoitus tulee. Toki se toimii silloin, kun tavaraa esimerkiksi konserttilippuja ostetaan. Pieni opetuksen sana Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille." Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän. (Luuk 24:30-35) Läpi Jeesuksen kärsimystien näkyy, kuinka opetuslapset eivät ymmärrä, mitä on edessä. He ovat omien messias-odotustensa vallassa, suorastaan niiden vankina. He odottivat voitokasta Messiasta, joka ryhtyisi heidän maalliseksi johtajakseen. Emmauksen tien kulkijatkin sanovat Jeesukselle: Me olimme toivoneet hänen olevan sen, joka lunastaa Israelin! Mutta nyt toivo oli mennyt, kun Jeesus päätyi Golgatan keskimmäiselle ristille. Mutta Jumalan tie oli täysin toinen. Venäläiseen (=ortodoksiseen) hengellisyyteen ei kuulu järjellä ymmärtäminen lainkaan siinä määrin kuin luterilaiseen ajatteluun. Joskus se ärsyttääkin, mutta joskus näkee, kuinka tuollaisen hengellisyyden keskellä Jumala saa olla Jumala ja tehdä, mitä hän tahtoo kyselemättä, ymmärrämmekö me sen vai emme. Rukousaiheita: - Konserttikiertue että voisimme välittää pitkäperjantain ja pääsiäisen ilosanomaa. - Teiden pysymistä ajokuntoisina talven ajan talven jälkeen ne ovat täynnä kuoppia (olen nähnyt jo useampia rikkoutuneita autoja, kun ne olivat ajaneet kuoppaan vauhdilla) ja kevään tullen kylien tiet voivat olla yhtä velliä. - Jatkaako Venäjällä vielä tämän vuoden jälkeenkin vai olisiko jo aika siirtyä muualle. - Auton pysyminen kunnossa. Kiitosaihe: - Paremmat yöunet.