Johtamiskorkeakoulu Vakuutustiede VAKUUTUSTIETEEN KANDIDAATTISEMINAARI JA TUTKIELMA Ohjeita työskentelyyn Pauliina Havakka & Aarno Ahteensivu Maaliskuu 2016
1 JOHDANTO... 1 2 SEMINAARIKÄYTÄNTÖ... 1 2.1 EDELTÄVÄT OPINNOT... 2 2.2 SEMINAARITAPAAMISET JA LÄSNÄOLO SEMINAARITAPAAMISISSA... 3 2.3 KANDIDAATINTUTKIELMAN AIHE... 3 2.4 SEMINAARIESITYKSET... 4 2.4.1 Ideapaperi... 5 2.4.2 Tutkimussuunnitelma ja opponointi... 5 2.4.3 Alustava teoriaosuus ja opponointi... 7 2.4.3 Kandidaatintutkielma... 8 2.5 KANDIDAATINTUTKIELMAN OHJAUS... 9 2.6KYPSYYSNÄYTE...10 2.7KANDIDAATINTUTKIELMAN ARVIOINTI- JA TARKASTUSPROSESSIT...11 3 TUTKIELMAN MUOTOSEIKAT...12 3.1 KIRJASINTYYLI, RIVIVÄLI, MARGINAALIT JA OTSIKOINTI YM....13 3.2 KUVIOT, TAULUKOT JA MATEMAATTISET KAAVAT...14 3.3 LÄHDEVIITTEET...14 3.4SUORAT LAINAUKSET...18 3.5 LÄHDELUETTELO...19 3.6 LIITTEET...22 LÄHDELUETTELO...23 LIITE 1 TUTKIMUSPROSESSIN KUVAUS...25 LIITE 2: TUTKIELMAN TEKIJÄN TARKISTUSLISTA...26 LIITE 3: NIMIÖLEHDEN MALLI...27 LIITE 4: MALLI SISÄLLYSLUETTELOSTA...28 LIITE 5: MALLI TEKSTISIVUSTA...29 LIITE 6: MALLI LÄHDELUETTELOSTA...30 LIITE 7: MALLI LIITTEESTÄ...32 LIITE 8: MALLI KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELOISTA...33 LIITE 9: MALLI KANDIDAATIN TUTKIELMAN LAUSUNTOPOHJASTA...34
1 1 JOHDANTO Tässä oppaassa käsitellään vakuutustieteen kandidaattiseminaarityöskentelyä ja kandidaatintutkielman tekemistä Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Oppaassa käydään läpi seminaaria koskevia ohjeistuksia ja vaatimuksia sekä kandidaatintutkielman muotovaatimuksia. Ohjeita voidaan hyödyntää soveltuvin osin myös vakuutustieteen harjoitustöissä. Kandidaattiseminaari on opiskelijalle yleensä ensimmäinen varsinainen tutkimusprosessi. Tieteellinen tutkimusprosessi edellyttää tutkimusongelman oikeaoppista asettamista, tiedon hankintaa keskeisistä tieteellisistä julkaisuista, tutkimusmenetelmien perusteltua valintaa sekä onnistuneiden ja perusteltujen johtopäätösten tekemistä. Tutkimuksen lopputuloksena syntyvässä tutkielmassa tutkimustulokset on kytkettävä jo olemassa olevaan tutkimustietoon selkeällä ja mielenkiintoisella tavalla. Raportoinnissa tulee keskittyä olennaisten asioiden käsittelyyn tieteellistä kirjoitustapaa noudattaen. Tutkielman on oltava asiasisältönsä ja kieliasunsa suhteen moitteeton. Koko tutkimusprosessin kulku on tiivistettynä liitteessä 1. Kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa varten opiskelijan on laadittava pääaineessa kandidaatintutkielma sekä kirjoitettava lisäksi tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä tutkielman aihepiiriin ja erinomaista tieteellis-ammatillista kielitaitoa. Kandidaatintutkielmaa ei voi tehdä englannin kielellä. 2 SEMINAARIKÄYTÄNTÖ Kandidaatinseminaarin (yhteensä 10 op) tavoitteena on antaa valmiuksia aiemmin opitun soveltamiseen seminaarityöskentelyssä sekä itsenäisessä kirjallisessa ja suullisessa esittämisessä. Aineopintojen seminaarin suoritettuaan opiskelija osaa laatia tieteellisen tutkimusraportin, ymmärtää tieteellisen tutkimuksen prosessin ja hallitsee tutkimuksen aikataulutuksen. Opiskelija osaa hankkia relevanttia lähdemateriaalia, analysoida sitä kriittisesti, käsitellä tutkielman empiiristä aineistoa sekä arvioida tieteellistä tutkimusta. Seminaari toimii ensimmäisenä vaiheena tutkimustaitojen opetuksessa ja sa-
2 malla kandidaatintutkielman tekeminen valmistaa opiskelijaa pro gradu -tutkielman tekemiseen. Vakuutustieteessä kandidaattiseminaari alkaa kaksi kertaa vuodessa (syys- ja kevätlukukauden alussa) ja kumpikin seminaari kestää lukukauden ajan. 2.1 Edeltävät opinnot Kandidaattiseminaarin suorittaminen ajoittuu yleensä kolmannelle opintovuodelle. Ennen kuin kandidaatintutkielman onnistunut kirjoittaminen on mahdollista, opiskelijalla tulee olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä vakuutustieteestä sekä kauppatieteistä yleensä. Lisäksi opiskelijalla on oltava riittävästi tietoa tieteellisestä metodologiasta. Seminaaria edeltävien opintojen vaatimukset ovat opintosuuntakohtaisia. Vakuutustieteessä opiskelijan pitää olla suorittanut seuraavat opintojaksot ennen kandidaattiseminaaria: Edeltävät opinnot Pakolliset: KATVRP11 Johdanto riskienhallintaan ja vakuuttamiseen KATVRA12 Riskienhallinta KATVRA13 Sosiaalisten riskien hallinta KATVRA22 Henkilöriskien vakuuttaminen KATVRA23 Vahinkoriskien vakuuttaminen (tai Vahinkoriskit) Metodiopinnot pitää suorittaa joko ennen seminaarin alkamista tai seminaarin aikana, jolloin ko. opinnot tukevat tutkielman tekemistä. Riskienhallinta- ja vakuutuscaset -kurssi suositellaan suoritettavaksi kolmantena opintovuonna. Edeltävät opinnot Suositellaan: HALTVP11 Tutkimusprosessin hallinta KATTV01 Kauppatieteellisen tutkimuksen menetelmät (tai Johdatus keskeisiin tutkimustyötapoihin) MTTTP1 Tilastotieteen johdantokurssi MTTTP5 Tilastollisen päättelyn perusteet (syksystä 2015 aloittaneille pakollinen; muille suositus) KATTAA01 Taloustieteen matematiikka I
3 2.2 Seminaaritapaamiset ja läsnäolo seminaaritapaamisissa Seminaari jakaantuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa ohjaajat kertovat seminaarin käytännöistä ja tutkielman tekemisestä sekä opiskelijat osallistuvat kirjaston järjestämään tiedonhaun opetukseen. Toisessa vaiheessa käsitellään vuorollaan kunkin osallistujan seminaaritöitä. Käsittely sisältää töiden esittelyä, opponointia, yhteistä keskustelua ja ohjaajien kommentteja. Seminaarit ovat oppimistapahtumia, ja siksi seminaarilaisten on oltava läsnä seminaaritapaamisissa. Seminaareihin osallistuminen on siten osa opintosuoritusta. Seminaari jatkuu lukukauden ajan seminaaritapaamisiin varattuina ajankohtina. Vakuutustiede järjestää kevät- ja syyslukukauden loppupuolella infotilaisuuden seuraavana lukukautena alkavista kandidaattiseminaareista, joissa kerrotaan miten opiskelija voi valmistua tulevaan seminaariin. Tilaisuutta suositellaan kaikille seminaariin osallistuville ja tilaisuuteen voi osallistua, vaikka opintosuunta ei ole vielä tiedossa. Kandidaatin seminaariin ilmoittautuvien on palautettava annettujen ohjeiden mukainen ideapaperi ennen seminaarin alkamista annettuun määräaikaan mennessä. Tarkemmat ohjeet ja määräajat ideapaperin tekemiseksi annetaan infotilaisuudessa, jonka jälkeen infomateriaali on saatavissa myös opintosuunnan sivuilta. 2.3 Kandidaatintutkielman aihe Vakuutustieteen ytimessä ovat riskin ja vakuutuksen käsitteet, joita hallitaan riskiteorian, vakuutustalouden/matematiikan ja rahoituksen välinein vallitsevan lainsäädännön määrittäessä toimintaympäristön. Näkökulmina ovat liiketaloustiede ja toisaalta yhteiskunnan tarpeista lähtevät lakisääteiset vakuutukset ja sosiaalivakuutus. Toisaalta riskejä tarkastellaan niiden syntymekanismista, psykologisesta ja tilastollisesta luonteesta sekä riskienhallinnan prosessista lähtien. Vakuutustoiminnasta osa on puhtaasti kotimaista tuotteiden ja lainsäädännön osalta. Sen sijaan keskeisen metodologian ja periaatteidensa osalta vakuutustutkimus on aina ollut täysin kansainvälistä. Kandidaatintutkielman aiheen tulee liittyä vakuutustoimintaan tai riskienhallintaan. Aiheen valinnalla on tutkimusprosessin onnistumisessa keskeinen merkitys. Onnistunut aiheen valinta jo kandidaattiseminaarivaiheessa merkitsee todennäköisesti myös mahdollisuutta tehdä pro gradu tutkielma samasta aiheesta jopa kandidaatintutkielmaa pääosin hyödyntäen. Kandidaatin- ja pro gradu tutkielman voi tehdä myös eri aiheista. Aiheen valintaa on hyvä pohtia jo edeltävien opintojen aikana. Tutkielman aiheita voi löytää hyvinkin erilaisista paikoista, esimerkiksi luennoilta, alan
4 kirjallisuudesta, lehdistä, tieteellisistä julkaisuista tai harjoittelu-/kesätyöpaikan kokemusten perusteella. Kandidaattiseminaarin onnistumiseksi on tärkeää, että opiskelija kokee aiheensa mielenkiintoiseksi. Vähintään yhtä tärkeää on, että aihe on tieteellisesti tutkittavissa eli tutkielmalle löytyy teoriapohja sekä sopiva tutkimusmenetelmä asetettuihin tutkimusongelmiin vastaamiseksi ym. Monet opiskelijat tekevät pro gradu tutkielmansa toimeksiantona yritykselle ja jotkut opiskelijat saattavat haluta tehdä yhteistyötä yritysten kanssa jo kandidaattiseminaarivaiheessa. On hyvä huomioida, että kaikista yrityksen tarjoamista aiheista ei aina voi tehdä tieteellistä tutkimusta. Tämän vuoksi opiskelijan on ehdottomasti hyväksytettävä tutkielmansa aihe ja suunnitelma tutkielman käytännön toteutukseksi ohjaajalla ennen kuin hän sopii asiasta lopullisesti yhteistyöyrityksen kanssa. Toimeksiantotutkimusta tehtäessä on ensiarvoisen tärkeää pitää ohjaaja myöhemminkin tutkielman edetessä ajan tasalla tutkimuksen edistymisestä. Käytännössä tutkielman tekijä voi joutua tasapainoilemaan toimeksiantajan käytännönläheisten toiveiden ja toisaalta yliopisto-opintojen tieteellisyyden vaatimusten välissä. Opiskelija voi esimerkiksi palauttaa toimeksiantoyritykselle hieman erilaisen version ja yliopistolle toisen tieteelliset kriteerit täyttävän version. Toimeksiantotutkimus edellyttää usein tiettyä aikataulua, joten tekijä on riippuvainen myös toimeksiantoyrityksen aikatauluista ja toiminnasta. Opiskelijan on hyvä muistaa olevansa itse vastuussa yritykseen päin tutkielmansa edistymisestä ja sen tasosta. Laadukas ja sovitussa aikataulussa tehty työ antaa hyvän kuvan sekä tutkielman tekijästä että opintosuunnasta. 2.4 Seminaariesitykset Kandidaattiseminaarin aikana opiskelija tuottaa kolme kirjallista esitystä: tutkimussuunnitelman, alustavan teoriaosuuden ja kandidaatintutkielman. Lisäksi ennen seminaarin alkamista palautetaan annettujen ohjeiden mukainen ideapaperi. Ideapaperi palautetaan sähköpostitse ideapaperin ohjeistuksen mukaisesti. Tutkimussuunnitelma ja alustava teoriaosuus toimitetaan ohjaajille ja muille osallistujille Moodle oppimisalustalla viimeistään viikkoa ennen esityskerran seminaaritapaamista. Ensimmäinen versio kandidaatintutkielmasta ja valmis kandidaatin tutkielma toimitetaan vain tutkielman vastuuohjaajalle. Kirjallisten raporttien laatimisen lisäksi seminaarissa pidetään valmisteltuja suullisia esityksiä. Seminaarissa kukin osallistuja pitää kaksi suullista esitystä: tutkimussuunnitelman ja alustavan teoriaosuuden esitykset. Lisäksi tutkimussuunnitelmasta ja alustavasta teoriaosuudesta on suulliset opponoinnit sekä muun seminaariryhmän antamat kommentoinnit.
5 2.4.1 Ideapaperi Ideapaperiin liittyvä tehtävä ohjeistetaan keväisin järjestettävässä infotilaisuudessa. Infotilaisuuden materiaali on saatavissa tilaisuuden jälkeen myös opintosuunnan internet-sivuilta, ja tämä materiaali sisältää myös ideapaperin ohjeen. Ideapaperin ohjeistus viedään myös tutkielman yleisiin ohjeisiin niitä päivitettäessä. Ideapaperi (pituus noin 3 sivua) sisältää seuraavat kohdat (ohjeet voimassa lukuvuoden 2015 2016 ideapapereissa): 1. Mistä aiheesta olet tekemässä tutkielmaa (tutkielman työnimi) sekä mitä tiedät aihealueesta? 2. Miksi teet tutkielman valitsemastasi aiheesta (perustele aiheen tutkimisen tärkeys)? 3. Mitä tutkit eli millaisiin kysymyksiin haet vastauksia? Muodosta alustavia tutkimusongelmia. 4. Miten tutkit aihetta ja mistä tutkimusaineisto muodostuu (käytettävä tutkimusmenetelmä ja aineisto)? 5. Millaisia lähteitä hyödynnät tutkielmassa (aihealue/-alueet)? Mainitse viisi keskeistä lähdettä. 6. Millainen aikataulu tutkielman tekemisellä on (pohdi samalla: mitä muita opintoja aiot suorittaa lukuvuoden aikana)? Kandidaatinseminaarin ohjaajat antavat ideapapereista palautetta sähköpostitse ennen ensimmäistä seminaarikertaa, minkä lisäksi seminaarin ensimmäisellä kerralla annetaan yhteisiä kommentteja seminaarilaisten ideapapereista ja niiden laajentamisesta kohti tutkimussuunnitelmaa. Lisäksi opiskelija voi tarvittaessa varata ohjaajaltaan erillisen tapaamisajan ohjausta varten. 2.4.2 Tutkimussuunnitelma ja opponointi Tutkimussuunnitelman on täytettävä tietyt vaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkielmaa ei saa tehdä laajemmin ennen kuin tutkimussuunnitelma on esitetty ja ohjaaja on sen hyväksynyt. Jos tutkimussuunnitelma ei täytä asetettuja vaatimuksia, voi opiskelija tarvittaessa joutua myös korjaamaan tutkimussuunnitelmaansa.
6 Tutkimussuunnitelma (pituus noin 5 6 sivua) sisältää seuraavat kohdat: 1. Tutkielman täsmennetty työnimi 2. Aihealueen esittely ja merkitys 3. Tutkimuksen tavoitteet, tutkimusongelmien täsmennys ja keskeiset rajaukset perusteluineen (mitä ja miksi?). Hypoteesi, jos tutkielmalle on sellainen asetettu. 4. Tutkimusmenetelmät ja aineistot 5. Tutkielman rakenne ja täsmennetty sisällysluettelo 6. Tutkielman keskeiset kirjallisuuslähteet 7. Täsmennetty aikataulu tutkielman tekemiselle Tutkimussuunnitelman liitteeksi laitetaan luonnos mahdollisesta kyselylomakkeesta tai haastattelukysymyksistä. Muista hyväksyttää lomake tai kysymykset ohjaajilla ennen kuin lähetät kyselyn eteenpäin tai teet haastattelut! Tutkimussuunnitelmaan perustuvan suullisen esityksen ohjeellinen pituus on 10 minuuttia. Esityksen apuna suositellaan käytettäväksi powerpoint- tai vastaavaa esitystä, joka sisältää tutkimussuunnitelman keskeiset asiat tiivistetysti. Kandidaatinseminaarin vetäjät jakavat opiskelijat 2 3 hengen opponointiryhmiin, joiden tehtävänä on opponoida 2 3 tutkimussuunnitelmaa. Opponointiryhmän tehtävänä on arvioida ja kommentoida tarkastelun kohteena olevan tutkimussuunnitelman sisältöä ja raportointia. Hyvä opponentti on rakentava ja positiivinen sekä kykenee tuomaan esille yhtä lailla opponoitavan työn vahvuuksia kuin heikkouksiakin. Opponointiryhmän yksi tehtävä on arvioida kirjallisen esityksen ulkoasuun liittyviä asioita, mutta opponointi ei saa rajoittua vain kirjoitus- ja kielioppivirheiden tai tutkielman työnimen arviointiin. Käytännössä opponointiryhmän tulee kiinnittää huomiota samoihin asioihin kuin tutkielman laatijan (liite 2). Arvioinnissa kannattaa edetä tutkimussuunnitelman rakenteen mukaisesti. Ohjeellinen opponointiaika on 5 10 minuuttia. Opponointiryhmä voi halutessaan käyttää apuvälineenä esimerkiksi powerpoint -esitystä. Lisäksi ryhmä kirjaa seminaaritilaisuudessa muiden osallistujien ja ohjaajien olennaisimmat kommentit erilliselle paperille/sähköisesti. Opponointiryhmä antaa lopuksi omat kommenttinsa ja muut kirjatut kommentit tutkimussuunnitelman tekijälle.
7 2.4.3 Alustava teoriaosuus ja opponointi Alustavan teoriaosuuden on täytettävä tietyt vaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkielmaa ei saa tehdä laajemmin tekemään ennen kuin alustava teoriaosuus on esitetty ja ohjaaja on sen hyväksynyt. Jos tutkielman etenemiseksi on perusteltua esimerkiksi tehdä haastattelut jo aiemmin, niin opiskelijan pitää olla yhteydessä tutkielmansa vastuuohjaajaan. Jos alustava teoriaosuus ei täytä asetettuja vaatimuksia, voi opiskelija tarvittaessa joutua myös korjaamaan alustavaa teoriaosuutta. Alustava teoriaosuus (pituus noin 7 8 sivua) sisältää seuraavat kohdat: 1. Lyhyt alustus (n. 1 sivu) tutkimusasetelmasta (tutkimusongelmat, rajaukset sekä tutkimusmenetelmät ja aineisto) 2. Tutkimusaiheen/ilmiön määrittely ja sijoittaminen johonkin teoriasuuntaukseen 3. Keskeisten käsitteiden määrittely 4. Mahdollisen hypoteesin asettaminen 5. Tutkielman taustateoria 6. Tutkielman tulkintateoria 7. Tutkielman teoreettinen viitekehys (kuvion avulla ja sitä kuvaava teksti) Alustavaan teoriaosuuteen perustuvan suullisen esityksen ohjeellinen pituus on 10 minuuttia. Esityksen apuna suositellaan käytettäväksi powerpoint- tai vastaavaa esitystä, joka sisältää alustavan teoriaosuuden keskeiset asiat tiivistetysti. Kandidaatinseminaarin vetäjät jakavat opiskelijat 2 3 hengen opponointiryhmiin, joiden tehtävänä on opponoida 2 3 tutkimussuunnitelmaa. Opponointiryhmän tehtävänä on arvioida ja kommentoida tarkastelun kohteena olevan alustavan teoriaosuuden sisältöä ja raportointia. Hyvä opponentti on rakentava ja positiivinen sekä kykenee tuomaan esille yhtä lailla opponoitavan työn vahvuuksia kuin heikkouksiakin. Opponointiryhmän yksi tehtävä on arvioida kirjallisen esityksen ulkoasuun liittyviä asioita, mutta opponointi ei saa rajoittua vain kirjoitus- ja kielioppivirheiden tai tutkielman työnimen arviointiin. Käytännössä opponointiryhmän tulee kiinnittää huomiota samoihin asioihin kuin tutkielman laatijan (liite 2). Arvioinnissa kannattaa edetä alustavan teoriaosuuden rakenteen mukaisesti. Ohjeellinen opponointiaika on 5 10 minuuttia. Opponointiryhmä voi halutessaan käyttää apuväli-
8 neenä esimerkiksi powerpoint -esitystä. Lisäksi ryhmä kirjaa seminaaritilaisuudessa muiden osallistujien ja ohjaajien olennaisimmat kommentit erilliselle paperille/sähköisesti. Opponointiryhmä antaa lopuksi omat kommenttinsa ja muut kirjatut kommentit alustavan teoriaosuuden tekijälle. 2.4.3 Kandidaatintutkielma Valmiin seminaaritutkielman ohjeellinen pituus on 30 35 tekstisivua + liitteet. Tyypillisesti tutkielma noudattelee seuraavaa rakennetta: NIMIÖLEHTI (ks. liite 3): Tarvittaessa KUVIO- TAI TAULUKKOLUETTELOT (ks. liite 8) SISÄLLYSLUETTELO (ks. liite 4) Varsinainen tekstiosa: päälukujen määrä voi vaihdella 4 6 välillä 1 JOHDANTO 1.1 Tutkielman taustaa (tai lähtökohdat, aihepiiri ja merkitys, tietty nimi) 1.2 Tutkimusongelmat ja rajaukset (tai tavoitteet ja tutkimusongelmat) 1.3 Keskeiset käsitteet (tai esimerkiksi rajaukset) 1.4 Tutkimusmenetelmät ja -aineisto (ja usein myös empiriaosuuden alkuun) 1.5Aikaisemmat tutkimukset (tai kirjallisuuskatsaus) 1.6 Teoreettinen viikehehys 1.7 Tutkielman rakenne (tai sisältö) 2 (vaihtoehtoisesti 2 ja 3) TEORIAOSUUS (oma otsikointi) 3 (vaihtoehtoisesti 4 tai 3 ja 4 tai 4 ja 5) EMPIRIAOSUUS (oma otsikointi) - esimerkiksi seuraavia asioita pitää käsitellä: aineiston kuvaus, kohderyhmä, aineiston keruu ja käsittely, keskeiset tulokset ja niiden analysointi ja tulosten yhteenveto 4 (vaihtoehtoisesti 5 tai 6) YHTEENVETO - esimerkiksi: tutkimusongelmiin vastaaminen, tutkielman arviointi ja lopuksi (kehittämisehdotuksia, tulevaisuus ja jatkotutkimusehdotuksia) LÄHDELUETTELO (ks. liite 6) LIITTEET (esimerkiksi kyselylomake, haastattelukysymykset ja muut tarvittavat liitteet, ks. liite 7)
9 Edellä esitetty rakenne on yksi mahdollisuus tutkielman rakenteeksi. Tutkielman rakenne voi tutkimuksellisista syistä poiketa tästä rakenteesta esimerkiksi silloin, kun kyseessä on teoreettisempi tutkielma. Näiden ohjeiden yhteyteen on kerätty tutkielman tekijän tarkistuslista (liite 2), jota tutkielmaa tehtäessä kannattaa hyödyntää. Tarkistuslistan avulla tekijä voi helposti tarkistaa, ovatko tutkimuksen perusasiat kunnossa. Apua tutkielman tekemiseen voit löytää aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ja valmistuneista tutkimuksista (esimerkiksi vakuutustieteen valmistuneet pro gradu tutkielmat: (http://tampub.uta.fi/browse). Tampereen yliopistossa on ohjeita tutkielman tekemisestä saatavissa esim. seuraavien www-sivujen kautta. Tieteellinen kirjoittaminen: Kielikeskuksen itseopiskelustudio): http://www15.uta.fi/selfaccess/language.php?menu=fin&lang=suo Kirjaston oppaita: http://libguides.uta.fi/etusivu Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto FSD: http://www.fsd.uta.fi/fi/ (sisältää muun muassa menetelmäopetuksen tietovarannon ja aineistonhallinnan käsikirjan 2.5 Kandidaatintutkielman ohjaus Tutkielman ohjaus tapahtuu pääasiassa seminaaritapaamisissa. Oppimista tapahtuu sekä oman tutkimustyön että muiden seminaarilaisten töiden ongelmakohtia käsittelemällä. Yleiset tutkielman tekoon liittyvät asiat käsitellään seminaaritapaamisissa. Lisäksi opiskelija saa ohjausta omaan työhönsä liittyvissä erityiskysymyksissä ohjaajalta. Opiskelijan kannattaa pitää mielessä, että ohjaajan tapaamiseen tulee valmistautua. Mitä selkeämmässä muodossa omat pohdinnat ja esitettävät kysymykset ovat, sitä rakentavampaa ja tutkimustyötä edesauttavampaa keskustelua ohjaajan kanssa voidaan käydä. Vastuu tutkielman tekemisestä ja sen ratkaisuista on kuitenkin tutkielman tekijällä. Kandidaatintutkielma on siis itsenäinen työ, mutta sen tekemistä tukevaa ohjausta on mahdollista saada. Lisätukea saa opponointi- ja seminaariryhmältä.
10 2.6 Kypsyysnäyte Kandidaatin tutkintoa varten opiskelijan tulee kandidaatintutkielman lisäksi kirjoittaa tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte. Kypsyysnäytteeseen voi ilmoittautua sen jälkeen, kun tutkielma on jätetty tarkastettavaksi. Kypsyysnäytteen tehtävänä on osoittaa, että opiskelija on perehtynyt tutkielman aihepiiriin ja että opiskelijalla on hyvä suomen tai ruotsin kielen taito. Kypsyysnäyte kirjoitetaan sillä kotimaisella kielellä, jolla opiskelija on saanut koulusivistyksensä. Jos opiskelijan koulusivistyskieli on muu kuin suomi tai ruotsi, kypsyysnäyte kirjoitetaan englannin kielellä tai sillä kielellä, millä koulutus pääasiallisesti annetaan. Ammattikorkeakoulututkintoa varten annetussa kypsyysnäytteessä osoitettu suomen tai ruotsin kielen taito rinnastetaan aiempaa korkeakoulututkintoa varten osoitettuun kielitaitoon. Kypsyysnäyte kirjoitetaan pääsääntöisesti sähköisenä tenttinä, jonka ajankohta sovitaan tutkielman vastuuohjaajan kanssa. Kypsyysnäyte kirjoitetaan aina esseemuotoisena silloin, kun opiskelija ei ole aiemmin osoittanut kielitaitoa kypsyysnäytteellä. Tällöin opiskelija kirjoittaa pohtivan, asiatyylisen esseen jostain tutkielmaan liittyvästä aiheesta. Aihe valitaan vakuutustieteessä tavallisesti kahdesta opettajan antamasta vaihtoehdosta. Ohjaajat antavat tarkempia ohjeita kypsyysnäytteestä. Tutkielman vastuuohjaaja tarkistaa kypsyysnäytteen asiasisällön ja kielikeskus suomen kielen. Kypsyysnäytteen sisällön arvioinnissa käytetään seuraavia arviointiperusteita: sisällön tulee vastata tehtävänantoa, oman tutkimusaiheen tuntemus, esseen tulee olla looginen ja koherentti kokonaisuus. Sisällön tarkastaja päättää sisällön hyväksymisestä tai hylkäämisestä annettujen kriteerien pohjalta. Tämän jälkeen tarkastaja lähettää sisällöltään hyväksytyn kypsyysnäytteen kielikeskukseen, jonka jälkeen kielentarkastaja arvioi kieliasun. Kypsyysnäyte arvioidaan hyväksytty/hylätty asteikolla. Myös sisältö ja rakenne nivoutuvat kieliasuun, joten esimerkiksi puuttuva johdanto tai yhteenveto voi johtaa kieliasun hylkäämiseen. Johdannossa on hyvä tuoda myös esille, että kyse on vakuutustieteen kandidaatin tutkielmasta ja mistä tutkimusaiheesta tutkielma on tehty. Jos kypsyysnäyte on hylätty, opiskelija kirjoittaa uuden kypsyysnäytteen samasta aiheesta.
11 Kypsyysnäytteen kirjoittamista koskevat ohjeet ovat seuraavat: Tampereen yliopiston ohjeet kypsyysnäytteen kirjoittajalle Hyväksytty opetusneuvoston kokouksessa 11.6.2012 Kypsyysnäyte on noin yhden konseptiarkin (450 600 sanaa) mittainen asiatyylinen, esseetyyppinen teksti. Se kirjoitetaan opinnäytteen pohjalta, mutta se on itsenäinen teksti. Valitse annetuista aiheista yksi. Noudata tarkasti tehtävänantoa. Mikäli et tee kypsyysnäytettä sähköisesti, kirjoita teksti selvällä käsialalla (älä kuitenkaan tikkukirjaimilla). Jätä sivuille marginaalit. Otsikoi teksti ja tarkista, että sisältö ja otsikko vastaavat toisiaan. Merkitse myös tehtävänannon tai otsikon numero. Varmista, että teksti on yhtenäinen kokonaisuus. Jäsentele teksti ja osoita kappalejako selvästi. Älä käytä väliotsikoita, kuvioita äläkä taulukoita. Käsittele aihettasi pohdiskelevasti sen sijaan, että vain luettelisit muistamasi asiat. Kiinnitä erityistä huomiota tekstin luettavuuteen ja havainnollisuuteen. Oikolue tekstisi. Kypsyysnäytteen hyväksyminen edellyttää sekä sisällön että kieliasun hyväksymistä. 2.7 Kandidaatintutkielman arviointi- ja tarkastusprosessit Kandidaatintutkielma on yliopistollinen opinnäyte, jonka tekemisessä opiskelijan tulee noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä sekä opiskelun ja tutkimuksen eettisiä periaatteita opetussuunnitelmassa kuvattujen osaamistavoitteiden pohjalta. Jättäessään opinnäytteensä tarkastettavaksi opiskelijan edellytetään tuntevan ja noudattavan oman tutkintonsa tason mukaisia hyviä tieteellisiä käytäntöjä, ks. Tampereen yliopiston tutkijakoulun antamat ohjeet hyvän tieteellisen käytännön osaamistavoitteista eri tutkintotasoilla: https://intra.uta.fi/portal/documents/159280/362455/htk_tutkintojen_opseissa_ohje_15102014.pdf/8c8044f5-b127-42b8-9ee8-9d99277d0877 Kandidaatintutkielma jätetään arvioitavaksi sähköpostitse pdf-tiedostona. Kandidaatin tutkielma pitää tallentaa yhtenä tiedostona pdf-muotoon omalla nimelläsi, lisää myös opintosuuntasi (esim. Helminen_vakuutus ja riskienhallinta_kandidaatintutkielma.pdf). Pdf-tiedosto lähetetään samanaikaisesti sekä tutkielman vastuuohjaalle että osoitteeseen tutkielmat.jkk@uta.fi. Johtamiskorkeakoulun ohjeet tutkielman palauttamisesta ovat saatavissa: http://www.uta.fi/jkk/opiskelu/kaytannot/tutkielmien_palauttaminen.html.
12 Kandidaatintutkielman tarkastaa opintojaksosta vastaava opettaja ja hyväksyy opintojaksosta vastaava opettaja/yksikön johtaja tai hänen määräämänsä opettaja tarkastajan lausunnon perusteella. Opinnäyte on arvioitava neljän viikon kuluessa kypsyysnäytteen kirjoittamisesta. Kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma, muodostavat yhdessä 10 opintopisteen kokonaisuuden, joka arvostellaan asteikolla yhdestä viiteen. Arvosteluasteikko on seuraava: 1 = välttävä, 2 = tyydyttävä, 3 = hyvä, 4 = kiitettävä ja 5 = erinomainen. Arvioitavien kohtien painoarvo on erilainen, joten arvosana ei muodostu suoraan eri pisteiden keskiarvosta. Lisäksi lausuntoon kirjataan lyhyesti sanalliset kommentit. Kirjallisten töiden lisäksi arvosteluun vaikuttavat suulliset esitykset, opponoinnit, kypsyysnäyte sekä yleinen aktiivisuus seminaaritapaamisissa. Arvosana viedään yhteismerkintänä rekisteriin, joten seminaarin opintopisteet voi saada vasta kandidaatintutkielman valmistumisen jälkeen. Kandidaatintutkielman arviointiperusteet on lueteltu seuraavassa linkissä: http://www.uta.fi/jkk/opiskelu/kaytannot/tutkielmat/jkk_kandi_yl_arviointiperusteet.pdf. Malli kandidaatintutkielman lausunnosta on liitteenä 9. 3 TUTKIELMAN MUOTOSEIKAT Tutkielmassa on tärkeintä sen asiasisältö. Jotta sisältö välittyisi lukijalle oikein, on tutkielman jäsennyksen, kieliasun ja ulkoasun oltava myös kunnossa. Lisäksi esitystavan on oltava looginen ja yhtenäinen. Seuraavassa esitetään, millaisia muotovaatimuksia vakuutustieteessä on kirjallisissa esityksissä. Mikäli opiskelijat ovat saaneet muualta yliopistosta erilaisia ohjeita, niin noudatetaan kuitenkin kaikissa vakuutustieteen kirjallisissa töissä omia ohjeita. Ohjeiden tarkoituksena on vapauttaa kirjoittaja esitystapaan liittyvien yksityiskohtien pohtimisesta ja siten lisätä itse tutkimuksen sisällön rakentamiseen käytettävää aikaa. Ohjeissa ei ole kuitenkaan voitu huomioida kaikkia muotoseikkoihin liittyviä yksityiskohtia. Tärkeintä on noudattaa muotoseikoissa yhtenäistä käytäntöä läpi tutkielman. Valmis tutkielma sisältää nimiösivun, sisällysluettelon, varsinaisen tekstiosuuden, lähdeluettelon ja mahdolliset liitteet. Kuvio- ja/tai taulukkoluettelo voidaan lisätä sisällysluettelon jälkeen, jos kuvioita
13 tai taulukoita on paljon. Tutkielman nimiösivu tehdään liitteessä 3 esitetyn mallin mukaisesti. Tutkielman nimen tulee vastata tutkielman sisältöä. 3.1 Kirjasintyyli, riviväli, marginaalit ja otsikointi ym. Tutkielman kirjasintyylinä käytetään esimerkiksi Times New Romania (pistekoko 12) tai vastaavaa muuta kirjasintyyliä. Tarvittaessa korostukset tehdään kursiivilla. Erityistapauksissa voidaan käyttää myös lihavointia, mutta ei alleviivausta. Turhia korostuskeinoja kannattaa kuitenkin välttää. Tekstisivun vasen marginaali on 2,5 cm ja oikea 2,5 cm (kirjaston ohjeiden mukaan 2 cm riittää); yläja alamarginaalit ovat 2,5 cm. Tekstin riviväli on 1,5. Sisällysluettelossa, alaviitteissä, lähdeluettelossa yms. riviväli on kuitenkin 1. Tutkielman molemmat reunat tasataan ja tutkielmassa voidaan käyttää automaattista tavutusta. Tutkielman nimen ja otsikoiden perään ei merkitä pistettä. Tutkielman nimi kirjoitetaan isoin kirjaimin, lihavoituna pistekoolla 16. Pääotsikot kirjoitetaan isoin kirjaimin, lihavoituna pistekoolla 14. Pääotsikkonumeroiden eikä muidenkaan otsikkonumeroiden viimeisen numeron jälkeen merkitä pistettä. Alaotsikot kirjoitetaan pienin kirjaimin lihavoituna pistekoolla 14 ja seuraavat alaotsikot kirjoitetaan pienin kirjaimin lihavoituna pistekoolla 12. Pääotsikoiden jälkeen ja ennen niitä on kaksi tyhjää riviä ja muiden otsikoiden jälkeen yksi tyhjä rivi. Otsikoinnissa on hyvä muistaa, että rinnasteisia alalukuja täytyy olla vähintään kaksi (esim. alaluvut 3.1 ja 3.2, ei ainoastaan alaluku 3.1). Otsikot ja teksti aloitetaan vasemmasta marginaalista. Kappaleiden väliin tulee yksi rivinvaihto. Lukujen ja kappaleiden väliin ei saa jättää tarpeettomia välejä. Sivujen numerointi alkaa johdantoluvusta eli varsinaisesta tekstiosasta ja jatkuu viimeisen sisältöluvun tai tutkielman loppuun asti. Sivunumero merkitään sivun ylä- tai alaosaan keskelle. Malli tekstisivusta on liitteenä 5.
14 3.2 Kuviot, taulukot ja matemaattiset kaavat Havainnollinen esitystapa edellyttää usein erilaisten kuvioiden ja taulukoiden käyttöä. Tutkimusraportissa kaikkia muita paitsi taulukoita ja kaavoja kutsutaan kuvioiksi. Kuviot ja taulukot numeroidaan juoksevasti kumpikin omana numerosarjanaan. Numeron jälkeen ei merkitä pistettä. Kuviot ja taulukot on otsikoitava. Kuvioissa numero ja nimi merkitään niiden alapuolelle, kun taas taulukoissa niiden yläpuolelle. Tekstin kannalta tarpeettomia kuvioita tai taulukoita ei pidä esittää. Mahdolliset lähdetiedot merkitään kuvioiden ja taulukoiden alapuolelle. Jokaiseen kuvioon ja taulukkoon on viitattava tekstissä. Viittaukset taulukoihin ja kuvioihin tehdään numeroviittauksin, joten teksti voi jatkua taulukosta tai kuviosta huolimatta. Taulukko tai kuvio voidaan siten myös siirtää seuraavalle sivulle, ellei se mahdu jäljellä olevaan sivutilaan. Tekstissä tuodaan esille, mistä kuviosta tai taulukosta on kyse ja mitkä ovat sen ydinkohdat. Kuvioiden ja taulukoiden malleja voit katsoa esimerkiksi kirjasta Hirsjärvi ym. 2009: Tutki ja kirjoita. Jos tutkimusraportissa esitetään matemaattisia kaavoja, numeroidaan myös ne omana numerosarjanaan, jolloin niihin voidaan myös viitata yksiselitteisesti (kaava 1). 2 ( 1) x y x 2 ( + ) = + 2xy + y 2 Kaavan matemaattiset merkinnät on kirjoitettava selkeästi. Kaikki kaavassa käytetyt symbolit on määriteltävä täsmällisesti. Kaavojen kirjoittamisessa kannattaa käyttää apuna tekstinkäsittelyjärjestelmän kaavaeditoria, jos se vain on mahdollista. Kaavoissa käytetyn fonttikoon on oltava yhteensopiva tekstiesityksen kanssa. Jos kuvioita ja taulukoita on useita, on hyvä tehdä erillinen kuvio- ja/tai taulukkoluettelo. Malli on liitteenä 8. 3.3 Lähdeviitteet Lähdeviite on merkittävä aina, kun kirjoittaja viittaa jonkun toisen ajatuksiin joko suorasti (sanatarkka lainaus) tai epäsuorasti (omin sanoin lähteeseen perustuen). Lähdeviite merkitään vakuutustieteessä
15 tekstinsisäisesti lainatun kohdan yhteyteen. Tekijän huomautukset, esimerkiksi lisätiedot, esitetään pääsääntöisesti alaviitteinä. Jos lähdeviite koskee yhtä virkettä, tekstinsisäinen viite merkitään sulkeisiin ennen loppupistettä. Jos tekstinsisäinen viite koskee useampia edeltäviä virkkeitä, sulkeissa oleva lähdeviitelauseke sijoitetaan vasta viimeisen virkkeen loppupisteen jälkeen. Sulkujen sisälle ei laiteta pistettä. Jos viittaus koskee lähteen tiettyä kohtaa, lähdeviite varustetaan sivunumerolla. Jos taas viitataan koko kirjaan tai artikkeliin, sivunumeroa ei merkitä. Tekstinsisäiset viitteet merkitään seuraavilla tavoilla: a. Viittaus yhteen lähteeseen jos kirjoittajia on yksi: Virkkeen sisällä: Virkkeen lopussa: Lehdon (2004, 50 51) mukaan (Lehto 2004, 50 51, 100). yhden virkkeen viittaus jos kirjoittajia on kaksi: Virkkeen sisällä: Virkkeen lopussa: Hiltusen ja Kiviniemen (2010, 22) mukaan...tai Hiltusen & Kiviniemen....Suomessa. (Hiltunen & Kiviniemi 2010, 104) kahden tai useamman virkkeen viittaus jos kirjoittajia on kolme tai useampia: Ensimmäisellä kerralla kirjoitetaan kaikki nimet. Seuraavissa viittauksissa ensimmäisen nimen jälkeen lisätään lyhenne ym. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin neljä, voidaan käyttää jo ensimmäisellä kerralla lyhyempää muotoa. Virkkeen sisällä: Aron, Kivekkään ja Martimon (2004) mukaan... Virkkeen lopussa: (Aro, Kivekäs & Martimo 2004). Virkkeen sisällä myöhemmin: Aron ym. (2004) mukaan... Virkkeen lopussa myöhemmin: Suomessa. (Aro ym. 2004) b. Viittaus useampaan kuin yhteen lähteeseen
16 Jos viitataan saman tekijän useaan julkaisuun, niin julkaisut laitetaan aikajärjestykseen. Jos sivunumeroihin ei viitata, niin lähteet erotetaan pilkulla. (Suominen 1998, 2005). Jos viittauksia on myös sivunumeroihin, niin lähteet erotetaan puolipisteellä. (Suominen 1998, 54; 2005, 100 108) Jos samalta tekijältä on samalta vuodelta useita julkaisuja, niin julkaisuun viitataan sekä tekstissä että lähdeluettelossa vuosilukuun lisätyn kirjaimen avulla juoksevia aakkosia käyttämällä. (esim. Aro 2004a ja 2004b). Jos viitataan useiden tekijöiden eri julkaisuihin, julkaisut erotetaan toisistaan puolipisteellä ja lähdetiedot merkitään sulkeissa aakkos- tai aikajärjestykseen. (Marshall 2001; Suominen 2005) Kysymykseen voi tulla myös ns. tärkeysjärjestys eli ensin merkitään päälähde, jonka jälkeen toiseen lähteeseen viitataan ks. myös tai ks. lisäksi merkinnällä. (Vaughan 1997, 60 64; ks. myös Marshall 2001). c. Viittaus toissijaiseen lähteeseen Lähteiden käytön pääsääntönä on, että lähteenä käytetään aina alkuperäistä lähdettä. Joskus kuitenkin alkuperäistä lähdettä ei ole saatavilla, jolloin tekstissä joudutaan viittaamaan toissijaiseen lähteeseen. Sekä alkuperäinen että toissijainen lähde merkitään lähdeluetteloon, joten alkuperäisestä lähteestä tarvitaan myös lähdetiedot. Toissijaisen lähteiden käytössä on kuitenkin oltava kyse perustellusta poikkeustapauksesta (esimerkiksi vanhasta kirjasta, joka on huonosti saatavilla). Toissijaista lähdettä käytettäessä viittaus alkuperäiseen lähteeseen merkitään seuraavien esimerkkien mukaisesti: (Vuorinen 1991, Silvosen 1992, 150 mukaan) tai Vuorisen (1991) laatimassa yhteenvedossa (ks. Silvonen 1992, 150)...tai Vuorinen (1991) ehdotti ongelmien ehkäisyä valtion tukitoimilla (Silvonen 1992, 150).
17 d. Viittaus lähteeseen, jolla ei ole henkilötekijää Kaikissa lähteissä ei ole mainittu henkilötekijöitä. Tällaisia lähteitä ovat esimerkiksi eri organisaatioiden julkaisut (ei tekijää tiedossa), hallituksen esitykset ja lait. Tällaisen lähteen viitteeksi merkitään julkaisun nimi (tai julkaisijayhteisön nimi) vuosilukuineen tai julkaisun nimen alusta kaksi tai kolme sanaa, joiden mukaisesti julkaisu löytyy myös lähdeluettelosta. (Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 2011) (Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain 11 luvun muuttamisesta HE 316/210) Ensimmäisen kerran koko nimi, sitten voidaan käyttää lyhennettä (Vakuutusyhtiölaki 18.7.2008/52) Ensimmäisen kerran koko nimi, sitten voidaan käyttää lain nimeä tai sen lyhennettä e. Viittaus henkilölähteisiin Haastatteluista ja muista vastaavista tiedonannoista merkitään jokin tunnistetieto (tilanteesta riippuen henkilön nimi, organisaatio, asema organisaatiossa, ikä, sukupuoli tms.). Jos henkilö edustaa tiettyä organisaatiota, mainitaan organisaation nimi ensimmäisellä kerralla. Myöhemmin riittää henkilön nimi. Lähdeluetteloon tehdään tarkempi selvitys henkilölähteistä (esim. haastatellut henkilöt, nimi, asema ja haastattelupäivämäärä). Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala arvioi Rantala (2015) arvioi tai
18 3.4 Suorat lainaukset Suorat lainaukset tulevat kyseeseen muun muassa silloin, kun 1) lähteen tyyli on erottamattomasti osa asiasisältöä ja siitä halutaan antaa näyte 2) tieto on niin merkittävää tai sen lähde on niin arvovaltainen, että on tarpeen pitää se muuttamattomana 3) tieto on alkuperäisessä muodossaan ilmaistu niin tarkasti ja vakuuttavasti, että sen muokkaaminen vääristäisi tiedon sisältöä. Suora lainaus merkitään lainausmerkkien sisään sanatarkasti, ja se varustetaan sivunumerolla. Jos lainattavasta tekstistä jätetään pois sanoja tai lauseita, poisjätetty kohta korvataan kahdella peräkkäisellä ajatusviivalla tai kolmella pisteellä. Lainaajan mahdolliset omat lisäykset tai kommentit merkitään lainattavaan tekstiin hakasulkeisiin. Jos suora lainaus on pitkä (neljä riviä tai pitempi) lainaus sisennetään yhden sarkaimen verran vasemmasta reunasta, jolloin lainausmerkit voidaan jättää pois sisentäminen osoittaa, että kyseessä on suora lainaus. Tällöin suora lainaus voidaan kirjoittaa pienemmällä fonttikoolla ja/tai kursiivia käyttäen. Seuraavassa on esimerkkejä suorien lainauksien käyttämisestä: Sitaatti on useamman virkkeen pituinen (tässä tapauksessa kaksi virkettä). Se on kokonaisuudessaan merkittävä lainausmerkkien väliin, joten viimeisen virkkeen lopettava piste tulee ennen lainauksen lopussa olevaa lainausmerkkiä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 360) Sitaatti on useamman virkkeen pituinen (tässä tapauksessa kaksi virkettä). Se on kokonaisuudessaan merkittävä lainausmerkkien väliin, joten viimeisen virkkeen lopettava piste tulee ennen lainauksen lopussa olevaa lainausmerkkiä. Lähdeviite varustetaan tällaisissa tapauksissa yleensä pisteellä. Vasta sen jälkeen tulee viitteen ympärillä olevien kaarisulkeiden oikeanpuoleinen osa. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa sulkeiden sisässä oleva itsenäinen lähdeviite on useimmiten pisteetön. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 360)
19 Vakuutustieteessä noudatetaan jälkimmäistä, kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden mukaista lähdeviitteen merkitsemistapaa. 3.5 Lähdeluettelo Lähdeluettelo sijoitetaan tekstin loppuun. Lähdeluetteloon merkitään kaikki ja vain se kirjallisuus ja muut lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Lähdeluettelossa käytetyt lähteet ryhmitellään alaotsikoiden jälkeen esimerkiksi seuraavasti: kirjallisuus, oikeudelliset lähteet (lait, hallituksen esitykset ym.) henkilölähteet ja Internet-lähteet. Kirjallisuuteen voidaan sisällyttää myös esim. artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä, artikkelit tieteellisissä aikakauslehdissä, muut lehtiartikkelit, oppikirjat ja opinnäytteet. Tarvittaessa lähteitä voidaan jaotella eri lähdetyyppeihin laajemmin. Lähdemerkinnät aloitetaan vasemmasta marginaalista. Lähdeluettelon riviväli on yksi. Esimerkki lähdeluettelosta on liitteenä 6. a. Kirjallisuus Lähdeluetteloon merkitään seuraavia tietoja käytetyistä lähteistä (lähdetyypin mukaan): 1) kirjoittajan (kirjoittajien) sukunimi ja etunimi kokonaisuudessaan 2) paino- tai julkaisuvuosi 3) teoksen tai kirjoituksen nimi 4) painos (jos useita) 5) paino- tai julkaisupaikka 6) julkaisija tai esimerkiksi konferenssin järjestäjä 7) koko teoksen toimittaja 8) koko teoksen nimi 9) viitatun artikkelin sivut 10) sarjan nimi ja numero 11) lehden nimi 12) vuosikerran eli volyymin numero 13) lehden numero 14) muut tarvittavat tiedot Saman kirjoittajan julkaisut laitetaan järjestykseen julkaisuajankohdan mukaan vanhimmasta nuorimpaan. Jos samalta vuodelta on useita julkaisuja, julkaisun otsikot laitetaan aakkosjärjestykseen.
20 Tällöin vuosiluvun jälkeen merkitään pieni kirjain (a, b, c jne.) lähteiden tunnistamiseksi. Jos samalta kirjoittajalta on sekä yksin että toisten kanssa kirjoitettuja teoksia, yksin kirjoitetut teokset merkitään ennen toisten kanssa kirjoitettuja. b. Oikeudelliset lähteet Oikeudelliset lähteet merkitään lähdeluettelossa oman otsikkonsa alle aakkosjärjestyksessä. Lähdemerkintään tarvitaan nimitietojen lisäksi lähteen vuosiluku ym. tiedot, jos niitä on. Esimerkkinä vakuutusyhtiölaki (18.7.2008/52). Oikeudelliset lähteet voidaan merkitä myös lähdeluetteloon kirjallisuuden alle, jos niitä on vain muutama. c. Internet-lähteet Internet-sivuilla esitetään monenlaista materiaalia, joten tiedon on oltava luotettavaa ja soveltuvaa tieteellisen tutkielman lähteeksi. Digitaalisten lähteiden viittaamisen perusta on sama kuin muidenkin lähteiden: tavoitteena on, että lähde olisi viitteen avulla identifioitavissa ja annettu tieto tai viittaus tarkistettavissa. Verkkolähteiden identifiointiin tarvittavia perustietoja ovat dokumentin laatijan nimi (useimmiten organisaation nimi), dokumentin otsikko, julkaisufoorumi tai sijaintipaikka ja päiväys. Dokumenttien sijaintipaikka pyritään pääsääntöisesti ilmoittamaan URL-osoitteena (Uniform Resource Locator), jolloin dokumentit voidaan hakea www-selaimella. Viitteestä on ilmettävä sivun omistaja ja sivun sisältö, jos se on määriteltävissä. Päivämäärä, jolloin sivu on luettu, on oleellinen, koska sivujen sisältö ja osoitteet voivat muuttua. Samasta syystä on tärkeää, että www-sivusta ilmoitetaan osoitteen lisäksi muutakin informaatiota, sillä vaikka sivun osoite olisi muuttunut tai koko sivu poistettu verkosta, on mahdollista hakea näitä ns. kuolleita sivuja Internet-arkistoista. Tarvittaessa tutkielman tarkastajat voivat pyytää näyttämään kopion tai tallennuksen tietystä sivusta. Käytettäessä useampia saman omistajan www-sivuja lähdeluettelossa mainitaan kaikkien käytettyjen sivujen tarkat osoitteet, kun taas lähdeviitteeseen merkitään sivuston etusivun osoite. Jos tutkielman lähteenä on käytetty yhtä tietyn omistajan www-sivua, lyhennetään lähdeviitteessä www-sivun URLosoite seuraavasti: www.uta.fi 2015 ja lähdeluettelossa mainitaan koko osoite lukemisajankohtineen. Esimerkkinä yliopiston sivuilta Vakuutuksen ja riskienhallinnan opintosuunnan kuvaus: http://www.uta.fi/jkk/kat/opintosuunnat/kvr.html. Jos lähteenä on käytetty useaa saman omistajan www-sivua, lyhennetään lähdeviitteessä URL-osoite merkitsemällä sivun pääosoitteen jälkeen juok-
21 seva kirjaintunnus (esim. www.uta.fi 2015a). Lähdeluetteloon www-sivu merkitään aina kokonaisuudessaan lukemisajankohtineen ja lähteen loppuun merkitään lähdeviitteessä käytetty kirjain (esim. http://www.uta.fi/jkk/kat/opintosuunnat/kvr.html 2015a). Lisäksi lähdeluetteloon merkitään sivun otsikko tai sitä kuvaava nimi (ks. liite 6). Lähdeviite voidaan merkitä myös organisaation nimellä, josta esimerkkinä (Tampereen yliopisto 2015). Internet-lähteiden ryhmittelyssä on noudatettava omaa harkintaa ja sovellettava se kyseessä olevan tutkielman tarpeisiin. Toisin sanoen lähdeluetteloon ei kannata tehdä omaa kohtaa nimikkeellä "Internet-lähteet", jos on löytänyt Internetistä yhden Internet-lähteen, jota haluaa käyttää. Internet sisältää paljon erilaisia julkaisuja, joita julkaistaan lisäksi painettuna. Tällainen julkaisu merkitään kirjallisuuden alle julkaisun tiedoilla, jonka lisäksi merkitään Internet-sivuston osoite kuten Internet-lähteissä. Tällaisessa tapauksessa lähdetietoja ei viedä toiseen kertaan Internet-lähteisiin. Jos Internetsivuston tarkka osoite on pitkä ja monimutkainen, merkitään lähdeluetteloon vain etusivun osoite. Lähdeluettelo: Tenhunen, Sanna & Vaittinen, Risto. 2010. Eläkejärjestelmän automaattiset vakautusmekanismit: teoriaa ja kokemuksia jarruista ja elinaikakertoimista. Raportteja 2010: 7. Helsinki: Eläketurvakeskus. (saatavissa www.etk.fi 2011) Lähdeviite: (Tenhunen & Vaittinen 2010) Internetin kautta voidaan välittää viestejä ja lähteitä, jotka eivät kuitenkaan taltioidu tai arkistoidu verkkoon. Esimerkiksi sähköpostilaatikkoihin kertyvät kirjeet eivät ole julkisia dokumentteja, mutta niihin voidaan soveltaa samoja periaatteita kuin muuhunkin yksityiseen kirjeenvaihtoon. Tällaisessa tapauksessa mainitaan kirjeen kirjoittaja, otsikko, päivämäärä ja huomautus siitä, mistä kokoelmasta kirje löytyy.
22 Lähdeluettelo: Rantala, Jukka. Eläketurvakeskuksen rooli työeläkejärjestelmässä. Sähköpostikirje tekijälle 23.8.2015. Tekijän hallussa. Voidaan myös merkitä henkilölähteenä, ks. aiempi ohje. Lähdeviite: (Rantala 2015) 3.6 Liitteet Tutkielman liitteiksi voidaan laittaa sellainen aineisto, jota ei asian ymmärtämisen kannalta tarvitse esittää varsinaisessa tekstissä. Liitteissä voi olla esimerkiksi aineiston hankkimiseen liittyvää materiaalia, kuten kyselylomake ja haastattelukysymykset. Liitteet numeroidaan juoksevasti siinä järjestyksessä kuin niihin viitataan tekstissä. Liitteet olisi hyvä myös otsikoida. Malli liitesivusta on liitteenä 7.
23 LÄHDELUETTELO Kirjallisuus: Aro, Timo. 2004a. Lääkärinlausunnon merkitys. Teoksessa: Aro, Timo, Huunan-Seppälä, Antti, Kivekäs, Jukka, Kujala Santero & Tola, Sakari (toim.). Vakuutuslääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 54 64. Aro, Timo. 2004b. Toimintakyky työkyvyn arvion osana. Teoksessa: Matikainen, Eero, Huunan-Seppälä, Antti, Kivekäs, Jukka, Kujala Santero & Tola, Sakari (toim.). Toimintakyky. Arviointi ja kliininen käyttö. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 22-27. Aro, Timo, Kivekäs, Jukka & Martimo, Kari-Pekka. 2004. Vakuutuslääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 54 64. Groves, Robert M. 1990. Theories and Methods of Telephone Surveys. Annual Review of Sociology 16. 221 240. Hiltunen, Maija & Kiviniemi, Marja. Katsaus eläketurvaan vuonna 2009. Tilastoraportteja 6/2010. Helsinki: Eläketurvakeskus. Kuntoutusselonteko 2002. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:6. Helsinki: sosiaali- ja terveysministeriö. Lehto, Markku. 2004a. Toimintakyky terveydenhuollon tulosmuuttujana. Teoksessa: Matikainen, Esko; Aro, Timo; Huunan-Seppälä, Antti; Kivekäs, Jukka; Kujala, Santero; Tola, Sakari (toim.). Toimintakyky. Arviointi ja kliininen käyttö. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 18 21. Marshall, Christopher Lee. 2001. Measuring and Managing Operational Risks in Financial Institutions Tools, Techniques and Other Resources. Singapore: Wiley. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 2011. 22.6.2011. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Suominen, Arto. 1998. Riskienhallinnan mahdollisuudet ja kehityshaasteet. Teoksessa: Kuusela, Hannu & Ollikainen, Reijo (toim.). Riskit ja riskienhallinta. Tampere: Tampere University Press. 134 150. Suominen, Arto. 2005. Kokonaisvaltainen riskienhallinta yrityksen suojajärjestelmänä. Teoksessa: Kuusela, Hannu & Ollikainen, Reijo (toim.). Riskit ja riskienhallinta. Tampere: Tampere University Press. 148 169. Vaughan, Emmett J. 1997. Risk Management. New York: Wiley.
24 Oikeudelliset lähteet: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain 11 luvun muuttamisesta (HE 316/210). Vakuutussopimuslaki (28.6.1994/543). Vakuutusyhtiölaki (18.7.2008/52). Henkilölähteet: Rantala, Jukka. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja. Eläketurvakeskuksen asema työeläkejärjestelmässä. Sähköposti tekijälle 23.8.2015. Tekijän hallussa. Rantala, Jukka. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja. Haastattelu 31.8.2015. Internet-lähteet: Finanssialan keskusliitto: Palovahinkojen torjunta (23.8.2011a) http://www.fkl.fi/teemasivut/vahingontorjunta/palovahingot/sivut/default.aspx Finanssialan keskusliitto: Vastuullinen finanssiala (23.8.2011b) http://www.fkl.fi/tietoa_meista/vastuullisuus/sivut/default.aspx Tampereen yliopisto: Vakuutus ja riskienhallinta (15.9.2015) http://www.uta.fi/jkk/kat/opintosuunnat/kvr.html
25 LIITE 1 Tutkimusprosessin kuvaus SEMINAARIKÄYTÄNTÖ Kandidaatinseminaari Pro gradu seminaari (ks.ohje) Ennen seminaaria Seminaari Suullinen esitys Edeltävät opinnot - perusopinnot - aineopinnot - tietyt tutkimuskurssit tai seminaarin aikana Läsnäolopakko - pakollinen Tekijä - powerpoint tms. apuna - aiheanalyysi (10 min.) - tutkimussuunnitelma (10 min.) Edeltävät opinnot - kandidaatin tutkielma pakollinen - vakuutustieteen opintoja - KATLAS14 tai KATVRS40 (tai seminaarin aikana) Läsnäolopakko - pakollinen Tekijä - powerpoint tms. apuna - aiheanalyysi (10 min.) - tutkimussuunnitelma (10 min.) Kirjallinen esitys - Moodleen viimeistään viikkoa ennen esitystä Opponointiryhmä - powerpoint voi olla apuna (5 10 min.) - ohjaajien ja muiden osallistujien kommenttien kirjaaminen Ideapaperi - palautus sähköpostitse Tutkimussuunnitelma - palautus Moodleen Valmis tutkielma - palautettu ohjaajalle kahtena kappaleena Opponentti tai opponointiryhmä - powerpoint voi olla apuna (5 10 min.) - muiden osallistujien kommenttien kirjaaminen Aiheanalyysi - palautus Moodleen Tutkimussuunnitelma - palautus Moodleen Valmis tutkielma - palautus ohjeiden mukaan (ks. kirjasto) TUTKIELMAN TEKO Kandidaatintutkielma Pro gradu -tutkielma Aiheen valitseminen ja hyväksyttäminen Tutkimuksen toteuttaminen Kirjallinen esitys - oma vastuu - oma mielenkiinto - resurssit - toimeksiannot - aihe hyväksytettävä ohjaajalla ei sitoumuksia ennen tätä (ks. ideapaperi) Tutkimussuunnitelma (aiemmin ideapaperi) - n. 5 6 sivua - ks. ohjeet sisällöstä Alustava teoriaosuus - n. 7 8 sivua - ks. ohjeet sisällöstä - oma vastuu - oma mielenkiinto - resurssit - toimeksiannot - aihe hyväksytettävä ohjaajalla ei sitoumuksia ennen tätä Aiheanalyysi - n. 5 sivua - ks. ohjeet sisällöstä Tutkimuksen suunnitteleminen Kirjallinen esitys Tutkimussuunnitelma - 10 sivua - ks. ohjeet sisällöstä Tutkimuksen toteuttaminen Itsenäistä tutkimustyötä Itsenäistä tutkimustyötä Raportoiminen Kirjalliset esitykset Tarkastus Seminaaritutkielma - ohjeellinen pituus 30 35 tekstisivua - ks. ohjeet muotoseikoista - yksi tarkastaja - oikeakielisyys - jättämisen jälkeen ei enää korjauksia Pro gradu -tutkielma - ohjeellinen pituus 70 80 sivua - ks. ohjeet muotoseikoista - kaksi tarkastajaa (1. tarkastaja vastuuohjaaja) - oikeakielisyys - jättämisen jälkeen ei enää korjauksia Kirjallinen esitys Kypsyyskoe (kieli + asiasisältö) Tiivistelmä tai kypsyyskoe (asiasisältö) Valmistuminen 10 op 40 op (jatkossa neljässä erässä)
26 LIITE 2: Tutkielman tekijän tarkistuslista 1. Kandidaatintutkielman nimi ja johdattelu aiheeseen Vastaako tutkielman otsikko sen sisältöä? Onko otsikko selkeä? Onko tutkielman alussa johdateltu riittävästi tutkimusaiheeseen/ilmiöön ja miksi se on relevantti tutkitussa kontekstissa? 2. Tarkasteltavien ongelmien ja asetettujen tavoitteiden hahmottaminen sekä rajausten asettaminen Onko tutkielman alussa ilmoitetut tavoitteet ja ongelmat ilmaistu selvästi ja perustellusti? Miten tutkimusongelmat on ymmärretty? Onko jotain olennaista sivuutettu ajatellen tutkimusaihetta ja kontekstia? Ovatko kaikki esitetyt ongelmat tutkimuksen tavoitteiden kannalta tarpeellisia? Kuinka esitettyjä ongelmia on käsitelty tutkielmassa? Onko tutkielmassa asetettu riittävät rajaukset ja onko ne perusteltu hyvin? Ovatko perustelut riittävät ja oikeat? Onko rajattu ulkopuolelle jotain, joka olisi pitänyt käsitellä tutkielmassa? 3. Tutkimusmenetelmät Kuinka käytetyt menetelmät on ilmaistu? Vastaako asian käsittely ilmoitettua menetelmää? Olisiko jollain toisella menetelmällä voitu ehkä päästä parempiin tuloksiin huomioiden valittu tutkimusasetelma? 4. Lähteiden valinta ja käyttö Mihin lähteisiin työ perustuu? Onko lähteiden valinta käsiteltävän tutkimustehtävän kannalta perusteltu (tutkimusaihe/ilmiö, teoreettinen viitekehys (tausta- ja tulkintateoria, tutkimusongelmat ja rajaukset)? Puuttuuko lähteistä jotain aiheen kannalta olennaista? Onko lähteitä ymmärretty ja tulkittu oikein? Onko jotain tutkimusasetelman kannalta olennaista jäänyt huomaamatta lähdeaineistossa? 5. Tutkielman rakenne Onko käytetty rakenne asetettujen tutkimusongelmien ja tavoitteiden sekä tutkimuksen tulosten esittämisen kannalta tarkoituksenmukainen? Eteneekö tutkielma johdonmukaisesti ja onko rakenne selkeä? Tekeekö rakenne tutkielmasta tasapainoisen vai saako jokin teema suhteettomasti huomiota tai saako vastaavasti jokin teema liian vähän huomiota? 6. Johtopäätösten tekeminen Seuraavatko tutkielmassa esitetyt johtopäätökset tutkielmassa asetetuista tutkimusongelmista? Olisiko tutkija voinut tehdä aineistonsa pohjalta vielä muita päätelmiä? Ovatko tutkijan päätelmät tutkimusaineiston kannalta liian rohkeita tai liioiteltuja? 7. Lähdeviitteet Onko viitteissä esitetty dokumentaatio riittävä? Onko viitteissä annetut tiedot oikein? Onko viitteiden merkitsemisessä käytetty johdonmukaisesti samaa merkitsemistapaa? Onko merkitsemistapa riittävä ja selkeä? Vastaavatko viitteiden merkinnät lähdeluettelon merkintöjä? 8. Tutkimuksen kieli ja tyyli Onko tutkielmassa käytetty kieli ja tyyli tutkimuksen tarkoitukseen nähden sopivaa? Onko tutkielma kieliopillisesti moitteeton ja sujuva? 9. Lähdeluettelo Onko lähdeluettelossa mainittu kaikki käytetty aineisto? Ovatko käytetyt merkinnät selkeitä, yksiselitteisiä, johdonmukaisia ja riittäviä?
27 LIITE 3: Nimiölehden malli TAMPEREEN YLIOPISTO Johtamiskorkeakoulu KANDIDAATINTUTKIELMAN OTSIKKO Vakuutustiede Kandidaatintutkielma Syyskuu 2015 Tekijä: Etunimi Sukunimi Ohjaaja: joskus Ohjaajat:
28 LIITE 4: Malli sisällysluettelosta NIMIÖLEHTI SISÄLLYSLUETTELO 1 OTSIKKO 1 1.1 Otsikko 1 1.2 Otsikko 2 OTSIKKO 10 2.1 Otsikko 12 2.2 Otsikko 15 2.2.1 Otsikko 16 2.2.2 Otsikko 18 KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELOT (tarvittaessa) LÄHDELUETTELO LIITE 1: Otsikko LIITE 2: Otsikko LIITE 3: Otsikko Sisällysluettelon otsikon viimeisen numeron jäljessä ei ole pistettä. Teksti suositellaan jäsennettäväksi niin, että otsikkotasoja ei ole kolmea enempää. Samantasoisia otsikkoja on oltava vähintään kaksi. Sisällysluettelon kirjasinlaji on sama kuin tutkielmatekstin kirjasinlaji. Sivujen numerointi alkaa ensimmäisestä tekstisivusta jatkuen viimeiseen tekstisivuun asti. Sivunumero on keskellä sivun ylä- tai alaosassa. Automaattista sisällysluetteloa käyttämällä word päivittää automaattisesti sivunumerot ja myös lopputulos on siistimmän näköinen.
29 LIITE 5: Malli tekstisivusta 1 OTSIKKO Teksti alkaa samasta vasemmasta marginaalista kuin otsikko. Riviväli on 1,5 ja kirjasintyyli on Times New Roman pistekoolla 12 tai muu vastaava kirjasintyyli. Kirjasintyylin on pysyttävä samana läpi tutkielman. Tekstin kursivointia ja lihavointia ei suositella käytettäväksi kuin poikkeustapauksessa, jos teksti sitä edellyttää. Otsikot saa kuitenkin lihavoida annettujen ohjeiden mukaisena. Tekstin molemmat reunat tasataan ja käytetään automaattista tavutusta. 1.1 Alaotsikko Tutkielmassa käytetään ns. tekstinsisäistä viitettä. Jos viite kohdistuu yhteen virkkeeseen, sijoitetaan viite ennen pistettä (Lähde 2011, 10 12). Jos viite kohdistuu kahteen tai useampaan virkkeeseen, on pisteen paikka eri. Se sijoitetaan tällöin pisteen jälkeen. (Lähde 2011, 10 12)
30 LIITE 6: Malli lähdeluettelosta Kirjallisuus: Aro, Timo. 2004a. Lääkärinlausunnon merkitys. Teoksessa: Aro, Timo, Huunan-Seppälä, Antti, Kivekäs, Jukka, Kujala Santero & Tola, Sakari (toim.). Vakuutuslääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 54 64. Aro, Timo. 2004b. Toimintakyky työkyvyn arvion osana. Teoksessa: Matikainen, Eero, Huunan-Seppälä, Antti, Kivekäs, Jukka, Kujala Santero & Tola, Sakari (toim.). Toimintakyky. Arviointi ja kliininen käyttö. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 22-27. Aro, Timo, Kivekäs, Jukka & Martimo, Kari-Pekka. 2004. Vakuutuslääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 54 64. Groves, Robert M. 1990. Theories and Methods of Telephone Surveys. Annual Review of Sociology 16. 221 240. Hiltunen, Maija & Kiviniemi, Marja. Katsaus eläketurvaan vuonna 2009. Tilastoraportteja 6/2010. Helsinki: Eläketurvakeskus. Kuntoutusselonteko 2002. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:6. Helsinki: sosiaali- ja terveysministeriö. Lehto, Markku. 2004a. Toimintakyky terveydenhuollon tulosmuuttujana. Teoksessa: Matikainen, Esko; Aro, Timo; Huunan-Seppälä, Antti; Kivekäs, Jukka; Kujala, Santero; Tola, Sakari (toim.). Toimintakyky. Arviointi ja kliininen käyttö. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 18 21. Marshall, Christopher Lee. 2001. Measuring and Managing Operational Risks in Financial Institutions Tools, Techniques and Other Resources. Singapore: Wiley. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 2011. 22.6.2011. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Suominen, Arto. 1998. Riskienhallinnan mahdollisuudet ja kehityshaasteet. Teoksessa: Kuusela, Hannu & Ollikainen, Reijo (toim.). Riskit ja riskienhallinta. Tampere: Tampere University Press. 134 150. Suominen, Arto. 2005. Kokonaisvaltainen riskienhallinta yrityksen suojajärjestelmänä. Teoksessa: Kuusela, Hannu & Ollikainen, Reijo (toim.). Riskit ja riskienhallinta. Tampere: Tampere University Press. 148 169. Vaughan, Emmett J. 1997. Risk Management. New York: Wiley.
31 Oikeudelliset lähteet: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi työttömyysturvalain 11 luvun muuttamisesta (HE 316/210). Vakuutussopimuslaki (28.6.1994/543). Vakuutusyhtiölaki (18.7.2008/52). Henkilölähteet: Rantala, Jukka. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja. Eläketurvakeskuksen asema työeläkejärjestelmässä. Sähköposti tekijälle 23.8.2015. Tekijän hallussa. Rantala, Jukka. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja. Haastattelu 31.8.2015. Internet-lähteet: Finanssialan keskusliitto: Palovahinkojen torjunta (23.8.2011a) http://www.fkl.fi/teemasivut/vahingontorjunta/palovahingot/sivut/default.aspx Finanssialan keskusliitto: Vastuullinen finanssiala (23.8.2011b) http://www.fkl.fi/tietoa_meista/vastuullisuus/sivut/default.aspx Tampereen yliopisto: Vakuutus ja riskienhallinta (15.9.2015) http://www.uta.fi/jkk/kat/opintosuunnat/kvr.html
LIITE 7: Malli liitteestä 32
33 LIITE 8: Malli kuvio- ja taulukkoluetteloista KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELOT Kuvio 1 Työeläkevakuutusyhtiöiden markkinaosuudet 11 Kuvio 2 Vahinkovakuutusyhtiöiden markkinaosuudet 12 Taulukko 1 Vakuutustieteen opiskelijoiden lukumäärät 14 Automaattista luettelointia käyttämällä word päivittää automaattisesti sivunumerot ja myös lopputulos on siistimmän näköinen.
LIITE 9: Malli kandidaatin tutkielman lausuntopohjasta 34 Johtamiskorkeakoulu Tutkinto-ohjelma Opiskelijan nimi Tutkielman otsikko ARVIOITAVAT OSA-ALUEET 1 2 3 4 5 Aihe, tutkimustehtävä ja rajaukset Tutkielman viitekehys Tutkimusmenetelmät ja aineisto Analysointi ja tulosten tulkinta Tieteellinen esitystapa Arvosana (1 5): Tutkielman laajuus (op): [Arvioinnin vapaa/sanallinen osuus tähän tai erillisellä liitteellä.] [lomakkeen loppuun:] Päiväys Tutkielman tarkastaja (nimi & allekirjoitus)