OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 Säteilyturvallisuus avolähteiden käytössä 1 Yl e i s t ä 3 2 Riskien arviointi 3 3 La b o r a t o r i o l u o k i tu s 3 4 Ra d i o n u k l i d i l a b or a t o r i o n r a ke n t e i t a ja v a ru s tu s t a koskevat vaatimukset 4 4.1 Yleistä 4 4.1.1 Väestön suojelu 4 4.1.2 Työntekijöiden suojelu 4 4.2 C-tyypin laboratorio 4 4.2.1 Paloturvallisuus 4 4.2.2 Pintamateriaalit ja kalusteet 4 4.2.3 Ilmanvaihto 5 4.2.4 Viemäröinti 5 4.3 B-tyypin laboratorio 5 4.4 A-tyypin laboratorio, radionuklidien tuotantotilat ja avolähteiden laajamittainen käyttö 6 4.5 Radioaktiivisten lääkkeiden käsittelytila ja muut isotooppiyksikön tilat 6 4.5.1 Yleistä 6 4.5.2 Radioaktiivisten lääkkeiden käsittelytilat ja potilastilat 7 4.5.3 PET-TT ja SPET-TT 7 Tämä ohje on voimassa 1.6.2008 alkaen toistaiseksi. Tämä ohje korvaa 1.7.1999 annetun ohjeen ST 6.1, Radionuklidilaboratorioiden säteilyturvallisuusvaatimukset. Helsinki 2008 ISSN 0789-4716 ISBN 978-952-478-336-1 (nid.) Edita Prima Oy / Helsinki 2008 ISBN 978-952-478-337-8 (pdf) ISBN 978-952-478-338-5 (html) STUK SÄTEILYTURVAKESKUS STRÅLSÄKERHETSCENTRALEN RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY Osoite/Address Laippatie 4, 00880 Helsinki Postiosoite / Postal address PL / P.O.Box 14, FIN-00881 Helsinki, FINLAND Puh./Tel. (09) 759 881, +358 9 759 881 Fax (09) 759 88 500, +358 9 759 88 500 www.stuk.fi
STUK OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 5 Radioaktiivisten aineiden varastointi 7 6 Pi n t a ko n t a m i n a a t i o 8 7 Työskentely avolähteillä 8 8 Laboratorion ulkopuolella tehtävät merkkiainekokeet 9 8.1 Säteilyturvallisuusvaatimukset 9 8.2 Ilmoitukset Säteilyturvakeskukselle 9 9 Poikkeavat tapahtumat 10 9.1 Poikkeaviin tapahtumiin varautuminen 10 9.2 Poikkeavan tapahtuman käsittely 10 9.3 Poikkeavasta tapahtumasta ilmoittaminen 10 Valtuutusperuste Säteilyturvakeskus antaa säteilyn käytön ja muun säteilytoiminnan turvallisuutta koskevat yleiset ohjeet, säteilyturvallisuusohjeet (ST-ohjeet), säteilylain (592/1991) 70 :n 2 momentin nojalla. Säteilytoiminnan turvallisuudesta vastaa säteilylain mukaan säteilytoiminnan harjoittaja. Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että ST-ohjeissa esitetyn mukainen turvallisuustaso toteutetaan ja ylläpidetään. Tämä ohje sisältää neuvoston direktiivin 96/29/Euratom; EYVL N:o L 159, 29.6.1996 s. 1 täytäntöönpanoon liittyviä vaatimuksia.
OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 1 Yleistä Radioaktiivisten aineiden käytön turvallisuuden kannalta on tärkeää, että jo radionuklidilaboratorion tai muun radioaktiivisten aineiden käyttöpaikan suunnittelussa otetaan huomioon työn laadusta ja käytettävistä radionuklideista johtuvat säteilyturvallisuusvaatimukset. Suunnittelun lähtökohtana on, että työskentely laboratoriossa on turvallista, radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön jäävät mahdollisimman vähäisiksi myös poikkeavissa tapahtumissa ja radioaktiivisten aineiden joutuminen laboratoriotiloista sivullisten haltuun on estetty. Säteilylain (592/1991) 26 :n mukaan radioaktiivisten aineiden käytön turvallisuuteen vaikuttavien laboratoriotilojen ja muiden tilojen suunnittelussa huomioon otettavat turvallisuusvaatimukset vahvistaa Säteilyturvakeskus. Tässä ohjeessa esitetään vaatimukset radionuklidilaboratorioille ja radioaktiivisten aineiden varastolle, joissa käytetään tai säilytetään radioaktiivisia aineita avolähteinä. *) Ohjeessa esitetään myös yleisiä ohjeita työskentelystä radionuklidilaboratoriossa. Lisäksi tässä ohjeessa esitetään vaatimukset laboratorion ulkopuolella tehtäville merkkiainekokeille. Radioaktiivisten jätteiden käsittelystä on annettu ohje ST 6.2. 2 Riskien arviointi Toiminnan harjoittajan on ennakkoon tunnistettava toimintaan liittyvät riskit. Kun suunnitellaan tiloja, joissa käytetään ja varastoidaan radioaktiivisia aineita avolähteinä, tilojen tarkoituksenmukaisuuden varmistamiseksi suunnittelun tulee perustua toiminnan harjoittajan tekemään riskien arviointiin. Arvioinnissa huomioitavia seikkoja ovat muun muassa ulkoinen säteily (myös käsien annokset), sisäinen säteily, kontaminaatiovaara, oleskeluaika laboratoriotiloissa, kulunvalvonta, turvajärjestelyt ja poikkeavien tapahtumien mahdollisuus. Olosuhteiden muuttuessa olennaisesti riskit on arvioitava uudestaan. 3 Laboratorioluokitus STUK Radionuklidilaboratoriot luokitellaan C-, B- ja A-tyypin laboratorioiksi. Tiettyyn toimintaan vaadittavan laboratoriotyypin määräävät käytettävät radionuklidit, kerralla käsiteltävä aktiivisuus ja työn laatu. Radionuklidilaboratorioissa on myös määriteltävä ja rajattava valvonta- ja tarkkailualueet siten, kuin ohjeessa ST 1.6 on esitetty. Radionuklidilaboratorio on varustettava joko C-, B- tai A-tyypin laboratoriovaatimuksia vastaavaksi taulukossa I esitettyjen aktiivisuusrajojen mukaisesti. Jos kerralla käsiteltävä aktiivisuus on pienempi kuin ohjeessa ST 1.5 esitetty vapaaraja, laboratoriolle ei aseteta rakenteellisia erityisvaatimuksia. Taulukko I. Laboratoriotyypin määräytyminen käytössä olevien radionuklidien ja kerralla käsiteltävän aktiivisuuden perusteella. Laboratoriotyyppi Kerralla käsiteltävä enimmäisaktiivisuus C-tyyppi 10 kertaa vapaaraja *) B-tyyppi 10 4 kertaa vapaaraja *) A-tyyppi Suurempi kuin 10 4 kertaa vapaaraja *) *) Ohjeessa ST 1.5 annettu aktiivisuuden määrä. Taulukossa I esitettyjä raja-arvoja sovelletaan silloin, kun radioaktiivisia aineita käsitellään tavanomaisia kemiallisia menetelmiä käyttäen. Kun kyseessä on yksinkertainen käsittely, kuten esimerkiksi kantaliuosten laimentaminen, taulukossa I olevat aktiivisuudet voidaan kertoa 10:llä. Kun on kyseessä erityisen riskialtis työ, jossa on roiskumisen tai haihtumisen vaara (esimerkiksi eläinkokeet, nesteiden monimutkainen käsittely, kuivan aineen käsittely), on käytettävä kerrointa 0,1. Radioaktiivisten nesteiden varastoinnille voidaan käyttää kerrointa 100. Varastoitavien avolähteiden määrät on kuitenkin pidettävä mahdollisimman pieninä. *) Umpilähde on lähde, jonka rakenne estää tavanomaisissa käyttöolosuhteissa radioaktiivisten aineiden leviämisen ympäristöön. Muut säteilylähteet ovat avolähteitä. 3
STUK OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 4 Radionuklidilaboratorion rakenteita ja varustusta koskevat vaatimukset 4.1 Yleistä Radionuklidilaboratorion suunnittelussa tulee ottaa huomioon sekä työntekijöiden että muiden henkilöiden (väestön) säteilysuojelu. 4.1.1 Väestön suojelu Suunnittelussa on otettava huomioon seuraavat seikat: Toiminta on suunniteltava ja toteutettava niin, että siitä muille kuin säteilytyössä oleville henkilöille aiheutuva efektiivinen annos ei ylitä 0,3 msv vuodessa. Tämä annosrajoitus on asetettu säteilyasetuksen (1512/1991) 7 :n mukaisesti säteilysuojelun optimointiperiaatteen toteuttamiseksi ja eri säteilylähteistä aiheutuvan altistuksen huomioon ottamiseksi. Radioaktiivisten aineiden siirrot käyttöpaikalla on rajoitettava minimiin siten, että sijoitetaan lähelle toisiaan ne tilat, joiden välillä radioaktiivisia aineita on liikuteltava. Tilat, joissa käsitellään radioaktiivisia aineita, on suojattava asianmukaisesti. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota sellaisten tilojen säteilysuojaukseen, joissa säilytetään läpitunkevaa säteilyä emittoivia radionuklideja. Luvaton pääsy radionuklidilaboratorioihin ja radioaktiivisten aineiden varastoihin on estettävä. Radioaktiivisten jätteiden käsittely on hoidettava siten, että siitä ei aiheudu säteilyvaaraa (ks. ohje ST 6.2). Jos toiminnan laatu edellyttää radioaktiivisten aineiden vähäisiä päästöjä ilmaan, viemäriverkkoon tai muutoin ympäristöön, on erityisesti varmistettava, että päästettävät ainemäärät pidetään Säteilyturvakeskuksen asettamien raja-arvojen alapuolella ja niin pieninä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista (säteilyasetus 23 ). Radioaktiivisten aineiden päästöjä ympäristöön koskevat säteilysuojelumääräykset on annettu ohjeessa ST 6.2. 4.1.2 Työntekijöiden suojelu Työntekijöiden suojelemiseksi tarpeettomalta säteilyaltistukselta edellä kohdassa 4.1.1 esitetyn lisäksi radionuklidilaboratorion suunnittelussa on otettava huomioon seuraavat periaatteet: radionuklidilaboratoriossa on oltava riittävästi tilaa, jotta turvallinen työskentely on mahdollista säteilysuojuksia ja henkilökohtaisia säteilysuojaimia tulee olla riittävästi kaikkien pintojen tulee olla helposti puhdistettavia. Työntekijöiden luokittelua säteilytyössä käsitellään ohjeessa ST 1.6, säteilyaltistuksen seurantaa ohjeessa ST 7.1 ja säteilytyöntekijöiden terveystarkkailun järjestämistä ohjeessa ST 7.5. 4.2 C-tyypin laboratorio C-tyypin laboratorio on tarkoitettu pienten aktiivisuuksien käsittelyyn. Rakenteellisesti ja varustetasoltaan C-tyypin laboratorio vastaa nykyaikaista, hyvin suunniteltua kemian laboratoriota. Radionuklidilaboratorio on merkittävä säteilyvaaraa osoittavalla merkillä (ks. ohje ST 1.3). Laboratorion on oltava lukittava. Maan tasalla olevista ikkunoista ei saa olla esteetöntä pääsyä radionuklidilaboratorioon. Lisäksi C-tyypin laboratoriota koskevat kohdissa 4.2.1 4.2.4 esitetyt vaatimukset. 4.2.1 Paloturvallisuus Laboratorion on täytettävä paloturvallisuudeltaan sekä rakennusosien paloteknisiltä vaatimuksiltaan Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa E1 Rakennusten paloturvallisuus ja osassa E2 Tuotanto- ja varastorakennusten paloturvallisuus erityiskohteille asetetut vaatimukset. 4.2.2 Pintamateriaalit ja kalusteet Lattian ja työskentelyalustojen pintojen on oltava kosteutta läpäisemätöntä materiaalia, joka kestää tavanomaisten kemikaalien, kuten laimeiden happojen ja emästen sekä orgaanisten liuottimien, vaikutukset. Saumat ja raot on tiivistettävä siten, että pinnat ovat helposti puhdistettavissa. 4
OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 STUK Seinien ja katon on oltava sileäpintaista materiaalia, joka on helppo puhdistaa. Työskentelytiloissa saa olla vain välttämättömät kalusteet, joiden pinnoitteet ovat pölyä keräämätöntä materiaalia ja helposti puhdistettavissa. Laboratoriotiloihin ei saa sijoittaa toimistotai muuta vastaavaa työpistettä. 4.2.3 Ilmanvaihto Laboratoriota on voitava tuulettaa riittävästi. Rakennuksen ilmastointijärjestelmässä puhtaan ilman sisäänvirtausaukon ja poistoilman ulosvirtausaukon on oltava niin kaukana toisistaan, että mahdollisesti kontaminoitunut poistoilma ei kulkeudu sisäänvirtausaukkoon. Jos työn luonteen takia radioaktiivisten aineiden pääseminen ilmaan on todennäköistä, laboratoriossa on oltava riittävä määrä vetokaappeja tai alipainelokeroita. Ilmanvirtausnopeuden vetokaapin työskentelyaukossa on oltava vähintään 0,5 m/s silloin, kun aukon korkeus on 30 cm. Vetokaappiin liittyviä hanoja on voitava käyttää vetokaapin ulkopuolelta. Poistopuhallin on sijoitettava niin, että poistokanava on alipaineinen. Vetokaapit ja alipainelokerot on varustettava poistopuhaltimen toimintaa osoittavalla merkkivalolla. Poistoilmaa ei saa kierrättää, vaan se on johdettava erillistä poistokanavaa pitkin ulkoilmaan. Poistoilman suodatuksen tarve tulee harkita tapauskohtaisesti. Se riippuu työn laadusta, käytettävistä radionuklideista ja niiden kemiallisesta ja fysikaalisesta muodosta. Jos poistoilman suodattaminen on tarpeen, suodatin on sijoitettava mahdollisimman lähelle vetokaappia tai alipainelokeroa siten, että suodattimeen kertyneet radioaktiiviset aineet eivät aiheuta säteilyvaaraa ympäristölle ja suodatin on helposti vaihdettavissa. Poistoputki on suunniteltava siten, että radioaktiiviset höyryt eivät tiivisty siihen. Tarvittaessa poistoputki on merkittävä säteilyvaaraa osoittavalla merkillä siten, että huoltomies näkee merkinnän. Huoltoa varten ilmastointipiirustuksista on käytävä ilmi, mitkä ilmanvaihtohormit tulevat radionuklidilaboratorioista. Päästöistä ilmaan on annettu tarkempia määräyksiä ohjeessa ST 6.2. 4.2.4 Viemäröinti Viemäröinnissä tulee ottaa huomioon seuraavat asiat: Jos nestemäisiä radioaktiivisia jätteitä päästetään viemäriin, tätä varten on oltava erityinen kaatoallas, joka on merkittävä ionisoivan säteilyn tunnuksella. Radionuklidilaboratoriosta tulevien viemäriputkien tulisi johtaa suoraan pääviemäriputkeen. Rakennuksen sisällä niitä ei tulisi yhdistää muiden kuin muista radionuklidilaboratorioista tulevien viemäriputkien kanssa. Radionuklidilaboratoriosta lähtevät viemäriputket on tarvittaessa merkittävä säteilyvaaraa osoittavalla merkillä siten, että huoltomies näkee merkinnän. Takaisinvirtauksen estäminen on suositeltavaa. Käsien puhdistamista varten on oltava pesuallas. Pesualtaan on oltava sellainen, että vesihanoja voidaan käyttää niihin koskematta. 4.3 B-tyypin laboratorio Sen lisäksi, mitä edellä on sanottu C-tyypin laboratorioista, B-tyypin laboratorion on täytettävä seuraavat lisävaatimukset: Laboratoriossa on oltava eteinen, jossa on käsienpesuallas ja tilaa suojavaatteiden vaihtamista ja säilyttämistä sekä kontaminaatiomittausten tekemistä varten. Lattian päällysteen on oltava yhtenäinen, ja sen on yletyttävä seinille vähintään 10 cm:n korkeuteen. Kaikki putkien läpivientikohdat on tiivistettävä. Lattian ja työskentelytasojen on oltava niin lujarakenteisia, että ne kestävät esimerkiksi lyijytiilistä koottujen säteilysuojusten painon. Ikkunoiden lukituksen on oltava sellainen, että ikkunoita ei voi avata ilman erillistä avainta. Laboratoriossa on oltava koneellinen tuuletus, joka pitää radioaktiivisten aineiden käytön aikana käsittelytilat lievästi alipaineisina 5
STUK OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 ympäröiviin tiloihin nähden siten, että ilmavirta kulkee kontaminoitumiselle altteimpia huoneen osia kohti. 4.4 A-tyypin laboratorio, radionuklidien tuotantotilat ja avolähteiden laajamittainen käyttö A-tyypin laboratorio on radioaktiivisten aineiden laajamittaiseen käyttöön tarkoitettu laboratorio. A-tyypin laboratoriossa käytettävien radioaktiivisten aineiden enimmäisaktiivisuudet määrätään turvallisuusluvassa ottaen huomioon ympäristöolosuhteet, laboratorion turvajärjestelmät, käytettävien radionuklidien ominaisuudet ja aktiivisuudet sekä muut säteilyturvallisuuteen liittyvät tekijät. Jos toiminnasta on odotettavissa päästöjä ympäristöön (ilmaan, vesistöihin, maaperään), A-tyypin laboratoriota ja muuta radioaktiivisten aineiden laajamittaista käyttöä, kuten radionuklidituotantoa koskeva suunnitelma, tulee toimittaa Säteilyturvakeskukselle lausuntoa varten ennen rakentamisen aloittamista. Suunnitelmassa on esitettävä turvallisuuden arvioimiseksi ympäristön, laboratorion käytön ja rakenteiden sekä turvajärjestelyjen osalta ainakin seuraavat seikat: laitoksen sijainti kyseisellä alueella (aluekartta) laitoksen lähiympäristössä olevat asuin- ja toimitilat henkilömäärineen maaperän ja vesien käyttö laitoksen ympäristössä (viljelysmaat, vedenottamot, kaivot ja vastaavat) kuvaus toiminnasta sekä käytettävistä radionuklideista ja niiden aktiivisuuksista laboratorion huonejärjestelyt (pohjapiirustukset) LVI-järjestelyt (erityisesti poistoilman suodatus) rakennusmateriaalit (rakennustapaselostus) selvitys radioaktiivisten jätteiden käsittelystä ja päästöistä selvitys työntekijöiden ja ympäristön suojaamiseen käytettävistä säteilymittareista ja niiden kalibroinnista kuvaus mahdollisista poikkeavista tapahtumista ja niihin varautumisesta arvio edellä mainituista tapahtumista työntekijöille ja väestölle aiheutuvasta säteilyaltistuksesta. B-tyypin laboratoriolle asetetut vaatimukset koskevat myös A-tyypin laboratoriota. Sen lisäksi Säteilyturvakeskus asettaa A-tyypin laboratoriolle laboratoriokohtaiset säteilyturvallisuusvaatimukset suunnitelmassa esitettyjen tietojen perusteella. Lopullinen hyväksyntä toiminnan aloittamiselle myönnetään turvallisuusluvassa. 4.5 Radioaktiivisten lääkkeiden käsittelytila ja muut isotooppiyksikön tilat 4.5.1 Yleistä Yksikköön, jossa käytetään radioaktiivisia aineita avolähteinä isotooppitutkimuksissa ja/tai -hoidoissa, kuuluvat tyypillisesti radioaktiivisten lääkkeiden käsittelytila tila vaatteiden vaihtoa varten (eteinen) tila soluleimausten tekemiseen tila radioaktiivisten lääkkeiden antamiseen potilaille potilaiden odotustila potilaille tila vaatteiden vaihtoa varten ja potilas-wc kuvantamistilat säteilylähdevarasto varasto radioaktiivisille jätteille mahdollisesti tila näytteiden mittausta varten potilashuone isotooppihoitoa saaneille potilaille. Isotooppihoitoa saaneiden potilaiden hoitohuoneen säteilysuojaus voi olla tarpeen muiden potilaiden ja työntekijöiden suojaamiseksi. Myös kuvantamishuoneen säteilysuojaus voi olla tarpeen, jotta huoneen ulkopuolella olevat säteilylähteet eivät häiritse kuvantamislaitteen toimintaa. Tilojen jakamisessa valvonta- ja tarkkailualueisiin on noudatettava ohjetta ST 1.6. Potilaiden odotustilat ja kuvantamishuoneet voidaan yleensä luokitella tarkkailualueeksi. Isotooppihoitoa saaneiden potilaiden huoneet ovat yleensä valvonta-aluetta. 4.5.2 Radioaktiivisten lääkkeiden käsittelytilat ja potilastilat Radioaktiivisten lääkkeiden käsittelytilojen ja potilastilojen osalta toiminta on järjestettävä seuraavien vaatimusten mukaiseksi: 6
OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 STUK Radioaktiivisten lääkkeiden käsittelytilojen osalta on otettava huomioon, että toimintaa ohjaavat sekä lääkelaki (395/1987) ja sen nojalla annetut säädökset että säteilylaki (592/1991) ja sen nojalla annetut säädökset. Säteilyturvakeskus valvoo säteilylain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Lääkelaitos vastaa radioaktiivisten lääkkeiden sekä terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden valvonnasta ja ohjeistuksesta (laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista, 1505/1994). Radioaktiivisten lääkkeiden käsittelyyn käytettävän laboratorion on täytettävä B-tyypin laboratoriolle asetetut vaatimukset (ks. tämän ohjeen kohdat 4.2 ja 4.3). Lääkelaitoksen määräyksessä 7/2007 on annettu radioaktiivisten lääkkeiden käsittelyyn käytettäviä tiloja koskevia määräyksiä. Käyttövalmiiden radioaktiivisten lääkkeiden säilytys ja injektointi on sallittu myös muissa tarkoitukseen sopivissa tiloissa. Isotooppihoidon antamista varten on oltava huone, jonka lattiapinnoitteen on täytettävä kohdassa 4.2.2 esitetty vaatimus. 131 I-hoitoa saaneille potilaille on oltava erillinen potilashuone, jos potilas jää sairaalaan. Potilashuoneessa on oltava omat peseytymistilat ja WC. Potilashuone on merkittävä säteilyvaaraa osoittavalla merkillä. Radioaktiivisten lääkkeiden antamiseen potilaille tarkoitetussa huoneessa ja kuvantamishuoneessa pintojen tulee olla helposti puhdistettavia, ja huoneiden tulee soveltua avolähteiden käsittelyyn. 4.5.3 PET-TT ja SPET-TT PET-TT- ja SPET-TT-laitteistoon kuuluvasta TT-laitteesta johtuva suojarakenteiden tarve on sama kuin röntgenlaitteiden ollessa kyseessä. Vaatimukset röntgentoimintaan käytettävien tilojen säteilyturvallisuudesta on annettu ohjeessa ST 3.6. 5 Radioaktiivisten aineiden varastointi Radioaktiiviset aineet ja jätteet on varastoitava siten, että ne eivät aiheuta säteilyvaaraa ympäristölle eivätkä joudu asiattomien haltuun. Jos radioaktiivisia jätteitä syntyy merkittäviä määriä, on varauduttava siihen, että tarvitaan erillinen radioaktiivisille jätteille tarkoitettu varasto. Radioaktiivisten aineiden ja radioaktiivisten jätteiden varastoa koskevat seuraavat vaatimukset: Radioaktiivisten aineiden varaston paloturvallisuudessa on otettava huomioon kohdassa 4.2.1 asetettu vaatimus. Pintamateriaalien ja kalustuksen osalta on otettava huomioon kohdassa 4.2.2 esitetyt vaatimukset. Varaston säteilysuojauksen on oltava sellainen, että varastoiduista radioaktiivisista aineista aiheutuva säteilyannos muille kuin säteilytyössä oleville henkilöille on enintään 0,3 msv vuodessa. Tavoitteena on pidettävä, että annosnopeus varaston ulkopuolella on enintään 2,5 μsv/h. Varastoa ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Varasto on merkittävä säteilyvaaraa osoittavalla merkillä. Varastotila on järjestettävä siten, että jokainen säteilylähde voidaan vaaratta viedä varastoon ja ottaa sieltä. Liuokset, joissa voi kehittyä ylipainetta, on varastoitava siten, että säteilyvaaraa ei aiheudu säilytysastian tai pakkauksen rikkoontuessakaan. Jos radioaktiivisia aineita voi päästä ilmaan, varastoa on voitava tuulettaa riittävästi. Radioaktiivisten aineiden varaston on oltava lukittava. Radionuklidilaboratoriossa radioaktiiviset aineet on säilytettävä lukitussa kaapissa tai lukitussa jääkaapissa. Maan tasalla olevista ikkunoista ei saa olla esteetöntä pääsyä radioaktiivisten aineiden varastoon. 6 Pintakontaminaatio Hyvät työskentelytavat, säännöllinen puhdistus ja kontaminaatiomittaukset ovat tärkeitä kontaminaatiotason pitämiseksi alhaisena työskentelytiloissa. Tilojen puhdistaminen radioaktiivisista aineista voi olla tarpeen myös esimerkiksi silloin, kun toiminta lopetetaan ja radionuklidi- 7
STUK OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 laboratorio otetaan muuhun käyttöön. Toimenpiteisiin kontaminaation poistamiseksi tai eristämiseksi on ryhdyttävä, kun radionuklidilaboratorioissa ja muilla säteilyn käyttöpaikoilla aktiivisuuskate erilaisilla pinnoilla ylittää taulukossa II esitetyt rajat. Jos työpaikkaa, työvälineitä tai vaatteita ei voida puhdistaa riittävästi, on niiden käyttöä rajoitettava ja radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen kehoon ja leviäminen ympäristöön estettävä muilla keinoin. Aktiivisuuskatteelle annetut rajat eivät koske vetokaappien ja muiden vastaavanlaisten käsittelytilojen, esimerkiksi hansikaskaappien, sisäpintoja eivätkä kontaminaatiosuojaimia, joita käytetään tavanomaisten suojavaatteiden lisäksi työskenneltäessä kontaminoituneissa tiloissa. Tällöinkin kontaminaatio on pidettävä niin pienenä, kuin se käytännöllisin toimenpitein on mahdollista. Aktiivisuuskatetta määritettäessä otetaan huomioon sekä irtoavien että kiinnitarttuneiden radioaktiivisten aineiden määrä. Aktiivisuuskate määritetään keskimääräisenä aktiivisuutena enintään 100 cm 2 :n suuruiselta alueelta. Pyyhintämenetelmä on esitetty standardissa SFS 4575. 7 Työskentely avolähteillä Avolähteiden käytössä on otettava ulkoisesta säteilystä aiheutuvan altistuksen lisäksi huomioon myös sisäisestä säteilystä aiheutuva altistus, joka voi aiheutua hengitysilman, työskentelytasojen tai muiden pintojen kontaminoitumisesta. Radioaktiivisten aineiden kulkeutuminen laboratorion ulkopuolelle ja niiden joutuminen asiattomien haltuun tulee estää. Seuraavassa on esitetty yleisiä työskentelyohjeita: Asiaton oleskelu radionuklidilaboratoriossa on kielletty. Radionuklidilaboratorio on pidettävä siistinä. Työvälineet, joita on käytetty radioaktiivisten aineiden käsittelyyn, on puhdistettava käytön jälkeen ja pidettävä erillään muista työvälineistä. Laboratoriossa on oltava toiminnan laatuun nähden riittävä määrä säteilysuojia, henkilökohtaisia säteilysuojaimia ja säteilymittareita. Radioaktiivisia aineita käsiteltäessä on käytettävä riittävää suojavaatetusta. Näitä suojavaatteita ei saa käyttää laboratorion ulkopuolella. Radionuklidilaboratoriossa ei saa syödä, juoda, tupakoida eikä meikata. Pipetointi suun avulla on kielletty. Työ, jossa käsitellään haihtuvia tai pölyäviä radioaktiivisia aineita, on tehtävä vetokaapissa tai alipainelokerossa. Jos työhön liittyy erityinen kontaminoitumisen vaara, yksin työskentelyä radionuklidilaboratoriossa tulisi välttää. Työalustat on suojattava kontaminaation leviämisen estävällä materiaalilla sellaisten työvaiheiden ajaksi, joissa on kontaminaatiovaara. Taulukko II. Rajat aktiivisuuskatteelle. Radioaktiivinen aine Työpaikat ja työvälineet Työntekijät Valvonta-alue *) (Bq/cm 2 ) Tarkkailualue *) ja muu alue (Bq/cm 2 ) Vaatteet (Bq/cm 2 ) Iho (Bq/cm 2 ) Alfasäteilijät 4 0,4 0,4 0,2 Beeta- ja gammasäteilijät 40 4 4 2 *) Valvonta- ja tarkkailualueen määritelmät ja vaatimukset on esitetty ohjeessa ST 1.6. 8
OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 STUK Säteilylähteitä käsiteltäessä on käytettävä säteilysuojuksia (ruiskunsuoja, lyijylinna tai muu sellainen) aina, kun se on mahdollista. Säteilylähteet on merkittävä siten, että ne voidaan helposti tunnistaa. Merkinnästä on käytävä ilmi ainakin radionuklidi, aktiivisuus ja aktiivisuuden toteamispäivämäärä sekä se, kuka aktiivisuuden on todennut. Avolähteille on ilmoitettava myös kokonaistilavuus tai aktiivisuuspitoisuus (esimerkiksi aktiivisuus tilavuusyksikköä kohti). Radioaktiivisten aineiden leviämisen estämiseksi ja kontaminaation poistamiseksi on oltava saatavilla tarpeelliset välineet. Ulkoisen säteilyn annosnopeutta ja kontaminaation määrää on tarkkailtava riittävän usein. Kontaminaatiomittaukset on tehtävä työn päätyttyä ja aina silloin, kun epäillään työskentelytasojen tai muiden pintojen, laboratorion ilman, työvaatteiden tai -välineiden merkittävästi kontaminoituneen. Mittaustulokset on dokumentoitava. Saapuneista radioaktiivista ainetta sisältävistä lähetyksistä sekä varastossa olevista radioaktiivisista aineista on pidettävä kirjaa. Radioaktiivisista jätteistä ja päästöistä on pidettävä kirjaa. Edellä esitetyn lisäksi työskentelyssä tulee noudattaa työpaikkakohtaisia erityismääräyksiä ja ohjeita. 8 Laboratorion ulkopuolella tehtävät merkkiainekokeet Radioaktiivisia aineita käytetään avolähteinä merkkiainekokeissa myös laboratorion ulkopuolella. Radioaktiivisten aineiden avulla voidaan selvittää muun muassa teollisuuden prosessien ja jätevesien virtaus- ja viipymäaikoja tai aineiden sekoittumista prosesseissa. Mittauksissa käytettävät radionuklidit ovat yleensä lyhytikäisiä gammasäteilijöitä, joiden kulkua voidaan seurata putkistojen ulkopuolelta tai näytteitä ottamalla. Radioaktiivisilla aineilla tehtävät merkkiainekokeet on kielletty niissä vesijohtoverkoissa, joiden vettä käytetään juomavetenä. 8.1 Säteilyturvallisuusvaatimukset Merkkiainekokeita koskevat seuraavat säteilyturvallisuusvaatimukset: Ohjeessa ST 6.2 esitetyt vaatimukset radioaktiivisten aineiden päästöille ympäristöön koskevat myös laboratorion ulkopuolella tehtäviä merkkiainekokeita. Tarvittaessa vaatimusten toteutuminen on osoitettava laskennallisin keinoin (arvioitava merkkiainekokeista kriittisen ryhmän yksilölle aiheutuva säteilyaltistus) tai päästöjä valvomalla. Henkilöllä, joka tekee itsenäisesti merkkiainekokeita laboratorion ulkopuolella, on oltava vastaavan johtajan pätevyys avolähteiden käyttöön teollisuudessa, tutkimuksessa ja opetuksessa (ks. ohje ST 1.8). Radioaktiivisten aineiden kuljetuksissa on noudatettava radioaktiivisten aineiden kuljetusmääräyksiä. Tehtäessä merkkiainekokeita laboratorion ulkopuolella valvonta-alue on erotettava esimerkiksi sulkunauhalla tai lippusiimalla ja merkittävä säteilyvaaraa osoittavalla merkillä. Asiattomien pääsy valvonta-alueelle on estettävä. Merkkiainekokeista on oltava kirjalliset ohjeet, joihin sisältyvät säteilysuojeluohjeet ja ohjeet poikkeavien tapahtumien varalle. Merkkiainekokeen päätyttyä on mittauksin varmistettava, että alueella ei ole kontaminaatiota. Edellä esitettyjen vaatimusten lisäksi Säteilyturvakeskus voi asettaa yksittäiselle merkkiainekokeelle myös muita vaatimuksia. Muut vaatimukset arvioidaan tapauskohtaisesti. 8.2 Ilmoitukset Säteilyturvakeskukselle Merkkiainekokeista on tehtävä ennakkoilmoitus Säteilyturvakeskukselle vähintään kaksi viikkoa ennen merkkiainekokeen tekemistä. Ennakkoilmoitus on tehtävä kirjallisena, ja siinä on oltava ainakin seuraavat tiedot: turvallisuusluvan haltija, turvallisuusluvan numero ja säteilyn käytön turvallisuudesta vastaava johtaja merkkiainekokeen suorituspaikka ja -aika 9
STUK OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 merkkiainekokeen tarkoitus käytettävä radionuklidi ja sen kemiallinen ja fysikaalinen muoto merkkiainekokeessa käytettävä kokonaisaktiivisuus, tehtävien mittausten lukumäärä, yhdessä mittauksessa käytettävä aktiivisuus ja merkkiainekokeen arvioitu ajankohta riskien arviointi (selvitys ympäristöön päästettävien radioaktiivisten aineiden määristä ja arvio kriittisen ryhmän yksilölle aiheutuvasta säteilyaltistuksesta). 9 Poikkeavat tapahtumat 9.1 Poikkeaviin tapahtumiin varautuminen Toiminnan harjoittajan on tunnistettava ennakkoon säteilylaitteiden käyttöön liittyvät mahdolliset vaaraa aiheuttavat poikkeavat tapahtumat. Toiminnan harjoittajan on suunniteltava ja toteutettava toiminta siten, että poikkeavan ta pahtuman todennäköisyys pysyy mahdollisimman pienenä. Mahdollisiin poikkeaviin tapahtumiin on kuitenkin varauduttava muun muassa siten, että säteilylähteiden kanssa tekemisissä oleville työntekijöille annetaan kirjalliset toimintaohjeet poikkeavien tapahtumien varalta. Toimintaa poikkeavissa tapahtumissa ja poikkeavista tapahtumista tehtävää ilmoitusta Säteilyturvakeskukselle on käsitelty tarkemmin ohjeessa ST 1.6. 9.2 Poikkeavan tapahtuman käsittely Poikkeavan tapahtuman sattuessa on tehtävä mahdolliset toimenpiteet säteilyaltistuksen pienentämiseksi ja kontaminaation leviämisen estämiseksi. Syyt poikkeavaan tapahtumaan on selvitettävä ja toimittava vastaavien tapahtumien estämiseksi. 9.3 Poikkeavasta tapahtumasta ilmoittaminen Säteilyasetuksen 17 :n mukaan säteilyn käyttöön liittyvästä poikkeavasta tapahtumasta on ilmoitettava viipymättä Säteilyturvakeskukselle. Ensi-ilmoituksessa (yleensä puhelimitse) on todettava seuraavat asiat: toiminnanharjoittaja (turvallisuusluvan haltija) ja vastaava johtaja ilmoituksen antajan nimi ja yhteystiedot tapahtuma-aika ja -paikka lyhyt kuvaus tapahtumasta tiedot vaaratilanteeseen joutuneista henkilöistä ja heille mahdollisesti aiheutuneesta säteilyaltistuksesta välittömät toimenpiteet tapahtuman vuoksi. Lisäksi Säteilyturvakeskukselle on toimitettava kirjallinen raportti poikkeavasta tapahtumasta. Kirjallisessa raportissa on edellä esitettyjen tietojen lisäksi selvitettävä poikkeavan tapahtuman syyt ja seuraukset (erityisesti mahdolliset säteilyaltistukset) sekä toimenpiteet vastaavien tapahtumien estämiseksi. Terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetussa laissa on säädetty vaaratilanteiden ilmoittamisesta Lääkelaitokselle. Kirjallisuutta 1 International Atomic Energy Agency. Safe Handling of Radionuclides. IAEA Safety Series No. 1. Vienna: IAEA; 1973. 2 International Atomic Energy Agency. Applying Radiation Safety Standards in Nuclear Medicine. IAEA Safety Reports Series No. 40. Vienna: IAEA; 2005. 3 International Atomic Energy Agency. Nuclear Medicine Resources Manual. Vienna: IAEA; 2006. 4 EU Commission Recommendation 1999/829/ Euratom of 6 December 1999 on the application of the Article 37 of the Euratom Treaty. Official Journal L 324, 16.12.1999, p. 0023 0043. 5 International Commission on Radiological Protection. 1990 recommendations of the International Commission on radiological Protection. ICRP Publication 60. Oxford: Pergamon Press; 1991. 6 International Commission on Radiological Protection. Protection of the Patient in Nuclear Medicine. ICRP Publication 52. Oxford: Pergamon Press; 1987. 7 International Commission on Radiological Protection. Radiological Protection of the Worker in Medicine and Dentistry. ICRP Publication 57. Oxford: Pergamon Press; 1990. 10
OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 STUK 8 Medical and Dental Guidance Notes, 2002. A good practice guide on all aspects of ionising radiation protection in the clinical environment; Prepared by the Institute of Physics and Engineering in Medicine (IPEM) with the support of NRPB, HSE, Health Departments, Environment Agencies. York: IPEM; 2002. 9 DIN 25425-1. Radionuklidlaboratorien Teil 1: Regeln für die Auslegung. Berlin: Deutsches Institut für Normung. 10 DIN 25425-2. Radionuklidlaboratorien Teil 2: Betriebliche Strahlenschutzanweisungen. Berlin: Deutsches Institut für Normung. 11 Madsen MT et al. AAPM Task Group 108: PET and PET/CT Shielding Requirements. Med. Phys. 2006; 33 (1): 4 15. 12 Suomen rakentamismääräyskokoelma, E1 Rakennusten paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet. Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto. www.ymparisto.fi 13 Suomen rakentamismääräyskokoelma, E2 Tuotanto- ja varastorakennusten paloturvallisuus, erityiskohteiden paloturvallisuus. Ympäristöministeriö, Asuntoja rakennusosasto. www.ymparisto.fi 14 SFS 4575. Radioaktiivisen pintakontaminaation mittaus. Pyyhintämenetelmä. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS. 15 ISO 7503-1:1988, Evaluation of surface contamination Part 1. Beta- emitters (maximum beta energy greater than 0.15 MeV) and alpha-emitters. Geneva: International Organization for Stardization. 16 ISO 7503-2 :1988, Evaluation of surface contamination Part 2 : tritium surface contamination. Geneva: International Organization for Stardization. 17 Lääkelaitoksen määräys 7/2007 Sairaala-apteekin ja lääkekeskusten toiminta (4.12.2007). 11
STUK OHJE ST 6.1 / 17.3.2008 ST-OHJEET (26.3.2008) Yleiset ohjeet ST 1.1 Säteilytoiminnan turvallisuusperusteet, 23.5.2005 ST 1.3 Säteilylähteiden varoitusmerkinnät, 16.5.2006 ST 1.4 Säteilyn käyttöorganisaatio, 16.4.2004 ST 1.5 Säteilyn käytön vapauttaminen turvallisuusluvasta ja ilmoitusvelvollisuudesta, 1.7.1999 ST 1.6 Säteilysuojelutoimet työpaikalla, 29.12.1999 ST 1.7 Säteilysuojelukoulutus terveydenhuollossa, 17.2.2003 ST 1.8 Säteilyn käyttöorganisaatiossa toimivien henkilöiden pätevyys ja pätevyyden edellyttämä säteilysuojelukoulutus, 16.4.2004 ST 1.9 Säteilytoiminta ja säteilymittaukset, 17.3.2008 Sädehoito ST 2.1 Sädehoidon laadunvarmistus, 22.5.2003 ST 2.2 Sädehoitolaitteiden ja -tilojen säteilyturvallisuus, 2.2.2001 Lääketieteellinen röntgentutkimus ST 3.1 Hammasröntgenlaitteiden käyttö ja valvonta, 27.5.1999 ST 3.2 Mammografialaitteet ja niiden käyttö, 13.8.2001 ST 3.3 Röntgentutkimukset terveydenhuollossa, 20.3.2006 ST 3.6 Röntgentilojen säteilyturvallisuus, 24.9.2001 ST 3.7 Mammografiaan perustuva rintasyöpäseulonta, 28.3.2001 Teollisuus, tutkimus, opetus ja kaupallinen toiminta ST 5.1 Umpilähteiden ja niitä sisältävien laitteiden säteilyturvallisuus, 7.11.2007 ST 5.3 Ionisoivan säteilyn käyttö fysiikan ja kemian opetuksessa, 4.5.2007 ST 5.4 Säteilylähteiden kauppa, 2.10.2000 ST 5.6 Säteilyturvallisuus teollisuusradiografiassa, 17.2.1999 ST 5.8 Säteilylaitteiden asennus-, korjaus- ja huoltotyö, 4.10.2007 Avolähteet ja radioaktiiviset jätteet ST 6.1 Säteilyturvallisuus avolähteiden käytössä, 17.3.2008 ST 6.2 Radioaktiiviset jätteet ja päästöt, 1.7.1999 ST 6.3 Säteilyn käyttö isotooppilääketieteessä, 18.3.2003 Säteilyannokset ja terveystarkkailu ST 7.1 Säteilyaltistuksen seuranta, 2.8.2007 ST 7.2 Säteilyaltistuksen enimmäisarvojen soveltaminen ja säteilyannoksen laskemisperusteet, 9.8.2007 ST 7.3 Sisäisestä säteilystä aiheutuvan annoksen laskeminen, 23.9.2007 ST 7.4 Säteilyannosten rekisteröinti 25.2.2000 ST 7.5 Säteilytyötä tekevien työntekijöiden terveystarkkailu, 4.5.2007 Ionisoimaton säteily ST 9.1 Solariumlaitteiden säteilyturvallisuusvaatimukset ja valvonta, 1.12.2003 ST 9.2 Pulssitutkien säteilyturvallisuus, 2.9.2003 ST 9.3 ULA- ja TV-asemien mastotöiden säteilyturvallisuus, 2.9.2003 ST 9.4 Yleisöesityksissä käytettävien suuritehoisten laserlaitteistojen säteilyturvallisuus, 28.2.2007 Luonnonsäteily ST 12.1 Säteilyturvallisuus luonnonsäteilylle altistavassa toiminnassa, 6.4.2000 ST 12.2 Rakennusmateriaalien ja tuhkan radioaktiivisuus, 8.10.2003 ST 12.3 Talousveden radioaktiivisuus, 9.8.1993 ST 12.4 Säteilyturvallisuus lentotoiminnassa, 20.6.2005 12