1 1/98
-KIRJOITUS Kevättä odotellessa... Aika kuluu kuin siivillä ja ollaan taas siinä vaiheessa vuotta, jolloin voi tyytyväisenä todeta, että kevät se on taas tulossa. Partiovuosi on kuitenkin vasta onneksi aluillaan, monta mukavaa tapahtumaa on vielä odotettavissa. Lähiaikoina tälläisiä ovat mm. Tammileiri sudenpennuille sekä molempia lippukuntia työllistävä partiotaitokilpailu Ämyri-98 vartioikäisille ja vähän vanhemmillekin. Tämä vuosi ei kuitenkaan ole mikään ihan tavallinen partiovuosi (onko sellaisiakin...) onhan kyseessä Marjattojen 30-vuotis juhlavuosi. Vuotta vietetään monin eri tavoin: osallistumiskortit ovat kovassa käytössä ja ahkerimmat osallistujat palkitaan syksyllä juhlallisin menoin juhlatilaisuudessa. Vuoden varrella on myös yllätyksiä luvassa... Aurinko alkaa pikkuhiljaa paistaa entistä lämpimämmin ja kevättuulet tahtovat viedä ajatukset harharetkille. Ei anneta kevätväsymykselle sijaa vaan mennään vaikka yöretkelle partiokavereiden kanssa. Mikään ei ole niin piristävää kuin kunnon unet laavussa tähtitaivaan alla ja taas jaksaa!! Hyvää meininkiä kevättä odotellessa Anne M I K K O 2 Mikko 1/98 - Taitettu 22.3.-26.4.1998 2 Pääkirjoitus 3 Valola 4 Cova Colaus -98 7 Muistathan paperinkeräyksen! Tammileiristä... 8 Perinteinen laskiaisrieha epäperinteisissä merkeissä 9 Nettisivujen terveisiä Väinö "Väiski" Kivinen 10 Moro päevää 12 Mukamas huumoriosastoa Juorun tapainen Anagrammi 13 Lehti likoon - Mikko 6. Ei enää koskaan! 14 Pääsiäissatu Taitto: Tane Ahkerimmat toimittajat: Tane ja Hanski Toimituksen osoite: Tauno Kuisma/ Kuisma Ky Joensuutie 7 31400 Somero Internet: www.muovikuisma.fi/mikko/ Sähköposti: kuisma@muovikuisma.fi Julkaisija: Mikkolehti on Mikon Poikien ja Marjattojen oma lippukuntalehti. Painopaikka: Sälekarin Kirjapaino Oy Somero Painos: Noin 300 kappaletta. Paino: alle 50 g
3 VALOLA Essi esipuhuja vauhdissaan. Johtajien joulujuhlaa vietettiin viattomien lasten päivänä Pajulan Valolassa. Paikka tosin ei ollut tiedossa lähtiessä, mutta nopeasti sen oivalsimme. Marjattojen vastaanottokomitea toivotti meidät tervetulleeksi, ja pian edessämme olikin nimikortit, tosin anagrammi sellaiset. Omalle paikalle löysimme turvallisesti lankakerän opastuksella, ei tosin aivan suorinta reittiä. Pienen lauluhetken jälkeen pääsimme oikein pitopöydän ääreen ja kyllähän me söimmekin vai mitä Brynski. Kahvia odo- Valolan tunnelmaa. Pöytä notkui väärällään joulun herkkuja. tellessa saimme nauttia piirileikkien pyörteistä. Ilta päättyi mukavaan kynttilöiden sytytykseen ja ensivuoden toivomuksiin. Kaiken kaikkiaan mukava kokonaisuus koko paketti, olisi vain ollut kovasti mukavaa, että enemmänkin kuin kolmannes johtajistosta. Aina kannattaa lähteä mukaan, varsinkin silloin kun joskus pääsee valmiiseen pöytään. Limppu Anagrammien armotonta ratkaisemista käynnissä, jotta oman langan pää löytyisi.
Ratamestarin sijainen piirtämässä karttoja. M I K K O 4 COVA COLAUS -98 Lippukuntien keväinen voimanmittelö partiotaidoissa käytiin 28.3. Ämyrin lumisessa maastossa. Suksia ei ollut yhdelläkään vartiolla, mutta yönkovettamassa hangessa oli helppo kulkea. Matka oli tällä kertaa pidempi eli täysimittainen vihreän ja oranssin sarjan rata, koska kisa oli järjestäjille samalla testikisa tulevia piirin kisoja ajatellen. Vaikka järjestäjät testasivat rastejaan, niin kisailijoille päivä oli pitkä ja vaativa. Keli oli luminen, mutta kaikki selvisivät maaliin lähes tavoiteajan puitteissa, mikä oli laadittu kesäkelejä silmälläpitäen. Pahvi-ämyri Erilaisia tehtäviä riitti laidasta laitaan. Pyörätelineen tekeminen vaati tarkkaa sahaamista ja hyvää solmukättä. Ensiavussa oli hyvä Viisikko: Mari Oksanen Marianne Kanninen Aino-Maija Aalto Marjaana Laakso Anna Mäki-Teeri Poppis ja Rasmus ulkoilemassa. Gubla: Ville Karvonen Henri Uutela Markus Jalava Heikki Yli-Rekola Jussi Saari Kai Kauppi
5 Huoltomestari Limppu keittämässä niin tärkeää juomaa. tietää mikä on sokeritauti. Äänijänteiden lujuutta päästiin kokeilemaan paksusta pahvista taivutetun ämyrin kanssa. Herkullinen rasti oli lettujen paisto. Aikaa tosin tuhraantui liikaa nuotion tekemisessä, joten pisteitä ei vartioille herunut. Jokamiehenoikeuksien tuntemista testattiin. Vakaata Päivä metsässä lisää sopivasti ruokahalua. Pantterit: Heidi Noki Marika Toivonen Mari Rajala Jonna Hellsten Tiia Räsänen Kuismat valmiina kohtaamaan tulevat haasteet. Team-Ahma: Reeta Mäkinen Jenny Virtanen Laura Malinen Salla Haalijoki Merja Tamminen Rastihenkilökuntaa viihdyttämässä itseään.
6 heittokättä vaati sen sijaan pöniköiden pommitus hernepusseilla. Melko vaikeaksi osoittautui rasti missä sanan kirjaimet muodostettiin omalla vartalolla. Arviointitehtävissä piti osata arvioida oikein kannujen painoja, kuljettua matkaa ja korkeuseroa pisteestä a pisteeseen b. Sen lisäksi että metsässä piti rämpiä koko päivän, niin maaliin olisi tarvinnut juosta yhtä aikaa. Ei riittänyt että ensimmäinen sai viestikapulan tuotua maalilinjan yli. Osa purkeista saatu kaatumaan maahan. Rastimies seuraa tarkkana suoritusaikaa. TULOKSET: 1. Gubla 54,8 p. 2. Team-Ahma 51,5 p. 3. Viisikko 46,6 p. 4. Pantteri 38,2 p. Pyöräteline syntymässä. Huomaa hyvä työn jako. Selvästi kirjaimet S ja A. Kohta tässä roihuaa nuotio letun paistoa varten.
7 MUISTATHAN PAPERINKERÄYKSEN! Lippukuntien paperinkeräyslaatikoita on viidessä paikassa: 1. Kolon pihalla 2. Kaupungintalon parkkipaikalla 3. Kaupparannassa 4. Kirjaston pihassa 5. Havuharjuntien varressa Kolon pihalla on yksi pahvirullakko pienten ja satunnaisten pahvierien varalta. Pahvin kerääminen on kuitenkin niin kannattamatonta, että pahville voisi keksiä muutakin käyttöä. TAMMILEIRISTÄ! Tammileirin maksua on päätettu kompensoida siten, että kaikki saavat 100,- markkaa leirimaksusta takaisin. Raha palautetaan Tammileirinpalaverissa ennen leiriä. Hallitus MYYDÄÄN VAELLUSKENGÄT - Käytetty 10 km - Tuntee nimeä Salomon - Kooltaan 38 Perussääntöhän on se, että paperinkeräykseen kelpaa se, mikä tulee postilaatikkoon. (Pahvi ei tuota partiolle mitään) ihan pienet pahvinpalaset ovat vielä niin kovin herkkiä lentelemään taivaan tuuliin. Kiitos paperin tuojat! PS. Päivän hyvän työn voi aina helposti tehdä paperisäiliön ympäristössä. Noppa tiesi kertoa, että piirin kokouksessa Partiovaruste jakoi muutamille lpk:ille bonusta. Mikon Pojat ja Marjatat saivat yhdessä laavun. Limppu - Gore Tex kalvolla varustettu - Takuu ei - Ota yhtetyttä Katariina Suutela: 040-532 6176 tai 7487 007.
8 PERINTEINEN LASKIAISRIEHA EPÄPERINTEISISSÄ MERKEISSÄ Laskiaissunnuntaita on jo monina vuosina vietetty Kohnamäessä mäkeä laskien ja erilaisissa otteluissa. Tämän vuoden laskiaissunnuntain aamuna vilkaistessani ulos ikkunasta ei kyllä pahemmin huvittanut lähteä LASKIAIS- RIEHAAN. Lähdin kuitenkin puettuani ensin SADEVA- RUSTEET päälleni. Siinä oli ensimmäinen epäperinteinen seikka. Ennen ei ole tarvinnut varustautua sateenvarjolla taikka sadevaatteilla laskiaisena. Ihmeekseni Kohnamäkeen kuitenkin ajelua, ketjunheitto-kilpailua, nappulahiihto ei tänä vuonna ollut yhtä suosittua kuin ennen, mäenlaskua, sählyottelu, jonka MiPot jälleen kerran hävisivät palokuntalaisille, kolmoishiihtoa, jossa kolme ihmistä hiihti samaan aikaan samoilla suksilla ja sauvoina oli pieniä mäntyjä, kisan voitti joku OY jonka nimeä en muista, Kaivinkonetta tarvittiin jotta vesi saatiin pois kuopasta ja päästiin laskemaan mäkeä. mehua ja lettuja, joita Marjatat paistoivat. MARJATTOJEN paistamat letut olivatkin niin maukkaita, että ne myytiin loppuun jo hyvissä ajoin ennen riehan loppua. Toinen epäperinteinen asia oli poliisikoira, joka piti näytöksen taidoistaan, esim. kiinniotosta ja pureilmaantui väkeä melkein yhtä paljon kuin aikaisempinakin vuosina. Kolmoishiihto Tämä kaksi tuntia kului tapahtumapaikalla nopeasti, sillä paikalle oli järjestetty erilaista ohjelmaa. Oli hevos- MiPot olivat toisia ja Marjatat olivat neljänsiä. (Kisassa oli mukana kahdeksan joukkuetta.) Lisäksi oli suuri kokko, jonka ympärillä monet kuivattelivat vaatteitaan. Marjatta-letut Ruokana oli hernekeittoa, misesta. Shown alkajaisiksi poliisisetä pälätti jotakin koirasta, mutta hän olisi saanut puhua kovempaa, sillä itse en ainakaan kuullut yhtä ainuttakaan sanaa puheesta.lopuksi jaettiin palkinnot ja kunniakirjat kilpailuihin osallistuneille. Anna
Terveiset Mikon Pojille Olen ollut mukana perustamassa Mikonpoikia silloin kauan sitten (tosin vain hyvin vähän aikaa). Seurakuntanuoristahan se muistaakseni alkoi. Hauska nähdä että niin pienestä alusta on kasvanut näin toimiva yhteisö. Menestystä alkaneelle vuodelle Terveisin: Pertti Hagelberg Pepe VÄINÖ "VÄISKI" KIVINEN Lippukuntien jäsenille syntyy tänä vuonna ainakin viisi lasta. Tässä ensimmäinen: Nimi: Väinö Oskari Kivinen Syntynyt: 2.1.1998 klo 21.05 Paino: 3820 g Pituus: 49 cm M I K K O 9 NETTISIVUJEN TERVEISIÄ Tervehdys Mikon Pojille lumisateisesta Helsingistä. Asiaa, että nämä kotisivut ovat netissä ja lisäksi hyvät sivut. Näin netin kautta ilmoittaisin tiedoksi lehden toimituskunnalle, että osoitteeni on muuttunut.vanha osoite oli Neljäs linja 17-19 D 33 ja UUSI osoite on Viipurinkatu 1 C 77, 00510 Helsinki. Eli jatkossa toivon kaikkea lippukuntapostia ko. osoitteeseen. Kaunista helmikuun jatkoa, Katariina Vaahtojärvi Tervehdys Löysin Internetistä myös ilokseni Mikonpoikien kotisivut. On hienoa, että mikonpojat osoittavat paitsi vankkumatonta partiohenkeä niin myös edistyksellisyyttä nykytekniikan käytössä. Parhaat terveiset teille kaikille Mikon Pojille veteraanilta, joka oli mukana lippukunnan alkuhetkistä alkaen 1960- luvulla; Brynskin ja muiden kavereiden kanssa. Parasta menestystä toivoo Teille: Samppa Keturi, Hukkavartio
Suomi, jääkarhujen maa. Täältä pistän kirjeellä maahan sinne jääkarhujen ja joulupukin. Paikka on nimeltänsä Culabä ja pitää majaa toisella puolella päiväntasaajaa paikka tunnetaan brassien kuumimpana kaupunkina ja tätä samasta ilmastoa olen jo haukkaillut muuten päivälleen 3kk. Vaihtarin elämä cityssä tässä alkaa asettumaan ja päivärytmi noin löytymäänkin joo Koulussa käyn ja oon harrasteen copoeira nimeltään pistänyt alulle ja osallistunut lajiin tähän n. 2kk. Vahtooppilaita sauna tämä omaa tän mun organisaation kautta AFS tällä hetkellä 6. Mun lisäksi meitä on norjasta, belgiasta, malaysiasta ja austraalista.tossa viikonloppuna yhtenä käytiin M I K K O 10 MORO PÄEVÄÄ kokoontumassa paikassa Barren Do Gargas kanssa vaihtareiden monien. Paikalla tällä oli duunia monenlaista käytiin semmosella vesiputouksella hyppimässä, ja kokoonnuttiin yhteen kanssa vaihtareiden noin vain juttelemaan ja näitä vaihtari vaihtamaan. Iltaa käytiin porukalla istumassa jokuseen otteeseen ja ylipäätänsä oli aika hienoa tavata tätä väkeä, porukkaa siis cujabasta, Brasiliasta (pääkaupunki) Goianiastakin. Nää paikat löytynevat brasilian kartalta muuten cujaba siaitsee aivan keskellä e-amerikkaa. Kuulemma aika pihalla on tosta rannikon elämästä, rannikko kuulemma omistaa suurimman osan brassien sivistyneestä elämästä ja tää sisämaa on sitten enemmän tai vähemmän jälkijunassa kaikista jutuista. No mää täällä vietän elämääni ja voin paksusti. Pukkaa hikeä pintaan. Vaihtareilla on yleensä nimittain tapana ottaa tota rasvakerrosta. No oon nyt omasta mielestä aenakin jollain lailla pysynyt muodossa siinä missä tänne tulinkin. Oon hien pintaan lenkillä ja tolla Capoeiralla, käy hyvin urheilusta myös kanssa jalan täällä reissata, sillä ilmasto pistää hien pintaan vaikkei juuri mitään tekisikään. Tällä hetkellä kun tätäkin kirjoittelen hiki tippuu ja mulla ei oo vaatteita muutaku shortsit jalasa. On niiku hotelli. Mun asunto on varsin piäni n.5 immeisel, mutta hyvin täälä toimeen tullaan. No tää perheeni pitää sisällään tällä hetkellä 5 ihmistä. Äetää ja isi ja sisko ja sen veli ja mää. Taloa sotkee koira zingo ja siivoaa sisäkkö nimeltään en muista, pesee perunat ja pyykit, toimii siis sisäkön hommissa.asunto tämä omistaa 9 kerrosta telttaani pidän krs. 3:ssa. Sisään käynnissä on kaveri, joka päästää porukan sisälle tai sitten ei. On niiku jonkun hotellin olonen noin ulkoa päin, mutta on kuitenkin ihan kerrostalo uima-altalla ja troollisilla kasveilla, tää uimaallas on muuten keksintö vallan upia. Kun alkaa olemaan turhan kuuma sinne saa mennä pulikoimaan ja mulimaan ihan klo. koska vaan. Sata lasissa. Mun koulu tämä yksityinen koulu, mikä sanoo että pitää maksaa hunajaa noin vaan opiskelusta. Ja kouluruokana saa vetää jonkun sämpylän huuleen tai nauttia kuuman koiran, siis tilata yhren hot dogin. Kouluun painellaan aamusta 7:ksi ja kötiö könkätään 12.30 päevällä. Mun kokemuksiin lukeutuu myös paikallisella onibussilla reissaaminen, siis linja-autolla.kokemusta harrasteesta tästä saa aika tavalla, bussit
ovat parhaat päevänsä nähneitä. Bussikuskit ajelee kuten Artton Senna aikoinaan. Kurviin painetaan sata lasissa ja jengi roikkuu mistä roikkuu, aika tsäkä on joskus sattuu löytämään paikan mihin istahtaa. Asunnosta ulostuminen. No tää kaupunki tarjoaa noita ulkoilumestoja aika tavalla minne nuoremmat ja pätkän vanheempikin väki kokoontuu viettämään iltaa, vois sanoa että yötä. Täällä on noin vallan yleistä ulostua asunnosta n. 11-12 aikoihin, ja saapua asunnolle tossa aikaan auringon nousun. Tai no aika myöhään kumminkin juu, riippuen illasta ja seuraavasta päivästä. Mä tähän helteeseen koitan itseäni siis sisäistää. Päivällä saattaa lämpöä olla n. 45 astetta ja illallakin joku 30 astetta. Neekerin piirteitä. Väriä en oo vielä täysin vaihtanut, tosin neekerin piirteitä tulen varmaankin omaamaan kun täältä suomehen saaavun. Reissun tämän jälkeen oon siis lähdössä armeijaan, mulla on suomen maassa ei-militarista elämää tarjolla joku 3 viikkoa, ja inttiin siitä sitten. Paikka on nimeltänsänsässää dragsvik, ja siellä puhunevat kieltä Ruåtsin?!! Voi että hyvä jos muistan nimeni ruotsilla esittää. Täälä päin ei nimittäin suuremmin Ruåtsia tarvita toisaalta ei kyllä osata puhuakkaan niin aikalaisen pika kurssin saan Ruåtsista vetästä. Voisi vaikka tovin ihmetellä saulin noita 7. M I K K O 11 Luokan Ruåttinkirjaa. No tää kieli nimeltänsä Portugali osaa jo näyttää mulle hitusen verran kirkkaammalta. Tänne kun saavuin en pahemmin osannut kieltä tätä puhua ehkä ymmärtää, nyökkäilin ja ihmettelin H. Moilasena mitä ihmettä nää ihmiset ympärilläni selittää. Tässä vaiheessa omaan kyvyn ilmaista ja ymmärtää tätä nimeistä kieltä, enemmän taekka vähemmän. Siipä tässä vaiheessa oon jo heittänyt kielen englannin kaivoon ja koitan pärjätä kanssa portugalin. Saaliina piraja. Tossa yhtenä viikonloppuna lähdin kyydissä yhden toverin autolla lähelle bolivian rajaa ja sinne yhdelle asunnolle viettämään iltaa. Täällä ovat meneillään semmoset kalastusfestatarit missä oli aikamoinen festari meininki ja myös kalastaa oli tarkoitus. Paikalliseen täkyvälineeseen tarttui viereisestä kurajoesta kala nimeltä piraja, tuo tappajakala hampaineen kaikkineen. Kaupunkikierros Reissata täällä uppeeta maisemista löytyy ja nää määränpäät tarjoo matkaajalle monenlaista. Tossa oon muuten lähdössä tammikuuksi tiän päälä kun vahtariporukalla lähdetään tiän päälle semmoiselle koilis-brassien reissulle. Siis tää matka kestää n. 1 kuukauden ja matkalla käymme ihmettelemässä montaa kaupunkii, juu. Tää capoera joo on aika erikoinen harraste ja vallan mainio mun mielestä. Osaan tässä välissä jotakin peruskuvioita, ja olen varsin innostunut oppimaan lissää. Tää ruoka, mitä täälä väki popsii on etupäässä riisiä ja papua. Tosin on tarjolla myös muutakin niinku kanaa tomaatteja ja vaikka mitä. No että ei täällä ainaskaan nälkään pääse nääntymään. Tumppi
12 MUKAMAS HUUMORIOSASTOA Vaikka MIKKO on itseään kunnioittava lehti, suotakoon yksi juttu viulutaiteilija Lampeniuksesta: Hanski vei Iikkaa Forssaan soittotunnille; kuten tunnettua Iikan soittimet ovat viulu ja saksofoni (H. on vain poskisolisti). No, kuitenkin poikettiin soittohuoneiston viereiseen kondiittorodiaan kahville. Esillä sattui olemaan lehdistöä, jossa joissakin kuvissa esiintyi viulutaiteilija Lampenius - viulukin oli näkyvissä ihan selvästi. Iikkaa harmitti, kun taiteilijaa ei arvosteta hänen soittotaitojensa mukaan vaan useinkin pelkästään kukkeahkon ulkomuodon perusteella. Iikka JUORUN TAPAINEN Kelosaaren Heinihän on Simonsa kanssa asunut Loimaksella tämän talven ja opiskellut pää savuten mm. kasvatuspsykologiaa. Kesän tullen he muuttavat kimpsuineen, koirineen, käärmeineen ja sammakoineen Kultelan mökille. Siellähän on jo eläinkuntaa ennestään, mm. kyitä, ( niiden ruokana myyriä), paljon pesiviä lintuja, peuroja näkee sekä kettuja ja jäneksiä, joten jos nuoripari vielä ottaa parit vuohet ja kesäpossun, niin eipähän tarvii sukulaisten enää Korkeasaarenreissuun rahojaan laittaa. Kuvassa kuningasboa, tosin vähän pentu vielä. ANAGRAMMI Mikko-lehden viime anagrammitehtävään tuli täsmälleen yksi vastaus. Tosin niin hyvä, että olisi varmasti pärjännyt isommassakin vastaustulvassa. Tehtävänähän oli väännellä omasta tai tuntemansa somerolaisen partiolaisen nimestä anagrammi. Litran LaGalaa saa näin ollen Elina Mettovaara (os. Virtaperko) Partaharjulta. Kun nyt kumminkin ihmettelette, niin hänen miehensä EI tiettävästi ole sukua sille jääkiekkoilijalle (aina sitä kuulemma kyllä kysytään). Ja Pakin anagrammipari oli: ELINA METTOVAARA > ROTEVA LIMAETANA. jotain asiasta mutisi ja sanoi sitten, että Tiäkssää toi Linda sai kuulemma Stradivaariuksen. Hanski särpi hetken kahviaan ja vastasi sitten, että Ei mikään ihme sillä elämänmenolla, mutta onneksi nykyajan lääketiede pystyy tekemään aika paljon. Terkkuja vaan ja Sparista äitelää kuittaamaan, mieluimmin kuitenkin Someron liikkeestä, voisivat Pieksämäellä vähän ihmetellä. Ja jatketaanpa vastausaikaa: eli edellämainituin ehdoin NIMI- ANAGRAMMEJA Hanskille, os Välitie 16 31400 Somero. Hanski
13 LEHTI LIKOON - MIKKO 6. Tammenlehdessä numero 3/98 on piirin lippukuntalehtikisan tulokset. Mikko-lehtikin osallistui vuosikerralla - 97. Mikko tuli kuudenneksi tietokoneella taitettujen lehtien sarjassa, jossa oli osallistujia yhteensä 11. Käsin taitettuja lehtiä omassa sarjassaan oli 18. Aika monta lippukuntaa jätti lehtensä lähettämättä. Toimituksen vastine: Tuomariston arvostelu pitää hyvin paikkansa, niin hyvässä kuin pahassakin. Lehden teossa käytetyt koneet on huippuluokkaa niin taitossa kuin painossa. Olen ilmeisesti ainoa joka omistaa kameran, sillä muiden ottamia kuvia ei lehdessä juuri ole ollut. Yhteystietoja ei ole liiemmälti edes netissä, kun en tiedä mitä laittaisin, ja mitä saa laittaa. Lehden jutturepertuaari on pakostikin rajoittunut, kun juttuja ei saa kuin muutamilta ja niiltäkin pyytämällä ja muistuttamalla. Sudareiden piirustuksia ja juttuja on luvattu toimittaa, mutta pelkkä lupaus ei lehden teossa paljokaan auta. Vaihteleva palstoitus tarkoittaneen sitä, että välillä on kolmea ja välillä kahtaa palstaa per sivu. Onko se hyvä vai huono, lienee makuasia. Arvostelu: - Tehokkain teknisin välinein tehty kronikoiva lehti. - Kuvia ja kuvatekstejä on hyvin, pääkuvalle ei tarvita kuvatekstiä. - Johtajisto- ja yhteystietoja kovin vähän; lisää asiaa päivätoiminnan ulkopuolelta. - Varsin rajoittunut juttupaletti, lienee painottunut toimituksen mukaan. - Palstoitus ja taittotyyli vaihtelevainen, osittain ilmeisesti kokeileva. EI ENÄÄ KOSKAAN! Ei olisi uskonut, mutta niin siinä kävi. Koska talvileirille ilmoittautui vain pari leiriläistä, leiri päätettiin perua. Nyt kun olisi ollut mahdollisuus kokea oikea talvileiri hiihtämisineen, niin ei ollut lähtiöitä. Aika kuluu ja tavat muuttuuvat. Viikonlopun mittaiselle talvileirille on vielä riittänyt vaihtelevasti tulijoita, mutta kaksi päivä pidemmälle ei. Viikon mittaisen talvileirin muistoa kunnioittaen:
Olipa kerran eräs "porukka", joka lähti metsään pääsiäisen viettoon. Mukana heillä oli uljas ajopeli ja kourallinen pahoja ajatuksia. M I K K O 14 PÄÄSIÄISSATU "Täältä löytyisi varmaan sopivia pääsiäismunia." Mutta onneksi pesä oli tyhjä. Heidän tapoihinsa ei kuulunut luovuttaa helposti. Metsästä löytyy varmasti lisää pesiä. "Hei täällä on munia." Huudahti eräs katalamielinen varas. "Mahtavatko nämä olla sittenkään oikeita pääsiäismunia." Tuumivat he yhteen ääneen. "Minä ainakin saalistan itselleni pääsiäispupun paistiksi." Sanoi yksi vieläkin katalamielisempi metsämies. Kataja antaa sopivan lisämaun pupupaistiin. Väitetään kerrottaneen metsämiesten keskuudessa.
15 "Eihän näitä kannata syödä. Muudään ne hyvään hintaan." Ja soitti yhdelle hämärälle ystävälleen. Niin pääsiäismunat ja puput vaihtoivat omistajaa. Päätyvät varmaan Pietarin pimeille markkinoille. "Jos ei kerran saada pupua päivälliseksi, niin minä ongin kalaa." Sanoi eräs hyvin karvainen ja möreä-ääninen rosvo. Kalaonnea ei ollut tälläkertaa, ja niinpä hän päätti peseytyä avannossa. Retki oli ollut menestyksekäs. Taskut oli täynnä rahaa piemeistä kaupoista hämärämiesten kanssa, ja puhtaana on kiva katsella loimuavaa nuotiota. Mutta heillä kaikilla oli kova nälkä. Nälissään he rupesivat syömään kävyn siemeniä. Mutta ei simenistä vatsaa täyteen saa, ja he rupesivat remuamaan. Siellä he kinastelevat yhä tänäkin päivänä löytyykö pääsiäimunat puusta vai ei.
2 M I K K O 16 VIEDÄÄN VASTAANOTTAJALLE Mikäli osoitetta ei ole, lue lehti pikaisesti itse. Vahingon sattuessa tarkasta kytkennät. Kädessäsi on 18. tekemäni Mikki-lehti. On aika sanoa minun osaltani hyvästit, ja päästää uutta verta kehiin. Jos olet kiinnostunut tekemään Mikko-lehteä, niin ota yhteyttä tai vihjaa halukkuutesi jollekin johtajalle. Älä turhaan tuijota millainen tietokone sinulla on tai puuttuuko jotain. Aina on olemassa vaihtoehtoja!