ELEMENT Kappale 13 - Shawnin Salaisuus Sofian herätessä seuraavana aamuna hän mietti, mitä ihmettä oli edellisenä iltana puuhannut. Hän kurtisti kulmiaan pohtiessaan, oliko todella tehnyt sitä mitä muisti vai oliko hän fantasioinut niin kovasti, että oli joutunut riisumaan vaatteensakin pois? Ja vaihtanut huonettakin siinä samalla? Hän tunsi käden kiertyvän ympärilleen. Hei, Shawn sanoi. Nyt sinä olet rikkonut kaikki periaatteesi, Sofia sanoi. Todellisuudessa hän ei välittänyt yhtään, vaikka Shawn olisi pettänyt vaimoaan tai tyttöystäväänsä. Niin, mutta en jaksa välittää niistä, Shawn sanoi. Hän suuteli Sofian poskea hellästi. Sofia kääntyi hänen puoleensa. En tiennytkään, että papit ovat lihaksikkaita, hän kuiskasi ja suuteli miestä. Minä rakastan sinua, Shawn kuka oletkin, tyttö sanoi sitten ja nousi istumaan. Taidan kuitenkin lähteä omaan huoneeseen. Marianne haluaa varmasti jo tietää minne minä jäin eilen illalla. Etkö sinä kertonut hänelle minne menet? Shawn kysyi uteliaana. En sanonut, että aion jäädä tänne viettämään villin yön kanssasi, Sofia sanoi. Hän naurahti ja kaivoi lattialta vaatteensa ja alkoi pukeutua. Mutta sinä nautit siitä, Shawn sanoi. Muuten et näyttäisi noin tyytyväiseltä. Niin nautinkin, Sofia sanoi ja nousi seisomaan. Hän vilkaisi Shawnia, joka katsoi tyttöä häpeilemättä ja pudisti päätään. Seuraavaksi on mentävä etsimään viehättävä isäni, tyttö sanoi juttelusävyyn. Auttaisin sinua siinä, mutta minun on pysyttävä täällä, Shawn sanoi. Voisin viettää päivän aina mieluummin sinun kanssasi, Sofia. Niin arvelinkin. Ladossa, Sofia sanoi. Ei vaan tässä huoneessa, Shawn sanoi. Hän virnisti. Pervo, Sofia torui häntä lempeästi. Mutta lähdenpä tästä puhumaan Mariannelle ja etsimään isää. Tule takaisin päivälliseen mennessä, jooko? Minä en kestä koko päivää ilman sinua, kultaseni, Shawn sanoi. Sofia nyökkäsi ja lähti huoneesta. Hän huokaisi suljettuaan oven ja sai osakseen uteliaita katseita. Tyttö kurtisti kulmiaan. Miksi Sofian ilmestyminen Shawnin huoneesta aiheutti ihmisissä tuollaisia reaktioita? Hän kohautti harteitaan ja lähti omaan huoneeseensa. Se oli pienempi kuin Shawnin huone ja jostain syystä kuitenkin samanlainen. Tavaratkin olivat samassa järjestyksessä. Aika omituista. Sofia Charlotta West, siinähän sinä olet, nuori nainen, Mariannen ääni sanoi. Sinä et ollut täällä koko yönä, näin juoruillaan ympäri palatsia. Hei, Marianne, Sofia sanoi naurahtaen. Miksi olet noin onnellinen, Sofia? Marianne kysyi uteliaana. Sofia huomasi Ryon olevan myös paikalla. No tuota... Sofia sanoi. Hän vaikeni ja katsoi ympärilleen ettei hänen äitinsä ollut kaksikon mukana. Lydialla kun oli outo tapa tulla esiin jostakin silloin kun Sofia häntä vähiten kaipasi. Niin? Ryo kysyi. Shawnilla on jotain tekemistä tämän kanssa, hän lisäsi virnistäen. Marianne, oletko sinä kertonut minun tunnustuksestani Ryolle? Sofia kysyi ystävältään. En mahtanut sille mitään, Marianne huokaisi. Ryo vietteli minut taas niin lahjakkaasti, etten voinut vastustaa häntä. Eli minä en ole ainoa, joka päätyi sänkyyn rakkaan kanssa viime yönä, Sofia sanoi tyynesti. Niin arvelinkin, Ryo sanoi voitonriemuisesti. Täällä puhutaan kuinka sinä olet Shawnin kihlattu tai jotain sellaista, Marianne sanoi. Kummallista. Shawn ei kyllä käsittääkseni ole kosinut minua, Sofia sanoi. Ellei sänkyyn meneminen ole joku uusi pamfylialainen perinne kosia. Ei minulle ainakaan mitään sellaista ole opetettu, Ryo sanoi. Mutta Shawnissa on jotain outoa. Mitä? Sofia kysyi heti. Kaikki puhuvat hyvin kunnioittavasti hänestä ja kutsuvat häntä herraksi tai hänen
ylhäisyydekseen, Marianne sanoi. Tukee teoriaani aika voimakkaasti, hän lisäsi ylimieliseen sävyyn hymy kasvoillaan. En usko sinua, Sofia sanoi ja näytti ystävälleen kieltä. Mariannen ilme muuttui yhtäkkiä huolestuneeksi. Tiedäthän sinä, että jos Shawn on todella se, jonka luulen hänen olevan... Sofia ei sanonut mitään. Hän tiesi oikein hyvin, mistä Marianne puhui. Sofia saattoi hyvinkin olla raskaana. Yleensä hän ei päästänyt asioita niin pitkälle ollessaan miesten kanssa, mutta jokin hänen päässään ei Shawnin kohdalla toiminut. Ihan kuin hän olisi tiennyt kaksikon olevan yhdessä loppu elämänsä ajan. Se oli hyvin kummallista. Jos sinä olet oikeassa ja minä olen raskaana, en mahda asialle mitään, Sofia sanoi. Toivottavasti Shawn ymmärtää. Jos se mies rakastaa sinua, hän ymmärtää, Ryo sanoi. Jos ei, minä hakkaan hänet. Et tee sitä, Sofia sanoi heti järkyttyneenä. Hänen veljensä ei normaalisti ollut tuollainen. Minä vain lähtisin pois täältä ja kasvattaisin lapsen yksin, Sofia sanoi. Shawnin ei tarvitse tietää. Shawn kyllä ansaitsee tietää, jos sinä... Ryo sanoi. Mutta se ei ole varmaa vielä, Ryo. Älä hermoile etukäteen, Sofia sanoi. Onko aamiainen jo syöty? hän jatkoi leppoisasti. Ei, Marianne sanoi. Sofia aukaisi huoneensa oven jälleen ja lähti sitten parhaan ystävänsä ja veljensä kanssa ruokasaliin. Sofia ei ollut edellisenä iltana jaksanut pahemmin katsoa miltä palatsissa näytti. Käytävät olivat todella kauniita ja marmorisia. Seinillä oli tauluja kuninkaallisesta perheestä, lähinnä kuninkaasta ja kuningattaresta. Kuvat olivat vain niin haalistuneita, ettei niistä saanut mitään selvää. Sofiainen, odota! Shawnin ääni kutsui tytön takaa. Hei, Sofia sanoi. Vastahan me näimme viimeksi. Niin, mutta minulla on nälkä ja sitten huomasin sinut kävelemässä täällä... Shawn sanoi. Hän virnisti. Ja kuulin mielenkiintoisia juoruja meistä. Sinäkin? Marianne kysyi. Ja suhtaudut niihin tuolla tavalla? Joo, Shawn sanoi. Olen varma, että Sofia olisi viehättävin vaimo Pamfyliassa koskaan. Olet ihan outo, Sofia sanoi punastuen. Ajatus kuitenkin tuntui todella houkuttelevalta. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään vaan käveli ruokasaliin, joka oli suuri ympyrän muotoinen huone. Se oli samalla valtaistuinsali, juhlasali ja ruokasali. Huone oli marmorinen kuten kaikki muukin palatsissa. Keskellä salia oli kolme suurta pöytää rivissä, joiden ääressä palatsin henkilökunta söi aamiaista. Sofia oli saapumisestaan saakka miettinyt, miksi henkilökunta söi siinä salissa. Tulehan syömään, kultaseni, Shawn sanoi leppoisasti ja auttoi tytön istumaan tuoliin keskimmäisen pöydän ääreen. Mies itse istahti pöydän päähän hienoon tuoliin, jossa oli kullatut puuosat ja punaiset pehmusteet. Sinullahan on siinä hieno tuoli, Ryo sanoi. Joo, Shawn sanoi poissaolevana. Sofia itse oli vetänyt eteensä hedelmäsalaatin ja söi sitä keskittyneenä. Shawn taas alkoi syödä kroisanttia hymisten hyväntuulisena. Se tarttui myös muihinkin pöydässä istuviin selvästi, kun kaikki juttelivat mukavia keskenään. Sofia tietenkin vain söi aamiaisensa vaitonaisena ja mietti, mistä lähtisi etsimään isäänsä. Mitäs mietit, Sofia? Shawn kysyi leppoisasti. Pohdiskelin, mistä kannattaisi lähteä etsimään isää, Sofia sanoi ja hymyili. Ajattelen sinua sitten illalla taas kun menen nukkumaan... hän lisäsi. Mahtavaa, Shawn innostui. Kuules, minä luulen, että saattaisi olla viisasta, jos kysyt ensin herra Mittensiltä isästäsi. Mittens katsos pitää silmällä kaikkia tämän paikan asukkaita. Ja isäsi on tietojemme mukaan Areioksessa. Kiitos, Shawn, Sofia sanoi ja hymyili säteillen. Ei se mitään, minä haluan auttaa sinua edes jotenkin, Shawn sanoi. Shawn on ihan erilainen, Marianne sanoi myöhemmin, kun Sofia ja Marianne olivat lähteneet Shiano seuranaan kaupunkiin etsimään herra Westiä. Kaksikko oli käynyt puhumassa herra Mittensin kanssa tämän huoneessa itäsiivessä, jossa myös kuninkaallisen perheen oikeat asuintilat olivat. Shawn ei ollut lähtenyt sinne jostain syystä mukaan. Itse asiassa hän oli
höpöttänyt jotakin kylmistä väreistä, jotka itäsiipi hänelle aiheutti. Sofiasta se tuntui aika typerältä, mutta hän ei kuitenkaan sanonut mitään asiasta. Herra Mittens oli sanonut, että herra West asui lähellä Areioksen kauppatoria sisäänkäynniltä oikealle. Sofia ja Marianne olivat heti lähteneet torille. Mitä sinä tarkoitat? Sofia kysyi ystävältään heidän kävellessään kojurivien läpi. Hän pysähtyi ostamaan mukavalta vanhalta naiselta mansikoita. Ne kun olivat Sofian suuri intohimo. Hän kohtelee sinua paljon kypsemmin kuin aikaisemmin, Marianne sanoi. Ja hän käyttäytyy muutenkin paljon kypsemmin palatsissa kuin aikaisemmin meidän seurassamme. Olet oikeassa, Sofia sanoi samalla kun haukkasi suurta mansikkaa. Mariannekin otti mansikan kupista, joka Sofialla oli kädessään. Ei Shawn ole voinut mahdollisesti muuttua noin voimakkaasti yhden yön jälkeen, Marianne sanoi. Se on kerrassaan ennenkuulumatonta ja ehdottomasti mahdotonta. Ehkä Pamfylia saa hänet käyttäytymään paljon aikuismaisemmin kuin ennen? Sofia ehdotti. Saattaa olla, Marianne sanoi. Hän naurahti. Tai sitten rakastuminen tekee oikeasti ihmeitä pahoille tapauksillekin. Pää kiinni, Sofia sanoi. Hän pysähtyi niille sijoilleen. Hän nimittäin näki erään talon pihalla valkoisiin pukeutuneen vaaleahiuksisen naisen. Sofia tiesi, kuka tämä oli ja tunsi raivon kasvavan sisällään saman tien. Sofia? Marianne kysyi. Katsopas, kukas se tuolla leikkii kotia, Sofia sanoi näreissään. Marianne kääntyi katsomaan vaaleansinisen talon vihreälle pihalle, jossa kasvoi muutama omenapuu. Siellä oli myös muutama pensas, joissa oli ruusuja. No katohan, sehän on se Rosenbergin ämmä, Marianne murahti. Mennäänpä vaihtamaan pari valittua sanaa hänen kanssaan, Sofia sanoi. Vai muka tukiopetusta... hän mutisi mennessään pihalle. Hän näki pihalla kaksi lasta, kaksoset. Molemmilla oli tummat hiukset, mutta seassa oli vaaleita raitoja. Molemmilla lapsilla oli yhtä siniset silmät kuin Sofialla. Äiti, tänne tuli outoja ihmisiä! toinen lapsista huudahti ja nyki Kelly Rosenbergin vaalean mekon helmaa. Nainen kääntyi tyttärensä puoleen. Sofia ei jaksanut välittää Mariannen kanssa kohteliaisuuksista vaan he kävelivät kahden tuolin luokse ja istuivat niille. Shiano jäi istumaan maahan heidän väliinsä. Kelly Rosenberg, sinä ketku ämmä, Sofia sanoi. Sofia West, Kelly sanoi hyytävästi. Hänellä oli jäänsiniset silmät, joista nyt paistoi suuri raivo. Sinulla ei ole oikeutta tulla kutsumatta muiden pihalle. Niin, mutta sinä asut täällä isäni kanssa, Sofia sanoi. Ja minulla on oikeus tavata isäni milloin tahansa, mihin kellon aikaan tahansa ja missä tahansa. Kelly tuhahti. Kuka tuo tyttö on? Miksi hän puhuu isästä noin? lapset kysyivät kuorossa. Hän on vain isän entisen rakkaan tytär, Kelly sanoi lapsille. Miriam ja Felicia, menkääpä leikkimään. Kyllä, äiti, tytöt sanoivat kuorossa. Vai että piti lapsetkin nimetä isoäitieni mukaan? Sofia nälväisi. Hirvittävää. Isäsi halusi niin, Kelly sanoi. Ja sinä hankkiuduit raskaaksi, koska halusit hänet ja tuhota perheeni, Sofia sanoi. Äitini ei ikinä anna sinulle anteeksi. Lydia taisi olla aika huono vaimo, jos kerran Calin täytyi olla tyttärensä tukiopettajansa kanssa, Kelly sanoi. Sinä et tiedä siitä mitään, Sofia murahti psitäessään merkille kuinka Kelly puhui Sofian isästä hänen toisella nimellään. Isä ja äiti olivat onnellisia yhdessä niin kauan kunnes sinä tulit kuvioihin, senkin lehmä! Kelly vain tuhahti. Äiti on kaupungissa nyt, Sofia sanoi. Riittää kun kerron hänelle missä asutte, hän tulee tänne antamaan sinulle selkään.
Se naikkonenko? Kelly sanoi. Älä naurata. Äiti on musta maagi. Sinä frygialainen lehmä. Sinä muuten olet varmasti Frygian uuden kuningattaren tappolistalla, Marianne pisti väliin. Meinaan vain, että hän tapattaa kaikki petturit, jotka ovat pamfylialaisten kanssa tekemisissä. Mutta sittenhän sinäkin olet vaarassa kuolla, susityttö, Kelly sanoi. Shiano, susi sanoi ja päästi uhmakkaan murinan, kun Miriam ja Felicia yrittivät selvästi keihästää sen. Tytöt pakenivat sisälle saman tien. Vai niin, että tänne sinä tulitkin, Sofiainen, Ryon ääni sanoi. Ja ärsyttävä akkakin on paikalla. Tapetaanko me hänet heti vai annetaanko äidin hoitaa se? Ryo, Lydian ääni sanoi. Asia voidaan käydä läpi puhumallakin. Te seurasitte meitä! Sofia huudahti. Totta kai, kultaseni, Lydia sanoi. Ei sinua voi päästää yksin tällaiseen paikkaan. Saat vielä huonoja vaikutteita. Sofia ei sanonut mitään. En minä sitä pahalla tarkoittanut, Sofia-kulta, Lydia sanoi sitten. Olet huono äiti, kun haukut lastasi lutkaksi, Kelly sanoi. Isä, täällä on liikaa ihmisiä! Miriam huusi talosta. He uhkailevat äitiä! Felicia säesti. Kaikki ovat outoja. He kutsuvat sinua isäkseen, Miriam selitti. Niinkö? miehen yllättynyt ääni sanoi. Samassa pihalle astui mies, jolla oli tummat hiukset, joiden seassa oli hopeisia raitoja. Hänellä oli vaaleanvioletit silmät, kuten Brandonilla. Hänen kasvoilleen ilmestyi kerrassaan säikähtänyt ilme, kun hän katsoi perhettään (myös Brandon ja Nathal olivat ilmestyneet Raquelin kanssa jostakin kaikessa hiljaisuudessa paikalle). Voi taivas sentään... Sofian isä sanoi. Kelly, miksi sinä haastat riitaa heidän kanssaan täällä? Etkö muka tiedä, mitä he voivat tehdä minulle? Kelly valitti. En kyllä näe mitään syytä pelätä perhettäni, mies sanoi tyynesti. He eivät ole enää sinun perheesi. Te erositte tuon kanssa, Kelly murisi osoittaen Lydiaa, joka muljautti kauniita silmiään taivaalle. Mutta asiasta ei kirjoitettu koskaan papereita, Sofia sanoi tyynesti. Niin, tuo on totta, herra West sanoi. Mukavaa, kun Sofia huomaa kaiken. Tunnetko sinä nämä ihmiset, isä? Miriam kysyi. He ovat ilkeitä. Aja ne pois! tyttö komensi raivostunut ilme kasvoillaan. Sofia ja Marianne vaihtoivat katseen. Kelly Rosenbergin äpärät olivat todella hemmoteltuja. Sanoitko sinä sattumoisin eräälle Gwynelle likalle, että olen jäinen kristalli? Sofia kysyi uteliaana Kellyltä. Minun rakkaani nimittäin kertoi minulle siitä. Kellyn kasvoille ilmestyi tutkimaton ilme. Olen oikeassa, Sofia sanoi ja naurahti. Hän nousi seisomaan ja katsoi Miriamiin ja Feliciaan. Aidot James Westin lapset eivät olet hemmoteltuja pentuja. Tämä on suorastaan häpeällistä, hän lisäsi. Sinä et sittenkään unohtanut minua, kuten uhosit, Sofia, James sanoi ja hieroi leukaansa. En tietenkään, isärakas, Sofia sanoi virnistäen ja meni halaamaan häntä. Minulla oli oikeastaan ikävä sinua koko ajan. Järkyttävää, Kelly sanoi, kun muutkin Sofian sisarukset halasivat isäänsä. Lydiakin halasi Jamesia pitkään ja hartaasti. Sofia tosin tiesi, mitä heidän välillään tapahtui. He puhuivat telepatian avulla toisilleen. Se oli heidän yksityinen yhteydenpitotapansa. Vaikka Sofia ja muut lapset pystyivätkin halutessaan salakuuntelemaan heitä, he eivät halunneet. Heidät kun oli opetettu pienestä pitäen kunnioittamaan muiden yksityisyyttä. Kelly, James sanoi. Minun on puhuttava perheeni kanssa nyt. Menehän sisälle siitä. Minua ei komennella näin, Kelly murahti. Tuo noita on noitunut sinut taas. Mutta katsohan, Marianne sanoi, Lydia on vielä teoriassa herra Westin vaimo. Sinä ja James ette ole menneet naimisiin, joten sinulla ei oikeastaan ole oikeutta puhua noin hänelle. Mikähän asianajaja sinä luulet olevasi, sintti? Kelly heitti. Älä nyt, näytät huonoa esimerkkiä lapsillesi, Marianne sanoi. Ja minä olen Ryon tyttöystävä,
Marianne Goldhart. Isä, Sofia sanoi sitten. James katsoi tyttäreensä uteliaana. Me jouduimme pakenemaan Frygiasta, Sofia sanoi. Tuliko Shawn teidän mukananne takaisin? James kysyi viaton hymy kasvoillaan. Totta kai, Ryo sanoi. Marianne kuiskasi jotain hänen korvaansa ja Ryon nyökättyä tyttö meni sivummalle sutensa kanssa. Sofia pisti merkille, että hän tarkkaili Shianon kanssa Kellyä ja tämän lapsia hyvin tarkasti. Häneen voi ainakin luottaa, James sanoi ja mulkaisi Kellyä. Sofia oli hyvillään, että kaksikon suhde oli rakoilemassa. Hän hymyili salakavalasti äidilleen, joka hymyili takaisin. Se ei jäänyt Jamesilta huomaamatta. Mitäs, mitäs? hän kysyi ja katsoi Lydiaa suoraan silmiin. Äiti ja minä vain hoksasimme, ettei suhteesi toimi, Sofia sanoi pamfylian kielellä. Kelly ei ymmärtänyt tietenkään, mikä oli hyvä asia. Ei niin, James myönsi. Tekisi mieli ajaa Kelly pois, mutta se näyttäisi pahalta. Kelly tuhosi meidän perheemme. On vain oikein, jos potkit hänet pihalle, Ryo murahti. Niin, mutta lapset tarvitsevat isäänsä... Sinä voit ottaa heidätkin Kellyltä, Sofia sanoi. Kelly ei ole hyvä äiti, sen näkee tyhmempikin. Mutta haluaako Lydia kasvattaa kahta äpärää, jotka tuhosivat meidän rakkauden? James kysyi ja tutki Lydian kasvoja. Ruskeahiuksinen nainen katsoi takaisin tutkimaton ilme kasvoillaan. James ei sanonut sanaakaan. Sofia arveli, että he kävivät molemmat telepatialla kamppailua asiasta, koska Lydian silmät välähtivät jossain vaiheessa vaarallisesti. Um, ehkä meidän pitäisi jättää heidät puhumaan kahden asiasta? Ryo sanoi. Sofian kääntyessä katsomaan häneen, tyttö näki häpeän Ryon kasvoilla. Poika oli salakuunnellut vanhempiensa keskustelua. Sofia mulkoili häntä hetken, kunnes alistunut huokaisu Lydian suusta kiinnitti Sofian huomion. Hän arveli tietävänsä, että nyt oli saamassa kaksi kappaletta hemmoteltuja pikkusiskoja. Ei... hän sanoi ja vilkaisi Miriamia ja Feliciaa, jotka katsoivat selvästi ylimielisen näköisinä Sofiaa ja muita. Heidät ehtii vielä pelastaa, Lydia sanoi. He ovat nuoria. He oppivat, Sofia. Niin kai, Sofia sanoi. Hän hymyili. Mutta en silti pidä heistä lainkaan. Lydia nyökkäsi. Sofia tiesi, että Lydia teki näin vain, koska halusi aviomiehensä takaisin. Sofia päätti sen vuoksi yrittää edes suhtautua ihmisten lailla kahteen tyttöön Kellyn vierellä. Nainen murahti näreissään ja komensi lapset mukaansa. Hän käveli ulos. Aiotteko te tavata illalla? Sofia kysyi sitten yleiskielellä hymyillen. Vaihtaa kuulumisia ja kuinka minä käyttäydyin ja muuta? Käyttäydyit? James sanoi. Sain huonoja vaikutteita Rosenbergilta. Täh? Ja silloinen poikaystäväni kuoli aivosyöpään samana päivänä kun sinä jätit äidin, Sofia sanoi tyynesti. Se oli elämäni pahin päivä. Anna anteeksi, James sanoi hiljaa. Ei se haittaa enää. Minä olen löytänyt viehättävän rakkaan taas, Sofia sanoi. Kenet? James kysyi leppoisasti hymyillen. Shawnin, Ryo sanoi ennen kuin Sofia ehti edes aukaista suutaan. Jamesin reaktio siihen oli erikoinen. Hän kurtisti kulmiaan ja kalpeni sitten tajutessaan jotakin. Hän kuitenkin piti perusilmeen kasvoillaan. Sofiaa se kuitenkin vaivasi ja paljon. Shawnista puheen ollen, Lydia sanoi. Hän pyysi meitä tulemaan takaisin palatsiin mahdollisimman pian. Mitä? Sofia kysyi ajatuksiinsa vaipuneena. Siellä paljastetaan tänään jotakin suurta ja Shawn haluaa meidänkin olevan paikalla. Hän tosin sanoi, että se voi järkyttää sinua, Lydia sanoi. Ei... Sofia sanoi. Hän alkoi nimittäin uskoa Mariannen teoriaan. Kaikki tuntui jotenkin loksahtavan yhtäkkiä yhteen, kun Sofia koki niin kutsutusti valaistuksen. Myöhemmin samana päivänä Sofia seisoi yksinkertaisessa sinisessä leningissä palatsin
valtaistuinsalissa. Paikassa oli todella paljon ihmisiä. Kaikki olivat ylimyksiä ja palvelijoita. Sofia perheineen tunsi olonsa hyvin ahdistuneeksi, kun he olivat varmasti ainoat tavikset koko huoneessa. Ihmiset olivat pukeutuneet värikkäisiin asusteisiin ja osalla oli jopa peruukki päässä. Huone oli valaistu lampuin ja koristeina seinillä ja katossa oli jonkinlaisia maalauksia. Seinillä roikkui myös punaisia lippuja, joissa oli Pamfylian kuninkaallisen suvun vaakuna. Huoneen keskellä oli kuja, jota pitkin kulki jonkinlainen saattue. Sofia pani merkille, että Shawn käveli joukon keskellä hyvin hienosti pukeutuneena. Hän näytti surulliselta, kaihoisalta ja päättäväiseltä samaan aikaan. Sofialla ei ollut mitään hajua, mitä Shawnin päässä liikkui, mutta oli selvää, että mies halusi vain paeta paikalta mahdollisimman nopeasti. Hän ei edes huomannut Sofiaa, kun ohitti hänet. Tai sitten mies oli päättänyt, ettei aio katsoa Sofiaa, koska alkaisi epäröidä saman tien. Sofia ei siltikään ymmärtänyt rakkaansa ajatusmaailmaa. Hänestä tosin tuntui siltä, että jotain oli tapahtumassa. Jotain suurta ja sellaista, joka muuttaisi molempien elämän. Minua pelottaa, hän kuiskasi Ryolle vierellään. Mikä? Ryo kysyi. Että minä menetän Shawnin. Hän näyttää kuninkaalliselta enemmän kuin koskaan aikaisemmin, Sofia sanoi. Ryolle oli aina helppo avautua, kun poika ymmärsi nuorempaa sisartaan todella hyvin. He olivat aina olleet läheisiä. Olet oikeassa, Ryo sanoi. En uskalla edes ajatella, mitä nyt tapahtuu. Minä uskallan ja se pelottaa minua, Sofia kuiskasi. Mutta en aio paeta. Se olisi epäkohteliasta Shawnia kohtaan. Ryo hymyili hänelle ja kietoi toisen kätensä suojelevasti sisarensa ympärille, kun Shawn nousi salin perällä olevalle korokkeelle, jossa oli paikat kahdelle henkilölle. Tuolit olivat hyvin hienot, samanlaiset kuin se, jossa Shawn oli aamulla istunut syömään aamiaista. Shawn näytti komealta valkoisessa takissaan ja housuissaan. Hänen päällään oli vielä punainen viitta. Kansalaiset, Shawn aloitti tyynellä äänellä hymyillen. Sofia pisti merkille, että hän katsoi tutkivasti tyttöä. teille kerrottiin vuosia sitten, että kuningas Sigmund VII perheineen murhattiin sodassa, joka rikkoi Pamfylian kuningaskunnan loiston. Hän piti tauon. Sofia huomasi kuinka luontevasti ja hallitusti Shawn puhui ihmisjoukon edessä, joiden silmät tuijottivat häntä. Sofia huomasi Nejinan seisovan sivummalla Nathal vierellään. Se sai tytön otsan kurtistumaan. Mitä hittoa oli tekeillä? Näin ei kuitenkaan käynyt, Shawnin ääni rikkoi Sofian mietteet. Eräs lapsi pakeni henkensä edestä teurastuksen jälkeen ensin piilouduttuaan komeroon kuningattaren huoneistossa... Sofia pani merkille, että Shawnin hallittu puhe alkoi takellella. Lapsi pakeni Areioksesta salakäytäviä pitkin metsään Villarubian ja Pamfylian rajalle, jonne hän piiloutui niin kauaksi aikaa, kunnes kuun jumalatar löysi hänet. Sofia muisti Lunan. Jumalatar seisoi nytkin Shawnin vierellä tummaan pukuun pukeutuneena. Hän oli todella kaunis. Monet luulivat häntä ilkeäksi ja julmaksi, mutta Luna oli kaikkea muuta kuin ilkeä. Hän oli hyvin ystävällinen ja lämmin. Ja hyväsydäminen. Kuun jumalatar vei lapsen Aucklandin temppelikaupunkiin kasvatettavaksi pappien ja papittarien joukkoon, joiden käskettiin pitää totuus salassa, Shawn puhui taas halliten itsensä. Muulle kansalle uskoteltiin, että kuninkaallinen perhe oli kuollut ja nuorin lapsi oli pudonnut pakomatkalla mereen. Salissa alettiin supista vimmatusti. Shawn kohotti kätensä hiljentääkseen ihmiset. Nämä tekivät heti niin. Shawn näytti itsekin yllättyneeltä, mutta hymyili sitten. Kuningas on palannut, hän ilmoitti. sillä minä, Shawn Ferdinand Sigmund Sanchez, olen Sigmund seitsemännen nuorin poika ja näin ollen Pamfylian kuningaskunnan hallitsija, hän jatkoi ja hymyili. Sitten hän istui isänsä paikalle valtaistuimelle. Sofia ei olisi varmasti liikkunut mihinkään suuntaan, jos Ryo ei olisi nipistänyt häntä käsivarresta. Tyttö lähti konemaisesti kävelemään kohti valtaistuinta. Pitihän kaikkien pamfylialaisten saman tien vannoa vala heidän kuninkaalleen. Sofia, Shawn sanoi leppoisasti, kun Sofian vuoro tuli. Minä en tiedä mitä sanoa, Sofia kuiskasi. Sinä olet jo vannonut valasi minulle vaikket sitä ehkä hoksaakaan, Shawn sanoi. Hän silmäili Sofiaa hetken huolestuneena. Sinä et voi hyvin.
Et voisi sinäkään, jos tyyppi, johon rakastut onkin kuninkaallinen! Sofia kuiskasi hysteerisenä. Istu tuohon ja rauhoitu, Shawn sanoi osoittaen tuolia vasemmalla puolellaan. Sofia istui tuoliin edes tajuamatta kenelle se oli oikeasti tarkoitettu ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Sofia, Nathal kuiskasi. sinä istut kuningattaren paikalla. Sofia hätkähti. Hän myös kuuli kuinka Shawn komensi muita olemaan kuin Sofiaa ei olisi. Hän näytti myös selvästi huolestuneelta. Tyttö kohottautui katsomaan ympärilleen ja näki ihmisten tuijottavan tyttöä uteliaina ja vilkuillen Shawnia sen näköisinä kuin olisivat odottaneet tämän ilmoittavan kihlauksesta tai jostakin. No niin, Shawn sanoi, kun valat oli vannottu ja Sofia oli saanut itsensä taas jossain määrin kokoon. Hän itse asiassa istui kuningattaren paikalla kuin vanha tekijä, kuten Nathal häntä lopulta imarteli. Me olemme järjestäneet juhlat tätä julistusta varten, Shawn jatkoi leppoisaan sävyyn. Hän näytti helpottuneelta huomatessaan ettei Sofia paennut paikalta, vaikka olisi voinut tehdäkin niin. joten annetaan juhlien siis alkaa. Tanssikaa ja muuta hauskaa, Shawn höpötti. Hän huokaisi, kun musiikki alkoi soida ja ihmiset juhlia innoissaan. Shawn? Sofia sanoi. Miksi minä istun kuningattaren paikalla? Koska sinä näytit siltä kuin saisit hermoromahduksen, Shawn sanoi. Ajattelin, että jos saisit istua ja miettiä... No, sama se. Haluat kuitenkin vain paeta... hän jatkoi. En minä aio paeta, Sofia sanoi mietittyään hetken omia tunteitaan. Jos pakenisin, joutuisin Gwynellen kynsiin enkä halua niin käyvän. Hyvä, Shawn sanoi. Olisi kamalaa, jos sinulle sattuisi jotain vain siksi, että sait tietää totuuden minusta. Sain sentään lopulta haluamani, Sofia sanoi. ja enemmänkin. Sofia Charlotta West, kuului sointuva ääni. Kun Sofia etsi katseellaan äänen lähdettä, hän näki edessään Lunan, joka tarkkaili tyttöä tutkivasti. Sofia värähti hänen jumalaisuutensa edessä. Ei sitä joka päivä tapaa frygialaisten murhaajajumalattaren tappajaa kasvokkain. Älä pelkää minua, Sofia, Luna sanoi hymyillen. vaikka saatan vaikuttaa pelottavalta ensi näkemältä, en ole sitä. Minä tiedän sen, mutta en minä pääse tapaamaan jumalattaria joka päivä, kuten tuo heppu tuossa vieressä, Sofia sanoi viitaten Shawniin, joka juuri ojensi Sofialle samppanja lasin. Luna hymyili. Minun täytyy puhua kanssasi mahdollisimman pian. Kyse on elementeistä. Sofia nyökkäsi. Voimme puhua huomenna. Näytät vielä järkyttyneeltä, enkä halua järkyttää mieltäsi enempää, Luna sanoi ja käveli sitten pois. Vai niin, että sillä lailla, Shawn sanoi. Hän tarkkaili Sofiaa. Oletko vielä kauhuissasi? En erityisemmin, mutta en voi uskoa sitä vieläkään todeksi, Sofia sanoi. Et siis koskaan uskonut Mariannen teoriaan? Shawn kysyi. En, paitsi vasta tänään. Shawn oli hetken hiljaa. Anteeksi kauheasti, kun en kertonut. En voinut... en halunnut... Sofia laski laskin tarjottimelle erään tarjoilijan käsillä ja kyykistyi sitten Shawnin eteen. Kyllä minä ymmärrän, hän kuiskasi. En olisi varmasti itsekään kertonut... Shawn huokaisi. Hei, Pamfylian kuningas ei ole surullinen. Et sinä ainakaan, Sofia sanoi. Tuntuu vain niin typerältä, Shawn mutisi. No kuulepas, mitäs sanot, jos minä sanoisin sinulle, että saatan olla raskaana ja sinä olet lapsen isä, teidän majesteettinne? Sofia kysyi tyynesti. Shawn katsoi Sofiaa silmät selällään. Oikeasti? poika kysyi ääni käheänä. No, se ei ole lainkaan varmaa, mutta mahdollista, Sofia sanoi. Shawnin kasvoille ilmestyi mietteliäs ilme, joka säilyi niillä koko illan ajan. Sofia ei edes halunnut tietää, mitä Shawn mietti, vaikka uskoikin sen liittyvän tyttöön. Ja Sofia oli ihan hämillään siitä kuinka hyvin ja helposti hän oli hyväksynyt Shawnin kuninkuuden. Se oli hänestä ihan outoa. Mutta ehkä Sofia vain rakasti Shawnia liian paljon jotta olisi todella halunnut paeta. Seuraavaksi tytön tosin piti ottaa selvää oliko hän todella raskaana vai ei. Jos hän oli, se oli ongelma.