''Bloody clouds'' chapter four Finnish version Story by Neqqu Characters from 'Naruto' belongs to Masashi Kishimoto Don't use without premission Luku 4 ''Scrutiny'' '' Tarkkailu'' Konan istui edelleen Hidanin baarissa, hän odottaisi avaamisaikaan ja lähtisi sitten. Muut Akatsukilaiset Hidania lukuunottamatta olivat jo kaikonneet, jopa Pein... Mies oli tosin näyttänyt erittäin ärtyneeltä, kun Konan ilmoitti jäävänsä vielä hetkeksi Hidanille seuraksi. -Oletko täällä, enkeli? Leijailet taas pilvissä. Hidan vitsaili, pyyhkien pöytiä viimeistä piirtoa myöten. Harvoja asioita johon mies panosti, uskontonsa lisäksi. Konan naurahti, siistien hiuksiaan. -Toistaiseksi olen maassa, tiedä sitten kun menen... kotiin. Konan tokaisi, hymyillen hiukan Hidanin katseelle. Mies osasi kyllä käyttäytyä, hänen seurassaan... Ainakin puhetapa oli muuttunut siistimmäski heti muiden lähdettyä. -Oh? Mitä Herra Pein in the ass aikoo? Hidan räkätti, heittäen rätin jolla oli pyyhkinyt pöytiä lavuaariin. -Viimeaikoina vaan... Hän on mustasukkainen sinusta. Konan sanoi, näyttäen nyt hiukan huolestuneelta. Hidan kohotti kulmakarvojaan ja istui Konanin viereen sohvalle. -Huolettaako se sinua? Hidan kysyi, hiukan vakavoituen. -Minulla on huono omatunto. Konan sanoi, katsomatta Hidania silmiin. -En tarkoita että... Että... Nainen piti pienen tauon, miettiessään sanojaan. -Minun ja Peinin juttu ei vaan oikein enään toimi... Luulisin. Hidan nyökkäsi, hymyillen nyt Konanille. -En voi pakottaa sinua 'valitsemaan'. Hän sanoi, hyväillen Konanin käsivartta. Nainen nyökkäsi, painautuen Hidania vasten. -Pelkään että hän ei hyväksy sitä, että en enään tunne häntä kohtaan kuin ennen. Konan sanoo hiljaa, tuntien Hidanin käden selällään. -Hnn... En ole kauhea tunneihminen, en tiedä miten hän reagoi... Mutta hän on niin vitun ylpeä, että varmasti syyttää muita eikä itseään. Hidan vastasi, yrittäen kuulostaa myötätuntoiselta. Hän tosiaankin oli huono tunneasioissa, varsinainen juntti. Konan hymähti, hymyillen hiukan. -Niin... Pelkään vähän Akatsukin puolesta, pelkään hajottavani yhteisön. Konan nosti päänsä Hidanin rintakehältä. -Nyt kun meillä on tuore jäsenkin, ei olisi hyvä jos kaikki hajoaisi heti käsiin. Konan lisäsi vielä naurahtaen. -Epäreilua että Sasori saa lomaa keikoista, kun hänellä on Peinin sanojen mukaan tehtävää kokoajan, tarkkaillessa sitä kakaraa. Melkoisen vaarallista ja haastavaa hommaa,
sanoisin. Hidan kummasteli sarkastisesti, luoden katseensa kelloon. Kohta pitäisi avata ovet varsinaisille asiakkaillekkin. -Heh, no Sasorille se ehkä on suuri tuska ja kipu. Konan nauroi, suoristaen selkäänsä. Hänkin katsoi seinällä olevaa kelloa, näyttäen hiukan harmistuneelta. Hidan nosti kätensä Konanin poskelle, silittäen tämän sini-violettejä hiuksia. -Hänelle ihmisten tapaaminenkin tuntuu olevan vaikeaa, ja valitsi vielä asiakaspalvelutyön... Mitä helvetin järkeä? Hidan nauroi, Konanin katsoessa häntä huvittuneena. -Hmmh... Minun pitäisi varmaan lähteä? Tänään on tulossa kova työpäivä, eikös? Konan sanoi, otten käsilaukkunsa pöydältä. -Jep, kiireinen perjantai... Hidan nousi sohvalta, kävellen avaamaan Konanille ovea. Nainen seurasi häntä edelleen hymyillen huvittuneena. -Takkinne neiti. Hidan sanoi, ottaen naulasta Konanin pitkän pähkinänruskean takin. Konan naurahti, pukien Hidanin ojentaman vaatteen päälleen. -Hyvää illanjatkoa. Hidan lisäsi, suutelemalla Konania nopeasti naisen yllätykseksi. Tämä kuitenkin hymyili, astuessaan ulos baarista raikkaaseen ulkoilmaan. Deidara avasi Sasorin makuuhuoneen oven, se oli vielä täysin tutkimatta. Hän oli odottanut että punapää katoaisi hetkeksi näköpiiristä, ja tämän mennessä vessaan Deidara oli syöksynyt viimeiselle ovelle. Eikä häntä oltu kielletty menemästä sinne, joten hän otti oikeuden tutkia asuinympäristönsä täydellisesti. Deidara astui huoneeseen, joka oli yllättävän valoisa. Hän riemastui tajutessaan että makuuhuoneessa oli ovi pienelle, somalle parvekkeelle. Harmi vain että hän ei saanut käyttää makuuhuonetta.. 'Itsekäs punajuuri' Deidara ajatteli mielessään, kun Sasori oli kertonut pitävänsä molemmat huoneet itsellään. Blondi avasi parvekkeen oven, raikas ilma tulvahti huoneeseen, jossa haisi hiukan puulta, luultavasti Sasorin nukkejen takia. Deidara astui parvekkeelle. Siellä oli pieni pöytä ja yksi tuoli, pöydällä oli tuhkakuppi, joka oli kuitenkin täysin puhdas. Koska asunto oli jo toisessa kerroksessa, ei näkymä parvekkeelta ollut mikään maan mahtavin. Silti Deidara tykkäsi katsella isoja vaahteroita, joiden lehtiin kykeni melkein ylettymään parvekkeen reunalta. Ajatus syksystä tuulen tuodessa kylmää ilmaa juolahti Deidaran mieleen ja hän muisti kuinka hienosti vaahterat vaihtoivat väriään kesän loppuessa. Silloin näkymä olisi varmasti paljon upeampi. Blondia alkoi pakostikkin palella ja hän sulki parvekkeen oven, astuen sisälle makuuhuoneeseen. Hän tärisi kylmästä ja huomasi että sänky oli petaamatta. Hän ryömi peiton alle lämmittelemään pahimman vilunsa pois ja tajusi samantien kuinka väsynyt oli. Hän ei ollut nukkunut juuri ollenkaan viime yönä, johtui kai jännityksestä. Sasori avasi vessan lääkekaapin, ottaen särkylääkkeen pääkipuunsa. Hänellä oli toistuvaa pääkipua aina kun ulkona oli tuulista ja hän kieltäytyi käyttämästä päähinettä. Hän nielaisi pillerin veden kanssa ja käveli takaisin olohuoneeseen. Katsoessaan ympärilleen hän ei nähnyt Deidaraa missään ja ajatteli että tämä olisi tietysti mennyt hänen työhuoneeseensa, vaikka hän oli kieltänyt. Avatessaan työhuoneensa oven hän ei vieläkään löytänyt Deidaraa ja muisti sitten oman makuuhuoneensa. 'Eikö hän käynyt siellä jo?' Sasori ajatteli, astuen omaan makuuhuoneeseensa, katsoen ympärilleen. 'Missä pirussa se kakara on...' Hän ajatteli, katsoen ikkunasta parvekkeelle, joka ammotti tyhjyyttään.
-Un. Sasori kuuli hymähdyksen takaansa, kääntyen katsomaan sänkyään. Hän tökkäisi möykkyä peittonsa alla, ja se liikahti. Punapää ravisti päätään kyllästyneenä. -Kuule, ei ole aikaa leikkiä piilosta. Hän sanoi, repien peiton Deidaran päältä. -Parvekkeella oli kylmä! Halusin lämmitellä un. Deidara puolustautui, kaapaten yhden tyynyista syleilyynsä. Sasorin katse alkoi naurattaa blondia pakostikkin. Hän yritti pidätellä kikatustaan ja painoi päänsä tyynyyn. -Pois sängystäni kakara. Sasori sanoi tasaisesti, osoittaen lattiaa sängyn vieressä. -Un! Miksi sinulla on näin mukava ja iso sänky? -Kivien päälläkö pitäisi nukkua? -Ei un, vaan... Minä haluan nukkua sängyssä, en sohvallasi! Deidara ärisi, puristaen yhä tyynyä sylissään. -Harmillista, sillä sohva saa kelvata sinulle. Sasori sanoi, yrittäen ottaa tyynyään takaisin. -Haluan tämän tyynyn ja... Deidara testasi Sasorin muita tyynyjä kädellään ja otti niistä yhden. -Ja tämän, un! Deidara sanoi, katsoen Sasoria virnuillen. -Ota kotoa omat tyynysi. Sasori tuhahti kyllästyneenä. -Ainiin... Un. Danna? Deidara mumisi, kun tämä laittoi tyynyt takaisin sänkyyn. -...Mitä. Sasori vastasi, vierastaen 'danna' nimitystä... -Haemmeko tavaroitani tänään? En halua olla täällä ilman omia juttujani un. Deidara sanoi, katsoen mitä Sasorin kirjoituspöytä sisälsi. -Kuules nyt... Sasori alkoi ärtyä Deidaran nenäkkyydestä. -Haemme kyllä tavarasi, olin juuri tulossa ehdottamaan sitä, mutta löysinkin sinut sängystäni. Deidara tyytyi nyökkäämään ja vilkaisemaan Sasoria virnuillen. Hän halusi pakostikkin testata mihin punapään kärsivällisyys riittäisi, mutta nyt olisi parempi olla hiljaa. -Otamme varmaan autoni? Jotenkin minusta tuntuu että sinulla on paljon tavaroita... Sasori mutisi, kävellen eteiseen. Deidara irvisti Sasorille ja käveli hänen perässään, ottaen takkinsa naulakosta. Puhumatta mitään, molemmat miehet kävelivät kerrostalon parkkipaikalle, jossa Sasori avasi autonsa ovet. -Asutko yksin? Sasori kysyi, kun hän ja Deidara olivat molemmat kiivenneet autoon. -Joo, mutta naapureita on seinän takana, että ei ole ollut yksinäistä un. Deidara totesi, miettien mitä selittäisi jos joku tulisi kysymään kuka Sasori on... Hän oli sanonut Kurotsuchille muuttavansa pois, koska oli löytänyt erittäin mukavaa asuinseuraa... Tyttö oli tietysti ajatellut Deidaran löytäneen elämänsä romanssin ja olikin kiusannut ja kysellyt siitä asti kun Deidara oli asian suustaan päästänyt. Tobille Deidara sanoi saman, poika oli ollut todella pettynyt. Oikeastaan Deidara ei välittänyt Tobista niin paljoa, toinen ärsytti häntä kokoajan typeryydellään ja lapsellisuudellaan. Sasori ajoi pois pihapiiristä. Matka Deidaran asunnolle oli todella lyhyt, talot olivat kävelymatkan päässä. Olisi kuitenkin kätevämpi ottaa tavarat auton kyytiin. Sasori parkkeerasi tien sivuun, häntä ei huvittanut ajaa ahtaaseen opiskelija-asuntojen pihaan. -Tulenko mukaasi? Sasori kysyi, näyttäen jo valmiiksi kyllästyneeltä. -Tule vaan, saat kantaa tavaroitani, un! Deidara räkätti, marssien kohti asuntonsa ovea. Hän avasi sen nopeasti ja käveli eteiseen punapää kannoillaan. -Aloitan makuuhuoneen pakkaamisesta, otan kaikki vaatteet vaatehuoneesta... Ne tyynyt un ja kaikki hygienia ja kosmetiikka jutut... Sitten vielä... Deidara luetteli mietteliäänä, Sasorin katsoessa ympärilleen nopeasti. Talo näytti perinteiseltä pieneltä
opiskelija-asunnolta, kaikkialla oli täydellinen sekasotku. Hän käveli keittiöön ja katsoi pöydälle, jossa oli kasa lehtiä ja kirjoja. Sasori huomasi myös vajaan tupakka-askin pöydällä, ottaen sen käteensä. -Poltatko useinkin? Hän kysyi, kävellen Deidaran luokse aski kädessään. Deidara näytti hetken ärtyneeltä, muistaen sitten että oli jo lainmukaisesti valmis tupakkatuotteisiin. -Jos juon niin poltan myös un, muuten en oikein... Deidara sanoi, sulloen jo kolmatta löytämäänsä hiusharjaansa pieneen hygienia laukkuunsa. -Juotko useinkin? Sasori jatkoi, lukien tupakka-askin varoituksia. -Un... Joskus kavereiden kanssa? Sinä et varmaan ole ikinä edes yrittänyt... Deidara tuhisi, yrittäen nyt saada pussukan vetoketjua kiinni. Sasori kohotti hitaasti kulmakarvojaan. -Alkoholi ja tupakka ovat haitaksi terveydelle, eikä minulla ole koskaan ollut yhtään sen hauskempaa päihtyneenä, kuin selvinpäinkään. Hän sanoi tasaisesti, katsoen Deidaran toivotonta pakkausta. -Un... Voisit samantien sanoa että: Minulla ei ole koskaan ollut hauskaa vaikka olen elänyt jo näin vanhaksi. Deidara nauroi omalle 'hyvälle' jutulleen. Hänen yllätyksekseen Sasorin naamalle levisi huvittunut ilme. -Hmm... Et tunne minua tarpeeksi hyvin, vielä... Enkä ole niin vanha. Punapää sanoi, kävellen nyt olohuoneeseen. Samalla hän heitti puolitäyden tupakka-askin paperiroskien sekaan, pieneen koriin makuuhuoneen nurkassa. Deidara jäi makuuhuoneeseen hiukan hämmentyneenä, pudistaen päätään ärtyen uudelleen laukkujensa ahtaudesta. Tai sitten hän vaan oli huono pakkaamaan... Sasori seisoi keskellä olohuonetta, katsoen seinällä olevia, mitä ilmeisemmin Deidaran tekemiä maalauksia. Kaikki oli todellakin ekspressionististä, kun maalausta katsoi hetkeä pidempään, sen voima katosi tyystin... Hetken tauluja tutkailtuaan Sasori käveli takaisin eteiseen. Ulko-ovi aukesi melkein samalla hetkellä ja eteiseen saapui myös tyttö, jolla oli lyhyet mustat hiukset. Hän näytti melkein vihaiselta, mutta huomatessaan Sasorin hän hämmentyi silmissä. -Kuka? Oletko sinä se Deidaran... Ei voi olla... Tyttö ihmetteli puoliääneen, Sasorin katsoen häntä hiukan kysyvästi. -Missä Deidara on? Oletko sinä se tyyppi kenen kanssa hän muuttaa? -Olen. Sasori sanoi tylsistyneenä. -Deidara on makuuhuoneessa pa- -Ei voi olla todellista! Deidara, mikset kertonut että hän on... MIES?! Kurotsutchi ryntäsi ravistelemaan blondia ystäväänsä, joka näytti kauhistuneelta. Sasorilla ei ollut hajuakaan mitä tyttö tarkoitti, kunnes hänen ajatuksensa alkoivat harhailla Konanin keksimässä suunnitelmassa... 'Kuinka nerokasta...' Sasori ajatteli sarkastisesti, pyyhkien kädellä naamaansa. Jostain syystä tilanne huvitti häntä enemmän kuin ärsytti. -Kuro ole hiljaa un! Deidara kiljui takaisin tytön huutamiseen. Sasori ravisti päätään, kävellen makuuhuoneeseen, saaden molemmat nuoret hiljenemään. Deidaran ilme kuvasti kauhunsekaista häpeää ja nolostumista, kun taas tyttö katsoi Sasoria silmät pyöreinä, hiukan virnuillen. -Ei hassumpaa Dei- Kurotsuchin juttu katkesi Deidaran murhaavaan katseeseen, jonka tämä lähetti tytölle. Sasori katsoi silmät puoliummessa kahta typerystä edessään. -Olen Sasori. Hän lopulta sanoi, päättäen että olisi parempi noudattaa peitetarinaa toistaiseksi. Akatsukin suojelemiseksi... Muuten ajatus kyllä puistatti Sasoria.
-Minä olen Kurotsuchi, sano Kuro vaan. Tyttö naurahti, kun Deidaran ilme oli edelleen sama, sekavia tunteita välittävä. -Olet varmaankin Deidaran ystävä? Hauska tutustua. Sasori sanoi, antaen parhaan hymynsä mihin pystyi. Tämän näkeminen sai Deidaran purskahtamaan hillittömään nauruun. Kurotsuchi katsoi ystäväänsä hämmentyneenä, kun Sasori taas näytti tyytyväiseltä suoritukseensa. Ei hymyily ollut hänelle vaikeaa, kaiket päivät apteekissa hän hymyili höpsöille ja vanhoille ihmisille jotka etsivät lääkkeitään hyllyistä tai tulivat hakemaan niitä reseptiltä. Tosin hymy oli lähinnä aina pelkkää työtä, ei tunnetta. Ja niin se oli nytkin. -Älä ikinä tee tuota uudestaan, un! Deidara sanoi, yhä nauraen. -Hm.. Sasori hymähti ja katsoi Deidaraa huvittuneena. -Sinulla menee kauan kun pakkaat, eikä minusta ole täällä oikein apua... Käyn kaupassa sillävälin, mitä haluat ruuaksi Kakar-... Deidara? -Un... Syön mitä vaan, paitsi ei mitään risottoja un. Deidara tokaisi, Kurotsuchin virnuillessa vieressä. -Selvä. Sasori sanoi nyökäten vielä. -Menen nyt, koita saada silläaikaa valmiiksi edes jotain täällä. Hän astui ulos asunnosta, kävellen autolleen joka odotti tien varressa. -Deidaraa! Olisit voinut kertoa että hän on noin hyvän näköinen ja- Kurotsuchi mykistyi kun Deidara hyökkäsi hänen päälleen. -Un! Ei... Tai... UNN!! Deidara kiljui, tajuten että ei voinut puolustautua oikein mitenkään... Pitäisi olla leikissä mukana. -Älä nyt heti suutu, kehuin vaan... Sinua lykästi! Kuro jatkoi vinoiluaan virne naamallaan. -Löytäisinpä minäkin joskus yhtä komean miehen! -Un no saat dannan... Siis Sasorin un... Deidara mutisi, tajuten sitten Kuron kysyvän katseen. -Siis jos kyllästyn häneen tai jotain, niin tule hakemaan vaan, un! Deidara jatkoi, nyt naurahtaen vaivautuneena. Kurotsuchi ravisti päätään huvittuneena ja nousi ylös lattialta. -Pakataan ettet suututa häntä! Tyttö julisti ja alkoi auttaa Deidaraa epätoivoisessa pakkaamisessa. Blondi nyökkäsi tomerasti, suunnaten nyt pienen pieneen vaatehuoneeseensa... Mitä vaatteita hän edes käytti, ainakin puolet oli vain turhaa kaapin täytettä. Deidara päätti karsia parhaat laukkuun ja hakea loput vaikka koulun jälkeen jos tuli tarvetta. Asunto pysyisi yhä vuokralla, vanhemmat maksoivat sen aina kuukauden vaihtuessa. Deidaran ja Kurotsuchin saatua henkilökohtaiset tavarat ja vaatteet laukkuihin oli vuorossa saven ja muiden taidevälineiden raahaaminen ulos asunnosta. Sasori parkkeerasi marketin pihaan ja käveli sisään, ottaen sinisen ostoskorin mukaansa. Hän osti asioita joita itse yleensä käytti. Paljon vihanneksia, hedelmiä, marjoja... Terveellisiä tuotteita. Sasori oli myös ruuan suhteen melkoinen perfektonisti, kaiken piti olla terveellistä, tuoretta, kaunista ja ennen kaikkea maistua hyvälle. Jostain syystä hän kuitenkin alkoi epäillä, miellyttäisikö nuorta huligaania hänen ostoksensa alkuunsakkaan... Mitä blondi mahtoi oikeasti syödä? Valmisruokaa tai pussikeittoja? Sasori pudisti päätään kaupassa ja valitsi porkkanoita hyllyltä. Ne olivat hänen suosikkejaan, usein hän osti sekä tuoreita porkkanoita että mikrotettavia pakkasesta. Saapuessaan kassojen läheisyyteen hän katsoi karkkihyllyä epäilevänä... Pitäisikö kakaralle kenties ostaa jotain joka pitäisi hänet
hiljaa? Vai tulisiko tämä sokerihumalaan. Sasori pohti hetken ja otti sitten hyllystä suklaalevyn. Hän voisi jakaa sen pojan kanssa... Lopulta häntä alkoi huvittaa omat ajatuksensa... Olihan Deidara jo 18... Ei ihan pieni enään. Maksettuaan ostokset hän laittoi ne takapenkille jalkotilaan, pussit pysyisivät paremmin pystyssä. Sitten hän ajoi takaisin opiskelija-asunnoille ja näki että Deidaran ystävä lähti juuri tämän luota omaan asuntoonsa, melkein vastapäiseen taloon. Sasori huokaisi helpotuksesta, ei tarvitsisi leikkiä kotia enempää. Hän nousi autosta, kävellen Deidaran ovelle joka oli auki. Astuessaan eteiseen hän näki harmikseen kaksi matkalaukkua, yhden pienemmän käsilaukun ja repun, täynnä tavaraa. -Un, hyvä tulitkin jo... Kanna nämä autoon. Deidara sanoi osoittaen laukkuja lattialla. Sasori kohotti kulmakarvojaan käskyttelylle ja päätti ärsyttää nuorukaista hiukan. -Anteeksi? Hän kysyi painostavaan ja viattomaan äänensävyyn, saaden Deidaran ärtymään. -...Kantaisitko nämä autoon? Deidara muotoili, hymyillen nyt liioitellusti. Sasori tuhahti hiukan huvittuneena, ottaen laukut mukaansa. Pian kaikki olikin siististi pakattu Sasorin auton peräkonttiin. Deidara huokaisi ja lukitsi oven, kävellen Sasorin autoon, toiselle etupenkille. Punapää odottikin jo autossa, käynnistäen sen nyt. Deidara huokaisi uudelleen, nyt rentoutuen penkillä. Suurin osa tavaroista olisi nyt hänen mukanaan... Ja voisihan hän aina kätevästi koulun jälkeen hakea muita tavaroitaan ja mahdollisesti myös paeta asuntoonsa Sasoria jos tilanne sitä vaati... -Hmm... Kabuto, tuo kuulostaa melkoisen mielenkiintoiselta idealta... Vaan kuka tämä Orochimaru on? Sasuke sipaisi mustia, teräksen sinertäviä hiuksiaan halveksuen. Hän ei luottanut Harmaahiuksisen silmälasipään sanoihin. -Olen mukana jos Sasukekin on! Nuori nainen, jolla oli neonpunaiset piikikkäät hiukset ja vihreät lasit, sanoi kimakkaan ääneensä. -Karin? Aina seuraamassa Sasukea, ohh Sasuke ooh! Suigetsu niminen, lyhyet valkoisen vivahtavat hiukset omaava poika imitoi laiskasti. Hän joi pillillä vettä kertakäyttömukista, tuttuun tapaansa. -Ole hiljaa idiootti! Menen vain koska... Koska minuakin kiinnostaa tämä, eikä Sasuken seurasta ole ainakaan haittaa ja- Karinin kämätys keskeytyi, kun ovi aukesi ja roteva mies, Jugo astui sisään. -Jugo? Mehän tunnemmekin jo. Kabuto, joka oli selittänyt Sasukelle suunnitelmaansa hymähti viekkaana. -...Kabuto? Missä onko Orochimaru täällä? Ja... Mitä te haluatte ystävistäni? Jugo sanoi, rauhallisesti. Tosin jos joku katkaisisi hänen pinnansa, ei olisi tietoakaan vihan hallinnasta tai rauhallisuudesta. -Kabuto tuo viestiä Orochimarulta... Ajattelin liittyä heidän mukaansa. Sasuke tuhahti, katsellen edelleen Kabutoa epäilevästi. Jugo heitti Kabutolle ärtyneen katseen, mutta tyytyi vain nyökkäämään vastaukseksi. -Oletko siis kiinnostunut tästä... tapauksesta? Kabuto hieroi käsiään yhteen, kuin sopimus olisi jo tehty. Vuorostaan Sasuke nyökkäsi. Hän nousi ruskeasta nojatuolista, katsoen ympärillään olevia ihmisiä tympeään tapaansa. -Jos tämä selvittää velkani Itachille, ja sinun herrasi Orochimarukin hyötyy siittä...
Niin mikä ettei. Sasuke hymyili ilkikurisesti, Suigetsun, Karinin ja Jugon katsellessa. Kabuto nousi tuolistaan, huoneen hämärä valaistus korosti hänen heijastavia, pyöreitä silmälasejaan. -Erinomaista. Lähetän loput tiedot sinulle huomiseen mennessä, otetaan sitten yhteyttä. Kabuto sanoi, virnuillen nyt entistä ovelammin, tyytyväisenä saamistaan apureista. -Kamala nälkäää! Un! Deidara kitisi, raahaten puolia laukuistaan Sasorin perässä asuntoon. -Lopeta kitinä ja hae loput laukkusi autosta, laita ovet lukkoon sen jälkeen. Sasori sanoi, heittäen Deidaralle autonsa avaimen. Hän itse jatkoi matkaansa keittiöön ruokakassien kanssa. -Un... Deidara laski laukkunsa eteisen lattialle ja sai juuri ja juuri kopin avaimesta jolla häntä heitettiin. Hän huokaisi ja laahusti takaisin autolle. Onneksi asunto oli toisessa kerroksessa, Deidara ajatteli tyytymällä portaisiin. Lopulta hän sai kaikki laukkunsa asuntoon ja muisti jopa lukita auton ovet. -Teetkö ruokaa, sillä todella toivon niin! Un, olen niin nälkäinen että voisin syödä mitä vaan! Deidara sanoi, lysähtäen sohvalle. Hän kurkotti kaukosäätimeen, joka sekin tuntui raskaalta. -Teen. Sasori tyytyi vastaamaan ja katsahti taakseen. Ainakaan Deidara ei ujostellut asettua taloksi... Punapää jatkoi ruuanlaittoa rauhassa, kun Deidara selasi telvision kanavia tylsistyneenä. -Hei muuten, mihin laitan kaikki vaatteeni? Ei kai niitä tarvitse laukuissa säilyttää, un? Deidara kysyi, kallistaen päätään ja raapien niskaansa haukotellen. Sasori mietti hetken ja vastasi sitten: -Minun vaatekaappini ei ole täynnä... Laita ne sinne. -Oh? Voinko laittaa ne tässä odotellessani? Missä vaatekkaappisi edes on, un... Deidara nousi istumaan sohvalle ryhdikkäämmin. -Makuuhuoneeni lipaston... ylin laatikko on tyhjä, se iso. Ja sitten... Tyhjään siitä lipastosta sinulle lisää laatikoita, siirrän omat vaatteeni kaikki työhuoneeseeni. Sasori päätti jakaa edes säilytystilansa Blondin kanssa. -Un menen katsomaan! Deidara pongahti uusine energioineen makuuhuoneeseen avaten lipaston laatikoita. Ylin isoista laatikoista oli tosiaan tyhjä, pari alempaa olivat täynnä Sasorin vaatteita. Deidara mietti mitä pienemmissä laatikoissa oli ja hän avasi ylimmän niistä. Sisällä oli vain rottinkinen kori kannella ja joitakin hygieniatarvikkeita. Juuri kun hän oli avaamassa korin kantta asteli Sasori huoneeseen keskeyttämään hänen puuhansa. -...Älä avaa sitä. Hän sanoi tasaisesti, laittaen laatikon kiinni Deidaran nenän edestä. -Un? Mitä siellä on? -En kerro hehheh. Sasori sanoi sarkastisesti, kohottaen kulmakarvojaan. -Ei sinun tarvitse nuuskia täällä... Ei minulla ole mitään... salaisuuksia. Hän jatkoi, lisäten mielessään että ainakaan hänen salaisuutensa eivät olleet esineiden muodossa. -Voinko sitten avata sen? Deidara jatkoi jo ärtyen Sasorin sarkastisuudesta.
-...Jos haluat tietää mitä teen... Tai senkus avaat. Sasori sanoi, hymyillen nyt hiukan ilkeästi. Hän käveli takaisin keittiöön jatkamaan ruuanlaittoaan. Deidara jäi huoneeseen hiukan hämmentyneenä. Lopulta hän päätti olla avaamatta laatikkoa. Ehkä hän ei haluaisi tietää mitä se sisälsi... Blondi päätti jättää vaatteiden järjestelyn ruuan jälkeiselle ajalle ja istui ruokapöydän ääreen. -Avasitko sen? Sasori kysyi tavallisen tasaisesti. -...En un. Deidara sanoi, katsoen häiriintyneenä nyt häntä kohti kääntynyttä punapäätä. Sasori kohotti kulmakarvojaan, virnuillen hiukan. Hän oli tyytyväinen että oli saanut Blondin tottelemaan tahtoaan näinkin pienellä painostuksella. Oikeasti laatikko sisälsi vain erilaisia ihorasvoja, ei mitään sen ihmeellisempää. -Ruoka on valmista... Kata pöytä. Sasori jatkoi tylsistyneenä, kääntäen taas selkänsä Deidaralle. -Un... Anteeksi mitä? Deidara virnuili väkisti. Hän muisti varsin hyvin kun Sasori oli kieltäytynyt tottelemasta hänen käskyään kantaa laukkuja. -...Kattaisitko? Sasori yritti uudestaan, tuhahtaen huvittuneena. Deidara naurahti ja nousi pöydästä. Hän ei vaivautunut kysymään missä lautaset ja muut astiat olivat vaan etsi ne itse kaapeista. Samalla hän vilkaisi Sasorin laittamaa ruokaa. Se näytti hyvältä ja toivottavasti myös maistuisi... Tosin kasvisten määrä kastikkeen seassa pelotti Deidaraa hiukan, olikohan Sasori kasvissyöjä? -Un, mitä tuo on? Deidara kysyi lopulta, kurottaen laseja kohti hyllyltä. -Ruokaa. Sasori sanoi, katsoen sitten ärtynyttä Deidaraa ja jatkaen: -Jauhelihakastiketta ja makaroonia, ajattelin että aloitan jostain normaalista jota pienet lapsetkin syövät... aina. -En kyllä ole lapsi, enkä pieni un. Deidara sanoi hiukan ärtyneenä. Nälkä ja ruuan näkeminen sai hänet kuitenkin iloiseksi, joten hän ei jaksanut vääntää asiasta sen enempää. Sasori hymähti vastaukseksi, nostaen ruuan Deidaran kattamaan pöytään. Hän istuutui vastapäätä nuorukaista ja ojensi hänelle kauhan. Deidara ei voinut olla huomaamatta kuinka kylmältä Sasorin käsi tuntui, tämän hipaistessa sitä. Hän jätti asian kuitenkin pienemmälle huomiolle, olisi aika syödä.