auppisviesti Sukujuhla Hankasalmella 14.-15.7.2007

auppisviesti Sukujuhla Hankasalmella 14.-15.7.2007 Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 2 / 2007

2 KauppisViesti Sisältö Perustietoa sukuseurasta... 2 Pääkirjoitus... 3 Kauppis-nuori mesettää, liikkuu ja harrastaa... 4 KauppisViestin kirjoitus palkittiin valtakunnallisesti... 5 Löytyykö Amerikan Kauppisia?... 6 Elämää Mainessa Yhdysvalloissa... 8 Lehmien kuljetus... 11 Lahjoitustili avattu... 11 Onnistuneet sukujuhlat sateesta huolimatta Palaute kiitettävä 9,0... 12 Kehitysmailla on toivoa, kaikesta huolimatta... 14 Kuolonkolarin todistajina... 14 Uhrinne ei ollut turha... 15 Hallan Martista kunniajäsen... 15 Sukukokouksen pöytäkirja... 16 Uusi Kauppisten Sukukirja II... 18 Palauteyhteenveto... 19 Rakastettava konservatiivi hoiti vanhuksia ja lauloi läpi elämänsä... 20 Kantavanhemmat tai talon historia vaihtoehdoksi mieskantaiselle sukututkimukselle... 21 MM-pistesija Jani Tissarille... 21 Sukuseuran hallitus esittäytyy... 22 Liity jäseneksi... 23 Perustietoa sukuseurasta Kauppisten sukuseura ry on perustettu vuonna 1956. Sukuseuran tarkoitus on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä. Suvun tunnus on Yhtä puuta Sukukokoukset pidetään kolmen vuoden välein. Seuraava sukukokous on heinäkuun toisena viikonvaihteena 2010. Paikkaa ei ole vielä valittu. Kauppisten sukuun kuuluu kaikkiaan noin 8500 henkilöä. Kaikki Kauppiset ovat sukua keskenään. Sukuseuran jäsenmäärä on hieman alle 400 maksavaa jäsentä. Kun jäsenyys on perhekohtainen, kokonaisjäsenmäärä on yli 1000. Sukuseuran jäsenmaksu on 15 euroa/vuosi (koko perhe) Puheenjohtaja eli suvun vanhin Risto Kauppinen, Kaunisharju 6 A 01230 Vantaa. Puhelin (09) 8766424 tai 0400-400 487. Sähköposti: risto.kauppinen@wiltrain.fi Sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio. Puh. 040 754 1555. Sähköposti: antero.kauppinen@iki.fi Sukututkija Jarmo Ahlstrand, Pirttipolku 9 A, 00630 Helsinki. Puh. 0440 161649 Sukuseuran lehti Kauppisviesti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Kaikenlainen suvun jäsenten lähettämä aineisto on tervetullutta. Pyydetään lähettämään joko puheenjohtajalle tai sihteerille. Sukuseuralla on tarjota suvun jäsenille ostettavaksi erilaisia artikkeleita. Erillinen luettelo niistä hintatietoineen lehden takakannessa. Sukuseuran jäsenmaksutili : 104730-26416 Sukututkimustili (lahjoitukset käytetään vain sukututkimuksiin): 107835-454599 Sukuseuran kotisivut osoitteessa: www.kauppistensukuseura.net

Pääkirjoitus KauppisViesti 3 KauppisViesti 2/2007 Katsaus juhlavuoteen Sukuseuran 50-vuotisjuhlavuosi on päättymässä. Juhlavuoden päätapahtuma oli luonnollisesti 14.-15.7.2007 pidetty sukukokous ja -juhla Hankasalmella, suvun ikivanhoissa maisemissa. Sukujuhlille osallistui ilahduttava määrä suvun jäseniä, kaikkiaan noin 150 henkilöä. Sää ei suosinut, mutta se ei haitannut yhdessäoloa ja viihtymistä. Hallan tupa antoi suojaa niin kuin se on antanut vuosisatoja Kauppisille. Ja sukujuhlasta kerätyt palautteet kertovat, että onnistuimme järjestelyissä. Vielä kerran kiitän kaikkia niitä vapaaehtoisia aktivisteja, jotka mahdollistivat juhlamme onnistumisen. Sukukokouksessa hyväksyttiin sukuseuralle uudet säännöt, jotka noudattavat Sukuseurojen Keskusliiton mallisääntöjä. Sukuseuran hallitus jatkaa pääosin samassa kokoonpanossa. Kiitokset luottamuksesta. Uskon, että hallituksella riittää edelleen tarmoa sukukokoukseen 2010 asti. Toinen merkittävä päätös sukukokouksessa oli sukututkimuksen lahjoitustilin avaaminen. Pätevä sukututkimus on sukuseuratoiminnan selkäranka. Meillä on pätevä sukututkija, mutta ei riittävästi taloudellisia mahdollisuuksia hyödyntää Jarmo Ahlstrandin hyvää osaamista. Vetoan kaikkiin Kauppisiin ja Kauppismielisiin, että sukututkimuksen lahjoitustilille alkaisi tulla pieniä tai suuria lahjoituksia. Tilin numero on Nordea 107835-454599. Loppuvuoden merkkitapahtuma oli käynti Valtakunnallisessa sukutapahtumassa Karjala-talolla Helsingissä. Vierailun syynä oli, että KauppisViestissä 1/2006 ollut kirjoitus Topias kirjoittava Kauppinen palkittiin sukulehtien välisessä kilpailussa parhaana kirjoituksena. Kirjoituksen tekijä, Veijo Kauppinen, Topiaksen Toivo Kauppisen poika oli itseoikeutettu vastaanottamaan palkinnon ja minä sukuseuran edustajana olin mukana. Palkinto oli hieno muistaminen kirjoittajalle ja KauppisViestille. Mutta Valtakunnallinen sukutapahtuma jäi muussakin mielessä mieleen. Kiersin nimittäin usean tunnin ajan eri näytteilleasettajien luona. Karjala-talon kaikki neljä kerrosta oli varattu sukuseurojen ja sukututkijoiden näyttelyille. Näytteilleasettajia oli useita kymmeniä. Kymmenet sukuseurat ja sukututkimusorganisaatiot esittelivät kuvin, kartoin, esinein ja tietokonein asiaansa. Kerrassaan vaikuttava näyttely. Sukututkimus ja sukuseuratoiminta näyttää elävän vahvaa nousukauttaan. Yhä laajemmat joukot ovat kiinnostuneita juuristaan. Samalla kun vuosi 2007 lähestyy loppua toivotan Kauppisten Sukuseuran puolesta kaikille sukuseuran jäsenille rauhaisaa joulun seutua ja onnellista uutta vuotta 2008. Ja kun tapaatte vanhoja suvun jäseniä esim. pyhien aikana, haastatelkaa heitä. Pyytäkää heitä kertomaan muistoistaan. Ja myös toisinpäin. Vanhat, paljon kokeneet ja nähneet, kertokaa nuorelle väelle ajoista entisistä. Kertokaa vaikka miten sodan jälkeen tavaraa sai kuponkia vastaan tai miltä tuntui eläminen kun isät ja sukulaismiehet olivat rintamalla. Älkää vaietko menneistä kokemuksista olivat ne sitten millaisia tahansa. Risto Kauppinen Kauppisten sukuseura ry Puheenjohtaja

4 KauppisViesti Kauppis-nuori mesettää, liikkuu ja harrastaa Kummipoikani, joensuulainen Akun poika Kalle piipahti ennen juhannusta työ- ja lomareissullaan Kuopiossa katsastamassa seuraavan päivän työmestaansa: ikkunoitten pesua, mikä minulta kevät- ja kesäkiireiltäni vain oli jäänyt hoitamatta. 17-vuotias lukion toisluokkalainen Kalle kuvaili samalla uusinta harrastustaan TexasHoldemia - joka näin täti-ihmistä ainakin vähän oudoksuttaa. Silmät loistaen Kalle selosti pelin kulkua, josta noukin suomalaisen sanan sieltä, toisen täältä. Mutta yleisurheilusta puhuttaessa kummikin ymmärsi pelin kulkua. Kalle Kauppinen (vas.) vierellään kaverinsa Aki Kuusela. Kuva on parin vuoden takaa, jolloin pojat pokkasivat yleisurheilun moniottelusta SM-kultamitalit. Suomalaisia nuoria on viime vuosina haukuttu läskeiksi, nettiriippuvaisiksi ja mulle kaikki nyt heti tyypeiksi, joille kahvikaan ei enää kelpaa, kun he juoda litkittävät kaljaa ja coca-colaa. Monet kaipaavat maahan uutta ryhtiliikettä, lieneekö nuorten miesten ryhti koulutuntien ja tietokoneen ääressä istumisen jälkeen lässähtänyt. Nuoret viestivät myös kielellä, jota me aikuiset emme enää ymmärrä. Joka toinen sana on englantia. Minne häviää kaunis suomen kieli, aikuinen parahtaa. Sanavalmiuden Kalle näyttää perineen pohjoiskarjalaiselta äidiltään ja savolaisukiltaan ja isältään, vaikka ei ainokaisena joutunutkaan kisailemaan vanhempiensa huomiosta sisarustensa kanssa. Jo varhain opittu englannin taito on Kallen mukaan tietokonepelien ansiota. Hyvää englannin taitoa on joskus myös mukava päästä kokeilemaan käytännössä, ja kukapa tietää, siitä voi myöhemmin olla suuresti apua mualimalla. Kalle on ulkoisesti kuin kuka tahansa teini, joka kantaa uniformuaan: T-paitaa ja farkkuja. Hiukset vain ovat edelliskerrasta lyhentyneet aika lailla. Tuntikausia kestävät nettipelit ja tietokoneella mesettäminen vaatii Kalleltakin ajoittain turnauskestävyyttä. Mutta sitähän Kalle hankkii liikkumisharrastuksensa avulla, ja siitäkös pitkä, hoikka poika saa olemukseensa ryhtiä. Kahviakin Kalle ainakin kylässä juo. Kaljasta ja coca-colasta kummitädille ei kuitenkaan kerrota! Ja vaikka Kalle asuttaakin kerrostalokaksiotaan Joensuussa, voi hän siitä lähinnä kiittää äidinsä arpaonnea Casinossa.. Ja miten hyvä keskustasta onkaan lähteä hankkimaan urheilusta vastapainoa tietokoneharrastukselle, kun Joensuun monitoimihalli, Areena, näkyy kotiparvekkeelta. Mitä nuori mies miettii ikkunoita pestessään? 1. Mitä lajeja harrastat? Mitä urheilu sinulle merkitsee? Miten urheilu on sinut palkinnut? Harrastan heittolajeja, kiekkoa ja keihästä, sekä erilaisia joukkuelajeja, kuten lentopalloa. Urheilu oli pienempänä suuri osa elämää, mutta iän karttuessa on tullut panostettua enemmän opintoihin ja muihin harrastuksiin. Palkintona urheilusta on hyvä kunto ja uudet ystävät, iloitsee Kalle. 2. Onko lukio, ja varsinkin luonnontieteis-matemaattinen lukio poikien juttu? Mitkä aineet ovat vaikeimmat ja mitkä helpoimmat?

KauppisViesti 5 Koulumatkat maaseutukaupunkien ympärillä voivat olla hyvinkin pitkät ja aikaa vievät, joten monet olivat aikoinaan kaupungissa kortteerissa. Miten eriarvoisessa asemassa kokisit olevasi luokkatovereihisi nähden, jos kulkisit linja-autolla päivittäin yli 100 kilometriä ellet asuisi keskustassa? Onko sillä eroa, että painat valkolakin päähäsi parin vuoden päästä Joensuussa kuin jos laulaisit Gaudeamusta lukioiden ykkösessä, Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa? - Lukiossa on oikeastaan yhtä paljon poikia kuin tyttöjä. Historia ja englanti tuntuvat sujuvan tällä hetkellä parhaiten. - Monet kaverit kulkevat joka päivä pitkän matkan linja-autolla, joten luonnollisesti olen etuasemassa heihin nähden. Keskustassa on myös parempi asua siinä mielessä, että kaverit ovat lähellä ja iltaelämää on enemmän, hekottelee Kalle. Kallen mielestä sillä ei ole merkitystä, missä lukiossa opiskellaan. Hän ei kuitenkaan haluisi opiskella missään Suomen parhaassa lukiossa, sillä motivaatio ei yllä sille tasolle. 3. Miten nuori lukiolainen suhtautuu tulevaisuuteensa, päivä kerrallaan vai? Mitä tulevaisuuden haaveita sinulla on? Voisitko kuvitella asuvasi jossakin pohjoiskarjalaisessa tai savolaisessa kunnassa vai vetääkö veri Helsinkiin tai ulkomaille? - On parempi elää päivä kerrallaan ja olla turhia ajattelematta. En ole vielä ajatellut tulevaisuutta. Joensuussa on suurin osa kavereista, joten jos jatko-opiskelu onnistuu Joensuussa, todennäköisesti jatkan siellä opiskelua, tuumaa Kalle. KauppisViestin kirjoitus palkittiin valtakunnallisesti KauppisViestin numeron 1/2006 kirjoitus Topias- kirjoittava Kauppinen valittiin sukuseuralehtien parhaaksi artikkeliksi v. 2006. Valinnan teki Sukuviesti-lehden sukulehtikilpailun raati. Nimimerkki Topiaksen eli Toivo Kauppisen poika Veijo kirjoitti tuon mainion Topias jutun. Palkinto jaettiin Helsingissä Karjalantalolla 20.10. 2007 Valtakunnallisen Sukutapahtuman avajaistilaisuudessa. Palkintoa vastaanottamassa olivat Veijo Kauppinen ja Kauppis- Viestin päätoimittaja Risto Kauppinen. Lisätietoa Valtakunnallisesta Sukutapahtumasta löytyy tapahtuman kotisivuilta www.suvut.fi/vs2007 Miettisten sukukirja paras Vuoden sukukirjaksi on valittu Juhani Miettisen kirjoittama Miettisten suku III. Pohjois-Savon Miettiset 1700-luvulta 1900-luvulle. Tuusniemen Ohtaanniemen sukuhaarat. Kilpailuun osallistuivat kaikki vuonna 2006 julkaistut Suomen sukututkimusseuran kirjastoon lähetetyt 82 sukukirjaa. Palkinto jaettiin Valtakunnallisessa Sukutapahtumassa 20.10.2007. 4. Mitä suku nuorelle merkitsee? Neljä kirjainta, kuten sanoit? - Minulle se merkitsee johonkin kuulumista ja tuo tiettyä turvallisuuden tunnetta. Olen pienestä käynyt sukulaisissa ja serkkuja tapaamassa, joten sitä kautta on tullut myös joihinkin serkuksiin pidettyä enemmän yhteyttä ja muodostettua pysyviä ystävyyssuhteita, jatkaa Kalle. Ja puhdasta tuli! Mirjami Kauppinen PS. Että mitä se mesettäminen oikein on. Se on pikaviestintää. Esim. kuuluisan MSN Messenger tietokoneohjelman avulla ohjelmaa käyttävät voivat keskustella internetissä reaaliaikaisesti: siis kaikki mitä kirjoitat, näkyy saman tien keskustelukumppanisi tietokoneen näyttöruudulla. Valtakunnallisen sukutapahtuman suojelijana oli Riitta Uosukainen. Sukutapahtumassa palkittiin useita sukuseuratoimintaan ja sukututkimukseen osallistuneita. Sukuseuralehtien parhaan artikkelin palkinnon kävivät vastaanottamassa Veijo Kauppinen (vas.) ja Risto Kauppinen

6 KauppisViesti KAUPPISIA ULKOMAILLA Löytyykö Amerikan Kauppisia? Tässä kolme tarinaa Amerikkaan siirtyneistä sukulaisistani. Isoisäni Kalle Albert Kauppisen (1877-1939) sisaruksista kaksi nuorempaa veljeä ja yksi sisar muuttivat Amerikkaan 1900-luvun alkuvuosina. Mikä sai heidät muuttamaan sinne? Muutama tekijä tuli mieleeni. Heillä oli kotitila Konginkankaalla, joka ei elättänyt kunnolla koko perhettä, joka käsitti isän ja äidin lisäksi viisi veljestä, sekä kaksi sisarta. Kotitila jouduttiin myymään v.1892, kun heidän isänsä oli lainan takaajana ja lainan ottanut ei pystynyt tai halunnut maksaa lainaa niinpä takaava joutui maksumieheksi. Kyse oli 3945 markasta. Tila meni myyntiin, perhe joutui muuttamaan ja hajaantui. Nuorimmat lapset jäivät yhdessä isänsä ja äitinsä kanssa asumaan torppareina. Vanhemmat pojat jäivät rengeiksi seudun tiloille. Tulevaisuus ei varmaankaan näyttänyt kovin ruusuiselta kun muistellaan tilannetta 1800-luvun, lopussa sekä 1900-luvun alun Suomessa. Sortokausi Venäjän taholta oli meneillään ja pelko joutua sotaväkeen oli ilmeinen. He olivat poikamiehiä ja oli helpompaa tehdä päätös muuttaa pois. Heidän korviinsa oli ehkä kuulunut viestejä lännen kultamaasta, olihan sinne muuttanut runsaasti väkeä. Ensimmäisenä sinne lähti neljänneksi vanhin veljeksistä August ( 1881-1938 ) Hän lähti ilmeisesti v.1902 Yhdysvaltoihin Michicanin osavaltioon Isphemingin in, jossa töitä löytyi kaivoksesta niin kuin useille Suomesta muuttaneille maahanmuuttajille. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden v.1910 ja meni naimisiin suomalaisen Hilman kanssa v.1915. Hilman tyttönimestä tai mistä päin Suomea hän oli kotoisin, en ole saanut tietoa. Heille syntyi kaksi tyttöä Lilja ja Laila, seka poika Arnold. August vaurastui sen verran, että pystyi hankkimaan jonkinlaisen maatilan ja ryhtyi farmariksi. Farmarina olokaan ei oikein miellyttänyt ja hän myi tilansa ja ryhtyi myymään vakuutuksia. Niitä hän kaupitteli aina kuolemaansa asti. Hän kuoli 30 lokakuuta 1938 Bruce Crossingissa, Michicanissa. Nestor Kauppinen avioitui Amanda Lummukan kanssa Rockportissa Massachusettessa vuonna 1909. Heille syntyi kuusi lasta. Seuraavaksi sinne lähti nuorin pojista Nestor (1888-1923) Hän lähti Hangosta Hullin kautta Kanadaan Halifaxiin ja saapui sinne 19. maaliskuuta 1906, josta jatkoi veljensä luo Michicaniin. Hänkin pääsi töihin aluksi kultakaivokseen. Nestor muutti aika pian Rockportiin Massachusettes iin ja avioitui siellä myös Suomesta muuttaneen Amanda Lummukan, ( 1889-1984) kanssa v.1909. Amanda oli muuttanut heti 1900-luvun alussa Kauhavalta sinne vanhempiensa ja veljensä kanssa. Heille syntyi lapsia: Arvo v.1910, Vilho v.1914, Vieno v.1916, Armas v.1918, Arnold v.1920, seka Elma v.1923. Nestori perheineen muutti Peabodyyn Massachusetts in osavaltioon v.1915. Hän pystyi tekemään puuseppä töitä ja liittyi Carpenters Unioniin v.1919. Hän oli yksi puuhamiehistä kun Luterilaista kirkkoa rakennettiin Peabodyyn. Nestori kuoli vain 37-vuotiaana menehtyen vatsasyöpään. Perheestä elannosta huolehtiminen jäi nyt Amandan ja vanhimpien veljien harteille.

KAUPPISIA ULKOMAILLA KauppisViesti 7 Lapsista Elma on ainoa vielä elossa oleva ja häneen olen ollut jatkuvasti kirjeenvaihdossa. Elma vieraili Suomessa v.2005 tyttärensä ja tämän miehensä kanssa. Häneltä olen saanut tietoa sekä isästään, että sedästään. Pojista Arnold kuoli toisessa maailmansodassa Belgiassa marraskuussa, v.1944. Vanhin poika Arvo näki paljon vaivaa saadakseen yhden kadun nimetyksi Kauppinen Road:ksi kotinsa vieressä, veljensä Arnoldin muistoksi. Nyt katua ei enää kuulemani mukaan löydy ja sukulaiset selvittelevät parhaillaan mitä nimikyltille ja kadunpätkälle on tapahtunut? Arvo muutti tai paremmin amerikkalaisti sukunimeksi Merchant, värväytyi USA:n armeijaan ja oli mm.vietnamissa haavoittuen siellä. Kuntoutumisen jälkeen palveli vielä Saksassa USA:n puolustusvoimia. Hän asui Ulmissa vaimonsa ja nuorimman poikansa kanssa ennen eläkkeelle siirtymistä. Tapasin hänet ja perheensä viimeksi v.1983 Peabodyssa Massachusetts issa. Arvo tai James mitä nimeä itse ja perheensä käytti kuoli siellä v.1989. Mainittakoon vielä, että veljessarjan vanhinta, isoisääni Kalle Albertia eivät ilmeisesti houkutelleet lännen kultamaat, koska hän pysyi kotimaassaan ja muutti Helsinkiin v.1909 ja perusti perheen sinne. Hän ryhtyi poliisiksi ja toimikin pitkän aikaa ratsupoliisina. Isoisäni kuoli Helsingissä v. 1939. Pertti O. Kauppinen Vantaa, Vaarala Jaakko Kauppinen, Hallan-Martin vanhin setä (s. 1901) Hankasalmelta, päätyi Yhdysvaltojen kautta Chileen ja naimisiin komean espanjalaisnaisen Graliolan kanssa. Hääkuva 11.8.1938. Jaakon myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Vielä kolmaskin isoisäni sisaruksia, nimittäin Maria (1885-1970) lähti Amerikkaan elokuussa 1912 seuraten ilmeisesti sinne muuttaneiden veljiensä esimerkkiä. En tiedä paikkakuntaa, mutta jonnekin Yhdysvaltojen itärannikolle luultavasti Massachusetts iin. Oletettavasti hän oli palvelijana. Hän ei kuitenkaan viihtynyt siellä ja palasikin takaisin Suomeen syntymäseudulleen Konginkankaalle noin v.1919 ja kuoli siellä v.1970. Nämä henkilöt eivät päässeet kultaa vuolemaan ja aluksi työ olikin rankkaa, mutta kun perhettä kertyi ja kohtalainen toimeentulo antoi edellytykset jäädä sinne. Amerikan kansalaisuus lujitti sidettä uuteen kotimaahan, siksi sinne oli helpompi jäädä pysyvästi. He pitivät kyllä yhteyttä synnyinmaahansa veljiinsä ja sisareensa Mariaan. Isäni vanhimpaan veljeen he olivat myös kirjeenvaihdossa ahkerasti. Sodan jälkeen sedän perhe saikin Amerikasta avustusta pakettien muodossa Augustin sekä Nestorin lapsilta.

8 KauppisViesti KAUPPISIA ULKOMAILLA Kara, Riitta ja Sampo New Hampshiren vuorilla. Riitta Fortier kertoo Elämää Mainessa Yhdysvalloissa KauppisViestin vetoomukseen on vastattu Atlantin takaa. Tässä vehkalahtelaisten Lauri ja Aira Kauppisten tyttären Riitta Fortierin tarinaa elämisestä ja olemisesta rapakon takana nykypäivänä. Lauri Kauppinen on Einar ja Hilja Kauppisen poika Miehikkälän Kalliokoskelta. Riitta Fortier on elänyt USA:ssa vuodesta 1999 ja on naimisissa Rick Fortierin kanssa, yhteinen tytär Kara on 8-vuotias. Riitalla on lisäksi Suomessa 13-vuotias poika Sampo. Elokuun illan pimetessä ajamme kotiinpäin Bostonista, puolimatkassa ylitämme osavaltion rajan New Hampshiresta Maineen ja ajovalojen heijastuksessa ohitse välähtää tuttu kyltti tienposkessa: Maine, the way life should be. Niinpä. Bostonissa joko madeltiin ruuhkissa tai ajettiin kolme rinnan puskuri puskurissa 80 km tunnissa, kiire oli kaikilla kova. Mainessa on tiellä tilaa, ilma tuoksuu mereltä ja mäntymetsiltä; on taas mukava palata kotiin. Kotini on ollut Mainessa jo kahdeksan vuotta, eikä ole aikomusta täältä enää minnekään lähteä. Asun aivan Portlandin kaupungin ulkopuolella pienessä paperitehtaan ympärille kasvaneessa kaupungissa. Westbrookissa haisi vuoteen 1999 asti sellu kuin Kotkan Sunilassa, mutta nyt puhaltavat raikkaammat tuulet. Tässä Suur-Portlandin alueella on noin neljännesmiljoona asukasta, mikä on suurin väestökeskittymä Mainen osavaltiossa. Meren rannalle on viitisen kilometriä, toisaalla vuoristoon noin 150 km ja välille mahtuu metsiä, mäkiä ja kaunista, kumpuilevaa maaseutua. Ensimmäisten vuosien ajan suurinta huviamme oli katsoa karttakirjasta sopiva kohde, pakkautua autoon ja lähteä muutaman tunnin ajelulle joskus tehtiin toisinpäin, eli kartta kaivettiin esille vasta kun oli eksytty. Lähiseutujen koluamiseen meni muutama vuosi ja tytär siinä samalla kasvoi vauvasta koululaiseksi ja oppi inhoamaan pitkiä automatkoja. Neljä vuodenaikaa, kuuma kesä, lyhyt talvi Täällä on neljä vuodenaikaa kuten Suomessa, talven ollessa luminen ja kylmä, mutta armeliaan lyhyt. Amerikkalaisittain Mainen talvi on ankara, mutta

KAUPPISIA ULKOMAILLA KauppisViesti 9 pahempaan tottuneena en ole vieläkään oppinut isommin valittamaan. Urputan senkin edestä kuumina, kosteina kesäpäivinä työpaikalla ei ole edes ilmastointia ja lämpö on muutamana päivänä noussut toimistossa 30 asteeseen. Sellaisina päivinä olen poistunut viimeistään klo 13 sen näköisenä ettei kukaan ole arvannut asettaa lähtöäni kyseenalaiseksi. Keväät ja varsinkin syksyt ovat otollista aikaa patikointiin, pieniä kevyitä päiväretkiä voi tehdä hyvin (tai joskus hyvin huonosti) merkityillä reiteillä muutaman viikonlopun per vuosi ilman että tarvitse tallata samoja polkuja kahteen kertaan. Olemmekin kolunneet kaikki kukkulat parin tunnin ajomatkan säteellä ja siten istuttaneet lasten sydämeen syvän vastenmielisyyden, paitsi automatkoja, patikkaretkiä kohtaan. Jostain syystä uskon että aikuistuttuaan he kostavat vanhempiensa pahat teot omalle jälkikasvulleen, ajeluttaen heitä ristiin rastiin maanteitä pitkin tai marssien mailikaupalla halki metsien puskien ja kiskoen yli kallioisten vuorten, saadakseen vain hetkeksi istahtaa huipulle syömään eväitä ja räpsimään valokuvia; sano cheese vaikka suu olisi täynnä sämpylää, amerikkalaista pidetään epäsosiaalisena ilonpilaajana jos hän ei virnistä leveästi kameran suuntaan. Metsässä saattaa kuulua jos jonkinlaista marinaa ja valitusta; koska ollaan perillä, äiskä sanoit että tuon mutkan jälkeen, äiskä mullon nälkä, äiskä siä lupasit että tänä viikonloppuna ei mennä minnekään... Jostain syystä kaikki valitukset kohdistetaan äiskälle ja selvällä kotkalaisväritteisellä suomenkielellä, vaikka pieni nurkuja on ikänsä USA: ssa asunut. Isoveli on oppinut pitämään mölyt mahassaan, ähkii ja puhkii, mutta uurastaa eteenpäin valittamatta. Evästauolla vuoren huipulla kiertokyselyn tulos on aina sama: kaikki ovat iloisia että lähdettiin ulos eikä jääty kotisohvalle löhöämään. Sitä sun tätä pitäisi osata puhua ventovieraillekin Miellyttävä ilmasto ja kauniit maisemat itsessään tekevät Mainessa viihtymisen helpoksi. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita, minä olen kaikkien näiden vuosien jälkeenkin se jäärä joka ei osaa hymyillä ja jutella sitä sun tätä ventovieraiden kanssa alkuasukkailta se käy niin vaivattomasti. Silti, mainelaisia pidetään USA:n mittakaavassa Hummeripirskeet, kuvassa Kara, Rick ja anoppini Annette vaiteliaina jurottajina, jotka tuttavuutta tehtyään osoittautuvat oikein ystävällisiksi, lämminsydämisiksi ja vieraanvaraisiksi. Minusta ovat jo päällisin puolin paljon vilkkaampia kuin suomalaiset, mutta minähän olenkin se kummajainen joka väittää Mainen talvia leudoiksi. Mieheni on kotoisin sadan kilometrin päässä sisämaasta, siellä asuvat edelleen hänen vanhempansa ja kaksi sisarustaan, kolmas on päätynyt Kaliforniaan. Appiukko on yhdeksänlapsisesta perheestä ja anopilla on kolme veljeä, joten setiä, tätejä ja eriasteisia serkkuja on laskematon liuta. Tapaamme vaihtelevissa kokoonpanoissa useamman kerran vuodessa, ja hyvin pian opin varautumaan näihin sukukekkereihin vedenkestävällä ripsivärillä. Anopin veljet, seitsemissäkymmenissä kaikki, ovat edelleen hulvattomia suustaan ja seuraavan sukupolven veljekset oikeita verbaaliakrobaatteja. Tänä kesänä nelikymppiset miehet keksivät ruveta imitoimaan Arnold Schwarzeneggeria, englantia itävaltalaisittain vääntäen. Siinä saa ulvoa naurusta ja pyyhkiä silmiään kuivaksi toisenkin kerran. Kaikista uskomattominta on, että kukaan ei ole enempää kuin yhden pienen keskioluttölkin humalassa. Eivätkä eukot ryystä kahvia, silti kilvan kaakattavat ja papattavat. Mitähän ne mahtavat täällä coca-colan sekaan laittaa? Jo pullotusvaiheessa? Kaiken pitää olla suurta kahvimukinkin Kahvista. Sitä juodaan koko ajan ja kaikkialla, enimmäkseen autonratissa tai kadulla kävellen, mutta vieraita ei kutsuta kotiin kahville. Saati sitten että pullaa ja pipareita tarjottaisiin. Yleensä kahvin kanssa nautitaan lantun kokoinen muffinsi tai pesäpalloräpylän kokoinen tahmea korvapuusti. Taikka muutama kuorrutettu donitsi. Pientä kahvia ei myydä missään kuppilassa, koko alkaa regularista mikä vastaa isoa suomalaista mukillista. Seuraava on medium, kohtalainen kaljakolpakko ja isoin onkin sitten kukkamaljakon kokoinen. Sama pätee virvoitusjuomiin. Ja sohvakalustoihin, helloihin, pesukoneisiin, taloihin, autoihin, maitopöniköihin tässä maassa pieni ei ole kaunista. Lapset kuskataan koulubussilla kouluun, pienimmät ovelta ovella, isommat saattavat joutua raahustamaan satakin metriä bussipysäkille. Murto-osa asuu niin lähellä koulua että kävelee tai pyöräilee koko matkan. Pyöräteitä ei juurikaan ole, ja jalkakäytävätkin ovat usein kuoppaisia ja talvella auraamattomia. Mitä nyt kukin oman ajotiensä edestä lapioi sen verran että pääsee ajamaan ulos. Ajokortin saa käteensä 16-vuotiaana, eikä sen ikäisten arvolle ole enää sopivaa kulkea koulubussilla. Sitten ruinataan kyyti joko vanhemmilta, sisa-

10 KauppisViesti KAUPPISIA ULKOMAILLA ruksilta tai kavereilta ellei sitten peräti omalla, hiellä ja vaivalla tienatulla ja osittain kerjätyillä, lainatuilla ja lahjoitetuilla rahoilla ostetulla autolla. Niitä saa täältä sentään suhteellisen edullisesti. 8-vuotias tyttäremme punastelee jo nyt häpeästä kun suunnittelemme pitävämme vanhan Volvomme hänelle opetteluautoksi. Kärryllä olisi siinä vaiheessa ikää 17 vuotta vastahan se on keskivertokauppakassin ikä Imatralla! Perheessä useita autoja Autoja on joka perheessä samassa suhteessa kuin suomalaisperheissä polkupyöriä. Ykkös-kakkosautoajattelua ei juuri tunneta. Mainessa se ei ole mies eikä mikään jolla ei seiso tallissa pickup. Ei vaikka sillä olisi tosi tarvetta vain kerran, pari vuodessa. Meilläkin sellainen varmaan olisi jos en minä hannaisi vastaan. Mikäs, ette usko millainen määrä patiokiviä tai multasäkkejä menee tavallisen Toyotan takapaksiin, tai kuinka pitkiä lankunpätkiä sillä voi kuljettaa... Meillä minä otan aamulla sen auton jonka tankissa on bensaa tai joka on sillä viikolla oikutellut vähemmän. Yleensä perheen äidillä on se isompi auto (kaupunkimaasturi tai tila-auto) joka paremmin sopii lapsilauman kuskaamiseen. Ja niitähän sitten kuskataan joka paikkaan; kouluun, tarhaan, harrastuksiin, kavereiden luokse. Joukkoliikenne ei toimi sanottavammin kuin suuremmissa kaupungeissa, Mainessa ei pääse kaupungista toiseen bussilla kuin aivan tässä rannikolla, ja hyvin harvalla aikataululla. Juna kulkee vain Riitta ja Rick rannalla Minä yleensä piileskelen aurinkolasien takana. Tässä harvinainen kuva ilman. Sain kerrankin kylliksi jäätelöä, täällä päin kun kakku tarjotaan aina jäätelön kera! Ympärillä Kara ja lauma pieniä serkkutyttöjä. Bostonin suuntaan - mutta autolla sinne pääsee nopeammin, edellyttäen että kuskilla on kokemusta, hyvät hermot ja tarvittaessa hitunen röyhkeyttä. Muuten jää jalkoihin. Mainessa ei juuri ruuhkia tunneta, paitsi ehkä keskikesällä rannikon turistikohteissa. Mainessa autojen rekisterikilvissä on osavaltion nimen lisäksi sana Vacationland eli Lomamaa. Monilla rikkailla ja kuuluisilla on täällä loma-asunnot, John Travolta heistä tunnetuimpia. Ilmasto on kesällä lämmin mutta raikas, lomailijat pakenevat tänne etelämpien osavaltioiden kuumuutta ja kosteutta. Minulle sopii hyvin että on neljä selvää vuodenaikaa, on helpompi arvostaa kesän (joskus yletöntä) lämpöä kun on talvella hytissyt villasukat jalassa 16 asteen lämpötilassa sisällä keittiössä. Kohta saapuu syksy, henkilökohtainen suosikkini, joka tietää upeaa ruskaa, kuulaita päiviä ja monia, monia patikkaretkiä. Karaaaa... ala tulla, lähdetään! Eipä ole tyttö tullut Amerikanmummoonsa joka kerran säntäsi ulos ja autoon kun kuuli että vaari starttasi moottorin. Huikkasi lapsille että nyt mennään! Vaari oli vain siirtämässä autoa pihalta talliin... Riitta Fortier, Maine, Yhdysvallat sähköpostiosoite: ritari70@maine.rr.com

Lehmien kuljetus On elokuun puoliväli 1958. Aurinko paistaa lämpimästi. Aamupäivällä on satanut vettä, joten on mukavan kostea ilma. Meidän poikien on aika lähteä taas hakemaan lehmät tarhaan iltalypsylle. Lehmät ovat Myllysuolla äpärikössä. Sinne on matkaa metsän kautta parisen kilometriä. Mennessä juttelemme niitä näitä. Onpas tullut paljon siipikusiaisia sateen jälkeen. Niitä kuhisee aivan mustanaan vesilätäkön päällä. Kierrämme moiset elukat, eihän sitä tiedä vaikka ne pistävät kuten oikeat kusiaiset. Polku mutkittelee Kuoppien ja Niskaniityn kautta metsän läpi. Nyt on jo noussut paljon isoja sieniä, paskasieniä. Kai viisaammat sanovat niitä tateiksi ja jopa syövät niitä. Meitä lehmipaimenia ne eivät ilahduta, sillä lehmät juoksevat usein vauhkona niiden perässä. Saavumme Myllysuolle. Lehmät seisoskelevat yhdessä laumassa, märehtivät, hätistelevät hyttysiä ja paarmoja. Lehmiä on seitsemän ja pari hiehoa. Ketkaselkäinen Roope on varmaan johtaja, sillä se möläyttää tervehdyksen. Roopella on iso maha ja suuret tissit. Tästä syystä selkä ei ole kestänyt painoa ja painunut notkolle, näin me pojat asian päättelemme. Nyt kaikki muutkin havaitsevat hakijat ja alkavat tulla porttia kohti. Kai niillä on mielessä tarhalla saatava suolajauhopala. Meillä pojilla on aivan toiset ajatukset. Olemme jo monta kertaa ottaneet lehmien haennan kilpailun kannalta. Meillä on kullakin oma nimikkolehmä. Juoksutamme sitä tarhaan parhaamme mukaan. Antti on saanut tuon ketkaselän, mikä onkin luotettava ravuri. Minun ajokkini on Kaunotar, vähän epäluotettava nuori lehmä ja Aimolla Ruusu, ruskea maatiainen. Vaikeus on olla tasapuolinen, ettei sorru patistelemaan vain omaa lehmää. Sääntönä on, että ajajat kulkevat takana ja pitävät huolen, että kaikki lehmät menevät kohti tarhaa. Lehmien juoksukilpailu Tapahtuu niin kuin vähän pelkäsimme, lehmät juoksevat mölyten sienien perässä. On vaikea pitää niitä polulla. Juoksemme pitkin metsää niiden perässä huutaen ja pitkällä kepillä huitoen. Siitä ne tuntuvat vain villiintyvän ja hyppivät kuin kevätlaitumelle päästessään. Viimein pääsemme metsäosuudesta läpi, tulemme Kuopille ja voimme tarkastella, mikä on tilanne ajokeillamme. Nyt vaivihkaa yritämme kukin sohia omaa ajokkiamme kevyeen juoksuun. Heti tulee toisilta huuto, että elä sitä ommoos vuan aja. Leveä loppusuora lähestyy. Roope on kevyessä laukassa ja johdossa. Kaunotar hännillä, sille ei nyt meno maista. Ruusu on toisena. Yritän vielä juosta Kaunottaren perässä ja vihtoa sille vauhtia. Vähän aikaa se viitsii juosta ja pökeltää sitten sivuun. Ei auta, tänään ei ollut menestystä. Tarhalla annamme lehmille suolapalaa ja aloitamme lehmisavujen teon. Se vaatii oikeata insinööritaitoa. Ensin risuja alle kuoppaan, sitten tuli ja päälle taitavasti kuivaa lehmän lantaa ja kosteaa maata, jottei läjä ainoastaan pala. Hyvän lehmisavu on pitkäikäinen ja paljon savua tupruttava. Joskus tarhasavu onnistuu hyvin, joskus joko sammuu tai palaa läpi. Yritämme parhaamme, sillä silloin säästymme lehmien ripsumiselta. Se ei ole mitään mielipuuhaa; hätistellä kärpäsiä ja paarmoja koko lypsyn ajan. Vapaaehtoisia ei ole, joten usein on määrättävä kukin vuorollaan toimeen. Isä ja äiti saapuvat lypsykärryjen kanssa. Ensimmäisenä äiti kysyy, ettette kai juoksuttaneet lehmiä, ne ei anna maitoa silloin hyvin. Sanon, että pitihän niitä vähän, kun juoksivat sienien perässä. Koska isä on mukana lypsämässä, tarvitaan kaikkia meitä hommissa. Kaksi ripsuu ja yksi huoltaa savuja. Kyllä maito tulee äidin ja isän vetelemänä sukkelasti ja vaahdoten, kuuluu vain tasainen sur-, sur-ääni. Näyttää helpolta. Pyydän päästä kokeilemaan. Asetun lehmän viereen jakkaralle, laitan sankon reisien väliin ja alan vedellä kuten näin isän ja äidin tekevän. Ei onnistu, sankko ei tahdo pysyä paikoillaan, maito tirskuu minne sattuu, osa menee kenkään, osa naamalle. Sovitaan, että kasvetaan ensin, kerkijää tuota himohommoo tehä myöhemminkin. Kun lypsy on suoritettu, maito siivilöity, viedään tonkka Pihakankaalle lähteeseen jäähtymään. Aamulla maito lähetetään Iisalmen Osuusmeijeriin. Lehmät saavat mennä yöksi metsälaitumelle. Me pääsemme lopulta omiin puuhiimme. Illalla syömme vielä ennen nukkumaanmenoa monta palaa ruisleipää, levitämme voita ja juustoa paksulti päälle ja kylmää maitoa ryystämme kyytipojaksi. Kylläpä sitten nukuttaa aitassa mukavasti kosken kuohujen soittaessa unimusiikkia. Lehmien kuljetusta muisteli Aku KauppisViesti 11 Lahjoitustili avattu Tue sukututkimusta Kauppisten Sukuseura ry: n sukukokous Hankasalmella 15.7.2007 hyväksyi sukuseuralle uudet säännöt, jotka noudattavat Sukuseurojen Keskusliiton mallisääntöjä. Sukuhallituksessa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja viisi muuta jäsentä. Uusien sääntöjen mukaan lahjoitukset sukuseuralle ovat nyt mahdollisia. Sukututkijallamme Jarmo Ahlstrandilla on arkistoissaan jo paljon aikaisemmin kerättyä aineistoa, halua ja kykyä tehdä sukututkimusta, mutta sukuseuran taloudelliset mahdollisuudet rahoittaa tätä työtä ovat olleet rajalliset. Siksi sukututkija ei ole voinut paneutua sukututkimuksiin sillä tarmolla, millä hän haluaisi sitä tehdä. Sukututkimusten tekeminen on tunnetusti pitkäjänteistä ja aikaa vievää puuhaa. Jarmo Ahlstrand haluaisi tehdä lähivuosina mm. seuraavia selvityksiä. Ylä-Savon Kauppisten sukututkimuksen (ensimmäinen osa ilmestyi jo vuonna 1988) täydentäminen ja Pohjois-Karjalan Kauppisten mukaan ottaminen, Viitasaaren-Kannonkosken Kauppisten tutkimuksen loppuunsaattaminen Nyt avattu lahjoitus- ja sukututkimustili (Nordea 107835-454599) on tarkoitettu vain sukututkimuksen tukemiseen. Sukuseuran hallitus vetoaa kaikkiin Kauppisiin ja Kauppis-mielisiin. Pätevät sukututkimukset ovat yksi sukuseuratoiminnan selkäranka. Meillä on parhaassa työkunnossa oleva sukututkija, jolla täytyy olla kunnon työskentelymahdollisuudet. Tule sopivaksi katsomallasi summalla tukemaan suvun juurien ja vaiheiden tutkimista. Lahjoituksia voi siis tehdä tilille Nordea 107835-454599. Seuraamme lahjoitusten kertymistä seuraavissa lehdissämme.

12 KauppisViesti Kauppiset 50-vuotta, Hankasalmi 14.-15.7.2007 Onnistuneet sukujuhlat sateesta huolimatta Palaute kiitettävä 9,0 Sukujuhlien avausvalssin soittaja Maiju Hänninen (12 v) mummonsa Vilma Kauppisen kanssa. Kauppisten Sukuseura ry:n sukujuhla Hankasalmella 14.-15.7.2007 onnistui hyvin - säästä huolimatta. Samalla sukuseura juhli 50-vuotista taivaltaan. Kaikkiaan sukujuhlille osallistui noin 150 henkilöä. Toisaalla tässä lehdessä on kerättyjen palautteiden yhteenveto. Arvosana on kiitettävän luokkaa, mutta monta hyvää ehdotusta seuraavia sukujuhlia ajatellen myös tuli. Seuraavat sukujuhlat pidetään kesällä 2010 ja mielipiteet kallistuivat Ylä-Savon suuntaan. Lauantaina Hankasalmella satoi koko päivän, mutta Hallan tupa antoi suojaa samoin kuin rantakalaillassa Hallan Martin ja sukulaisten virittämät suojat. Tiivistipähän sopivasti tunnelmaa. Lauantai-iltana juhlittiin sukuseuran 50-vuotisen toiminnan kunniaksi 50-luvun iltamien merkeissä. Moni juhlavieras oli pukeutunut kutsun mukaisesti 50-luvun vaatteisiin. Sunnuntain juhlajumalanpalveluksessa saarnasi Vantaan Hakunilan seurakunnan kirkkoherra Reijo Liimatainen. Liimatainen on syntyjään Hankasalmelta ja suvussa on myös Kauppinen-nimisiä. Juhlajumalanpalveluksen jälkeen laskettiin seppele Hankasalmen sankarihaudalle. Varsinaisessa sukukokouksessa hyväksyttiin uudet säännöt, jotka mahdollistavat myös lahjoitukset. Sukuseuran uusi hallitus vuosiksi 2007-2010 on kutakuinkin entinen. Annikki Saari-Kokkonen ja hänen miehensä Hannu ovat aina olleet aktiivisia sukuseuraihmisiä. Hankasalmen sukukokouksessa heidän panoksensa oli taas kerran tärkeä. Annikki piti hienon sade-esitelmän suvun aidoissa maisemissa rantakalaillassa Vanhan Hallassa. Hannu puolestaan antoi panoksensa useaankin otteeseen sukujuhlien aikana lauluillaan ja runollaan. Lisäksi Annikki toimi varsinaisen sukukokouksen puheenjohtajana. Kauppisten Sukuseuran 50-vuotisjuhlakokouksen vanhin oli 92 -vuotias Vuokko Kauppinen Keravalta vierellään yksi nuorimmista osallistujista, Nea Kauppinen,12, Hyvinkää.

Kauppiset 50-vuotta, Hankasalmi 14.-15.7.2007 KauppisViesti 13 Kuvakavalkadi 50-luvun asuista. Moni oli kiitettävästi noudattanut ohjetta ja pukenut päälleen 50-luvun tamineita iltamiin. Vieraita Andorrasta asti. Gill Rossell ja Irmeli Kauppinen. Irmelin vieressä hänen äitinsä Maija-Liisa, jonka edesmennyt puoliso Voitto K. (1927-2005) oli Kauppisten sukuseuran monivuotinen sihteeri. Terttu Matilaisen valmistamaa ruokaa kiiteltiin. Tässä otetaan iltapalaa iltamien tauolla. Nuorta väkeä rantakalaillassa lauantai-iltana 14.7. Iltamissa edessä Reino K vierellään Riitta-vaimo. Riitta esitti humoristisen puheenvuoron ja yllätysnumerona duetto Reino ja Riitta ilahdutti yleisöä laulullaan.

14 KauppisViesti Kauppiset 50-vuotta, Hankasalmi 14.-15.7.2007 Kehitysmailla on toivoa, kaikesta huolimatta Suurlähettiläs Markku Kauppinen, sukuseuran ensimmäisen puheenjohtajan Hannes Kauppisen poika piti sukukokouksessa mielenkiintoisen esityksen kokemuksistaan Suomen lähettiläänä eri puolilla maailmaa. Samalla sana suku laajeni koskemaan kaikkia maailman ihmisiä. Kaikesta kehitysmaiden köyhyydestä ja vaikeuksista huolimatta Markun sanoma oli toiveikas: kehitystä tapahtuu koko ajan ja jokainen meistä voi myös omalta osaltaan omilla päätöksillään ja valinnoillaan auttaa hivenen kehitysmaiden ihmisiä. Kuvassa vasemmalla sukujuhlien järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Helka Manninen, hänen takanaan sukututkija Jarmo Ahlstrand. Markun takana oikealla Asko Kauppinen Vieremältä. Asko toimi iltamien ohjaajana ja hänet valittiin sukuhallituksen varapuheenjohtajaksi. Kuolonkolarin todistajina: Vahvat sidonnat pelastivat rekkakuskin Sukujuhlilta heinäkuussa 2007 palatessa sihteeri-rahastonhoitaja Antero puolisoineen todistivat, kun henkilöauto ja rekka törmäsivät toisiinsa ysitiellä Suonenjoella. Henkilöauton kuljettaja menehtyi heti. Rekan kuljettaja selvisi onnettomuudesta hengissä, koska saksalainen tavarantoimittaja oli sitonut kyydissä olleet paperikoneen teräsrullat erittäin hyvin. Jos näin ei olisi ollut, kuljettajan niskaan olisi syöksynyt tuhoisan painava lasti. Menneenä kesänä on ollut lukuisia kohtaamisonnettomuuksia. Mikähän meitä oikein viiraa, ihmetteleekin rekan perässä autoa ajanut Mirjami.

Kauppiset 50-vuotta, Hankasalmi 14.-15.7.2007 KauppisViesti 15 Uhrinne ei ollut turha Sukuseuran puheenjohtaja Risto Kauppisen puhe Hankasalmen sankarihaudalla seppeleen laskun yhteydessä 15.7.2007. Seppeleen laskivat Risto Kauppinen ja hallituksen jäsen Martti Kauppinen. Martti Kauppisen isä on haudattu Hankasalmen sankarihautausmaahan. Kun käsky kävi, kun isänmaa oli vaarassa ja kun hyökkääjä oli torjuttava, suomalainen mies lähti nurkumatta maata puolustamaan, vaikka moni aavisti ettei ehkä palaisi ja että hyökkääjän pysäyttämisestä ei ollut varmuutta. Mutta velvollisuuden tunnolla ja uhrillanne mahdollistitte itsenäisen Suomen, joka on noussut monessa suhteessa maailman kansojen kärkijoukkoon. Siitä saamme nauttia nyt. Tälläkin Hankasalmen hautausmaalla makaa myös monta Kauppisten suvun sankarivainajaa- velvollisuutensa loppuun asti hoitaneita. Niin kuin monella muullakin hautausmaalla. Uhrinne ei ollut turha Niilot, Untot, Pekat, Paavot ja monet muut. Pyrimme olemaan uhrauksenne arvoisia. Hallan Martista kunniajäsen Hallan Martti, Martti Kauppinen Hankasalmelta on Kauppisten sukuseuran uusi kunniajäsen. Monikymmenvuotinen hallituksen jäsen Martti halusi jäädä Hankasalmen sukukokouksessa pois hallituksesta, joka ero hänelle myös myönnettiin. Nyt on nuorempien aika antaa panostaan sukuseuran hyväksi. Samalla sukukokous valitsi Martin yksimielisesti kunniajäseneksi. Martin apu on ollut myös korvaamaton, kun sukututkija Jarmo Ahlstrand on useiden vuosien ajan tehnyt haastatteluita hankasalmelaisista suvun jäsenistä. Jarmon tukikohtana on aina ollut Vanha Halla. Elossa olevia kunniajäseniä on nyt kaksi. Toinen on 12 vuotta sukuseuraa johtanut Matti Kauppinen Iisalmen Peltosalmelta. Kunniajäsenet Matti K (oikealla) Iisalmen Peltosalmelta ja Martti K. Hankasalmelta.

16 KauppisViesti Kauppiset 50-vuotta, Hankasalmi 14.-15.7.2007 SUKUKOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA Aika 15.7.2007 klo 14.15 - Paikka Hankasalmen kotiseutumuseo, Hallan tupa - Osanottajat 33 jäsentä 1. Kokouksen avaus Suvun vanhin, sukuseuran hallituksen puheenjohtaja Risto Kauppinen avasi kokouksen. 2. Puheenjohtajan ja sihteerin valinta Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Annikki Saari-Kokkonen ja sihteeriksi Mirjami Kauppinen. 3. Laillisuus ja päätösvaltaisuus Kokous todettiin laillisesti koollekutsutuksi ja päätösvaltaiseksi. 4. Pöytäkirjantarkistajat Pöytäkirjantarkistajiksi valittiin Anja Muinonen ja Unto Kauppinen. Heidät valittiin samalla myös ääntenlaskijoiksi. 5. Työjärjestys Hyväksyttiin kokouksen esityslista työjärjestykseksi. 6. Tilinpäätökset vuosilta 2004-2006, toimintakertomukset ja tilintarkastajien lausunnot Esitettiin sukuseuran tilinpäätökset vuosilta 2004, 2005 ja 2006. Tilinpäätös vuonna 2006 oli 2763,25 euroa alijäämäinen (vuonna 2005 alijäämä oli 2222,67 euroa ja vuonna 2004 ylijäämä oli 2044,99 euroa). Tilintarkastajat eivät olleet lausunnossaan puoltaneet hallituksen jäsenille ja rahastonhoitajalle vastuuvapautta sukujuhlan 2004 tilityksestä, koska kirjanpidossa ei ollut kuitteja. (Liite 2: tilinpäätösten ja tilintarkastajien lausunto, selvitys vuodelta ja toimintakertomus 2004-2006). 7. Tilinpäätösten vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen Sukukokous hyväksyi yksimielisesti saadun selvityksen sukujuhlasta 2004 ja myönsi yksimielisesti vastuuvapauden myös sukujuhlan osalta. Kokous vahvisti tilinpäätökset 2004 2006 ja myönsi vastuuvapaudet hallituksen jäsenille ja rahastonhoitajalle. 8. Uudet säännöt sukuseuralle Hallitus esitti sääntöjen muuttamista Sukuseurojen Keskusliiton mallisääntöihin pohjautuviksi. Tärkein muutos on varapuheenjohtajan valinta puheenjohtajan lisäksi sekä hallituksen jäsenten lukumääräksi 5 jäsentä (yhteensä 1 + 1 + 5 = 7). Sääntöehdotuksen pohjalta lahjoitukset seuralle ovat mahdollisia. Hyväksyttiin yksimielisesti hallituksen ehdotus uusiksi säännöiksi, liitteenä seuran nykyiset ja uudet säännöt, liitteet 3 4. Mahdolliset Patentti- ja rekisterihallituksen vaatimat vähäiset ja lähinnä teknisluontoiset muutokset jäävät hallituksen käsiteltäviksi. 9. Toimintasuunnitelma 2007 2009, jäsenmaksut 2008 2010 ja talousarvio Vahvistettiin toimintasuunnitelma seuraavalle sukukokousten väliselle kolmivuotiskaudelle, määrättiin perhekohtaiseksi jäsenmaksuksi 15 euroa vuosiksi 2008 2010 ja vahvistettiin talousarvio; liitteet 5 6. 10. Puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja viiden hallituksen jäsenen valinta Sukuseuran hallituksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Risto Kauppinen Vantaalta ja varapuheenjohtajaksi Asko Kauppinen Vieremältä. Sihteeri-rahastonhoitajaksi valittiin Antero Kauppinen Kuopiosta, sekä muiksi hallituksen jäseniksi Antti Kinnunen Hankasalmelta ja Marjatta Teittinen Pieksämäeltä sekä uusina jäseninä Jukka Kauppinen (aikaisemmin varajäsen) Hankasalmelta ja Pekka Kauppinen Vieremältä. 11. Tilintarkastajien ja varatilintarkastajien valinta Tilintarkastajiksi valittiin edelleen Matti Kauppinen ja Martti Kauppinen Iisalmesta, varalle Olli Lahti Haukivuorelta ja Timo Kauppinen Vieremältä. 12. Muut asiat Matti Kauppinen Iisalmesta kiitti kunniajäsenyydestään. Matti Kauppiselle myönnettiin sukuseuran kunniajäsenyys vuoden 2004 sukukokouksessa samalla kun hän sai pyytämänsä vapautuksen 12 vuotta kestäneestä puheenjohtajuudesta. Vietettiin hiljainen hetki edesmenneiden ansiokkaiden sukuseuran ja hallituksen jäsenten Ilmi Kauppisen ja Voitto Kauppisen muistolle. Molempien lähiomaiset olivat mukana sukujuhlassa. Martti Kauppinen (Hallan Martti) Hankasalmelta valittiin yksimielisesti seuran kunniajäseneksi monikymmenvuotisesta aktiivisuudestaan ja sukuseuran hallitustyöskentelystä. Antti Kinnunen esitti omasta ja hallituksen puolesta kiitokset Martille hänen mittavasta panoksestaan sukuseuran hyväksi. Sukuseuran puheenjohtaja kehotti hyödyntämään mahdollisia kirjauksia sukujuhlassa jaettuun reissuvihkoon ja olemaan aktiivisesti yhteydessä uusiin tuttavuuksiin. Hallitus valtuutettiin kierrättämään Vuokko Kauppisen lahjoittamat Yhtä puuta riipukset sukuseuran toimintaan aktiivisesti osallistuvien naisten keskuudessa. Päätettiin myöntää hallitukselle valtuudet seuraavan sukukokouksen 2010 paikkakunnan valintaan. 13. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 15.15. Pöytäkirjan vakuudeksi: Annikki Saari-Kokkonen Puheenjohtaja Mirjami Kauppinen Sihteeri Olemme tarkastaneet tämän pöytäkirjan ja todenneet sen kokouksen kulkua vastaavaksi. Anja Muinonen Pöytäkirjantarkastaja Unto Kauppinen Pöytäkirjantarkastaja

Kauppiset 50-vuotta, Hankasalmi 14.-15.7.2007 Iltamissa KauppisViesti 17 50-luvun iltamat aloitti kuoro, jossa lauloivat Helvi Kinnunen, Helga Manninen, Leena Kauppinen, Kirsi Kovanen ja Irja Laitinen-Rämö Uskolliset sukujuhlakävijät Anja ja Mauri Muinonen Lahdesta. Pelimannit Erkki Kauppinen (haitari) ja Arvo Minkkinen Viitasaaarelta. Laulusolistina Reino Kauppinen Pieksämäeltä.

18 KauppisViesti Antilla paras 50-luvun asu Antti Kinnunen, sukuseuran hallituksen jäsen tuli sateesta piittaamatta Vettori-hevosen kanssa avaamaan sukujuhlat. Hevosen vaiheista ja Antin 50-luvun hevosmiehen asusta Anttia jututtamassa Risto K. Antin hevosmiehen asu voitti 50-luvun paras asu kilpailun, vaikka paljon muitakin hyviä 50-luvun asuja löytyi. Sukujuhlien puuhanaiset Marjatta Teittinen (vas.) ja Mirjami Kauppinen olivat pukeutuneet 50-luvun stetsoneihin. Uusi Kauppisten Sukukirja II kertoo sukulaistaloista Hankasalmella Kauppisten suvun tutkija Jarmo Ahlstrand julkaisi viime kesän sukujuhlille valmistuneen tutkimuksensa nimellä Hankasalmen Kauppisten Sukukirja II. Edellinen selvitys Hankasalmen Kauppisista ilmestyi vuonna 2004 silloin pidettyyn sukukokoukseen. Uusimmassa versiossa Ahlstrand keskittyy sukulaisuuksien ja Kauppisten kaikkien lasten kohtaloiden selvittämiseen. Hän kehottaa lukemaan Kauppisten eri sukuhaarojen selvityksiä ja lisäksi vielä Ylösten sukuun liittyviä, koska vuosisatojen aikana Kauppiset ja Ylöset ovat avioituneet keskenään. Näin lukemalla voi saada paremman käsityksen sukutapahtumien kokonaisuudesta. Kartta näyttää Kauppisten talojen sijainnit Jo sukukirjani neljännellä sivulla on mielenkiintoinen ja selkeä kartta, johon on merkitty Hankasalmen Kauppisten kantatilan rajat vuonna 1561. Karttaan on lisäksi merkitty numeroin suvun keskeisimpien tilojen päärakennusten paikat, joita on kaikkiaan 15. Sieltä löytyy Vanhan-Hallan lisäksi Riukula kirkolta, Piatta Hankamäeltä, Pääniemi Hankavedeltä ja moni muu nimeltä tuttu talo. Jarmo Ahlstrand on monen vuoden työn tuloksena kerännyt asiakirjoista ja haastattelujen avulla lisää tietoa Hankasalmen alueen Kauppisten vaiheista. Ahlstrand on kirjannut sivuille monta myönteistä piirrettä varakkaista Kauppisista, mutta myös suvun kovista kohtaloista. Esimerkiksi 1700-luvulla kulkutauti vei Vanhasta-Hallasta emännän, miniän ja lapsenlapsen, jotka kaikki haudattiin samana päivänä. Sukulaisuutta Kauppisten kesken selvittää tekstiin sisällytetty tieto esimerkiksi siitä, että Piatasta tuli Kauppisten sukuun kuuluva tila, kun Vanhan- Hallan poika meni taloon kotivävyksi. Samalla tavalla selviää, miten Kierniemi tai Riukula voidaan lukea Kauppisten tiloihin kuuluviksi. Uudessa julkaisussa on A4-kokoisia sivuja 58, joten siinä on paljon mielenkiintoista tietoa Hankasalmen Kauppisten elämästä viiden vuosisadan ajalta. Sukukirjaa voi tilata Kauppisten sukuseuralta vaikka joululahjaksi kaikille historiasta ja varsinkin Kauppisten historiasta kiinnostuneille. Kirjan hinta on 20 euroa + postituskulut. Annikki Saari-Kokkonen 050-5425868

KauppisViesti 19 PALAUTEYHTEENVETO Kauppisten Sukuseura ry, sukujuhlat Hankasalmella 14.-15.7.2007 Kirjallisia palautteita 20 kpl. Numeroarvion antaneita 19. 1.Mikä oli sinulle sukujuhlissa parasta tai tärkeää? - Tavata sukulaisia - Tavata sukulaisia - Toisten suvun jäsenten tapaaminen - Kokous, kokoontuminen, ruoka - Sukututkimuksen edistyminen, jäsenmäärä, iltamat - Tavattu uusia sukulaisia - Rantakala, musiikit, puheenvuorot, yhteislaulut, tanssit - Iloinen ilmapiiri; puheenjohtaja hoiti hommansa kiitettävästi sekä juhlatoimikunnan Mirjami samoin - Tapaamiset. Kysymykset ja vastaukset. Tunnelma. Kirkko ja tanssi. - Sukututkimus - Sukulaisten kohtaaminen ja sukuselvitykset. Musiikki sopi hyvin tilaisuuksiin. - Hallan tuvan tunnelma!! - Oikean sukuhaaran löytäminen - Juurien tutkiminen ja kokoontuminen yhteiseen Kauppisten Sukujuhlaan - Sukulaisiin ja juuriin tutustuminen - Tuntea suvun syvät juuret ja nähdä sen elinvoimaisuus - Yhdessä olo - Ohjelmat, ruokailut ym. sujui hyvin (en osaa eritellä) - Nähdä toisia Kauppisia. Jarmo Ahlstrandin esitelmä. Markku Kauppisen katsaus maailmalta. 2.Mitä olisit halunnut olevan toisin? Mitä olisit muuttanut ohjelmassa? - Ohjelmat hyviä, mutta ehkä olisi saanut olla hiukan viimeistellympiä - En mitään - 1. päivän ohjelma ehkä vähän aikaisemmaksi -? - Sää lauantaina! - Iltamat olisivat voineen alkaa aikaisemmin esim. klo 20 - Kaikki järjestetty hyvin - Osaksi liian pitkiä puhejaksoja - Iltamaohjelman Riitta Kauppisen ohjelma pois, turha! - Sunnuntain ohjelma tiiviimpi ja ajallisesti lyhyempi - Oli hyvä - Oli hieno ohjelma - Ohjelma oli mahtava, oli kiva kun oli paljon musiikkiesityksiä ja huumorinkukkaa puheissa. Nappisuoritus! - Ei osaa sanoa - Ei ollut tarvetta muuttaa - Jatkossakin, jos mahdollista vastaavia katsauksia 3.Evästyksesi sukuseuran hallitukselle seuraavalle kolmelle vuodelle. - Reissuvihko nettiin - Nyt hyvä suunta ja hyvä että sama hallitus jatkaa hyvää työtään - Jatkakaa! Tyyli hyvä - Raittiita sukujuhlia - Voisiko Kauppis-Viesti ilmestyä kerran vuodessa säästöä! - Pitäkää tutkijasta hyvää huolta, että jaksaa työtä tehdä - Sukututkimuksen edistäminen - Tietoa jäsenille hankkeista - Edistetään sukututkimusta ja Viitasaaren Kauppisten kirjan tekemistä - Sukututkimusta jatkossakin ja Viitasaaren kirja valmiiksi - Satsataan sukututkimukseen; Viitasaaren kirja valmiiksi. Seuraavaa sukukokousta odotellen. - Kovasti voimaa - Jatkakaa entiseen tyyliin 4.Yleisarvosana sukujuhlista kouluasteikolla 4-10: 8, 10, 10, 9 ½, 9, 8, 8 ½, 9, 9, 9, 8, 8 ½, 8, 10, 10, 10, 8, 10, 8 1/2 Keskiarvo 9,0 5. Muita terveisiä - Tanssilattia täytyy ennen tansseja lakaista ja sitten kylvää perunajauhoja - 10 + olisi tullut aurinkoisesta säästä - Hyvää kesää!! - Nuoria ilahduttavasti. Jokin lisähoukutin. - Hyvät juhlat, kun ei ollut alkoholihaittoja - Muikkukeitto ja lihakeitto erinomaisia ja hyvä idea ruokatarjoiluksi. Yhteislaulun johtaja yllätyshyvä. - Eipä muuta kuin Tunne sukusi. Tunnet itsesi ja avaat vapaamman elämän lapsiisi päin. - Kiitos - Lämpimät kiitokset järjestäjille! - Kokit olivat onnistuneet työssään! - Kaikki hyvin. - Kiitokset sukuseuran järjestäjille ja hyvää kesää - Kiitos ihanasta juhlasta ja aherruksesta! - Kiitos kun jaksatte ahertaa meidän siipiveikkojenkin puolesta! - Mielestäni kokonaisuus kahtena päivänä oli hyvin onnistunut. Jäi lämmin tunne eteenpäin odotellen seuraavaa juhlaa. - Sukukokous toimii aktiivisesti, osoituksena kahdesti vuodessa ilmestyvä Kauppisviesti. KIITOKSET MUKANAOLOSTA JA AKTIIVISUUDESTASI

20 KauppisViesti In Memoriam Sukuseuran aktiivijäsen kautta vuosikymmenten, Ilmi Kauppinen on poissa keskuudestamme. Ilmi oli useaan otteeseen sukuseuran hallituksessa ja myös vähän aikaa puheenjohtajana. Muistamme Ilmiä lämmöllä. Oheinen Keski-Uusimaan muistokirjoitus kertoo sen, että Ilmillä oli paljon ystäviä myös muualla. Rakastettava konservatiivi hoiti vanhuksia ja lauloi läpi elämänsä Ilmi Elin Kauppinen (s. 2.1.1918) työskenteli Keravan vanhainkodissa vuosina 1972-1981. Kuukausi suomen itsenäistymisen jälkeen Iisalmessa syntynyt Kauppinen muutti nelilapsisen perheensä matkassa Keravalle vuonna 1925. Askarteluohjaajana hän omisti elämänsä toisten ihmisten arvojen rikastuttamiselle. Kauppisen tunteneet muistavat hänet vilkkaana, ulospäinsuuntautuneena ja huumorintajuisena persoonana. Äidiltään hän sai perinnöksi laulunlahjan. Kauppisen lapsuudenkodissa koko perhe osallistui yhteisiin laulutuokioihin. perheen isä kuului suojeluskuntaan. maamme kohtalonhetkinä kaikki lapset palvelivat rintamalla: Vuokko, Ilmi sekä Eine lottina ja Unto ase kädessä maataan puolustaen. Ainoan veljen kaatuminen oli kolmelle siskolle raskas ja läpi elämän mielessä säilynyt menetys. Sotavuosina Kauppinen opiskeli Ateneumissa ja valmistui tekstiilitaiteilijaksi. Kesäisin hän palveli rintamalla kanttiinilottana. Tummaverisen kaunottaren laulunlahja laitettiin raskaissa oloissa pian merkille, ja Kauppinen esiintyi sotilaista kootun Tuliviuhkaorkesterin solistina. Mustalain- ja unkarilaispuvuissa laulanut ja tanssinut Mustalais-Kauppinen ristittiin Mustaksi Jaanaksi. Rauhan palattua Kauppinen työskenteli sommittelijana Bulevardilla, mutta nähtyään lehti-ilmoituksen, jossa keuhkotautiparantoloihin haettiin opettajaa, hän ei voinut vastustaa kutsumustaan. Kauppinen opetti kädentaitoja eri parantoloissa, kunnes päätyi pidemmäksi aikaa Päivärinteelle Muhokselle. Vuosina 1970-1972 hän työskenteli Kangasniemen vanhainkodissa ennen kuin palasi Keravalle kaupunkiin jäädäkseen. Keravalla Kauppinen osallistui elämänsä aikana aktiivisesti järjestötoimintaan. Keravan naisvoimistelijoissa hän liikkui ehkäpä parhaan ystävänsä Satu Sariolan kanssa. Kauppisen sisarukset olivat perustamassa Keravalle ensimmäistä sekakuoroa. Keravan oopperayhdistys oli siskoksista keskimmäiselle rakas, ja hän osallistui sen lukuisiin tuotantoihin. Eläkkeelle jäätyään Ilmi Kauppinen lauloi sairastumiseensa saakka Keravan kansallisten senioreiden kuorossa. Senioreissa hän Ilmi Kauppinen (keskellä) Ylä-Savossa Peltosalmen Kauppilassa sukujuhlilla joskus 1980-luvulla. Vierellä Helga Manninen Iisalmesta. ohjasi myös tanssiryhmää. lisäksi hän kuului Keravan veteraanien johtokuntaa. Pitkällisen sairauden uuvuttamana hän Kauppinen kuoli 29. toukokuuta Keravan terveyskeskuksessa, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä perheen lapsuuden kodista, Tuusulantie 41:stä. Kauppisen syntyessä tammikuussa 1918 Suomi oli suistumassa kohti traagista sisällissotaa. Nykyään Suomessa on kenties enemmän hyvinvointia kuin koskaan aiemmin. Taloudellisilla resursseilla ei silti milloinkaan voi korvata lähimmäisen rakkautta, jota ilmi Kauppinen omalta osaltaan parantoloissa ja vanhainkodeissa työskennellessään osoitti. Tämä rakastettava konservatiivi, kuten Vuokko Kauppinen siskoaan kuvailee, siunataan tänään kello 11 Tuusulan Paijalan hautausmaan uudessa kappelissa. Muistotilaisuus järjestetään Keravalla Kalevan seurakuntatalossa. Sariolan suku