Kansikuva: Laura Elomaa TARINARALLI II - ja matka jatkuu! Lotta Savolainen toim. Mikkelin kaupunginkirjasto Etelä-Savon maakuntakirjasto Julkaisuja. 40.
TARINARALLI II - ja matka jatkuu! Lotta Savolainen toim. Mikkelin kaupunginkirjasto Etelä-Savon maakuntakirjasto Julkaisuja. 40.
Itä-Suomen lääninhallitus on tukenut tämän kirjan julkaisemista lasten ja nuorten lukemisharrastuksen edistämiseen suunnatulla erityisavustuksella ISBN 952-5038-18-1 ISSN 0359-1475
Sisällysluettelo: Lukijalle.. s. 7 Johdanto.. s. 8 Tarinaralli... s. 10 Olipa kerran... s. 16 Talliralli... s. 25 Runoralli. s. 28 Uutisralli. s. 30 Näytelmäralli. s. 32 Sarjakuvat.. s. 40 Pertunmaa: Leenu Ahtiainen Oskari Nieminen Musta magia herää henkiin s. 12 Suo.. s. 28 Saippuakuplien puhaltelun MM-kisat s. 30 Lyyli ja kauhea kaali s. 32 Olipa kerran metsästäjä. s. 18 Katariina Pekkonen Olipa kerran limainen ja hirvittävä monsteri s. 21 Lumihiutale... s. 28 Susanna Soisalo Olipa kerran pieni ja tyytyväinen lehmä... s. 16 Kyläkauppa... s. 28 Sää. s. 28 Sanna Tiihonen Runo.. s. 29 Eilen oli fantasiajuhla.. s. 30 Siili ja kultakolikko s. 32 Hirvensalmi: Jina Hölttä Oman toiveen toteuttaminen.. s. 22 Yökoulu kasvimaalla.... s. 30 Erja Komppa Vuoret. s. 29 Koiranpentu.. s. 36 Matti Kovanen Herra Hopsansaa. s. 10 Liukkoset.... s. 10 Kadonnut Helsinki. s. 28
Ronja Lundbeg Laivasaari.. s. 22 Aakkoset... s. 28 Vilma Mikander Talviaika. s. 17 Liisa riidoissa Ullan kanssa. s. 40 Sohvi Torniainen Salapoliisi Vilho ja kadonneen tutin arvoitus. s. 14 Madon talo. s. 28 Vilho ja hiihtoloma s. 40 Mäntyharju: Henna Järvinen Jokihevonen... s. 25 Rikos tallilla. s. 30 Vera Liljeström Kenguru... s. 20 Vaarallinen leikkaus. s. 30 Salla Peltonen Kerran kauan sitten.. s. 11 Olipa kerran pieni ja surullinen aasi.. s. 23 Elli Pölhö Kaukana Aavemerellä s. 11 Olipa kerran hauska ja mukava koira s. 21 Koira kävi kampaajalla. s. 30 Alisa Siltala Olipa kerran saari. s. 23 Olipa kerran pieni ja hauska koira. s. 23 Etsivä Elefantti ja ryöstetty talo.. s. 30 Pyry Varjonen Olipa kerran vaarallinen ja violetti kissa s. 24 Taru Verkkonen Rasmus pieni hevonen s. 25 Polle s. 26 Mikkeli: Emmi-Lotta Melkinen Iltapala s. 10 Lahdessa on syntynyt kaaos.. s. 30 Marikki Melkinen Olipa kerran limanuljaska s. 22 Olipa kerran Tipsu, Tapsu ja Raksu.. s. 22 Siiri Pirskanen Hurja remontti s. 12 Olipa kerran iso poika.. s. 16 Emilia Pöyry Panda-loma... s. 14 Noita väkäleuka s. 29 Uusi oppilas... s. 35
Liina Pöyry Taikurin kadonnut hattu... s. 12 Avain ja lukko s. 29 Joonas Tiusanen Viikinki s. 17 Olipa kerran poika s. 18 Ristiina: Anni Jauhiainen Mustikka. s. 20 Jojo. s. 29 Torilla. s. 36 Anni Mattila Siili ja kissa s. 16 Tarina kissasta. s. 23 Pilli ja Pulla s. 37 Minttu Pöyry Hassut eläimet.. s. 21 Hevonen. s. 26 Lotta Tuominen Taikapussi.. s. 15 Olipa kerran leppäkerttu.. s. 29 Hirviö on syönyt kirjaston!... s. 30 Haukivuori: Laura Elomaa Kaverit. s. 17 Kalle josta tuli kuuluisa s. 18 Lauantaina äiti keitti. s. 29 Hennamari Hänninen Hölmölän kylä... s. 16 Näytelmä s. 39 Inka Nyssönen Vuorien herra. s. 17 Anni-aasi s. 38 Eeva Riipinen Robotin päiväkirja. s. 13 Matka kaukaisuuteen... s.18 Hevonen laukkasi. s. 28 Edna Sahbaz Kalle saa koiran s. 39 Veera Tamminen Olipa kerran hevonen, joka oli ujo. s.25
6 Anni J.
Lukijalle Tämän kirjan tekstit ja kuvat ovat syntyneet Tarinaralli II -hankkeen kirjallisuuspiireissä. Tarinaralliin hyppäsi tällä kertaa mukaan eteläsavolaista lasta ja nuorta, joiden käsialaa kirjan tekstit ja kuvat tuttuun tapaan ovat. Tarinaralli on myös yksi osa eteläsavolaisten kirjastojen yhteistyötä. Rallissa mukana olivat Pertunmaan, Mäntyharjun, Hirvensalmen ja Mikkelin kirjastot. Uusina tulokkaina hankkeeseen osallistuivat Haukivuoren ja Ristiinan kirjastot. Mäntyharjun kirjasto vastasi hankkeen hallinnoinnista. Tarinarallin toisella kierroksella pääpaino oli kirjailijan taitoja syventävän kuvailevan kerronnan oppimisessa. Tapaamisten aikana kirjoitettiin tarinoiden lisäksi runoja näytelmiä ja uutisia jotka eivät ihan tavallisia olekaan. Sisällysluettelosta löydät ensin eri aihealueet ja sen jälkeen kirjoittajat paikkakunnittain. Jokaisen osallistujan nimen alla on tekstit, joita hän kirjaan on kirjoittanut. Kuvien osalta nimen näet kuvan alla. Mäntyharjussa 27.11. 2008 Lotta Savolainen 7
Johdanto Olipa kerran punainen auto, joka kurvasi erään kirjaston pihalle. Se kävi kirjastolla yhteensä neljä kertaa ja tutustui monien tarinoiden, satujen, runojen ja näytelmien kanssa. Joskus sillä oli mukanaan piirustuksia eväänään. Illansuussa oli lähdettävä jatkamaan matkaa. Takavalot vilkuttaen auto kääntyi kohti uusia seikkailuja. Sain ajaa tarinarallia vuonna 2008 kuuden kirjaston välillä. Oli kunnia saada tutustua tarinarallin osallistujiin, sekä heidän mielikuvitukseensa ja huumorintajuunsa. Kirjan avulla voit myös sinä saada tutustua näihin nuoriin kirjailijoihin ja heidän maailmaansa. Ei muuta kuin matkaan! Lotta Savolainen Taru V. Kirjat ovat nykyään hyvin outoja nimittäin vokaalit ja konsonantit ovat alkaneet riidellä eikä ne enää suostu yhteistyöhön. Aakkostoimittajat ovat todenneet, että asialle ei voi tehdä mitään. Liina Pöyry, Ristiina Minusta tänään on kamalan tyhjä päivä. Mieleeni ei pulpahda mitään! Niin, paitsi naurunaiheita. Aamulla herättyäni en meinannut päästä ylös sängystä, niin tukkeja jalkani olivat sen eilisen taidekerhon jälkeen, kun juoksimme kisarannan salia ympäri. Nyt istun kirjoittamassa tätä tarinaa tarinarallissa yhdessä Susannan, Leenun ja Katan kanssa. 8 Susanna Soisalo, Pertunmaa
Matti K 9
Tarinaralli Iltapala Olin suihkussa kun äiti tuli ja pyysi laittamaan iltapalaa. Minä suostuin, sanoin tullaan kun ryntäsin pyyhkeen luo. Hana jäi auki, äiti huusi, hups sanoin. Isi oli hoitamassa työjuttuja kun ryntäsin keittiöön. Iltapala jonka tein: leipiä, päällä oli lauantaimakkaraa ja juustoa. Marikille oli jogurttia, mutta mistä kuuluu tuo nauru? Marikki nauraa mun pyyhkeelle, siinä on merirosvo. Emmi-Lotta M. Herra Hopsanssaa asui Helsingissä lähellä Töölönlahtea. Hän oli B- vakuutuksessa töissä ja hän lukee paljon Ampiaista. Hän herää 9.15, pukeutuu, syö aamiaisen, pakkaa salkkunsa ja lähtee toimistolle klo. 9.45. Lounas on 14.00 ja työt päätyvät 17.05. Sen jälkeen herra Hopsanssaa käy päivällisellä ja ostaa Ampiaisen. 18.15 hän saapuu kotiin ja alkaa lukea. 18.45 hän katsoo televisiosta Saaristo-suomessa. 19.30 hän käy taas toimistolla. Siellä hän tapaa asiakkaan, joka lähtee hänen mukaansa. Kotona he keskustelevat vakuutuksesta, jonka asiakas haluaisi ostaa. 21.20 asiakas lähtee pois. Sen jälkeen herra Hopsanssaa ottaa torkut ja 23.40 hakee uuden asiakkaan. 00.05 hän juttelee uuden asiakkaan kanssa ja 01.35 menee nukkumaan. Nukkuu 8 tuntia10 minuuttia ja herää 9.15. Sitten hän pukeutuu, syö aamiaisen pakkaa salkkunsa ja lähtee toimistolleen klo. 9.45. Lounas on 14.00 ja työt päättyvät 17.05. Matti K. Liukkoset Lauri Liukkonen ja hänen perheensä asuu maaseudulla. Lauri on opettaja ammatiltaan. Hän on myös B- vakuutuksen asiakas. Eräänä päivänä hänen lampaansa karkasivat. Ne juoksivat maantielle. Voi ei, ne voivat jäädä auton alle! Lauri huusi. Seis, tulkaa takaisin senkin villakasat! Lampaat pysähtyivät. Oli ruoka aika. Lampaat menivät takaisin navettaan syömään heinää. Kun ne olivat syöneet tarpeeksi ne karkasivat taas. Lauri juoksi niiden edelle ja ajoi ne takaisin. Sen jälkeen lampaat eivät enää karanneet. Ne olivat tajunneet, että metsässä heinä on pahaa. Tai niin ne ainakin luulivat. Matti K. 10
Kerran kauan sitten muinaisessa Egyptissä oli kaunis nuori nainen. Nainen oli palvelijatar Faraon palatsissa. Eräänä päivänä Farao löysi tytön pyramidista jonka nimi oli Ramona. Farao luuli että Ramona oli jumalatar nimeltä Ra Mona sillä egyptiläisten suurin jumala oli Amon Ra eli auringonjumala. Ramona oli tavallinen tyttö mutta ei uskaltanut tunnustaa sitä Faraolle. Farao otti Ramonan kunniavieraakseen ja minä palvelijatar Osenart saan palvella häntä. Ramona oli hyvin ilkeä minua kohtaan, koska luuli kaikkien uskovan että hän oli jumalatar. Eräänä päivänä Farao pyysi Osenartin luokseen. - Osenart! tule tänne! huusi Farao. - Tämä on ilouutinen. Minä menen Ra Monan kanssa naimisiin - Kolmen päivän päästä täydenkuun aikaan, sanoi Farao. - Onnitteluni! sanoin minä. - Voisitko tanssia häissäni tikaritanssin ja tulitanssin? Farao kysyi. - Ilomielin! Tämä on suuri kunnia. Salla P. Kaukana Aavemerellä oli vanha ränsistynyt linna jossa asui vanha mummo. Mummo oli erakko ja halusi olla yksin. Muualla siihen aikaan useimmilla tyypeillä oli mustaoranssit huopatossut joilla oi lentää. Linnassa mummo juoksi ympäri linnaa. Ja muualla kaksi tyttöä käveli metsässä. Tyttöjen nimet olivat Anna ja Emma. Emmalla oli vaaleat hiukset ja mustat huopatossut. Annalla oli mustat hiukset ja siniset huopatossut. - Anna, mikä tuo on? Emma kysyi. - Joku roska! Haa, siinä on tekstiä, anna se tänne! Anna vastasi. - Tässä lukee että js hallut vilä nädä Ada,tul Aavemerelle Emma ilmoitti ja antoi lapun Annalle. - Lähdetään! - Oletko hullu, mitä sinä horiset? Anna kysyi. - Joo joo, tule jo! Emma virnisti. - Vai pelottaako sinua? - Ei! Anna ärähti - Tule jo! Anna sanoi ja lähti juoksemaan. Sitten he lähtivät lentoon. Linnan pihalla oli aavemaista. - No, mitä sinä odotat? Vai jänistätkö taas? Emma kysyi. - En, mennään sisään, Anna sanoi. Emma avasi raskaan oven ja meni sisään. Anna tuli perässä. - Huhuu! Anna huhuili. Yhtäkkiä molemmat putosivat luolaan jossa oli Aada. Emma ja Anna kysyivät yhtä aikaa että mitä mummo oli Aadalle tehnyt. Aada kertoi että mummo oli tuonut hänet tähän luolaan. - Mennään jo! Emma kiirehti. - Joo, Aada sanoi. Sitten he hyppäsivät ikkunasta ulos ja juoksivat kotiin ja muutaman päivän päästä lehdessä luki: Aavemeren vanha mummo on muuttanut Espanjaan Henna J. 11
Musta magia herää henkiin Eli kerran kauan, kauan, kauan, kauan, kauan, kauan, kauan sitten velho Vesikinttu. Vesikintulla oli vaimo Verity. Verity ja Vesikinttu olivat olleet 30-vuotta naimisissa, eivätkä he olleet saaneet yhtään lasta. Mutta tuona syksyisenä lokakuun iltana syntyi heille Sebastian. Sebastian on nyt 15701-vuotta vanha, mutta minä kerron nyt hänen lapsuudestaan. Sebastian lähti ratsastamaan Burrebasemaste vuorelle viidennen syntymäpäivänsä aamuna. Luonto kylpi väreissä Sebastianin laukatessa aamuruskoon. Burrebasemastelta löytyi aina jotain kiinnostavaa ja hauskaa. Sebastian jätti hevosen laiduntamaan ja etsi jotain erikoista, jotain kiinnostavaa ja hauskaa. Sebastian löysikin pian jotain. Se oli mustan magian esine, pieni, pyöreä riivain. Riivain oikeastaan löysi Sebastianin, mustan magian lähteen. Sebastian rakasti magiaa, varsinkin mustaa magiaa. Mutta onnettomasti kävi, että äiti huusi alhaalta laaksosta kakulle. Sebastian hyppäsi hevosensa selkään ja ratsasti äitinsä luo. Hän ei kertonut riivaajasta kellekään, mutta vielä hän joutui seikkailuihin riivaimen kanssa, joita hän ei ikinä unohda. Leenu A. Taikurin kadonnut hattu Nyt saat kuulla tarinan taikurista joka kadottaa hänen rakkaan hattunsa. Se alkaa näin: Elipä kerran taikuri joka oli hyvin rikas, mutta asui pienessä ja räsäisessä talossa. Eräänä päivän hän päätti taikoa itselleen uuden ja hienon talon, mutta unohti kääntää taikasauvansa oikein päin. Hän heilautti taikasauvaansa ja lausui taikasanat: - Uudistumis hienostus pim! Ja yhtäkkiä hänen räsäinen hattunsa muuttui räikeän oranssiksi ja siinä oli pinkkejä kukkia. Äääääääääääääää! Taikuri huudahti huomattuaan uuden hattunsa. Hän miettii mitä voisi tehdä ja päättää kokeilla vasta taikaa mutta siitä ei hyvää seuraa nimittäin hattu poksahtaa ja katoaa. Äääääääää! Hän huutaa vielä kovempaa. Koko päivän hän on yrittänyt taikoa vastataikaa kunnes hänen oma rakas ja vanha hattunsa poksahtaa hänen päähän. Hän ei itse huomaa mutta hänen hatussaan on vieläkin pinkkejä kukkia. Liina P. Olipa kerran iso poika. Hänellä oli pieni maljakko, jossa oli pilkullisia kukkia. Poika pisti sinne likaisen harmaita kukkia. Poika oli kansainvälisessä koulussa. Siellä mustassa koulussa oli höpsöjä kyniä ja tyhmiä kumeja. Ja siellä oli myös ruudullisia kavereita. Niillä kavereilla oli kukkivat korvat ja myös ihanat silmät. Ja vielä heillä oli kirjavat kädet. Hänen äitinsä ja isinsä olivat naurattavia. Siiri P. 12
Robotin Päiväkirja Rakas päiväkirjani. Tänään koko päivä meni pieleen. Televisio sammui, koulu romahti ja savupiippuni tippui olohuoneeseeni sekä yksi mutteri irtosi kädestäni! Mennessäni välipalalle rautamahani alkoi kurista hiiiirveästi. Menen nukkumaan nyt. 2. päivä Olen mahataudissa. Hetki sitten olin terve. Epäilen, että se johtuu eilisestä kurinasta. Pari mutteriakin taisi irrota Ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Toivottavasti paranen pian. Eeva R. Eeva 13
Salapoliisi Vilho ja kadonneen tutin arvoitus Oli synkkä ilta. Salapoliisi Vilho oli menossa nukkumaan, kun yhtäkkiä ikkunaluukku aukesi. Luukusta näkyi vain musta varjo. Se livahti Vilhon sängyn alle. Vilho juoksi hätääntyneenä pois huoneestaan. Hän veti takin päälleen ja juoksi ulos. Kun hän tuli takaisin huoneeseensa hän, kurkkasi sängyn alle. Juuri silloin varjo hyppäsi ylös ja koski kädellään seinää. Seinä avautui ja varjo juoksi käytäviä pitkin pakoon Vilhoa. Vilho alkoi juosta perässä. Kun he olivat jo juosseet jonkin aikaa, he tulivat isoon tunneliin. Siellä oli kuilu. Varjo hyppäsi kuiluun. Vilho meni kotiin. Seuraavana aamuna Vilho ajatteli oliko nähnyt unta. Iltapäivällä Vilho huomasi että hänen tuttinsa oli kadonnut. Se varjo oli tietenkin vienyt tutin. Seuraavana iltana Vilho meni piiloon varjoa. Illalla varjo tuli. Vilho hyppäsi piilostaan. Anna tuttini takaisin senkin varjo! Vilho huusi. Varjo kääntyi. Mitä sinä huudat? Ai se olitkin sinä Pasi. Miksi veit tuttini? Kävin kokeilemassa uutta tutin kiillotusainettani. Lainasin tuttiasi, koska minulla ei ole omaa. Olisit heti sanonut Pasi. Panda-loma Sohvi T. Astelin valoisalla polulla. Ympärilläni oli vain vihreää ja kirkasta. Bambut kohosivat korkealle taivaalle, kun vilkaisin ylöspäin. Kuului etäistä puheensorinaa, ja vilkaisin eteenpäin ja näin suuren turistijoukon katselemassa ympärilleen. Olin vanhempieni kanssa Kiinassa, ja olimme matkalla katsomaan pandoja. Niina! Pidä kiirettä! äiti huikkasi vähän matkan päästä. Nopeutin kävelyvauhtiani ja pian sain heidät jo kiinni. Millon me ollaan perillä? marisin isälle, joka pongaili juuri lintuja. Aivan kohta Niina hän sanoi, mutta tiesin, että hän ei tarkoittanut sitä. Aika mateli, mutta loppujen lopuksi saavuimme pandatarhaan. Olin todella innoissani, sillä pidin todella paljon niistä. Ensimmäisessä aitauksessa oli viisi nuorta pandaa. Luin info-pisteestä, että pandojen nimet olivat Elisabet, Monika, Jessica, Riko ja John. Opas kertoi, että Elisabet oli erään vanhan ja huolehtivan panda-emon synnyttämä. En olisi halunnut lähteä, mutta äiti ja isä kiskoivat minut mukaansa. Seuraavassa aitauksessa oli emo-pandoja ja pienen pieniä pentuja. Olin aivan haltioissani. Kaivoin kamerapuhelimeni taskustani ja aloin räpsiä kuvia. Lähdin vastahakoisesti seuraavalle aitaukselle, sillä olimme olleet jo melkein puolituntia samalla aitauksella. Seuraavassa ja viimeisessä aitauksessa oli neljä vanhaa pandaa. Oli hauska katsella kun ne mutustivat tuoretta bambua. Olisin halunnut mennä uudelle kierrokselle, mutta äiti ja isä väittivät taas vastaan. Kävimme vielä matkamuistotoimistossa, ja ostin sieltä pandakorun. Se oli lempi matkani. LOPPU! Emilia P. 14
Taikapussi Olipa kerran Taikapussi. Se piti shoppailemisesta. Se osti aivan kaikkea, etenkin turhaa tavaraa. Kerran hyvä haltijatar pyysi sitä esittämään toivomuksen. Kaikki maailman lelut! Taikapussi sanoi. Sitten se tapahtui. Jee! Taikapussi sanoi. Sitten pussi kuuli nyyhkytystä. Kaikki muut itkivät, sillä loitsu oli vienyt heidänkin lelut. Sitten pussi palautti ja antoi lelut toisille, niin siitä tehtiin Pussimaan kuningas. Lotta T. Emilia 15
Olipa kerran Siili ja kissa Olipa kerran siili hassu ja sen nimi oli Sippura. Sen paras kaveri oli Kippura. Kippura on kissa. Eli pidä mielessä: Siili Sippura ja kissa Kippura. Anni M. Hurja remontti Olipa kerran köyhä maa jossa ihmisillä ei ollut edes varaa vaatteisiin, eikä siellä ollut yhtään suoraa puuta. Siellä ei ollut myöskään hyviä uimarantoja. Ne rannat olivat kivisiä ja likasta vettä sekä kaatuneita puita ja isoja kallioita sekä hirveästi oksia. Kalliot olivat jyrkkiä ja vaarallisia. Siellä ei ollut hirveästi asukkaita. Kerran sinne tuli Hurja remontti henkilöt. Hurja remontti henkilöt kertoivat, että he tulivat uusimaan heidän maansa. Kului neljä vuotta ja Gimaliamaa rupesi valmistumaan. Sitten kun Gimaliamaa oli valmis niin kaikki melkein pyörtyivät Gimalian kauneuteen. Gimaliassa oli ihania palmuja sekä ihania uimarantoja. Niinpä Gimaliamaasta tuli maailman kaunein maa. Senpituinen se. Siiri P. Olipa kerran pieni ja tyytyväinen lehmä, jolla oli kaksi ystävää. Eräänä synkkänä päivänä hän päätti lähteä pihalle juoksemaan. Hän otti mukaansa ystävänsä Lillin ja Millin ja he menivät ulos. mutta sitten Lilli sanoi että oli liian synkkä päivä lähteä reippailemaan. Niin sanoi Milli. No sitten minä lähden yksin reippailemaan. Hän meni metsään joka näytti todella ankealta näin ankeana päivänä. Reheväkasvuiselle niitylle saavuttuaan pieni lehmä kuitenkin huomasi, että aurinko oli alkanut paistaa pilvien lomasta. Pientä lehmää kuitenkin väsytti niin paljon, että se päätti käydä nukkumaan. Loppu. Susanna S. Hölmölän kylä Olipa kerran Hölmölän kylä, siihen kuului Alli, Antero, Kalle, Jali ja Allin koira Kusti ja Allin hevonen Hirnu. He päättivät lähteä eräänä päivänä järvelle veneilemään. Heillä meni alku ihan hyvin, mutta sitten he alkoivat pelätä että hukkuisivat ja siksi heidän piti rantautua, mutta sitten heille tuli toinen pulma kun he pelkäsivät että heistä joku on hukkunut niin heidän piti hakea apua Hirnulta koska hän osasi puhua suomea. He hakivat Hirnun tuota pikaa. Kusti osasi puhua. Kun Hirnu ei tiennyt puuttuiko joku niin piti hakea apuun Kusti. Kusti tiesi sen, kukaan ei puuttunut ja niin hän ratkaisi tämän Hölmölän ongelman. Loppu. Hennamari H. 16
Talviaika Olipa kerran mökki jossa asusti isä, äiti ja pikku Liisa. Pikku Liisa oli ahkera, rohkea ja hän oli maalaistyttö. Hän kävi koulua ja hän oli 8 vuotta vanha. Yhtenä päivänä Liisa meni laskemaan mäkeä pihalle. Liisan isä kolasi pihaa. Sitten Liisa meni sisälle ja joi kuumaa kaakaota. Sitten Liisa meni takaisin ulos ja teki lumiukon. Sillä oli isot nappisilmät ja pitkä porkkananenä. Sillä oli vielä kaulaliina. Aurinko paistoi kirkkaasti ja lumi kimalteli. Sitten aurinko laski ja Liisa meni nukkumaan. Kaverit Vilma M. Olipa kerran sateenkaaren värinen talo. Se oli hyvin yksinäinen. Talo päätti lähteä etsimään toista yksinäistä taloa. Talo oli jo matkannut viikon. Talo oli jo kaatumassa kun hän kuuli äänen: Hei kuka sinä olet? Talo kääntyi ja sanoi: Olen talo. Kiva, niin minäkin olen. Ollaanko kaverit? Joo!! Laura E. Vuorien herra Olipa kerran vuorien herra. Hän oli hyvin ahne ja hirveän vihainen. Eräänä päivänä tuli sen herran, Edoroksen veli käymään ja hän sanoi: Jos et tuo minulle kuninkaallista sormusta neljässä päivässä, sinä menetät valtasi ja minä asetun tilallesi. Silloin Edoros suuttui ja sanoi: Minä tuon sinulle sen sormuksen, vaikka se olisi sata metriä syvässä rotkossa tai joessa! - No tuo se sitten. Mutta muista, aikarajana on neljä päivää. Edoroksen veli, Sostratos sanoi. Kyllä. Otan omista joukoistani miehiä, jotka voivat auttaa minua etsinnässä. -Hyvä on. No, milloinka meinasit lähteä? - Heti, kunhan olen täyttänyt ruokavarastot. Niin Edoros lähti matkaan. Kun Edoros lähti linnasta, hän nojasi linnan seinämään, ja huomasi että yksi kivilaatta alkoi liikkua. Yhden patsaan jalasta työntyi esiin laatikko, jossa oli kartta. Siinä oli ilmeisesti sormuksen olin paikka sillä siinä näkyi linna ja siitä meni reitti meren yli sekä laavaa syöksevien vuorten yli, viimein sormuksen luo. Kun Edoros eli miehiensä kanssa kaikki vaarat, he löysivät sormuksen ja veivät sen linnaan. Niin Edoros sai pitää valtansa, ja eli elämänsä iki onnellisena ja muuttui kiltiksi. Loppu. Inka N. Viikinki Olipa kerran viikinki joka oli köyhä. Sillä ei ollut venettä. Se nukku ulkona ja joi sadevettä. Se sai joka viikko mummolta banaanin. Se löysi eräänä päivänä euron. Se voitti lotossa kymppitonnin. Se osti laivan ja ruokaa. Se meni laivalla linnaan ja eli koko ikänsä. Loppu. Joonas T. 17
Olipa kerran metsästäjä ja koira nimeltä Musti, jolla oli isot tassut. Eräänä harmaana päivänä hän päätti lähteä metsäretkelle. Hän otti mukaansa haulikon, revolverin ja ison dynamiitin ja sitten he lähtivät metsään. Oskari N. Matka kaukaisuuteen Olipa kerran mies jonka nimi oli Pate. Pate oli 27-vuotias ja hän opiskeli astronautiksi. Nyt olisi enää koe, ja sitten Pate olisi valmis. Patella ei ollut sisaruksia, vain isä ja äiti. Niitäkään hän ei ole nähnyt pitkään aikaan. Isä on ulkomailla kuukauden vielä ja sitten hän tulee takaisin. Äiti käy välillä kotona, mutta harvoin. Paten äiti asuu Pohjois-Amerikassa. Paten äiti on 49-vuotias ja isä 52-vuotias. Koe olisi huomenna. Pate lähti kotiin. Hän ihmetteli miksi hänen talossaan oli valot. Avaimethan oli vain Patella, äitillä ja isällä. Pate juoksi täysillä kotiinsa. Ja kukas siellä oli!? Tietenkin Paten äiti! Pate halasi äitiään. He saivat rauhassa viettää illan kunnes he menivät nukkumaan. Eeva R. Olipa kerran poika joka pakasti mehua ja tippu pakastimeen. Onneksi äiti nosti pojan pois. Poika meni ulos ja se meni tolppaan päin vahingossa. Sitten se tippu kaivoon. Joonas T. Kalle josta tuli kuuluisa Olipa kerran poika, joka oli toiselta puolelta tumma ja toiselta vaaleaihoinen. Hänen nimensä oli Kalle Ojanen, mutta kaikki koulussa nimittelivät häntä Kalle Kummajaiseksi paitsi Pertti. Pertti oli Kallen paras ystävä. Kalle itki usein koulussa joten häntä kutsuttiin: Kalle itkupilli Kummajaiseksi. Pertti lohdutti usein Kallea sanomalla näin: Älä itke Kalle, joku päivä kaikki ihailevat sinua. Silloin aina Kalle hymyili. Eräänä päivänä Guinesin ennätyskirjan tekijät tulivat koululle. He olivat erimaalaisia ja puhuivat englantia. He puhuivat näin: Where is Kalle Ojanen? Suomennos: Missä on Kalle Ojanen? Kalle ymmärsi englantia hieman ja osasi puhua sitä. Hän sanoi näin: I m here. Ja niin he alkoivat haastatella häntä ja Kallen opettaja tulkkasi. Kesken haastattelun Pertti sanoi. He is my best friend! Suomennos: Hän on minun paras ystäväni! Kalle pääsi televisioon ja Guinesin ennätyskirjaan. Kaikki kysyivät miksi sinä pääsit televisioon ja Guinesin ennätyskirjaan? Kalle vastasi: - Minä olen toiselta puolelta tumma ja toiselta vaalea ihoinen. Siten Kallesta tuli kuuluisa. Enää kukaan ei kiusaa Kallea, koska hän on kuuluisa. Mutta nykyään kaikki pitävät Kallesta oikeasti sellaisenaan jollainen hän on. Loppu. Laura E. 18
19 Marikki M.
Kenguru Olipa kerran kenguru joka asui metsässä. Metsässä kenguru kävi rosvokoulua. Kengurulla oli musta jätesäkkikaapu. Kenguru harjoitteli karatea. Hän potkiskeli puita ja heitteli voltteja. Kenguru harrasti myös seiväshyppyä vahvalla bambukepillä. Kengurulla oli puitten lehtiä pehmukkeina. Kenguru suunnitteli ryöstöä tänä yönä. Hän aikoi ryöstää erään koulun luokkaretkieväät. Kun tuli keskiyö, kenguru lähti hiipien koululle. Kenguru murtautui kouluun. Koulussa oli lukittu ruokasäiliö. Kenguru potkaisi ruokasäiliön auki ja hyppäsi sisään. Säiliö oli tehty puusta ja puitten oksista. Kenguru hyppäsi säiliöön. Hän sulloi kaiken ruoan mustaan jätesäkkiin. Sitten kenguru lähti kotiin ja syöpötteli koko yön. Sitten koululaiset huomasivat että ruoka säiliö oli tyhjä. Kenguru oli syönyt kaiken ruoan. Opettajat arvasivat että kenguru oli varastanut kaiken ruuan. Opettaja raahasi kengurun paikalle. Raahaamine oli aika vaikeaa koska kenguru oli lihonut aika paljon syöpöttelystä. Kenguru tunnusti vahingossa että oli syönyt koulun varaston tyhjäksi ja kenguru joutui valmistamaan koko loppu vuoden koulun ruoat ja kenguru laihtui ruuan laitossa koska koulun opettaja pani kengurun valmistamaan ruoan liikunnallisesti. LOPPU. Vera L. Mustikka Elipä kerran suuri ja kömpelö norsu. Se asui suurella aavikolla Afrikassa. Norsu oli saanut nimensä värityksestään. Sen nimi oli Mustikka. Eräänä sateisena päivänä Mustikka kieri suuressa kuralammikossa. Se oli Mustikan lempipuuhaa mustikoiden syömisen lisäksi. Mustikka oli aina yksin, koska kukaan ei kömpelöstä ja pelottavan suuresta norsusta välittänyt. Norsu oli kuitenkin aina iloinen. Mustikalla oli mielikuvituskavereita joiden kanssa se leikki yhdessä aavikon kuumuudessa. Ne uivat, söivät, leikkivät ja nukkuivat päivänokosiakin yhdessä. Nyt he aikoivat mennä lammelle juomaan ja uimaan. Lammella - Tulikin jo hirveä jano! tokaisi norsu mielikuvituskavereilleen. - Samoin, sanoi kirahvi, joka tuli paikalle juomaan. - Minun nimeni on Mustikka, kertoi Mustikka. Norsu ja kirahvi olivat yhdessä koko loppuillan. Ja pyysivät toisiaan tulemaan lammelle toistekin tapaamaan toisiaan. Nyt Mustikalla oli ystävä ja hyvä ystävä olikin. Mustikka hypellen ilosta tallusti kotiansa kohti. Kirahvista ja Mustikasta tulikin kaverit, vaikkei ne samannäköisiä ollutkaan. Seuraavana päivänä Mustikka ja Kirahvi lähtivät taas lammelle, mutta kalastamaan. He saivat paljon suuria ja pieniä kaloja ja 5 kenkää. Kirahvi käytti kenkiä, ja norsu söi kalat, jotka eivät hänen kaverilleen maistuneet. Kirahvi ja Mustikka päättivät muuttaa samaan kotiin mäelle. Loppu. Anni J. 20
Olipa kerran hauska ja mukava koira, jolla oli ihanan pehmeä koppi. Eräänä päivänä hän päätti lähteä suureen huvipuistoon. Hän otti mukaansa luun, vesipullon ja kaksi lelua. Sitten koira lähti suureen huvipuistoon. Koira käveli ja käveli kunnes lopulta pääsi perille. Koira ei kuitenkaan ollut vielä perillä vaan kaivukuopan luona. Kaivukuoppa oli koiran lempikuoppa. Koira juoksi ja käveli, juoksi ja käveli kunnes vihdoin näki huvipuiston suuret harmaavalkeat portit. Koiralla oli kuitenkin vielä 3 suojatietä ja 4 parkkipaikkaa. Koira juoksi niiden yli nopeasti. Koira tiputti tavaransa kuitenkin 5 kertaa. Kun koira vihdoin pääsi perille suuren huvipuiston portille, ne olivat jo kiinni! Elli P. Hassut eläimet Olipa kerran hassuja eläimiä. Lehmä Alma oli leppoisa. Hän ei oikein välittänyt muiden villeistä vilinöistä. Hevonen virkeä Virkku oli villi, hän laukkaili aina pitkin peltoa. Koira Kerttu oli aina virkeä, hän tykkäsi juoksennella Virkun kanssa. Kissa Pillipulla oli Alman paras ystävä koska Pillipulla ei jaksanut juoksennella Virkun ja Kertun kanssa. Possulla ei ollut nimeä, mutta se oli possuksi villi. Possut eivät yleensä ole villejä mutta tämä possu on villi. Ystävykset olivat onnellisia joka päivä. Mutta eräänä päivänä heille tuli pientä riitaa, mutta he saivat riidan pian selvitettyä. Sitten he lähtivät leikkimään puistoon. Kun he tulivat puistosta he kävivät nukkumaan ja aamulla he leikkivät taas auringon laskuun asti. He keinuivat joka päivä ja kiipeilivät ja tekivät joka päivä kaikkea hauskaa. Heidän mielestään heistä oli mukavaa myös käydä uimassa ja he tekivät aina jotain hauskaa. Minttu P. Olipa kerran limainen ja hirvittävä monsteri, jolla ei ollut ystäviä. Eräänä sumuisena päivänä hän päätti lähteä pitkälle metsälenkille. Hän otti mukaansa punaisen kirveen ja lähti matkaan. Sitten monsteri kompastui. Kirves lensi kaaressa kauas ja lopulta molskahti pieneen lampeen. Sitäkös vihertävä monsteri suuttui. Se pomppi vihaisena että maakin ihan tärisi. Monsteri juoksi pienen lammen viereen. Hän katseli hämmästyneenä, kun kirvestä ei näkynyt sakeassa vedessä. Ei edes pientä punaista pälkähdystä. Monsteri oli hyppäämäisillään likaiseen veteen, mutta hento käsi kosketti monsterin olkapäätä. Monsteri kääntyi ja näki edessään pienen, vaaleahiuksisen tytön. Tytön silmät kimalsivat kyyneleistä. Voinko jotenkin auttaa? monsteri kysyi niin kiltillä äänellä kuin osasi. Olen eksynyt tyttö nyyhkytti. Monsteri sattui olemaan kiltillä tuulella ja suostui saattamaan tytön pois synkästä metsästä. Tyttö tuli hyvin iloiseksi kun monsteri saattoi hänet kotiin. Monsteri ja tyttö tapasivat vielä monena päivänä. Heistä oli tullut hyviä ystäviä. Katariina P. 21
Oman toiveen toteuttaminen Olipa kerran kauan, kauan sitten synkkä kaupunki. Kaupungissa ei ollut ollenkaan lapsia. Vain yksi nimeltään Katriina. Katriina oli kymmenenvuotias, vaaleahiuksinen tyttö, joka rakastaa laulamista. Katriinan toivomus olisi, että hän pääsisi joskus laulamaan ihmisille. Mutta Katriinan perhe oli hyvin köyhä, että perhe voinut toteuttaa hänen toivomustaan. Katriina uskoi, ett hän voisi vielä toteuttaa oman toivomuksensa. Kului vuosia ja Katriinan oli aika mennä lukioon. Vakka Katriinalla ei ollut muita ystäviä kun hyvin vanha pappa, niin häntä se ei haitannut mitään, sillä Katriina tiesi että hän saisi paljon uusia ystäviä lukossa. Pappa oli opettanut Katriinaa lukemaan. Katariinaa jännitti, sillä hän tiesi että huomenna alkaisi lukio. Katriina toivoi että lukiossa saisi laulaa paljon. Aamu sarasti ja bussi tuli hakemaan Katriinaa. Lukiossa ensimmäinen tunti olikin musiikkia. Kun opettaja kuuli Katriinan äänen, niin hän aivan ihastui siihen. Kun tunti loppui opettaja kysyi Katriinalta, että haluaisiko Katriina tulla musiikkikerhoon mukaan. Katriina oli aivan onnessaan pääsisikö hän musiikkikerhoon mukaan. Kului monta vuotta ja Katriina sai laulaa musiikkikerhossa. Kun Katriina oli kolmekymmentä, hänen oli aika muuttaa kotoa. Jina H. Linna ja limanuljaska Olipa kerran metsä jossa oli linna ja siellä oli limanuljaska joka asui linnassa. Metsä oli sumun peitossa, siellä oli puita. Linnassa oli kahvipannu. Sen pituinen se. Marikki M. Olipa kerran Tipsu, Tapsu ja Raksu, jolla oli iso häntä. Eräänä iltana he päättivät lähteä maailmalle jonnekin. He ottivat mukaansa kirjan, kynän ja kumin kiiltävän. Marikki M. Laivasaari Olipa kerran saari. Saaren nimi oli Laivasaari. Laivasaari oli pelottava. Laivasaari rikkoi aina laivat. Laivasaari sai nimensä kun se rikkoi laivoja. Oli yksi laiva mikä ei pelännyt mitään. He olivat merirosvoja. Kun merirosvot olivat Laivasaaren meren kohdalla ja Laivasaaressa on aarre. Mutta kukaan ei uskalla mennä sinne. Paitsi merirosvot uskaltaa mennä sinne. Aarteen merkki on rasti, mutta kasvit peittävät rastin. Sen verran merirosvot tietää. Silloin merirosvot menivät Laivasaarelle lapioiden kanssa. Kun pääpomo sanoi näin yy kaa koo, kaivakaa nyt! Silloin laiva meni rikki. Kaikki olivat suu auki. He löysivät aarteen. Siitä lähtien merirosvot alkoivat pelätä. Ronja L. 22
Olipa kerran saari. Saaressa asui pieni tyttö. Tyttö oli hyvin kiukkuinen, koska hän ei saanut omaa koiraa tai edes omaa lemmikkiä. Tytön isä ei ollut halunnut mitään lemmikkiä taloon. Seuraavana päivänä tytön isä lähti töihin. Hän kalasti työkseen. Kun tytön isä oli veneellä töissä, tytön äiti oli tekemässä ruokaa. Kun tytön isä palasi, tyttö oli hyvin ihmeissään koska isä halusi koiran. Emma tyttö luuli isänsä lyöneen päänsä, mutta hän oli väärässä. Hänen isä oli kuullut, että jos on kiinan palatsikoira se tuo onnea. He ostivat koiran ja siitä lähtien he elivät elämänsä loppuun asti. Alisa S. Olipa kerran pieni ja surullinen aasi, jolla oli huivi. Eräänä kauniina päivänä hän päätti lähteä synkkään metsään. Hän otti mukaansa taskulampun, kartan ja porkkanoita. Sitten hän eksyi. Aasi oli nimeltään Söpö. Söpö oli hädissään kun metsässä kuului outoja ääniä. Söpö oli pudottanut kartan eikä löytänyt sitä. - Älä pelkää, sanoi pöllö joka oli huomannut Söpön. - Syö porkkanoita nälkääsi ja kulje itään päin, jatkoi pöllö. Söpö lähti itään päin ja löysi lentokentän. Söpö nousi koneeseen ja lähti tietämättä minne oli matkalla. Seuraavana päivänä Söpö oli riippumatossa. - Olo on ihana! Ei metsiä, ei kylmyyttä ja kun vatsa murahtaa niin porkkanoita riittää! Olenhan Dubaissa! Salla P. Olipa kerran pieni ja hauska koira, jolla oi punainen hieno panta. Eräänä pilvisenä päivänä hän päätti lähteä pitkälle retkelle. Hän otti mukaansa punaisen pantansa, lempilelunsa ja paljon ruokaa. Sitten hän haki mukaansa parhaan ystävänsä ja pari muuta tyyppiä joista hän piti. He menivät Vitivuorelle joka oli hyvin valkoinen. Siitä se oli saanut nimensäkin, koska se oli niin valkoinen. He kiipesivät ihan huipulle. Koiran nimi oli Robin. Robinilla oli paljon teräviä hampaita joilla hän pystyi saalistamaan kavereilleen ruokaa. Robin oli yksi vuotta. Hänen paras ystävänsä oli nimeltään Lotta. Lotan pikkusisko piti ottaa mukaan, koska hän oli niin pieni ettei voinut olla yksin kotona, koska hän pelkäsi pimeää ja olemista yksin kotona. He palasivat myöhään illalla kotiin ja sitten he menivät nukkumaan. Alisa S. Tarina kissasta Olipa kerran kissa. Kissalle tapahtui milloin mitäkin. Kerran kissa kompastui ja nyrjäytti nilkkansa. Kissa meni tohtori Tatille. Tohtori Tatti laittoi kissan nilkkaan laastarin. Erään kerran kissa päätti mennä eväsretkelle. Kissa oli unohtanut silakat kotiin. Kun kissa oli hakenut silakat kotoonta niin kissa huomasi, että eväskori oli jäänyt johonkin. Tämmöistä kissan elämä on. Anni M. 23
Olipa kerran vaarallinen ja violetti kissa, jolla oli kakkua. Eräänä päivänä hän päätti lähteä pihalle vakoilemaan. Hän otti mukaansa salaisen aseen ja söi kakkua. Sitten kissa hiipi koiran taakse ja alkoi varjostaa koiraa. Koira käveli puunrungon luokse ja potkaisi sitä. Puusta alkoi tulvia kasoittain karkkia. Kissa kamppasi nälkäisen koiran ja ampui koiraa pyörrytyspistoolilla. Koira pyörtyi. Kissa potkaisu puuta uudelleen ja puusta putosi seisova pöytä kaikkine ruokineen. Kissa otti haarukan ja veitsen esille ja rupesi syömään. Koira heräsi ja pamautti kissaa kirjalla päähän, mutta kissa väisti. Rotta hyppäsi pöydälle ja pysäytti taistelun. Rotta hoksasi jakaa ruoan ja koira suostui siihen. Pyry K. Veera L. 24
Talliralli Olipa kerran hevonen, joka oli ujo. Se halusi mennä laitumelle syömään mehukasta ruohoa. Se asuu tallissa. Sitten se meni nukkumaan. Seuraavana aamuna se huomasi. Toisessa karsinassa oli toinen hevonen. Se alkoi jutella sen toisen hevosen kanssa: mikä sinun nimi on. Nimeni on Täplä. - Tykkäätkö sinä koirista? - En tykkää. - Miksi et tykkää koirista? - Koska ne purevat. Hevoset päättivät lähteä laitumelle syömään mehukasta ruohoa. sitten ne menevät nukkumaan. Loppu. Veera T. Jokihevonen Heidi oli tallilla. Hän meni Hilman karsinaan. Heidi päätti lähteä ratsastamaan metsäpolulle. Hän satuloi Hilman ja lähti. Metsässä Heidi lähti laukkaamaan vanhalle purolle Hilmalla. Hilma pysähtyi juomaan joella. Yhtäkkiä vedestä nousi iso, vihreä hevonen. Sitten hevonen alkoi puhua - Minä olen jokihevonen. Se kuka uskaltaa uida joen yli saa toivoa viisi toivomusta. Sitten Heidi ui joen yli ja Hilma tuli perässä. - No nyt minä toivon Heidi sanoi - Ihan turhaan, jokihevonen sanoi. - en minä niitä toteuta. Sanoin vain että saat toivoa, en minä sanonut että toteuttaisin ne, hevonen jatkoi. - No just sitten minä menin ihan turhaan tuohon mutakasaan, Heidi sanoi ja veti jokihevosta päin pläsiä. Henna J. Rasmus pieni hevonen Oli leuto yö. Saaga niminen hevonen odotti varsaa. Sen odotettiin syntyvän juuri sinä yönä. Sitten varsa syntyi ja sen nimeksi tuli Rasmus. 2 vuotta myöhemmin Rasmusta ruvettiin kouluttamaan esteratsuksi. Rasmuksen ensimmäiset kisat olivat Ypäjällä. Rasmus sijoittui hienosti neljänneksi. Rasmus kierteli paikoista toiseen. Rasmus voitti joskus pari pokaalia, ruusuketta ja sen omistaja mitaleja. Aina Rasmus ei kuitenkaan kilpaillut vaan oli tallilla ratsuna ja auttoi töissä. Kun Rasmus oli yli 13 -vuotias se jäi eläkkeelle ja oli muitten hevosten kaveri lopun ikänsä jonka se eli leppoisasti oleskellen. Taru V. 25
Polle Jutta on tallilla seuraamassa isosiskonsa Lotan ratsastustuntia. Lotan tunti päättyy ja hän vie Jusun talliin. Jutta: Mennään kotiin, mulla on nälkä Lotta: Ok Kun Lotta ja Jutta ovat lähteneet: Jusu: Hei Polle! Siellä vastapäätä oleva poni! Kysyisin vaan että mitä teet? Polle: Varastan kaurapussii. Mitä siitä? Jusu: Ei mitään. Polle: Älä sitte kysele jos on samantekevää mitä joku tekee. Tallin omistaja tulee paikalle ja huomaa Pollen kaurapussin ääressä. Polle jähmettyy. Tallin omistaja: Polle! Ei ihme että lihot vain enemmän ja enemmän vaikka kaura-annosta vähennetään joka viikko. Polle: En mä mitään voi ku hiukoo. Jusu: Mä yritin sanoo sille. Taru V. Hevonen Taru V. Olipa kerran hevonen, joka oli varsin villi. Se laukkaili pitkin peltoa. Eräänä kauniina päivänä sitä ei enää huvittanut juoksennella. Siltä tuntui yksinäiseltä, kun hänellä ei ollut ystäviä. Mutta kerran kauniina kesä iltana, se söi varsin surullisena, kun hänellä ei niitä ystäviä ollut. Kun hän taas söi ruohoa, Kupla oli ollut ruohikossa. Kupla on pieni vähän niin kuin saippuan näköinen. Hevonen melkein söi sen. Sitten se huomasi, että siinähän oli saippua. Kupla sanoi: Minä olen Kupla saippuan näköinen ja pieni. Minua sanotaan, siksi Kuplaksi, koska minä kuplin. Jaa minä olen vain hevonen. Minulla ei oo muita nimiä, eikä mulla oo ees ystäviä. No nyt on, mulla on sisko ja veljiä. Mun isosisko, hänellä ei oikeastaan ole nimeä, no sitä kutsutaan kolmoiseksi. Ja sitten mulla on myöskin yks ja kaks, koska meillä ei oikeen ole nimiä. Ykkönen näyttää vihaiselta, mutta se ei ole vihainen, kun sitten taas kakkonen on ehkä vähän vihainen vain vähä välillä, mutta ei se aina ole vihainen kakkonen. Me keksimme sinullekin uuden nimen. 26 Minttu P.
27 Vilma M.
Runoralli Kyläkauppa Kyläkauppa parahin myy tomaattia, limppua, karamellia ja sitruunaa. Löydät sieltä munkkisen ja suuren karkkikeppisen. Susanna S. Aakkoset Suo Suopursu kukkii suolla, näenkin sen tuolla. Suo on kaunis syksyllä, talvella kesällä ja keväällä. Syksyllä värit suolla sykkii, voi pensaikossa kykkii Ja kuunnella syksyn tuloa, etsiskellä vaikka kanin koloa. Eihän kanit asu suolla, mutta minä näin sen tuolla. Lumihiutale Leenu A. On eri aakkoset. Niillä on eri äänet. Aakkoset paukkaa, siitä alkaa laukkaa. Aakkoset hyppii suussa, ne haluaa suusta pois. Ne tykkää ottaa kisaakin, aakkosia kutsutaan vitamiineja. Taas ne laukkaa. Sää Ronja L. Se leijaili ympäri pihaa, lopulta huomasi Tämähän on kivaa. Mutta kun kevät tuli, oli aika lähteä pois kun lumikin suli. Lumihiutale silti lupasi, Että kun syksy tulisi hän palaisi. Katariina P. Ukkonen akkanen, pilvi ja pakkanen Räntää, tihkua kanssa sateen kaatavan. Ne tanssivat taivahalla ympäri vuoden, niin, ympäri vuoden! Susanna S. Madon talo Hevonen laukkasi, Talon koukkasi. Ihmiset katsoivat, hirmuista menoa. Kadonnut Helsinki Eeva R. Oli kerran mato, jonka talo oli lato. Latoa odotti suuri kato. Työmiehet näkyy jo, mato piilostaan näkyy. Mato kato lato sortuu, mato lähti orjuuteen. Otti laukun, otti hatun, lähti, ei enää näy. Minne hän lähti? Sohvi T. Herra Hopsanssaa asui Helsingissä ja Helsinki oli missä? Helsinki nyt kadonnut on, on poliisi toivoton. Nyt joukolla pääkaupunkia etsitään, kyllähän se löydetään! Löytäjälle palkkio on miljoonien verraton! Vihdoin Heinäluoma kolmoskehän löysi, tästä tulee perjantaina pitkä ääniköysi! Matti K. 28
Runo Kolme pientä possua, purivat Sannan tossua. Tossu meni rikki, Sanna pieni itki. Vuoret Vuoret ovat korkeita, on niille vaikea kiivetä, kun niille yrittää kiivetä, voi siinä helposti pudota, jos siinä lähellä on meri, voi siitä helposti selvitä, jos sinne mereen putoaa, voi sieltä tulla hai, silloin kun hai hyökkää, on päästävä vedestä mahdollisimman nopeasti pois. Sanna T. Erja K. Noita Väkäleuka Eli kerran noita Väkäleuka. Se kaiket ajat se juomia keitteli, ja välillä se pataan sammakoita heitteli. Samalla se mutisi yhtä ja samaa: Sinusta tulee kuumaa kamaa. Hattuaan hän aina korjasi, ja pölyt sen päältä pois harjasi. Hattu oli uusinta huutoa, ja viitta noidan muotoa. Emilia P. Olipa kerran leppäkerttu, jonka nimi Perttu. Ja sen ammatti oli rakennusleppäkerttu. Ystävien kesken Rakennus-Perttu. Lotta T. Avain ja lukko Olipa kerran hassu ukko, jolla on päässä avain ja lukko. Niillä se hirttää surut pois, että täällä iloista ois. Kerran oli ukolta avain kadonnut, mutta olihan hänellä Bongo-rummut, niitä se soitti ja kaikki voitti. Silloin tuli paikalle poliisi ryhmä, mutta yksi niistä oli tosi tyhmä. Se avaimen löysi mutta lukon hävitti, silloin hassu ukko sitä poskeen läimäytti. Lopulta löytyi lukko, ja silloin poliiseille tuli hoppu. Nyt on rauha ja kaikki on hyvin, silloin lukostakin löytyi ydin. Liina P. Jojo Jojo pomppii, POJO POJO! siksi se onkin jojo. Jojolla kun jojottaa silloin se jojon innostaa. Naapurissa asuu pieni tyttö jonka nimi on Jojo. Siten siitä tulee Jojo jojotti jojoa: Pojo Pojo Pojo!! Lauantaina äiti keitti auton konepellillä soppaa uutis-lehdestä, liimasta ja kaurasta, roskikseen hän uunin heitti ja auton kantoi sen keittiöön. Anni J. Laura E. 29
UUTISRALLI Eilen oli fantasiajuhla johon osallistui kymmenen missiä. Kaikilla misseillä oli hienot leningit joita he kävivät lavalla näyttämässä. He vain pyörivät lavalla kuin hyrrät. Hullu uutinen on, että 20 putosi näyttämölle ja leninki repesi. Tiedätte varmaan mistä kohti. -Sanna T. Saippuakuplien puhaltelun MM-kisat voitti herra Tikunmar Saippuakuplien puhaltelun MM-kisat pidettiin viime viikolla Ruotsissa. Sveitsiläinen hra. Tikunmar oli voittanut 2 mm erolla. Vastustaja rouva Rommi oli poksauttanut kuplansa ja menettänyt hyvän asemansa hra. Tikunmarille. Omituisinta siinä oli se, että hra. Tikunman oli porsas ja rouva Rommi oli koira. Kolmanneksi tuli Anita Ankka. - Leenu A. Vaarallinen leikkaus Nyt on tapahtunut kauhea leikkaus, jonka suoritti Kimmo Kauhu. Hän leikkasi Uhri Urpon jonka vatsasta löytyi kymmenen kakkua, seitsemän suklaapatukkaa ja kolmekymmentä jätesäkkiä, jotka olivat täynnä raakaa kalaa. Leikkaus oli erittäin vaarallinen ja Kimmo Kauhu hukkasi lasinsa Urpon vatsaan. onneksi Kimmo löysi lasit. Leikkaus onnistui onneksi. Rikos tallilla - Vera L. Lehtilän tallilla on käynyt varkaita! Lehtilän tallilla olleiden kahden hevosen, Niksan ja Nopan katoamisesta on noin viikko. Lehtilän omistaja oli sanonut vetävänsä varasta lättyyn. Sen jälkeen tallilla oli käynyt sata vampyyria. Lehtilän omistaja oli laittanut joka paikkaan valkosipulia ja todennut ettei sinne kukaan tule. Sitten seuraavana yönä Niksu ja Nopa olivat palanneet ja haamut saapuneet. Tallin omistaja oli vetänyt haamuja lättyyn. - Henna J. 30 Lahdessa on syntynyt kaaos, villisika on tullut savannilta junalla ja ottanut osaa nyrkkeilyssä. Hirviö on syönyt kirjaston! - Emmi-Lotta M. Hirviö näytti aivan hevoselta, mutta tämä hevonenpa laukkasi ilmassa! Huom! Älkää menkö mihinkään sateen suojaan! Hirviö-hevonen saattaa syödä sen! - Lotta T. Etsivä Elefantti ja ryöstetty talo Etsivä Elefantti oli poliisiasemalla selvittämässä ryöstetyn talon salaisuutta. Hän oli tuntenut talossa asuneen perheen hyvin. Perheen talo oli sytytetty palamaan tahallaan. Perhe asuu nyt poliisiasemalla. Heidän perheeseen kuuluu viisi lasta ja vanhemmat. Lasten nimet olivat Riina, Lotta, Niko ja Joonatan. Vanhempien nimet olivat Jenni ja Nikolas. Etsivä oli löytänyt jo viisi johtolankaa: sormenjäljen ja nimikirjaimet S.K tuolista, epäillyn kotoa. Hän oli löytänyt myös kengänjäljen, avaimet ja lemmikin joka oli tuhopolttajan. Seuraavana päivänä hän alkoi epäilemään Saku Karhusta Seuraavana aamuna selvisi että Saku oli polttanut talon. - Alisa S. Koira kävi kampaajalla Frönkenissä nähty koira parturikampaamo Nikxissä. Nikxin omistaja Minna Hokkinen-Hifluri kommentoi: Sunnuntaina klo 15.00 ovesta asteli sisään koira! Koiraa ei ollut tuonut kukaan sillä se näkyisi valvontakameroissa Hokkinen- Hifluri toteaa. Valvontakameroita on koko Mesfis- ostoskeskuksessa, jossa Nikxi sijaitsee. Mesfiksen omistaja Senja Flökerng kommentoi: Tämä on melkein sama kuin Jyväskylän tapaus, siellä orava vei suklaapatukoita. Asiaa selvitetään Koiran turkki on nyt keltainen. Ennen se oli ruskea. - Elli Pölhö
31 Henna J.
Näytelmäralli Lyyli ja kauhea kaali Henkilöt: Lyyli Lehmä Kaali Kirvonen Milja Mato Mosse Mato Lyyli oli laitumella loikoilemassa, kun Milja- ja Mosse Mato luikertelivat paikalle. Milja: Lyyli, tuletko kitkemään kaalimaata? Mosse: Siellä on kauheasti lintuja, joten sinun pitää suojella meitä niiltä. Lyyli: Hyvä on. Lyyli lähti Mossen ja Miljan kanssa kaalimaalle. Lyyli: Täällä lemuaa kaalille, HYI! Milja: Totta kai lemuaa, tämähän on kaalimaa. He istuivat kitkemään rikkaruohoja, kun eräs Kaali Kirvonen heräsi nokosiltaan. Kirvonen: kuka sanoi että minä lemuan!? Lyyli: Mi mi...minä. Kirvonen: Sinä senkin. Minä kuulun kaalien jaloon sukuun. Kuinka kehtaatkaan haukkua minua. Lyyli: Minä voin korvata tämän jollain Kirvonen: Hienoa! Minä haluan asua kanssasi navetassa, enkä täällä tunkkaisella kaalimaalla. Lyyli: Hyvä on. Lyyli vei Kirvosen navettaan ja Kirvonen nyrpisti nenäänsä. Kirvonen: Täällä haisee lehmän lanta. Lyyli: Tietenkin, tämä on navetta. Kirvonen: Minä häivyn tästä navetasta nyt. Lyyli (loukkaantuneena): Hei. Leenu A. 32
Siili ja kultakolikko Henkilöt: Teppo Siili Muurahainen Mummo Orava Oli kaunis kesä iltapäivä. Vanha mummo oli menossa kauppaan. Puiston kohdalla mummon vanha puhelin soi käsilaukussa. Kun mummo oli ottamassa puhelinta häneltä putosi kolikko. Kun mummo lähti, tuli paikalle muuan tunnettu Teppo Siili. Teppo: Oi mikä loistaa noin kirkkaasti? Teppo ihmetteli kun oli päässyt kolikon luokse. Teppo: Menenpä kysymään oravalta. Niin Teppo lähti. Tepon lähdettyä mummotuli paikalle. Mummo: Voi, voi. Olin luulevinani, että kolikkosuklaa, joka oli päällystetty kultapaperilla tippui. Mummo jatkoi etsimistä. (Esirippu suljetaan ja näyttämölle pistetään metsämaisema ja samalla on väliaika. 20 minuutin päästä väliaika on loppu ja se kuulutetaan. Sen jälkeen esirippu aukaistaan. Teppo ja siili- kohtaus.) Teppo: Mikäs tää on? Orava: Se on se on muurahainen. Teppo: Voi piikikäs karvapallo! Kai se on pakko. Teppo lähti ja muutaman metrin päässä hän tapasi Lili muurahaisen. Lili: Moikkis! Mitäs Teppo terävä? Teppo: Mikä tää pyöree säihkyvä juttu on? Lili: Se on vanhan mummon kolikkomakeinen. Anna niin mä vien sen vanhalle mummolle. Teppo: Okei mut saanko mä halata sitä vielä kerran? Lil: No nopeesti! No niin. Teppo: Nyyh, hyvästi! Lili Vei kolikon vanhan mummon kivioven taakse. Lili: Voi ei! Mummo tulee! Nopeasti pois. Mummo: Tuossahan se onkin. Miten löytäminen on noin helppoa Teppo: Hihi! Lili: Hihi! Sanna T. 33
Yökoulu kasvimaalla Henkilöt: Saku Sammakko Hetta Hämähäkki Patu Pingviini Mauri Mäyrä Opettaja (aasi) Kertoja Iltapäivällä koulussa. Opettaja kyselee yökoulusta, missä sen voisi pitää. Opettaja: No niin lapsukaiset, nyt pitäisi päättää missä ja milloin pitäisimme yökoulun. Hetta: Voisimme pitää yökoulun vaikkapa hämähäkin verkossa. Mauri: Anteeksi, mutta minä en aio mennä minnekään sotkuisiin verkkoihisi. Saku: Tai voisimme vaikka pitää yökoulun kotilammessani. Mauri: Sinnekään en aio mennä nukkumaan. Opettaja: Hetan ja Sakun ideat olivat aivan hyviä, mutta Mauri: Mutta minä en aio mennä lampeen enkä verkkoihin nukkumaan. Opettaja: Eikö teille lapsukaisille sopisi että yökoulu pidettäisiinkin kasvimaalla? Kaikki yhteen ääneen: Kylllä sopiiiii! Kasvimaalla eli yökoulussa Opetttaja: No niin lapset, etsikääpä nyt sopiva paikka nukkumista varten. Illalla. Opettaja: No niin lapsukaiset, pankaapa nyt simmut kiinni. Tuntia myöhemmin. Patu: Hetta, nukutko sinä jo? Opettaja: Eipä jutustella kesken yön. Patu: No kun on kuuma niin ei saa unta. Saku: Ota peitto pois ja nuku! Puolituntia myöhemmin. Saku: älä potki patu! Patu: No kun palelee. Tuntia myöhemmin. Saku: En saa unta kun Patu potkii. Silloin Hetta päätti kertoa pojille iltasadun. Hetta: Olipa kerran Hetta ei päässyt tarinan puoleenväliin kun kuului: Kaikki yhdessä: Krooo pyyh, krooh pyyh. Ja kaikki nukahtivat. Jina H. 34
Uusi oppilas Henkilöt: Lilli Opettaja Oppilaita Aiit Kello soi. Oppilaat ryntäävät omille paikoilleen. Lilli: (huohottaen) Miksi luokassa on ylimääräinen pulpetti? Oppilaat kohauttavat olkiaan. Opettaja astuu luokkaan mukanaan uusi oppilas. Opettaja: Tervehtikää uutta oppilasta. Mikä olikaan nimesi? Aiit: Aiit. Kuuluu tirskahdus. Opettaja: Nyt teillä on aikaa tutustua Aiitiin. Kaikki nousevat. Tyttölauma kävelee Aiitin luokse. Lilli ensimmäisenä. Lilli: Mistä olet tullut? Aiit: neio tullut atlotulp. Lilli: (kummastuneena) MITÄÄ? Kello soi. Oppilaat poistuvat. Emilia P. Pyry V. 35
Koiranpentu Henkilöt: Emilia Koiranpentu Emilian äiti Emilian isä isosisko eläinkaupan myyjä Emilian isä pääsi töistä. Hän käveli eläinkauppaan, osti koiranpennun ja lähti kotiin. Kun isä pääsi kotiin, Emilia oli häntä vastassa. Emilia: Toitko sinä minulle jotain? Emilian isä: Toin. Emilia: Mikä se on? Emilian isä: Se on koiranpentu. Emilia: Minä nimeän sen tupsuksi ja vien sen lenkille. Torilla Erja K. Henkilöt: Matti ja Eeva sekä heidän lapsensa Sanni ja Santeri sekä naapurin Urho. Matti, Eeva, Santeri ja Sanni olivat torilla ostamassa tuoretta leipää ja kasviksia. On kaunis päivä ja siten torilla onkin hirmuinen ruuhka. Mies huuteli ilmapallot kädessään, että pitäisi tulla ostamaan niitä. Sanni: Ostetaan ilmapalloja!. jookoooo? Matti ja Eeva (yhteen ääneen): Ei osteta, ne maksavat 5 e kpl. Hirmuisen kallista! Santeri: (itkien) haluan Minä haluan ilmapallon! ÄÄÄ! BYÄÄ! Lopulta vanhemmat ostivat Santerille Puuha-Pete ilmapallon ja Sannille Barbie ilmapallon. Yhtäkkiä tapahtui jotakin kauheaa, pallo oli niin kevyt, että nosti Santerin vaunut ilmaan. Santeri: (huutaen) AUAA! YÄÄ! ÄII! Eeva: (rauhoitellen) Ei mitään hätää! Kyllä me sinut sieltä pois saadaan! Matti soitti apua naapurilta, joka omisti lentokoneen ja hän ilmaantui paikalle. Urho: Lennetään hakemaan hänet. Matti: OK. toivottavasti se onnistuu. Urho: Eiköhän. Urho: SE ONNISTUI!! Matti: (liikuttuen) Kiitos! kiitos todella paljon! Santeri oli pelastunut ja kaikki oli hyvin. Enää ei ostettaisi ilmapalloja. Ainakaan heliumilla täytettyjä. LOPPU. Anni J. 36
Pilli ja Pulla Henkilöt: Pilli Pulla Anni Pilli ja Pulla on parhaita kavereita. Pilli ja Pulla on veljeksiä. Pulla: Mitä tehää Pilli? Pilli: Krooh, pyyh krooh pyyh. Pulla: Pilli! Pilli: Ai joo, mitä? Pulla: Nii et mitä tehää? Pilli: Noo tietty nukutaa. Krooh pyyh. Pulla: Ähh, mä haluun ulos! (Rupee maukumaan oven edessä.) Anni: Mitä toi Pulla maukuu? Anni: Pitäiskö Pulla viiä ulos? Pulla: (ajattelee) Joo! Anni: Mä vien Pullan ulos. Pulla: Jees! Anni M. 37 Minttu P.