KIINAN MATKAN PÄIVÄKIRJA 30.3.2009 Lentokoneessa kökötetään, yö nukuttu huonosti. Mongolian Ulan Batorin päällä mennään, vuoria eikä katuvaloja näy! Aurinko pompsahti häikäsemään hetki sitten, jossain vaiheessa myötätuulta oli 138 km/h. Kiinalaiset erottuu matkustajajoukosta. Hirvee vehtaaminen, kälätys ja ramppaus keittämään omaa teevettä omaan termariin! Videopelit piippaa joka puolella. 1.4. Aamiainen tarjoiltiin klo 02 Suomen aikaa (aikaero 5h). Pekingin uudelle, valtavalle ja hienolle (olympialaisiin rakennetulle) lentokentälle saavuttiin klo 9 paikallista aikaa. Kentällä oli monia erillisiä passin ja viisumin ja maahantulolipukkeen tarkastuksia, leimasimet lauloi. Innokkaita virkailijoita oli paljon ja heitä riitti vielä varallekin. Ensimakua Kiinasta saatiin hampurilaisaterioilla, mitkä maksoi 33 ja 37 juania eli n.3-4 euroa/kpl. Ranskalaiset oli vaihtunu siipipaloihin ja hot wingseihin, limu normaaliin appelsiinimehuun. Lentokentän putiikeista pienimmässäkin oli vähintään kaksi myyjää. Kuuden tunnin odottamisen jälkeen päästiin Kiinan sisäiselle lennolle Pekingistä Nanningiin, Finnairia hiukan pienemmällä koneella. Sielläkin jälleen hirveä kuhina kiinalaisten kesken. Turvavyöt napsuivat auki heti kun pyörät olivat koskeneet maahan Nanningissa. Suomalaiset vaan istuttiin ja annettiin kiireisempien mennä ensin, olivathan kiinalaiset vetäneet takkia niskaan jo tuntia ennen laskeutumista. Pitkä päivä oli ehtinyt jo iltaan kun saavuttiin pilvisen etelä-kiinan kosteaan lämpöön. Hypättiin bussiin ja lähdettiin kohti Beihain kaupunkia ja Shangri-La -hotellia. Erikoinen linnunlaulu ja kummalliset ajoneuvot jäivät ensimmäisenä mieleen, betonista tehdyllä moottoritiellä huristeli mm.lauma kanoja autonlavahäkissä reilua satasta. Höyhenet vaan pöllysi. Hirvittäviä kontteja oli autonrämien kyydissä, moottoriteillä ei ollut aitoja eikä valoja. Kiinassa näemmä ajetaan pimeässä aina pitkät päällä, vilkutellaan niitä kovasti ja töötätään reilusti kun lähdetään ohittamaan tai jos on jotain muuta huomioitavaa. Tien penkoilla oli todella paljon istutuksia ja kiveystä, Suomeen verrattuna todella siistiä. Maa näyttää olevan aika punaista, hökkeleitä näkyy siellä täällä, aika vähän sähköjohtoja, pellot ovat pieniä 0,5-1 hehtaarin länttejä. Työkoneita ei näkynyt missään. Pimeä tuli äkkiä. Hotellilla laukkupojat haukkoivat lähes henkeään kun huomasivat että joku yritti itse kantaa laukkuaan ja ryntäsivät heti hakemaan laukun kärryyn kuljettaakseen ne kunkin huoneeseen. Illallinen oli hotellilla ja ihan hyvin sai syötyä vaikka mustekalan ja porsaan sorkat jätinkin väliin. 2.4. Aamiaisella seurasimme miten hotellin nurmikkoa hoidettiin käsin nyhtämällä. Antoi ajattelemisen aihetta. Ajeltiin Stora Enson/Ponssen huoltokeskukseen kaupungin reunalle. Tiet oli pitkiä ja suoria. Matkalla näkyi hyvin paljon sähkökäyttöisiä skoottereita, lähes kaikki kuskit olivat paljain päin, yleensä nainen ajoi ja mies istui takana kyydissä, monella oli vielä pieni lapsi jalkojen välissä seisomassa. Vauhti liikenteessä oli verkkaista, toisaalta liikennesääntöjäkään ei kuulemma täällä ole ja liikennevalojakin noudatetaan tai sitten ei. Tööttäillään vain varotukseksi että täältä tullaan esim. nurkan takaa vastaantulevien kaistalla. Tien varrella oli laitettua sekä rähjäistä aluetta, monet pihat ym. oli myös tehokkaasti aidattu ja pressut estivät turhat katselut. Paljon taloja oli remontin alla ja uusia talojakin oli iso määrä, kaikki samalla muotilla tehtyjä. Roskat kerätään kaduilta käsin ja käsin ne myös lakaistaan, myös moottoriteiden reunat. Vain 1 lemmikkikoira oli liikkeellä. Punasävyisiä kukkia, punatiilisiä taloja (tiilet kuulemma onttoja) ja palmuja, joiden tyvet on n.1,5 metrin matkalta maalattu valkoisiksi tai peitetty foliolla etenkin risteysalueilla. Kanat käyskenteli tunkioilla ja lehmiä laidunsi tien penkoilla itsekseen, maitokärryt näyttivät olevan ahkerassa käytössä, samoin polkupyörät. Perillä Ponsse maajohtaja Risto Kääriäinen kertoi Kiinan metsätaloudesta ja metsämaasta mitä Kiinassa on 175 milj.ha, 18% pinta-alasta. Täällä on maailman 5.suurimmat metsävarat, josta 68% on luonnonmetsää, pohjois-, etelä- ja rannikko-kiinassa. Talousmetsää on loput 32% eli 50 milj.ha.
Valtion omistaa metsistä 42,2%, kylien ja yhteisöjen omistamia mutta valtion hallinnoimia on vajaat 40%, loput 20% omistaa yksityiset eli yritykset koska yksityiset ihmiset ei saa omistaa metsää. Esim. Stora Enso on vuokrannut metsää 50 vuodeksi. Kiinassa on 4 500 valtion hallinnoimaa metsäfarmia. Kiinan tehtaat ovat maailman suurimpia, vienti kasvaa, elintaso nousee, kotimainen kysyntä kasvaa. Luonnonmetsissä on paljon hakkuukieltoja, puutavarassa 100 milj m3 vaje, siksi sitä tuodaan paljon: eniten Venäjältä, 18,7 milj m3. Kiina on johtava puutuotteiden valmistaja. Valtio tukee plantaaseja, 24 milj.ha allokoitu teollisuuden käyttöön, siitä 6 milj.ha on eukalyptusta, eniten Brasilian jälkeen ja jonka määrä tulee tuplaantumaan seuraavan viiden vuoden aikana. 75% menee kaupalliseen käyttöön. Tässä Guangxin maakunnassa on 600 000 ha eukaa, Kiinan maakunnista 3.eniten v.2006. Eukaa on etelä-kiinassa, subtrooppisella alueella, rinteillä mutta ei siis vuoristoissa. Tasaisella maalla elelee ihmiset ja ruoka. Hakkuukiintiöt ovat 5 vuoden jaksoissa, nyt 2006-2010 hakkuukiintiö on 250 milj.m3, todellinen saanto oli 160 milj.m3 v.2006 josta 70% meni kaupalliseen käyttöön, loput polttopuuksi. Guangxin maakunnassa hakataan eniten, seuraavaksi maakunnat Fujian, Hunan, Guangdong. Manutyön kustannukset ovat itsessään pienet mutta kallistuvat kun tekevät nyt yhden motin päivässä. Täällä toimii todellinen manual forwarding=lähikuljetusta pölli olkapäällä. Euka kuoritaan käsin ja se on suurimpia kustannuksia. Samoin kuorman teko ja purku tehdään käsin, tässäkin motti tunnissa. Kiinassa kaikki kuormat ovat sallittuja. Ponsse China perustettiin 2007 ja sen päätoimipaikka on Beihai. Kiinassa jo aiemmin toiminut Stora Enso valitsi Ponssen paketin (koneet, huolto,koulutus) parikseen. Töissä on 4 ulkomaalaista ja 9 kiinalaista ponsselaista: hollantilainen Norbert Schalkx, mm.ponsse Chinan ja Asia Pacificin toimitusjohtaja, Janne Loponen huoltopäällikkö, ruotsalainen Lars Erlandsson ja Kalle Mäenpää kouluttajina, maajohtaja Risto Kääriäinen. Ponsse Chinalla on täällä myynti ja huolto, varaosat, tuki ja koulutus, asiakkaina Stora Enson lisäksi etelä-kiinan ja rannikon paperi- ja selluyhtiöt sekä Venäjällä toimivat Kiinan yhtiöt. Storan referenssi on Ponsselle tärkeä. Kiinalaisilla yhtiöillä ei ole kokemusta koneellisesta korjuusta. Laadullisista syistä letkut ovat vaihtuneet paikallisista Ponssen omiin letkuihin. Huolto on toiminut hyvin, tuonti haasteellista kun lain käytännöt vaihtuu. Koneita on tällä hetkellä yhdeksän, viisi motoa ja kolme ajokonetta ne ovat käytössä 24/7. Niiden tuonti laivalla Suomesta kesti 2 kk. Konekuskien koulutus alkoi tammikuussa 2008 ja ensimmäinen ryhmä valmistui maaliskuun lopussa: 4 moto- ja 3 ajokonekuskia. Neljäs ryhmä valmistuu maaliskuun lopussa 2009. Konekuskeja on koulutettu yhteensä n.30. Stora Enso haluaa kuljettajia koulutettavan samoilla standardeilla kuin Suomessa ja Ruotsissa. Koulutus aloitetaan hyvin alhaiselta tasolta sillä kiinalaisilta puuttuu tekninen tietotaito. Muutos polkupyörästä autoon tapahtui täällä noin 15 v sitten! Moni kuskeista ei ole ajanut mitään konetta koskaan ennen ja siksi ensimmäiset ajoharjoittelut tehdään muilla ajoneuvoilla kuin metsäkoneilla. Peruskoulutuspaketti kestää 12 viikkoa jonka jälkeen aletaan rakentaa teknistä teitotaitoa, vian etsintää ja korjausta. Tavoite on saavuttaa suomalaisten ja ruotsalaisten kuljettajien taso noin kolmessa vuodessa koulutuksen alkamisesta opetetaan kolmessa vuodessa samat asiat mikä Suomessa ja Ruotsisssa on opittu 30 vuodessa. Työntekijöiden vaihtuvuus on alhainen, noin 6%, tosin tällä hetkellä Kiinassa ei ole vielä muita koneita. Tietopaketin jälkeen seurattiin teräketjun teroittamista ja renkaan vaihtoa kiinalaiseen tapaan käsin ja isolla porukalla. Hypättiin ryhmäkuvan jälkeen bussiin ja keskustassa otettiin tuntumaa paikalliseen lounaaseen ja tikuilla syöntiin. Ruoka oli kohtuuhyvää siltä osin mitä sitä uskalsi maistaa. Syömisen jälkeen tehtiin pieni kiertoajelu mm. Silver Beachilla. Matkalla kuultiin nippelitietoa Kiinasta: Syömistikkujen tekoon tarvitaan vuosittain 250 miljoonaa puuta! Guangxin maakunta on 70% Suomen pinta-alasta, BKT on sijalla 27./31. eli köyhää on. Peruspalkka on 1500 juania/kk eli n.150 e/kk. Köyhimmillä tiilihökkeleissä asuvilla vuosipalkka on 150 e. Ponsselaisten vuokrat ovat 250-500 e/kk. Maailman rakentamisesta 80% on Kiinassa. Guangxi tuottaa eniten sokeriruokoa Kiinassa. Ilotulitetehtaissa on töissä 800 000 ihmistä. Maaperässä on 30 cm höttöä minkä alla on kova maa. Kaupungissa on joitakin tuhansia kalastusveneitä mitkä toimivat myös
kalastajien koteina. Vuoroveden korkeus on 4,5-5,5 m. Iltapäivällä halukkaat lähtivät helmimarkkinoille, joilla riittikin tavaraa. Hyvä että Ponssen kiinalaiset, hyvää englantia puhuvat assistentit olivat opastaneet miten erottaa oikeat helmet väärennöksistä, myös vaihtorahojen aitoutta sai tarkkailla. Tinkiä piti myös ja hintaa saikin tiputettua jopa 70% kohtuukovan väännön jälkeen. Alkoi ihan korvia punottaa kun seurasin vierestä assistentin ja myyjän sanailua, sellaista molkotusta ja puolihuutoa se oli! Taisi sinä iltana muutama myyjä jäädä kiinni tekohelmistä, kun Tracy kumppaneineen tarkisti niitä meitä suomalaisia varten. Illalla oli Stora Enson metsäseminaarin vuoro, puhujina Sami Honkanen, puuhuoltojohtaja ja Lars Eriksson, tekninen kehitysjohtaja. Vuonna 1998 Kiinaan rakennettiin ensimmäinen sellutehdas. Ensolla on Kiinassa 5 konttoria. Sahoja on Suzoussa ja Davangissa, Corensolla on kaksi tehdasta. Plantaasit ovat Guangxissa. Guangxi on sijaintina erinomainen eukan kasvuolojen(lämpötila, maaperä, sade, maata palantaaseille), kulkuyhteyksien(rannikko) ja muiden raaka-aineiden(makea vesi) takia. Paikallishallinnon vahva tuki on tärkeä ja Stora Ensolla onkin meneillään maakunnan tärkein hanke/investointi. Suunnitteilla oleva, 15% kiinalaisten ja 85% Stora Enson omistama yhteisyritys,sellutehdas sijaisisi 40 km itään Beihaista. Investoinnin hinta on 8/20 (lukihäriö kirjoittajalla) mrd RMB (Kiinan rahayksikkö, 1 RMB=0,11 euroa). Suunnitelmissa tehdas tuottaisi massaa 800 kilotonnia ja kem.massaa 150 kilotonnia vuodessa. Etenkin nestekartonkimarkkinoilta odotetaan paljon. Tuotemarkkinat onkin suurempi syy tulla Kiinaan kuin halpuus. Puunhankinta:tavoite on saada 160 000 ha kestävän käytön eukaviljelmää ruokkimaan tehdasta mikä syö vuodessa 3,5 milj m3. Maakunnassa(?) on 970 000 ha valtion maata (Gaofeng Group) ja 40 000 ha Beihain kaupungin maata, 23 000 ha yksityisten maata. Nämä maat sijaitsevat rakennettavan tehtaan(?) lähellä mutta ovat erillään eikä yhtenäistä aluetta siis ole. Keskimääräinen kuljetusmatka tulee olemaan 165 km mikä on liikaa. Kun tehdas tulee toimintaan, 15 000 ha vuodessa pitäisi hakata. Maapohja on hyvä. Monimuotoisuutta, kestävää käyttöä ja sosiaalista/yhteiskunnallista vastuullisuutta pidetään Stora Ensossa tärkeänä. Taimitarhalla on kasvullisesti lisättyjä kloonien kopioita ja käytössä on useampaa kloomia. Tavoitteena on saada käyttöön 10-15 parasta. Kloonien valinnassa tasapainoillaan kasvun ja tautien välillä. Metsän kiertoaika on 6-7 v ja kasvutavoite (vuodessa?) on 20-30 m3 hehtaarilla (Brasiliassa jopa 45 m3). Päätehakkuu tehdään kun puut ovat 200-litraisia koska sen jälkeen kasvu taittuu merkittävästi. Rungon koko tällä hetkellä vasta 150 litraa, kasvaa kierron mukana kahteensataan. Mäntykin hakataan aukoksi 8-10 v ikäisenä. Tavoitteena on nosta koneellisen korjuun osuus 80 prosenttiin. Kuljetuksessa 80% puusta kulkee autoilla, 20% junalla. Terminaaleja tullaan rakentamaan. Stora Enson teiden rakentamisella on merkitystä myös yhteiskunnalle, samoin SE huoltaa tiet itse. Päätieverkko on hyvä. Rinteiden kaltevuus on ongelma, 20% metsistä sijaitsee kaltevuusalueella 0-15 astetta, 40% 16-25 asteen kaltevuudessa ja loput 40% yli 28 asteen kaltevuudessa jolloin konekorjuu on mahdotonta. Metsätalouden harjoittamiseen on tarjottu myös yli 35 asteen rinteitä! Puolet korjuusta on koneellista, 20% täysin manuaalista. Manukorjuu on käytössä vain jyrkissä 30 asteen rinteissä ja huonokulkuisissa maastoissa. Manutyö kalleinta, konetyö halvinta. Tuottavuus on todella kehnoa. Puut kuoritaan maastossa ja kuori jää lannoitteeksi. Tämä on auttanut esim. Brasiliassa 20% parempaan kasvuun. Pekingissä ja Nanningissa on metsäkoulut, lisäksi Stora Enso kouluttaa. Tasoa ei voi verrata Pohjoismaihin. Metsänhoidon taso on ok mutta korjuusta ei tiedetä, paitsi ehkä manukorjuusta. Tulevaisuudessa vuonna 2015 on 2300 konekuskin tarve. Puun hinta 215 RMB alle 8 cm ja yli 8 cm on hinnaltaan yli 500 RMB, männyn hinta on vähän korkeampi. Korjuukustannukset on euroissa kympin luokkaa kuutiolta riippuen puusta ja kuljetuksesta. Kuljetuksen hinta vaihtelee 5-12 euroon.huomenna nähtävällä savotalla hakattava puu on 60- litraista.
3.4. Aamulla ihmeteltiin vuoroveden voimakkuutta, nyt se oli laskenut ja rannalla oli väkeä keräämässä simpukoita tai jotain. Hotellin pienellä parkkapaikalla oli tarvetta omalle liikenteenohjaajalle. Täällä kyllä tuntuu jokaiselle riittävän joku työ! Klo 10.30 lähdettiin ajelemaan savotalle. Tietulleihin piti pysähtyä vähän väliä, aika monessa (nais)komisariot kulkivat korkokengissä. Liikenteessä oli tällä kertaa possuja avolavan kyydissä. Hakkuualueen lähellä piti vaihtaa bussikyyti maastureihin, kun parina päivänä oli satanut ja tiet menneet huonoon kuntoon. Tuli huomattua ettei kiinalaiset osaa ajaa maastossa. Kovasti yrittivät pysähtyä keskelle upottavaa mutalammikkoa ja takapenkki kommentoi kuorossa keep going, you can t stop here, otherwise you get stuck! Kiinalaiset ei myöskään näe yli 5 metrin päähän sen perusteella miten viime tingassa väisteltiin tielle vierineitä kivenjärkäleitä. Hakkuut oli käynnissä melkoisen jyrkässä rinteessä kahden moton ja yhden kolmihenkisen manukorjuuyksikön voimin. Oltiin kuulemma turvallisen konetyön rajoilla. Puu oli akaasiaa, mutkaita ja oksaista mutta kuutioitiin sekin. Aluskasvillisuutta oli rajusti. Hakkuut tuppaavat olemaan lähinnä alustan siivousta. Nämäkin puut kuoritaan ja kuori jätetään lannoitteeksi mutta paikalliset eivät tätä ymmärrä vaan perinteen mukaisesti kulottavat (omin luvin) myös Stora Enson vuokraamat maat jolloin lannoittava vaikutus vähenee. Puun häviki on 25% matkalla kannolta tehtaalle! Jopa 50% häviää Kiinan valtion puista ja sitten väkeä saattaa tulla kauppaamaan sitä samaa puuta uudelleen! Koneellinen korjuu on Kiinassa siis todella uutta, sitä tehty vasta 15 kk. Sama metsureiden työn kanssa - asiaankuuluvalla varustuksella. Kun tehdas valmistuu, metsäihmisillä on kaksi vuotta aikaa saada homma toimimaan eli 3,5 milj m3 tehtaalle.tärkeintä korjuussa olisi löytää osaavaa työvoimaa ja kun osaamista ei ole, miten rekrytoida ihmisiä alalle mistä ei tiedetä mitään. Koneiden saanti on helpoimmasta päästä. Huolto on myös tärkeää. Kiinalaiset hakevat mielellään yhden ketjun kerrallaan eivätkä ymmärtäneet aiemmin pitää mitään varastoa kotona tai koneessa. Metsureilla on ollut 3 viikon peruskoulutus, aiemmasta turvallisuustasosta ja hakkuuvarustuksesta kertoi käytössä olleet varvassandaalit. Kun yksi sahasi, ryhmäkulttuurin maassa kymmenen katseli ympärillä mihin suuntaan puu kaatuu ja onnettomuuksia sattui paljon. Nyt koulutus on purrut ja manutyöt tehdään pareittain. Kiinan kelirikkoaika on sadekausina, on kosteaa ja kuumaa, jopa yli 35 astetta. Metsäalueista ei ole kunnon karttoja, ulkomaisella yhtiöllä ei ole oikeutta topografikarttoihin. Satelliittikuvia saa käyttää mutta ei lento/ilmakuvia. Muutosta tähän tietysti haetaan mutta vastassa on valtava eritasoinen byrokratia. Stora Enso joutuu tekemään siis itse karttansa, joilla näkyy mm.hakkuutavat, tiestö, korkeuskäyrät, kaltevuudet sekä haudat, joita on joka puolella, etenkin mäkien laella. Näistä on merkkinä kivikasa. Haudoilla on myös fengshuin mukainen sijanti. Haudat vaikeuttavat osaltaan konekuskien saamista yövuoroon. Kiinalaiset nimittäin pelkäävät haamuja jotka öisin tietysti lähtevät hiippailemaan haudoistaan. Korjuun tuottavuustavoite eukalla on 18-20 m3 tunnissa, ajossa 20-25 m3 ajomatkasta ja pinnanmuodoista riippuen. Koneet käyvät 4500 h vuodessa, viime vuonna 3000h ( harjoitteluvuosi ). Koneiden ja kuskien käyttöaste on tulevaisuuden haaste. Kuskeja oli koulutuksessa 37, joista 31 pääsi läpi eli 84%. Suurin este valmistumiselle on kiinalaisten todella huono näkö, köyhyys estää silmälasien ostamisen. Toimihenkilökoulutusta on myös. Metsureita on koulutettu 60 joista 50 on töissä. Työ on varsin kovaa ja töissä pysytteleminnen onkin haaste koska helpompiakin töitä on. Tämän päivän olosuhteissa metsurit tekevät n.50 runkoa tunnissa, paremmissa olosuhteissa 100 runkoa. Istutustavoite 15 000 ha, onnistuu kyllä miten mikä on työn laatu? Vaikea kontrolloida. Kuskien palkka 1500 juania kuukaudessa, osa tulee tuottavuuden mukaan, vrt. toimistoassistentti 2000 juania/kk. Täällä ei ole kilpailevia firmoja/koneita tasoa nostamassa. Metsuripalkat samaa tasoa. Toimihenkilöistä alimmilla palkka 2000, ylemmillä 4000-5000, esimiehillä ja paikallisilla päälliköillä 10-15 000 juania/kk. Koneet ovat nyt Stora Enson, jatkossa yrittäjuuskin mahdollista. Toimivuudesta ei tosin ole vielä kokemuksia. Ajokoneet olivat 5 km päässä mutta eivät päässeet tänne tien huonon kunnon vuoksi. Niissä on takanakin sermi, puu ei muuten rinteissä ja kuorittuna pysyisi kyydissä.
Otin akaasian lehtiä muistoksi mutta olivat niin kosteita että vihkokin kastui. Lounas syötiin Shiwan kaupungissa, sekin oli hirmuisen rakentamisen alla. Sielläkin oli vieretysten uutta ja vanhaa, hienoa ja ränsistynyttä. Moni työmaa näytti jääneen kesken jo jonkin aikaa sitten koska rakennukset olivat alaosistaan jo rapistuneita, liekö rahoitus siirtynyt muualle. Kovin montaa syötävän näköistä juttua ei ruokapöydästä löytynyt mutta pekonirullan näköiset kääryleet olivat hyviä, mutta nekin osoittuivat jälkikäteen käärmeeksi. Tarjolla oli kuulemma myös kilpikonnaa ja lehmän mahalaukkua. Puoliraa' alla ankalla oli pääkin vielä tallella. Tämän ravintolan vessat oli ehkä koko reissun kuvottavimmat. Eihän täällä pönttöjä ole vaan reikä lattiassa. Ravintolan ulkopuollea oli myynnissä kaloja, mieleisen sai valita altaasta missä ne uiskentelivat. Ankeriaita oli myös. Käärmeitäkin löytyi iso valikoima, ne olivat siististi verkkopussissa, eläviä kun olivat. Alligaattori löytyi yhdestä puulaatikosta. Bussissa tarjoiltiin käärmeviinaa eli 10 v vanhaa riisiviinaa käärmemausteella. Matkalla näkyi yksi poni ja kaksi traktoria. Hirvittäviä kuormia oli taas liikenteessä ja matkalla nähtiin kolaripaikka, itse asiassa kolari sattunut jo aamulla ja edelleen iltapäivällä uhri virui rekan hytissä. Kolareista tulee kuulemma aina melkoisia torikokouksia ja silminnäkijöitä on kymmeniä. Illallinen on ruotsalaisen omistajan Tommy s Placessa. ihana saada normaalia ruokaa, esim. lasagnea. Myöhäisillan karaoke ei tosin ollut kovin kaunista, suomalaista kylläkin. Tämä ilta toi Tommyn kassaan kuulemma puolet vuoden liikevaihdosta! Kiinalaisittain joka paikassa saa tupakoida, myös ruokapöydässä. Yöllä klo 1.40 matkalla hotelliin katselin bussista kun alle 10- vuotiaat olivat töissä... 4.4. Aamupalla alkaa jo suosikkiruokalajit löytyä. Juustoa ja makkaraa on tosi vähän verrattuna Suomeen. Kahvi on hyvää ja sen tarjoilu vaihtelevaa. Santsikuppia täällä ei tunneta ja toisaalta saat kahvia vaikka sanot no thank you. Vastaus kuuluu vaan yes yes. Postikorttien lähettämistä täällä ei harrasteta, oli aivan vieras juttu hotellin henkilökunnalle. Onneksi taidettiin päästä johonkin yhteisymmärrykseen, ensin virkailijat tarjosivat kuriiripalvelua ja sen jälkeen postipakettia. Minähän en saanut merkkejä nuolla vaan he halusivat tehdä sen itse. 10 korttia postimerkkeineen maksoi 0,7 euroa. Päivä oli aurinkoinen ja siten todella kuuma. Täydellinen beach volley päivä. Taidettiin olla jollain privat aluella koska muita ei juurikaan näkynyt. Onhan ranta kyllä monta kymmentä kilometriä pitkä että kyllä sinne mahtuu. Jokunen vuosi sitten halla oli palelluttanut rannan palmut ja myös öljyvahinko oli liannut muuten niin valkoista hiekkaa. Vesi oli lämmintä, meduusat köllöttelivät rantavedessä ja pikkuravut juoksivat koloihinsa piiloon askelten lähestyessä. Pikkukuppila juotti meidät ja Tommy toi monta lihalaatikollista vartaita grillattavaksi. Meitä varten oli tilattu 200 pulloa olutta ja 183 oli mennyt... Finaalissa Löysät (mm. Ponsselta Vidgrenin veljekset Juha ja Jarmo sekä matkapäällikkömme Hentusen Jussi) voitti Stora Enso Guangxin joukkueen. Illallinen oli Beihain laitamilla kalaravintolassa ulkosalla. Tarjolla oli paljon erilaisia rapuja, simpukoita, mustekalaa. Puikoilla syöminen alkoi jo sujua. Joku suomalainen oli törmännyt sisäällä ravintolassa rottaan, toinen kertoi että vessassa oli rapu viemärin suulla vahtina ettei rotta tule sieltä sisälle. Loppuilta meni taas baarissa istuskellen. Coca-Cola maksoi 20 RMB+15% tippi eli vajaa 30 senttiä. Bailey s tippeineen 34,50 RMB 5.4. Vapaapäivä. Vaihdettiin lisää rahaa hotellilla, kassa oli pahvilaatikko tiskin alla. Ulkona ovimies huikkasi meille taksin ja sitten alkoi tapahtua, taksi tuli samantien. Kun yhteistä kieltä ei ollut, niin näytin paperilta vain kiinaksi kirjoitettua osoitetta mihin haluttiin. Keskustaan mentiin ja kierreltiin valtavia toinen toistaan muistuttavia kauppakeskuksia mitkä oli täynnä pikkuruisia putiikkeja, etenkin kenkäkauppoja. Monessa myyjät nukkuivat tiskin päällä, toisilla oli pienet lapset mukana, paljon katseita myös kerättiin ja muutama uskaltautui sanomaan hello ja se oli heistä jännää. Beihaissa ulkomaalaisia on tosi vähän, vain noin 200 kun kaupungin asukasluku on 300 000. Huvittavaa oli törmätä 4 kertaa oman ryhmän suomalaisiin keskustan alueella. Monikaistaisten
teiden ylitys liikennesäännöttömässä maassa oli haaste mutta selvittiin. Käytiin McDonaldsissa ja istuskeltiin puistossa. Tolpalta otettiin riksakyyti hotellille, nainen ei ajanut pihalle asti koska sinne ehkä sai ajaa hienommat kulkupelit? Kyydit keskustaan ja taksiin maksoivat 1e ja 2 e, paikallisten mielestä ne kynivät meitin...nooh, ei paha hinta. Loungessa Norbert ystävällisesti tarjosi meille ruuan. Saatettiin olla Nopan kanssa samaan aikaan Kurussa metsäopinnoissa, samat opettajat ja muut jutut käytiin läpi :-) Juteltiin myös kiinalaisesta elämästä, kuten aikaisempina iltoina muidenkin ponsselaisten ja ensolaisten kanssa: Maaseudulla vakuutuksia on huonosti mutta koulujärjestelmä on melko samanlainen kuin Suomessa. Iltapäivällä löydettiin kanadalaisen miehen baari missä päästiin katsomaan F1-kisaa. Selvitettiin lajia kiinalaisille, esim.mukaan lähteneelle hotellin tarjoilijalle. Kallen kiinalainen assistentti tuli ja tarjoutui lähtemään oppaaksi ja tulkiksi kangaskauppaan ja räätälille ja sinnehän sitten lähdin ostamaan aitoa silkkihuivia, niitä kun ei tavallisessa marketissa näkynyt. Hotellille mennessä näkyi muutamalla pihalla olevan käynnissä voimisteluharjoitukset ja muutamassa kadunkulmassa oli tehty nuotio, niiden tarkoitusta en tiedä. 6.4. Aikaisin aamulla lähdettiin kohti lentokenttää. Matkalla näkyi vuoria, joiden huiput olivat valkoiset. Eilen oli ollut hautojen siivouspäivä ja esiin raivattuja hautoja näkyikin siellä täällä.kepin nokkaan oli laitettu pitkiä nauhoja merkiksi. Moottoritiellä bussi hajosi. Asiaa hoidettiin kiinalaisittain eli nyhräämällä. Uuden bussin tulo kesti sen verran että myöhästyttiin Pekingin lennolta vaikka uuden bussin kuski ajoi kuin hullu, 140 km/h. Nanningin lentokentällä oli käynnissä sotaharjoitukset, hävittäjiä tuli ja meni. Samalla kuultiin Pohjois-Korean tehneen ohjuskokeen. Kiva. Saatiin paikat myöhäisemmälle lennolle mutta Pekingin kiertelyaika oli menetetty. Pekingin lentokenttä sijaitsee 27 km päässä keskustasta joten sinne asti ei koneesta nähty mutta muuten nurkat näyttivät olevan järjestyksessä, tiet pitkiä ja suoria, talot säntillisessä järjestyksessä. Illan ateria oli hyvä tai sitten tarjontaan oltiin jo totuttu. Riisiä ei tarjottu tällä eikä muistaakseni millään muullakaan aterialla. Limua, punaviiniä ja etenkin olutta kylläkin tarjottiin ja se on Suomen I- ja III-oluen välimaastoa. Illan pimeydessä tehtiin pieni kiertoajelu keskustaan ja nähtiin Tianamenin aukio, Kielletty kaupunki, kongressi, kansallisteatteri, oopperatalo, isojen firmojen konttoreita, luxushotelleja...valosaasteen määrä oli valtava. Opas kertoi keskustassa asuvan 16 milj. ihmistä, koko Pekingissä 1,5 miljardia. Siirtolaisia on miljoonia. Taajamista kestää 1h 40 min ajaa keskustaan, autoja Pekingissä on 3,5 miljoonaa ja siksi suositellaan joukkoliikenteen käyttämistä. Kommunistit ovat ainoa puolue. Kylmän sodan aikaa Kiina oli eristäytynyt ja se jäi 30 vuotta kehityksestä jälkeen, esim. englannin kielen suhteen. Nyt englannin kielen opetus on aloitettu jo 3- vuotiaille. Nyt kun lama tuli, ¾ väestöstä lomautettiin tai jäi työttömäksi. Peking oli siisti kaupunki roskien suhteen, saastepilveä kyllä riittää. 7.4. Koettiin Kiinan aamuruuhkaa matkalla lentokentälle. Tämän jälkeen kehän ruuhkat eivät tunnu missään!