Korpitien koulun vuosikirja 2008 2009 Välähdyksiä lukuvuoden varrelta
Lukuvuoden 2009 2010 työ- ja lomapäivät Syyslukukausi 12.8. - 22.12.2009 (90 työpäivää) Syysloma: 19.10. - 25.10. (viikko 43) Vapaapäivä: itsenäisyyspäivä su 6.12. Kevätlukukausi 7.1. - 5.6.2010 (99 työpäivää) Vapaapäivä: loppiainen ke 6.1. Talviloma: 8.3. - 14.3. (viikko 10) Pääsiäisloma: 2.4. - 5.4. Vapaapäivä: vappu la 1.5. Vapaapäivä: helatorstai 13.5. ja pe 14.5. Työpäivä: la 5.6. Tapio Kemppainen 8 lk Ilmari Ruuskanen 8b Suvi Homanen 9a Olli-Veikko Leinonen 9b
Korpitien koulun ensimmäinen vuosi Kulunut lukuvuosi 2008-2009 on ollut monessakin mielessä historiallinen Paltamon koululaitoksessa. Täysin uusi ja osittain uudistettu koulurakennus otettiin virallisesti käyttöön viime syksynä. Unohtumattomia avajaisjuhlia vietettiin syyskuussa. Vieraita oli paljon, heidän joukossaan myös nelisenkymmentä vierasta yhteistyökouluistamme Saksasta ja Kreikasta. Uuden koulun avajaiset eivät ole jokapäiväinen tapahtuma ainakaan täällä Kainuussa. Paltamo on kautta vuosikymmenten ollut hyvin koulutusmyönteinen kunta, jossa oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeet on hyvin ymmärretty. Paltamon kunnan päättäjille kuuluukin reilu kiitos siitä, että usko koulutuksen voimaan on edelleen vahva. Siitä tämä uusi koulurakennus on oiva esimerkki. Vuoden kokemusten jälkeen voimme todeta, että valoisat ja ilmastoidut tilat sekä viimeisimmän tekniikan mukainen opetusvälineistö on ollut käyttäjien mieleen. Useiden kuntien opettajat ovat ihastelleet tilojamme käydessään tutustumassa kouluumme. Koulussamme tehtiin keväällä myös laaja kysely kouluviihtyvyydestä ja hyvinvoinnista. Kyselyn tulokset olivat hyvin rohkaisevia. Valtaosa oppilaista ikäkaudesta riippumatta oli tyytyväisiä koulumme olosuhteisiin, sosiaalisiin suhteisiin ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin koulussamme. Henkilökunnan vastaavassa kyselyssä tulokset olivat samansuuntaiset. Analysoimme kyselyn tulokset tarkkaan ja otamme ne huomioon ensi lukuvuotta suunnitellessamme. Lukuvuoden päättyessä kiitämme kaikkia kouluyhteisömme jäseniä sekä koulumme yhteistyökumppaneita hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme kaikille aurinkoista ja rentouttavaa kesää! Veikko Kärki ja Eija Alasalmi Historian lehti kääntyi opinahjossamme myös siksi, että koulumme aloitti Korpitien koulu -nimisenä yhtenäiskouluna viime elokuussa. Saman katon alla opiskelevat niin koulunsa aloittavat ekaluokkalaiset kuin viimeistä perusopetusvuottaan opiskelevat yhdeksäsluokkalaiset. Samoissa tiloissa ja samojen opettajien johdolla opiskelevat myös Paltamon lukion opiskelijat. Kokemukset Korpitien koulun alkutaipaleelta ovat myönteisiä. Sisäänajovuoden jälkeen osaamme jatkossa varmasti entistä enemmän tehdä työtä kaikkien taitoja hyödyntäen. Yhdessä suunnitellen ja yhdessä tehden kaikki viihtyvät Korpitiellä varmasti paremmin.
Koulurakennuksen vihkiäiset 19.9.2008 Rehtori Veikko Kärki puhuu. Juhlan juontajina toimivat Amanda Laakso ja Eetu Laulajainen. Kansanedustaja Timo Korhonen piti juhlapuheen. Juhlakuoro esitti Markku Korhosen säveltämän ja Antero Möttösen sanoittaman Kainuun asutuksesta kertovan Korpivaellus-kantaatin. Opettaja Sisko Haataja kokosi juhlakuoron koko perusasteen oppilaista. Kuoroa säesti oppilaista koottu soittoryhmä musiikinopettaja Markku Korhosen johdolla. Kuoro yhdisti heti alkusyksystä ala- ja yläkoulun oppilaat. Harjoitus- ja lauluinto olivat kiitettäviä ja tulos nautittava.
Toisen luokan oppilaat apunaan 5.-luokkalaisia esittivät kuvaelman Kainuun asuttamisesta. Yllätysvieraaksi vihkiäisjuhlaan saapui Suomen kansakoulun isä Uuno Cygnaeus (Tero Korvajärvi). Hän ilmestyi näyttämölle, kun juhlayleisö katseli kuvakoostetta Paltamon koululaitoksen historiasta. Ensimmäisen luokan oppilaat esittivät reippaan Reppulaulun. Saksalaiset vieraat olivat valmistaneet vauhdikkaan tanssiesityksen. Avajaisjuhlissamme oli Comenius-yhteistyö aikana tutuksi tulleita vieraita Saksasta ja Kreikasta.
Vihkiäisjuhlaviikon vieraita Comenius-yhteistyön aikana koulumme on saanut ystäviä Saksasta ja Kreikasta. Vieraat ja isäntäväki retkeilivät yhdessä Hiidenportin kansallispuistossa.
Syksyn yleisurheilukilpailut Syyskuisen perjantaina 12.9. kaikki perusopetuksen oppilaat kokoontuivat Tervalammin urheilukeskukseen kisailemaan eri yleisurheilulajeissa. Toimitsijoina oli yläkoulun oppilaita, mikäli he eivät osallistuneet kilpailuun.
Yhdeksäsluokkalaiset kummioppilaina ekaluokkalaisille Ekaluokkalaiset saivat heti koulun alettua kummioppilaat yhdeksäsluokkalaisista. Yhteistä tekemistä ja tapahtumista onkin ollut monenmoista: - Kummit veivät ekaluokkalaiset koulunaloituskirkkoon. - Ekaluokkalaiset kertoivat satuja, joita kummioppilaat kirjoittivat muistiin. - Yhteistä leipomista ja askartelua. - Paperista tehtyjen omakuvien leikkaamista ja maalaamista. - Letunpaistoa. Kummioppilaita saattelemassa ekaluokkalaisia koulutielle. Yhteinen askartelu on mukavaa.
Yhdeksäsluokkalaisten ja ekaluokkalaisten yhteistyö sujui hyvin.
Lohikäärme jolla ei ollut sydäntä Ekalaiset tutustuivat draamatyöskentelyyn, joka toteutettiin useiden oppiaineiden tunneilla. Lapset eläytyivät Hopeakaupungin asukkaiksi, ja he saivat valita rooliammatit, joiden piti alkaa oman nimen alkukirjaimella. Samoin piti keksiä jokin erityistaito, jonka he omasivat. Kaikki pukeutuivat tietysti roolinsa mukaisiin vaatteisiin ja hankkivat tarvittavia välineitä. Opettaja oli hovineito Wilhemtiina, joka pyysi kaupungin asukkailta apua lohikäärmeongelman ratkaisemiseksi. Käärme oli nimittäin alkanut siepata kaupungin asukkaita ja hallitsijapari tyttärineen oli myös vaarassa. Ongelma ratkesi kuitenkin neuvokkaiden kaupunkilaisten avulla monien vaarallisten tilanteiden jälkeen. Lohikäärmeestä tuli ystävällinen, kun sille saatiin laitettua sydän rintaan. Nykyään se auttaa Hopeakaupungin asukkaita monissa tärkeissä asioissa. Hovineito Wilhelmtiina kuuntelee hopeakaupunkilaisten ehdotuksia siitä, miten lohikäärme voisi olla avuksi. Tässä Miika maanviljelija ja Roosa rock-laulaja kertovat oman ehdotuksensa. Draamatyöskentelyn roolihenkilöt (kuvassa): Niklas nakintekijä, Essi etsivä, Joonas jäätelöntekijä, Saara sairaanhoitaja, Suvi siivooja, Eve eläinlääkäri, Ella eläntenhoitaja, Jarkko jätekuski, Matti motokuski, Miika metsuri, Jenni jalkojenhoitaja, Unna uimaopettaja, Iisa ilveksenkesyttäjä, Laura lääkäri, Janne jäniksenmetsästäjä, Hanna hammaslääkäri, Roosa rock-laulaja, Jenni jääkarhunkouluttaja, Elina eläinkauppias, Miro maanviljelijä, Emma esteratsataja, Jere jääkiekkoilija, Sami sukeltaja ja Teemu tulennielijä. Poissa kuvanottohetkellä olivat Jenni jääkarhunkouluttaja ja Elina eläinkauppias.
Ykkösluokan sadutusta Tässä poimintoja saduista, joita ykkösluokkalaiset kertoivat ja kummioppilaat kirjoittivat muistiin. Pingviinin tarina Olipa kerran pingviini, joka tippu järveen. Se ui järvessä niin pitkään, että se jääty ja eksy. Sitten sinne tuli ihminen ja pelasti sen. Pingviini oli mielissään ja iloinen. Sitten se ihminen vei sen kotiin ja sitten ne rupesi nukkumaan. Sitten aamulla taas se lähti matkalle..ja sitten pingviini tuli matkalta. Se keitti kaakaota ja joi sen. Ja sitten rupesi nukkumaan. - Jenni A. Pingviini pulassa Olipa kerran pingviini, jonka nimi oli Neea. Hän aikoi aamulla lähteä kävelylle. Hän tapasi toisen pingviinin. He lähtivät yhdessä kävelemään. Ne kävelivät pitkän matkan. Jää alkoi raksahdella heidän alla. Pingviinit sanoivat: Mikä rapisee näin kovaan? Sitten ne katsoivat jalkojaan, jää alkoi sulaa niitten alla. Pingviinit lähtivät juoksemaan rantaa kohti. Sitten Neea sanoi, että hänellä jäi jäälle matkalaukku. Sitten pingviinit menivät yhdessä hakemaan matkalaukkua. Pingviinit kävelivät varovasti, ettei jää sulaisi. Yhtäkkiä jää halkeili ja pingviinit tippuivat veteen. Pingviinit eivät tienneet, mitä tehdä. Yhtäkkiä jäälle ilmestyi iso pingviini. Se tuli pelastamaan muut. Sitten ne menivät yhdessä lämmittelemään ja söivät lämmintä ruokaa ja joivat lämmintä juomaa. Sitten ne rupesivat leikkimään yhdessä. Pingviinitarina Olipa kerran sata pingviiniä, joista 50 lähti pois. Sitten 50 lähti etsimään toista 50 pingviiniä. Ja 50 pingviiniä eksyivät nekin. Mutta toiset 50 pingviiniä löysivät takaisin. Mutta kun he tulivat omaan maahansa, siellä ei enää ollut lunta. He lähtivät etsimään taas. Sillä välin toiset 50 menivät väärään suuntaan, eivätkä löytäneet vieläkään kotiin. Sitten kun he olivat menneet tarpeeksi syvälle metsään, he löysivät uuden kohteen. Sitten he tutustuivat uuteen kohteeseen ja kysyivät, mikä hänen nimensä oli. Hahmo oli valkoinen ja häipyi yhtäkkiä näkyvistä. Sillä välillä toiset 50 pingviiniä löysivät oikeaan kotiinsa. Sitten toiset 50 pingviiniä kuulivat pauketta keskeltä metsää ja lähtivät kulkemaan sitä kohti. Sitten metsä alkoi valostua ja pingviinit kulkivat yhä valoa kohti. Sitten yhtä-äkkiä metsänreuna loppui ja he olivat tulleet omaan kotipaikkaansa. Mutta sitten ei satanutkaan lunta, mistä se hiekkasade tulee? Sitten he tajusivat, että hiekka satoi lentokoneesta. Sitten alkoi kuulua outoa ääntä Kaikki 100 pingviiniä rupesi perääntymään. Sitten he törmäsivät yhteen ja säikähtivät niin pahanpäiväisesti, että tarinan pitää loppua tähän. - Miika - Suvi Possu Olipa kerran possu, joka asui sikalassa.,possu oli niin iloinen, että hyppäsi mutalätäkköön ja sitten hän ryösti pankin. Sitten hän lähti kotiin miljoona euroa sorkassa. Sitten hän meni kauppaan ja osti karkkia. Kun hän tuli kaupasta, hän otti auton ja lähti pilikselle. Ja hän ajoi kolarin ja joutui sairaalaan. - Niklas
Meidän luokka Meidän luokassamme on 29 oppilasta ja kaksi opettajaa. Tyttöjä meidän luokassamme on 20 ja poikia 9. Välitunnilla me kiikumme ja leikimme. Ruokailussa syömme klo 11.30. Siellä on yleensä Siellä on yleensä hyvää ruokaa. Tehtävät ovat yleensä helppoja mutta joskus vaikeita. - Krista Otto-uutiset Minäpä kerron meidän koirasta jonka nimi on Otto. Otto asuu Riikolantie 1:sessä. Otto on tällä hetkellä 4 v.. Kerran Otto puraisi kädestäni ja käteeni jäi arpi. Otto on myös tanssinut kaverini Emman kanssa. Pienenä Otto söi iskän kenkiä ja iskää suututti. Otto on tosi monta kertaa karannut Akun ja Reetun luo. Otto on serra de ai resin paimenkoira. Kerran annoin Otolle papanoita ja Otto puraisi vahingossa ja se puraisi kynnen läpi. Ai hitsi että sattui! - Emma-Inkeri Eläinpalsta Eläin-uutisia Asun Kumpusessa. Meillä on kolme kissaa, yksi koira ja kahdeksantoista hevosta. Minä kerron nyt meidän koira Sisusta, kun sen jalka jäi auton alle. Se tapahtui näin: Sisu oli ratsastusreissulla mukana. Kun Sisu ajaa autoja niin vastaan tuli auto. Sisu rupesi tietenkin ajamaan. Sitten Sisu pyörähti sinne auton alle. Sitten Eerika soitti minun isälle että Sisu jäi auton alle. Isä soitti sille auton ajajalle. Sitten auton ajaja tuli meille ja se autonajaja oli tosi pahoillaan. Meillä on kolme koiraa. Vanhimman nimi on Tico. Toiseksi nuorimman nimi Bitti. Nuorimman nimi on Laina. Laina ei ole kuitenkaan kokonaan meidän. Laina ja Bitti riitelevät. Oikeasti ne leikkivät. - Senni Sisu-koira terveenä - Sylvia
Sää 5.2.09. Tänään oli tosi tuiskuista. Ja siellä ulkona on tosi kylmä. Yöllä satoi paljon lunta. Minun kotipihalla ja koulun pihalla on paljon lunta. Tänään on kirkas päivä. Ja kun koulun pihalla on vuoria, ja lunta on satanut vuorien päälle, niin se on paha juttu, koska sitten se jää ei näy ja silloin voi liukastua ja nyrjäyttää jonkun paikan, esim. pepun, tai polven, tai pään. Tänään paistaa myös aurinko. Ja tänään on kaunis päivä. Ja nyt on kirkas lumi. - Anastasia Kakkosluokan pojat välkällä Oltiin poikien kanssa vuorenkunkkua. Ville pukkas mua Joonan päälle. Oskari hyppäs Joonan päälle kun mä olin Joonan päällä. Nelos, vitos ja kutosluokat hääti meidät. Meidän piti mennä toiselle vuorelle. Sitten minä menin vahingossa Ilkan päälle, kun Ville pukkas mut. Sitten välkkä loppui. - Antti Välitunti Välitunnilla on joskus kylmää. Ja on hauska tehdä maaleja. Mutta kun viholliset tekee maaleja, se ei ole kivaa. On hauska potkia palloa ja ottaa palloa pois. Jos olen maalissa ja joku saa maalin niin ei ole kivaa. - Ville
Ykköset, kakkoset ja kolmoset uimassa Ykköset, kakkoset ja kolmoset olivat saamassa uimaopetusta Mieslahdessa yhteensä viisi kertaa. Liikunnanopettaja Markku Turunen opastaa. Tavoitteena oli oppia etenemään uimalla veden pinnalla ja parantaa jo olemassa olevaa uimataitoa.
Juovankka ja koira Olipa kerran juova ankka, jonka nimi oli Juovankka. Eräänä päivänä hän tapasi koiran. Koira kysyi ankalta: - Oletko vihainen? - En! ankka sanoi vihaisesti. - Miksi sitten murjotat? - Minut tehtiin juomaan, joten kaikki luulevat, että murjotan. -Jaa, koira sanoi yksinkertaisesti. -Mentäisiinkö satamaan? koira ehdotti. -Mennään vaan, Juovankka sanoi. Sitten he menivät satamaan, johon oli juuri saapunut mausteita kuljettanut laiva. He hiipivät laivaan juuri ennen kun se lähti. Laiva seilasi Amerikkaan. Sitten he nousivat laivasta. He menivät sirkukseen, jossa voimamies nimeltään Keijo heitti heidät takaisin Suomeen. -Olipa jännittävä seikkailu, he puhelivat. Kimmo Kärkkäinen, 3. luokka Ajattelijan uni Ihminen etsii kauniita metsii. On puussa jäinen pesä, oispa jo kesä. Maistelen lunta, kaipaan unta. Jäällä luistelen, kesää muistelen. Kolmasluokkalaiset etsivat tietoa yläkuvassa näkyviin lintuaiheisiin teoksiinsa. Viivi Väisänen, 3.lk Laskiaiseen ja Kalevalaan liittyvän perinnejuhlan järjestivät 26.2. kolmasluokkalaiset ja Paltamon runopiiri.
Outo eläin kaupungissa Oli aamu ja olin herännyt juuri. Avasin ikkuna, ja valo tulvi sisään.kello oli jo yhdeksän. Tänään oli lauantai. Kävelin olohuoneeseen ja avasin sieltäkin ikkunan. Yhtäkkiä näin ulkona jonkin liikkuvan. En nähnyt mikä se oli, mutta se oli varmaan vain naapurin koira. Se pääsi juoksemaan aina vapaana. Menin ottamaan aamupalaa, mutta taas näin jonkun liikkuvan ulkona. Söin ja puin äkkiä ja pesin sitten hampaat. Aioin lähteä katsomaan, mikä ulkona oli. Vedin kengät jalkaan ja otin takin naulakosta, mutta sitten pikkuveljeni heräsi. Yritin livahtaa ulos, ettei hän huomaa, koska olisi kuitenkin halunnut mukaan. Kun avasin ovea, pikkuveli kuitenkin huomasi minut. Hän halusi mukaan, niin kuin arvasin. Pikkuveli ryntäsi vaihtamaan ulkovaatteet, enkä edes kerinnyt sanoa mitään. Minun oli pakko ottaa hänet mukaan. Ulkona oli kylmä. Oli 16 astetta pakkasta. Taas näin jonkin liikkuvan. Yritin mennä hiljaa, mutta nopeasti. Näin mikä se oli. Se oli poro! - Miten kaupungissa voi olla poro? ihmettelin. Se oli kiltti. Poro ei pelännyt meitä. Yhtäkkiä paikalle tuli kaksi miestä. Poro juoksi kauemmas. Niin kauas, ettei sitä näkynyt. - Oletteko nähneet poroa? miehet kysyivät. He olivat metsästäjiä. - Olemm pikkuveli aloitti. - Emme, emme ole nähneet poroa missään. Tai tuonne päin juoksi yksi. Näytin sormella väärään suuntaan. Miehet kiirehtivät sinne. Vähän ajan päästä poro tuli taas. Se pelkäsi metsästäjiä. Ne aikoivat metsästää sen. Äiti ja isä heräsivät. Isä tuli unisena portaille. - Mitä?! Hän huudahti kun näki poron. - Metsästäjät aikoivat metsästää sen, sanoin. - Emme me voi pitää poroa, isä taas huudahti. - Viedään se luonnonsuojelualueelle, pikkuveli keksi. Lähdimme viemään poroa, ja onneksi paikka oli lähellä. Metsästäjät huomasivat sen ja lähtivät perään. Kerkesimme viedä sen, eivätkä metsästäjät enää tulleet sinne. 12.2.09 Johanna N., 4. lk Omituisesti korjattu tietokone Sain kerran ystävältäni tietokoneen. Hän aivan tyrkytti sitä minulle, ja minä en tiennyt ottaako vai eikö ottaa, mutta kun ystäväni aivan työnsi sen syliini, niin päätin ottaa sen. Vein sen työhuoneeseeni ja laitoin sen päälle. Ajattelin käydä sähköpostissa, mutta kone menikin tilttiin, ja jouduin kuppaamaan sen kanssa tuntikausia, kunnes kone itsekseen aukeni. Ihmettelin, miksi ei toiminut niin kuin sen pitäisi. Ajattelin juuri lähteä ystävältäni kysymään, miksi kone reistaili, kun kuulin keittiöstä mussutusta. Menin keittiöön ja näin tyhjän sipsipussin pöydällä. Sitten kuulin tietokoneen menevän kiinni. Juoksin työhuoneeseeni ja ehdin parahiksi näkemään, kuinka tietokoneen näyttö aukeni kuin suu, ja röyhtäisi. Säikähdin hirveästi ja juoksin kadulle. Yhtäkkiä kuulin mekaanisen äänen, joka sanoi: Mamma! Säikähdin vielä enemmän ja sain melkein sykärin. Katsoin taakseni, ja näin pienen vauvan pomppivan takanani. Hyökkäsin sen kimppuun ja samalla huomasin vanhan rouvan, jolla oli sateenvarjo. Rouva sanoi: Ettäs kehtaat. Kiusata nyt pikku vauvaa! Ja vielä keskellä katua. Otin vauvatietokoneen ja vein sen orpokotiin. Sanoin, että sen voi lahjoittaa kenelle vaan. Huoahdin onnesta, kun pääsin vihdoin vauvasta eroon. Kun pääsin kotiin, niin ovelleni koputettiin. Siellä oli kaksi orpokodin virkailijaa. Toinen heistä sanoi: Ottakaa vastaan pieni lahja. Sitten he häipyivät. Avasin paketin, jonka he olivat jättäneet. Siellä oli tietokone ja lappu, jossa luki: Viekää tämä korjaamoon. Arvasin, että tietokone oli se vauva. Vein sen korjaamoon, ja siellä sanottiin, että se oli jo kerran korjattu, mutta sanoivat korjaavansa sen. Viikon päästä tuli tietokone korjaamolta. Se ei näyttänyt samalta, joten päättelin, että oli tapahtunut sekaannus, ja jollakin onnekkaalla oli viallinen kone, ja se oli totta, ja sitä ei ollut korjattu, vaan se muuttui yhä vauvaksi, ja se onnekas, oli se kadulla ollut rouva. 12.2.09 Wiljam, 4. lk
Kreikkalaisia ruukkuja Me viitosluokkalaiset teimme historian tunneilla kreikkalaisia ruukkuja. Muinoin niissä savisissa ruukuissa kuljetettiin ja säilöttiin monenlaista ruokaa ja juomaa. Me emme tehneet ruukkuja savesta, vaan ruukut muotoiltiin kananhäkkiverkosta ja päälle tiivisteeksi laitettiin maalarinteippiä. Ruukut päällystettiin paperimassalla eli selluvillan, liisterin ja liiman seoksella. Pitkän kuivumisajan jälkeen, ruukut maalattiin ja kuvioitiin itse keksimillä kuvioilla. Vaativinta ruukkujen teossa oli kanahäkistä ruukun muotoilu ja paperimassalla päällystäminen, mutta uurastus kannatti, koska lopputulos oli hieno. Aino Toivonen, 4-5. luokka Kuumailmapallot Sanomalehtiviikon aikana 4.-5.luokasta nelosluokkalaiset tekivät jo luetuista sanomalehdistä kuumailmapalloja. Ne tehtiin siten, että aluksi puhallettiin ilmapallo ja siihen laitettiin liisteröimällä sanomalehtisuikaleita kiinni. Ne jätettiin yöksi kuivamaan ja kun ne olivat kuivuneet, niistä otettiin ilmapallo sisältä pois. Pallo päällystettiin liisteröimällä silkkipaperia sanomalehtisuikaleiden päälle. Kuumailmapallon kori tehtiin samalla tekniikalla ja se kiinnitettiin palloon paperinarulla. Nytpä ne ovat sitten leijuneet luokkamme katossa jo monta kuukautta. Seuraavaksi ne leijuvat kohti jokaisen omaa kotia. Saku Korhonen 4-5. luokka Milla Tässä on Milla. Hän nalle, jolla on vaaleapunainen rusetti kaulassa. Hän on väriltään ruskea ja hänellä on musta täplä nenän päässä. Milla pitää erityisesti nukkumisesta ja leipomisesta. Syntymäpäivää Milla viettää 18.4, jolloin hän täyttää 12 vuotta. Milla asuu äitinsä ja isänsä kanssa Nallemaassa, jossa heillä on erityisen viihdyttävä talo. Huoneessa hänellä on sänky, julisteita ja koulupöytä. Milla sisusti huoneen ystävänsä Laten kanssa. Late on hänen paras ystävä. Pirpana Pirpana on karkeakarvainen mäyräkoiratyttö. Se on väriltään ruskea ja se on puoli vuotta vanha. Pirpana on luonteeltaan iloinen ja vilkas. Sen paras koirakaveri on Pöpö. Pirpana pitää kaikista muistakin eläimistä ja ihmisistä. Se rakastaa lenkkeilyä mutta vain lyhyitä matkoja kerrallaan. Sen lempiruokaa ovat kaikki mitä se ei saisi syödä kuten suklaa ja karkit. Pirpana asuu minun luonani. Sen koulutus on vielä vähän kesken, joten se ei tottele vielä kaikkia käskyjä. Reeta Heikkinen, 5. luokka Veera Möttönen, 5. luokka
Elokuvaprojekti Teimme 4-5. luokassa äidinkielen tunteihin liittyen elokuvia. Luokka jaettiin kolmeen osaan. Elokuvan teko täytyi aloittaa käsikirjoituksesta. Kun käsikirjoitus valmistui, siirryttiin kuvakäsikirjoitukseen, jossa suunniteltiin jokainen otos tarkasti. Kuvakäsikirjoituksen valmistuessa elokuva oli valmis kuvattavaksi. Ryhmät toivat itse rekvisiitan. Koululta sai lainata tavaroita. Sitten kuvaukset saivat alkaa. Kristiina Käkisalo 4-5. luokka Viidesluokkalaiset tekivät paperimassasta lemmikkieläimen. Tässä lemmikit yhteiskuvassa. 6a-luokan elokuva Kuudennen a:n oppilaita elokuvan filmaustauolla. Käsikirjoitus, maskeeraus ja lavasteet ovat oppilaiden itsensä suunnittelemat. Kuutosten juhlan suunnittelu. Kuvassa 6a-luokan oppilaita suunnittelemassa kuutosten päivää. Oppilaiden mielestä suunnittelu on ollut mielenkiintoista ja mukavaa.
Rauhanjulistekilpailu Korpitien koulun 5.- ja 6.-luokkalaiset osallistuivat kansainväliseen Lions Klubien rauhanjulistekilpailuun. Tänä vuonna teemana oli Rauha alkaa minusta. Korpitien koululta voittajaksi ja jatkokilpailuun valittiin 6a-luokan oppilaan Mari A.S. Leinosen työ. 6b luokan Taru Koskelon puuvärityö Monalisa Arviointiraati, vas. Terttu Väisänen, Taina Tanskanen ja Rauni Riikonen. Korpitien koulun voittajatyön tehnyt Mari A. S. Leinonen. Voittajatyö.
Luokanopettaja Kerttu Lepistö eläkkeelle syksyllä 2008 Kerttu Lepistö lähti koulusta vapaalle työtovereiden ja oppilaiden saattelemana. Oppilaat ja opettajatoverit lauloivat hänelle ja kiittivät häntä lahjoilla ja kukilla.
Tukioppilaskerhon toimintaa yläkoulussa Ohjaajina erityisopettaja Erika Tajakka-Haapaniemi ja lehtori Pia Pekkala. Tutustumispäivä 6.-luokkalaisille Korpitien koululla Jälleen saapuivat Hakasuon, Kontiomäen ja Kirkonkylän 6.-luokkalaiset sankoin joukoin, n.60 oppilasta, tukioppilaiden järjestämään tutustumispäivään Korpitien koululle 5.5.2009. Kolme tuntia hurahti nopeasti ja näytti ainakin siltä, että uusia tuttavuuksia solmittiin eri koulujen 6.-luokkalaisten välille. Toivottavasti 6.-luokkalaiset saivat pienen vilauksen tulevasta koulustaan. Aamu alkoi kokoontumisella koulun aulassa, jossa suoritettiin esittelyt ja oppilaiden jako tukioppilaiden ohjaamiin ryhmiin. Sää ei meitä suosinut, joten koulusuunnistus jouduttiin toteuttamaan sisätiloissa. Tukioppilaat olivat ottaneet kuvia eri puolilta koulua, joita 6.-luokkalaiset joutuivat tunnistamaan ja etsimään. Kohteen löydettyään oli pelaamisen ja erilaisten tehtävien vuoro. Tervetuloa uudet 7.-luokkalaiset! Yläkuvassa tulevia seiskaluokkalaisia tukioppilaiden kanssa. Alakuvissa tulevaan kouluun ja tuleviin koulukavereihin tutustutaan pelien ja yhteisten leikkien avulla. Tukarissa Tukarissa eli tukioppilaskerhossa on hauskaa. Siellä me olemme suunnitelleet koulun tapahtumia, pelanneet pelejä ja tietenkin puhuneet tukioppilastoiminnasta. Siihen sisältyy kiusattujen lohduttamista, kiusaamisen ehkäisemistä ja yksinäisten rohkaisemista ja tukemista. Tukioppilaskerho ei ole vain tytöille, vaan mukana on tälläkin hetkellä myös poikia. Meitä tukareita on nyt 13 ja meitä on yläkoulun kaikilta luokka-asteilta. Ohjaajinamme toimivat Pia ja Erika. Olemme yleensä kokoontunet joka toinen tiistai koulun jälkeen. Ensin olemme syöneet omia eväitä, jotta jaksaisimme keskittyä päivän asiaan. Sitten olemme saattaneet pelata jonkin pelin. Sitten olemmekin jo menneet pääaiheeseen ja lopuksi sopineet seuraavan kokoontumiskerran. Tukariin kannattaa tulla kaikkien, jotka haluavat vaikuttaa koulun asioihin ja olla ehkäisemässä kiusaamista. Miksi sinäkin et haluaisi olla toimimassa hyvän asian puolesta? Anne Heikkinen 7c
Historian opiskelua yläkoulussa Historian tunneilla olemme käyneet läpi 1800- ja 1900- lukujen muutoksia ja käännekohtia. Olemme saatelleet suomalaisia siirtolaisia Atlantin yli Amerikkaan ja seuranneet uutisia toisen maailmansodan taistelukentiltä. Perehdyimme myös kylmän sodan aikoihin ja tutustuimme moniin kriiseihin, jotka uhkasivat maailmanrauhaa. Olemme myös huomanneet, kuinka tärkeätä tehtävää Suomen presidentit hoitivat 1900-luvun vaikeina vuosina. Vaikka historiassa joutuu välillä pänttäämään eli painamaan mieleen monia asioita, välillä on mukava eläytyä eri aikakausien ihmisten maailmaan. Menneestä ajasta voi paremmin tavoittaa jotakin, jos pystyy katselemaan maailmaa sen ajan ihmisten näkökulmasta. Tässä työssä 8A-luokan Jonna, Natalia ja Toni ovat ottaneet selvää toisen presidenttimme Lauri Kristian Relanderin presidenttikaudesta. Eläydyimme niiden amerikkalaisten elämään, jotka 1960- ja 1970-luvuilla vastustivat kiivaasti Vietnamin sotaa. Laadimme Vietnamin sodan vastaisia julisteita, joista tässä esittelyssä 8B-luokan Elisan työ. Suomalaisten kiinnostus matkailuun lisääntyi selvästi 1960- ja 1970-luvuilla lisääntyneen vapaa-ajan ja vaurastumisen ansioista. Laadimme 1960-luvun matkailumainoksia, joiden avulla houkuttelimme suomalaisia lähtemään ulkomaanmatkalle. Tässä 8A:n Jonnan tyylinäyte.
Bilsan ja mantsan opiskelua Mantsan kurssi Tällä maantiedon kurssilla opiskelimme Euroopan eri maita ja osia. Teimme joka perjantai tutkielmaa valitsemastamme Euroopan maasta. Kurssi oli minusta mukava ja mielenkiintoinen, koska sai perehtyä niin perusteellisesti Euroopan maihin. Olemme tutkineet kartalta vuoristoja ja erilaisia pinnanmuotoja. Kurssi oli kerta kaikkiaan mukava ja teimme välillä töitä jopa ulkona auringossa. Simo ja Amanda 8c
Syksyinen eräpäivä Kahdeksasluokkalaiset saivat viettää monipuolisen eräpäivän. Sen järjestäjiä olivat mm. Paltamon riistanhoitoyhdistys, 4H, Paltamon Luonto, Kainuun Riistanhoitopiiri ja Metsästäjien keskusjärjestö. Yläkoululaisten käsitöitä Oikealla Saana Holapan (9a) lyijykynäpiirroksia. 7. luokan tekstiilitöiden satoa. Yläkuvassa Mari Leinosen ryijy Kissat kuutamolla. Vasemmalla Reija Rautiainen ja Asta Telkinen itse ommellut mekot yllään. Toni Kinnusen moottorikelkanhuoltopukki. Hermanni Heikkinen ja Kalle Leinonen huoltavat mikroautoa.
Valtakunnallisen matematiikkakilpailun palkitut Matemaattisten aineiden opettajien liitto (MAOL ry) järjestää vuosittain valtakunnallisen matematiikkakilpailun. Tänä lukuvuonna kisa pidettiin 5.11., ja siihen osallistuivat koulumme kaikki yhdeksäsluokkalaiset. Paltamon Osuuspankki lahjoitti palkinnot. Kolmelle parhaalle luovutettiin tavarapalkinto ja lisäksi kaikki kilpailuun osallistuneet saivat lipun Kajaanin elokuvateatteriin. Kisassa parhaimman pistemäärän saaneet oppilaat olivat Anna Säkkinen, Teemu Lahdelma, Annika Korhonen, Olli-Veikko Leinonen, Jussi Mikkonen ja Riku Tertsunen. Korpitien koulu sai uuden logon Korpitien koulu ja Paltamon lukio saivat uudet logot huhtikuun alussa, kun kaikille koululaisille avoimessa logon suunnittelukilpailussa valittiin voittaja. Voittajalogot suunnitteli 7A-luokan oppilas Elina Härkönen, jonka ehdotuksia kehuttiin kekseliäiksi, riittävän yksinkertaisiksi ja jopa ammattilaistasoisiksi. Elinan ehdotus oli niin käyttökelpoinen, että se valittiin sekä Korpitien koulun että Paltamon lukion logoksi. Elinan suunnittelemassa logossa on symboli, joka kuvaa koulurakennuksen pääsisäänkäynnin päällä olevaa kattokuviota. Siinä on viitteitä myös veneeseen ja Oulujärven aaltoihin sekä jopa kruunuun. Elina sai 150 euron rahapalkinnon. Kunniamaininnan kilpailussa saivat Aino Toivonen sekä Niko Klemetti 5. luokalta. Ainon vaakunamainen logo oli erittäin taitavasti suunniteltu, ja se kuvasi koulun henkeä erinomaisesti useiden symbolien kautta. Niko puolestaan oli valinnut logoonsa muurahaisen edustamaan koulun oppilaita ja muurahaiskeon edustamaan koulurakennusta, mikä oli erittäin kekseliäs ajatus. Kunniamaininnan saaneet saivat 20 euron palkinnot. Elina Härkösen suunnittelema voittajalogo. Kilpailussa palkitut pääsivät vappuaattona opettajainhuoneeseen kahvittelemaan.
Yläkoululaisten äikän ja kuviksen töitä Kiinalaisen tytön tarina Sally Gindley: Silkkipääsky Otava 2007 Kirjan päähenkilö on kiinalainen tyttö, Lu Si-yan. Hän on 12-vuotias, tummatukkainen ja kaunis, mutta hänen perheensä on köyhä. Si-yanin luonne on sitkeä, taisteleva ja määrätietoinen. Ystävät ovat hänelle tärkeitä. Alku oli hieman sekava, sillä Lu Si-yan kertoo vuorotellen menneestä ja nykyisestä ajasta. Kuitenkin kirja on ihana lukuelämys, sitä ei melkein malta laskea käsistään ennen loppua. Inka Mutanen 7c Kirja sijoittuu Kiinaan, Jangtse-joen varsille. Siinä kerrotaan osuvasti eräistä nyky-kiinan ongelmista, kuten esim. työläisten kurjasta tilanteesta, maanviljelijöiden köyhyydestä ja nuorten tyttöjen myymisestä toisiin perheisiin palvelijoiksi. Lu Si-yan viettää työteliästä mutta onnellista lapsuutta. Kaikki muuttuu täydellisesti, kun ahne Ba-setä myy hänet torilla. Si-yan päättää kuitenkin taistella, hän aikoo palata kotiin äidin ja Li-hu-veljen luo. Matkalla on paljon vastoinkäymisiä, mutta Si-yan katsoo eteenpäin. Ystävä Li Mei auttaa häntä antamalla voimia. Toteutuuko unelma koskaan? Sonja Karppinen 8b Nokkela Aaro hevosten maailmassa Kirjan nimi: Draculan ratsu Kirjailijan nimi: Ilkka Remes Kustantaja: WSOY Painovuosi: 2008 Kirja on nykyaikaiseen Keski-Eurooppaan ja sen hevosalalle keskittyvä teos. Kirja kertoo Aarosta, joka joutuu sijaistulkiksi ratsastusleiriläisille ranskalaiselle hevostilalle. Vanhoja, huonokuntoisia hevosia myydään selvästi ylihintaan, ja Aaro alkaa epäillä rahanpesuoperaatiota. Yksi leiriläisistä, Emma pyydetään mukaan kuljetukseen, koska alun perin mukaan suunniteltu Didier loukkasi jalkansa. Tämä sai Aaron piiloutumaan hevoskuljetusautoon ja lähtemään mukaan hevoskuljetukseen, joka kulki normaalien Keski-Euroopan maaseutujen ja kaupunkialueiden läpi aina Transilviniaan asti. Aaro on 15-vuotias, normaali poika, joka on asunut Ranskassa muutaman vuoden ja oppinut näin kielen hyvin. Tämän takia hänet myös pyydettiin sijaistulkiksi Ranskan talleille. Aaro kohtaa matkansa varrella monenlaisia vastoinkäymisiä. Tallin omistajan vävy, Didier ja hänen toverinsa Muller yrittävät koko ajan lyödä kapuloita Aaron ja hänen kavereidensa rattaisiin, heidän yrittäessään ratkaista tapausta. Aaro pelkää hevosia yli kaiken, mutta uskaltautuu lopulta pakon edessä taluttamaan hevosta, ja lopulta ratsastamaankin. Tarinan kiinnostavin tapahtuma oli se, kun Aaro hyppäsi hevostenkuljetusautoon ja oli jäädä muutaman kerran kiinni, mutta sai piilouduttua lopulta. Kirjan tapahtuma osoitti päähenkilön nokkeluutta. Kirjassa oli onnistunutta, että juonenkäänteet saatiin pidettyä salassa viimeiseen asti, eikä lukijalla voinut olla aavistustakaan (ainakaan minulla), mitä seuraavaksi tapahtuu. Epäonnistumisia en huomannut, kirja oli hyvä. Kirjan teemaksi sopisi lojaalius. Kirjan tapahtumissa ja kovissa tilanteissa tulee usein esille uskollisuus kavereita kohtaan. Vaikka kirjan henkilöiden oma tilanne olisi miten paha, he ajattelevat aina ensin ystäviään ja sitten vasta itseään. Kirjaa oli mukava lukea, ja ennen kaikkea sitä jaksoi lukea! Kun pääsi mielenkiintoiseen kohtaan, alkoi ärsyttää, jos joutui lopettamaan kesken kaiken. Kirjan henkilöihin on helppo samaistua, sillä he ovat aivan normaaleja teini-ikäisiä, jotka kujeilivat välillä toistensa kustannuksella. Simo Huusko 8c Elisa Husso 8a
Nykypäivän sampo Julkaistu Helsingin sanomissa 01.11.2059 Oulun yliopistolla oli tänään testattavana laite, joka voi muuttaa valtion tulevaisuuden. Laitetta kutsutaan nykypäivän Sammoksi. Testaajat testasivat laitteen toimivuutta, ja se toimi. Ensimmäinen testaaja sai sampolta hyvää onnea kahdeksi tunniksi ja hän kävi pelaamassa totoa kaksi lähtöä ja tienasin 560 euroa. Toinen testaajista voitti arvonnassa ja kolmas löysi kadonneen lapsensa. Sampo toimii, kun sinne laittaa jotain itselle tärkeää. Ei ole väliä mitä se on. Mutta ilman uhrauksia laite ei tuota vaurauksia. Testien mukaan se voi tuottaa kaikkea lähes loputtomasti, mutta siinä arveltiin olevan eräs huono puoli. Jos käyttäjä alkaa liian ahneeksi, sampo tuottaa hänelle onnettomuuksia, surua ja epäonnea. Tämäkin testattiin vapaaehtoisen testaajan avulla. Testaaja käytti laitetta 5 kertaa peräkkäin ja tuli rikkaaksi, mutta kuudennella kerralla laite ei sanonut enää mitään. Seuraavana aamuna hänelle tuli ilmoitus, että hänen äidillään on enää kuukausi elinaikaa, hoitamattoman syövän vuoksi. Tämän vuoksi hallitus kielsi heti laitteen käytön toistaiseksi. Mutta sampoa voi käydä katsomassa vielä kahden päivän ajan Oulun yliopistolla. Sampo on ulkonäöltään nykyisten rahapeli automaattien kaltainen, mutta kooltaan suurempi. Väritykseltään se on kullan värinen, kuten esikuvansakin. Ulospäin siitä ei näy muuta kuin suuri näyttö ja suuri aukko, josta laitteen antamat tavarat/rikkaudet tulevat. Kaikki muu tekniikka on huippusalaista ja niistä eivät tiedä muut, kuin sen rakentajat. Tekniikan alkuperästä kerrottiin sen verran, että siinä on käytetty hyväksi arkeologisia löytöjä. Suurimpien huhujen mukaan Sampon luoja olisi löytänyt tuhansia vuosia vanhan alkuperäisen sammon ja käyttänyt sitä hyödyksi uudessa sammossa. Kahden viikon päästä se suljetaan panssarikaappiin ja piilotetaan maan alle. Vuoden välein se otetaan takaisin maanpinnalle tuottamaan kansalle ja valtiolle rahaa, mutta sitten se laitetaan taas vuodeksi takaisin. Mummo kävelyllä Mummo lähti kävelylle, meni kauppaan ja ostoksille. Osti maidon ja lottokupongin. Jumitti kassalla ja lähti pois. Ulkona ei mummo päässyt tien yli ja kiersi korttelin. Meni kotiin ja nukkumaan. Heikki Haataja 7A Tällä hetkellä ainoa pelko on, että muut valtiot kuulevat tästä ja tulevat kateellisiksi. Tälläkin hetkellä venäjän pääministeri on jo ilmoittanut, että tahtoo nähdä sammon, mutta siihen ei ole vielä annettu lupaa, vaikka hallitus on puhunut asiasta kaksi päivää. Maamme hallitus pelkää, että venäjä alkaa tehdä Samposta ostotarjouksia. He luultavasti maksaisivat siitä niin paljon, että se olisi myytävä, mutta väärissä käsissä Sampo voi aiheuttaa myös paljon tuhoa ja romahduttaa maailman talouden. Venäjä voi myös yrittää saada sampoa voimakeinoin, joten siihen on varauduttu. Sammon tuottamilla rahoilla on vahvistettu armeijaa ja ostettu uusia varusteita. Sen tuottamia rahoja on käytetty myös hyvään tarkoitukseen, nimittäin nimeltä mainitsematon sammon rakentaja on lahjoittanut rahaa kehitysmaihin koulutuksen parantamiseksi ja lääkitykseen. Monien maiden presidentit ovat kiittäneet miestä hyväntekeväisyydestä. Mies on myös ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Rakentajan haastattelussa, mies ei sanonut muuta, kuin että tietää laitteen vaarat ja käyttää sitä niiden mukaan. Kaikista ongelmista huolimatta Sampoa esitellään ja siitä puhutaan. Onhan se kuitenkin yksi maailman suurimmista keksinnöistä. Teemu Lahdelma 9b Ihminen Miksi ihmisellä on vain kaksi kättä ja kaksi jalkaa? Mutta miksi vain yksi sydän? Voit satuttaa toista käsilläsi. Jaloillasi voit siirtyä eteenpäin. Varmaan toinen sydän on annettu toiselle. Olet varmaan antanut sen toiselle kun olet rakastunut. Onkohan sinulle kenenkään toista sydäntä? Pauliina Rautiainen 7A
Tarina kahdesta erilaisesta maailmasta Inka Mutanen 7c Ingo on kirjailija Helena Dunmoren luoma kirjasarja, joka kertoo fantasiamaailmasta, joka punoutuu yhteen oman maailmamme kanssa niin kekseliäästi, että rajaa niiden välissä on lähes mahdotonta erottaa. Sarjan aloittaa 2005 vuonna tehty Meren kansa, jossa saamme tutustua Ingoon, sen tapoihin ja kansaan. Sisarukset Sapphire ja Conor ovat asuneet koko ikänsä rauhallisessa Cornwallin kaupungissa, lähellä kaunista poukamaa. Elämä on ollut mutkatonta ja helppoa, kunnes sisarusten isä katoaa yllättäen. Vain hajonneen veneen jäännökset löytyvät, mutta kuinka isä saattoi törmätä karille? Hänhän tunsi meren kuin omat taskunsa. Sapphire ja Conor eivät ole valmiita uskomaan isänsä kuolemaa. Näennäisen kuoleman jälkeen poukama alkaa vetää sisaruksia oudolla tavalla puoleensa. Hyvin pian selviääkin, että poukama on portti Ingoon, meren valtakuntaan. Sapphire ja Conor tapaavat kaksi ingolaista, Faron ja Elviran, joilla on muiden ingolaisten tapaan ihmisen yläruumis, mutta hylkeen sulavalinjainen pyrstö. Sapphy ja Conor tutustuvat Ingoon uusien ystäviensä kanssa. Kenties isäkin on Ingossa, hänen on pakko olla. Eikö isä kertonutkin tarinoita Ingosta? Meren kansa tutustuttaa meidät Ingon salaperäiseen maailmaan ja Vuorovetten Vartija jatkaa tarinaa sisaruksista ja heidän matkastaan Ingon ja ilman välillä. Isän katoamisen jälkeen, kuten Sapphire ja Conor haluavat vakaasti uskoa, he muuttavat kaupunkiin. Kauas poukamasta ja portistaan Ingoon. Ingon ote lapsista ei kuitenkaan hellitä, ja pian Sapphire kuuleekin kutsun, johon hänen on pakko vastata. Meren kansa tarvitsee heitä. Villiintyneet vuorovedet uhkaavat sisarusten kotikaupunkia, ehkä jopa koko maailmaakin, ja vain he voivat auttaa Vuorovetten vartijaa. Kenties koko maailman kohtalo lepää Sapphiren ja Conorin harteilla, heidän täytyy auttaa meren kansaa sekä omaa maailmaansa. Sapphire ei kuitenkaan ole varma, kuuluuko hän Ingoon vai ilmaan, kumpi kutsumus on vahvempi, voivatko he pysäyttää vuorovedet ja onko isä tosiaankin Ingossa? Vuorovedet ovat takanapäin ja kirjasarjan kolmas ja itsenäinen osa, Syvyyksien salaisuus jatkaa jälleen tarinaa Sapphiresta ja Conorista sekä heidän ystävistään, Farosta ja Elvirasta. Tällä kertaa Ingoa uhkaa Krakenhirviö. Vain ihminen, jonka suonissa virtaa Meren kansan veri, voi estää Ingon tuhoutumisen ja nukuttaa Krakenin. Sapphire on ainoa, joka tähän pystyy. Ingolaisten pyytäessä hänen apuaan, hän palaa jälleen Ingoon valmiina tekemään voitavansa. Sapphirella on kuitenkin yksi ehto, Meren kansan täytyy palauttaa isä takaisin maanpäällisen perheensä pariin. Niin Sapphiren täytyy sukeltaa syvemmälle kuin kukaan koskaan ja vielä jotenkin voittaa Kraken. Ystävällinen valas auttaa lapsia heidän matkassaan kohti syvyyksien pimeyttä. Aaltojen kutsu päättää sarjan kertomalla Ingon ylityksestä, aikuistumismatkasta halki maailman merien. Koskaan ennen eivät ole ihmiset päässeet tälle matkalle ja vaikka sisarukset ovatkin tehneet paljon Ingon hyväksi, eivät kaikki ole valmiita hyväksymään heidän osallistumistaan ylitykseen. Sapphire ja Conor ovat kuitenkin kiistattomia osallistujia, vaikkei valtaa ja voimaa tavoitteleva Ervys siitä pidäkään. Myös Elvira ja Faro on valittu ylitykselle, ja niin nelikko lähteekin matkalle kohti etelää. Ervys ei kuitenkaan hyväksy ihmisten osallistumista ja häntä kannattavat hait tukkivat tien. Ylitys on aina tehty etelän kautta, mutta nelikolla ei ole valinnan varaa, he kääntyvät kohti pohjoista. Niin he lähtevät matkalle. Jos ihmiset onnistuvat ylityksessä, Ervysin ja tämän seuraajien on pakko myöntää heidän ingolaisuutensa ja hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat. Kirjassa kerrotaan sisarusten matkasta ja kehityksestä, itsensä hyväksymisestä ja löytämisestä. Sapphire ei ole varma kuuluuko hän maahan vai ingoon, ylityksen jälkeen hänen kaksi kutsumustaan ovat kuitenkin saaneet tasapainon. Kirjan teemaksi voisi kutsua ystävyyttä, sitä mihin kaikkeen se pystyykään ja mitä lujalla uskolla voi saavuttaa. Kirja on kirjoitettu hyvin ja taidokkaasti, lukuelämyksenä se on antoisa ja mieltä koskettava kokemus. Jotkin asiat olisi voinut selventää tai tarkentaa, mutta muuten koko kirjsarja on ollut mukavaa luettavaa. Sarjassa eivät seikkaile meille tutut fantasiahahmot, vaan se kertoo aivan uudenlaisesta maailmasta. Petra Kovalainen 8c Heikki Haataja 7a
Kuuluisa Kaikki pikkulapset tahtoo aina joksikin laulajaksi lapset eivät vain tiedä kuinka rankaksi kuuluisan elämä voikin olla, pitäisi aina olla jossain, eikä ikinä antaa vain olla. Kun sitten kuuluisaksi joskus pääsee pitäisi mahtua siihen hyvään muottiin. Ei saisi olla lihava, ihannoidaan laihuutta. Pitäisi olla kaunis, eikö enää osata katsoa ihmisen sisintä? Jokainen on kaunis omalla, herkällä tavallaan. toinen ehkä sisäisesti, toinen sitten ulkoisesti. Tuskin se sinunkaan kuuluisa on niin täydellinen. Jokaisessa on puutteensa. Koirankakka lumessa Oli koirankakka lumessa, kuin kivikalliossa. Kuin talvi ja kesä, ei lämmin, ei kylmä. Kuin kevät ja syksy, ei rumaa, ei kaunista, kuin keskiverto. Kun lumi suli, koirankakka kaatui, oli vain koirankakka kesäisessä auringossa. Jere Kurkinen 7A Ylhäällä Riikka Kuisman (9a) työ, alhaalla Jonna Keräsen (8a) omenamaalaus. Katri Moilanen 7A Lottovoitto Sain suuren lottovoiton, päätin säästää kaiken. Kun ruokaostoksille kauppaan suureen menin, olin aluksi peleille selin, Kun käännyin ympäri, huomasin Olen aina tuota halunnut! Huomasin myös uuden TV:n, radion ja grillin, jossa paistaa voisin ostamani sillin. Kohta mulla jo ostoskärryjä seitsemän ajattelin että rikas kun olen Kotimatkalla ystävä vastaan tuli, hän pyysi velat maksamaan, rahapussiin katsoin: minne rahat katosikaan. Waltteri Leinonen 7A Nico Nyman 7c
8c:n luokkapäivä Tuija palloa potkaisee ja Joni karkkeja hotkaisee, Tuomas kiipesi puuhun, Amanda juoksi kuuhun. Olga tallusti hammaslääkäriin, Saija tarrasi pesismailasta kii, Lassi ownasi Jannea, Miika sanoi Hei! Ei meidän luokalla ole Annea! Tanja kirkui auditoriossa, Janina huusi aitiossa, Minna tarttui mikkiin, Mirka lähti messiin. Janne seisoi vain maalilla, Antti heitti sitä kaalilla. Simo juoksi pallon perässä, Saku roikkui sen selässä. Petra oli vireessä, Susanna nauroi vieressä. Luokkapäivä koitti ja se starttas pesäpallolla, ilma oli kylmä mutta mieli oli korkeella. Pojat vastaan tytöt ei peli ollu reiluu, koska tytöt ei muuta osannu ku heiluu. Tokaks jalkapalloo siinä meinas tulla kuuma, kakkostiimi oli aika kauan tappiolla. Kakkostiimi ryhdistäytyi alkoi pelaa tosissaa, peli kohtas loppunsa sieltä suoraa ruokalaa. Mahat oli täynnä ja katottiin leffaa, oltii tosi valmiita karaokee laulaa. Tanssimattoo tanssittiin oli tosi hauskaa, karaokee laulettiin koko luokan kanssa.
Vappua juhlittiin erikoiset hatut päässä Vapunaattona opiskelimme ahkerasti, mutta hassut hatut päässä. Iltapäivän tunneiksi yhdeksäsluokkalaiset Tinja Leinonen ja Salla Väisänen olivat koonneet mukavan ohjelmapaketin, johon kuului mm. Singstar-kilpailu. Vasemmalla sen voittaja Anne Heikkinen. Playback-esityksiäkin oli valmistettu kolme, alla olevassa kuvassa 8c ja Lassi Holappa esittavät Sata salamaa. Oikealla Annilotta Korhonen ja Salla Väisänen vaikuttavassa playback-esityksessään. Sivun alimmaisessa kuvassa tuntemattomaksi jäänyt rastafari. Annilotta ja Salla esittivät kappaleen The Phantom of the Opera Opettajan (Anja Leinonen) ja oppilaan (Antti Möttönen 7a) hattumalleja.
Pienryhmien mukana Huovasta tehtyjä joulukorttitaskuja. Retkellä Seppälän syysmarkkinoilla. Tietokoneen avulla voi harjoitella mm. matematiikka ja englantia. Tuomas keskittyneenä opiskeluun. Heinissä oli hauska hypellä. Kevätretkellä Ranuan eläinpuistossa. Noora ja Essi vapunaaton asuissaan.
Marionettinukkien kouluseikkailu Korpitien koulun uusi, hieno koulurakennus on täynnä toimintaa, mikä huomasivat myös valinnaisessa kuviksessa tehdyt marionettinuket. Niillä olikin jännittävä päivä, kun ne tutustuivat Korpitien kouluun ja se elämään. Keittäjät ovat taas tehneet hyvää ruokaa! Yläaulassa oppilaat voivat testata toistensa pelitaitoja vaikkapa shakissa. Penkkejä riittää käytävillä kaikille välitunnilla oleville oppilaille. Koulun pihalla mopot ja pyörät ovat siististi parkissa. Sulaisipa lumi nopeasti, jotta oppilaat pääsisivät hienolle pihalle keinumaan, leikkimään ja oleskelemaan! Välkällä saa pelata vaikka koripalloa liikuntasalissa. Roskat löytävät tiensä roskakoriin kiitettävästi, ja koulurakennus pysyy näin puhtaana. Mutta onpa täällä paljon karkkipapereita! Ekaluokkalaiset olivat tehneet tutun näköisiä patsaita...
Koko yläkoulu tanssi maakuntatanssin Keskiviikkona 29.4.2009 koko yläkoulun oppilaat kokoontuivat pihalle tanssimaan Maakuntatanssia kansainvälisenä tanssin päivänä. Tässä järjestäjien tiedote: Maakuntatanssia kansainvälisenä tanssin päivänä ympäri Kainuuta (29.04.2009) Keskiviikkona 29.4. vietetään Kansainvälistä tanssin päivää. Päivän innoittamana YDINhanke on haastanut kaikki Kainuun yläkoulut tanssimaan Maakuntatanssia samaan kellonaikaan. Maakuntatanssi on YDIN-hankkeen kaikille Kainuun yläkoululaisille opettama tanssi. Jokainen yläkoululainen on syksyn ja kevään aikana saanut opetusta tanssin ammattilaisilta. Opettajina ovat toimineet Eerika Arposalo, Anna-Leena Lehtola, Outi Paananen, Minna Palokangas-Sirviö, Sonja Ryhänen ja Kirsi Saastamoinen sekä Pohjois-Savon AMK Savonian tanssinopettajaksi valmistuvia opiskelijoita. Lisäksi liikunnanopettajat kaikkialla Kainuussa ovat olleet aktiivisesti mukana prosessissa. Kansainvälisenä tanssin päivänä pidettävä Maakuntatanssitempaus on koko Kainuuta koskeva yhteisöllinen tapahtuma, johon on haastettu huikea määrä osallistujia noin 2800 13 16-vuotiasta nuorta. Tempauksen tärkein asia on nuorten oma kokemus. Tänään 29.4. klo 13.20 YLE Kainuunradio soittaa Kalle Pakalénin Maakuntatanssia varten säveltämän kappaleen, jonka tahdissa kaikki koululaiset tanssivat samaan kellonaikaan. YDIN on Kainuun kunnissa 2008-2009 tapahtuva Suomen kulttuurirahaston nuorisohanke. Hanke on osa valtakunnallista MYRSKY-hanketta. YDIN vie taiteen eri muodot kouluihin, oppilaitoksiin ja laitoksiin. Se sisältää 22 ammattilaisten johdolla toteutettavaa nuorten teatteri- ja tanssiesitystä eri puolilla Kainuuta, tanssiopetusta kaikissa Kainuun yläkouluissa sekä työpajoja ja koulutusta taiteen eri osa-alueilla. http://www.myrsky.info/
9a-luokka Ylärivi: Teemu Tuhkanen, Eetu Salmela, Antti Säkkinen, Toni Moisanen, Janne Keränen, Joonas Perhovaara, Aku Leinonen. Keskirivi: Luokanvalv. Mervi Rahko, Saana Holappa, Eetu Majahalme, Riku Tertsunen, Ville Puoskari, Essi Karjalainen, Jenna Komulainen, Suvi Homanen ja kouluavustaja Taina Kontinaho. Alarivi: Sami Leinonen, Jenni Hurskainen, Elisa Keränen, Tiina Leinonen, Riikka Kuisma, Teija Väisänen, Pinja Kemppainen ja Jussi Mikkonen. 9b-luokka Ylärivi: Olli-Veikko Leinonen, Hermanni Heikkinen, Teemu Heikkinen, Jaakko Klemetti, Antti Heikkinen, Kalle Leinonen, Miika Kyllönen ja luokanvalv. Kari Puominen. Keskirivi: Tatu Laine, Toni Kinnunen, Petteri Rautiainen, Jesse Kilpeläinen, Olli-Pekka Mikkonen ja Teemu Lahdelma. Alarivi: Jani Heikkinen, Kreeta Karjalainen, Annika Korhonen, Otto Karjalainen, Maria Kotimäki, Anna Säkkinen, Jenni Valtanen ja Salla Väisänen.
Korpitien koulun henkilökunta 2008 2009 Ylärivi: Tanja Kemppainen, Maria Juutinen, Veikko Kärki, Tero Korvajärvi, Markku Turunen, Teuvo Heikura, Kari Puominen, Sisko Haataja, Antti Sippula, Jarno Kaajavirta, Pirjo Happo, Anna-Maija Jauhiainen, Tauno Seppänen ja Leila Rajander. Keskirivi: Markku Korhonen, Seija Heikkinen, Marja-Terttu Leinonen, Tarja Leinonen, Virpi Juvonen, Arto Koivukangas, Eino Kemppainen, Kirsti Haataja, Iiris Tikkanen, Anja Leinonen, Satu Haataja, Johanna Vasiljev, Eija Homanen, Maija Moilanen, Kerttu Lepistö, Liisa Kemppainen, Pirjo Rautiainen ja Anita Möttönen. Alarivi: Helena Moilanen, Tellervo Vaarala, Birgitta Juntunen, Eija Alasalmi, Aune Kotimäki, Taina Kontinaho, Susanna Myrskykari, Kati Räsänen, Anne Karjalainen, Mervi Rahko, Tiina Tuohimaa ja Maija Pykäläinen. Maassa: Pia Pekkala, Erika Tajakka-Haapaniemi, Satu Heikura, Anna-Kaisa Rautiainen ja Tuula Huusko. Hyvää kesälomaa kaikille!