Helsingin hallinto-oikeus Radanrakentajantie 5 00520 HELSINKI Puhelin 029 56 42000 Faksi 029 56 42079 Sähköposti helsinki.hao@oikeus.fi 1 (9) Päätös 13/0502/2 Diaarinumero 08747/1111205 26.6.2013 SYRJINTÄLAUTAKUNTA National Asia Syrj intälautakunnan päätöstä koskeva valitu Di~crirninalion o1. Tribunal offidland 07. 2013 I.5S'f Valittaja Asiamies: Asianajaja Päätös, josta valitetaan Syrjintälautakunta 7.11.2011 diaarinumero 201011554 _ (hakij a) on syrj intälautakunnalle esittämässään katsonut joutuneensa syrjityksi asuntoasioissaan ja erityisesti asunnonvaihtohakemuksensa käsittelyssä etnisen taustansa perusteella :n (jäljempänä yhtiö) toimesta ja hän on vaatinut vahingonkorvausta vuosiajatkuneesta syrj innästä. Hakij a on ilmoittanut hakeneensa vuoden 2006 alussa asunnonvaihdolla isompaa asuntoa perheen koon kasvamisen vuoksi samalta asuinalueelta, jossa hän perheineen jo asui. Hän on uusinut asunnonvaihtohakemukset vuosittain, mutta yhtiö ei ole tarjonnut hänelle minkäänlaista asuntoa vuosina 2006-2010. Hakija on ilmoittanut käyneensä yhtiön toimistossa 9.3.2009 etsimässä asunnonvaihtokansiosta sopivaa vaihtajaehdokasta ja asuntoa, jolloin hänelle selvisi, että naapuritalon asukas oli ilmoittanut haluavansa pienemmän asunnon samalta alueelta. Hakija soitti asunnonvaihtoehdokkaalle, joka kertoi asuntonsa vapautuvan pian ja että hän oli aikeissa irtisanoa nykyisen asuntonsa seuraavalla viikolla. Hakija näytti asunnonvaihtokansiosta kyseistä asuntoa asuntoasiansihteerille, joka ilmoitti, että hakijan tulee pyytää uusi isännöitsijänlausunto. Hakija pyysi asuntoasiainsihteeriä tarkistamaan asuntohakemuksesta perhetietonsa, mutta hakemusta ei löytynyt. Hakijajätti lisäyksen vaimostaan ja lapsestaan ja pyysi tarkistamaan, että myös vaimo on varmasti kirjoilla. Asuntoasiainsihteeri vastasi asian olevan kunnossa. Asuntoasiainsihteeri oli hakijan kertoman mukaan luvannut yhtiöstä ilmoitettavan ennen kuin hakijan asuntoon tullaan tekemään tarkastus. Hakija on kertonut myös vaikeuksistaan sopia asunnon tarkastusajankohtaa teknisen isännöitsijän kanssa. Hakija oli ilmoittanut, että hän haluaa itse olla paikalla kun tarkastus tehdään. Tästä huolimatta tarkastus tehtiin ilman hakijan läsnäoloa. Hakija oli odottanut yhteydenottoa asunnon vaihtoon liittyen, mutta kun mitään ei kuulunut, hän soitti yhtiön asiakaspalveluun, mistä hänet ohjattiin soittamaan edelleen isännöitsijälle. Hakijan mukaan isännöitsijällä ei ollut mitään tietoa hakijan perheestä, mutta hän oli luvannut selvittää asiaa ja ottaa hakijaan yhteyttä. Yhteydenottoa ei kuulunut, joten hakija soitti itse yhtiöön. Hänelle ilmoitettiin, syytä kertomatta, että hän ei saa puheena ollutta asuntoa. Hakija oli ottanut asian esille myös asukastoimikunnan kokouksessa, mutta tuloksetta. Hakija kääntyi asiassa vähemmistövaltuutetun puoleen, joka 25.3.2010 pyysi
2 (9) yhtiöltä asiassa selvityksen, joka annettiin 8.4.2010. Vähemmistövaltuutettu ei ryhtynyt asiassa muihin toimenpiteisiin ja syrjintälautakunnan vähemmistövaltuutetun toimistosta saaman tiedon mukaan asian käsittely siellä on päättynyt. Syrjintälautakunta on hylännyt hakemuksen ja jättänyt tutkimatta hakijan vahingonkorvausvaatimukset lautakunnan toimivaltaan kuulumattornina. Syrjintälautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti: 1. Syrjintälautakunnan toimivaltaa koskeva väite Vastaaja (yhtiö) on väittänyt, ettei syrjintälautakunta voi käsitellä asiaa, koska asian käsittely ei ole päättynyt vähemmistövaltuutetun toimistossa. Yhdenvertaisuuslain (21/2004) 13 :n 4 momentin mukaan syrjintälautakunnan onjätettävä syrjintää koskeva asia tutkimatta, jos se on vireillä muussa viranomaisessa. Syrjintälautakunnan vähemmistövaltuutetun toimistosta 9.9.2010 saaman tiedon mukaan asian käsittely siellä on päättynyt. Näin ollen syrjintälautakunta on voinut ottaa asian tutkittavakseen. 2. Väitetyn syrjinnän arviointi Yhdenvertaisuuslain 6 :n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen tai muun syyn perusteella. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan sen 2 :n 2 momentin mukaan asumispalveluihin. Välittömällä syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Välillisenä syrjintänä pidetään sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia. Yhdenvertaisuuslain tulkinta on sidottu sillä toimeenpantaviin Euroopan yhteisön direktiiveihin niin, että lain säännöksiä on tulkittava direktiiveissä tarkoitetulla tavalla, vaikka säännösten sanamuodot eivät kansallisen oikeusjärjestyksen muotoon kirjoitettuna kaikin osin täysin vastaisikaan direktiivien sanamuotoja. Lain säännösten tulkinnat seuraavat EY:n tuomioistuimen mainittujen direktiivien säännöksistä antamia tulkintaratkaisuja (HE 44/2003 vp, s. 32). Syrjintälautakunnan tehtävänä on käsitellä ja ratkaista ne asiat, jotka yhdenvertaisuuslain mukaan kuuluvat sen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Lain mukaan syrjintälautakunnan toimivalta rajoittuu etnistä syrjintää koskeviin asioihin siltä osin kuin kysymys ei ole työsuhteesta tai julkisoikeudellisesta palvelussuhteesta. Syrjintälautakunta voi antaa etnistä syrjintää koskevan kieltopäätöksen ja asettaa uhkasakon kiellon tehosteeksi. Kun henkilö, joka katsoo kärsineensä siitä, että häneen ei ole sovellettu tasaarvoisen kohtelun periaatetta, esittää tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa elimessä tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on välitön tai välillinen syrjintä, vastaajan on näytettävä toteen, ettei tätä periaatetta ole rikottu.
3 (9) 2.1 Todistustaakanjako ja syrjintäolettaman syntyminen Todistustaakan kääntyminen vastaajalle edellyttää, että kantaja on esittänyt todennäköisiä seikkoja sen puolesta, että kysymyksessä on syrjintätapaus. Kantajan on esittävä konkreettisia tosiseikkoja, joiden perusteella syrjintälautakunta tai muu toimivaltainen syrjintäasiaa käsittelevä elin voi olettaa, että kysymyksessä olisi 6 :ssä tarkoitettu kielletty syrjintätilanne. Pelkkä väite tai epäily, jota ei perusteta tosiseikkojen esittämiseen, ei siirtäisi todistustaakkaa vastaajalle. Täyttä näyttöä ei kuitenkaan edellytetä, vaan riittävää on, että syrjintälautakunnalle syntyy olettama syrjinnästä. Syrjintäolettamalta edellytetään objektiivisuutta. Kun syrjintäolettama on syntynyt, todistustaakka siirtyy vastaajalie. Vastaajan mahdollisuutena on kumota kantajan esittämä näyttö tai heikentää sitä niin, että näyttö jää näyttökynnyksen alle. Jos vastaaja ei onnistu kumoamaan syrjintäolettamaa, hän voi esittää näyttöä siitä, että 6 :ssä säädettyä syrjinnän kieltoa ei ole rikottu (HE 44/2003 vp, s. 54). Yhdenvertaisuuslain 17 :n mukaisen todistustaakanjakamisen tarkoituksena on edesauttaa oikeuksien tehokasta toteutumista, koska näytön esittäminen syrjintätapauksissa voi olla tavanomaista vaikeampaa ja yleensä vain vastaaja voi osoittaa, että hänen syrjinnäksi väitetty toimensa on perustunut muuhun kuin kantajan henkilöön liittyvään syyhyn (PeVL 10/2003). Yhdenvertaisuuslain esitöistä käy ilmi, että syrjintäolettama syntyy, jos hakija kykenee esittämään todennäköisiä seikkoja, joiden perusteella syrjintälautakunta voi olettaa hakijan joutuneen syrjivän menettelyn kohteeksi. Koska syrjintäolettaman synnyttävien tosiseikkojen osalta ei edellytetä täyttä näyttöä, riittää syrjintäolettaman syntymiseksi sellaiset hakijan asianmukaisesti esittämät perusteet, joiden perusteella hakijan hakemus on sillä tavoin uskottava, että syrjintälautakunnalla on objektiiviset perusteet pyytää vastaajalta vastausta sen selvittämiseksi, onko hakijan esittämissä väitteissä perää, ja kykeneekö vastaaja kumoamaan hakijan esittämän näytön. Vaikka vastaaja ei pystyisikään täysin kumoamaan hakijan esittämää näyttöä, hänen vastauksensa voi heikentää hakijan esittämää näyttöä niin, että se jää näyttökynnyksen alle. Syrjintäolettaman syntyminen siis edeltää varsinaista toteennäyttämisen arviointia, johon tarvittavaa tietoa saadaan juuri vastaajan vastauksesta. Muutoin ei saavutettaisi yhdenvertaisuuslain 17 :n tarkoitusta edesauttaa oikeuksien tehokasta toteutumista. Hakija on esittänyt yksityiskohtaisen ja uskottavan kuvauksen menettelystä, jonka perusteella hän katsoo tulleensa syrjityksi etnisestä taustastaan johtuen asumispalveluiden tarjonnassa. Hän on ollut vuosia asuntojonossa saamatta asuntoa. Tällä perusteella syrjintälautakunta katsoo, että syrjintäolettama on syntynyt. Koska hakija on esittänyt selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa yhdenvertaisuuslain 6 :n syrjintäkieltoa rikotun, on vastaajan yhdenvertaisuuslain 17 :n mukaan osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. 2.2 Asiassa esitetyn näytön arviointi Vastaaja ei ole kaikilta osin kyennyt esittämään yksilöityä vastanäyttöä, koska hakija on vedonnut seikkoihin ensimmäistä kertaa viranomaisessa vasta useiden vuosien kuluttua niiden väitetystä tapahtumisesta. Hakija ei ole näiden tapahtumien tueksi esittänyt muuta kuin oman kertomuksensa, joka on kuitenkin
4 (9) Valituksessa esitetyt vaatimukset ollut hyvin yksityiskohtainen. Vastaaja on kyennyt näiden väitteiden osalta kuitenkin heikentämään niiden uskottavuutta siinä määrin, että ne jäävät näyttökynnyksen alle. Hakijan asunnon saamista koskeneiden väitteiden osalta vastaaja on kyennyt esittämään yksityiskohtaisesti ne objektiiviset perusteet, etenkin hakijan laiminlyönnit asianmukaisten talokirjausten ilmoittamisesta, joiden johdosta hänen asuntohakemuksensa käsittely on viivästynyt. Vastaaja on myös kyennyt näyttämään, että hakijalle on tarjottu useita asuntoja, joita hakija ei kuitenkaan ole hyväksynyt. Vastaaja ei kuitenkaan väittämiensä asunnon tarjoamisten suhteen ole kaikissa tilanteissa pitänyt kiinni talonkirjausten puutteellisuudesta esteenä asuntohakemuksen kä~ertoo tarjonneensa hakijalle 25.2.2010 asuntoa osoitteessa_ 2 D 30. Vastaaja ei siis ole pitänyt puutteellisuutta ehdottomana esteenä asunnon saamiselle, sillä vastaajan oman selvityksen mukaan asuntohakemus oli tuolloin edelleen puutteellinen, kun talonkirjaote ei ollut ajan tasalla. Vastaajan toimittama selvitys asuntojen tarjoamisesta hakijalle perustuu ensinnäkin kiinteistösihteerin asunnonvaihtohakemukseen tekemiin merkintöihin. Niistä puuttuu kuitenkin hakijan allekirjoitus. Kiinteistöyhtiö ei ole yhdenkään väittämänsä asunnon tarjoamisen osalta ottanut hakijalta allekirjoitusta asunnon tarjoamisesta. Vastaaja on kuitenkin lisäksi toimittanut useiden palveluksessaan olevien henkilöiden henkilökohtaisesti allekirjoittamat lausumat, joista käy ilmi, että vastaaja on tarjonnut hakijalle asuntoa ainakin viisi kertaa 25.2.2010 ja 31.8.2011 välisenä aikana. Syrjintälautakunnan saamista selvityksistä ilmenee, että hakijan asunnon saamista koskeneet päätökset on tehty asianmukaisin perustein niin, ettei hakij aa ole syrjitty hänen etnisen alkuperänsäjohdosta. 3. Hakijan vahingonkorvausvaatimus Yhdenvertaisuuslain (21/2004) 11 :n 2 momentinja 13 :n 1 momentin mukaan syrjintälautakunnan tehtäviin kuuluu etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kiellon valvominen ja se voi kieltää jatkamasta tai uusimasta yhdenvertaisuuslain 6 tai 8 :n mukaista menettelyä, joten syrjintälautakunnalla ei ole toimivaltaa määrätä hyvitystä tai vahingonkorvausta maksettavaksi. ~utakunnan päätös on kumottavaja todettava, että _ Oy on syrjinyt valittajaa vuosina 2006-2010 käsi"",..,,,,,,,,,,,,,",, Jan asunnonvaihtohakemusta. uutti Suomeen 15.3.2007 kyseiseen asuntoon. syntyi 3.5.2007,2.6.2008 ja 15.1 0.2009 heidän asuessaan kyseisessä asunnossa. Valittaj a teki jo vuoden 2006 syyskuussa asunnonvaihtohakemuksen isommasta asunnosta samalta alueelta. Hän teki myös asukkaiden keskeisen asunnonvaihtohakemuksen isommasta asunnosta. Hän ei saanut isompaa asuntoa kolmen vuoden aikana. Hän kävi ~htiön toimistossa ja löysikin ns. asunnonvaihtokansiosta henkilön _ joka oli valmis vaihtamaan asuntonsa pienempään asuntoon. Valittaj a esitti asian asuntoasiainsihteerille, joka pyysi valittaj aa esittämään
5 (9) Asian käsittely ja selvittäminen uuden isännöitsijänlausunnon (todistus jolla hakija muun muassa osoittaa että hänen asuntonsa on kunnossa ja että vuokria ei ole maksamatta). Valittaja pyysi asuntoasiainsihteeriä tarkistamaan asuntohakemuksesta perhetietonsa, mutta sihteeri ei löytänyt hakemusta. Valittaja jätti yhtiölle varmuuden vuoksi muuttoilmoituksen, päivätty 10.9.2009 (vuosiluku puuttui ilmoituksesta, yhtiö ei ollut merkinnyt asianomaiseen kohtaan vuosilukua). Asuntoasiainsihteeri vakuutti, että kaikki on kunnossa. Ilmoituksessa oli maininta 3.5.2007 ja 2.6.2008 syntyneistä lapsista. Kolmannesta lapsesta ei ollut mainintaa, koska kolmas lapsi syntyi vasta 15.10.2009. Asuntoasiainsihteeri vastasi kysyttäessä, että vaimo oli kirjoilla asunnossa. Valittajan asunto piti tarkastaa isännöitsijänlausuntoa varten. Tekninen isännöitsijä ei tullut sovittuna aikana tarkastamaan asuntoa. Hän vastasi valittajan puhelintiedusteluun vihaisesti, että hän tulee sitten kun hänellä on aikaa. Valittaja valitti teknisen isännöitsijän käytöksestä toimitusjohtajalle. Tekninen isännöitsijä kävi valittajan asunnossa 17.3.2009 sellaiseen aikaan, jolloin valittaja ei ollut paikalla, vaikka olisi halunnut olla paikalla. Valittajalle toimitettiin pian tämän jälkeen isännöitsijänlausunto. Valittaja tiedusteli tämän jälkeen asunnonvaihtotilannetta yhtiön asiakaspalvelusta, josta häntä kehotettiin soittamaan yhtiön isännöitsijälle. Isännöitsijä totesi, että valittaja asuu yksin eikä valittajalla ole oikeutta isompaan asuntoon. Valittaja sanoi hänelle, että on perheellinen ja että perheessä on lapsia (tuossa vaiheessa valittajalla oli kaksi lasta). Valittaja kertoi, että perhetiedot ovat yhtiössä ajan tasalla. Olihan hän toimittanut sinne varmuuden vuoksi 10.9. (2009) päivätyn lomakkeen kahdesta lapsesta. Isännöitsijä lupasi selvittää asiaa, mutta hän ei koskaan ottanut hakijaan yhteyttä. Valittaja asioi yhtiön toimistossa ja sai selville, että se asunto, johon hän olisi halunnut vaihtaa, oli tyhjillään. Valittaja otti yhteyttä toimitusjohtajaan, joka ilmoitti, että hän ei ota kantaa asunnonvaihtoasiaan ja lopetti puhelun. Valittaja on joutunut syljityksi, koska käsityksensä mukaan hän on toimittanut yhtiölle kaikki tarvittavat asiakirjat asunnonvaihtoa varten ja pitänyt yhtiön ajan tasalla asunnossa asuvista henkilöistä eli että valittajalla on isomman asunnon tarve. Mikäli tässä suhteessa on ollut epäselvyyttä asunnossa asuvista henkilöistä, ei yhtiöllä ole kaiken kohtuuden mukaan ollut estettä kysyä asiasta. Valittajalle ei ole tarjottu minkäänlaista asuntoa kysymyksenä olevana aikana vuosina 2007-2009. Erityisesti syrjintää on tapahtunut siinä vaiheessa, kun valittaja yritti vaihtaa asuntoa~anssa. Syrjintälautakunta on vastannut lausuntopyyntöön, että sen päätöksen perusteet ilmenevät riittävästi päätöksestä, ja ettei se katso tarpeelliseksi antaa asiassa lausuntoa. Helsingin kaupungin asunnot Oy, johon Oy on sulautunut 31.12.2011, on antanut selityksen. on että välittömän tai välillisen syrjinnän kieltoa olisi rikottu valittajan etnisen taustan perusteella hänen asunnonvaihtoasiansa käsittelyn yhteydessä, tai, että valittajaa muutenkaan olisi kohdeltu epäasiallisesti yhtiön tai sen henkilöstön toimesta. Yhtiö on uudistanut kaiken asian aiemman käsittelyn yhteydessä esittämänsä.
6 (9) Hallinto-oikeuden ratkaisu Perustelut Valittaja on antanut vastaselityksen. Valittaja on kiistänyt, että yhtiö olisi tarjoutunut hankkimaan valittajan vuokra-asuntoa koskevan väestörekisteriotteen. Hallinto-oikeus hylkää valituksen. Sovellettavat säännökset Yhdenvertaisuuslain 2 :n 2 momentin 4 kohdan (84/2009) mukaan lakia sovelletaan etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään, kun kysymys on yleisesti saatavilla olevien asuntojen, muun irtaimen tai kiinteän omaisuuden taikka palvelujen tarjonnasta yleisölle lukuun ottamatta yksityis- ja perheelämän piiriin kuuluvia oikeustoimia. Yhdenvertaisuuslain 6 :n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan syrjinnällä tarkoitetaan 1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä); 2) sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä). Yhdenvertaisuuslain 17 :n mukaan jos joku, joka katsoo joutuneensa 6 :n vastaisen menettelyn kohteeksi, esittää tässä laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että mainitussa pykälässä säädettyä kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Yhdenvertaisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 44/2003) mukaan todistustaakan kääntyminen vastaajalle edellyttäisi, että kantaja on esittänyt todennäköisiä seikkoja sen puolesta, että kysymyksessä on syrjintätapaus. Kantajan olisi esitettävä konkreettisia tosiseikkoja, joiden perusteella tuomioistuin, syrjintälautakunta tai muu toimivaltainen syrjintäasiaa käsittelevä elin voisi olettaa, että kysymyksessä olisi 6 :ssä tarkoitettu kielletty syrjintätilanne. Täyttä näyttöä ei edellytettäisi, vaan riittävää olisi, että tuomio istuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle syntyisi olettama syrjinnästä. Syrjintäolettamalta edellytettäisiin objektiivisuutta. Jos syrjintäolettama syntyy, todistustaakka siirtyy vastaaj alle. Vastaaj an mahdollisuutena olisi kumota kantaj an esittämä näyttö tai heikentää sitä niin, että näyttö jää näyttökynnyksen alle. Jos vastaaja ei onnistu kumoamaan syrjintäolettamaa, hän voi esittää näyttöä siitä, että 6 :ssä säädettyä kieltoa ei ole rikottu. Asunnonhaustaja muuttoilmoituksista sekä asuntojen tarjoamisesta saatu selvitys Valittaja on katsonut valituksessaan, että Oy
7 (9) (nykyisin Helsingin kaupungin asunnot Oy) ja eräät sen työntekijät ovat syrjineet häntä hänen etnisen alkuperänsä perusteella hänen asunnonvaihtoasiassaan vuosina 2006-2010. Valittaja on kertonut, että käydessään 9.3.2009 yhtiön toimistossa hän oli löytänyt asunnonvaihtokansiosta hänelle sopivan vaihtoon ilmoitetun asunnon, jonka vuokrasopimus päätettäisiin seuraavalla viikolla. Valittaja oli kertomansa mukaan samalla käynnillä jättänyt yhtiölle lisäyksen perhetietoihin vaimostaan ja lapsestaan. Tiedusteltuaan yhtiön toimistosta kyseisestä asunnonvaihdosta hän oli saanut tietää, ettei hän ollut saanut puheena olevaa asuntoa. Yhtiö on kiistänyt väitetyn syrjinnän. Yhtiön mukaan asunnonvaihdon edellytyksenä on, että asunnonvaihtaja on huolehtinut muutto ilmoituksin, että yhtiöllä on ajantasaiset tiedot hakijan asunnon asukkaista talonkirjassa. Yhtiö on todennut, että ilmoitusvelvollisuus palvelee erityisesti asukasturvallisuutta ja samalla sitä, että vuokranantaja on tietoinen ketä sen hallinnoimissa yhtiöissä kulloinkin asuu. Yhtiön mukaan se, että valittajalle ei ollut tarjottu vuosiin vaihtoasuntoja on johtunut siitä, ettei valittaja ollut tehnyt yhtiölle muuttoilmoituksia vuokra-asuntonsa asukkaista siten, että tiedot talonkirjassa asunnossa asuvista asukkaista olisi voitu saattaa ajantasalle. Valittaja on katsonut, että talonkirja on ollut hänen asuntonsa osalta kunnossa. Hän on kertomansa mukaan kuitenkin varmuuden vuoksi toimittanut yhtiölle muutto ilmoituksen kahdesta lapsestaan 10.3.2009. Hallinto-oikeus toteaa, että valittaja on valituksensa liitteenä esittänyt muuttoilmoituksen, johon on merkitty 3.5.2007 ja 2.6.2008 syntyneet lapset. Muuttoilmoituksen päiväys- ja allekirjoituskohtia ei ole täytetty. Muuttoilmoituksen "Yhtiö täyttää" -osioon on "Kirjattu koneelle päivän" kohdalle merkitty 10.3. Valittajan mukaan vuosiluku on ollut 2009. Osoituksena tästä valittaja on viitannut siihen, että ilmoitukseen on merkitty hänen vuonna 2007 ja 2008 syntyneet lapsensa, mutta ei hänen kolmatta 15.10.2009 syntynyttä lastaan ja sen, että isännöitsijälausuntoa varten asunnossa suoritetusta tarkastuksesta tehdyssä tarkastuskertomuksessa on myös 10.3.2009 päivämääränä kohdassa "Ilmoitus kirjattu". Valittaja on ilmoittanut 9.9.2008 päivätyssä asunnonvaihtohakemuksessaan asunnossaan asuvan 2 aikuista ja 2 alle 18-vuotiastaja 27.9.2009 päivätyssä hakemuksessaan 2 aikuista. Yhtiö on syrjintälautakunnalle esittämässään ja hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä todennut, että valittajalle on vuosien varrella useita kertoja muistutettu velvollisuudesta ilmoittaa yhtiölle huoneiston asukasmäärässä tapahtuneista muutoksista. Yhtiö on kertonut, että sen aloitteesta 10.5.2010 järjestetyssä tapaamisessa valittaja on esittänyt väestötietojärjestelmästä saadun 26.3.2009 päivätyn asukasluettelon. Sen mukaan asuntoon on valittajan lisäksi kirjattu vuonna 1981 syntynyt henkilö, jonka muuttopäiväksi on merkitty 15.3.2007, sekä 3.5.2007 ja 2.6.2008 syntyneet lapset, joiden muuttopäiväksi on kirjattu heidän syntymäpäivänsä. Yhtiön mukaan kolmannesta, 25.10.2009 syntyneestä lapsestaan, valittaja on ilmoittanut yhtiölle vasta pitkälti vuoden 2010 puolella. Valitukseen liitetystä 14.7.2011 päivätystä talonkirjanotteesta ilmenee, että siihen on viimeksi mainitun lapsen osalta merkitty ilmoituspäiväksi 1.3.2010. Yhtiön mukaan vasta mainitussa tapaamisessa on saatu varmuus valittajan asunnon asukkaista ja asukasmäärästä ja sen jälkeen on voitu saattaa talonkirja valittajan asunnon osalta ajantasalle ja tarjota hänelle asuntoja.
8 (9) Yhtiön selityksen mukaan valittajalle on tarjottu huonemäärän ja kokonsa puolesta hänen toivomuksiaan vastaavia asuntoja. Kiinteistösihteerin allekirjoittaman selvityksen mukaan hän on 'onnut valittajalle asuntoja seuraavasti: 25.2.2010osoitteesta D 30, 3.8.2010 osoitteesta 1 E 48, 27. osoltteesta 2G 1.6.20 osoitteesta K 105 ja 31.8.2011 osoitteesta 1 E 41. Val~nut asuntoja vastaan selvityksestä lähemmin ilmenevistä valirtajan ilmoittamista syistä. Asian arviointi ja johtopäätökset Asiakirjoissa on valittajan allekirjoittamat 9.9.2008 ja 27.9.2009 päivätyt asunnonvaihtohakemukset. Muilta vuosilta ei ole esitetty hakemuksia. Yhtiö ei kuitenkaan ole kiistänyt tietoa siitä, että valittaja on vuosittain hakenut asunnonvaihdolla asuntoa. Hallinto-oikeus katsoo kuten syrjintälautakuntakin, että syrjintäolettama on syntynyt sillä perusteella, että valittaja on ollut vuosia asunnonvaihtohakijana ilman että yhtiö olisi tarjonnut hänelle asuntoa. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin selvitetyksi, että valittaja ei ole tehnyt ajantasaisesti yhtiölle ilmoituksia vuokra-asuntonsa asukastiedoissa tapahtuneista muutoksista. Valittaja on eri aikoina esittänyt asuntonsa asukasmäärästä tietoja, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Selvityksen mukaan yhtiö on tarjonnut valittajalle asuntoa 25.2.2010 ja edelleen talonkirjojen ajantasalle saattamisen jälkeen 10.1.2012 mennessä yhteensä viisi kertaa. Hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön asunnon tarjoamiselle asettamaa edellytystä siitä, että hakija oma-aloitteisesti huolehtii yhtiölle tehtävillä ilmoituksilla asuntonsa talonkirjatietojen ajantasaisuudesta, on pidettävä asianmukaisenaja hyväksyttävänä. Yhtiö ei ole syrjinyt valittajaa hänen etnisen alkuperänsä perusteella asunnon tarjoamisessa. Se, että valittajalle ei ole tarjottu juuri hänen osoittamaansa asuntoa ei osoita, että häntä olisi syrjitty. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden nojalla valittajan olisi muutoinkaan katsottava joutuneen epäasianmukaisesti kohdelluksi hänen asunto hakemuksensa käsittelyssä. Syrjintälautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa. Sovelletut oikeusohjeet Perusteluissa mainitut OIKEUSAPU JA AVUSTAJAN PALKKIO oikeusaputoimisto on 23.12.2011 tekemällään päätöksellä myöntänyt sa oikeusavun ilman omavastuuta 14.12.2011 lukien ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja on esittänyt avustajan tehtävästään ajalta 14.12. - 22.12.2011 yhteensä 1 230 euron laskun, jossa palkkioiden osuus on 1 000 euroa ja arvonlisäveron osuus 230 euroa. Hallinto-oikeus määrää, että asianajaja maksetaan vaatimuksen mukaisesti valtion varoista avustajan tehtävästään palkkiona valituksen laatimisesta ja muista tarpeellisista toimenpiteistä kymmenen tunnin työmäärän mukaan laskettuna 1 000 euroa lisättynä arvonlisäverolla 230 euroa eli yhteensä 1 230 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.
9 (9) Sovelletut oikeusohjeet Oikeusapulaki 17 ja 18 Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 2 6, 12 ja 13 Muutoksenhaku Hallinto-oikeuden kokoonpano Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallintooikeuteen. Valituskirjelmä on toimitettava korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä (hallintovalitus). Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Ismo Räisänen (t) ja Airi Helenius. Esittelijä Jakelu ja oikeudenkäyntimaksu Päätös valittajan asiamiehelle saantitodistuksin Asiamies: Asianajaja Jäljennös Maksutta Tiedote oikeudenkäyntimaksusta Syrj intälautakunta :öön) saantitodistuksin (yhtiö on sulautunut Hel