TALVIVAARA SOTKAMO OY

POHJAVESI 2012 16UEC0005 25.3.2013 TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2012 Osa IV b Pohjavesi

Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 2012 Osa IVb Pohjavesi 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 1.1 Alueen hydrogeologiset olosuhteet 1 1.2 Tarkkailutoimenpiteet 3 2 TALOUSVESIKAIVOJEN TULOKSET 5 2.1 Fysikaalis-kemiallinen laatu 5 2.2 Alkuaineet 9 2.3 Vesipinnat 13 3 KALLIOPOHJAVEDEN TARKKAILUTULOKSET 14 3.1 Fysikaalis-kemiallinen laatu 14 3.2 Alkuaineet (metallit) 16 3.3 Vesipinnat 18 4 YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPITEET 19 5 VIITTEET 22 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Analyysitulosten yhteenvetotaulukot Tarkkailupistekartta, talousvesikaivot Tarkkailupistekartta, kalliopohjaveden laatu Tarkkailupistekartta, kalliopohjaveden korkeus Pöyry Finland Oy Pirkko Virta, FM ympäristötutkimus Pekka Keränen, FM maaperägeologi, maaperäpalvelut Tapio Leppänen, FM ympäristögeologi, maaperäpalvelut Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90571 Oulu puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

1 1 JOHDANTO 1.1 Alueen hydrogeologiset olosuhteet Geologisilla olosuhteilla on vaikutusta pohjaveden laatuun, joten seuraavassa on lyhyt kuvaus alueen geologiasta (mm. ympäristölupa Nro 33/07/1, 29.3.2007). Talvivaaran alue sijoittuu Kainuun liuskejaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, jossa vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Mustaliuskeen päämineraaleina ovat hienorakeinen kvartsi, vaalea biotiitti, hyvin hienorakeinen grafiitti sekä rikki- ja magneettikiisu. Kiisujen kokonaismäärä on noin 8 20 %. Talvivaaran sulfidinen nikkelimalmi on mustaliusketta, jossa nikkeliä on noin 0,25 0,27 %, kuparia 0,13 0,15 %, sinkkiä 0,52 0,56 % ja kobolttia 0,02 %. Malmin keskimääräinen rikkipitoisuus on 9,1 %. Kuusilammen ja Kolmisopen esiintymissä sivukivilajit ovat mustaliuske, metakarbonaattikivi, kiilleliuske ja kvartsiitti. Sivukivenä oleva mustaliuske eroaa hyödynnettävästä mustaliuskeesta lähinnä alhaisemman nikkeli-, kupari-, sinkki- ja kobolttipitoisuuden perusteella. Kuvassa 1 on ote geologisesta kartasta. Kuva 1 Ote geologisesta yleiskartasta Talvivaaran alueelta (Loukola-Ruskeeniemi et al 1995). Karttapohjalla on esitetty myös tarkkailupisteet likimäärin. Kaivosalueella maapeite on ohut, keskimäärin 1,8 m. Pintamaapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla alueilla turvetta. Hankealueella pohjavedenpinta viettää pohjoiseen eli kohti Kolmisoppea ja vedet päätyvät lopulta pintavesiin Oulujoen vesistöalueella. Vedenjakaja on eteläisemmän Kuusilammen eteläpuolella, josta alkavat Vuokseen laskevat vesistöt.

2 Vuonna 2005 mitattiin louhosten alueella olevista malmikairausten rei istä pohjavedenkorkeuksia kahdessa vaiheessa. Eroa talven ja kevään mittausten välillä oli 0 49 cm eli suhteellisen vähän. Pohjavesi oli joissakin putkissa maanpinnan tasolla ja syvimmillään noin 8 m:n syvyydessä. Rinnealueilla pohjavesi virtaa kallion ja maan rajapinnassa. Kuusilammen ja Kolmisopen louhosten kuivatusvaikutuksen alue on arvion mukaan noin 900 1300 metriä louhosten ympäristössä. Kuusilammen louhoksen kohdalla vaikutusalue on suhteellisen suljettu, sillä pohjavesien valumisalue rajautuu louhoksen itä- ja länsipuolella vain noin 100 200 metrin päähän louhoksen reunasta. Kallioperän isot ruhjevyöhykkeet ovat pääosin malmivyöhykkeen suuntaiset eivätkä ne johda kalliopohjavettä laajemmalta alueelta idästä tai lännestä. Kuvassa 2 on esitetty Geologian tutkimuskeskuksen tulkitsemat ruhjeet. Kuva 2 Ote tarkkailualueelta. Kuvassa on esitetty tulkitut ruhjeet (GTK). Kolmisopen ja Kuusilammen malmiesiintymien ja alueen muiden köyhempien mineralisaatioiden tiedetään vaikuttaneen alueen moreenin ja pohjaveden laatuun. Malmiesiintymien ulkopuolella pohjavesi on yleensä malmion metalleista vapaata. Kalliopohjavesi on mineralisaation kohdalla metallipitoista ja käyttökelvotonta. Mustaliuske sisältää sulfideja ja rapautuu sen vuoksi helposti. Rapautumisessa liukenee ympäristöön metalleja ja hapanta vettä. Ne voivat happamoittaa ympäristön pinta- ja pohjavesiä ja maaperää. Talvivaaran mustaliuskealueella on luonnostaan kohonneita metallipitoisuuksia pohjaja purovesissä sekä puro- ja järvisedimenteissä. Nämä pitoisuudet ovat paikoin korkeampia kuin koko maan mediaanipitoisuudet. Pitoisuudet ovat alhaisempia graniittisen ja kvartsiittisen kallioperän alueilla verrattuna mustaliuskealueisiin. Puolet talousvesikaivoista on porakaivoja (taulukko 1), joten kallioperän laadulla on vaikutusta veden laatuominaisuuksiin etenkin mustaliuskealueilla. Kallioperän mineraali- ja kivilajikoostumus kuvastuu myös maaperään ja sitä kautta myös pohjaveteen, mutta usein maaperän raekoko ja rakenneominaisuudet vaikuttavat enemmän pohjaveden laatuun kuin kivilaji- ja mineraalikoostumus.

1.2 Tarkkailutoimenpiteet 3 Talousvesikaivojen seuranta Kaivoksen toiminnan vaikutusten seurantaa maapohjaveden korkeuteen ja laatuun ei voida tehdä, koska kalliota verhoaa niin ohut maapeite, ettei kallion päällä ole vesikerrosta lainkaan. Rakennettavien kohteiden pohjaveden seurantaa toteutetaan kallioporakaivoista, joiden määrä ja paikka on sovittu Kainuun ympäristökeskuksen kanssa (nyk. Kainuun ELY-keskus). Talousvesikaivojen ja tehdasalueen näytteenottopisteet (P1, P4) on esitetty taulukossa 1. Pisteiden sijainnit ilmenevät liitteenä 2 olevalla kartalla ja analysoitavat yhdisteet taulukosta 2. Pirttimäen kiinteistö on siirtynyt kaivoksen omistukseen eikä kaivo ole enää käytössä, joten siitä ei ole otettu näytteitä enää vuonna 2012. Vuonna 2012 vesinäytteet otettiin ohjelman mukaan pääosin maaliskuussa (20.-21.3.) ja syyskuussa (5.9.). Osasta kaivoja ei saatu maaliskuussa näytteitä, koska pumppu oli jäässä tai kaivo lumen alla. Maaliskuun kierroksen korvaavat näytteet otettiin kesäkuussa (12.6.). Lisäksi otettiin ylimääräiset näytteet marraskuussa (19.11.) neljästä kaivosta tai hanasta (Valkealampi P4, Pappila, Härkönen ja Malminranta) kipsisakka-altaalla 4.11. todetun vuodon vuoksi. Kaivojen vedenkorkeus mitattiin mahdollisuuksien mukaan näytteenoton yhteydessä. Näytteiden otosta ja analysoinnissa on vastannut Nablabs Oy. Taulukko 1 Kaivovesitarkkailun näytepisteet. Paikka Kallioperä Kaivotyyppi Koordinaatit Taattola kvartsiitti porakaivo 7100666 3554382 Paavola mustaliuske kuilukaivo 7099266 3555302 Malmiranta mustaliuske kuilukaivo 7102358 3551443 Pirttimäki mustaliuske kuilukaivo 7096733 3555085 Sorsala kiilleliuske kuilukaivo 7101765 3553680 Lampila kiilleliuske kuilukaivo 7101343 3553768 Myllyniemi kiilleliuske hetekaivo 7011705 3553340 Tehdasalue P1 arkeeinen porakaivo 7097566 3549374 Valkealampi P4 arkeeinen porakaivo 7097014 3547539 Pappila arkeeinen hetekaivo 7096858 3546893 Hakoranta mustaliuske porakaivo 7100055 3554130 Härkönen mustaliuske porakaivo 7105250 3554350 Lahnasjärven mets.maja arkeeinen porakaivo 7096067 3542281 Puoliväli arkeeinen porakaivo 7096256 3541366 Taulukko 2 Kaivovesinäytteistä tehtävät määritykset. O 2 Fe Se NO 3 Mn Sb NO 2 Cu Cr NH 4 Na Ca KMnO 4 Pb K sähkönjohtavuus Ni Mg sameus Cd Zn ph Hg V kovuus As Co CO 2 U alkaliniteetti väri haju

Kalliopohjaveden seuranta Kalliopohjaveden pinnankorkeutta ja vedenlaatua seurataan Kainuun ELY-keskuksen (ent. Kainuun ympäristökeskus) hyväksymällä tavalla (KAI-2006-Y-59, 15.12.2008, 19.3.2009). Veden laatua seurattiin vuonna 2012 seitsemässä kohteessa kaksi kertaa vuodessa (taulukko 3). Näytteenottopisteet sijaitsevat eri puolilla kaivosaluetta. Näytteet otettiin pääosin tammikuussa (18.1.2012) ja syyskuussa (5.9.2012) sekä marraskuussa (19.11.2012) kipsisakka-altaan vuodon tarkkailuun liittyen putkista P1, P7, P8, P9. Putki P1 oli tammikuussa lumikasan alla ja putki P9 oli kuiva tai tukossa. Marraskuussa P9 oli rikkoontunut maanpinnan tasolta. Putki P3 oli tuhoutunut kevään 2011 kierroksen jälkeen, joten siitä ei ole saatu enää näytettä. Tehtaan havaintoputki P1 on ollut kevään 2011 näytteenottokerrasta alkaen poikki maan tasalta, mutta putki korjattiin kesäkuussa 2012. Tehdasalueen piste P1 on sama kuin edellä mainitussa talousvesikaivojen tarkkailussa. Tammikuun näytteenottokerralla vesinäytteistä määritettiin ph, redox, sähkönjohtokyky, sameus, nikkeli, koboltti, sinkki, kupari, arseeni, alumiini, rauta ja mangaani. Elokuun kierroksella analysoitiin edellisten lisäksi happi, hapen kyllästysaste, nitraatti, sulfaatti, ammonium, KMnO4-luku, kalsium, magnesium, kalium, natrium, elohopea, kloridi, fluoridi ja uraani. Pinnan korkeutta tarkkaillaan neljä kertaa vuodessa kymmenessä kohteessa, joista kolme on eri kohdetta kuin laadun seuranta. Pinnankorkeudet havainnoitiin vuonna 2012 näytteenoton yhteydessä sekä erillisillä kierroksilla maaliskuussa (21.3.), kesäkuussa (28.6.), syyskuussa (27.9.) ja joulukuussa (20.12.). Maaliskuun kierroksella pinnankorkeuksia havainnointi ei onnistunut putkista P5, P11 ja P12, koska ne olivat jääneet lumikasojen alle. Näytteiden otosta, vesipintojen mittauksista ja analysoinneista on myös kallioporakaivojen osalta vastannut Nablabs Oy. Tarkkailupisteiden sijainti ilmenee liitteistä 3 ja 4. Taulukko 3 Kalliopohjaveden tarkkailupisteet. Paikka Kallioperä Kaivotyyppi Koordinaatit Vesinäyte Vesipinta P1 arkeeinen porakaivo 7097566 3549374 x x P3 arkeeinen porakaivo 7097313 3549218 x x P5 metadiabaasi porakaivo 7097804 3551932 x x P6 mustaliuske porakaivo 7099755 3551663 x x P7 arkeeinen porakaivo 7096556 3549677 x x P8 arkeeinen porakaivo 7095187 3550411 x x P9 arkeeinen porakaivo 7095115 3550748 x x P10 kvartsiitti porakaivo 7095655 3553231 x P11 mustaliuske porakaivo 7096970 3554840 x P12 mustaliuske porakaivo 7100089 3552916 x 4

5 2 TALOUSVESIKAIVOJEN TULOKSET 2.1 Fysikaalis-kemiallinen laatu Analyysitulokset on toimitettu eri osapuolille tarkkailusuunnitelman mukaisesti heti niiden valmistuttua, joten niitä ei enää tässä raportissa esitetä. Kaikki vuoden 2012 tulokset on kuitenkin esitetty kootusti liitteenä 1 olevissa taulukoissa, osa myös kuvina tekstin yhteydessä. Tässä käsitellään myös tehdasalueen pisteiden P1 ja P4 tulokset, koska niitä on seurattu yhtä kauan kuin talousvesikaivojakin. Tehdasalueen P1 vedenlaatutiedot ilmenevät myös kallioporakaivojen vedenlaatuselvityksen yhteydestä. Tehdasalueen pisteestä P1 on siten analyysitulokisa kolmelta kerrokselta (12.6., 5.9., ja 19.11.2012). Vuonna 2012 happipitoisuudet vaihtelivat välillä <0,2-9,5 mg/l. Kevään kierroksella pitoisuudet olivat pääosin lievästi suuremmat kuin syksyn kierroksella. Vuoden 2012 tulosten perusteella happipitoisuudet ovat osin lievästi laskusuunnassa, mutta vaihtelu on ollut osin myös voimakasta (kuva 3). Tehdasalueen pisteessä P1 happipitoisuus on syksyllä selvästi kohonnut. Yhdessä tarkkailupisteessä (Härkönen) vesi oli edelleen hapetonta. Happipitoisuuksilla on vaikutusta myös veden muihin laatuominaisuuksiin. Kun pohjavesi on hapetonta, esiintyy typpi pääosin ammoniumtyppenä ja pohjaveden happitilanteen ollessa hyvä typpi esiintyy pääosin nitraattityppenä. Hapettomissa olosuhteissa rautaa ja mangaania liukenee maa-aineksesta veteen. Kallioperän laatu vaikuttaa maaperän rautapitoisuuteen ja sitä kautta myös pohjaveden pitoisuuksiin. Happipitoisuuteen vaikuttavat puolestaan hydrogeologiset olosuhteet (maaperän rakenne ja raekoostumus) sekä pohjaveteen liuenneiden aineiden koostumus (happea kuluttavat aineet, esim. orgaaninen aines, 2-arvoinen rauta). Em. perusteella happipitoisuuksissa on luonnonoloissakin suuria vaihteluita. Kuva 3 Happipitoisuudet tarkkailukaivoissa.

6 Veden ph-arvot vaihtelivat välillä 4,2-8,1 (kuva 4). Alhaisin ph-arvo oli tehdasalueen pisteessä P1. Kaivojen ph-arvoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan vuoteen eikä koko tarkkailuaikana tehtyihin määrityksiin verrattuna. Pohjaveden happamuuden arvot riippuvat suuresti geologista tekijöistä. Suomessa ph:n mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 6,4, moreenialueiden kuilukaivoissa 6,5 ja porakaivoissa 7,6 (Backman ym. 1999). Talousveden laatusuositusten (STM 461/2000) mukainen ph-arvo tulisi olla välillä 6,5-9,5. Siihen verrattuna kevään kierroksella neljässä pisteessä ja syksyn kierroksella seitsemässä pisteessä em. normi ei täyttynyt. Kuva 4 ph-arvot tarkkailukavoissa. Kuva 5 Sähkönjohtavuuden arvot tarkkailukaivoissa.

7 Sähkönjohtavuuden arvot olivat välillä 4,05-148,4 ms/m (kuva 5). Tehdasalueen pisteen P1 arvo oli kesäkuussa (12.6) selvästi korkein, mutta syksyllä johtavuus oli alentunut (Putki P1 on korjattu kesäkuussa 2012). Muiden pisteiden arvoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan. Suomessa sähkönjohtavuuden mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 6,7 ms/m, moreenialueiden kuilukaivoissa 16,6 ms/m ja kallioporakivoissa 25,2 ms/m (Backman ym. 1999). Talousveden laatusuositusten (STM 461/2000) mukaan sähkönjohtavuuden arvo saa olla enintään 250 ms/m. Siihen verrattuna myös tehdasalueen pisteen P1 arvot ovat pieniä. Sähkönjohtavuuden arvo kuvaa veteen liuenneiden suolojen määrää. Arvon kohoaminen johtuu ihmistoiminnasta tai luonnonolosuhteista (reliktiset meriveden suolat rannikkoalueilla). Tiealueen läheisyydessä sijaitsevissa havaintokohteissa on huomioitava myös tiesuolauksen vaikutus. Alkaliteetin arvot vaihtelivat välillä <0,02-1,8 mmol/l. Suurin arvo oli Sorsalan kuilukaivossa. Tehdasalueen pisteessä P1 alkaliteetti oli molemmilla kierroksilla <0,02 mg/l. Talousveden alkaliteetille ei ole asetettu viitearvoa. Suomessa alkaliteetin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,3 mmol/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 0,76 mmol/l ja porakaivoissa 1,7 mmol/l (Backman ym. 1999). Liian matala alkaliteetin arvo eli alle 0,6 mmol/l johtaa metallisten materiaalien syöpymiseen (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto 2000). Alkaliteetti kuvaa veden puskurikykyä hapon lisäystä vastaan. Alkaliteetin arvot riippuvat suuresti maa- ja kallioperän laadusta, esim. kalkkiköyhillä alueilla on alkaliteetti alhainen. Väriluvun arvot vaihtelivat kaivoissa välillä <5-25 mg/l Pt, tehdasalueen pisteessä P1 10 mg/l Pt ja 90 mg/l Pt. Veden väri johtuu yleisesti värillisistä orgaanisista yhdisteistä kuten humushapoista. Myös metallit, kuten rauta ja mangaani, aiheuttavat veden väriluvun kasvua. Väriluvulla ei ole suoraa yhteyttä talousveden terveydellisiin vaikutuksiin. Veden väri liittyy talousveden laatusuuosituksiin ja sen edellytetään olevan käyttäjien hyväksyttävissä eikä siinä saa olla epätavallisia muutoksia. Sameusarvot vaihtelivat kaivoissa välillä <0,25 66 (FTU) ja tehdasalueen pisteessä P1 arvot 0,41-6,2 (FTU) välillä. Korkeimmat arvot havaittiin Härkösen kaivossa. Sameusarvolla ei sinänsä ole mitään terveydellisiä haittavaikutuksia. Veden sameus liittyy talousveden laatusuuosituksiin ja sen edellytetään olevan käyttäjien hyväksymä eikä siinä saa olla epätavallisia muutoksia. Esimerkiksi aikaisemman talousvesiasetuksen (STM 74/1994) mukainen vaatimustaso sameudelle oli < 4 (FTU). Sameus johtuu usein savesta, raudasta tai kolloidisista yhdisteistä. Veden kovuusarvot vaihtelivat kaivoissa välillä 0,19 0,99 mmol/l ja tehdasalueen pisteessä P1 arvot olivat 0,2 ja 1,18 mmol/l. Veden kovuudelle ei ole asetettu viitearvoa. Suomessa kokonaiskovuuden mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,2 mmol/l eli vesi on yleensä hyvin pehmeää (Backman ym. 1999). Veden kovuus aiheutuu siihen liuenneista lähinnä kalsium- ja magnesiumsuoloista. Siten kovuuden arvot korreloivat kalsium- ja magnesiumpitoisuuksien kanssa ja riippuvat suuresti maa- ja kallioperän laadusta. Ammoniumtyppipitoisuudet vaihtelivat kaivoissa <7-74 µg/l ja tehdasalueen pisteessä P1 77-110 µg/l välillä. Arvot ovat alhaisia. Esimerkiksi talousveden laatusuositusten mukaan ammoniumtypen tavoitteellinen enimmäisarvo on 500 µg/l. Nitriittityppipitoisuudet olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<7 µg/l) lukuun ottamatta tehdasalueen pistettä P1, jossa pitoisuus oli kevään kierroksella 92 µg/l sekä pistettä P4 keväällä (27 µg/l) ja Hakorannan kaivoa keväällä (32 µg/l). Havaitut pitoisuudet alittavat talousvesinormin 150 µg/l.

8 Nitraattityppipitoisuudet olivat osassa tarkkailupisteistä koholla kuten aikaisempina vuosina (kuva 6). Tehdasalueen pisteessä P1 pitoisuus oli kevään kierroksella 11 000 µg/l ja syksyn kierroksilla 3900-4100 µg/l. Tasaisen kohonneita pitoisuuksia havaittiin edelleen Lahnasjärven metsästysmajan ja Puolivälin kaivoissa. Pääosassa kiinteistöjen kaivoista pitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan verrattuna. Paavolan kaivossa on havaittavissa lievää kohoamista. Tehdasalueella pisteessä P1 pitoisuus oli nyt korkeampi kuin vuonna 2011, mutta kuitenkin selvästi alempi kuin vuosina 2008-2010. Tehdasalueen aiemmin kohonneet typpipitoisuudet johtuivat rakennusaineena käytetystä louheesta, jossa oli typpeä räjähdysainejäämänä. Talousvesinormi nitraattitypelle on 11 000 µg/l, joten pisteen P1 arvo oli tasan sen suuruinen, muilta osin talousvesinormi alittui. Kuva 6 Nitraattityppipitoisuudet tarkkailukaivoissa. KMnO 4 -luvun (kaliumpermanganaatin kulutus) arvot olivat kaivoissa tasoa <2-33 mg/l ja tehdasalueen pisteessä P1 välillä 11-28 mg/l. Pitoisuudet olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<4 mg/l). Suurimmat arvot havaittiin Myllyniemen, Lampilan ja Malmirannan kaivoissa. Talousveden COD Mn -luvun tulisi olla < 5 mg/l. Hapettuvuus (COD Mn ) saadaan jakamalla permanganaatin kulutus luvulla 3,95. Sen mukaisesti rajaarvo osin ylittyy osassa kaivoja ja tehdasalueella. Suomessa KMnO 4 -luvun mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 3,6 mg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 6,6 mg/l ja kallioporakivoissa 3,2 mg/l (Backman ym. 1999). Kemiallinen hapenkulutus (KMnO 4 - luku, COD Mn ) kuvaa orgaanisten ja muiden kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää vedessä (esim. humusaineet ja 2-arvoinen rauta). Hiilidioksidipitoisuudet vaihtelivat kaivoissa välillä 3-41 mg/l ja tehdasalueen pisteessä P1 pitoisuudet olivat 36 mg/l ja 70 mg/l. Suomessa hiilidioksidin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 20 mg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 40 mg/l ja kallioporakivoissa 15 mg/l (Backman ym. 1999). Hiilidioksidia tulee pohjaveteen biologisissa prosesseissa (orgaanisen aineksen hajoaminen, kasvien juuristohengitys) ja myös sadeveden mukana. Talousveden hiilidioksidipitoisuudelle ei ole annettu viitearvoa.

2.2 Alkuaineet Nikkelipitoisuudet olivat aikaisemmalla tasolla lukuun ottamatta tehdasalueen pistettä P1, jossa havaittiin edelleen kevään kierroksella (12.6.2012) selvää kohoamista, mutta syksyn kierroksilla pitoisuudet olivat kuitenkin alentuneet (kuva 7). Paavolan, Myllynimen ja Hakorannan kaivoissa havaittiin lievästi koholla olevia pitoisuuksia kuten aikaisempinakin vuosina. Pirttimäen kaivossa on myös aiemmin havaittu kohonneita nikkelipitoisuuksia, mutta v. 2012 kaivosta ei saatu näytteitä. Talo ei ole enää käytössä, siirtynyt kaivosyhtiön omistukseen. Talousvesikaivojen pitoisuuksissa ei kuitenkaan ole tapahtunut muutoksia aikaisempaan. Talousvesinormi nikkelille on 20 µg/l (STM 461/2000), joten esimerkiksi siihen verrattuna osa pitoisuuksista on koholla. Pohjaveden nikkelipitoisuuden mediaaniarvo on Pohjois-Suomessa 2 µg/l ja maksimipitoisuus 890 µg/l (Johansson ja Kujansuu 2005). Suomessa nikkelin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,5 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 1,4 µg/l ja porakaivoissa 0,4 µg/l (Backman ym. 1999). Kohonneet pitoisuudet talousvesikaivojen alueilla johtuu alueen kallioperän laadusta. Pisteen P1 arvon selvä kohoaminen johtuu tehdasalueen toiminnoista. Lisäksi on huomioitava että putki P1 on ollut poikki hetken aikaa maan tasalta, joten putkeen on voinut päästä valumavesiä, joilla voi olla vaikutusta veden laatuun. 9 Kuva 7 Nikkelipitoisuudet tarkkailukaivoissa. Pohjaveden sinkkipitoisuus oli tehdasalueen pisteessä P1 kevään kierroksella korkea kuten nikkelin pitoisuus, mutta syksyllä selvästi alempi (kuva 8). Hakorannan kaivossa oli myös vuonna 2012 enempi vaihtelua kuin muissa kaivoissa. Muilta osin ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan. Pohjaveden sinkkipitoisuuden mediaaniarvo on Pohjois-Suomessa 20 µg/l ja maksimipitoisuus 12800 µg/l (Johansson ja Kujansuu 2005). Suomessa sinkin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 4,8 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 19,2 µg/l ja porakaivoissa 18,7 µg/l (Backman ym. 1999). Talousveden sinkkipitoisuudelle ei ole asetettu viitearvoa. Aikaisemman asetuksen (STM74/1994) mukainen raja-arvo sinkille oli 3000 µg/l (STM 461/2000), joten siihen verrattuna pisteen P1 pitoisuus ylitti em. arvon kevään kierroksella. Todettakoon että sinkki on myös tarpeellinen hivenaine kasveille, eliöille ja ihmiselle.

10 Kuva 8 Sinkkipitoisuudet tarkkailukaivoissa. Kuparipitoisuudet olivat tehdasalueen pisteessä P1 keväällä 999 µg/l ja syksyllä välillä 26,1-54,7 µg/l. Kaivoissa pitoisuudet vaihtelivat välillä <10-96,1 µg/l. Pohjaveden kuparipitoisuuden mediaaniarvo on Pohjois-Suomessa 4 µg/l ja maksimipitoisuus 850 µg/l (Johansson ja Kujansuu 2005). Suomessa kuparin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,82 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 3,3 µg/l ja porakaivoissa 4,7 µg/l (Backman ym. 1999). Talousvesinormi kuparille on 2000 µg/l (STM 461/2000), joten siihen verrattuna korkeinkin havaittu pitoisuus (999 µg/l) alittaa talousvesinormin. Koboltin pitoisuudet olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan (<3 µg/l). Enimmillään pitoisuus oli 102 µg/l (Tehdasalue P1). Talousveden kobolttipitoisuudelle ei ole annettu viitearvoa. Kadmiumia havaittiin vain tehdasalueen pisteessä P1. Kevään kierroksella pitoisuus oli 37,4 µg/l ja syksyn kierroksella 3,78 µg/l. Muissa pisteissä pitoisuudet olivat alle analyysitarkkuusrajan (<2 µg/l). Talousvesinormi kadmiumille on 5 µg/l. Rautapitoisuudet olivat osassa pisteissä koholla. Suurimmat pitoisuudet (21100 µg/l) on havaittiin edelleen Härkösen kaivossa (mustaliuske), pitoisuus on myös lievästi kohonnut (kuva 9). Kaivo ei ole talousvesikäytössä. Myös tehdasalueen pisteessä P1 havaittiin kohonneita pitoisuuksia (max. 1130 µg/l). Talousveden laatusuositusten mukaan raudan tavoitteellinen enimmäisarvo on 200 µg/l, joten siihen verrattaessa alkuvuoden kierroksella kuudessa pisteessä ja syksyn kierroksella neljässä pisteessä normi ei täyttynyt. Kohonneet pitoisuudet johtuvat pääosin geologisista tekijöistä. Mangaanipitoisuudet olivat kaivoissa tasoa <5-190 mg/l, tehdasalueen pisteessä P1 kevään kierroksella 26300 µg/l ja syksyllä 12100-12500 µg/l (kuva 10). Valkealammen pisteessä P4 havaittiin myös kohonneita pitoisuuksia v. 2012 (257->390 µg/l). Talousvesikaivoissa pitoisuudet olivat pääosin vastaavalla tasolla kuin aiemminkin. Talousveden laatusuositusten mukaan mangaanin tavoitteellinen enimmäisarvo on 50 µg/l, joten siihen verrattaessa sekä alkuvuoden että syksyn kierroksella osassa tarkkailupisteitä normi ei täyttynyt.

11 Kuva 9 Rautapitoisuudet tarkkailukaivoissa. Kuva 10 Mangaanipitoisuudet tarkkailukaivoissa.

12 Pohjaveden kalsiumpitoisuus vaihteli välillä 2440 83600 µg/l, magnesiumpitoisuus 780 65000 µg/l, kaliumpitoisuus 700-11900 µg/l ja natriumpitoisuus välillä 1070-99200 µg/l. Pitoisuudet ovat pääosin korkeampia etenkin tehdasalueen pisteen P1 osalta kuin Suomen pohjaveden mediaanipitoisuudet (liite 1). Talousveden kalsium, magnesium ja kaliumpitoisuuksille ei ole asetettu viitearvoja. Natriumpitoisuuden tavoitteellinen enimmäisarvo 200 000 µg/l alittui kaikkien näytteiden osalta. Em. aineet ovat elintoiminnoille tärkeitä kivennäisaineita. Kuva 11 Kalsiumpitoisuudet tarkkailukaivoissa. Antimonin, arseenin, elohopean, kromin, lyijyn, seleenin ja vanadiinin pitoisuudet olivat pääosin analyysitarkkuusrajat alittavia. Marraskuussa muutamien kaivojen osalta tehdyissä lisämäärityksissä analyysitarkkuusraja oli alempi. Sen perusteella em. pitoisuustaso oli hyvin alhainen (liite 1). Uraanin määritys ei ole alun perin kuulunut talousvesikaivojen tarkkailuohjelmaan. Kalliopohjaveden seurantaan uraanin määritys puolestaan kuuluu. Niiden tulokset on käsitelty luvussa 3. Talousvesikaivostakin on vuonna 2010 määritetty kahdella kierroksella uraanipitoisuudet ja ne on raportoitu vuoden 2010 yhteenvedossa. Tehdasalueen piste P1 kuuluu molempiin tarkkailuihin, joten siitä on pitoisuudet myös vuodelta 2011. Vuoden 2012 osalta on tehty kaikista kaivoista uraanimääritykset. Uraanimittausten tulokset on esitetty kuvassa 12. Uraanipitoisuudet olivat Puolivälin kaivossa 6,46 ja 5,24 µg/l ja Lahnasjärven metsästysmajan kaivossa molemmilla kierroksilla 11,7 µg/l. Muissa tarkkailupisteissä pitoisuudet olivat selvästi alempia (kuva 12). Esimerkiksi tehdasalueen pisteessä P1 pitoisuudet olivat 0,26-1,15 µg/l välillä sekä pisteessä P4 1,39 ja 0,94 µg/l. Puolivälin ja Lahnaslammen metsästysmajan näytteiden pitoisuudet johtuvat alueen kallioperästä (pegmatiittigraniitti).

13 Kuva 12 Uraanipitoisuudet tarkkailukaivoissa. Suomessa ei ole raja-arvoa uraanin enimmäispitoisuudelle juomavedessä. Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeellinen raja-arvo juomaveden uraanipitoisuudelle on 15 µg/l. Suomessa uraanin mediaaniarvo lähteissä ja lähdekaivoissa on 0,16 µg/l, moreenialueiden kuilukaivoissa 1,1 µg/l ja porakaivoissa 1,4 µg/l (Backman ym. 1999). Uraani on kallioperässä (erityisesti graniitissa) oleva radioaktiivinen alkuaine. Luonnon uraani on pääosin matala-aktiivista isotooppia U-238. Suomen kallioperän uraanipitoisuus vaihtelee paljon. Alueet, joissa uraanipitoisuus on suuri, sijaitsevat pääosin Etelä- Suomessa Salpausselän vyöhykkeellä ja Uudellamaalla. Uraani liukenee kallioperästä pohjaveteen. Suomen pehmeä hiilidioksidi- ja bikarbonaattipitoinen pohjavesi edistää uraanin liukenevuutta. Uraania on erityisesti porakaivovedessä, kun porattu reikä läpäisee uraanirikkaita kerroksia. Tavanomainen juomaveden uraanipitoisuus on alle 1 µg/litra. Sen sijaan paikkakunnilla, joiden kallioperässä on runsaasti uraania, porakaivoveden uraanipitoisuus vaihtelee tasolla 100-700 µg/l. Suurimmat todetut uraanipitoisuudet ovat 1500-1900 µg/l. (http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elinymparisto/vesi/kaivovesi/uraani). 2.3 Vesipinnat Vesipintoja ei ole voitu mitata näytteenoton yhteydessä kuin viidestä kaivosta, koska kaivot ovat pääosin porakaivoja tai mittaus ei ole muutoin ollut mahdollista. Vesipintahavainnot on esitetty kuvassa 13. Tehdasalueen P1 kaivossa vesipinta on selvästi syvimmällä maanpinnasta. Vesipintojen vaihtelu on pääosin ollut suurta. Syy suureen vesipintojen vaihteluun on normaaleissa vuodenaikaisvaihteluissa ja kaivoista tapahtuvissa vedenotoissa. Kaivostoiminnan vaikutukset kaivojen vesipintoihin eivät ole mahdollisia, koska esim. Kolmisopen läheisyydessä sijaitsevan Malmirannan kaivon läheisyydessä ei ole vielä toimintaa. Paavolan kaivo sijaitsee kaivosalueen itäpuolella, jonne Kuusilammen avo-

14 louhoksesta on matkaa noin 2,5 km, joten avolouhoksen vaikutus ei ole myöskään mahdollista. Kaivosalueen vesipintoja on tarkasteltu myös kallioporakaivojen tulosten yhteydessä (luku 3). Kuva 13 Vesipinnat kaivoissa kaivon kannesta tai yläreunasta mitattuna. 3 KALLIOPOHJAVEDEN TARKKAILUTULOKSET 3.1 Fysikaalis-kemiallinen laatu Analyysitulokset on toimitettu eri osapuolille niiden valmistuttua, joten niitä ei enää tässä raportissa esitetä. Kaikki tulokset on kuitenkin esitetty kootusti liitteenä 1 olevissa taulukoissa, osa myös kuvina tekstin yhteydessä. Liitteen taulukoista ilmenee myös kallioperän laatu kunkin pisteen alueella. Pisteet sijaitsevat arkeeisen kallioperän alueella lukuun ottamatta pisteitä P5 ja P6, joista edellinen sijaitsee metadiabaasin ja jälkimmäinen mustaliuskeen alueella. Kalliopohjavedestä otettiin myös ylimääräisiä näytteitä neljästä pisteestä (P1, P7, P8 ja P9) kipsisakka-altaan vuodon vuoksi marraskuussa 2012. Pisteestä P3 putki on hävinnyt ja pisteestä P9 ei ole saatu näytteitä kaikilla kierroksilla. Kallioporakaivojen veden ph-arvot vaihtelivat välillä 4,2 7,9 (kuva 14). Vesi oli selvästi emäksisen puolella pisteessä P6. Happaminta vesi oli tehdasalueen pisteessä P1 ja arvot olivat siinä myös edelleen lievästi alentuneet. Muissa pisteissä ei ole havaittavissa selvää muutosta vaikkakin vaihtelua eri mittauskertojen välillä. Suomessa ph:n mediaaniarvo porakaivoissa on 7,6 (Backman ym. 1999). Sähkönjohtavuuden arvot vaihtelivat 2,9-148,4 ms/m välillä. Suurimmat arvot havaittiin tehdasalueen pisteessä P1 ja pisteessä P7. Syksyn kierroksella arvot olivat molemmissa pisteissä selvästi alentuneet (kuva 14). Muilta osin muutokset ovat vähäisempiä aikaisempaan verrattuna. Piste P7 sijaitsee primääriliuotuskasan länsipuolella. Esimerkiksi talousvesinormi (laatusuositus) sähkönjohtavuudelle on 250 ms/m, joten siihen verrattuna arvot eivät ole vielä korkeita. Suomessa sähkönjohtavuuden mediaaniarvo porakaivoissa on 25,2 ms/m (Backman ym. 1999).

15 Kuva 14 Fysikaalis-kemiallisia laatuominaisuuksia kallioporakaivoissa. Kloridipitoisuudet olivat tasoa 0,28-8,8 mg/l. Suurin arvo oli pisteessä P7. Arvot ovat alhaisia. Esimerkiksi talousvesinormi (laatusuositus) kloridille on 250 mg/l. Suomessa kloridin mediaaniarvo on porakaivoissa 8,8 mg/l (Backman ym. 1999). Sulfaattipitoisuudet olivat 8,7-370 mg/l välillä (kuva 14). Suurin pitoisuus oli tehdasalueen pisteessä P1. Muissa pisteissä pitoisuudet olivat selvästi alempia. Pisteissä P1 ja P7 pitoisuuksissa on ollut enemmän vaihtelua. Talousvesinormi (laatusuositus) sulfaatille on 250 mg/l, joten siihen verrattuna pisteen P1 arvo ylittää talousvesinormin, muilta osin talousvesinormi alittuu. Suomessa sulfaatin mediaaniarvo porakaivoissa on 15,6 mg/l (Backman ym. 1999). Nitraattityppipitoisuudet olivat vuonna 2012 välillä <22-11000 µg/l. Pitoisuus oli edelleen korkein tehdasalueen pisteessä P1, mutta pääosin vuoden 2011 tasolla. Vuonna 2010 arvot olivat selvästi korkeampia (kuva 12). Myös muissa pisteissä muutokset olivat vähäisiä vuonna 2012. Ammoniumtyppipitoisuudet vaihtelivat välillä 37-160 µg/l

16 lukuun ottamatta pistettä P7, jossa arvo oli syyskuussa 86000 µg/l ja marraskuussa 980 µg/l (kuva 14). Talousvesinormi nitraattitypelle on 11 000 µg/l ja ammoniumtypelle 500 µg/l. Siten nitraattitypen osalta talousvesinormi ylittyy vain pisteessä P1 ja ammoniumtypen osalta pisteessä P7. Typen olomuodon määrää happipitoisuus. Hapettomissa olosuhteissa typpi on pääosin ammoniummuodossa. Suomessa nitraatin (NO 3 ) mediaaniarvo porakaivoissa on 200 µg/l (Backman ym. 1999). Happipitoisuudet vaihtelivat välillä <0,2-11,5 mg/l. Paras happitilanne oli pisteessä P9 ja huonoin (hapeton) tilanne oli pisteessä P7. Happitilanne on pääosassa pisteitä parantunut etenkin marraskuussa. Hapetus-pelkistys-potentiaali eli redox-potentiaali vaihteli välillä -33...+371 mv (kuva 14). Redox-potentiaali on ollut alhaisin pisteessä P7 ja suurin tehdasalueen pisteessä P1 (putki P3 tuhoutunut kesällä 2011, ei tuloksia 2012). Redox-potentiaalin arvoissa oli myös vuonna 2012 suurta vaihtelua. Pisteessä P7 arvot ovat olleet pääosin laskusuunnassa. Redox-potentiaali kuvaa hapetus- ja pelkistyskykyä. Mitä korkeampi arvo on, sitä hapettavammat olosuhteet. Vastaavasti negatiiviset arvot kertovat pelkistävistä olosuhteista. Sameusarvot vaihtelivat 0,41-660 FTU välillä. Suurin arvo oli edelleen pisteessä P7. Sameus johtuu usein savesta, raudasta tai kolloidisista yhdisteistä. Todennäköinen aiheuttaja on rauta. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) arvot vaihtelivat välillä <0,5-15 mg/l. Suurin arvo oli pisteessä P7, mutta myös pisteen P1 ja P9 arvot olivat koholla. Esimerkiksi talousvesinormi (laatusuositus) COD Mn -arvolle on 5 mg/l, joten se ylittyy pisteiden P1, P7 ja P9 osalta. Fluoridiarvot vaihtelivat välillä <0,1 7 mg/l. Korkein arvo havaittiin pisteessä P7 syyskuun kierroksella, mutta marraskuussa siinäkin arvo oli alle analyysitarkkuusrajan. Talousvesinormi fluoridille on 1,5 mg/l, joten se ylittyi pisteessä P7. Suomessa fluoridin mediaaniarvo porakaivoissa on 0,5 mg/l (Backman ym. 1999). 3.2 Alkuaineet (metallit) Alumiinipitoisuudet olivat välillä <1-36 µg/l lukuun ottamatta tehdasalueen pistettä P1, jossa pitoisuus oli enimmillään 2690 µg/l ja pistettä P9, jossa pitoisuus oli 360 µg/l. Pisteessä P1 arvot olivat kohonneet edellisvuodesta (596 µg/l), mutta pisteessä P9 alentunut (604 µg/l). Esimerkiksi talousvesinormi (laatusuositus) alumiinille on 200 µg/l, joten se ylittyi pisteissä P1 ja P9. Suomessa alumiinin mediaaniarvo porakaivoissa on 3 µg/l (Backman ym. 1999). Nikkelipitoisuudet olivat pääosin alhaisia lukuun ottamatta pistettä P1, jossa pitoisuudet olivat edelleen kohonneet, mutta syksyn kierroksilla selvästi taas alentuneet (kuva 13). Muissa pisteissä pitoisuudet olivat välillä 1,01-52,2 µg/l. Talousvesinormi nikkelille on 20 µg/l, joten se ylittyi P1 pisteen lisäksi pisteissä P7, P8 ja P9. Suomessa nikkelin mediaaniarvo porakaivoissa on 0,4 µg/l (Backman ym. 1999).

17 Sinkkipitoisuus oli edelleen koholla pisteessä P1, mutta myös siinä syksyn kierroksilla pitoisuus oli selvästi alentunut (kuva 15). Myös pisteessä P9 pitoisuus oli lievästi koholla, vaikka pitoisuus oli alentunut vuodesta 2011. Sinkkipitoisuudelle ei ole viitearvoja. Pisteen P1 pitoisuus (max. 5580 µg/l) on selvästi koholla verrattuna esimerkiksi aikaisempaa talousvesinormiin (3000 µg/l). Luonnonvesien arvot ovat kuitenkin alempia. Esimerkiksi Suomessa sinkin mediaaniarvo porakaivoissa on 18,7 µg/l (Backman ym. 1999). Rautapitoisuudet olivat pisteessä P7 edelleen omalla, selvästi muita korkeammalla tasollaan (kuva 15). Muissa pisteissä pitoisuustaso oli selvästi alempi. Esimerkiksi tehdasalueen pisteessä P1 rautapitoisuus oli enimmillään 1130 µg/l. Mangaanipitoisuus oli pisteessä P1 edelleen omalla selvästi korkeammalla tasollaan, mutta pitoisuus oli myös siinä laskenut loppuvuodesta. Pisteissä P7 ja P8 on havaittavissa lievää kohoamista. Muissa pisteissä muutokset ovat olleet vähäisiä. Raudan talousvesinormi (laatusuositus) on 200 µg/l ja mangaanin 50 µg/l, joten ne ylittyvät useissa pisteissä. Suomessa raudan mediaaniarvo porakaivoissa on 50 µg/l ja mangaanin 33,2 µg/l (Backman ym. 1999). Kuten jo aiemmin on todettu vaikuttavat hapetus-pelkistysolosuhteet raudan ja mangaanin pitoisuuksiin. Esimerkiksi pisteessä P7 vesi oli hapetonta ja redox-arvo oli negatiivinen, joten rautaa- ja mangaania liukenee pohjaveteen. Arseenin pitoisuudet olivat hyvin alhaiset, tasoa <0,05-0,63 µg/l ja elohopean pitoisuudet olivat alle analyysitarkkuusrajan (<0,05 µg/l). Kobolttipitoisuudet olivat tasoa 0,13-102 µg/l ja kuparipitoisuudet tasoa 0,15-999 µg/l. Koboltille ei ole annettu viitearvoa, kuparin talousvesinormi on 2000 µg/l. Suomessa koboltin mediaaniarvo porakaivoissa on 0,05µg/l ja kuparin 4,7 µg/l (Backman ym. 1999). Natriumpitoisuus vaihteli välillä 600-10400 µg/l lukuun ottamatta pistettä P1, jossa pitoisuus oli selvästi korkeampi, enimmillään 99 200 µg/l. Vuonna 2011 pisteen P1 natriumpitoisuus oli enimmillään 66 600 µg/l. Talousvesinormi (laatusuositus) natriumille on 200 000 µg/l, joten se alittuu kaikissa näytteissä. Suomessa natriumin mediaaniarvo porakaivoissa on 16300 µg/l (Backman ym. 1999). Kaliumpitoisuudet olivat välillä 1040 15600 µg/l. Suurin pitoisuus oli pisteessä P7. Kalsiumpitoisuudet vaihtelivat välillä 1770-83000 µg/l ja magnesiumpitoisuudet 710 65000 µg/l. Suurimmat pitoisuudet olivat pääosin pisteessä P1, pisteessä P7 kaliumin osalta. Esimerkiksi talousvesiasetuksessa ei ole annettu viitearvoja em. alkuaineille. Suomessa kaliumin mediaaniarvo porakaivoissa on 2500 µg/l, kalsiumin 20500 µg/l ja magnesiumin 5600 µg/l (Backman ym. 1999). Uraanipitoisuudet vaihtelivat välillä <0,01 1,15 µg/l. Pisteen P6 arvo on alentunut aikaisemmasta vuodesta, muilta osin ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia (kuva 13). Pitoisuudet ovat pieniä. Suomessa ei ole raja-arvoa uraanin enimmäispitoisuudelle juomavedessä. Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeellinen raja-arvo juomaveden uraanipitoisuudelle on 15 µg/l. Suomessa uraanin mediaaniarvo porakaivoissa on 1,4 µg/l (Backman ym. 1999). Yleistietoa uraanista on esitetty edellä kohdassa 2.2.

18 Kuva 15 Alkuaineiden pitoisuuksia kallioporakaivoissa. 3.3 Vesipinnat Pinnan korkeutta tarkkaillaan neljä kertaa vuodessa viidessä kohteessa, joista kolme on eri kohdetta kuin laadun seuranta. Putki P3 on tuhoutunut. Vesipintahavaintoja vuodelta 2012 on yhteensä yhdeksästä pohjavesiputkesta. Niiden tulokset on esitetty taulukossa 4. Putkille mitattiin korkeudet vuoden 2011 helmi-maaliskuun vaihteessa. Taulukossa 4 on esitetty myös havaintopisteiden korkeustiedot. Kahden putken (P1, P11) osalta korkeudet ovat vielä tarkistamatta. Vesipinnoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan lukuun ottamatta pistettä P7, jossa vesipinta oli selvästi korkeammalla tasolla marraskuussa (kuva 16). Putkessa P6 vesipinnan vaihtelu oli noin 1,3 m ja putkessa P7 noin 2,6 m. Putken P9 vesipinnan korkeampi taso johtunee siitä, että putki oli poikki maantasosta ja siten näennäisesti vesi pinta olisi ylemmällä tasolla kun mitta on aiemmin otettu putken päästä. Pisteessä P12 vesi on paineellista (ei vesipinnan vaihtelua). Putki P3 oli tuhoutunut toukokuun 2011 mittauskierroksen jälkeen.

19 Vesipintojen perusteella kalliopohjaveden virtaussuunta on primäärikasojen alueella lounaan suuntaan, Kuusilammen louhoksella idän suuntaan ja sekundäärivaiheen liuotusalueen itä-koillispuolella luoteen suuntaan. Taulukko 4 Kalliopohjaveden korkeudet vuonna 2012 (N60). P1 korjattu kesäkuun näytteenottoon. Pvm. P1 P3 P5 P6 P7 P8 P9 P10 P11 P12 Pp/Mp/Kp 222,47 212,86 240,90 211,68 210,57 217,11 222,29 237,22 236,20 212,41 18.1.2012 239,05 205,63 207,07 213,81 21.3.2012 205,18 236,70 28.6.2012 239,24 206,49 236,74 232,43 212,36 5.9.2012 239,20 205,78 207,72 214,26 27.9.2012 239,28 205,74 236,86 232,44 212,36 19.11.2012 209,64? 214,63 220,19 20.12.2012 239,04 205,98 237,21 232,40 212,37 Pp= putken pää Kk= kaivon kansi Mp= maanpinta Kp= kallion pinta Kuva 16 Kalliopohjaveden korkeuksia vuonna 2010-2012. 4 YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPITEET Vuoden 2012 tarkkailutulosten perusteella pohjaveden pitoisuudet olivat pääosin aikaisemmalla tasolla, mutta tehdasalueen pisteessä P1 ja primääriliuotuskasan länsipuolen pisteessä P7 havaittiin osin myös aikaisemmista vuosista kohonneita pitoisuuksia. Pisteen P1 pitoisuudet olivat kuitenkin syksyn kierroksella selvästi alempia kuin keväällä (Tehdasalueen putki korjattiin kesäkuussa). Kaivosalueen ulkopuolisissa pohjaveden tarkkailupisteissä ei ole havaittavissa kaivostoiminnan vaikutuksia. Kipsisakka-altaan vuoto (marraskuu 2012) ei näy mitenkään vuoden 2012 tarkkailutuloksissa. Kipsisakkaaltaalta ei ole hydraulista yhteyttä tarkkailupisteiden alueille. Pohjaveden korkeuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia v. 2012.

20 Fysikaalis-kemiallisista parametrit. Suurin nitraattityppipitoisuus havaittiin tehdasalueen pisteessä P1 kevään kierroksella (11 000 µg/l). Tasaisen kohonneita pitoisuuksia havaittiin edelleen Lahnasjärven metsästysmajan ja Puolivälin kaivoissa. Talousvesinormi nitraattitypelle on 11 000 µg/l, joten se ylittyi vain tehdasalueen pisteessä P1 kevään kierroksella. Typpi oli pääosin nitraattimuodossa. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat pieniä lukuun ottamatta primääriliuotuskasan länsipuolen pistettä P7 syyskuun kierroksella (86 000 µg/l), mutta siinäkin pitoisuus oli alentunut marraskuussa tavanomaiselle tasolleen (980 µg/l). Nitriittityppipitoisuudet olivat pääosin alle analyysitarkkuusrajan. Pohjaveden yleistä laatua kuvaavan sähkönjohtavuuden arvoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia lukuun ottamatta tehdasalueen pistettä P1 ja primääriliuotuskasan länsipuolen pistettä P7, joissa arvot kohosivat, mutta syksyllä jälleen laskivat. Arvot eivät kuitenkaan vielä ole korkeita, sillä korkeinkin arvo (max. 148,4 ms/m) alittaa esimerkiksi talousvesinormin 250 ms/m. Sulfaattipitoisuus oli edelleen korkein tehdasalueen pisteessä P1 (max. 370 mg/l), myös primääriliuotusalueen länsipuolen pisteessä P7 havaittiin myös kohonneita pitoisuuksia (max. 130 mg/l). Marraskuussa oli molemmissa pisteissä havaittavissa lievää kohoamista, muissa pisteissä muutokset olivat vähäisempiä. Sulfaatin talousvesinormi on 250 mg/l, joten se ylittyi vain pisteessä P1. Veden ph-arvoissa (ph 4,5-7,9) ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia lukuun ottamatta tehdasalueen pistettä P1, jossa havaittiin edelleen lievää alentumista. Talousveden laatusuositusten (STM 461/2000) mukainen ph-arvo tulisi olla välillä 6,5-9,5. Siihen verrattuna osassa pisteitä normi ei täyttynyt. Pohjaveden happamuuden arvot riippuvat suuresti paikallisista geologista tekijöistä. Metallien osalta muutokset aikaisempaan vuoteen olivat merkittäviä lähinnä tehdasalueen pisteen P1 osalta. Siinäkin syksyn kierroksilla pitoisuustaso oli alempi kuin keväällä. Suurin nikkelipitoisuus oli edelleen tehdasalueen pisteessä P1, pitoisuus oli myös kohonnut (max. 2510 µg/l), mutta syksyn kierroksilla jälleen alentunut (1260 µg/l). Nikkelin talousvesinormi 20 µg/l ylittyi tehdasalueen pisteen P1 lisäksi pisteissä P7 ja P9 sekä muutamassa talousvesikaivossa. Talousvesikaivojen pitoisuuksissa ei kuitenkaan ole tapahtunut muutoksia aikaisempaan. Sinkin osalta oli havaittavissa samanlainen muutos eli tehdasalueen pisteessä P1 sinkkipitoisuus oli enimmillään keväällä (5580 µg/l) ja selvästi alempi syksyllä (1350 µg/l). Muissa pisteissä pitoisuustaso oli selvästi alempi (max. 182 µg/l). Talousveden sinkkipitoisuudelle ei ole asetettu raja-arvoa. Aikaisemman asetuksen (STM74/1994) mukainen raja-arvo sinkille oli 3000 µg/l (STM 461/2000). Rautapitoisuudet olivat pisteessä P7 edelleen omalla, selvästi muita korkeammalla tasollaan (max. 49700 mg/l). Muissa pisteissä pitoisuustaso oli selvästi alempi, esimerkiksi tehdasalueen pisteessä P1 pitoisuus oli enimmillään (1130 µg/l). Härkösen kaivossa pitoisuus oli v. 2012 edelleen kohonnut (max 21100 µg/l), kaivo ei ole kuitenkaan käytössä. Mangaanin osalta pitoisuus on pisteessä P1 edelleen omalla selvästi korkeammalla tasollaan (max. 26 300 µg/l) ja pitoisuus oli myös lievästi kohonnut edellisvuodesta. Myös pisteissä P7 ja P8 on havaittavissa lievää kohoamista. Muissa pisteissä muutokset olivat vähäisiä. Raudan osalta talousvesinormi (laatusuositus) 200 µg/l ja mangaanin osalta 50 µg/l, joten ne ylittyvät useissa pisteissä. Hapetus-pelkistys -olosuhteet vaikuttavat raudan ja mangaanin pitoisuuksiin. Esimerkiksi pisteessä P7 vesi oli hapetonta ja

21 redox-arvo oli negatiivinen. Kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet talousvesikaivoissa johtuvat paikallista geologista tekijöistä (esim. vedessä huono happitilanne). Uraanipitoisuudet määritettiin vuonna 2012 sekä talousvesikaivoista että kallioporakaivoista. Suurin pitoisuus oli Lahnasjärven metsästysmajan kaivossa (11,7 µg/l), myös Puolivälin kaivossa pitoisuus oli selvästi korkeampi (max. 6,46 µg/l) kuin muissa pisteissä. Esimerkiksi tehdasalueen pisteessä P1 pitoisuus oli enimmillään 1,15 µg/l. Pitoisuudet ovat alhaisia eikä niissä ole havaittavissa merkittäviä muutoksia. Puolivälin ja Lahnaslammen metsästysmajan pitoisuudet johtuvat alueen kallioperästä (pegmatiittigraniitti). Suomessa ei ole viitearvoa uraanin enimmäispitoisuudelle juomavedessä. Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeellinen raja-arvo juomaveden uraanipitoisuudelle on 15 µg/l. Esimerkiksi Suomessa paikkakunnilla, joiden kallioperässä on runsaasti uraania, porakaivoveden uraanipitoisuus vaihtelee tasolla 100 700 µg/l. Vesipintojen korkeutta tarkkaillaan neljä kertaa vuodessa kymmenessä kohteessa. Lisäksi vesipintoja havainnoidaan näytteenoton yhteydessä niistä talousvesikaivoista, joista se on mahdollista. Vesipinnoissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan. Jatkotoimenpiteet Pohjavesitarkkailua tulee jatkaa toistaiseksi nykyisen ohjelman ja siihen kipsisakkaaltaan vuodon seurauksena tulleiden täydennysten mukaisesti seuraavassa esitetyin muutoksin: - sulfaatin määritys olisi hyvä lisätä talousvesikaivojen analyysiohjelmaan - arseenin, antimonin, elohopean, kromin, lyijyn, seleenin ja vanadiinin (As, Sb, Hg, Cr, Pb, Se, V) määritysten tarpeellisuutta kannattaa harkita. Perusteena sulfaatin lisääminen ohjelmaan on rikin ja sen yhdisteiden keskeinen asema kaivoksen prosessissa. Edellä mainittujen metallien poistaminen ohjelmasta on perusteltua, koska niiden pitoisuudet ovat olleet hyvin pieniä/alle analyysitarkkuusrajojen eikä niitä alueen kiviaineksessa esiinny korkeina pitoisuuksina. Tuhoutunut putki P3 tulee korvata uudella putkella ja maan tasolta katkennut putki P9 korjata. Lisäksi tarkkailuputket tulee suojata/merkitä niin, että ne löytyvät myös talvella eivätkä jää lumikasojen alle.

22 5 VIITTEET Backman, B. Lahermo, P., Väisänen, U., Paukola, T., Juntunen, R., Karhu, J., Pullinen, A., Rainio, H. ja Tanskanen, H. 1999. Geologian ja ihmisen toiminnan vaikutus pohjaveteen. Seurantatutkimuksen tulokset vuosilta 1969-1996. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 147-261 s. Johansson, P. & Kujansuu, R. 2005 (toim.). Pohjois-Suomen maaperä. Maaperäkarttojen 1:400000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. Lahermo, P., Väänänen, P., Tarvainen, T. & Salminen, R. 1996. Suomen Geokemian Atlas, osa 3: Ympäristögeokemia purovedet ja sedimentit. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. Lahermo, P.,Tarvainen, T., Hatakka, T., Backman, B., Juntunen, R.,Kortelainen, N., Lakomaa, T., Nikkarinen, M., Vesterbacka, P.,Väisänen, U. & Suomela, P. 2002. Tuhat kaivoa - Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999. Summary: One thousand wells the physical-chemical quality of Finnish well waters in 1999. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti Geological Survey. Loukola-Ruskeeniemi, K. 1995. Origin of the Talvivaara black-shale-hosted Ni-Cu-Zn deposit, eastern Finland. In: Autio, S. (ed.) Geological Survey of Finland, Current Research 1993-1994. Geological Survey of Finland. Special Paper 20, 31-46. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2000. Soveltamisopas talousvesiasetukseen 461/2000. Suomen kuntaliitto.

Liite 1.1 Talvivaara Sotkamo Oy Pohjavesitarkkailu 2012, kalliopohjavesi ja talousvesikaivot Analyysitulokset Nab Labs Oy Pvm. Kallioperän Kaivo- Redox Happi ph Sähkönj. Alkaliteetti Väri Sameus Kovuus NH4-N NO2-N NO3-N CODMn KMnO4-luku CO2 Fluoridi Kloridi SO4 Näytetunnus: laatu tyyppi mv mg/l ms/m mmol/l mg/l Pt FTU mmol/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l STM 461/2000 - - 6,5-9,5 250 - (<15)** (<4)** - 500 150 11000 5 (12)** - 1,5 250 250 Lähteet ja lähdekaivot* 6,4 7 0,3 <5 1,2 1000 3,6 20 0,09 2,1 7,6 Moreeni, kuilukaivot* 6,5 16,8 0,76 10 3,2 2900 6,6 40 0,15 4,9 14,3 Porakaivot* 7,6 7,8 1,7 <5 4,2 200 3,2 15 0,5 8,8 15,6 18.1.2012 P1 (= Tehdasalue P1) Arkeeinen porakaivo 18.1.2012 P3 (putki hävinnyt) Arkeeinen porakaivo 18.1.2012 P5 Metadiabaasi porakaivo 90 6,3 34,7 120 18.1.2012 P6 Mustaliuske porakaivo 150 7,9 24,6 6,1 18.1.2012 P7 Arkeeinen porakaivo 63 6 58,6 660 18.1.2012 P8 Arkeeinen porakaivo 153 6,5 9 28 18.1.2011 P9 (kuiva tai tukossa?) Arkeeinen porakaivo 5.9.2012 P1 (= Tehdasalue P1) Arkeeinen porakaivo 248 3,6 4,6 74,5 6,2 110 4 100 7,2 28 0,49 1,9 350 5.9.2012 P3 (putki hävinnyt) Arkeeinen porakaivo 5.9.2012 P5 Metadiabaasi porakaivo 115 0,6 6,9 23,1 78 160 100 0,54 2,1 0,18 0,28 84 5.9.2012 P6 Mustaliuske porakaivo 210 6 7,9 23,5 1,1 51 2 100 < 0,5 < 2 0,17 1,5 32 5.9.2012 P7 Arkeeinen porakaivo 55 < 0,2 7,1 77,7 120 86000 24 15 17 7 8,8 100 5.9.2012 P8 Arkeeinen porakaivo 230 0,9 6,5 15,3 2,6 110 720 1,8 7,2 0,11 0,89 8,7 5.9.2012 P9 (putki hävinnyt?) Arkeeinen porakaivo 19.11.2012 P1 (= Tehdasalue P1) Arkeeinen porakaivo 371 8,2 4,5 73,1 0,88 77 3 900 7,1 28 0,32 1,9 370 19.11.2012 P3 (putki hävinnyt) Arkeeinen porakaivo 19.11.2012 P5 Metadiabaasi porakaivo 19.11.2012 P6 Mustaliuske porakaivo 19.11.2012 P7 Arkeeinen porakaivo -33 < 0,2 6,5 42,9 240 980 < 22 5,1 20 < 0,1 1,1 130 19.11.2012 P8 Arkeeinen porakaivo 110 2,6 6,2 15,5 150 37 62 3 12 < 0,1 1,1 5,6 19.11.2012 P9 (rikki maan tasalta) Arkeeinen porakaivo 248 11,5 5,5 2,9 20 150 410 9,2 32 < 0,1 0,57 7 20.3.2012 Taattola Kvartsiitti porakaivo 8,1 7 19,1 1,5 < 5 < 0,25 0,89 14 < 7 810 2,2 17 20.3.2012 Paavola Mustaliuske kuilukaivo 9,5 6,3 7,7 0,26 < 5 0,29 0,31 14 < 7 4700 4,1 13 21.3.2012 Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo 8,8 6,9 8,86 0,5 15 1,3 0,29 34 < 7 140 33 15 21.3.2012 Lampila Kiilleliuske kuilukaivo 2,3 7,7 17,07 1,4 20 1,1 0,68 11 < 7 550 17 9 12.6.2012 Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo 5,9 6,2 11,12 0,44 20 0,68 0,38 8 < 7 6100 20 12.6.2012 Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo 21.3.2012 Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo 5,2 8,1 20 1,8 < 5 < 0,25 0,83 15 < 7 1400 < 2 3 12.6.2012 Hakoranta Mustaliuske porakaivo 1,2 7,6 10,23 0,57 15 3,8 0,4 40 32 28 2,4 3 21.3.2012 Härkönen Mustaliuske porakaivo < 0,2 6,8 21,1 0,34 5 66 0,59 42 < 7 < 22 6,5 41 21.3.2012 Puoliväli Arkeeinen porakaivo 6 7,2 15,07 0,65 < 5 < 0,25 0,47 18 < 7 8600 < 2 26 12.6.2012 Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo 1,7 4,2 148,4 < 0,02 10 0,41 0,2 110 92 11000 11 70 21.3.2012 Pappila Arkeeinen hetekaivo 8 6,7 4,85 0,26 < 5 1,3 0,17 22 < 7 4700 2,4 21 20.3.2012 Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo 1,1 6,5 16,8 1,3 < 5 < 0,25 0,55 74 27 1300 8,1 35 21.3.2012 Lahnasj. mets.maja Arkeeinen porakaivo 7,1 7,1 8,12 0,37 < 5 < 0,25 0,19 22 < 7 9300 < 2 11 5.9.2012 Taattola Kvartsiitti porakaivo 7,6 7 19,09 1,5 < 5 < 0,25 0,94 42 < 7 1400 < 2 13 5.9.2012 Paavola Mustaliuske kuilukaivo 9,1 5,8 6,42 0,14 < 5 0,39 0,28 28 < 7 7700 2,2 22 5.9.2012 Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo 3,3 6,8 16,82 1,2 10 0,74 0,78 11 < 7 90 7,6 15 5.9.2012 Lampila Kiilleliuske kuilukaivo 4,3 6,3 11,26 0,69 10 0,34 0,56 12 < 7 580 12 32 5.9.2012 Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo 5,4 6,7 12,91 0,66 25 0,63 0,56 45 < 7 540 23 13 5.9.2012 Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo 5.9.2012 Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo 6,2 7,6 17,64 1,5 < 5 < 0,25 0,8 < 7 < 7 2100 < 2 4 5.9.2012 Hakoranta Mustaliuske porakaivo 3,5 6,3 9,36 0,25 < 5 1,2 0,42 < 7 < 7 110 2,4 13 5.9.2012 Härkönen Mustaliuske porakaivo < 0,2 6,4 22,1 0,53 5 56 0,99 49 < 7 < 22 4,5 32 5.9.2012 Puoliväli Arkeeinen porakaivo 8,4 6,6 13,66 0,56 < 5 < 0,25 0,5 16 < 7 8700 < 2 13 5.9.2012 Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo 3,6 4,6 74,5 < 0,02 90 6,2 1,18 78 < 7 4000 28 36 5.9.2012 Pappila Arkeeinen hetekaivo 8,7 6,3 4,57 0,22 < 5 < 0,25 0,27 7 < 7 3600 < 2 12 12.9.2012 Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo 1,3 6,6 17,83 1,4 < 5 < 0,25 0,74 24 < 7 950 8,6 32 5.9.2012 Lahnasj. mets.maja Arkeeinen porakaivo 7,9 6,5 7,44 0,33 < 5 0,3 0,27 8 < 7 9000 < 2 8 19.11.2012 Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo 3,5 6,9 16,1 1,2 < 5 1,4 0,68 11 < 7 89 6,2 14 19.11.2012 Härkönen Mustaliuske porakaivo < 0,2 6,6 22,2 0,61 35 64 1,06 57 < 7 < 22 7,2 37 19.11.2012 Pappila Arkeeinen hetekaivo 8,8 6,1 4,05 0,21 < 5 < 0,25 0,21 < 7 < 7 2300 < 2 16 19.11.2012 Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo 1 6,6 17,23 1,4 < 5 < 0,25 0,66 35 < 7 1100 7,3 33 *) Backman ym. 1999, **) Aikaisemman talousvesiasetuksen 74/1994 mukainen viitearvo.

Pvm. Kallioperän Kaivo- Al Sb As Hg Cd K Ca Co Cr Cu Pb Mg Mn Na Ni Fe Se Zn V U Näytetunnus: laatu tyyppi µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l STM 461/2000 200 5 10 1 5 - - - 50 2000 10-50 200000 20 200 10 (3000)** - - Lähteet ja lähdekaivot* 21,2 0,03 0,13 0,03 1000 6100 0,09 0,3 0,82 1600 5,8 2900 0,5 <30 <0,5 4,8 0,2 0,16 Moreeni, kuilukaivot* 80,8 0,05 0,26 0,06 3100 16600 0,18 0,33 3,3 0,13 3500 11,5 6000 1,4 60 <0,5 19,2 0,31 1,1 Porakaivot* 3 0,03 0,79 <0,02 2500 20500 0,05 <0,02 4,7 0,14 5600 33,7 16300 0,4 50 <0,5 18,7 0,19 1,4 18.1.2012 P1 (= Tehdasalue P1) Arkeeinen porakaivo 18.1.2012 P3 Arkeeinen porakaivo 18.1.2012 P5 Metadiabaasi porakaivo 33 <0,05 4,88 0,81 1 120 1,54 2 070 6,22 18.1.2012 P6 Mustaliuske porakaivo 16,8 <0,05 0,13 2,65 40 1,28 30 5,55 18.1.2012 P7 Arkeeinen porakaivo 26,9 0,06 2,81 1,27 1 870 23,6 27 700 14 18.1.2012 P8 Arkeeinen porakaivo 36 0,08 1,47 4,17 680 2,31 40 17,3 18.1.2011 P9 Arkeeinen porakaivo 5.9.2012 P1 (= Tehdasalue P1) Arkeeinen porakaivo 2 230 0,32 < 0,05 3560 39100 34 26,1 30600 12 100 44700 1 170 440 1 360 0,26 5.9.2012 P3 (putki hävinnyt) Arkeeinen porakaivo 5.9.2012 P5 Metadiabaasi porakaivo <1 <0,05 < 0,05 12800 14400 2,18 0,26 7660 460 5300 1,41 100 1,26 <0,01 5.9.2012 P6 Mustaliuske porakaivo 5,6 <0,05 < 0,05 6250 37300 0,05 1,12 1570 6,27 2260 1,01 <30 2,07 0,28 5.9.2012 P7 Arkeeinen porakaivo 1,8 0,09 < 0,05 15600 18600 1,71 0,36 6030 1 470 10400 44,4 3 580 4,22 <0,01 5.9.2012 P8 Arkeeinen porakaivo 7,94 0,37 < 0,05 3320 11800 6,29 1,69 6490 1 710 3020 24,1 1 490 19,1 0,15 5.9.2012 P9 Arkeeinen porakaivo 19.11.2012 P1 (= Tehdasalue P1) Arkeeinen porakaivo 2 690 0,63 < 0,1 3790 39300 41 54,7 32100 12 300 46900 1 260 400 1 350 0,33 19.11.2012 P3 (putki hävinnyt) Arkeeinen porakaivo 19.11.2012 P5 Metadiabaasi porakaivo 19.11.2012 P6 Mustaliuske porakaivo 19.11.2012 P7 Arkeeinen porakaivo <30 <0,05 < 0,1 6050 42600 4,7 0,15 8320 3 380 5040 52,2 49 700 26,5 <0,01 19.11.2012 P8 Arkeeinen porakaivo <30 0,17 < 0,1 3670 13000 8,4 4 7510 2 260 2960 25,2 180 28,4 0,16 19.11.2012 P9 (rikki maan tasalta) Arkeeinen porakaivo 360 0,14 < 0,1 1040 1770 2,1 17,4 710 66 600 33,1 240 182 0,43 20.3.2012 Taattola Kvartsiitti porakaivo <15 <10 <10 <2 1340 32200 <3 <10 62,4 <10 2140 <5 2090 6,3 37,2 <8 61 <6 0,14 20.3.2012 Paavola Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 <2 1660 9360 <3 <10 <10 <10 900 6,6 1630 35,6 <15 <8 119 <6 0,02 21.3.2012 Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 <2 1050 10600 <3 <10 <10 <10 850 38,3 2970 9,5 378 <8 32,5 <6 0,04 21.3.2012 Lampila Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 <2 1830 27100 <3 <10 <10 <10 780 29 2240 7,9 484 <8 38,4 <6 0,23 12.6.2012 Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo <15 <10 <0,01 <2 3890 12100 3,1 <10 13,9 <5 1710 50,1 1070 35,2 65,3 <5 142 <6 0,05 12.6.2012 Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo 21.3.2012 Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 <2 3150 26900 <3 <10 <10 <10 3730 <5 2800 <5 34 <8 18,1 <6 0,4 12.6.2012 Hakoranta Mustaliuske porakaivo <15 <10 <0,01 <2 1220 12300 <3 <10 11,8 <5 2510 42,4 2490 <5 1730 <5 27,9 <6 0,08 21.3.2012 Härkönen Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 <2 2530 11500 <3 <10 <10 <10 5310 173 9430 <5 12300 <8 34,5 <0,01 0 21.3.2012 Puoliväli Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 <2 1720 7170 <3 <10 96,1 <10 6910 <5 5270 <5 <15 <8 111 <6 6,46 12.6.2012 Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <0,01 37,4 11900 83600 102 <10 999 <5 65000 26300 99200 2510 439 <5 5580 <6 1,15 21.3.2012 Pappila Arkeeinen hetekaivo <15 <10 <10 <2 1310 3580 <3 <10 <10 <10 1620 18,2 1640 <5 518 <8 24,8 <6 0,05 20.3.2012 Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 <2 3680 9180 <3 <10 <10 <10 8060 257 8430 <5 <15 <8 21,9 <6 1,39 21.3.2012 Lahnasj. mets.maja Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 <2 840 2440 <3 <10 <10 <10 2880 <5 5100 <5 <15 <8 64,41 <6 11,7 5.9.2012 Taattola Kvartsiitti porakaivo <15 <10 <10 <2 1270 34500 <3 <10 83,4 <5 2110 <5 2080 6,8 22,3 <8 72,3 <6 0,11 5.9.2012 Paavola Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 <2 950 6340 <3 <10 <10 <5 1050 32,5 1050 33,8 9,3 <8 139 <6 0,04 5.9.2012 Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo <15 <10 <10 <2 1920 24800 <3 <10 15,3 <5 1060 33,9 3960 <5 208 <8 17 <6 0,08 5.9.2012 Lampila Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 <2 2060 16400 <3 <10 <10 <5 1680 27,4 1790 16,6 77,3 <8 23,5 <6 0,09 5.9.2012 Myllyniemi Kiilleliuske hetekaivo <15 <10 <10 <2 3190 18200 <3 <10 13,8 <5 1450 18,9 1360 27,8 111 <8 91 <6 0,07 5.9.2012 Pirttimäki Mustaliuske kuilukaivo 5.9.2012 Sorsala Kiilleliuske kuilukaivo <15 <10 <10 <2 2620 26800 <3 <10 <10 <5 3430 <5 2310 <5 77,9 <8 <10 <6 0,3 5.9.2012 Hakoranta Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 <2 1060 9650 <3 <10 22,1 <5 1500 114 1480 26,9 314 <8 355 <6 0,04 5.9.2012 Härkönen Mustaliuske porakaivo <15 <10 <10 <2 2230 11800 <3 <10 <10 <5 5150 168 8380 <5 21100 <8 21,9 <6 <0,01 5.9.2012 Puoliväli Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 <2 1500 7260 <3 <10 70,5 <5 6440 <5 4910 <5 <10 <8 54,2 <6 5,24 5.9.2012 Tehdasalue P1 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 3,78 4170 39200 38,2 <10 31,4 <5 30700 12500 43500 1170 1130 <8 1210 <6 0,26 5.9.2012 Pappila Arkeeinen hetekaivo <15 <10 <10 <2 1140 2780 <3 <10 <10 <5 1370 <5 1620 <5 13,8 <8 <10 <6 0,01 12.9.2012 Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 <2 2990 9980 <3 <10 <10 <10 8160 327 7090 <5 20,5 <8 12,2 <6 0,94 5.9.2012 Lahnasj. mets.maja Arkeeinen porakaivo <15 <10 <10 <2 700 2530 <3 <10 <10 <5 2620 <5 4590 <5 47 <8 <10 <6 11,7 19.11.2012 Malmiranta Mustaliuske kuilukaivo <30 0,14 0,12 < 0,1 0,11 2430 25200 0,39 0,44 8,4 0,16 1050 60 5240 4,8 320 <0,1 14 0,27 0,17 19.11.2012 Lampila Kiilleliuske kuilukaivo 19.11.2012 Härkönen Mustaliuske porakaivo <30 <0,05 <0,05 < 0,1 <0,02 2550 12100 <0,05 <0,2 1,2 0,08 5600 190 10100 0,15 21600 <0,1 11,7 <0,15 <0,01 19.11.2012 Pappila Arkeeinen hetekaivo <30 0,1 <0,05 < 0,1 0,02 1500 2190 <0,05 0,25 0,36 <0,05 1310 <5 2110 0,87 <15 <0,1 0,5 0,16 0,02 19.11.2012 Valkealampi P4 Arkeeinen porakaivo <30 0,1 0,29 < 0,1 0,07 3910 9560 0,68 <0,2 8,9 0,24 8800 390 10000 1,2 41 <0,1 3,6 0,96 1,8 19.11.2012 Lahnasj. mets.maja Arkeeinen porakaivo *) Backman ym. 1999, **) Aikaisemman talousvesiasetuksen 74/1994 mukainen viitearvo. Huom! Uraaninäytteet on otettu toukokuun kierroksella 24.5.2010 Liite 1.2 Talvivaara Sotkamo Oy Pohjavesitarkkailu 2012, kalliopohjavesi ja talousvesikaivot Analyysitulokset Nab Labs Oy

Veikko Härkönen iirin osp Kaiv a raja inj tol Pa Malmiranta Kolmisopen avolouhos Sorsala Sivukiven läjityslue Lampila 2. vaiheen liuotusalue ( Kolmisoppi ) Myllyniemi Taattola Hakoranta Paavola Pohjoinen jälkikäsittely-yksikkö 2. vaiheen liuotusalue ( Kuusilampi ) Kipsisakka-altaat Tehdasalue Tehdasalue Pappila Puhtaiden valumavesien käsittely-yksikkö Kuusilammen avolouhos Sivukiven läjitysalue Valkealampi Pirttimäki Sivukiven läjitysalue Puoliväli 1. vaiheen liuotusalue Lahnasjärvi Eteläinen jälkikäsittely-yksikkö Liite 2. Tarkkailtavat kaivot 1:50 000

Liite 3 1000 m

Sivukiven läjityslue 2. vaiheen liuotusalue ( Kolmisoppi ) P12 iiri sp ivo Ka aja nr P6 2. vaiheen liuotusalue ( Kuusilampi ) Puhtaiden valumavesien käsittely-yksikkö P5 Kuusilammen avolouhos Sivukiven läjitysalue P11 Sivukiven läjitysalue 1. vaiheen liuotusalue P10 Liite 4 1:20 000