HONKANIEMEN MAJA Honkaniemen majan omistavat Kangasalan Reserviläiset. Vihkiäisjuhlat pidettiin juhannuksena 1960 arvokkaan ohjelman puitteissa. Viime vuosina varsinkin ns. isomaja on kesäviikonloppuisin ollut pääasiassa vuokrattuna eri firmojen ja yhdistysten virkistyskäyttöön. Majalla järjestetään myös yhdistyksen kokoukset ja illanvietot sekä sota-ja rintamaveteraanien virkistyspäiviä ja illanviettoja. Perinnekorsu Jukolaan pääsee tutustumaan pyynnöstä. Honkaniemen synty Honkaniemen isomaja Oman kokoontumispaikan hankkiminen oli Kangasalan Reservin Aliupseerien johtokunnassa esillä ensimmäisen kerran toukokuussa 1957, reilu vuosi yhdistyksen perustamisen jälkeen. Tontin hankintaa valmisteli toimikunta neuvotellen rantatontista Mutikossa, Vesijärven rannalla maanviljelijä Tauno ja Helvi Vihisen kanssa. Alun alkaen tontille suunniteltiin siirtää saunaksi soveltuva rakennus Toosilasta Vesijärven toiselta rannalta. Niin sitten v. 1958 toukokuussa johtokunnan kokouksessa kirjattiin päätös, jossa suunniteltiin pidettäväksi lipunnostotilaisuus juhannuksena omalla tontilla Mutikossa. Vähitellen jäi unohduksiin ajatus käytetyn rakennuksen hankinnasta. Nyt keskusteltiinkin jo saunan ja majan rakentamisesta. Saunan valmistumisajaksi päätettiin juhannus 1959 ja majan suunniteltiin olevan vesikatossa saman vuoden kesän aikana. Rakennuspiirustukset alkoivat hahmottua vuosien 1958-59 vaihteessa rakennusmestarien Kauko Ilosen ja Aaro Havian käsissä. Nyt alkoivat hirsitalkoot ja varainhankinta majaa ja saunaa varten. Pöytäkirjamerkinnät kertovat, että toimeen tartuttiin huolellisesti suunnitellen ja tarkkaan koko pitäjän alue huomioon ottaen. Yhdistyksessä vallitsi erinomainen yhteishenki ja yhteen hiileen puhaltamisen taito. Tuon ajan voimakkaasta yhteishengestä ja talkootyöstä kertoo se, että alueen rakentamiseen tarvittiin 6000 talkootuntia ja 110 talkoolaista. Tämän uurastuksen voidaan laskea alkaneen kevään 1958 raivaustöistä ja lipputangon pystytyksestä. 1960- luvun toimita aloitettiinkin sitten juhlilla. Maja ja rantasauna olivat valmiit ja vihkiäisjuhlat pidettiin juhannuksena 1960 arvokkaan ohjelman puitteissa. Tärkeä etappi yhdistyksen toiminnassa oli saavutettu. Yhteistyöllä ja tahdonlujuudella oli päästy tavoitteeseen.
Muisteluja majan alkuvaiheilta, Pentti Antila Sen jälkeen kun päätös majan pystyttämisestä tehtiin, alkoi voimallinen rakennusaineitten paikalle touhuaminen. Lehtimäen Antti ja allekirjoittanutja oli siinä touhussa muitakin, panimme tukkitalkoot pyörimään. Vetoomuksemme meni hyvään maaperään ja tukkikuormia alkoi tulla tulevan majan rantaan. Laanimiehet osoittivat sopivan paikan tukeille siten, että sirkkeli saatiin pyörimään tehokkaasti. Valmis tavara: hirret, lankut, pattingit, laudat ym tulivat heti asiallisesti ja suoraan taapeloitua. Naiset hääräsivät heti alusta lähtien suurella joukolla mukana. Ensimmäiset talkookahvit tulivat siten että Hilkka- vaimoni toi tukkikuorman (viisi tukkia) meidän hevosella ja sinne kuorman päälle heinälaatikkoon loimen alle oli kahvi visusti peitelty ja pysyi hyvin kuumana. Vikke Viitasen kanssa teimme tulistan (nuotion), jossa isohko pata kuumeni ja saimme kahvit ynnä höysteet jo paikan päällä. Sopat keitettiin aluksi kotona ja tuotiin tonkalla paikalle. Meille sattui sinä keväänä hieman hankala hernerokan kuljetus majan työmaalle. Jäät oli hyvää vauhtia sulamassa ja etelän puoleiset rannat olivat jo auki. Veimme eväät autolla Toosilaan ja siitä oli tarkoitus mennä yli järven Honkaniemeen. Saimme vesikelkan varaan tavaroineen päivineen ja matka veneen turvin ja matka jään yli onnistui ilman kastumista. Tiilien ja permantolautojen kuljetus tehtiin myös vesitietä pitkin. Mutikon roomurannasta tavarat lastattiin veneponttoonille. Tiilikuorman uittaminen oli aika "riskaapelia" hommaa. Halusimme viedä kaikki kerralla. Siitä tulikin niin painava lasti, että veneen laitaan jäi vain "kortteli" pinnan yli. Kieli keskellä suuta ilman läikyttämättä pääsimme majan rantaan. Kuivien permantolautojen uitossa meille sitten kävi haveri. Olimme Viken kanssa lauttureina. Hinuri veti ponttoonia ja me ohjasimme perästä. Tietysti sattui sopivasti kivi reitillemme ja siinä sitten oltiin. Hätä ei lue lakia! Vaatteet pois ja järveen! Vikke meni niin syvälle, että vain lakki jäi pinnalle. Mutta pääasia; laudat säilyivät kuivina ja pääsimme pois karilta. Ja tupaan saatiin hieno tiivis permanto. Tekemisen into oli kaikilla vanhalla kouluarvosanalla ilmaistuna erittäin kiitettävä ja sen myötä tuli myös valmista jälkeä. Tässä on muisteltuna erikoisempia sattumuksia, mitä majan historian alkutaipaleelta saatiin kokea. Muisteluja Majan vihkiäisistä, Hilkka Antila Kangasalan Res. Aliupseeriyhdistyksen naisosastoa 18 vuotta johtanut osaston kunniapuheenjohtaja Hilkka Antila on kirjoittanut majan vihkiäistapahtumasta muistiinpanoihinsa kesällä 1960 vihkiäisten jälkeen. Moottoriveneitä lipuu rantaan; toisia tulee kaukana ulapalla. Jotkut tulevat maitse autoilla; osa on jo ehtinyt majalle. Majalla on meneillään kevätsiivous sekä majan viimeistelyjä vihkiäisjuhlaa varten. Tyylikäs maja niemen nokassa ja kaunis rantasauna; talkootyönä suurin osa tehty. Haravat heiluvat, roskat kuljetetaan tunkiolle, ikkunat puhdistuvat kirkkaiksi, verhot ilmaantuvat kaunistamaan ikkunoita. Pestään vielä lattiat ja sitten saa suuri juhlamme saapua. Olemme valmiit sen vastaanottamaan. Koitti juhannuspäivä. Runsaslukuisesti kaikki, niin naiset kuin miehetkin olimme saapuneet majalle. Vielä viime silaus kaikelle ja airuet olivat valmiina vieraita vastassa. Kuinka kaunis ilma ja luonto kukkeimmillaan. Koivut olivat juuri saaneet vihreän lehtipukunsa. Me naisosaston naiset olimme pukeneet päällemme kansallispuvut. Lippulaulun kaikuessa siniristilippumme nostettiin juuri valmistuneeseen lipputankoon. Seurasi puheenjohtaja Vikke Viitasen mieliin painuvat tervehdyssana, joiden jälkeen hän komensi kaksi aliupseeriairuetta viemään kirkkomme juurella olevalle sankarihaudalle seppeleen. Seppele oli sidottu majan tontilla kasvavista kuusenhavuista ja luonnonkukista. Kaikki oli sanoinkuvaamattoman kaunista ja mieltä liikuttavaa. Moneen silmäkulmaan ilmaantui kirkas kyynel, nenäliinat vilahtelivat. Sen jälkeen seurasi puheita ja tervehdyksiä eri yhdistyksiltä. Lopuksi laulettiin Kesäpäivä Kangasalla-laulu. Sitten olikin kahville kutsun vuoro. Pian ilmaantui upea rivistö saunan suunnalta, pihan poikki herttaisesti hymyileviä kansallispukuisia naisia höyryävät kahvipannut käsissään kaatelemaan kahvia. Iloinen lämminhenkinen rupattelu täytti tuvan. Hetken siinä kahvin lomassa seurusteltaessa yksi ja toinen
vieraistamme lähti omille teilleen, mutta me omaväki jäimme tyytyväisinä juhlamme onnistumisesta nauttimaan vielä yhdessäolosta. Ajattelin silloin ilokseni, kuinka hyvä yhteishenki ja isänmaan rakkaus saa paljon kaunista aikaan. Uuden uljaan majan portailla rakentajaporukkaa: Väinö Korpelainen, Eino Kotilainen, Arvi Huuhtanen, Reino Rinne ja Unto Iltanen. Maja ahkerassa käytössä Maja olikin ahkerassa käytössä heti alusta alkaen. Kutsuttiin lähiseudun yhdistyksiä vieraisille. Pidettiin heti piirin maastomestaruuskilpailut: lajeina kaksintaistelupistooliammunta, 200 metrin uinti ja 3000 metrin murtomaajuoksu. Jäsentenväliset pilkkikilpailut, tai kuten silloin sanottiin onkikilpailut Vesijärvellä majan läheisyydessä tulivat tuonnoin koko perheen tapahtumaksi, joka järjestettiin vuosittain ja oli toiminnassa pitkään 1990- luvullakin. Ongelmiakin oli. Vieraskirjaan on kirjoitettu: "17.1.1960 - Pakkasta 29 astetta, ajettiin lumi pois katolta ja tehtiin kilpailulatu. Huom. Tuplat pitäisi saada pian ja kamiina saliin!" Sekä "23. - 24.1.1960 Palvausretki-yritimme saada kämppää lämpimäksi sunnuntaisia kisoja varten. Kaikki uunit savuttivat. Salin puolella ei voinut ajatellakaan yöpymistä. Ulkona on vesisuoja." Tuolloin kyseessä olivat saman talven aikana useasti järjestetyt hiihtoammuntakilpailut. Pari kuukautta myöhemmin onkiretkellä olijat totesivat hellan vetävän hyvin, mutta maaliskuussa takka savutti, kuten tavallista. Ja näinhän se tänäkin päivänä on - välillä vetää- välillä ei -on asioita joita aika ei korjaa. Kuten tuo alueen siisteyskin. Helatorstaina 31.5.1962 majalla käydessään yhdistyksen puheenjohtaja vallan hermostui näkemäänsä ja kirjoitti vieraskirjaan: "Olimme talkoissa rantapolkua puhdistamassa, aivan täynnä törkyä, muun muassa ampumatauluja, käytettyjä ja risoja ja kaikkea jätepaperia ja puun romua." Honkaniemi majoineen oli todella ahkerassa käytössä. Eräskin majan käyttäjä kuvaa Honkaniemen aluetta huhtikuun lopun pyöräretkellään näin: " Pääsin -pääsinpäs perille, poikkesin polkupyörineni parhaalle paikalle pallon päällä. Paisteli pilvetön päivä pälviselle pihamaalle. Puhalteli pohjatuuli petäjiä puhutellen. Pihistin pienet pomonat, porautin päälle porokahvit. Pahus-pitää palata poies, polkea peninkulma." Kangasalan kirkolle miehen reitti kulki, kuten se kulkee vielä tänäkin päivänä. Majan alueen hoidosta vastaamaan oli heti alusta alkaen perustettu Majamestarin virka ja hänen rinnallaan oli myöhemmin toiminut myös majan isäntä, nykyisin majan emäntäkin. Honkaniemen alue laajenee Vuonna 1964 alkoi lisämaan hankinta kiinnostamaan lähinnä tien saamiseksi Honkaniemen alueelle. Lisämaata ostettiin vuonna 1966 ja samana vuonna aloitettiin uudelleen tontille lomamajojen suunnittelu. Taas tarvittiin talkooapua ja taloudellista tukea. Rakennusvaihetta edelsi luonnollisesti tuolloin tapana ollut puutavaran keräys pitäjältä.
Toinen Honkaniemen 2 x neljän hengen pikkumajoista. Toisen saunan ns. naisten saunan rakentamisen suunnittelu alkoi myös. Lomamajoja oli aluksi tarkoitus rakentaa kolme, mutta luovuttiin yhden rakentamisesta. Nykyisin alueella on Alikersantti, Kersantti, Ylikersantti ja Vääpeli-nimiset lomamajat sijoitettuna aina kaksi saman katon alle. Lomamajojen rakentamiseen on kulunut 2000 talkootuntia. Iso sauna Yhdistystä perustettaessa yhdeksi toiminta-ajatukseksi oli asetettu lähimmäisten auttaminen. Tätä voitiin nyt toteuttaa lomamajojen valmistuttua. Päätettiin kutsua lomamajoihin Kangasalan sotainvalidiperheitä muutamaksi päiväksi loman viettoon. 1970- luvulla rantasauna alkoi käydä ahtaaksi yhdistyksen jäsenmäärän yhä kasvaessa. Alettiin haaveilla uudesta saunasta. Vuonna 1977 aloitettu sauna valmistui lopullisesti 1980, vaikkakin ensimmäiset löylyt heitettiin jo syksyllä 1978. Kangasalan maanomistajien myötävaikutuksella saatiin rakentamiseen niin paljon tukkeja, että rohkeimmatkin toiveet ylittyivät. Samalla alueelle saatiin sähköt. Jäsenistön talkoohenki ja työmotivaatio oli taas kerran mahtava. Taloudellista tukea Naisten osuus Honkaniemen hoidossa on ollut merkittävä majan siisteyden ja kodikkuuden luojina. On ripustettu verhoja, kudottu mattoja, ommeltu pöytäliinoja, puunattu ja puleerattu, luotu tunnelmaa mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin. Muonituksen ja majan hoidon lisäksi yksi selkeä osa-alue naisten toiminnassa on ollut varojen keruu miesten toiminnan tukemiseksi. Vuosien mittaan ovat hyvät ideat olleet kullan arvoisia. Heti naisosaston perustamista seuraavana vuonna 1959 voitiin lahjoittaa 50 000 markkaa silloista rahaa
majarakennusta varten. Vuonna1962 lahjoitettiin miesten yhdistykselle naisten varoilla hankittu lippu. Varoja hankittiin järjestämällä tanssiaisia, muotinäytöksiä, myymällä teatterilippuja ja hoitamalla muonituksia yms. Grillikatos Korsu, puumestari ja porakaivo Vieläkään alue ei ollut lopullisesti valmis. Vuonna 1980 aloitettiin sodanaikaisen mallin mukaisen korsun suunnittelu. Suunnittelussa päämestarina oli monta korsua suunnitellut Reima Niemi ja lopullisen korsun piirsi rakennusmestari Kauko Ilonen. Seuraavana kesänä suunnitelmista edettiin käytännön toimiin. Alue paalutettiin puustoa kaadettiin ja raivaustyöt aloitettiin. Louhinnan suoritti Keski-Suomen pioneeripataljoona Keuruulta pioneerien koulutukseen kuuluvana harjoitustyönä. Syksyllä ennen talven tuloa ehdittiin vielä valaa pohjalaatta. Kesän 1982 aikana korsu valmistui niin pitkälle, että elokuussa pidettiin harjannostajaisjuhla. Valmistuttuaan lopullisesti 13 hengen komentokorsu vihittiin käyttöön lokakuussa 1983 ja samalla se sai nimekseen Jukola. Korsun valmistumisen mahdollisti runsaat 2000 talkootyötuntia niin aliupseerien, upseerien kuin veteraanienkin tekemänä. Valmistumista edesauttoi monien yrittäjien, yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden suurenmoinen tuki. Syyskuun lopulla hiukan ennen korsun valmistumista veteraanit kirjoittivat vieraskirjaan. " Korsun viimeistelyhommissa 12 tuntia. Muuten meni hyvin, mutta kahvinkeittäjä puuttui". Usein heillä toki oli huollosta päinvastaistakin kerrottavaa. Perinnekorsu Jukola Honkaniemen alueelle pystytettiin kesän 1983 aikana vielä puuvaja. Ei mikä hyvänsä puuvaja vaan Puumestariksi kastettu hirsilato Kuohenmaasta vuodelta 1982. Uuden katteen lato sai Kautialassa tehdyistä päreistä taitavien mestarien talkootyönä.
Vuoden 1986 kesällä saatiin käyttöön porakaivoja näin alueen vesitilanne parani huomattavasti. Tähän asti oli tultu toimeen järvivedellä ja naapuri Tainion mailta haetulla lähdevedellä. Samaisen kesän aikana kaikki Honkaniemen alueen rakennukset katettiin peltikatteilla. Ikuinen huussikeskustelu Ikuisuuskysymykseltä alkoi jo tuntua keskustelu alueen vessatilanteesta. Keskustelu vessojen uusimisesta, paikasta ja mallista alkoi 1980-luvun lopulla. Jatkuen välillä enemmän ja välillä vähemmän lainehtien aina vuoteen 1995, jolloin rakentaminen saatiin alkuun ja vessarakennus valmistui 1996. Tyylinsä ja muotonsa rakennus oli saanut jo useammankin kerran vuosien mittaan rakennusalan ammattilaisen Hannu Huikkolan piirustuslaudalla. Mutta sitkeästi Hannu aina jaksoi ideoida uusien toiveiden mukaan. Ja hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty! Suunnitelmia pikkumajojen saneerauksesta tehtiin myös sitkeästi: " Tehdäänkö kahden majan väliin ovi ja yhdistetään majat vai mitä...kauhistus ei sitä nyt ainakaan!" Löytyihän tähänkin asiaan ratkaisu. Pikkumajat saneerattiin vähitellen neljän hengen majoiksi. Entiset kolme laverisänkyä hävisivät jonnekin ja tilalle tuli kerrossängyt, viimeiset kesän 1999 alussa. Samalla majoihin tehtiin pieniä keittiötilojen muutoksia. Ja työ alueella jatkuu...ei niinkään enää uuden rakentamisessa, vaan alueen ylläpidon, viihtyvyyden ja kauneuden eteen on koko ajan tehtävä paljon työtä. Näin jokainen sukupolvi kantaa kortensa kekoon ja kunnioittaa niitä miehiä ja naisia jotka työllään ja uurastamisellaan aikanaan raivasivat metsään aukon, pystyttivät lipputangon ja aloittivat Honkaniemen alueen kehityksen. Isonmajan sali Pihanäkymä Tiedot on tallennettu majan 40v historiikkilehdestä, joka on julkaistu vuonna 2000. Lisätietoja majojen vuokrauksesta saa majaisäntä Jorma Laaksolta jotelaakso(at)gmail.com