poisto. Myös niiden on näyttävä määräluettelossa. Istutussuunnitelma esittää, mitä kasveja viheralueelle on tarkoitus istuttaa, miten ne sijoittuvat toisiinsa nähden ja kuinka paljon kasveja alueelle istutetaan. Istutussuunnitelma tehdään pohjapiirroksena. Piirustukseen liitetään kasviluettelo sekä tarvittaessa luettelo kalusteista ja varusteista. Rakentajalle on helpompaa, jos kasvi- sekä kaluste- ja varusteluettelot on tehty samalle paperille suunnitelmakuvan kanssa. Asiakkaalle voi piirtää myös havainnekuvia, joissa erikoiskohteet on piirretty ihmisperspektiivistä. Henkilön tai jonkin tutun esineen piirtäminen kuvaan auttaa asiakasta mieltämään istutuksen tai rakenteen mittasuhteet. Toteutussuunnitelmaan ei yleensä liity havainnekuvia. Sen sijaan poikkileikkaukset ovat havainnollistavia ja auttavat rakentajaa. Suunnitelma-asiakirjoihin kuuluu myös hankekohtainen työselostus (esitelty luvussa 3.5) sekä kohdekohtainen ylläpitosuunnitelma (esitelty luvussa 20.5). Kustannuslaskelmassa arvioidaan jokaisen työvaiheen työ- ja materiaalikustannukset. Työkustannuksissa arvioidaan, kuinka monta henkilö- ja konetyötuntia kunkin työvaiheen tekemiseen kuluu. Materiaalikustannuksiin lasketaan työn tekemiseen tarvittavat materiaalit, kuten kasvualustat, päällysteet, salaojaputket, rakenteet ja kasvit. Kustannuksiin kuuluvat myös työkoneiden vuokrat ja aliurakoitsijoiden Viburnum opulus Spiraea chamaedryfolia Thuja occidentalis Ellwangeriana Thuja occidentalis Drabant Viburnum lantana Spiraea x billiardii Spiraea Grefsheim Juniperus communis Vinca minor 12 kpl Miscanthus sinensis 5 kpl Hosta Crispula 5 kpl Spiraea japonica Little Princess Caragana arborescens Lorbergii Coreopsis verticillata 3 kpl Geranium sanguineum 6 kpl Hosta sieboldiana 5 kpl Juniperus horizontalis Matteucchia struthiopteris 5 kpl Microbiota decussata Bellis perennis 9 kpl Dasiphora fruticosa Abbotswood Waldsteinia ternata 9 kpl KUVA 1.2: Esimerkki istutussuunnitelmasta. Kuvasta näkyy, että eri kasveille on merkitty halkaisijaltaan erikokoinen alue. Mitä suurempi ympyrä, sen leveämpi kasvi tulee olemaan lopullisessa koossaan. Ympyrän keskellä oleva rasti ilmaisee kasvin istutuspaikan. Pensasmassan reunaviiva taas ilmaisee parannettavan kasvualustan rajan. Perennojen istutuspaikat on erotettu toisistaan pelkin viivoin. Viheralueiden suunnittelu 13
TAULUKKO 2.2: Köynnösten jaottelu kiinnittymistavan mukaan. Kiinnittymistapa sanelee, tarvitseeko köynnöstä tukea vai pystyykö se kiipeämään itse. Köynnöstyypit Kiinnittymistapa Esimerkkilajit Tukeminen Itsekiinnittyvät Tarttuvat tukeensa Eivät vaadi tuentaa. köynnökset imukärhillään. (KUVA A) a) b) Tarttuvat tukeensa ilmajuuriensa avulla. (KUVA B) Imukärhivilliviini (Parthenocissus quinquefolia Engelmannii ) (KUVA A) Köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) (KUVA B) Kiertyvät köynnökset a) b) Kiertävät varren pyörivällä liikkeellä tuen ympärille (KUVA A). Kiertävät lehtivarren tuen ympärille (KUVA B). Kiertävät kärhen tai versonkärjen tuen ympärille (KUVA C). Ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum) Kärhöt (Clematis) ja köynnöskrassi (Tropaeolum) Tuoksuherne (Lathyrus odoratus) Viiniköynnökset (Vitis) Säleikkö tai pergola, tanakkaversoinen tukikasvi c) Köynnöstävät pensaat Pitkät, kaarevat versot, kiinnittyy vain löyhästi. Köynnösruusut (Rosa) mustavadelma (Rubus allegheniensis) Säleikkö tai pergola, sidotaan paikalleen. 40 Viheralueiden suunnittelu
5.3 Prismaus Prismaa käytetään mittauksen apuvälineenä silloin, kun haetaan suoria kulmia. Prisman käyttö nopeuttaa työtä ja vähentää laskuvirheitä. Yleisimmät nykykäytössä olevat prismat ovat kaksoispentagonprismoja. KUVA 5.9: Prismaan katsotaan siten, että sitä pidetään pystysuorassa asennossa kädessä, noin 25 40 cm:n etäisyydellä katsojan kasvoista. Prismaajan katse kohdistuu prismaan ja samalla sen yli (tai lävitse) mitattavalla linjalla olevaan kohteeseen. Apuvälineinä ovat linjaseipäät. KUVA 5.10: Suorakulman prismaus vaihe vaiheelta Esimerkiksi suuren puun tai muun kohteen tarkan paikan määrittäminen 1. Linjaseipäät a ja b asetetaan suoraan ja pystyyn halutun mittalinjan päihin. Mittalinjan apuna voidaan käyttää esimerkiksi seinälinjaa. 2. Työpari merkitsee mitattavalle alueelle mittalinjan linjaseipäitten a ja b avulla. 3. Toinen mittaajista eli prismaaja asettuu linjaseipäitten väliin kädessään linjaseiväs c ja prisma. 4. Prismaaja asettaa prisman kädessään olevan linjaseipään c päähän sille varattuun koloon. 5. Prismaaja asettuu mittalinjalla sellaiseen paikkaan, että mitattava puu (tai muu kohde) on suunnilleen kohtisuorassa mittalinjaan nähden. 6. Työparista toinen asettaa yhden linjaseipään d mitattavan puun kohdalle, niin että se on selkeästi prismaajan nähtävillä. 7. Prismaaja liikuttaa prismaa mittalinjalla siten, että hän näkee prisman molemmista peileistä mittalinjan päissä merkkeinä olevat linjaseipäät a ja b. Prisma ja sen vartena toimiva linjaseiväs c ovat tarkalleen mittalinjalla, kun molemmat linjaseipäät a ja b näkyvät prismassa yhtenä eli päällekkäin (prisman näkymä 3). 8. Prismaaja katsoo kohti mitattavaa puuta. Prismaa liikutetaan niin, että puun edessä oleva linjaseiväs d näkyy prismasta. Kun nämä 3 seivästä (a, b ja d) näkyvät prismassa samalla pystylinjalla, on mittalinjasta 90 asteen kulma mitattavan puuhun (tai muuhun kohteeseen) nähden. NÄKYMÄ PRISMASSA 1 NÄKYMÄ MAASTOSSA A prismaaja 2 3 4 C D suorakulma mittalinja prismaa liikutellaan A:n ja B:n välillä 9. Linjaseiväs c painetaan maahan merkiksi kulmasta. Puun (tai muun kohteen) etäisyys mittalinjalle mitataan. Puun paikka on nyt määritetty. 10. Mitat merkitään ylös ja siirretään myöhemmin työpiirustukseen. 11. Virheiden välttämiseksi tärkeimmät mittauskohteet mitataan pariin kertaan ja verrataan tuloksia toisiinsa. Jos tuloksissa on eroa, mittaus uusitaan, kunnes tulokset ovat yhteneväiset. Tarkistusmittaukset kirjataan ylös ja arkistoidaan työkohteen kelpoisuusasiakirjaan. B Viheralueiden rakentaminen 63
Pitkä sivu (kateetti) Hypotenuusa b) 2,0 m c) 2,5 m Porras a) 1,5 m Lyhyt sivu (kateetti) Seinälinja KUVA 5.11: Kirvesmiehen kolmio on vaihtoehtoinen tapa määrittää suorakulmia. Kirvesmiehen kolmio on sama kuin Pythagoraan lause (a 2 + b 2 = c 2 ), johon on selkeyden vuoksi valmiiksi määritetty pienimmät toimivat kokonaisluvut (a = 3, b = 4, c = 5). Kirvesmiehen kolmion kaava toimii aina, kun näitä lukuja käytetään, ja ne voidaan kaikki kertoa samalla luvulla kaavan siitä muuttumatta. KUVA 5.12: Kirvesmiehen kolmio on yksi tapa varmistaa suorat kulmat, jos suorakulmamittaa ei ole käytettävissä urakkapaikalla. 5.4 Vaaitustyöt Vaaitus tarkoittaa korkeuserojen mittaamista. Vaaituksen lähtöpisteenä käytetään jotain jo aiemmin laskettua korkeuspistettä ja sen korkeuslukemaa. Korkeuslukema ilmaisee korkeuspisteen korkeuden merenpinnasta. Korkeuspisteitä löytyy maanmittauslaitoksen kartastoista tai kuntien mittausosastoilta. Korkeuslukema löytyy myös talon pohjapiirustuksista. Piirustuksiin on aina merkittynä asuinkerroksen lattian korko. Vaaituskojeisiin kuuluu varusteena aina lisäksi kolmijalkainen maastotuki, jonka avulla koje saadaan käyttäjälle ihanteelliseen työkorkeuteen. Vaaituksen työvälineinä käytetään vesivaakaa vaaituskojetta takymetriä. Vaaituskoneita on optisia ja lasertoimisia. Optiset laitteet ovat erittäin tarkkoja. Mittaajina tulee aina olla vähintään kaksi henkilöä. Laservaaituskojeella vaaitseminen on huomattavasti nopeampaa kuin optisella vaaituskojeella. KUVA 5.13: Vesivaa an käyttöä kylmämuurin asentamisessa. Vesivaaka on helppokäyttöinen ja tarkka, mutta se soveltuu vai lyhyiden matkojen korkeuden siirtoon. Vesivaakaa kutsutaan kansanomaisesti myös vatupassiksi. 64 Viheralueiden rakentaminen
KUVA 5.14 Tasolaser lähettää ympäristöönsä lasersädettä, jonka havaitsemiseen käytetään erityistä lattaan kiinnitettävää anturia. Anturi ilmaisee äänimerkillä ja digitaalisella viivalla, kun vaaitussäde on havaittu. KUVA 5.15: Vaaituslatta on teleskoopin tavoin toimiva mitta-asteikko, josta saatuja lukemia mittaaja lukee vaaituskojeella. Latassa olevan metrimitta-asteikon lukemat kasvavat alhaalta ylöspäin mentäessä. Latan mitta-asteikko on merkitty selkeästi kaksiväriseksi, sillä sen on tarkoitus näkyä vaaituskojeen hiusristikossa. Vaaituskojeella voi havaita lattalukemia vielä 300 metrin matkalta. Korkeuden vaaitseminen optisella vaaituskojeella vaihe vaiheelta 1. Vaaituskojeen jalusta pystytetään paikkaan, jossa se on käytettävissä mahdollisimman monen korkeuspisteen vaaitsemiseen. Vaaituksen lähtöpisteen eli paikan, josta lähtökorko saadaan, tulee olla nähtävissä kojeelle. Latta viedään paikalleen lähtöpisteeseen. 2. Vaaituskoje asetetaan paikalleen jalustan päälle. Ensin vaaka tasataan sormituntumalla niin, että tasauskupla on lähellä oikeaa asentoaan. Tämän jälkeen tasauskupla hienosäädetään säädinruuvien avulla. 3. Vaaitsija tarkentaa kojeen hiusristikon lattaan. Latassa oleva lukema eli taakselukema merkitään vaaituspöytäkirjaan ja lisätään samalla tunnetun korkeuspisteen korkolukemaan. Kun nämä luvut on yhdistetty, on tuloksena vaaituskojeen tähtäinristikon korkeus eli kojeen korkeus. Kun kojeen korkeus on selvillä, pystyy vaaitsija sen avulla määrittämään mitattavan alueen kaikki korkeuspisteet. 4. Kun kojeen korkeus on tiedossa, voidaan aloittaa varsinainen vaaitus. Latta viedään johonkin niistä (kiinnitys)pisteistä, jonka korkeus on tarkoitus selvittää, esimerkiksi paikalla olevan hulevesikaivon kannen päälle. 5. Latta asetetaan tarkasti ja suoraan mitattavalle paikalle. Latassa olevat numerot näkyvät hyvin vaaituskojeeseen ja vaaitsijalle. KUVA 5.16: Teodoliitti on vaaituskonetta käyttökelpoisempi mittamaan korkeuseroja, sillä sen avulla voidaan mitata myös pystykulmia. Viheralueiden rakentaminen 65
Esimerkki 1: Rakennetaan kivituhkapintainen pelikenttä, jonka koko on 10 m x 15 m. Määritetään maamassojenvaihdon tarve, kun pohjamaa on hiesua. 1. Lasketaan kentän pinta-ala: 10 m x 15 m = 150 m 2. 2. Määritetään massavaihdon tarve ja rakennekerroksien paksuudet. Pohjamaa kaivetaan pois koko tulevien rakennekerrosten syvyydeltä kantavuuden parantamiseksi. Tulevat rakennekerrokset ovat seuraavat: Päällyste: kivituhkaa, raekoko 0 6 mm, paksuus 50 mm tiivistettynä Kantava kerros: kallio- tai soramursketta, raekoko 0 32 mm, paksuus 120 mm tiivistettynä Jakava kerros: soraa, raekoko 0 64 mm, paksuus 400 mm tiivistettynä Suodatinkerros: suodatinkangasta 150 m 2 + 10 % limityksiin = 165 m 2 3. Lasketaan rakennekerrosten paksuus: 50 mm + 120 mm + 400 mm = 570 mm = 57 cm = 0,57 m. 4. Muutetaan kerrospaksuudet millimetreistä metreiksi: 50 mm = 5 cm = 0,05 m; 120 mm = 12 cm = 0,12 m; 400 mm = 40 cm = 0,4 m. 5. Lasketaan pois vietävän hiesun määrä teoriassa: 150 m 2 x 0,57 m = 85,5 m 3 ~ 86 m 3. 6. Lasketaan pois vietävän hiesun määrä käytännössä: Hiesu löyhtyy sitä kaivettaessa. Laskelmaan on siksi lisättävä ryöstökerroin ja löyhtymiskerroin. Ryöstökerroin kuvaa sitä, miten kaivava kone sieppaa aina hieman enemmän kun on tarkoitus. Löyhtymiskerroin kuvaa sitä, miten maa-aineksen rakenne höltyy sitä kaivettaessa. Hiesun ryöstökerroin on 1,06 ja löyhtymiskerroin 1,5. Teoreettinen maamassa kerrotaan ensin ryöstö- ja sitten löyhtymiskertoimella: 86 m 3 x 1,06 x 1,5 = 136,7 m 3 ~ 137 m 3 on poisvietävien maiden määrä. 7. Lasketaan tilalle tuotavan kivituhkan määrä teoriassa: 150 m 2 x 0,05 m = 7,5 m 3 8. Lasketaan tilalle tuotavan kivituhkan määrä käytännössä: Kuutiomäärä 7,5 m 3 on irtokuutioita, jotka tiivistyvät maahan kipattaessa ja tiivistettäessä. Oikea tilattava määrä saadaan kertomalla täyttö- ja tiivistymiskertoimilla. Jos tilattaviin maa-aineksiin ei lasketa mukaan edellä mainittuja kertoimia, jää maa-ainesta uupumaan. Tiivistymis- ja täyttökertoimet ovat käänteisiä kertoimia. Tämä tarkoittaa sitä, että niillä jaetaan teoreettinen kuutiomäärä. Kivituhkan täyttökerroin on 0,9 ja tiivistymiskerroin 0,75. Teoreettinen maamassa kerrotaan ensin täyttö- ja sitten tiivistymiskertoimien käänteisluvulla: 7,5 m 3 x 1/0,9 x 1/0,75 = 11,11 m 3 ~ 11 m 3 on todellinen tilattava määrä. 9. Muutetaan kivituhkan tilavuus tonneiksi: Kivituhkaa on tapana tilata tonneissa (tonni = 1000 kg). 1 m 3 kivituhkaa painaa noin 1 400 kg. Laskettu 11 m 3 kivituhkaa painaa 11 m 3 x 1 400 kg/m 3 = 15 400 kg eli 15,4 tonnia. 10. Lasketaan tilalle tuotavan murskeen määrä: Murskeen määrä lasketaan samalla tavoin kuin kivituhkan. Murskeen täyttökerroin on 0,9 ja tiivistymiskerroin 0,77. Murskeen teoreettinen määrä; 150 m 2 x 0,12 m = 18 m 3 Murskeen määrä käytännössä: 18 m 3 x 1/0,9 x 1/0,77 = 25,9 m 3 ~ 30 m 3 Murskeen määrä tonneina: Raekooltaan 0 32 mm:n murske painaa 1 700 kg/m 3. 30 m 3 painaa siis 30 m 3 x 1 700 kg/m 3 = 51 000 kg eli 51 tonnia. 11. Lasketaan tilalle tuotavan soran määrä: Soran määrä lasketaan samalla tavoin kuin kivituhkan. Soran täyttökerroin on 0,9 ja tiivistymiskerroin 0,72. Soran teoreettinen määrä: 150 m 2 x 0,4 m = 60 m 3 Soran määrä käytännössä: 60 m 3 x 1/0,9 x 1/0,72 = 93 m 3 Soran määrä tonneina: Raekooltaan 0 32 mm:n murske painaa 1 600 kg/m 3. 93 m 3 painaa siis 93 m 3 x 1 600 kg/m 3 = 148 800 kg eli ~ 149 tonnia. Maamassojen todelliset tilavuudet on tärkeää tietää sen vuoksi, että niiden vaatima tilantarve osataan ottaa huomioon. Lisäksi laskettu tonnimäärä antaa arvion siitä, montako kertaa kuorma-auto joutuu ajamaan rakennuspaikalle maa-ainesta tuodessaan tai pois viedessään. 72 Viheralueiden rakentaminen
leveydeltään. Samalla pinta muotoillaan ja tasataan niin, ettei siihen jää vettä kerääviä painanteita. Kerroksen paksuus, korko ja pinnan tasaisuus tarkistetaan mittaamalla. Tarkistukset tehdään vähintään 20 metrin välein. Suodatinkerroksen päällä saa liikkua vain sen levitykseen ja tiivistykseen käytettävällä kalustolla. 4. Jakava kerros tiivistetään tärylevyllä 25 30 cm kerrosten välein ristikkäin 3 5 kertaa. Valmiin kerroksen taso, leveys ja pinnan muoto tarkistetaan mittaamalla vähintään 20 metrin välein. 5. Kantava kerros muotoillaan tulevan päällysteen muotoon, tasataan ja tiivistetään. Kantava kerros tehdään yhtenä kerroksena. Valmiin kerroksen taso, leveys ja pinnan muoto PÄÄLLYSTERAKENTEEN tarkistetaan POIKKILEIKKAUS mittaamalla vähintään 20 metrin välein. 6. Kantavan kerroksen päälle levitetään asennushiekkakerroksena joko raekooltaan 0 8 mm soraa tai 0 6 mm kivituhkaa. Kerroksen paksuus on 3 30 cm kivien keskikoon mukaan. Kerros tehdään niin paksuksi, että kivet voidaan asentaa siihen rikkomatta kantavaa kerrosta. Asennushiekkaa ei tiivistetä ennen kivien asentamista, eikä sen päällä saa kävellä. Asennuskerroksen yläpinnan korko ja muoto tarkistetaan mittaamalla vähintään 20 metrin välein. 7. Päällystekerroksen asentaminen. Päällystekerrosten asennuksesta lisää luvussa 8 Päällystetyöt. 8. Kaikki tarkistusmittaukset kirjataan ylös ja arkistoidaan työkohteen kelpoisuusasiakirjaan. Sinne arkistoidaan myös materiaalien mukana tulleet toimitusasiakirjat. 1. Pohjamaa 2. Suodatinkangas 3. Murske Ø 0 32 mm 4. Tärylevy 400 kg 5. Asennusalusta asennushiekka Ø 0 8 mm 6. Linjalanka 7. Kaato- ja korkolinja 8. Tasauslatta 9. Betonikivet 10. Kivigiljotiini 11. Kiveyksen oikaisurauta 12. Saumaushiekka Ø 0 1 mm 13. Harja 14. Tärylevy 70 90 kg. 11 13 12 14 10 4 5 7 8 9 3 1 2 6 KUVA 6.12: Päällysterakenteen poikkileikkaus ja rakentamiseen vaadittavat työvälineet. Viheralueiden rakentaminen 77
Taulukko 7.1: Salaojiin virtaavat vesimäärät eri pinnoilta Etelä-Suomessa. Pinnan laatu VALUMA l/s/ha Kestopeitteiset osat, salaojissa soratäyttö 10 20 Hiekka- ja sorapintaiset osat, salaojissa 5 10 soratäyttö Nurmikko- ja puisto-osat Salaojissa sorasilmäkkeitä 3 5 Ei soratäyttöä 2 3 Salaojat kestopeitteen alla 1 2 TEHTÄVIÄ 1. Mitä erilaisia vesikourumalleja viherrakentamisessa voidaan käyttää? 2. Selvittäkää kirjallisuutta ja verkkomateriaalia käyttäen, mitä tarkoitetaan sadepuutarhalla. Pohtikaa, millaisen sadepuutarhan voisi toteuttaa oppilaitoksenne pihalle. 3. Pohtikaa, miten käsittelisitte hule- ja salaojavedet omakotitalon piha-alueella. Laatikaa pihalle karkea kuivatussuunnitelma. 4. Harjoitelkaa käytännössä päällystealueen salaojituksen asentamista ja pintavesien ohjailua. 5. Harjoitelkaa yhdessä opettajan johdolla mitoitusmonogrammin käyttöä eri pinnoitteilla. Apuna voitte käyttää Taulukkoa 7.1 96 Viheralueiden rakentaminen
Liuskekivien asentaminen Liuskekiveyksen asentaminen vaihe vaiheelta Kohdat 1. 10. kuten luvussa 6.5 11. Asennuskerros tasataan. Liuskekivet asennetaan asennushiekan, kivituhkan tai maakostean betonin varaan. Asennuskerroksen paksuus liuskekivellä on 5 10 cm riippuen käytettävien kivien paksuudesta. Mitä raskaampaa liikennettä kiveyksen on kestettävä, sen paksumpia liuskeita on käytettävä. 12. Liuskekivet asetellaan paikalleen niin, että kaikki saumat ovat mahdollisimman saman levyiset. Sopiva saumaväli on 1,5 4 cm kivien koon mukaan. 13. Kivien reunoja työstetään tarpeen vaatiessa kulmahiomakoneella, kivisirkkelillä tai lyömällä niistä paloja pois kivimeisseliä ja laskuvasaraa apuna käyttäen. 14. Liuskekiviä kokeillaan paikalleen ja valitaan paikkaan sopiva kivi. Kivi poistetaan ja sen alta poistetaan tai sinne lisätään asennushiekkaa, niin että kivi on samalla korkeudella kuin muut kivet. 15. Asentaminen viimeistellään napauttamalla liuskekiveä terävästi kuminuijalla tai käyttäen apuna lankkua ja laskuvasaraa. Liuskekivet voidaan asentaa myös hieromalla ne vetiseen asennushiekkaan. Tällä tavoin saadaan asennuksesta kestävä, mutta itse asennustyö on raskaampaa. 16. Kiveys saumataan samalla materiaalilla, jonka varaan ne on asennettu. 17. Tarkistukset ovat samat kuin seulanpääkivipäällysteellä. 1. Käytä linjalankaa ja paaluja merkitsemään laatoituksen pohjatyöt. Lado reunimmaiset liuskekivet paikoilleen ensimmäisinä niin, että niiden suorin reuna muodostaa kiveyksen suoran reunuksen. 2. Täytä laatoituksen keskiosa kookkailla kivillä. Isojen kivien väliset raot täytetään pienemmillä kivillä. Tarkista että keskimmäiset kivet ovat samassa tasossa reunakivien kanssa. Asenna kivet paikoilleen. Naputtele liuskekivet paikoilleen laskuvasaran ja laudankappaleen avulla. 3. Täytä saumat asennushiekalla, kivituhkalla tai maakostealla betonilla. Saumojen taso on hieman liuskekivien tasoa alempana, jotta vesi valuu pois laattojen päältä. KUVA 8.22: Liuskekivien asennus. Viheralueiden rakentaminen 105
KUVA 8.30: Betonilaatat asennetaan joko puskusaumalla tai tai 2 cm:n levyisellä saumalla. Puskusaumat saumataan saumaushiekalla, isommat saumavälit asennushiekalla tai kivituhkalla. KUVA 8.31: Betonilaattoja on hankala muotoilla leikkaamalla. Niiden rinnalla käytetään luonnonkiviä tai betonikiviä täyttämässä muutoin jääviä aukkoja. Tällöin puhutaan yhdistelmäkiveyksestä. Jos kiveyksen kuvioon yhdistetään sekä laattoja että betonikiviä, käytetään paksuudeltaan mahdollisimman yhtenäisiä tuotteita. 8.2 Reunakivien asennus Katuihin ja pihoihin tarkoitetut reunakivet ovat joko graniitista lohkottuja tai betonista valettuja. Betonisia reunakiviä on kahdenlaisia, liimattavia tai upotettavia. Graniittiset reunakivet ovat aina upotettavia. Liimattavissa reunakivissä on liima-aineena bitumi. Bitumi on raskaista hiilivedyistä koostuva seos, jota käytetään päällysteiden liimaamiseen. Bitumi on ulkolämpötilassa jähmeää. Se kuumennetaan käyttöä varten nestekaasupolttimella. Reunakivien liimaaminen vaihe vaiheelta 1. Suunnitelmapiirroksista tarkistetaan reunakiven sijoittuminen ja verrataan sitä maastossa oleviin merkintöihin. 2. Tarkistetaan, että materiaalit vastaavat laadultaan ja määrältään suunnitelma-asiakirjoissa mainittuja materiaaleja. 3. Reunakiven kiinnitysalusta harjataan puhtaaksi ja tarpeen vaatiessa kostunut alusta kuivataan kankaalla. Reunakivet jaetaan paikoilleen. 4. Kivien liimauskohtaan piirretään merkkiviiva säänkestävällä värillä. 5. Reunakivet asetetaan lappeelleen viivan taakse. KUVA 8.32: Reunakivet antavat viheralueelle viimeistellyn ilmeen. 6. Reunakiven pohjassa oleva tai maahan aseteltava, irrallinen bituminauha kuumennetaan. Reunakivet keikautetaan paikalleen. Työ tehdään nopeasti, sillä liimana toimiva bitumi on juoksevaa vain hetken. Kiven liimauksen on onnistuttava heti, sillä liimattu kivi on vaikea ottaa uudelleen ylös. Reunakivien liimaus ei onnistu alle viiden asteen lämpötilassa. 7. Asennetun reunakiven sijainti ja korkeus tarkistetaan mittaamalla vähintään 20 metrin välein. Alle 20 metrin kaarella sijainti tarkistetaan neljän metrin välein. 110 Viheralueiden rakentaminen
Esimerkki 1: Rakennetaan portaat paikkaan, jonka kokonaiskorkeusero on 130 cm. Ulkoportaan nousu voi vaihdella 12 15 cm. Mitkä ovat portaiden nousu, etenemä, lukumäärä ja pituus? 1. Lasketaan yhden portaan korkeus eli nousu: Jaetaan korkeusero 130 cm niin, että yhden portaan korkeudeksi tulee 12 15 cm. 130 cm : 10 = 13 cm 2. Määritetään, kuinka monta porrasta mahtuu matkalle: Kun portaan korkeus on 13 cm, korkeuseroon saadaan mahtumaan 10 porrasta. 130 cm : 13 cm = 10. 3. Lasketaan portaiden etenemä: 2 x 13 cm + etenemä = 65 cm. 26 cm + X = 65 X = 65 cm 26 cm = 39 cm. 4. Lasketaan portaiden pituus: Portaiden etenemä on 39 cm ja portaiden lukumäärä 10 porrasta. Portaiden pituus on 10 x 39 cm = 390 cm = 3,9 m. 2 x nousu + etenemä on 61 65 cm. 1. Askelma on leveydeltään vähintään niin suuri, että siihen mahtuu ihmisjalka. 1. Askelma on leveydeltään 2. vähintään Yli 600 mm niin korkeisiin suuri, että portaisiin siihen mahtuu rakennetaan kaide. Kaide sijaitsee ihmisjalka. laskeutumissuunnasta katsottuna oikealla puolella. 2. Yli 600 mm korkeisiin portaisiin 3. Portaan rakennetaan kallistus n. kaide. 1 %, jotta Kaide vesi sijaitsee valuu pois askelmalta. laskeutumissuunnasta 4. katsottuna Reisilankku. oikealla puolella. 3. Portaan kallistus n. 1 %, 5. jotta Portaan vesi valuu vähimmäisleveys pois askelmalta. 1300 mm. 4. Reisilankku. 6. Lepotasanne max. 1500 mm 5. Portaan vähimmäisleveys nousun 1300 mm. jälkeen. 6. Lepotasanne max. 1500 mm Lepotasanteen kallistus 1 2 %, jotta vesi valuu pois. nousun jälkeen. Lepotasanteen kallistus 1 2 %, jotta vesi valuu pois. 600 mm 900 mm 700 mm 2 1 3 900 mm 700 mm 2 1 4 3 nousu 600 120 150 mm mm 5 6 1500 mm nousu 120 150 mm 1500 mm 9 x 300 330 mm 900 1200 mm 9 x 300 330 mm 9 x 300 330 1200 mm mm 900 1200 mm 63009 x 7140 300 mm 330 mm 4 5 6 300 mm Portaiden lukumäärän mitoitus 3000 mm 300 mm 3000 mm 1200 mm 1200 mm 6300 7140 mm2700 2970 mm 1200 2700 mm 2970 mm 2700 2970 mm 2700 2970 mm KUVA 9.14: Portaiden rakenne Viheralueiden rakentaminen 121
1. Murske 2. Raudoitus harjateräksestä 3. Tarkistetaan portaan sopiva kaato vesivaa an avulla, n. 1 % 4. Betonimassa hierretään Päällystettäessä muulla materiaalilla, valumuotin askelmien korkeudesta vähennetään materiaalin kerros-paksuus. 1 2 3 Poikkilaudat muodostavat askelmat 4 Betonia Valumuotti Alla väh. 500 mm murske KUVA 9.16: Betoniportaiden valaminen vaihe vaiheelta 1. Portaille rakennetaan rakennekerrokset, kuten luvussa 6.5. 2. Rakennekerrosten päälle rakennetaan valumuotti siihen muotoon kuin valmiiden portaiden halutaan olevan. Muotin koko, muoto ja sijainti tarkistetaan ennen betonointia. 3. Valmiin muotin sisäpuolelle asennetaan betoniraudoitus. Raudoitukseen käytetään harjaterästä tai valmista raudoitusverkkoa. Tukiraudoitus jää valun sisälle. Raudoitus tarkistetaan ennen valua. 4. Raudoitettuun muottiin kaadetaan varovasti märkää betonimassaa. Massan sementti-hiekkasuhde on 1:3. Massaan käytettävä hiekka on tavallista betonihiekkaa tai kivituhkaa. Tasoitetun betonimassan annetaan kuivua hetki. Betonivalu tarkistetaan suunnitelma-asiakirjojen mukaan. 5. Betonimassa hierretään yläpinnastaan karheaksi betoninhiertimellä tai raakalaudalla. Hiertämisen yhteydessä portaiden kulmia pyöristetään ja niihin tehdään viiste. Viiste ehkäisee reunan murtumisen. 6. Betoni kuivatetaan hitaasti. Näin rakenteesta tulee kestävä. Kuivumista hidastetaan kastelemalla muotin pinta kaksi kertaa työpäivän aikana. 7. Valumuotti puretaan aikaisintaan kaksi päivää valun jälkeen. Muottilaudat poistetaan ja mahdolliset kolot paikataan betonimassalla betonikauhan ja saumaraudan avulla. Betoniportaat ovat käyttövalmiit viikon kuluttua muotin poistamisesta. Kuivumisprosessi jatkuu vielä viikkojen ajan riippuen siitä, kuinka paksu valu portaisiin on jouduttu tekemään. 8. Betoni verhoillaan tarvittaessa luonnonkivilaatoilla tai vastaavilla päällystemateriaaleilla. Laattojen kiinnitykseen käytetään sementistä ja vedestä sekoitettua betoniliimaa. Sekoitussuhde on 3 4 litraa sementtijauhoa ämpärilliseen eli 10 litraan vettä. Liiman levitykseen käytetään kauhaa tai harjaa. Liiman sijaan voidaan käyttää saneerauslaastia. 9. Liima levitetään kevyesti kastellun valupohjan päälle. Liiman päälle levitetään asennuskerrokseksi maakosteaa betonia, joka tasoitetaan vatupassilla oikeaan korkoon ja kallistukseen. Maakostean betonin päälle levitetään uudelleen sementtiliimaa. 10. Laatat tai kivet asetetaan paikalleen. Ne painetaan varovasti kiinni kosteaan betonimassaan ja napautetaan kiinni kuminuijalla. Kaato ja tasaisuus tarkistetaan vesivaa an avulla. Laattojen tai kivien väliin jätetään noin 6 12 mm:n rako saumausta varten. 11. Betoniliiman annetaan kuivua kaksi vuorokautta, minkä jälkeen kivet tai laatat saumataan. Saumaukseen käytetään samaa materiaalia kuin asennukseenkin, mutta veden määrä saa olla hieman suurempi. Saumaus tehdään saumaraudalla. Saumaus kastellaan kevyesti parin seuraavan työpäivän aikana. 12. Kaikki tarkistusmittaukset kirjataan muistiin ja arkistoidaan työkohteen kelpoisuusasiakirjaan. Sinne arkistoidaan myös materiaalien mukana tulleet toimitusasiakirjat ja tuoteselosteet. Viheralueiden rakentaminen 123
lyömällä A-luokan kestopuutolpat joko suoraan maahan tai upottamalla ne kuoppaan valettuun betoniin. Raskaammat ja pitkäikäisemmät rakenteet perustetaan yleensä maahan valettavaan betonianturaan. Anturaan upotetaan teräksiset ankkurointiraudat tai pilarikenkä, johon puutolppa kiinnitetään. Kyllästämätön AB-kyllästysluokka A-kyllästysluokka KUVA 10.2. Kyllästetty puu jaetaan A- ja AB-luokkiin puun kestävyyden mukaan. A-luokan puutavarassa on eniten kemikaaleja ja AB-luokan puussa vähiten. A-luokan puutavara on tarkoitettu pysyvästi maassa oleviin rakenteisiin, kuten maahan upotettuihin aidantolppiin ja terassien perustuksiin. AB-luokan puutavaraa käytetään rakenteissa, jotka joutuvat kosteudelle alttiiksi, kuten terassien laudoitus, ulkoportaat ja kaiteet. Muihin kohteisiin, kuten puuaitoihin, rakennusten seiniin ja laiturin katelautoihin, käytetään kyllästämätöntä puuta. Ulkokalusteisiin ei käytetä kyllästettyä puuta, sillä ne ovat usein ihokosketuksessa. 128 Viheralueiden rakentaminen
PUUTERASSIN PERUSTAMINEN 600 mm välimatka Linjalauta Peitelauta 32 x 145 mm Tukijuoksu 45 x 95 mm Niska 45 x 95 mm Alajuoksu 23 x 95 mm Sepeliä 20 cm Kiinteä maapohja KUVA 10.3: Maavaraisen terassin asennus vaihe vaiheelta 1. Ennen rakentamistöihin ryhtymistä tarkistetaan suunnitelmapiirroksista terassin sijoittuminen. Lisäksi tarkistetaan leveys-, pituusja korkeusmitat. Niitä verrataan maastossa oleviin merkintöihin. 2. Materiaalit tarkistetaan niiden vastaanoton yhteydessä. Varmistetaan, että ne vastaavat laadultaan ja määrältään suunnitelmaasiakirjoissa mainittuja materiaaleja. 3. Terassin alta kaivetaan pois humuspitoinen maa-aines hieman terassia laajemmalta alueelta. Kaivannon pohja tasataan. Reunoille asennetaan tarpeen mukaan salaojaputket. Savisella maalla pohjalle levitetään suodatinkangas. 4. Tarkistetaan mittaamalla kaivannon pohjan laajuus, tasaisuus ja kaltevuus. Samalla mitataan kaivannon syvyys. Saatuja mittoja verrataan suunnitelma-asiakirjoissa esitettyihin mittoihin. 5. Kantavaksi kerrokseksi levitetään vähintään 200 millimetrin paksuudelta raekooltaan 16 32 mm:n sepeliä. Sepelikerros tiivistetään tärylevyllä. Sepelikerroksen paksuus tarkistetaan mittaamalla. 6. Terassin kulmiin asetetaan betoniset pihalaatat tai betoniharkot. Pihalaattojen yläpinnat ovat samalla korkeudella. Korkeus tarkistetaan pitkän laudan ja vesivaa an avulla. Yli kolme metriä pitkässä terassissa asetetaan laatta myös sivun puoliväliin. 7. Laattojen varaan asennetaan terassin pohjakehikon pitkät sivut. 8. Pohjakehikon päälle asennetaan terassilaudat. Laudoituksen rakojen leveyttä seurataan silmämääräisesti. Tarvittaessa ne voidaan tarkistaa mittaamalla. 9. Tarkistusmittaukset tehdään vähintään 20 metrin välein. Mittauksia pitää olla vähintään kaksi yhtä päällystealuetta kohti. Kaikki tarkistusmittaukset kirjataan ylös ja arkistoidaan työkohteen kelpoisuusasiakirjaan. Sinne arkistoidaan myös materiaalien mukana tulleet toimitusasiakirjat sekä tuoteselosteet. Viheralueiden rakentaminen 129
1. Allaskalvon menekin laskeminen Allaskalvon koko = (2 x altaan syvyys + altaan pituus + 1,2 metriä) x (2 x altaan syvyys + altaan leveys + 1,2 metriä) Ylimääräinen 1,2 metriä on altaan reunoihin tarvittava vara. Altaan syvyys huomioidaan laskukaavassa kaksi kertaa sekä altaan pituutta että leveyttä kohden. 2. Esimerkki 1: Rakennettava allas on leveimmillään 2 m leveä ja pisimmillään 3 m pitkä. Altaan syvyydeksi halutaan 1,2 metriä. Paljonko tarvitaan allaskalvoa? ([2 x 1,2 m] + 3 m + 1,2 m) x ([2 x 1,2 m] + 2 m + 1,2 m) = (2,4 m + 4,2 m) x (2,4 m + 3,2 m) = 6,6 m x 5,6 m = 36,96 ~ 37 m2. Allaskalvoa tarvitaan siis 37 m2. 3. 4. KUVA 11.2: Vesialtaan rakentaminen vaihe vaiheelta. Kuva 1: Vesialtaan paikka ja muoto piirretään sopivaan paikkaan ja kaivetaan kaivanto merkintöjen mukaan. Kuva 2: Kaivannon pohjan mitat, tasaisuus ja kaltevuus sekä syvyys tarkistetaan mittaamalla. Kuva 3: Kumi- tai muovikalvo asennetaan paikoilleen ja allas täytetään vedellä. Kuva 4: Allas viimeistellään rajaamalla ja istutuksilla. 138 Viheralueiden rakentaminen Allaskalvon alle tulevan suodatinkankaan pintaala on sama kuin allaskalvon.
12 Kasvualustatyöt Kasvilajille sopiva kasvualusta on tasapainoisen ja terveen kasvun edellytys. Siksi kasvualustan valintaan kiinnitetään huomioita ja varmistetaan riittävä kasvualustakerroksen paksuus jo suunnitteluvaiheessa. Kasvualustalla tarkoitetaan kasvillisuusalueen maakerroksia, joihin kasvin juuret kiinnittyvät ja jossa ne kasvavat. Kasvualustaan kuuluu kylvö- tai istutusalusta, perusmaa sekä tarvittaessa vettä pidättävä kerros. Kylvö- tai istutusalusta on kasvualustan ylin maakerros. Siihen kylvetään siemenet. Kylvöalusta mahdollistaa siemenen hyvän itämisen, kasvuunlähdön ja kiinnittymisen kasvualustaan. Istutusalustaan istutetaan taimet. Se mahdollistaa kasvin istuttamisen, juurtumisen ja kasvuunlähdön. Perusmaa on kylvö- ja istutuskerroksen alla oleva kasvualustaan kuuluva alin maakerros. Hyvin karkeilla alustoilla, kuten louheella, alimmaksi kerrokseksi karkean alustan päälle levitetään vettä pidättävä kerros esimerkiksi savesta tai moreenista. 12.1 Kasvualustan materiaalit Kasvualustamateriaalin tulee olla tasalaatuista, turvallista ja käyttötarkoitukseensa sopivaa. Sen ohjeiden mukaisesta käytöstä ei saa aiheutua Kasvillisuus Istutus- /kylvöalusta (tuotteistettu kasvualusta) 150 800 mm kasvillisuudesta riippuen Muokattu rajapinta Hyvä perusmaa Istutus- /kylvöalusta (tuotteistettu kasvualusta) 150 800 mm kasvillisuudesta riippuen Suodatinkangas, juurimatto Salaojasora Salaojaputki Tiivis pohjamaa Istutus-/ kylvöalusta (tuotteistettu kasvualusta) 150 800 mm kasvillisuudesta riippuen Vettä pidättävä kerros (savi 100 mm tai moreeni 200 mm tai tuotteistettu kasvualusta 200 mm tai suodatinkangas) Karkea alusta (esim. louhe) KUVA 12.1: Kasvualustan rakenne riippuu pohjamaan laadusta. Salaojan pohjan alla ei tarvitse olla hiekkaa, sillä kyse on pohjavesiä keräävästä salaojasta istutusalueella. 142 Viheralueiden rakentaminen
TAULUKKO 12.1. Viherympäristöliitto ry:n suositusten mukaiset kasvualustan ravinnepitoisuudet. Lyhenne Yksikkö Vaateliaat puut, pensaat ja perennat sekä rajoitetut kasvualustat Vaatimattomat puut, pensaat ja perennat Nurmikot A1 A3 Tavoitearvo Tavoitearvo Tavoitearvo Johtoluku 1) 10 x ms/cm 2 < 4 < 6 1,5 < 2 < 4 3 < 4 < 6 3) ph (H 2 O) 5,5 < 6,5 < 7,5 5 < 5,5 < 6 5,5 < 6 < 7 Tilavuuspaino 2) kg/m 3 640 < 1 200 < 760 < 950 < 800 < 1 000 < Orgaaninen aines painopros. 6 < 12 < 14 8 < 10 < 12 6 < 8 < 10 Liukoinen typpi N mg/l 15 < 35 < 60 10 < 20 < 30 35 < 50 < 100 3) Kalsium Ca mg/l 2000 < 3000 < 5500 750 < 1000 < 2000 1900 < 2500 < 3800 Fosfori P mg/l 10 < 20 < 30 5 < 10 < 20 10 < 15 < 30 Kalium K mg/l 150 < 300 < 450 75 < 150 < 250 150 < 200 < 300 Magnesium Mg mg/l 200 < 350 < 500 50 < 100 < 200 150 < 200 < 400 Rikki S mg/l 10 < 30 < 200 5 < 20 < 100 10 < 30 < 200 Boori B mg/l 0,4 < 0,6 < 1,5 0,4 < 0,6 < 1,5 0,4 < 0,6 < 1,5 Kupari Cu mg/l 2 < 3 < 20 2 < 3 < 20 2 < 3 < 20 Mangaani Mn ph korjattu 4) 10 < 30 < 500 10 < 30 < 500 10 < 30 < 500 Sinkki Zn mg/l 2 < 3 < 20 2 < 3 < 20 2 < 3 < 20 Lyhenne Yksikkö Kuivat niityt Karut alueet Kotipihat (maisemanurmi 1) Tavoitearvo Tavoitearvo Tavoitearvo Johtoluku 1) 10 x ms/cm 0,5 < 1< 2 0,5 < 1,5 < 2,5 3 < 4 < 6 ph (H 2 O) 5 < 5,5 < 6,5 4 < 5,5 < 6 5,5 < 6 < 7 Tilavuuspaino 2) kg/m 3 880 < 1 100 < 960 < 1 200 < 600 < 900 < Orgaaninen aines painopros. 1 < 2 < 4 4 < 5 < 6 8 < 12 < 16 Liukoinen typpi N mg/l 1 < 2 < 5 5 < 10 < 20 35 < 50 < 100 Kalsium Ca mg/l 250 < 500 < 1000 250 < 500 < 1000 1 900 < 2 500 < 3800 Fosfori P mg/l 3 < 5 < 10 5 < 8 < 12 10 < 15 < 30 Kalium K mg/l 50 < 100 < 150 50 < 100 < 150 150 < 200 < 400 Magnesium Mg mg/l 30 < 50 < 100 30 < 50 < 100 150 < 200 < 400 Rikki S mg/l 5 < 15 < 30 5 < 20 < 100 10 < 30 < 200 Boori B mg/l 0,2 < 0,3 < 0,6 0,2 < 0,3 < 0,6 0,4 < 0,6 < 1,5 Kupari Cu mg/l 2 < 3 < 20 2 < 3 < 20 2 < 3 < 20 Mangaani Mn ph korjattu 3) 10 < 30 < 500 10 < 30 < 500 10 < 30 < 500 Sinkki Zn mg/l 2 < 3 < 20 2 < 3 < 20 2 < 3 < 20 Taulukon merkintöjen selitykset: 1) Lannoitevalmisteasetuksen 24/11 mukaisessa tuoteselosteessa ilmoitetaan johtokyky (ms/m), jonka lukuarvo on moninkertainen, useimmiten 5 6-kertainen johtolukuarvoon (10 x ms/cm) verrattuna. 2) Tarkoitetaan toimitushetken kosteutta. 3) Perustamisvaiheessa vastavalmistetun kasvualustan arvot voivat poiketa ylöspäin taulukon arvoista. Toisena kasvukautena arvot ovat taulukon mukaiset. 4) Mangaanin liukoisuus on voimakkaasti riippuvainen ph:sta. Tavoitearvossa ph-taso on huomioitu. 146 Viheralueiden rakentaminen
13.4 Kivikatteiden asentaminen Kivikatteet asennetaan katekankaan päälle. Alle jäävä katekangas asennetaan huolellisesti luvun 13.3 mukaan. Katekankaan päälle levitetään tasainen sora-, hiekka- tai tiilimurskekerros 2 3 cm:n paksuisena. Kiviaineksessa ei saa olla mukana nollaainesta, joka tukkii katekankaan huokoset. Kiviaineksen raekoko määritellään suunnitelmaasiakirjoissa. Jos raekokoa ei ole määritetty, käytetään kiviainesta, jonka raekoko on 6 12 mm. Katekerroksen paksuus ja tasaisuus tarkistetaan mittaamalla useasta kohdasta sekä istutusalueen reunoilta että keskiosasta. Mittaustiedot merkitään kelpoisuusasiakirjaan. TEHTÄVIÄ 1. Miten pensasalueiden puunkuorikate ja katekangas eroavat asennukseltaan ja hoitomenetelmiltään? 2. Miksi kateaineita käytetään? 3. Nimeä mahdollisimman monta kateainetta. 4. Mitä hyviä tai huonoja puolia on erilaisissa kateaineissa? LISÄTIETOA Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Lannoitevalmisteetverkkosivusto. www.evira.fi (linkit Kasvit -> Viljely ja tuotanto -> Lannoitevalmisteet). InfraRYL 2010 Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset. Osa 1: Väylät ja alueet. Rakennustieto Oy. Lannoitevalmistelaki 539/2006 Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista nro 12/07 Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteita koskevan toiminnan harjoittamisesta ja sen valvonnasta nro 13/07 Viheralueiden kasvualustat. Sirviö, J. Viherympäristöliitto ry. Viherrakentajan käsikirja. Soini, T. Viherympäristöliitto ry. Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT 11. Viherympäristöliitto ry. 160 Viheralueiden rakentaminen
Taimiväli Taimen keskipiste RIVI 3 RIVI 2 RIVI 1 Riveissä taimet istutetaan lomittain, jolloin ne muodostavat 45 kulmassa olevan rivin edestäpäin nähtynä. Istutusalue ylhäältä katsottuna Riviväli KUVA 14.13: Kaaviokuva istutusalueesta. 14.6 Puiden istutus Puut tarjoavat ympäristölleen ekosysteemipalveluita eli luonnon ihmiselle tuottamia palveluja. Puut parantavat paikallisilmastoa ja poistavat ilman epäpuhtauksia, kuten pienhiukkasia, pölyä ja nokea. Ne varjostavat helteellä ja suojaavat tuiskulta ja tuulelta talvisin. Puut sitovat hiilidioksidia ilmasta ja ehkäisevät näin ilmastonmuutosta. Puita arvostetaan ja niitä istutetaan vuosittain tuhansia pihoille, puistoihin ja liikennealueiden viherkaistoille. Onnistunut puun istutus alkaa laadukkaan taimimateriaalin valinnasta, josta on kerrottu luvussa 14.2. Julkisilla viheralueilla käytetään hieman kookkaampia taimia kuin kotipihoilla. Puistopuiden vähimmäiskoko on lehtipuilla rym eli rungon ympärysmitta 4 6 cm havupuilla vähimmäiskorkeus on 0,60 m. Katupuiden vähimmäiskoko on lehtipuilla ajoradan välittömässä läheisyydessä rym 14 16 cm havupuiden vähimmäiskorkeus on 1,75 2,0 m. Rungonympärysmitta Kokoluokkamääritelmä rym tarkoittaa rungon ympärysmittaa senttimetreinä. Asiakirjoissa rungonympärysmitta merkitään esimerkiksi lyhenteenä: rym 12 14, mikä tarkoittaa puuta, jonka rungon ympärysmitta on 12 14 cm. Taimistossa kasvavien ja taimina myytävien puiden rym määritetään yhden metrin korkeudelta juurenniskasta mitattuna. Lopullisella kasvupaikalla kasvavasta puuyksilöstä rym mitataan 1,3 metrin korkeudelta. Kokoluokkamääritelmänä rungon ympärysmittaa käytetään vain lehtipuiden taimien luokituksessa. Havupuiden taimet luokitellaan juurenniskasta latvan kärkeen mitatun korkeuden mukaan. Liikennealueiden reuna-alueilla voidaan soveltaa puistopuiden vähimmäiskokoja. Puiden istutustekniikka Puut istutetaan riittävän kauas putkilinjoista ja muista rakenteista. Katu- ja tiealueille istutettavat puut sijoitetaan ja hoidetaan niin, että ajoradan vapaakorkeudet toteutuvat. Ajoradan vapaakorkeus tarkoittaa oksattoman rungon korkeutta. Liian lähelle rakenteita tai katualueita istutetut puut aiheuttavat täysikokoisina haittaa ja vaaratilanteita. 174 Viheralueiden rakentaminen
TAULUKKO 15.2: Hoitoluokka määrittää nurmikon kasvualustan tasaisuuden. Kasvualustan tasaisuus on sama sekä kylvönurmikoilla että siirtonurmikoilla. Pinnan tasaisuus hoitoluokittain Sallittu tasoheitto 3 m:n oikolaudalla mitattuna Nurmikko A1 Nurmikko A2 Nurmikko A3 Maisemanurmi Maisemanurmi 1 2 ±10 mm ±30 mm ±40 mm ±50 mm ±60 mm TAULUKKO 15.3: Hoitoluokka määrittää, kuinka paljon nurmikon siementä kasvualustalle kylvetään. Siemenen kylvömäärä eri hoitoluokissa Kylvömäärä / aari (100 m 2 ) Nurmikko A1 Nurmikko A2 Nurmikko A3 Maisemanurmi 1 Maisemanurmi 2 3 kg 2,5 kg 2 kg 2 kg 0,5 kg luiskiin 1 kg KUVA 15.4: Kylvönurmikon kasvualusta voidaan levittää pohjamaan päälle koneellisesti tai käsin. KUVA 15.6: Kylvönurmikon kasvualustan tiivistämiseen käytetään jyrää. KUVA 15.5: Kylvönurmikon kasvualusta voidaan tasoittaa joko koneellisesti tärymuokkaimella tai käsin haravalla. KUVA 15.7: Nurmikkosiemen kylvetään joko käsin, kuten kuvassa, tai koneellisesti. Käsin kylväessä kylvös tulee helposti epätasaiseksi, erityisesti tuulisena päivänä kylvettäessä. Viheralueiden rakentaminen 197
KUVA 16.6: Maisemapellot pitävät maiseman avoimena. Maisemapellot ovat peltoalueita, joilla viljellään kasveja lähinnä niiden koristeellisuuden ja maanparannusvaikutusten vuoksi. Tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta, pitää yllä kulttuurimaisemaa ja monipuolistaa viheralueita. Viljelyn tärkein asia on kuitenkin säilyttää avoimia viljelymaisemia. Maisemapeltoa hoidetaan maataloudessa käytetyillä menetelmillä, mutta sen virkistyskäyttö turvataan ylläpitämällä pellolla polkuverkostoa. Yleensä viljelykasvina on jokin viljalaji, mutta pellolla voidaan kasvattaa myös koristekasveja, kuten hunajakukkaa tai auringonkukkaa, joita saa käydä vapaasti poimimassa pellolta. Maisemapellot sijaitsevat yleensä asutusalueiden laidoilla. LISÄTIETOA InfraRYL 2010 Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset. Osa 1: Väylät ja alueet. Rakennustieto Oy. Niityt ja maisemapellot Hoidon kriteerit ja työohjeet. Partanen, H. (toim.). Viherympäristöliitto ry. Kukkaniitty viheralueelle. Virolainen, K., Tuominen, V. ja Laurén T. Suomen Niittysiemen Oy. Viheralueiden hoito VHT 14 Hoidon laatuvaatimukset. Nuotio, A.-K. (toim.). Viherympäristöliitto ry. Viherrakentajan käsikirja. Soini, T. Viherympäristöliitto ry. Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT 11. Viherympäristöliitto ry. TEHTÄVIÄ Tutustukaa esimerkiksi koulutilaan ja tehkää suunnitelma jonkin alueen muuttamiseksi niityksi tai kedoksi. Tehkää alueelle hoitosuunnitelma. 206 Viheralueiden rakentaminen
Ajettavaa nurmikon kylvökonetta käytetään, kun kylvettävänä on laajoja aloja nurmikkoa. Kylvökone voidaan myös liittää lisälaitteena johonkin toiseen työkoneeseen. Kylvökone kylvää heinänsiemenen ja peittää sen kevyesti. Kylvökoneita käytetään jalkapallo- ja golfkentillä sekä suurilla puistonurmikkoalueilla. Koneisiin on usein liitettynä nurmikkojyrä työn viimeistelyä varten. Pienkuormaajia käytetään yleisesti viherrakentamisen siirtotöihin, maa-ainesten levittämiseen ja kivitöiden apukoneina. Pienkuormaajat ovat pienempitehoisia ja niiden kuljetuskapasiteetti on pienempi kuin maansiirtokoneilla. Pienkuormaajat eroavat toisistaan ohjausmekanismin ja vaihteiston osalta. Liukuohjattavia pienkuormaajia ohjataan eteen tai taakse työnnettävillä ohjaussauvoilla. Työnjälki on tarkka, mutta niiden käyttö vaatii enemmän totuttelua ja ne ovat hitaampia liikkumaan kuin muut pienkuormaajat. Runko-ohjattavat pienkuormaajat kääntyvät koneen keskellä olevan nivelen kautta. Ne ovat erittäin ketteriä sekä nopeita, mutta niiden kuormauskapasiteetti ei ole aivan yhtä suuri kuin muilla pienkuormaajilla. Molempiin konetyyppeihin on mahdollista liittää lisälaitteita. Dumpperit ovat maansiirtoon tarkoitettuja erikoiskoneita. KUVA 18.3: Pienkaivurit ovat käyttökelpoisia silloin, kun rakennetavat alueet ovat pinta-aloiltaan pieniä. 212 Viheralueiden rakentaminen
23 Kasvillisuusryhmien lannoitus Kasvien tarvitsemat ravinteet ovat maassa pääasiassa ioneina. Kasvi ottaa niitä tarvitsemansa määrän juurillaan veden mukana. Terveen ja tasapainoisen kasvun saavuttamiseksi maahan on lisättävä ravinnepitoisuudeltaan sopivaa lannoitetta. Säännöllisenä ravinnelisäyksenä tarvitaan yleensä ainoastaan typpeä, fosforia ja kaliumia. Typen puutos aiheuttaa kasvun hidastumista ja kaliumin puutos lehtien kellastumista. Fosforin puutos on kasveilla harvinaisempaa. Mangaanin ja raudan puutosta saattaa esiintyä, jos happaman maan kasveja kasvatetaan kalkkipitoisessa (emäksisessä) maassa. Puutosoireet näkyvät lehtien ruskettumisena. 23.1 Lannoitustarpeen määrittäminen Ammattimaisessa viheralueiden ylläpidossa lannoitus ja kalkitus perustuvat aina teetettyyn maa-analyysiin. Lannoitustarve eli kasvien vaatima ravinnemäärä määritetään ottamalla kasvualustasta maanäyte ja lähettämällä se analysoitavaksi laboratorioon. Laboratoriosta annetaan halutessa lannoitus- ja kalkitusohjeet TAULUKKO 23.1: Maa-analyysin ottoväli eri kasvillisuusalueilla ja hoitoluokissa. Kasvillisuustyyppi Maa-analyysin VHT:n mukainen ottoväli Puut Kun kasvustossa on kasvuhäiriöitä, joiden arvioidaan johtuvan kasvualustasta Pensaat A1 Joka toinen vuosi A2 Joka kolmas vuosi A3 Kun kasvustossa on kasvuhäiriöitä, joiden arvioidaan johtuvan kasvualustasta Ryhmäruusut A1 Joka toinen vuosi A2 Joka kolmas vuosi Köynnökset A1 Joka toinen vuosi A2 Joka kolmas vuosi A3 Kun kasvustossa on kasvuhäiriöitä, joiden arvioidaan johtuvan kasvualustasta Perennat A1 Joka toinen vuosi A2 Joka kolmas vuosi A3 Kun kasvustossa on kasvuhäiriöitä, joiden arvioidaan johtuvan kasvualustasta. Sipuli- ja mukulakasvit Nurmikko A1 A2 A3 Joka kolmas vuosi Joka kolmas vuosi Kun kasvustossa on kasvuhäiriöitä, joiden arvioidaan johtuvan kasvualustasta 258 Viheralueiden ylläpito
Eloperäisten lannoitteiden käyttö viheralueilla Maatuvia, kasveista ja eläimistä peräisin olevia eloperäisiä eli orgaanisia lannoitteita ei saa käyttää julkisien viheralueiden ylläpidossa, jollei lannoitteille ole olemassa tuoteselostetta. Yksityispihoissa niitä kuitenkin voi käyttää. Orgaanisesta aineksesta oleville ravinteille on tyypillistä, että niitä tarvitaan paljon, jotta saavutetaan sama lannoitusvaikutus kuin teollisilla lannoitteilla (poikkeuksiakin on, esimerkiksi verijauho, jossa on runsaasti typpeä ja joka on nopealiukoista). Pelkkä ravinneanalyysi ei kerro kuitenkaan kaikkea. Eloperäisissä lannoitteissa on runsaasti hivenravinteita sekä hidasliukoista typpeä. Ravinnepitoisuus voi kuitenkin vaihdella valmistuserittäin. Orgaanisia lannoitteita käytettäessä kasvualustan lierot ja muut kasvualustaa kuohkeuttavat nilviäiset lisääntyvät ja maan mururakenne paranee. Hyvä mururakenne parantaa veden ja ravinteiden pidätyskykyä sekä suurentaa maan happipitoisuutta. Hyvässä maassa kasvin juuret voivat hyvin, kasvavat ja ulottuvat laajemmalle alueelle. Laaja juuristo tarkoittaa, että kasvin saatavilla on enemmän ravinteita. Kompostoidun ja käsitellyn karjanlannan ravinteet ovat hidasliukoisessa muodossa. Käsiteltyä karjanlantaa voi markkinoida, sillä käsittely yleensä tuhoaa taudinaiheuttajien lisäksi myös rikkakasvien siemenet. Riittävän stabiiliksi käsitelty lanta on myös hajuton. Kompostorin tulisi pitää tuholaiset loitolla. Se rakennetaan vettä läpäisevälle paikalle. Typpipitoisia jätteitä: leikkausjätteet hedelmien ja vihannesten tähteet tuore ruohosilppu ruuantähteet Happi: kompostia käännetään muutaman kerran kasvukaudessa. Hapensaantia edistetään lisäämällä karkeaa kasviainesta. Hiilipitoisia jätteitä: kuivat lehdet oljet sahanpuru kuiva nurmikon leikkausjäte Kosteus: kompostin materiaalin täytyy olla yhtä kosteaa kuin puristettu pesusieni. KUVA 23.2: Kotitalouden oma puutarhajäte- ja ruokajätekomposti sopii käytettäväksi yksityispihojen lannoitteena. 260 Viheralueiden ylläpito
24 Kasvillisuusryhmien kastelu Kastelua tarvitaan, kun kasvualustassa on liian vähän vettä kasvien tarpeisiin. Kastelu on erityisen tärkeää nuorille taimille, vastakylvetylle nurmikolle, juuri asennetulle siirtonurmikolle sekä ryhmäkasveille. Paras kasteluaika on aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jolloin haihtuminen maan pinnasta on vähäisintä. Kasteluvedeksi viheralueille sopii talousvesi ja sadevesi. Kasvien juuristoalue kastellaan kauttaaltaan märäksi. Vesi kulkee maanpinnasta alaspäin siten, että se täyttää maan huokoset kyllästyspisteeseen asti, minkä jälkeen vesi vasta pääsee entistä syvempiin maakerroksiin. VALUVESI KAPILLAARIVESI ADHEESIOVESI 24.1 Kastelutarpeen määrittäminen Eri kasvillisuusryhmät vaativat eri määrän vettä. Yksi tärkeä kasveluveden määrää säätelevä tekijä on juuristoalueen syvyys. KUVA 24.1: Yhden cm:n syvyisen 1 l alueen kastelemiseen neliömetrin alalta kuluu yksi litra vettä. Täten 10 cm:n syvyisen 1 cm maakerroksen kasteluun kuluu kymmenkertainen määrä eli kymmenen litraa vettä. 1 m 2 ylimääräinen vesi valuu pois lakastumisraja kenttäkapasiteetti vesi pidättyy huokosiin tämä vesi on kasville saatavilla jäljellä oleva vesi tiukasti maahiukkasiin kiinnittyneenä KUVA 24.2: Vesi valuu kasvualustan alempiin kerroksiin vain, jos ylemmät maakerrokset ovat saavuttaneet veden suhteen kyllästyspisteen. Kyllästyspiste tarkoittaa sitä raja-arvoa, jota enempää maa ei voi enää varastoida itseensä vettä. Kaikki maan huokoset ovat tällöin täyttyneet vedellä. Kastelumäärän laskeminen Kastelumäärä (m 3 ) = kasteltava pinta-ala (m 2 ) x juuriston syvyys (m) x haihtumishäviö (1,2) Esimerkki: Paljonko vettä tarvitaan 1 m x 2 m kokoisen ryhmäkasvi-istutuksen kasteluun? 1. Lasketaan kasteltavan alueen pinta-ala: 1 m x 2 m = 2 m² 2. Selvitetään istutuksen juuriston syvyys: 20 cm 3. Todetaan kuvan 24.1 mukaan, että 1 m²:n kokoiselle alueelle tarvitaan 1 l vettä kastelemaan märäksi 1 cm:n paksuinen kerros. 4. Lasketaan tarvittavan veden määrä 2 m²: n kokoiselle ja 1 cm:n syvyiselle alueelle: 2 m² x 1 l/m² = 2 l 5. Lasketaan tarvittavan veden määrä 2 m²: n kokoiselle ja 20 cm:n syvyiselle alueelle: 2 l x 20 = 40 l 6. Huomioidaan haihtumishäviö (1,2): 40 l x 1,2 = 48 l 7. Lasketaan, montako kastelukannullista vettä tarvitaan: Kastelukannun vetoisuus on noin 8 10 litraa. 2 m 2 :n kokoisen ryhmäkasvi-istutuksen kasteluun riittää kertakastelumääräksi 4 5 kastelukannullista vettä. Viheralueiden ylläpito 265
Kasteltaessa huomioidaan myös haihtumishäviö. Haihtumishäviö tarkoittaa kasteluveden haihtumista auringon vaikutuksesta. Haihtumishäviön suuruudeksi arvioidaan Suomen oloissa noin 20 prosenttia. Haihtumishäviö huomioidaan kastelutarpeen määrittämisessä kertomalla pinta-alaa ja kasteltavan kasvualustan paksuutta vastaava kasteluveden määrä 1,2:lla eli haihtumishäviökertoimella. Kasvualusta pystyy imemään vettä ainoastaan 0,8 cm paksuisen kerroksen tunnissa. Tätä nopeampi vedensaanti aiheuttaa kasvualustan pintaan lammikon ja vesi valuu pintavaluntana pois kasvualustalta. Kastelumenetelmä valitaan niin, että vesi imeytyisi mahdollisimman hyvin juuriston käyttöön eikä pinnoille muodostu valumia ja vesiuria. Kuivaa kasvualustaa kasteltaessa annetaan tarvittava vesimäärä useassa erässä. Kasteluveden annetaan kastelukertojen välillä vajota alaspäin kasvualustassa. 24.2 Kastelumenetelmät Kastelumenetelmät voidaan jaotella maan yläpuolisiin, maanpinnalla tapahtuviin ja maanpinnan alapuolisiin kastelumenetelmiin. Maan yläpuolisia kastelumenetelmiä ovat muun muassa sadetus ja letkukastelu. Maanpinnalla tapahtuvia kastelumenetelmiä ovat tippu- ja tihkukastelu ja maanpinnan alapuolisia erilaiset altakastelujärjestelmät. Sadetuksessa kasteluvesi suihkutetaan kasvuston päälle esimerkiksi pyörivien tai keinuvien sadettimien avulla. Sadetus sopii parhaiten matalalle, tasakorkuiselle kasvustolle. Haittana sadetuksesta on, että osa kasteluvedestä haihtuu maan ja kasvien pinnoilta. Kaikki kasvit eivät myöskään siedä lehdille tehtävää kastelua. Kastelulaitteet tyhjennetään talven ajaksi. a) b) c) KUVA 24.5: Taimien kastelua voi helpottaa a) muotoilemalla niiden tyvelle kastelupainanne tai b) upottamalla kasvin juurelle reikäpohjainen ruukku. Painanne tai ruukku täytetään vedellä, ja siitä vesi imeytyy vähitellen kasvin juurelle. c) Istutetuille puuntaimille voidaan kasteluapuna käyttää salaojaputken kappaletta. Putki kierretään istutuskuopan reunoille taimipaakun yläosaan ja peitetään niin, että avoin pää jää pinnalle. Maan sisällä oleva putken pää tukitaan. Kastellessa putki täytetään vedellä pintaan asti ja putkesta vesi suodattuu maahan, suoraan puun juuristoalueelle. Altakastelujärjestelmässä kasteluvesi annetaan kasvualustan sisään asennettuihin säiliöihin. Tippukastelussa ja tihkukastelussa vesi ohjataan kasvualustan pinnalle putkia myöten. Putkissa olevat viillot (tihkukastelu) tai tippuletkut (tippukastelu) annostelevat veden suoraan kasvin tyvelle. Kastelulaitteet tyhjennetään talven ajaksi. Letkukastelussa kasvit kastellaan yksittäin letkun avulla matalalla vedenpaineella. Letkukastelu vie aikaa, ja osa vedestä hukkaantuu pintavalunnan seurauksena. Letkukastelu on käyttökelpoinen kastelumenetelmä muun muassa Viheralueiden ylläpito 267