Jussi Koivuniemi 10.11.2014 Ruutiukot siirtoa Tampereen lentokonetehdas LIITOA KIITOA SIIRTOA Tampereen lentokonetehdas 1936-2012
Historiaprojekti Sytykkeenä tehtaan ainutlaatuisuus, tehtaan lopetus ja uuden teknologiakeskuksen rakentaminen Ruskoon teollisuusperinnettä ja pala Suomen sekä Tampereen teollisuushistoriaa Yhteistyö Cargotec Finland Oy, Museokeskus Vapriikki, Tampereen yliopisto 11 kirjoittajaa: perustarinan kirjoitti Jussi Koivuniemi + 10 eri osa-alueen asiantuntijaa Vapriikin henkilökunta huolehti kirjan toimituksesta kiireinen aikataulu Eheä ja tyylikäs kokonaisuus, jossa punaisena lankana on osaamisen jatkuvuus Kirjaa voi ostaa ainakin Museokeskus Vapriikista Tehdasalue on nyt suuren muutoksen edessä
Puolustusvoimien palveluksessa Alku Suomenlinnassa: Santahaminan ilmailutelakka ja Suomenlinnan tehdas yhdistettiin 1928 Valtion lentokonetehtaaksi 1925 Riihimäellä Valtion patruunatehdas (Lapualle 1927), Valtion kivääritehdas Jyväskylässä 1928, tykkitehdas 1939 ja sytytintehdas 1940 Lentokonetehdas oli osa itsenäistyneen Suomen omaa puolustusteollisuutta Helsingissä tilat olivat ahtaat ja pääkaupunki oli muutenkin huono paikka lentokonetehtaalle > siirto oli ensimmäisen kerran esillä jo 1924, jolloin Tamperekin oli mahdollisten kohteiden joukossa
Tampereelle Vaatimuksena oli lähellä oleva vesialue ja paikka lentokentälle Tampere halusi tehtaan, koska pula-ajan alkaessa uusia työpaikkoja kaivattiin Lentokonetehtaan edustajat olisivat halunneet tontin Hatanpäältä, kaupungin mielestä paikka oli liian lähellä kaupunkia Paikaksi valittiin Hattulan Parola vuonna 1930 Pula-aika viivytti rakentamista, jonka aikana Tampereen kaupungin johto aktivoitui asiassa uudelleen Tontti Härmälän uudelta alueelta kaupungin laidalta Kaupungin vahvuutena olivat valmis teollisuusympäristö, rautatieyhteys ja tarjotut edut Kaupunki kaipasi työpaikkoja
Joulukuussa 1931 Valtioneuvosto perui aiemman päätöksensä ja määräsi nyt lentokonetehtaan paikaksi Tampereen Kenraalit Mannerhein ja Walden vastustivat Tamperetta ja vaativat vielä 1934 tehtaan rakentamista Kokkolaan. Tampere ei ollut heidän mielestään puolustuksellisesti hyvä ratkaisu ja ehkä myös vuoden 1918 muistot vaikuttivat asiaan Työt käyntiin kesällä 1934 (n. 300 työmiestä) + lentokenttätyöt Tehdas valmistui vuoden 1936 loppuun mennessä. (vihkiäiset 27.2.1937) E-kirjaimen muotoinen rakennus oli suunniteltu tehtaan eri osastojen vaatimukset ja niiden yhteistyö huomioiden. Lisärakennuksia: ilmavoimien ilmailuvarikko, moottorien korjaus- ja koekäyttöosastot, ilmatunneli, johtajanasunto, konttori
Sotavuodet Koneita rakennettiin pääosin lisenssien varassa, mutta myös omaa kehittelytyötä tehtiin Lentokoneteollisuus vaati paljon erityisosaamista mm. hienomekaniikasta ja eri materiaalien ominaisuuksista Kolupuupotkurit 1930-luvun lopulla valmistautuminen mahdolliseen sotaan: tuotanto moninkertaistui Harkinnassa oli kokonaan uusi yksityisten yritysten muodostama tehdas, mutta lopulta Valtion tehdasta päätettiin laajentaa Syksyllä 1939 päätös uudesta tehtaasta: suojainen Pori Tehtaan hajasijoitus: Kokkola, Kylmäkoski, Viiala, Pori, Vilppula, Vuoresvuori, konttoritoiminnot olivat Pirkkalassa 1940 päätös Kuoreveden tehtaasta Lentokonetehdas ei vaurioitunut talvisodan pommituksissa Tehdas oli yli 1000 työntekijän tehdas
Linnavuoren tehdas valmistui 1943: suojainen kallio tunnelitiloja varten ja hyvät liikenneyhteydet Elokuussa 1944 Tampereen tehtailla oli enimmillään 2400 työntekijää ja yhteensä lentokonetehtaalla 3700 henkilöä. Vuosina 1940-1944 koneita tehtiin 207, korjattiin 1700 konetta ja lähes 2000 moottoria. Mata Hari mustan laatikon esikuva
Sotakorvaukset muokkaavat tehdasta Valtion Metallitehtaat 1946 (Valmet 1951) Mitä tilalle: sodasta palautettujen kuorma-autojen korjaus Sotakorvaustoimitusten perussopimus 17.12.1944 Valtion metallitehtaat sotakorvausteollisuuden ydintä Soteva jakoi valmistettavat tuotteet Veturit, lukit, puhaltimet ja sähkösahat päätuotteina Vetureissa yhteistyö Lokomon ja Tampellan kanssa Pistoraide tehtaalle 1947 Sotakorvauksista tehdas sai eväät myöhemmälle tuotannolle: siirtokoneet, kiskokalusto ja ilmastointi
Lukin eli laudankuljetusauton tarina Legenda: alkuna savukelaatikon kanteen piirretty kuva Raja-Karjalasta löytyi kyseistä laitetta esittävä kuva Amerikkalainen Hyster straddle carrier käytössä jo 1910-luvulla Pääsuunnittelija Martti Vainio näki laitteen Tukholmassa positio 143 kuljetusvaunu kaasugeneraattoreineen lautojen kuljetusta varten Venäläiset olivat rakentaneet amerikkalaisiin koneisiin perustuvaa laitetta jo ennen sotia >> luonnos suomalaisille Pääsuunnittelija Martti Terho Nimikilpailussa laitteelle nimeksi Lukki (lentokonetehtaan sorvari Rolf Mallen) Lukista tuli myös myyntituote ja tulevaisuuden avain siirtokoneteollisuuden uranuurtaja
Pääsuunnittelija Martti Vainio (1947): Kuormaus on varsin mutkaton auto ajaa suoraan kuorman ylle ja nostaa sen tukevasti vatsaansa vasten. Kuormaa tehdään noin 18 sm:n korkeudella maanpinnasta olevien poikkipalkkien varaan. Sitä ei tarvitse sitoa millään tavoin. Nosto tapahtuu auton moottorin avulla siten, että voima siirretään moottorin etupäähän asennetun nostovaihdelaatikon, rullaketjujen ja ruuvien välityksellä nostokiskoihin. Käytännössä suoritus on yksinkertaisempi kuin paperilla: Kuljettaja suorittaa sekä kuormauksen että purkauksen kädenkäänteessä vipujen avulla.
Kiitoa Kiskokalusto oli tärkein tuotannonala 1950-1970-luvuilla Useita eri malleja rautateille, raitiovaunuja, metrokalusto ja rollikat Teknologinen kehitys Kotimaisten tilausten varassa Sähköveturien tilaukset Neuvostoliitosta 1970-luvun alussa vaaransivat alan kehitystä rollikat oma tarinansa heti sodan jälkeen vuoteen 1976 saakka Tampereen Liikennelaitos Tekniikka Englannista (Sveitsistä) Yhteys tehtaalta Tampereen keskustaan (Linja 1)
Työyhteisö Haikka ja Killo olivat lentokonetehtaalaisten omaleimaiset asuinalueet Pirkkalan teollistaja Yksi Tampereen suurimmista tehtaista Voimakas ammattiyhdistys sotien jälkeen Aktiivista harrastustoimintaa
Tehtaan rakenne elää Sotien jälkeen tuotanto oli hyvin monipuolista (sekakonepaja): Veturit ym. kiskokalusto 1980-luvun lopulle Lentokoneteollisuus projektien varassa 1970-luvulle Hienomekaniikka instrumenttiosastoksi ja Tampereen Rantaperkiöön 1968 Ilmastointi Turun Pansion tehtaalle 1964 Hissit: 1960 hissien valmistus Tourulasta Tampereella (sveitsiläistä teknologiaa) Enemmistö myytiin Otisille 1986 ja tuotanto loppui Tampereella 1992 Metsäkoneet Tourulan tehtaalta Tampereelle 1960-luvulla tuotanto siirrettiin 1983 Kurikkaan ja Ruotsiin Siirtokoneissa piili tulevaisuus
Konttipinkkarin läpimurto Kiskokaluston tuotannon epävarmuuksien takia painopiste siirtyi 1970-luvulla siirtokoneisiin Lukit ja trukit kehittyivät Konttiliikenteen kasvu avasi mahdollisuuksia satamissa Tavoitteena oli kolmeen kerrokseen pinoava lukki, jota kehiteltiin Pekka Heikkilän johdolla salaa Läpimurto Bremerhavenin satamassa 1976: oikeiden markkinoiden havaitseminen ja siihen sopivat teknologiset ratkaisut Siirtokoneista tuli Tampereen tehtaan hallitseva ala ja menestyksen avain
Raimo Ylivakeri: Konttilukki oli teknisesti ja laadullisesti menestystarina. Aiemmat kilpailijoiden koneet olivat kaksivetoisia. Ne jäivät talvella jumiin. Meillä oli hieno neliveto, kaksimoottorikäyttöinen ja siinä oli uusinta uutta teknologiaa. Se oli teknisesti ylivoimainen. Vahvuutena oli hydrodynaaminen voimansiirto, painopiste alhaalla. Siinä oli kaikki kiihtyvyydet ja nostonopeudet ihan eri luokkaa kuin kilpailijoiden koneissa. Kone oli yksinkertaisesti nopea, tehokas ja ketterä. Se oli ihan selvästi uuden sukupolven tuote.
Globaalit markkinat ja lentokonetehdas Globalisoituminen ja avoimemmat markkinat toivat 1980-luvulta alkaen sekä mahdollisuuksia että uhkia Idänkaupan romahdus ja Valmetin hajoaminen Tuotannon keskittäminen ja vahvuuksien etsintä Yrityksen ja tehtaan uudelleen organisointi Siirtokoneet olivat teknologisesti korkeatasoisia osaamisen jalostuminen lentokoneteollisuudesta lukin kautta moderneiksi siirtokoneiksi koneilla oli kilpailukykyä ja vientimarkkinoita kasvun edellytykset toisin kuin esim. kiskokalustolla
Sisu Partek Kone - Cargotec Yritysjärjestelyt yleistyivät Suomessa 1980-luvulla Valmet hajoaa 1992 kuljetusvälineryhmästä Valmet Transmech Ltd Oy 1994 Sisun kyytiin (siirtokonetoiminnot: Sisu Terminal Systems) 1997 siirtokoneista kasvua kuormankäsittelytoimintaansa hakeneen Partekin syliin 1997 Sisu Terminal Systems > Kalmar Industries Oy Ab 2002 Kone Oyj:lle 2004 Cargotec Oyj Tuotanto Puolaan 2010-luvulla Tampereen tehdas hiljenee 2012 uusi moderni teknologia- ja osaamiskeskus jatkaa osaamisen perinteitä Tampereella kontinkäsittelyn huipputeknologian globaalina kehittäjänä