Kesäkuu-Heinäkuu no 44-45 /2011 1
on parasta ettei tiedäkään, sillä muuten eläminen menisi todella hankalaksi ja rajoitetuksi. Kesä on toden teolla alkanut. Tapahtumia on varmasti joka paikkakunnalla. Paikallista tarjontaa on hyvä tukea, eli käykää paikkakuntanne taidenäyttelyissä, kesäteattereissa, museoissa, musiikkijuhlilla, festareissa ym. tapahtumissa. Sitä kautta voi löytää jopa oman paikkakuntansa historiaa, jos ei siitä muuten tiedä. Tai ainakin voi löytää jotain uutta itsestään. Heinäkuun helteitä Kesäkuu meni ja heinäkuu alkoi helteineen. Nyt halusin tuoda esille Hildegar Bingeniläisen jonka varmasti monet muistavat juuri hänen yrteistään ja parantamiskeinoistaan kuten spelt ja fenkoli. Tampereellakin aikoinaan toimi hänen nimeään kantava yhdistys, mutta Hildegar seura on olemassa www.hildegardseura.fi Kuukauden taiteilijana on Venny Solden joka oli aikoinaan Juhani Ahon kanssa naimisissa. Nämä ovat naisia jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan teoillaan ja taidoillaan. Ultrapäivät ovat kohta tulossa Kuortaneelle 7-10.7. joten tervetuloa sinne. Upeita ihmisiä luennoitsijoineen, ja jos kuuma yllättää niin pääsee pulahtamaan isoon Kuortanejärveen. Tilaa riittää kyllä kaikille. Politiikka häikäisee tätä nykyä. Kukaan ei varmaan äänestäessään olisi tiennyt mitä edessä tulee olemaan. Niinhän se on ihan tavallisessakin elämässä. Kun on joskus aikoinaan tehnyt ratkaisun sydämestään, ei tiedä sillä hetkellä miten se vaikuttaa tulevaisuudessa tai mitä tapahtumaketjuja se voi tuoda eteen... Ehkä niin Monasti joidenkin yksittäisten ihmisten kautta hahmotamme historiaamme, koska se tulee esille tietyn ihmisen elämän rakenteessa, paikoissa missä hän asunut ja elänyt ja mitä hän on siellä tehnyt. Sehän on tosi kiinnostavaa ja kuuluisuutta aina hyödytetäänkin, kuten asuinsijasta on tehty museo, tai on tehty joku muu kulttuurillinen hyödyke. Olen tuonut esille lehdessäni heitä joista tuli kuuluisuuksia menneinä aikoina, olen sitä tietoa myös edistänyt, jos se on vaikka unohtunut. Olen myös tuonut esille ns. tavallisia ihmisiä jotka ovat valinneet elämänsä monien kokemustensa summana, sen tien jossa he voivat auttaa muita, jotka kipuilevat eivätkä vielä tiedä ratkaisua tai suuntaa. On niin monia vaihtoehtoja, mutta parhaiten minäkin voin auttaa sillä, että tuon niitä vaihtoehtoja -ihmisiä esille osaamisineen, taitoineen ja omine kokemuksineen. Ja joskus ratkaisu-vastaus voikin olla vaan jonkun artikkelin lukemisen jälkeen, jolloin se elämän perustoive alkaa taas kantaa, ja on taas elämässä mukana vaikka miten vajavaisena ja hapuilevana -mutta on kuitenkin. Osaamisluetteloa sekä Ilmoitustaulua (jonka muutin KOHTAAMISIA) kannattaa seurata kuukausittain sillä siellä tapahtuu aina. Kohtaamisia on tosi paljon parempi nimike tapaamisille. Vai mitä mieltä olette? Iso kiitos myös omissa opetteluissani lapsilleni ja ystävilleni! Voikaa hyvin siellä! t.tuulamaria 2
Hänet lähetettiin kahdeksanvuotiaana Disibodenbergiin paikallisen benediktiiniläisluostarin yhteydessä olevaan naisyhteisöön Jutta Sponheimilaisen hoiviin. Hän antoi luostarilupauksensa 1113 tai 1114. Kun Jutta kuoli 1136, Hildegardista tuli naisyhteisön opettaja, magistra. Disibodenbergin munkkien vastustuksesta huolimatta naisille rakennettiin oma luostari 1147 1152. Hildegard Bingeniläinen Hildegard Bingeniläinen, saks. Hildegard von Bingen, lat. Hildegardis Bingensis (noin 16. syyskuuta 1098 Bermersheim vor der Höhe tai Niederhosenbach, Rheinland-Pfalz, Saksa 17. syyskuuta 1179, Rupertsbergin luostari, Bingen am Rhein, Rheinland-Pfalz) oli saksalainen abbedissa, kirjailija, mystikko ja kirkkomusiikin säveltäjä. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa kattaa muun muassa teologian, kosmologian, luonnonhistorian ja lääketieteen. Historioitsijoiden huomio on kohdistunut häneen vasta aivan viime aikoina. Tutkimus on laiminlyönyt Hildegardin ja Elisabet Schönaulaisen viime aikoihin asti. Saksalaiset historioitsijat pitivät heitä merkittävinä vain saksan kielen kehityksen ilmentäjinä. Tuon ajan naismystikkojen kirjoituksia vähäteltiin ja usein niiden tekijöiksi on epäilty miehiä. Hildegardin syntymäpaikka on epävarma. Hän syntyi aatelisperheen kymmenentenä lapsena joko Bermersheim vor der Höhessä tai mahdollisesti Schlossböckelheimissa Nahen jokilaaksossa. Hildegard oli pienestä pitäen nähnyt näkyjä, mutta ei ollut uskaltanut kertoa näistä, koska muilla ei ollut samanlaisia kokemuksia. Hänen kuvauksiensa perusteella nykyajan neurologit ovat arvelleet että kyseessä olisivat olleet migreenin oireet. Vuonna 1141 Hildegard sairastui ja näki entistä voimakkaampia näkyjä. Toivuttuaan hän alkoi ottaa enemmän osaa julkiseen elämään ja alkoi kirjoittaa kirjeitä, muun muassa neljälle paaville, keisari Fredrik I Barbarossalle ja Bernhard Clairvauxlaiselle. Kirjeiden ohella Hildegardilta on säilynyt laaja kirjallinen tuotanto. Kanonisointiprosessi käynnistettiin 1228, mutta vasta 1500-luvun lopulla Hildegard otettiin virallisesti mukaan Martyrologiumiin, kuitenkin ilman muodollista kanonissointiprosessia. Hildegardin muistopäivää vietetään 17. syyskuuta. 1900-luvulta alkaen Hildegardille on pyritty saamaan asema kirkonopettajana, ja prosessi on meneillään. Elämäkerta Hildegardin vanhemmat Hildebert ja Mechthilde olivat ylhäistä syntyperää, mutta tarkempaa tietoa heidän elämästään ei ole. He lunastivat hänelle kymmenyksinä huomattavalla summalla paikan kirkon huomassa, mutta ajankohta on kiistanalainen. Hagiografian mukaan hän olisi mennnyt luostariin kahdeksanvuotiaana vanhemman nunnan, kreivi Stephan II Sponheimilaisen tyttären Jutan avuksi, joskin Jutan luostariin menon ajankohdaksi tiedetään vuosi 1112, jolloin Hildegard olisi ollut neljätoistavuotias. Hän antoi luostarilupauksen 1114, ja kaikki lupauksen antaneet saivat sääntökunnan käytännön (Regula Benedicti) mukaisen koulutuksen. Niiden 24 vuoden tapahtumista, jotka Jutta ja Hildegard olivat yhdessä luostarissa, ei ole kirjattuja muistiinpanoja. Hildegard ja Jutta asettuivat Disibodenbergiin, joka on nykyisen Saksan alueella 3
degardin rippi-isänä ja kirjurina toimi Volmar. Toisen nunnaluostarin Hildegard perusti vuonna 1165 Eibingeniin, ja tämän sivuluostarin nunnat olivat peräisin alemmista väestöluokista. olevassa Pfälzerwaldissa. Jutta oli myös näkijä ja sai sen vuoksi paljon seuraajia, jotka tulivat käymään hänen luonaan luostarissa. Hildegard kertoo myös, että Jutta opetti häntä lukemaan ja laulamaan psalmeja, mutta pyhiä kirjoituksia hänelle ei ollut opetettu. Juttan kuoltua 1136 muut nunnat valitsivat yksimielisesti 38-vuotiaan Hildegardin sisaryhteisönsä magistraksi. Paavi Eugenius III asetti 1147 lautakunnan tutkimaan Hildegardin kirjoituksia. Bernard Clairvauxlainen tuki voimakkaasti Hildegardia, ja niin paavi hyväksyi hänen näkynsä aidoiksi Pyhän Hengen ilmentymiksi. Disibodenbergin apotti Kuno pyysi Hildegardia priorittareksi, mutta kun Hildegardin maine kasvoi ja nunnaksi pyrkiviä oli yhä enemmän, hän halusi itselleen ja nunnilleen enemmän itsenäisyyttä ja pyysi apotti Kunolta lupaa muuttaa aiemmin hylättyyn Rupertsbergiin. Kun apotti torjui Hildegardin ehdotuksen, Hildegard kääntyi tämän esimiehen puoleen ja sai hyväksynnän Mainzin arkkipiispalta Heinrich I:ltä. Apotti Kuno ja munkit vastustivat, varsinkin kun nunnilla oli melkoinen varallisuus, joka lähtisi heidän mukanaan. Hildegard sairastui eikä liikuntakyvyttömäksi halvaantumisen vuoksi päässyt vuoteestaan. Hildegardin mukaan sairastumisen syynä oli se, että Jumala oli tyytymätön, kun hän ei ollut noudattanut tämän käskyä siirtää nunnat Rupertsbergiin. Vasta kun apotti itse ei saanut Hildegardia liikahtamaan, hän päätti myöntää nunnille oman luostarin. Hildegard ja parikymmentä nunnaa siirtyivät noin vuonna 1150 Rupertsbergin luostariin, jonka johtajana ja myös Hil- Hildegard alkoi nähdä näkyjä kolmevuotiaana. Jumala oli hänelle elävä valo, ja tietoisuutta Jumalasta hän sanoo elävän valon häivähdykseksi Hän sanoi näkevänsä kaiken Jumalan valossa viiden aistinsa välityksellä. Hän ei ollut transsissa eivätkä näyt tulleen unessa, kuten tuon ajan näkijöillä yleensä, vaan hän näki kaiken sielunsa silmin. Hildegard ei ollut innokas kertomaan näyistään vaan uskoutui vain Juttalle ja opettajalleen, myöhemmälle kirjurilleen Volmarille. Hänellä oli koko elämänsä ajan paljon näkyjä, ja vuonna 1141 ollessaan 42-vuotias hän sai näyn, jota hän piti Jumalan ohjeena kirjoittaa muistiin mitä näet ja kuulet. Ensimmäisesssä teologisessa kirjoituksessaan, joka oli Scivias ( Tunne tiet ) Hildegard kuvaa kamppailuaan:»kaiken tämän minä näin ja kuulin, ja silti minä kieltäydyin kirjoittamasta. En jääräpäisyyttäni, vaan koska pidin itseäni siihen kykenemättömänä ja koska pelkäsin ihmisten epäilyjä, piittaamattomuutta ja monenlaista pahantahtoista juoruilua, kunnes Jumalan ruoska heitti minut sairasvuoteelle. Siellä minä viimein, kaikkien kärsimysteni pakottamana, tartuin kynään. Eräs hyvätapainen aatelistyttö ja se mies, jota minä olin salaa etsinyt ja löytänyt, olivat todistajiani. Kun olin alkanut kirjoittaa, ja kun, kuten edel- 4
lä kerrottu, syvällisen kirjoittamisen lahja alkoi minussa vaikuttaa, sain jälleen voimani takaisin ja parannuin sairaudestani. Vaivoin minä työstin tämän teoksen kymmenessä vuodessa ja saatoin sen päätökseen. - - Minä en kirjoittanut näitä asioita muistiin oman sydämeni, tai jonkun muun ihmisen sydämen tuntemusten mukaisesti, vaan kuten näin, kuulin ja tunsin taivaanjulistuksissa, Jumalan kätkettyjen salaisuuksien kautta. Ja jälleen kuulin äänen taivaasta. Se sanoi: Huuda siis ja kirjoita. Hildegardin eloisien kuvausten, etenkin juuri valoa koskevien kuvausten perusteella, on neurologi ja suosittu kirjailija Oliver Sacks diagnosoinut näkyihin liittyviä fyysisiä aistimuksia migreeniksi. Sacks sanoo, että kuvaukset Hildegardin käsikirjoituksissa vahvistavat, että tämä kärsi negatiivisesta pälvisokeudesta. Hildegard Bingeniläisen käyttämät aakkoset, litterae ignotae, joilla hän kirjoitti luomaansa kieltä lingua ignota. Kirjoitusmerkit ja kieli Hildegard kehitti omat kirjoitusmerkit. Kirjoituksessa ja sävellyksessä käytetyt merkit kertovat, miten hän käytti tätä muokattua keskiajan latinan muotoa, johon sisältyi paljon keinotekoisia, yhdistettyjä ja lyhennettyjä sanoja. Monet keinotekoisten kielten kehittäjät pitävät häntä keskiaikaisena edeltäjänään hänen laulutekstejään varten kehittämiensä sanojen ja luomansa kirjoituksen vuoksi. Tutkijoiden mukaan Hildegard käytti lingua ignotaa nunnien keskeisen yhteishengen luomiseen. Hagiografian kirjoittamisen aloittivat Hildegardin sanelemana munkit Gottfried Disibodenilainen ja Dieter Echternachilainen. Seuraavan elämäkerran aloitti Guibert Gemblouxlainen. Teokset Hildegardin sävellykset sekä näkyihin perustuvat ja luonnontieteelliset tekstit sisältyvät pääasiassa kahteen käsikirjoitukseen: Dendermonden käsikirjoitukseen ja Riesencodexiin. Dendermonden käsikirjoitus jäljennettiin todennäköisimmin Hildegardin valvonnassa Rupertsbergissa, ja Riesencodex jäljennettiin Hildegardin kuolemaa seuranneella vuonna, luultavasti liitettäväksi mukaan kanonisointipyyntöön. Sävellykset Viime vuosikymmeninä keskiaikaisen kirkon naisiin kiinnitetty huomio on nostanut Hildegardin suosituksi. Saksankielisissä maissa häneen on kohdistunut eri alojen tutkimusta jo 1900-luvun alkupuolelta, ja vuosituhannen vaihteen tienoilla kiinnostus on herännyt myös muun muassa Suomessa. Erityiseen suosioon on noussut hänen musiikkinsa. Jäljellä on 70 80 sävellystä, mikä on laajimpia keskiaikaisten säveltäjien tuotantoja. Häneltä jäi lisäksi yli sata kirjettä. Koko vastikään julkaistu kirjeenvaihto sisälsi 390 kirjettä., 72 laulua, 70 runoa ja 9 kirjaa. Hildegard on ensimmäinen säveltäjä, jonka elämäkerta tunnetaan,[10] ja Leoninuksen ohella länsimaisen musiikinhistorian ensimmäinen yksilöllinen säveltäjä ylipäänsä. Musiikkinäyte O frondens virga www.youtube.com/watch?v=uflhejpmhnq 5
Hänen paremmin tunnettuihin teoksiinsa kuuluva Ordo virtutum (Hyveiden näytelmä) on moraliteetti. Hänen sävellystensä tarkkaa syntyajankohtaa ei tiedetä, joskin Ordo virtutum arvellaan olleen sävelletyn jo 1151. Moraliteetti koostuu yksiäänisistä sävelmistä Animalle (ihmisen sielu) ja 16 Hyveelle. Paholaiselle on siinä puheosa. Tutkijoiden mukaan Paholaisen osaa olisi esittänyt Volmar, ja Hildegardin nunnat olisivat esittäneet Animan ja Hyveiden osia. Ordo virtutumin lisäksi Hildegard sävelsi liturgisia lauluja, jotka on koottu yhteen nimellä Symphonia armoniae celestium revelationum (Taivaallisten ilmoitusten sopusuhtainen yhteissointi, 1150 1160). Tämä laaja runojen ja musiikin kokoelma sisältää 77 hetkipalveluksiin tarkoitettua runoa. Musiikillisesti hienoimpia niistä ovat viisi sekvenssiä ja kolme hymniä. Lisäksi runoihin kuuluu 34 antifonia, 14 responsoriota, kahdeksan messunosaa ja muita teoksia. Hänen musiikkinsa on monofonista eli yksiäänistä. Hildegardin sävellystyylille ovat ominaisia korkealle kohoavat melodiat, jotka usein ylittävät silloisen normaalin laulun rajat. Esimerkiksi hymnissä Ave, generosa sävelala ulottuu e:stä c1:een, mikä ylittää huomattavasti tuon ajan lauluäänen tavallisen ulottuvuuden. Lisäksi hymnin musiikissa on rohkeaa, intohimoista deklamaatiota. Lisäksi esimerkiksi tutkijat Margot Fassler ja Marianna Richert Pfau luonnehtivat Hildegardin musiikkia hyvin melismaattiseksi, siten että siinä usein on toistuvia melodiayksikköjä, ja toteavat myös, että musiikki ja teksti liittyvät kiinteästi toisiinsa, mikä oli harvinaista 1100-luvun luostarilauluissa. Hildegard Bingeniläinen käyttää lauluissaan ajalle tyypillistä neuminotaatiota ilman nuottiviivastoa, joten muun muassa sävellyksen rytmi jää esittäjän tulkinnan varaan. Vehreys (viriditas) on jumalallisen voiman ilmentymä maan päällä. Tämä vehreys eli elämänvoima läpäisee elämän kaikkinensa. Se oli Hildegardille symboli, joka kuvasi kuivuuden ja mehuttomuuden vastakohtaa. Näkykirjat Sävellysten lisäksi Hildegard kirjoitti kolme näkykirjaa, joista ensimmäinen Scivias ( Tunne tie ), valmistui 1151. Sen jälkeen syntyivät Liber vitae meritorum ( Kirja elämän ansioista ) ja De operatione Dei ( Jumalan teoista, myös nimellä Liber divinorum operum,). Näissä teoksissa, joista viimeinen valmistui, kun Hildegard oli noin 75-vuotias, hän aluksi kuvaa kunkin näyn, sitten selittää sen Raamattua käyttäen. Hänen näkyjensä kerronta kuvitettiin runsaasti hänen ohjeidensa mukaan, ja kirjalliseen muotoon saattamisessa hän sai apua munkki Volmarilta ja nunna Richardisilta. Kirja oli kuuluisa keskiajalla, osin siksi, että paavi Eugenius III antoi sille hyväksyntänsä, ja se kopioitiin myöhemmin vuonna 1513 Pariisissa. Maalliset teokset Näkykirjojen lisäksi Hildegard kirjoitti teoksen Physica, joka käsittelee luonnontieteellisiä kysymyksiä, sekä teoksen Causae et Curae (Sairauksien syistä ja hoidoista). Hildegard Bingeniläinen tunnettiin parantajankyvyistään, ja hoitokeinoina hän käytti tinktuuroita, yrttejä ja jalokiviä. Molemmissa teksteissä Hildegard kuvaa ympärillään olevaa luontoa, kuten kosmosta, eläimiä, kiviä ja mineraaleja. Hän yhdisti niihin teologisia ajatuksia, jotka olivat peräisin ensimmäisestä Mooseksen kirjasta: koko luomakunta on tarkoitettu ihmisen hyödynnettäväksi. Hän on erityisen kiinnostunut kasvien, eläinten ja kivien parantavista ominaisuuksista, mutta hän tutkii myös Jumalan vaikutusta ihmisen terveyteen. Esimerkki hänen parantajankyvyistään on sokean parantaminen Reinin vedellä. Näistä teksteistä ei ilmene, että ne pohjautuisivat näkyihin tai jumalallisiin lähteisiin. Tuotannon luonnehdinta Mutterschaft aus dem Geiste und dem Wasser (Äitiys hengestä ja vedestä), 1165 Hildegard sanoo näkykirjoituksissaan, että neitsyys on hen- 6
gellisen elämän korkein aste. Hän kirjoitti kuitenkin myös maallisesta elämästä, kuten äitiydestä. Monissa teksteissä Hildegard kuvaa sukupuoliaktin tuottamaa mielihyvää naisen näkökulmasta. luostarisääntöihin perustuu myös Hildegardin oma käsitys oikeasta elämänjärjestyksestä. Apotit ja abbedissat pyysivät häntä rukoilemaan erilaisten asioiden puolesta ja kysyivät hänen mielipidettään. Hän matkusti laajasti neljällä saarnamatkallaan. Hänellä oli muutamia melko kiihkomielisiä kannattajia, kuten Guibert Gemblouxlainen, joka kirjoitti hänelle usein ja josta Volmarin kuoltua 1173 tuli hänen kirjurinsa 1177. Lisäksi Hildegard antoi vaikutteita monille oman aikansa ja seuraavien vuosisatojen nunnille, joista erityisesti merkittävä oli lähiseuduilla asunut näkijä Elisabeth Schönaulainen, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa. Lisäksi sekä kirjeissä että näyissä on kohtia, joissa hän arvostelee lihallisten ilojen väärinkäyttöä. Hän tuomitsee samaa sukupuolta olevien seksin ja masturboinnin synnit. Synnintunnustuksen jälkeen tarvitaan ankaraa katumusta, joka tapahtuu paastoamalla ja ruumillisina katumusharjoituksina, jotta näistä synneistä saataisiin Jumalan anteeksiantamus. Merkitys Hildegard oli yhteydessä paaveihin, esimerkiksi Eugenius III ja Anastasius IV, valtiomiehiin, esimerkiksi apotti Suger, Saksan keisariin Fredrik I Barbarossaan ja moniin muihinkin aikansa merkittäviin henkilöihin, kuten Bernard Clairvauxlaiseen, joka edisti hänen työtään apotti Kunon pyynnöstä Trierin kirkolliskokouksessa 1147 ja 1148. Hänestä tuli prophetissa teutonica, saksalainen naisprofeetta, jota sanottiin myös Reinin Sibyllaksi. Hildegard Bingeniläisen laaja kirjeenvaihto on merkittävä osa hänen kirjallista tuotantoaan, sillä kirjeissään hän puhuu meille kaikkein välittömimmin. Hildegard kirjoitti 500-luvulta peräisin olevien alkuperäisten yksinkertaisten Pyhän Benedictuksen sääntöjen selitykset Regulae S. Benedicti Explanatio. Näihin Benedictus Nursialaisen Toisenlaisen retoriikan käyttäjänä hän antoi panoksensa kristilliselle eurooppalaiselle retoriikan perinteelle, mikä antaa oikeutuksen käyttää hänestä nimitystä teologi. Hildegard tekee varsin omaperäisiä teologisia tulkintoja. Hän uskoi, että hänen luostarinsa ei pitäisi ottaa noviiseja, jotka eivät olleet ylhäissyntyisiä, koska he joutuisivat näin alhaisempaan asemaan. Hän myös sanoi, että nainen voi olla miehestä tehty, mutta miestä ei voi tehdä ilman naista. Koska kirkko asetti rajat julkiselle, diskursiiviselle retoriikalle, keskiajan puhetaitoon kuului saarna, kirjeen kirjoittaminen, runous ja ensyklopedinen perinne. Se että Hildegard käytti näitä retoriikan lajeja, kertoo hänen merkitykestään naisretoorikkona, joka ylitti naisille asetetut kiellot yhteiskunnalisesta osallistumisesta ja raamantulkinnasta. On hyvin vaikuttavaa, että naisen, hyvistä piireistä olevan abbedissan ja tunnustetun profeetankin, julkinen saarnaaminen hyväksyttiin tuona aikana. Hän teki neljä saarnamatkaa Saksan halki ja puhui sekä papeille että maallikoille kirkoissa ja julkisilla paikoilla, pääasiassa arvostellen ankarasti pappien turmeltuneisuutta ja vaatien uudistuksia. Maddocksin mukaan hän todennäköisesti oli oppinut yksinkertaista latinaa ja kristinuskon opinkappaleita, mutta ei saanut opetusta seitsemässä vapaassa taidossa, joista keskiajalla muodostui oppineiden luokkien kaiken opetuksen perusta. Triviumiin kuuluivat kielioppi, retoriikka ja dialektiikka (tai logiikka). Quadrivium koostui aritmetiikan, geometrian, tähtitieteen ja musiikin teorian opinnoista.. Hänen ulkomaail- 7
man kanssa käymänsä kirjeenvaihto, niin hengellinen kuin yhteiskunnallinenkin, oli vastoin luostarien ydinajatusta paikkana, jonne nainen on suljettu, ja palvelee todisteena Hildegardin upeasta tyylistä ja tiukasta keskiaikaisen kirjeenkirjoituksen rakenteesta. Tutkijat ovat äskettäin esittäneet, että Hildegard loi sävellyksissään yhteyden musiikin ja naisen ruumiin välille. Hildegardín Symphonian tekstit ja sävellykset liittyvät naisen halun anatomiaan, ja siten sitä sanotaan sapfoniseksi tai että se käsittelee Sapfoa, ja liittävät näin hänet naisretoorikkojen historiaan. Hildegard on viime vuosina alkanut kiinnostaa erityisesti feministisiä tutkijoita. Hän puhuu itsestään heikomman sukupuolen jäsenenä ja pikemminkin vähättelee naisia, vaikkakin alkuun ilmeisen epävarmasti, mutta sitä on tarkasteltava patriarkaalisen kirkkohierarkian taustaa vasten. Hildegard sanoo itseään usein oppimattomaksi naiseksi, jolla ei ole kykyä selittää Raamattua, mikä ei tunnu uskottavalta. Hänen sanomanaan se toimi hänen edukseen, sillä se teki uskottavammaksi hänen väitteestään, että kaikki hänen kirjoituksensa ja sävellyksensä olivat peräisin Jumalasta, ja antoi siten Hildegardille pohjaa puhua aikana, jolloin harva nainen sai ääntään kuuluviin. Hildegard puhui simoniaa ja muita sellaisia kirkon käytäntöjä vastaan, joita hän ei hyväksynyt. Hildegardista on tullut kunnioitettu hahmo myös nykyajan new age -liikkeen piirissä, jossa kiinnostuksen kohteena on hänen holistisen ja luonnonmukainen näkemyksensä parantamisesta, samoin hänen asemansa mystikkona. Tohtori Gottfried Hertzka on kirjoittanut teoksen Hildegard-Medizine ( Hildegard-lääkintä ), joka pohjautuu Hildegardin teksteihin. Hildegardin mukaan on saanut nimensä June Boyce- Tillmanin healing-keskus Hildegard Network, joka perustuu holistiseen näkemykseen ihmisen terveydestä ja kokoaa yhteen ihmisiä, joilla on kiinnostusta tutkia hengellisyyden, taiteiden ja parantamisen välisiä yhteyksiä. Joissakin piireissä on suhtauduttu nuivasti siihen, että new age -liike on ottanut Hildegardin omakseen. Vähän ennen kuolemaansa Hildegard joutui ristiriitatilanteeseen Mainzin papiston kanssa. Muuan Rupertsburgiin haudattu mies oli kuollut kirkon yhteydestä erotettuna, siksi papisto halusi siirtää hänen ruumiinsa pois siunatusta maasta. Hildegard ei hyväksynyt ajatusta vaan vastasi, että se on synti ja että mies oli kuollessaan otettu kirkon yhteyteen. Luostari julistettiin tapauksen vuoksi kahteenkin otteeseen joksikin aikaa pannaan. Hildegardin nunnat sanoivat nähneensä hänen kuolinpäivänään 17. syyskuuta 1179 kahden valonsäteen välähtäneen taivaasta hänen kuolinhuoneensa poikki. Hildegardin elämälle ovat leimallista hänen valonäkynsä, ja hän näyttää kuollessaankin olleen saman valon merkitsemä. Hildegard oli ensimmäisiä niistä, joille anottiin kanonisointia, mutta prosessi kesti niin kauan, että neljäkään kanonisointiyritystä eivät ehtineet valmiiksi, ja hän jäi autuaaksi julistetuksi. Silti Hildegardin nimi on 1500-luvun lopulla liitetty marttyyriluetteloon. Pyhimyskalenterissa hänen päivänsä on 17. syyskuuta. Pyhimykseksi häntä ovat paaveista sanoneet esimerkiksi Johannes Paavali II ja Benediktus XVI. Hildegard haudattiin aluksi Rupertsbergin kirkkoon, mutta luostarin tuhouduttua 1632 jäännökset siirrettiin ensin Kölniin, sieltä Rüdesheimin lähellä olleeseen Eibingenin luostariin ja sen toiminnan lakattua hänen mukaansa nimettyyn Eibingenin pääkirkkoon Pyhän Hildegard ja Johannes Kastajan kirkkoon, jonne myöhemmin rakennettiin alttari, jolla pyhäinjäännöslipas on. Hildegard Bingeniläinen on myös monien anglikaanisten kirkkojen pyhimyskalentereissa, esimerkiksi Englannin kirkon ja Yhdysvaltain episkopaalisen kirkon kalentereissa. 8
Tuotanto Hildegardilta on säilynyt laaja latinankielinen kirjallinen tuotanto, joka on julkaistu kriittisinä editioina. Osa hänen tuotannostaan on saatavilla myös käännettynä nykykielille. Wiesbadenin koodeksi on Hildegardin merkittävin perintö. Ei ole varmaa, oliko se valmis jo hänen elinaikanaan vai hyvin pian hänen kuolemansa jälkeen, mutta oletettavasti hän oli siitä tietoinen. Se on keskiaikaiseksi käsikirjoitukseksi harvinaisen laaja, ja sitä pidetä Hildegardin tekstien lopullisena editiona. Tekstejä kopioi 5 6 munkkia hänen luostarissaan, ja käsikirjoitukset sidottiin yhdeksi niteeksi, jonka siannahalla päällystetyt puiset kannet ovat peräisin myöhemmältä ajalta, 1400-1500-luvulta. Koodeksiin ei yllättävää kyllä sisälly Hildegardin lääkintään ja luonnontieteeseen liittyviä tekstejä, mikä voi kertoa että olisi olemassa toinen, tietymättömissä oleva osa. 30-vuotisen sodan aikana nunnat siirsivät koodeksin Reinin toisella puolelle Eibingenin luostariin. Uudestaan se siirrettiin 1800-luvun alun maallistumisen aikana, vuonna 1814 vasta perustettuun Wiesbadenin valtionkirjastoon. Toisen maailmansodan aikana se vietiin turvaan Dresdeniin, jossa se säilyi mutta josta se vasta suurin ponnistuksen saatiin 1948 takaisin Wiesbadeniin. Teetä näyttävät kotisivut jotka suunnittelen juuri sinun yrityksesi tai yhdistyksesi ilmettä vastaavaksi! Myös muu markkinointimateriaali kuten logot, esitteet, käyntikortit jne. www.tuulamaria.fi www.hildegardseura.fi Musiikkia: www.youtube.com/watch?v=uflhejpmhnq www.youtube.com/watch?v=vlu4c80w_ X0&feature=related Joka kuukausi suuria tarinoita elämästä! Käy katsomassa netissä myös OSAAMISLUETTELOA josta löydät alansa ammattilaisia sekä ILMOITUSTAULULLA on viikoittain vaihtuvia tapahtumia! http://fi.wikipedia.org/wiki/hildegard_bingeniläinen www.tuulamaria.fi/versio_olevasta/versio_olevasta.html 9
Venny Soldan- Brofeldt Wendla "Venny" Irene Soldan-Brofeldt (2. marraskuuta 1863, Helsinki 10. lokakuuta 1945, Lohja) oli suomalainen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuvataiteilija ja taidemaalari. Lisäksi hän oli korusuunnittelija ja -muotoilija tehden taideteollisuuden käyttöön kameekoruja ja myös puu- ja paperiveistoksia sekä kuvitti lastenkirjoja. Soldan-Brofledtin maalausten aiheet olivat kodinläheisiä, kuten lapsia, meri- ja rantamaisemia. Hän oli myös aktiivinen naisasianainen, jonka aloitteesta syntyi muun muassa Taidetta kouluille -yhdistys vuonna 1906 ja hän oli Kuukauden taiteilija 10
Edla, jotka olivat kumpikin opettajia, olivat sitä mieltä, että Augusti kasvatti lapsensa liian vapaasti. Venny oli pikkusiskoaan Tillyä, joka tuli suuresti vaikuttamaan hänen elämäänsä, kymmenen vuotta vanhempi.hän kävi Helsingin Saksalaista koulua, jonka lopetti jo 14-vuotiaana isänsä luvalla vuonna 1878 ja siirtyi opiskelemaan piirtämistä Behmin kouluun, Viipuriin. Taideopinnot ja työskentely ulkomailla mukana keskusteluklubissa, josta myöhemmin muodostui Unioni Naisasialiitto Suomessa r.y. Soldan-Brofeldt oli naimisissa Juhani Ahon kanssa. Hän kuoli vähän alle 82-vuotiaana, sisarussarjansa viimeisenä. Lapsuus Wendla, Venny Irene syntyi vuonna 1863 Helsingissä insinööriperheeseen saksalaissyntyisen äidin ja ruotsinkielisen isän toiseksi vanhimpana kuudesta lapsesta ja viidestä tyttärestä. Hänen isänsä oli Suomen Rahapajan johtaja August Fredrik Soldan (1817 1885) ja äitinsä saksalaissyntyinen Marie Müller (1837 1927). Kotikieli oli ruotsi. Isä August Soldan tuki tyttärensä taiteellisia pyrkimyksiä. Pienestä pitäen Venny oli isän tyttö. Hänen ensimmäinen sanansakin oli pappa. Venny kirjasi päiväkirjoihinsa 1936 1941 isänsä antamia opetuksia. Listasta Pieniä viisauksia, joista minulla on jatkuvasti hyötyä löytyy ensimmäisenä isän ohje siitä, miten lasittamattomassa saviruukussa, jonka ympärille on kiedottu märkä pyyhe, voi pysyy kylmänä. Ohjeista löytyy myös kohta katso peiliin ja naura. Isä kasvatti variksenpoikiaan, kuten hän lapsiaan nimitti, filosofi ja pedagogi Johann Friedrich Herbartin oppien mukaan ja suhtaui lasten kasvatukseen yhtä vakavasti kuin työhönsä toisin kuin yleensä säätyläisperheissä. Pohjimmiltaan lasten ohjaus oli kristillistä, rakasta lähimmäistäsi omantunnon mukaisesti enemmän kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken. Ruumiillista kuritusta perheessä ei käytetty, vaan ongelmat pyrittiin ratkaisemaan puhumalla. AJan kasvatusihanteet olivat toisenlaiset, mutta Soldaaneilla haluttiin kehittää enemmän lasten omaa arvostelukykyä kuin sokeaa tottelevaisuutta. Tosin isän sisaret Alexandra ja Venny kävi Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulua ja opiskeli myös Pietarissa ja Pariisissa. Vuosina 1880-1884 hän opiskeli piirtämistä Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Hän sai myös yksityisopetusta Maria Wiikiltä ja opiskeli maalausta Stieglitzin opistossa Pietarissa 1883-85. Pariisissa hän opiskeli Académie Colarossissa useaan otteeseen 1880-luvun jälkipuoliskolla. Soldan-Brofeldt matkusti opintomatkalle sekä Espanjaan että Italiaan. Matkarahat hän hankki jäljentämällä klassikkomaalauksia, jotka tuohon aikaan menivät hyvin kaupaksi. Palattuaan Helsinkiin hän toimi taideopettajana. Tutustuminen Juhani Ahoon Syksyn 1889 ja kevään 1890 sekä Venny Soldan että Juhani Aho asuivat molemmat Pariisissa kuitenkaan vielä tapaamatta toisiaan. Syystalvella 1890 Venny Soldan ja Juhani Aho tutustuivat toisiinsa taiteilija Anna Sahlsténin ateljeekutsuilla Helsingissä. Rakastuminen tapahtui Kansanvalistusseuran järjestämillä Kuopion laulujuhlilla. Venny jäi Kuopioon maalaamaan Minna Canthin muotokuvaa, josta ei tullut oikein näköistä, koska Vennyn ajatukset olivat Juhani Ahossa. Nuoret seurustelivat innokkaasti koko muotokuvamaalausprosessin ajan käyden teatterissa, konserteissa ja samoillen Puijolla, Niuvanniemellä ja Rönön saarella. Lähes ummikkoruotsalaisesta pääkaupunkiseutulaisesta kosmopoliitista oli nuorsuomalaisten suomenmielinen kellokas löytänyt etsimänsä. Häämatkan he tekivät Pietariin. Ensimmäinen talviasunto oli Ullanlinnan kylpylässä, missä vuokra oli talvella halpa. Tuttavapiiriin kuuluivat Jean Sibelius, Pekka Halonen, Arvid Järnefelt ja koko Nuoren Suomen ryhmä Kasimir Leino, Werner Söderhjelm. Albert Edelfelt, Axel Gallén ja Eero Jänefelt, joista myöhemmin muodostui Symposi- 11
on-piiri. Aikalaiset pitivät häntä liian boheemina. Minna Canth muun muassa sanoo Venny Soldanista ja tämän pukeutumisesta: Neiti Soldan on tavattoman intelligentti nainen ja Juhani Aho näyttää olevan hänestä hyvin intresseerattu, vaikka hän ei suinkaan ole, ei kaunis eikä nuori. Käy sitä paitse jotenkin huolimattomasti puettuna. Venny rakasti kauhtanoitaan, tuprutteli tupakoitaan ja kirota pärskäytti reippaasti, milloin aihetta oli., kertovat Kaija Valkonen ja Elina Koivunen kirjassaan Suurin on rakkaus. Tuona pitkien hameiden aikana Venny ällistytti ja närkästytti ihmisiä liikkumalla miehensä ja ystäviensä seurassa eräretkillä muun muassa lyhyessä urheiluhameessa ja pieksuissa. Vanhanakin hän ajeli baretti päässä, pitkissähousuissa lapikkaat jalassa polkupyörällään aikana, jolloin naiset eivät vielä yleensä pitäneet pitkiä housuja. Toisaalta Venny oli älykäs ja uhrautuvainen, uhkea, hillitty ja hienotunteinen. Avioliitto Juhani Ahon kanssa Soldan-Brofeldt avioitui Juhani Ahon kanssa 21. syyskuuta 1891. Tämän jälkeen hän matkasi aviomiehensä kanssa suomalaisuusaatteen mukaisiin kohteisiin kuten Karjalaan. Hän perusti ateljeen Helsinkiin 1892. Nuoripari vietti vapaata kiertolaiselämää asuen välillä ulkomailla, milloin Iisalmen pappilassa ja milloin missäkin. Vakiintuminen alkoi vasta, kun Venny tuli raskaaksi. He muuttivat Hausjärvelle 1895, missä pian naapureina asui vanhoja ystäviä kuten Werner Söderhjelm. J. H. Erkko, Paavo Cajander, Magnus Enckell sekä Saimi ja Eero Järnefelt. Hausjärvellä Kalkkeen kylässä syntyi esikoislapsi, Heikki Taavetti 29. toukokuuta 1895. Sisareensa Tillyyn Vennyllä oli ambivalentti suhde: hän rakasti siskoaan hyvin paljon ja tarvitsi tätä avuksi kotitöissä, mutta hän huomasi kyllä sisarensa ja miehensä välisen kovin läheisen kanssakäymisen. Syksyllä 1896 Venny lähti Berliiniin stipendimatkalle tutustumaan uusiin seinävaatteisiin ja kudottuihin tapetteihin. Vennyn pikkusisar Tilly Soldan oli asunut Brofeldteilla toipilasaikanaan ja suhde Juhani Ahon, tuohon aikaan vielä Johannes Brofeldt, ja Tillyn välillä kehittyi niin pitkälle, ettei siitä ollut paluuta. Venny ei kiirehtinyt Suomeen tuloaan, koska hän uskoi Jussin, miehensä ja pikkusiskonsa, joka oli pikku hiljaa vahvistumassa sairaudestaan, hoitavan hyvin vuoden vanhaa Heikkiä. Perhekriisin selvittämiseksi sovittiin sitten, että Juhani Aho lähtee kevättalveksi Pariisiin tutkimaan tunteitaan ja Venny-vaimo jää Hausjärvelle. Venny ei kuitenkaan katkaissut välejä sisareensa, johon hän oli hyvin kiintynyt. Hän halusi myös säilyttää avioliittonsa Jussin kanssa. Tapahtumien taustoista ei kerrottu ulkopuolisille. Tilly taas matkusti terveyttään hoitamaan Sveitsiin. Tilly ja Jussi tapasivat Sveitsissä, mutta tällöin mies oli jo päättänyt palata vaimonsa luo. Tilly pysyi kuitenkin kuvioissa mukana. Venny ja Jussi saivat toisen lapsen, pojan nimeltä Antti Juhani, joka syntyi 29. syyskuuta 1900. Mutta kolmoisdraama jatkui, Ju 12
merimaisemia sekä perheen lapsista kertovia tauluja. Tillykin kävi Toskan kesäpaikassa. Aluksi se oli vain yhden huoneen mökki. Myöhemmin sinne tehtiin lisärakennus, vaimolle ateljee rannalle ja miehelle erakkomaja metsään. Snellmanin päivänä 1907 Juhani Aho virallisti suomalaisen nimensä. Venny Soldan-Brofeldt säilytti nimensä entisellään. Hän oli ruotsinkielinen joskin sangen suomenmielinen. Vuonna 1911 Ahot muuttivat Armfeltintielle Helsinkiin. Vuonna 1910 Venny, jonka mies oli kirjoittanut romaanin rautatiestä, kirjoitti teoksen Kuinka on opittu lentämään. Aviomiehensä kanssa hän kirjoitti teoksen Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle. hani Ahon ja Tilly Soldanin poika Nils Björn Soldan eli Nisse syntyi 1902. Tilly synnytti poi kansa ulkomailla ja esitteli hänet kasvattipoikanaan. Juhani Aho hankki Tillylle ja pojalleen pienen maapaikan läheltä Järvenpäätä, missä he kaikki silloin asuivat. Tilly perusti sinne, tullakseen jotenkin toimeen, lasten hoitokodin Kakarasaaren. Jussi vieraili siellä säännöllisesti ja viljeli peltoja. Kukaan suvustakaan ei ilmeisesti tiennyt asioiden oikeaa laitaa, ennen kuin Antti J. Aho julkaisi vuonna 1951 elämäkerran kirjailijaisästään: Juhani Aho Elämä ja teokset, WSOY. Loppusyksystä vuonna 1897 aviopari oli muuttanut vuokralle Vårbackan taloon Tuusulanjärven rannalle Järvenpäähän, jonne vähitellen muodostui vahva taiteilijayhteisö, Haloset ja Sibeliukset. Venny osallistui Heränneitä-tauluillaan vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn saaden pronssimitalin. Helmikuun manifesti 1899 aiheutti vaikeuksia kaikille, jotka olivat vastustaneet Venäjän kiristystoimia. Pekka Brofeldt, Jussin lehtimiesveli sai karkotusmääräyksen 1903 kriittisten kirjoitustensa takia ja muutti pakoon Tukholmaan. Epäiltiin, että Juhani Ahon siis Johannes Brofeltinkin nimi oli Bobrikovin mustalla listalla. Vuosina 1903-1904 Ahon perhe oli ensin ensin Tirolissa Itävallassa ja sitten Venetsiassa ja Firenzessä Pohjois-Italiassa paossa mahdollista Siperiaan karkotusta. Kun he 1904 palasivat Suomeen, Bobrikov oli juuri ammuttu. Tammisaaren saaristossa Toskan kesäpaikassa, joka oli hankittu 1908, Venny maalasi ranta- ja Viimeisinä aikoina Juhani Aho asui mieluiten Tammisaaressa Toskassa, Venny asui enimmäkseen Helsingissä. Juhani Aho kuoli 8. elokuuta 1921. Vennyn leskeys kesti noin 20 vuotta. Venny oli aktiivinen 1920-luvulla matkustellen Euroopassa muun muassa poikiensa yrityksen Aho & Soldanin työasioita hoitaen. Kun Lallukan taiteilijakoti valmistui 1933 Eteläiselle Hesperiankadulle, Venny Soldan-Brofeldtista tuli sen kunniavanhus. Sieltä Venny muutti vielä talvisodan vuosina Vennylä-nimiselle mökilleen Lohjalle, jossa hän kuoli 10. lokakuuta 1945. Tilly Soldan kuoli kymmenen vuotta Juhani Ahon kuoleman jälkeen. Vähän ennen kuolemaansa Venny poltti miehensä ja Tillyn kirjeenvaihdon. Ennen kuolemaansa Venny myös esitti toivomuksen, ettei häntä haudattaisi Ahon viereen Iisalmeen, vaan Soldanien sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. http://fi.wikipedia.org/wiki/venny_soldan-brofeldt 13