VIIPURIN PITÄJÄLÄINEN Viipurin pitäjäseura ry:n lehti 1/2010
Sisällys Karjalaisuus on ollut haasteiden edessä 70 vuotta 3 Taas tonttu-ukot hyppikää 4 Kevätkokouksen kuulumisia 6 Toimintakertomus vuodesta 2009 7 Eero Kuntusta uusi kunniapuheenjohtaja 9 Lyhyesti Timo Lindroos, Pitäjäseuran puheenjohtaja 2010 10 Mitä kuuluu henkilöarkistoihin 11 Vanhat hautausmaat Karjalan tasavallassa ja Leningradin oblastin alueella 12 Viipurin maalaiskunnan siviilihautausmaat 14 Mitalisadetta Vihdissä - Vuoden virvottu 15 In menoriam- ahtausteknikko Pauli Nikkola 16 Kirja-arvostelu: Viktor Svaetichin - Karjalan kuvaaja 17 Karjalaiset kesäjuhlat Helsingissä 17.-20.6.2010 18 Junalla sotaan ja sotaa pakoon 20 Hyvinkään Karjala-seuran historiikki Valokuvakilpailu 21 Pitäjäseuran hallituksen yhteystiedot 2010 22 Kotiseutumatka 29.6. - 1.7.2010 23 Toimitus vastaava päätoimittaja toimitussihteeri taitto painosmäärä painopaikka kannet sisus kannenkuva Raimo Matikainen Anne Uotinen Marja-Leena Evinen 350 kpl Karkkilan Painopalvelu Oy 120 g offset-paperi 80 g offset-paperi Kesäinen kukkaketo Yläsommeella Kuva: Anne Uotinen 2008 Haluatko kirjoittaa omaan pitäjälehteemme? Toimi näin: Toimita teksti ja kuvia toimitussihteerinä toimivalle Anne Uotiselle joko - kirjeitse osoitteeseen Anne Uotinen, Aino Acktén tie 1 A 6, 00400 Helsinki tai - sähköpostitse osoitteeseen anne.uotinen@elisanet.fi Laita kuvien taakse tieto kuvienottajasta sekä kuvien palautusosoite. Laita myös kaikkeen muuhun palautettavaksi haluttavaan materiaaliin palautusosoite. Kirjoitukset ja muu aineisto vuoden 2010 toista lehteä varten tulee toimittaa 31.8.2010 mennessä. Kiitos kaikille tähän lehteen kirjoittaneille ja kuvia toimitttaneille! Terveisin lehden toimitus. 2
Karjalaisuus on ollut haasteiden edessä 70 vuotta Valion pääkonttori ja meijeri sijaitsi tuolloin lähellä Hietalahdenrantaa ja muutti sitten myöhemmin nykyiselle paikalleen Pitäjänmäelle. Karjalanliiton perustamisesta tulee 20.- 21.4.2010 kuluneeksi 70 vuotta. Liitto perustettiin kohta talvisodan päättymisen jälkeen Karjalaisen siirtoväen akuuttien asioiden hoitamista varten. Välirauhan kaudella saatiinkin monet lainsäädäntötoimia vaativat asiat alulle. Lakien soveltamisen tositoimiin päästiin kuitenkin vasta toisen evakoitumisaallon jälkeen syksystä 1944 alkaen. Sodissa koeteltu suomalainen yhteisvastuu ja taakkojen jakaminen sai jatkoa ns. jälleenrakentamisen vuosina, jatkuen pitkälle aina 50-60 luvuille. Itse kuulun sodan jälkeen syntyneisiin ns. suuriin ikäluokkiin ja ensimmäinen omakohtainen muistoni Karjalan Liitosta on 1950 luvun puolivälistä ja liittyy isäni kanssa tehtyyn Helsingin matkaan. Linja- autolla matkustettiin Vihdistä Helsinkiin ja käytiin tuolla matkalla tapaamassa Karjalan Liiton tuomaria. Asiamme lienee ollut jokin maanhankintaan liittyvä asia. Maanhankintalain perusteella muodostetut karjalaistilat olivat ensin omistajiensa hallinnassa hallintasopimusten perusteella ja lopullinen omistusoikeus tiloihin saatiin vasta myöhemmin. Karjalan Liiton toimisto lienee silloin ollut ns. maalaistentalolla, vanhan linja- autoaseman vieressä. Muistan, että vielä 50-luvun alkuvuosina maitotilojen maitotilejä piti käydä Valiolta henkilökohtaisesti nostamassa. Pankkipalvelut kun eivät tuolloin olleet vielä nykyisellä internet kaudella. Ehkä olin päässyt mukaan jollekin tuollaiselle Helsingin reissulle. Mummoni Anna-Katri kertoi lapsuudessani, paljon elämästään menetetyllä kotiseudulla. Näistä tarinoista tulivat tutuiksi monet paikannimet, henkilöt sekä tapahtumat Kaipolassa ja lähikylissä. Kiinnostukseni karjalaisuuteen heräsi uudelleen kotiseutumatkoilla 90-luvulla. Pääsin myös mukaan Kaipolan kylätoimintaan ja sitä kautta Viipurin pitäjäseurakin tuli tutuksi. Oma karjalaisuuteni on siis kehittynyt ja muuttunut pitkän ajan kuluessa. Se kattaa tänään lähes 60 vuotta tuosta Karjalan Liiton 70-vuotisesta taipaleesta. Nykypolven haasteena on, miten me ja sukupolvemme välittää ja kehittää nykypäivän karjalaisuutta. Perustyö tehdään ruohonjuuritasolla, kylä-, pitäjä- ja sukuseuroissa sekä lukuisissa karjalaisyhteisöissä. Hyvänä perustana tälle työlle ovat ne lukuisat historiikit, kyläkirjat, muistelmat ja sukukirjat joita vuosikymmenten aikana on luovutetun alueen elämästä tehty. Tämä kirjallinen materiaali on ainutkertaista. Tuskin mistään Suomen heimosta on näin tarkasti dokumentoitu yksittäisten ihmisten elämäntarinoita. Kun kaikki tämä materiaali liitetään laajempaan Suomen historiallisten tapahtumien taustaan, tarjoaa se tulevaisuudessa historiantutkimukselle ainutkertaiset mahdollisuudet. Karjalaisuus kehittyy ja muuttuu ajan mukana. Tähän työhön voi jokainen karjalaiseksi itsensä tunteva tulla mukaan. Meitä karjalaisia kun alkaa jo sukulaisuuden ja avioliittojen kautta olla noin puolet kansasta. Se mitä tehdään nyt, määrittää millainen on tulevaisuuden karjalaisuus ja Karjalan Liitto. Timo Lindroos puheenjohtaja 3
TAAS TONTTU-UKOT HYPPIKÄÄ! Viipurin pitäjäseuran Puurojuhla 29.11.2009 niiaukset ja poikien pokkaukset toivat myös lapsuusajat hilpeästi mieleen. Ja sittenhän tietenkin laulettiin joulupukille, kuinkas muuten! Ja taas oli tullut se aika vuodesta, että saatoimme keskittyä joulun odotukseen ja aloitella pikkuhiljaa jouluvalmisteluja. Pitäjäseuran vuotuisessa kierrossahan tämä tarkoittaa yhteisen puurojuhlan vuoroa. Juhlaan kokoonnuttiin jo perinteisesti Wiipuri-saliin marraskuisena sunnuntai-iltapäivänä, ensimmäisenä adventtina. Sali oli täynnä monenikäistä Viipurin seudun väkeä, jotka toisiaan iloisesti tervehtivät ja halasivat. Sorina täytyi kuitenkin vähitellen keskeyttää, jotta ohjelmansuorittajillekin suotaisiin pieni hetkinen. Ohjelman aluksi puheenjohtajamme Eero Kunttu lausui tervetulosanat ja innosti kaikki laulamaan yhdessä ensimmäisen joululaulun Arkihuolesi kaikki heitä... No mehän heitimme huolista päällimmäiset, ja Eero jatkoi puhettaan kertomalla ensin uutisia: pitäseuran uudeksi puheenjohtajaksi oli syyskokous valinnut Timo Lindroosin. Timo on vihtiläinen opettaja ja monivuotinen pitäjäseuran hallituksen jäsen, sukutaustaltaan kaipolalainen. Eero kiitti pitäjäläisiä aktiivisesta vuodesta ja toivoi intoa myös seuraavalle kaudelle. Lisäksi hän kuvaili vuoden aikana tehtyjä toimenpiteitä Viipurissa, ennen kaikkea Viipurin linnan Autonomia-salin rakentamista ja hautausmaiden kunnostusta sekä Sorvalissa että pitäjän sankarihautausmaalla. Seuraavaksi juhlaväen yllätti käytävästä kuuluva hilpeä kuiske: sieltähän saapuivat pikkutontut hiipien sisään! Saimme nähdä iloisia tonttuleikkejä, joita esittivät Pääkaupungin Karjalaisten Nuorten Natikat-ryhmän herttaiset pienet tytöt ja hellyttävät pikkupojat ohjaajansa Venla Mannisen johdolla ja hanuristi Seppo Hymanderin säestyksellä. Ja joululeikkien lopuksi tulikin suurin yllätys, myös esiintyjille - itse vanha Joulupukki astui sisään punaisessa nutussaan ja valkeassa parrassaan! Ja kuten aina, pukilla oli lahjoja mukanaan! Niitä saivat pikkutontut noutaa häneltä kukin vuorollaan, ja pienten hurja jännitys tarttui lähes meihin aikuisiinkin. Pienten tyttöjen somat 4 antikat laulavat joulupunkillen Natikat laulamassa joulupukille Hieman asiallisempaa asiaa esitteli vuorostaan Timo Lindroos, joka kertoi ensi vuoden suunnitelmista: seuran nettisivuista ja kesän kotiseutumatkasta. Perinteen mukaisesti matka on tarkoitus tehdä juhannuksen jälkeisellä viikolla tiistaista torstaihin, pääkohteena tällä kertaa itäinen pitäjä eli Säiniön alue. Timo pyysi myös pitäjäläisiä toimittamaan hänelle tai sihteerille kotiseutumatkoilta otettuja valokuvia nettisivuja sekä ensi vuoden kalenteria varten. Lopultakin oli joulupuuron vuoro, nälkäisimmät ehtivät jo odotella. Aira ja Jaakko Viitaniemi olivat sen meille hellästi hauduttaneet ja leiponeet kahvin seuraksi rapeat joulutortut. Tänä vuonna mantelin onnistuivat itselleen kauhomaan Raimo (Matikainen), Liisa (Jokela) ja Hilkka. Kahvin lomassa kaupiteltiin tietenkin arpoja sekä hallituksen uutuustuotetta eli seinäkalenteria, jossa oli joka kuukauden iloksi näkymiä Viipurin pitäjän kylistä. Joulukahvien lomassa aloitti Pihkalan poika Helge Putkonen muistelunsa Talvisodan joulu, ja kertoi meille seikkaperäisesti ja mieltäliikuttavasti lapsuutensa joulusta talvisodan melskeissä. 10- vuotiaan pojan näkökulma alkaneeseen sotaan on yhtaikaa pelottava ja kiinnostava. Helge muisteli, kuinka talvisodan alla reservin sotilaat kutsuttiin kokoon joukko-osastoihinsa Saarelan kartanoon, vietiin sieltä Sommeeseen ja edemmäs linnoitustöihin. Lapset kuuntelivat radiosta uutisia aikuisten kanssa, mutta eivät
ymmärtäneet asioiden vakavuutta. Lähes päivälleen 70 vuotta sitten, 30.11.1939 syttyikin uumoiltu sota. Viipurin pommitusten äänet kuuluivat aina Pihkalanjärvelle asti, ja lapsia pelotti. Pian saapui Viipurista sukulaisia evakkoon pohjoiseen Pihkalanjärvelle. Myös koulunkäynti loppui. Lähtömääräys saatiin: 12.12.1939 oli koti jätettävä ja lähdettävä Kavantsaaren asemalle, josta sitten junakyydillä läntiseen Suomeen. Aila Lindroos sekä Helge ja Pirkko Putkonen Lähtökiireissä lapsille laitettin kangasreput selkään ja niihin vähän vaatetta ja eväitä. Kylän naisväki leipoi itkien evääksi leipiä, jotka pakattiin mukaan pyykkikoreihin. Vanhukset kannettiin mukaan asemalle, jossa junaa odotettiin sitten tuntitolkulla. Juna lähti kohti Elisenvaaraa ja sitten Savonlinnaan. Sieltä mentiin Jyväskylään; matkalla yövyttiin mm. Taulumäen kirkon lattialla, jossa joku evakoista synnytti vauvan ja toinen taas kuoli. Lopulta 16.12. päädyttiin Jyväskylän lähelle Keljon kylään maalaistaloon, jossa yllätyttiin kun noin 20 evakkoa piti majoittaa jonnekin. Aluksi talonväki vastusteli, mutta myöntyi sitten. Osalle tehtiin pukkisänkyjä, osa nukkui lattialla. Tässä talossa Helgen perhe sitten vietti talvisodan joulun 1939. Jouluvalmistelut olivat vähäisiä, mutta jotain keksittiin kumminkin joulukuusi ainakin. Ruokaa saatiin vielä riittävästi, pula oli vasta edessäpäin. Helge-poika ei enää uskonut joulupukkiin, mutta sellainen tuli kuitenkin evakkotaloonkin ja toi Helgelle parhaan lahjan: kaksipuolisen penaalin! Joulupukki taisi sittenkin olla olemassa! 5
Mielenkiintoisen esityksen jälkeen Raimo Matikainen ilmoittautui hallituksen toiseksi järeimpänä aseenkantajana seuraavan puheen pitäjäksi. Siinä hän kiitti väistyvää puheenjohtajaa Eero Kunttua pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä pitäjäseuran hyväksi. Samoin hän antoi kiitokset myös eroavalle rahastonhoitajalle Kaija Keiriölle ja kukitti molemmat juhlakalut tyttöjen avustuksella. Eero ja Kaija kiittivät kumpikin puolestaan. Kaija totesi pitävänsä nyt pienen tauon keskittyäkseen pikku Helmin mummonaoloon, mutta että tarvittaessa voisi hyvinkin palata mukavaan pitäjähallintoon. Ennen kotiinlähtöä laulettiin vielä toki Karjalaisten laulu yhteisvoimin, ja sitten jo riennettiinkin kukin omiin jouluvalmisteluihinsa, kukin omaan kaupunkiinsa ja kotiinsa! teksti: Liisa Munsterhjelm kuvat: Liisa Munsterhjelm ja Anne Uotinen Kevätkokouksen kuulumisia Karjalatalon Wiipuri-salissa 14.3. pidettiin pitäjäseuran kevätkokous. Läsnä oli 25 henkilöä. Kokouksessa käsiteltiin vuoden 2009 toimintakertomus sekä tilinpäätös. Hallitus ja toimihenkilöt saivat vastuuvapauden. Kokouksessa julkistettiin myös hallituksen päätös entisen puheenjohtajamme Eero Kuntun valinnasta seuran uudeksi kunniapuheenjohtajaksi. Kevätkokouksessa puhetta johti totuttuun tapaan Pertti Joenpolvi. Kokouksen jälkeen kuulimme ylitarkastaja Kenth Sjöblomin (Kansallisarkisto) esitelmän henkilöarkistoista ja arkistoinnissa huomioitavista seikoista. Kaija Keiriö ja Eero Kunttu Viimeiseksi ohjelmanumeroksi oli jätetty arpajaisvoittojen jako näin jännitys säilyi loppuun asti eivätkä kiireisimmätkään malttaneet lähteä ennen aikojaan. Monenmoista mukavaa löytyi nyt aikuisillekin, jotka eivät pukin korista mitään saaneet! No, arpaonnen tuomia saattoi taas itsekin antaa joululahjoiksi läheisille. Päävoiton, ison herkkukorin, sai omakseen Jussilan Liisan mies. Kenth Sjöblom Kansallisarkiston suuria haasteita tulevina vuosina on asiakirja-aineiston räjähdysmäinen kasvu. Tällä hetkellä Kansallisarkistosta on tallessa materiaalia noin 170 hyllykilometriä ja kentältä mm. maakuntaarkistoista on tulossa saman veran säilytettävää. Toiseksi haasteen luovat sähköiset asiakirjat; miten ne säilytettään ja miten erilaiset tallennusmuodot kestävät aikaa. Lisää arkistoinnista sivulla 11. 6
Toimintakertomus vuodesta 2009 Jäsenet Pitäjäseuran kunniapuheenjohtaja on ollut Toivo Nousiainen, kunniajäseniä Eila Kiuru, Olavi A. Mannonen, Jouko Narinen, Inkeri Porkka ja Kalevi Sassi. Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 286, mistä em. kunniahenkilöita oli 6, ainaisjäseniä 89 ja vuosijäseniä 191. Vuosijäsenistä 175 maksoi jäsenmaksunsa, josta pitäjäseuran osuus oli 15 euroa ja Karjalan Liiton osuus 6 euroa. Karjalan Liitolle maksettiin jäsenmaksua 255 jäsenestä, yhteensä 1530 euroa. Vuonna 2009 kuoli 15 jäsentämme: Lauri Ikävalko (Kilpeenjoki), Ahti Jantunen (Tali), Yrjö Jylli (Alasommee), Sinikka Kantanen (Kilpeenjoki), Seppo Keltanen (Tali), Eila Kiuru (Autio), Pauli Nikkola (Yläsommee), Arvi Nousiainen (Nuoraa), Nils Pentti, Heikki Porkka (Porkansaari), Aarno Putkonen (Pihkala), Heikki Salomaa (Lihaniemi), Martti Sassi (Porlampi), Esko Taskula (Uskila) ja Pentti Valtonen (Näätälä). Seurasta erosi vuoden 2009 aikana 17 jäsentä, joista 13 katsottiin eronneeksi jäsenmaksujen jäätyä maksamatta kolmelta viime vuodelta. Uusia jäseniä saatiin 14: Hilkka Ilvonen (Ihantala), Pekka ja Ulla Kaipanen (Pihkala), Aino Kiviniemi (Repola/Tali), Terhi Kulonpalo (Kilpeenjoki), Elli ja Kari Litja (Säiniö), Juhani Muuriaisniemi (Karhusuo), Päivi Putkonen-Hegazi (Pihkala), Tuulikki Saarinen (Konkkala), Marjatta Vainio, Kaarina Veho, Maire Wessman (Näätälä), Tarja Väisänen (Kilpeenjoki). Uusien jäsenten keski-ikä on 67 v, koko jäsenistön 73 v. Hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat Hallitus piti vuoden aikana yhdeksän kokousta: Eero Kunttu, puheenjohtaja (8/9), Marja-Leena Evinen (6/9), Aulis Juvonen, jäsensihteeri (9/9), Kaija Keiriö, taloudenhoitaja (9/9), Mauno Kemppi (5/9), Timo Lindroos (8/9), Kaarina Manni, pääemäntä (6/9), Raimo Matikainen, varapuheenjohtaja (6/9), Liisa Munsterhjelm, tiedottaja (5/9), Päivi Salo (6/9) ja Anne Uotinen, sihteeri (9/9). Tilintarkastajina ovat toimineet Laura Virolainen ja Kaija Kukkaro, varalla Annukka Hakkarainen ja Pentti Hämäläinen. Kevät- ja syyskokoukset Vuosikokous pidettiin 22.3. Karjalatalon Yläsalissa. Osallistujia oli 30 ja puhetta johti Pertti Joenpolvi. Tarjoilusta vastasi Kaarina Manni sisarineen. Kokous oli ensimmäinen uusien sääntöjen mukainen kevätkokous. Kokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös vuodesta 2008 sekä myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle. Kokousasioiden jälkeen Lauri Lehtonen esitteli Viipurin pitäjäsäätiötä ja Teuvo Moisio Viipurin nuorisoseurapiiriä. Syyskokous järjestettiin lauantaina 10.11. Karjalatalon Wiipuri-salissa. Osallistujia oli 22 ja puhetta johti Pertti Joenpolvi. Tarjoilusta vastasi Kaarina Manni sisarineen. Pitäjäseuran jäsenmaksuksi vuodeksi 2010 päätettiin 25 euroa, josta pitäjäseuran osuus on 18 euroa ja Karjalan liiton osuus 7 euroa. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Timo Lindroos ja varapuheenjohtajaksi Raimo Matikainen. Erovuorossa olleista hallituksen jäsenistä valittiin uudelleen Marja-Leena Evinen ja Liisa Munsterhjelm sekä uutena jäsenenä Annukka Hakkarainen. Timo Lindroosin paikalle hallitukseen valittiin Eero Kunttu Lindroosin jäljellä olevaksi kaudeksi. Tilintarkastajiksi valittiin Laura Virolainen ja Kaija Kukkaro sekä varatilintarkastajiksi Pentti Hämäläinen ja Kaija Keiriö. Kokouksen jälkeen Timo Lindroos esitteli kaipolalaisten aloittamaa vanhojen kuvien digitointihanketta. 7
Karjalaiset kesäjuhlat Kuopiossa pidetyissä Karjalaisten kesäjuhlien juhlakulkueessa seuran lippua kantoi Eero Kunttu. Airuina toimivat Liisa Munsterhjelm Espoosta ja Ritva Immonen Kangasniemeltä. Viipurin maalaiskunnan nimikylttiä kantoi Jaakko Ahokas. Pitäjäseuran myyntipöydästä huolehti Aulis Juvonen. Jäseniämme osallistui juhlaan arviolta kymmenkunta. Juhlien teemana oli asutustoiminta. Kotiseutumatka Eero Kunttu johdatteli pitäjäseuran kesämatkalle 23. - 25.6., osallistujia oli 35. Majoituspaikka oli hotelli Druzshba. Matkan pääkohteina olivat maalaiskunnan puolella Tali (oppaina Laura Lindström ja Raimo Matikainen) sekä Ihantala, Kilpeenjoki, Terävälä ja Pihkala (oppaana Teuvo Moisio). Viipurissa tutustuttiin Sorvalin hautausmaahan, Viipurinlinnan keväällä avattuun Viipurin autonomian aikaa esittelevään näyttelyyn sekä Monrepos n puistoon. Elojuhla Elojuhlaa vietettiin perinteiseen tapaan elokuun viimeisenä sunnuntaina 30.8. Helsingin Karjalatalon juhlasalissa. Juhlaesitelmän piti antrealainen opetusneuvos Antti Henttonen, joka esitteli käsikirjoittamaansa ja Vuoksen Säätiön kustantamaa dvd-filmiä Itsenäisyyssodat kotiseudullamme. Talvisotaa koskevan filmin pohjaksi Antti Henttonen esitteli elämää Antreassa ja Vuoksella 1920- ja -30- luvuilla. Toisena esitelmänä oli Viipurinlinnan autonomian aikaa esittelevän näyttelyn rakentaminen. Rakentamisen koukeroista kertoi Viipuri-keskuksen puheenjohtaja Pertti Joenpolvi. Esitelmien lisäksi nautittiin Suomen kitaraseura ry:n puheenjohtajan Julius Westerbergin kitaran soitosta sekä Kaarina Mannin ja hänen sisartensa piirakka- ja kahvitarjoiluista. Yhteislaulut johti Teuvo Kuparinen ja säestäjänä toimi Heikki Nikkanen. Juhla päättyi Karjalaisten lauluun ja arpajaisiin. Juhlan juonsi varapuheenjohtaja Raimo Matikainen ja siihen osallistui liki 90 pitäjäseuran jäsentä. Puurojuhla Puurojuhlaa vietettiin tuttuun tapaan Aira ja Jaakko Viitaniemen puuro- ja torttukahvi-tarjoilusta nauttien sekä joululauluja yhdessä laulaen. Tilaisuuden aloitti Pääkaupungin Karjalaisten Nuorten Natikattanhuryhmä, jota ohjasi Venla Manninen ja säesti Seppo Hymander. Natikoiden joululauluja ja tansseja seurasi Joulupukin yllätysvierailu. Ohjelmassa kuultiin myös pihkalalainen Helge Putkosen muisteluksia evakkopojan joulusta 1939. Tilaisuudessa julkaistiin myös seuramme ensimmäinen kalenteri, jonka kuvat on koottu aiempien vuosien kotiseutumatkojen valokuvista. Arpajaiset täydensivät ohjelmaa. Osallistujia oli lähes 50. Jäsenlehti Viipurin Pitäjäläinen ilmestyi kahtena numerona. Lehti on vastannut hyvin tarkoitustaan jäsenten ja pitäjäseuran välisessä yhteydenpidossa. Kiitos kaikille lehden avustajille. Osallistumisia ja edustuksia Pitäjäseura on ollut jäsenenä Karjalan Liitossa, Karjalaisten pitäjäyhdistysten liitossa, Pro Monrepos ssa, Viipuri-keskuksessa ja Wiipuri-Liitossa. Eero Kunttu on ollut Karjalan Liiton liittovaltuuston jäsen. Eero Kunttu on edustanut pitäjäseuraa Karjalaisten pitäjäyhdistysten liiton, Pro Monrepos n ja Viipuri-keskuksen hallituksissa. Wiipuri-Liiton hallituksessa edustajina ovat toimineet Eero Kunttu ja Anne Uotinen. 8
Eero Kuntusta uusi kunniapuheenjohtaja Pitäjäseuran hallitus päätti yksimielisesti kokouksessaan 12.2.2010 kutsua edellisen puheenjohtajamme Eero Kuntun yhdistyksemme kunniapuheenjohtajaksi. Hänen aktiivinen ja monipuolinen osallistumisensa karjalaiseen järjestötoimintaan on ollut tavattoman laajaa ja monipuolista. Kunniapuheenjohtajuus julkistettiin kevätkokouksessa 14.3. Eeron ansioita karjalaisuuden saralla Eero Kunttu, yrittäjä Lohjan kaupungista, syntyi Viipurin maalaiskunnan Yläsommeen kylässä 17.3.1943. Viipurin pitäjäseuran hallituksen jäsenenä Eero toimi vuodesta 1997 2001, puheenjohtajana vuosina 2002 2010 ja uudelleen jäsenenä vuonna 2010. Hän toimi Pitäjäseuran nimeämän hautausmaatoimikunnan jäsenenä vuosian 1997 2003. Toimikunta raivasi ja kunnosti Viipurin maaseurakunnan sankarihautausmaasta luvan mukaisen osan ja pystytti muistokivet vuonna 2001. Kun toimikunnasta tehtiin Viipurin alueen hautausmaiden hoitoyhdistys ry vuonna 2004, on Eero toiminut sen puheenjohtajana. Eero on ollut Yläsommeen ja Porlammin nuorisoseuran puheenjohtaja vuodesta 1995. Hän on ollut jäsenenä nuorisoseuran kirjatoimikunnissa kirjojen Juuremme Yläsommeessa ja Porlammissa vv.1994 97, Kylät sodassa Yläsommeen ja Porlammin veteraanikirja vv. 1998 2003 ja 2008 valmistuneen Kotikyliemme henkinen perintö osalta. Eero käytti isännän ääntä myös toimikunnissa, jotka hankkivat kotikylien taistelujen ja Johannes Virolaisen syntymäkodin muistomerkit vv. 2000 01 ja 2003 04. Hän on Viipurin Nuorisoseurapiiri ry:n johtokunnan jäsen vuodesta 1998. Pro Monrepos ry:ssä Eero ollut talkooaktivisti vuodesta 1997 ja hallituksen jäsen vuodesta 2004. Uudenmaan Karjalaisseurojen Piirin Tulevaisuustoimikunnassa Eero oli jäsenenä vuosina 1998 2004 (eli koko sen olemassaoloajan) ja hän oli osaltaan kirjoittamassa toimikunnan Vinkkivakka -kirjaa. Lohjan Karjalaseurassa Eero on ollut hallituksen jäsen vuosina 2000 2003 ja 2006 - edelleen sekä varapuheenjohtaja vuosina 2004-05, Karjalan Liiton Liittovaltuuston jäsen Eero ollut vuodesta 2002. Wiipuri-Liiton hallituksessa Eero on ollut jäsen vuodesta 2004 alkaen ja puheenjohtaja vuodesta 2008 alkaen. Vuoden 2003 Wiipuri-Päivien järjestelyiden osalta Eero oli markkinatoimikunnan jäsen Viipuri-keskuksen hallituksessa hän on ollut vuodesta 2005. Eero on myös Wiipuri-Yhdistyksen sekä Teollisuuden ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaus ry:n jäsen. Eero oli ansiokkaasti rakentamassa Viipurin Linnan Suomi-salia syksyllä 2006, minkä seurauksena Linnan johtaja Svetlana Abdullina löi hänet Viipurin Linnan ritariksi Suomi-salin avajaisissa marraskuussa 2006. Eerolle myönnettiin seuramme hakemuksesta Karjalan Liiton kultainen ansiomerkki vuonna 2007. Teksti: Raimo Matikainen Kuva: Anne Uotinen 9
Lyhyesti Timo Lindroos, Pitäjäseuran puheenjohtaja 2010 - Kuka olet? Olen kohta 60 vuotta täyttävä Karjalaisevakon poika Vihdistä. Milloin ja missä olet syntynyt? Olen syntynyt v 1950 Vihdissä ja kuulun viimeisiin sodan jälkeen syntyneisiin ns suuriin ikäluokkiin. Missä asut? Asun taas, vuodesta 2000 lähtien alkuperäisessä kotipaikassani, siirtokarjalaistilalla Vihdin Tervalammella. Ennen sitä asuimme mm 20 vuotta Vihdin Nummelassa, Hiidenrannan asuinalueella. Keitä kuuluu perheeseesi? Hammaslääkärivaimo Aila ja kolme aikuista tytärtä, Outi 78, Inka -81 ja Heli -87. Kaksi vanhinta on jo ammattiin valmistuneita valt. maistereita ja nuorin opiskelee viimeistä vuotta sairaanhoitajaksi Stadia AMK:sa Helsingissä. Mitä teet työksesi? Olen ammatinopettaja ja koulutan kone- ja metallialan osaajia teknologiateollisuuden työpaikkoihin. Olen toiminut opettajana Länsi Uudenmaan koulutuskeskuksessa (Karkkilassa, Nummelassa ja Lohjalla) vuodesta 1985 lähtien. Missä ovat juuresi Karjalassa? Äitini Selma os. Putkonen, on syntynyt Viipurin mlk:n Kaipolan kylässä, käynyt siellä kansakoulunsa ja päässyt ripille Ihantalan kirkossa 1939. Äitini vanhemmat, isä Tahvo Putkonen oli tilallinen Kaipolan kylästä. Isoäitini Anna- Katri Putkonen oli syntynyt Antrean Noskuan kylässä. Sukulaisia äitini puolelta asui Viipurin mlk Kaipolan lisäksi mm Pihkalanjärvellä, Terävälässä, Ihantalassa ja Näätälässä, sekä naapuripitäjä Antreassa. Isäni mv Sulo Lindroos oli vihtiläinen ja osallistui jatkosotaan v 42 helmikuusta alkaen. Hän sai tulikasteensa Krivin vastaiskutaistelussa ja palveli v 44 alkuun asti Maaselän kannaksella. Hän osallistui kannaksen torjuntataisteluihin 3pr:n joukoissa, mm kesä-, elokuussa -44, Uudenkirkon, Kuolemajärven, Summan, Tammisuon, Ventelänharjun, Markovillan, Juustilan sekä Viipurinlahden maisemissa. Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee? Karjalaisuus merkitsee minulle kahta kotiseutua. Olen kiinnostunut historiasta ja Karjalaisesta kulttuuriperinnöstä. Toimin Viipurin Pitäjäseuran ohessa myös Kaipolan kylätoimikunnan puheenjohtajana ja olen innokas kotiseutumatkaaja. Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran puheenjohtajana? Tärkeimmäksi asiaksi koen Karjalaisen kulttuuriperinnön siirtämisen nuoremmille. Nuorten aikuisten mukaan saamiseksi karjalaistyötä pitää kehittää niin että perinne siirtyy ja toiminta on kiinnostavaa. Maailmassa on pakolaisia nykyisin enemmän kuin koskaan ja meidän karjalaisten selviytymistarina kelpaa esimerkiksi laajemmaltikin, globaalissa maailmassa. Tulevina vuosina karjalaisen kulttuuriperinnön tallentamisen painopiste siirtyy jälleenrakennuskauteen, josta meillä nyky Suomessa syntyneillä on omakohtaistakin kokemusta. Kiireellisin asia on nyt Viipurin pitäjäseuran nettisivujen uudistaminen ja ajantasaistaminen. Mitä muuta harrastat? Olen nuoruusvuosista lähtien seurannut oman kuntani Vihdin kunnalliselämää. Kuntavaaleissa olen ollut ehdolla vuodesta 1980 ja toiminut mm Vihdin sos. terveyslautakunnassa, opetus- ja sivistyslautakunnassa sekä istunut Lohjan käräjäoikeudessa 12 vuotta. Pitkästä käräjäkokemuksesta minulle myönnettiin herastuomarin arvo v. 2005. 10
Nykyisin kunnalliset luottamustoimet ovat tarkastuslautakunnan varajäsenyyttä lukuun ottamatta jo jääneet. Heponiitun tilan rakennusten korjauksessa ja ympäristönhoidossa riittää tekemistä sekä kesä- että talvikaudelle. Terveisesi Pitäjäseuran jäsenille Haluan kannustaa teitä jokaista, Viipurin Pitäjäseuran jäsenet, kertomaan oman lähipiirinne nuorille karjalaisuudesta. Jokainen meistä voi edistää karjalaista kulttuuri- ja juhlaperinnettä oman sukunsa nuorten keskuudessa. Voi kierrättää nuorille Viipurin mlk:n historia- kylä- tai sukukirjoja ja antaa niitä mm lahjaksi. Jokainen meistä voi myös markkinoida Viipurin mlk:n kotiseutumatkoja ja hankkia seurallemme uusia jäseniä. Yhdessä tekemällä saadaan aikaan tuloksia. Timon kuva löytyy sivulta 3. ******************************* Mitä kuuluu henkilöarkistoihin ylitarkastaja Kenth Sjöblomin ohjeita Henkilöarkistoihin kuuluvat - biografinen aineisto (todistukset, kunniakirjat jne) - päiväkirjat, käsikirjoitukset, muistiinpanot, puheet jne - kirjeenvaihto - toiminnalliset asiakirjat - lehtileikkeet ja - valokuvat (Kansallisarkisto ei luetteloi valokuvia irrallisina vaan sarjoina) Henkilöarkistoihin ei kuulu - järjestöjen lähettämät jäsentiedotteet ja kirjeet yms. - useat kopiot samasta asiakirjasta - kirjat - pikkuesineet kuten jäsenmerkit, erilaiset mitalit tms. - klemmarit, muovitaskut ja kuminauhat - muiden henkilöiden asiakirjakokonaisuudet Miten valokuvia arkistoidaan - mahdollisimman hyvät tunnistetiedot lisäävät käyttöarvoa eli milloin ja missä kuva on otettu; mitä ja /tai ketä se esittää - säilytä valokuvia mieluummin kirjekuoressa kuin muovitaskussa; albumissa kannattaa käyttää kuvakulmia - jos kuvan kääntöpuolelle on kirjoitettava tekstiä tee se pehmeällä lyijykynällä - säilytä positiivit ja negatiivit erillään; negatiivit on parasta säilyttää kuivassa ja pimeässä - käsittele valokuvia puuvilla käsineillä (varsinkin vanhat arvokkaat kuvat) Digitaaliset kuvat - ongelmana on, ettei tiedetä kuinka kauan kuvat säilyvät digitaalisessa muodossa ja toiseksi, laitteistot kehittyvät eivätkä uudet laitteet tunnista vanhoja tiedostoja - arkistoihin tallennettavat digitaaliset kuvat tulee tallentaa tif-muotoon Lisätietoja: Marja Pohjola, Petra Hakala ja Lauri Hirvilahti (toim,): Arkistot kuntoon. Yhdistyksen arkistokäsikirja. Tieteellisten Seurain valtuuskunta 2010. Kirjaa myy Tiedekirja, Kirkkokatu 14, Helsinki tai sitä voi tilata ao. kirjakaupan verkko-osoitteesta tiedekirja@tsv.fi 11
Vanhat hautausmaat Karjalan tasavallassa ja Leningradin oblastin alueella Karjalan Liitto ja Pitäjäyhteisöjen Liitto järjestivät 14.11.2009 Karjalatalolla seminaarin, jossa käsiteltiin luovutetun alueen siviilihautausmaiden kunnostusta ja niiden suojeluun tähtäävää yhteistyötä Venäjän kanssa. Seminaarin puheenjohtajana toimi kirkkoneuvos Risto Voipio, joka on vanhat hautausmaat -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja. Taustaa 1990-luvulla alkoivat kotiseutumatkat Karjalaan. Samalla alkoivat myös pitäjäseurat ja säätiöt kunnostaa hautausmaita. 1992 solmittiin Suomen ja Venäjän välillä sopimus suomalaisten ja venäläisten sotilaiden muiston kunnioittamisesta, joka koskee kenttä-, sotilas- ja sankarihautausmaita. 1990- luvulla alkoi Opetusministeriö myöntää seuroille ja säätiöille rahoitusta hautausmaiden kunnostukseen. Säätiöt ja pitäjäseurat ovat tehneet ja tekevät paikallisia sopimuksia hautausmaiden ja muistomerkkien hoidosta. Säätiöiden ja seurojen omat toimet jatkuvat paikallistasoilla. Opetusministeriö on myöntänyt avustusta siviilihautausmaiden hoitokustannuksiin, mutta avustusten määrä on ollut aleneva. Siviilihautausmaiden hoidossa on käynnissä murros kun Venäjällä järjestellään maanomistusoloja uudelleen. Nyt tarvitaan uusia toimintamuotoja hautausmaiden ja niiden sisältämien kulttuuriarvojen säilyttämiseksi. Vanhat hautausmaat -hanke Tiedottaja-kulttuurituottaja Mervi Piipponen Karjalan Liitosta kertoi, että 2000-luvun alussa laadittiin Opetusministeriön rahoituksella 206 suomalaisen hautausmaan kortistointi. Laaditut kortit on käännätetty venäjänkielelle ja ne on toimitettu Ulkoministeriön kautta venäläiselle osapuolelle, mm. Moskovan viranomaisille, josta eteenpäin Karjalan tasavallan ja Leningradin oblastin alueen hallintoon. Vuonna 2007 toteutettiin Viipurin Sorvalin muistopuisto hanke, joka on pilottihanke suomalaisen hautausmaan rekisteröinnissä. Hanke toteutettiin EU:n Tacis- ja Interreg-rahoituksella ja sen osapuolina olivat Karjalan Liitto ja Viipurin kaupunki, ANO-Tsentr Vyborg ja Etelä-Karjalan karjalaisseurojen piiri. Hanke jatkuu Viipurikeskuksen johdolla Viipurin kaupungin kanssa talkoina ja muistomerkkien kunnostamisena. Vuonna 2009 kunnostettiin Hackmanin suvun muistomerkki. Sorvalin hautausmaalle on haettu rekisteröintiä ja se on saanut muinaismuistoalueen statuksen Venäjällä. Ulkoministeriön lähialuerahoituksella on aloitettu vuonna 2008 Karjalan Liiton Vanhat hautausmaat Karjalan tasavallassa ja Leningradin oblastissa - hanke. Hanke toteutetaan ns. neuvotteluhankkeena, jossa suomalaisten siviilihautausmaiden säilymiseen ja hoitoon liittyviä kysymyksiä on ratkottu viranomaisneuvotteluissa niin Leningradin oblastin, Karjalan tasavallan kuin Suomenkin viranomaisten kanssa. Hankkeen tavoitteena on saada luovutetun alueen siviilihautausmaiden asemaa vahvistetuksi ja laajentaa suomalaisten ja venäläisten yhteistä ymmärrystä vanhojen hautausmaiden säilyttämiseksi ja vaihtaa kokemuksia suomalaishautausmaihin liittyvästä yhteistyöstä. Tällä hetkellä suomalaisilla siviilihautausmailla ei ole Venäjällä minkäänlaista statusta. Hankkeen yhteydessä on järjestetty suomalaisvenäläisiä seminaareja, joissa on muun muassa kuultu venäläisestä lainsäädännöstä ja vaihdettu kokemuksia hautausmaihin liittyvistä näkemyksistä ja toimintatavoista. Karjalan Liiton jäsenyhteisöjen edustajille on esitelty kulttuuriperinnön vaalimiseen liittyviä näkökulmia, joita tulisi huomioida hautausmaiden hoidossa. Hankkeessa valmistellaan toimenpideohjelma, jossa on käytännön neuvoja muun muassa hautausmaiden kunnostamiseen ja yhteistyön kehittämiseen ja johon sisällytetään sekä venäläinen että suomalainen näkökulma. Karjalaisten pitäjäyhteisöjen tekemän työn hautausmaiden kunnostamiseksi toivotaan jatkuvan edelleen. Hankkeeseen liittyen vuonna 2008 järjestettiin Hautausmaatalkoot Sortavalan alueella sekä hankeseminaari, jossa selvitettiin hautausmaiden rekisteröintikäytäntöä ja hautausmaiden säilyttämiseen liittyviä mahdollisuuksia. Vuonna 2009 järjestettiin suomalais-venäläinen Vanhat hautausmaat seminaari yhteistyössä 12
Sortavalan kaupungin kanssa, jossa käsiteltiin venäläistä hautausmaita koskevaa lainsäädäntöä. Seminaarissa kävi mm. ilmi, ettei Venäjän laki tunne suomalaisia siviilihautausmaita. Venäläisten osallistujien kommentit olivat myönteisiä ja heillä on kiinnostusta alueen historiaan. Sortavalassa toteutettiin myös hautausmaatalkoot. Siviilihautausmaahanketta on esitelty useille tahoille mm. syyskuussa 2009 Leningradin oblastin varakuvernöörille, lokakuussa Karjalan tasavallassa ministeriön edustajille sekä eri tason virkamiehille Suomessa. Hanke oli esillä myös Venäjä ja Suomi monipolaarisessa maailmassa 1809 2009 tieteellisessä konferenssissa Petroskoissa, johon Karjalan Liiton edustajat osallistuivat kutsuttuina. Hanke on osa Karjalan Liiton lähialueyhteistyötä Tällä hetkellä Karjalan Liitto kerää pitäjäyhteisöjen ja säätiöiden toiveita ja esityksiä siviilihautausmaita koskevan toimenpideohjelman sisällöksi. Ohjelma on tarkoitettu mm. pitäjäyhteisöjen ja venäläisten toimijoiden lähialuetoiminnan tueksi. Ohjelmaan sisällytetään osiot mm. hautausmaita ja niiden kaavoitusta koskevasta lainsäädännöstä Venäjällä, konkreettiset toimet luovutetun Karjalan hautausmaiden hoidossa, katsaus venäläisiin hautausmaihin Suomessa sekä hautausmaiden dokumentointi. Suurimpana tavoitteena on luovutetun Karjalan siviilihautausmaiden aseman parantaminen, niiden säilyttäminen ja lopulta sotilashautausmaita koskevan sopimuksen kaltaisen valtiosopimuksen aikaansaaminen Suomen ja Venäjän välille. Hautausmaat ovat osa universaalia kulttuuriperintöä Vanhat hautausmaat hankkeen ohjausryhmän jäsen, yliarkkitehti Raija Seppäsen aiheena oli tietoja ja tavoitteita hautausmaiden hoidolle. Seppäsen mukaan Suomessa on vahva traditio siitä miten hautausmaa-alueita hoidetaan, koska taustalla on vankka lakipohja. Venäjällä säännökset ovat vasta muotoutumassa. Vanhojen hautausmaiden hoito perustuu 1) tietojen keräykseen ja inventointiin, 2) dokumentointiin, 3) arvojen tunnistamiseen, 4) tavoitteiden asettamiseen, 5) hoidon suunnitteluun, 6) toteuttamisen järjestämiseen sekä 7) seurantaan. Hautausmailla on historiallista arvoa, rakennushistoriallista arvoa, maisema- ja ympäristöarvoja sekä mm. symboliarvoa (siunattu ja pyhitetty alue). Arvojen tunnistamista tarvitaan niin inventointivaiheessa kuin kaikessa suunnittelussa. Siirtokarjalaiset ja heidän jälkeläisensä kokevat joskus kiusallisena, että venäläiset ovat ottaneet suomalaisten haudat uudelleen hautausmaakäyttöön. Raija Seppänen totesi, että päälle hautausta on ollut olemassa kautta aikojen. On ollut hienoa, jos tulee haudatuksi paikkaa, johon on jo aiemmin haudattu. Raija Seppäsen koko esitys siviilihautausmaiden suojelusta on internetissä osoitteessa www.jaakkima.com/vanhat_hautausmaat.html. Kenttä- ja sankarihautausmaat Toiminnanjohtaja Markku Kiikka Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksestä kertoi että kenttä- ja sankarihautausmaista solmittiin Suomen ja Venäjän välinen valtiosopimus 11.7.1992. Suomalaisia kentälle haudattuja sankarivainajia on noin 900 henkilöä. Luovutetun Karjalan alueella Sankarihautausmaita on Säkkijärvellä, Viipurissa, Summassa, Kollaalla, Äyräpäässä, Tuuloksessa ja Taipaleenjoella. Kenttähautausmaat ovat Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen vastuulla ja sankarihautausmaat pitäjäseurojen ja -säätiöiden vastuulla. Tämän jälkeen Markku Kiikka kertoi lyhyesti kentälle jääneiden etsinnöistä, joita on tehty vuosittain luovutetussa Karjalassa. Etsinnöissä on vuosien varrella ollut mukana toistasataa vapaaehtoista, joilla monilla on reserviläistausta. Suuri panos on ollut venäläisillä vapaaehtoisryhmillä, jotka etsivät sekä venäläisiä että saksalaisia vainajia. Jokaisesta etsintäretkestä tehdään työsuunnitelma, joka toimitettaan Moskovaan Voennii Memorial- järjestölle. Suunnitelma lähetetään tiedoksi myös paikallisviranomaisille. Kiikan mukaan Kannaksella ei ole ollut ongelmia, mutta Laatokan Karjalassa toimintaa on vaikeutettu. Tähän mennessä on löydetty 1100 vainajan jäänteen, joista tunnistettu on 300 henkilöä. Tunnistetut vainajat haudataan kotihautausmaihin, tunnistamattomat Lappeenrannan sankarihautausmaalle. Löytämättä on vielä yli 11 000 vainajaa. Karjalan kartat internetissä Sukututkija Jyrki Tiittanen kertoi Karjalan karttojen digitalisoinnista ja siirtämisestä Internetiin. Projekti aloitettiin maanmittaushallituksen kanssa kesällä 13
2008. Verkkosivuille on viety seuraavat aineistot: topografiset kartat 1:100 000 ja 1:20 000, pitäjäkartat 1:20 000 joltain alueilta. Taloudelliset kartat eivät toistaiseksi löydy internetistä. Pitäjäkartoissa on kiinteistöjako, asutusnimiä sekä rajoitetusti maasto- ja vesistönimiä. Kartat löytyvät osoitteesta www.karjalankartat.fi. Lisätietoja Vanhat hautausmaat -hankkeesta Karjalan Liiton Pitäjäyhteisöjen Liitosta ja internetsivuilta. teksti: Anne Uotinen Viipurin maalaiskunnan siviilihautausmaat Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, tuli Viipurin maalaiskuntalaisille ja heidän jälkeläisilleen mahdollisuus palata kotiseudulleen katsomaan vuosikymmenten aikaansaannoksia kotikonnuilleen. Niin kuin olemme todenneet monilla kotiseutumatkoillamme, on hävitys käynyt kotiseuduillamme ja tuhonnut asujaimiston. Myös vanhempiemme ja isovanhempiemme viimeiset leposijat, hautausmaat, olivat kokeneet hävityksen julman kohtalon. Pitäjän vainajia oli haudattu Viipurin kaupungin alueelle Ristimäkeen, Lepolaan ja Sorvalin hautausmaille ennen sotia. Kaksikymmentä- ja kolmekymmentäluvuilla otettiin käyttöön pitäjän alueella uusia hautausmaita: Tammisuolle, Karhusuolle Leporinne, Nuoraalle Rauhanmaja, Karppilaan Kalmisto, Somerojalle, Taliin Mannikkala sekä Ihantalan seurakunnan oma hautausmaa Ihantalaan. Entiset hautausmaat, joissa sukujemme vainajat lepäävä, on venäläisten toimesta otettu uudelleen käyttöön ja venäläiset ovat haudanneet omia vainajiaan näihin kalmistoihin suomalaisten hautojen päälle, tuhoten samalla hautamuistomerkit totaalisesti. 1990-luvun alussa pystytettiin muistomerkit edellä mainituille hautausmaille, lukuun ottamatta Tammisuon ja Somerojan hautausmaita. Näiden lisäksi pystytettiin Ihantalaan sankarihaudoille muistomerkki 1992 ja Maaseurakunnan kirkon vieressä oleville sankarihaudoille muistomerkki 11.08.1996. Tämä muistomerkki pystytettiin aluksi varsinaisen sankarihautausmaan vieressä olevalle lasten leikkikentälle. Kuitenkin se saatiin myöhemmin siirtää varsinaiselle sankarihautausmaan alueelle ja alue kunnostettiin istutuksin ja tasauksin ruohokentäksi. Alueen kunnostuksen ja muistomerkkien pystytyksen on toteuttanut pitäjäläisistä muodostunut aktivistien ryhmä, johon on kuulunut muun muassa Eero Huotari, Jaakko Ahokas, Eero Kunttu, Toivo Nousiainen, Aulis Juvonen, Viljo Paakkanen, Valo Rehnberg, Toimi Sokura, Mauno Kemppi, Keijo Tappola sekä monia muita henkilöitä. Myös venäläisiä osallistui kunnostustalkoisiin. Ihantalan siviilihautausmaan muistomerkki Jaakko Ahokas ja Eero Kunttu Karppilan Kalmistossa Ihantalan sankarihautausmaa 14
Ihantalan seurakunnan hautausmaan kunnostuksen ja muistomerkkien pystytyksen on hoitanut Ihantalan muistomerkkitoimikunta, joka muodostuu ihantalalaisista eikä sen toiminta ole Viipurin pitäjäseuran alainen. Toimikunta toimii edelleen Teuvo Kuparisen johdolla. Pitäjän molempien seurakuntien, Maaseurakunnan ja Ihantalan seurakunnan hautausmaita hoitamaan perustettiin yhdistys Viipurin Alueen Hautausmaiden Hoitoyhdistys ry, joka pyrkii toimimaan itsenäisesti omilla rahoitusratkaisuillaan. Yhdistyksessä on 10 henkilöjäsentä.viipurin Pitäjäseuran 50-vuotis juhlajulkaisusta löytyy aiheesta jonkin verran lisätietoa. teksti ja kuvat: Eero Kunttu Mitalisadetta Vihdissä Syksyllä 75-vuotta täyttänyttä, Viipurin maalaiskunnan Kähärin kylästä lähtöisin olevaa nuorisoseura-aktiivi Sirkka Kemppiä (os. Pakarinen) muistettiin kahdella eri huomionosoituksella Vihdissä vuonna 2009. Sirkan ensimmäinen tehtävä nuorisoseura Ruskelan Riennossa oli lippuvartijan tehtävä jo vuonna 1957 Hyvinkään maakuntajuhlilla. Sirkka on toiminut kansantanssiohjaajana vuodesta 1961 lähtien ohjaten sekä lasten että aikuisten ryhmiä niin omassa kuin naapuriseuroissakin. Vuosikymmenten varrelle on mahtunut kymmeniä maakuntajuhlia, Nordlek-tapahtumia sekä matkoja ryhmien kanssa Japanista Islantiin ja Virosta Espanjaan. Ohjaustyö jatkuu edelleen Hiiden Opiston ryhmissä. Kiitospuhe Vihti-mitalista 6.12.2009 Vihdin lukiosa Nummelassa. kuva: Mauno Kemppi Sirkka Kempistä Pitäjäseuran ensimmäinen vuoden virvottu Seuratoimintaa Sirkka on harrastanut mm. Vihdin Karjala-seurassa, Viipurin pitäjäseurassa ja Vihdin Viro-yhdistyksessä sekä Ruskelan Ruskopirtin rakennus- ja kunnossapitotöissä sekä Ruskopirtin johtokunnan varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuosikymmeniä toimien. Huomionosoituksista ensimmäisenä Uudenmaan H-Kilta kutsui Sirkan vuoden 2009 Uudenmaan Hermanskaksi ja sen jälkeen Vihdin kunta muisti 6.12.2009 Itsenäisyyspäivän juhlassa Vihtimitalilla nro 12. Vihdin kunta myönsi mitalin kiitoksena vuosikymmeniä kestäneestä työstä vapaaehtoisen nuoriso- ja kulttuurityön hyväksi. Viipurin pitäjäläinen onnittelee lämpimästi Sirkka Kemppiä huomionosoitusten johdosta!!! Kuva Timo Lindroos. Pitäjäseuran puheenjohtaja ja hallituksen jäseniä kävivät virpomassa Sirkka Kempin Nummelassa Palmusunnuntaina 28.3.2010. 15
In memoriam Ahtausteknikko Pauli Kalevi Nikkola - (5.4.1932-25.11.2009) Karjalaan hän palasi äitinsä ja sisarensa kanssa heti kun se oli mahdollista, tällä kertaa Viipurin mlk:n Korpelan Autioon. Äidin vanhempien pihapiiriin sotilaat rakensivat perheelle asevelitalon. Kaikkinainen sotasaalis kotipaikan luontoon jääneenä antoi mahdollisuuden leikkiä erilaisten räjähdysaineiden ja aseiden kanssa. Jälkeenpäin ajatellen oli hämmästyttävää, ettei tapahtunut suurempia onnettomuuksia. Maalaistaustaan liittyen hän toimi metsäharjoittelijana Vihdissä ja Lohjalla. Asevelvollisuutensa hän suoritti tykistössä. Sotilasarvoltaan hän oli kersantti. Pauli Nikkola työskenteli yli kolmekymmentä vuotta Helsingin satamassa työnjohtajana, terminaalipäällikkönä ja jäi eläkkeelle ylityönjohtajan tehtävästä 1989. Hän kuului Ahtausteknikko-kunta r.y:n perustajajäseniin Luottamustoimia hänellä sosiaalisena henkilönä oli mm. asunto-osakeyhtiön hallituksessa ja Kärkölän kylätoimikunnan jäsenenä. Kerran karjalainen aina karjalainen. Pauli syntyi Viipurin maalaiskunnan Yläsommeen Risukylässä ja kuoli Helsingissä sairastettuaan vajaan vuoden. Hän aloitti kansakoulun Viipurin mlk:n Yläsommeessa ja kierreltyään evakkona Keski- Suomea päätyi takaisin Kannakselle Korpelan Autioon. Koulunkäynti jatkui Säiniöllä ja Korpelan Autiossa. Kylän lapsista oli mielenkiintoista ja hauskaa kulkea koulumatka, edestakaisin 12 kilometriä, hevosella yhdessä isäntien kanssa, jotka vuorotellen kuljettivat koululaisia. Aikaa matkanteko verotti melkoisesti vaihdellen hevosten kulkunopeudesta. Jälki-istunnotkin lyhenivät, kun isännät eivät halunneet odotella. Oppikoulunsa Pauli aloitti Porin lyseossa ja jatkoi Lohjalla. Hän haki Ahtausteknikko-opiston ensimmäiselle vuosikurssille ja valmistui ahtausteknikoksi 1957. Maaseudulla syntyneenä hän jo varhain lapsena osallistui monipuolisesti maatalouden ja rakentamisen tehtäviin, eritoten isänsä kaatumisen jälkeen jatkosodan alussa. Olosuhteista johtuen mikään työ ei ollut hänelle vierasta. Hän kuului Kärkölän Hirvimiehet r.y:hyn ja Suomen Jalokiviharrastajien yhdistykseen, jossa hän harrasti kivihiontaa. Innokkaana oman metsän hoitajana ja metsästäjänä hän liikkui paljon luonnossa. Aution Maamiesseura r.y:n jäsenenä hän vaikutti vuodesta 1999 lähtien ja sihteeri/rahastonhoitajana vuodesta 2007 aina kuolemaansa saakka. Suurimman panoksen vaati yli satavuotiaan Pusulasta perinnöksi saadun maatilavanhuksen ja pihapiirin kunnostus- ja ylläpitotyö koko perheen yhteisprojektina. Talo pihapiireineen ja savusaunoineen palveli kasvaneen suurperheen vapaa-ajan ja perhejuhlien pitopaikkana. Työteliäitten aikojen vastapainona Pauli matkusteli vaimonsa kanssa Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Avioiduttuaan viisikymmenluvun puolivälissä perhe kasvoi kahdella tyttärellä ja pojalla. Perhe oli Paulille erittäin tärkeä, voisi sanoa voimavara. Hän ehti nauttia lastensa lapsista ja lastenlastenlapsista. Karjalaisuus kulki hänessä koko elämänsä ajan. Kuvaavaa on, että rankkojen hoitojen välillä, hän 16
vielä kesäkuussa osallistui kotiseutumatkalle Viipurin mlk:n Korpelan Autioon, hyvästellen sen. Pauli siunattiin Mikaelin kirkossa 12.12.2009 ja uurna laskettiin 19.12.2009 Karjalaisten Muistolehtoon Hietaniemessä. Viktor Svaetichin Karjalan kuvaaja Kirja-arvostelu: Evakko Pauli Nikkola viimeisellä kotiseutumat. matkallaan 9.-10.6.2009. Symboliikkana sodan aikana vaurioitunut mänty ja poispäin kävely teksti ja kuvat Eino Kerminen, joka on Paulin eno ja kasvukumppani Merkitse kalenteriisi! Pitäjäseuran Elojuhla juhlitaan perinteiseen tapaan sunnuntaina 29.8.2010 klo 13.00 alkaen Helsingin Karjalatalossa. Tarkemmat tiedot Karjala-lehdestä elokuussa. Svaetichin kokoelma Viipurin historiallinen museo sopi vuonna 1913 taiteilija Viktor Svaetichinin kanssa Viipurin ja eteläisen Karjalan alueen maisemallisten ja rakennettujen kulttuurikohteiden kuvaamisesta maalauksina ja piirustuksina. Toimeksiannolla ei ollut takarajaa ja se antoi taiteilijalle melko vapaat kädet kohteiden valinnassa. Teoksia kertyi vuosina 1913-1938 yhteensä lähemmäs 600, joista 123 on kadonnut. Sodat verottivat kokoelmaa, mutta kokoelma säilyi, vaikkakin vajaalukuisena. Viipurin kaupungin omaisuutena kokoelma siirtyi Suomen valtiolle ja sijoitettiin Lahden kaupunginmuseoon säilytettäväksi ja hoidettavaksi. Torkkelin säätiön, nykyisen Viipuri-säätiön omistukseen ja hallintaan kokoelman tuli lopullisesti vasta 1991. Osa kokoelmasta, mukana neljäsosa Viipuri-aiheisista teoksista, siirrettiin Lahdessa Lappeenrantaan Etelä-Karjalan maakuntamuseoon vuonna 1962. Viipuri-säätiö aloitti kokoelman dokumentoinnin vuonna 2004. Työ on toteutettu Etelä-Karjalan taide- ja kulttuurihistoriallisten museoiden ja Lahden kaupunginmuseon yhteistyönä. Työn on toteuttanut arkkitehti Tuula Pöyhiä. Vuonna 2007 Svaetichinin kokoelma oli esillä Lappeenrannan taidemuseossa ja syksyllä 2009 aineisto julkaistiin upeana kirjana. Kirjassa on luvut Viipurin historiallisesta museosta, Viktor Svaetichinistä, hänen töistään Viipurin historiallisessa museossa, Svaetichinin-kokoelman myöhemmistä vaiheista, rakennusperinnön dokumentaatiosta, töiden toteutustavasta sekä Svaetichinin matkoista. 17
Kuvat on ryhmitelty seuraaviin teemoihin: vanhan Viipurin kuvaaja, esikaupunkikohteet. hovit, kirkot, kellotapulit ja pappilat, maaseutu sekä muut kuvaukset. Kuvat on jaoteltu pitäjiin niiden maalausajankohdan mukaisten rajojen mukaan. Viipurin maalaiskunnan alueelta on kokoelmassa yhteensä 61 kuvaa, joista 8 kuuluisi v. 1939 pitäjäjaon mukaan Vahvialaan. Maalaiskunnan alueelta kuvia ja maalauksia on mm. Juustilan, Häyryn, Ihantalan, Korpelanaution. Kärstilän ja Lavolan hoveista sekä Saarelasta, Suurperolta, Säiniöltä, Tervajoelta ja Terävälästä. Kirja on upeasti toteutettu ja se on mielenkiintoinen sekä kaunis luku- ja katseluteos. Mestari kuvien takana Viktor Svaetichin syntyi 1877 Salmissa, Tuleman kylässä perheen kahdeksanneksi lapseksi. Hänen jälkeensä syntyi vielä kolme sisarusta. Perheen isän kuoltua 1881 perhe päätyi lopulta Viipuriin, jossa äiti elätti perheensä rinkeli- ja piparkakkuleipurina. Perhe asui sukutiedon mukaan Pantsarlahdessa. Viktor kävi kansakoulua Viipurissa. Vuosina 1895-1898 hän opiskeli piirtämistä ja maalaamista Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulussa ja jatkoi opintojaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa Hän osallistui näyttelyihin vuodesta 1899 lähtien. Viktor Svaetichin harrasti myös valokuvausta ja häntä pyydettiin valokuvaajaksi juhlatilaisuuksiin sekä perheisiin. Naimisiin Viktor meni vuonna 1916 ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Vuonna 1916 hän myös aloitti talon rakentamisen Säiniöltä hankkimalleen tontille. Viktor Svaetichin toimi myös klassillisen lyseon piirustuksen opettajana vuosina 1914-1920. Talvisodan alkaessa Svaetichinit joutuivat lähtemään evakkoon ja päätyivät Jämsään. Jämsästä he muuttivat Helsinkiin 1940 Viktorin saatua työpaikan Kansallismuseon kuvaarkistosta. Työssään hän laati valokuvakokoelmiin mm. suomenkielisiä kuvatekstejä. Viktor Svaetichin kuoli sydänkohtaukseen marraskuussa 1942. Hän oli ollut edellisenä päivänä talkoissa mottimetsässä. Teksti: Anne Uotinen Victor Svaetichin Karjalan kuvaaja päätoim. Tuula Pöyhiä. Julk. Etelä-Karjalan taidemuseo ja Lahden historiallinen museo s. 268, kovat kannet, ISBN 978 951 785 117 6, KopiJyvä, Jyväskylä 2009, hinta 39 euroa. Kirjaa myy Etelä-Karjalan taidemuseon museokauppa Sulotar osoitteessa Kristiinankatu 8-10, 53900 Lappeenranta, puh 05-6162256. Avoinna ti-su 11-17 Karjalaiset Kesäjuhlat Helsingissä 2010 Tervetuloa tekemään juhlia ja osallistumaan niihin Talkooväeksi Juhlat eivät tapahdu vaan ne tehdään. Juhlia ovat osaltaan tekemässä seuraavat tiimit: kanslia, muonitus, urheilu, piirakka, juhlakulkue, liikenteenohjaus ja opastus, rakennus, majoitus, markkinointi, ensiapu, talous, hengellinen, kyykkä, markkina, järjestyksenvalvonta, opaste, kuljetus ja tiedotus. Talkooväkeä on ilmoittautunut jo lähemmäs 140 henkeä, mutta lisää tarvitaan. Tällä hetkellä kaivataan työvoimaa kipeimmin muonitukseen, ensiapuun, järjestyksenvalvontaan ja kuljetukseen. Muonitus vaatii hygieniapassin, ensiapu joko terveydenhoitoalan koulutusta tai SPR:n voimassa olevia ensiaputaitoja ja järjestyksenvalvonta mielellään virallista järjestyksenvalvojakorttia. Ilmoittautua voi toki myös muihin tiimeihin. Karjalan Liitto kantaa vastuun juhlien taloudesta. Jos juhlat jäävä tappiolle, jää tappio Liiton katettavaksi. Jos juhlat, kuten on tarkoitus, tuottavat voittoa, jaetaan puolet voitosta talkooväen seurojen kesken tehtyjen työtuntien suhteessa. Osallistumalla Viipurin pitäjäseuran nimissä juhlien tekemiseen, voit osaltasi hankkia seuralle tuloja. Jos haluat tulla talkooväeksi ilmoittaudu talkoopäällikkö Eevaliisa Kurjelle joko sähköpostitse eevaliisa.kurki@mbnet.fi tai puhelimitse 040 5454797. Juhlakulkueeseen marssimaan Juhlakulkue sunnuntaina 20.6.Senaatintorilta Kisahallille lähtee klo 12.30. Marssijoita kaivataan Viipurin maalaiskunnan kyltin taakse. Pukeutumistoiveena on kansallispuku tai muu siisti vaatetus. 18
Ohjelma Karjalaisten kesäjuhlat ovat tänä vuonna Laulujuhlat Juhlat juhlitaan Helsingissä 17.6. - 20.6. Torstai 17.6.2010 Klo 10.00 Karjalainen luovuus ja identiteetti - elokuva-, teatteri- ja kirjallisuusseminaari, Karjalatalo Klo 19.00 Johannes Virolaisesta kertova näytelmä, Aleksanterin teatteri Perjantai 18.6.2010 Klo 10.00 Juhlaseminaari: Karjalasta kajahtaa - laulu- ja musiikkiseminaari, Karjalatalo Klo 12.00 Urheiluseminaari ja kyykkänäytökset, Karjalatalo ja Otto Meurmanin puisto Klo 18.00Yhteislaulutilaisuus, Taivallahden soutustadion Klo 18.00 Runon ja laulun ilta, Jollaksen karjalainen kesäkoti (Pääsky ry) Klo 15.00 ja 19.00Johannes Virolaisesta kertova näytelmä, Aleksanterin teatteri Lauantai 19.6.2010 Klo 10.00 Piirakkakisa, Karjalatalo Klo 10.00 Kuorokavalkadi, Sibelius Akatemia Klo 10.00 Kyykkäkilpailut, Käpylän urheilupuisto Klo 10.00-18.00 Karjalainen tori, Kisahalli Klo 11.00 Karjalan maraton, Pirkkolan urheilupuisto Klo 15.00 Karjalaiset laulujuhlat, avajaisjuhla, Töölön jalkapallostadion Klo 18.00 Kansantanssikonsertti, Karjalainen Nuorisoliitto, Karjalatalo Klo 18.00 Vigilia, Uspenskin katedraali Klo 19.00 Hengellinen yhteislaulutilaisuus ja iltahartaus, Käpylän kirkko Klo 19.00 Johannes Virolaisesta kertova näytelmä, Aleksanterin teatteri Klo 20.00 Juhlatanssit, Karjalatalo Klo 20.30 Viipurin Lauluveikkojen konsertti, Temppeliaukion kirkko Sunnuntai 20.6.2010 Klo 9.00 Kunnianosoitukset Hietaniemen hautausmaalla Klo 10.00 Liturgia, Uspenskin katedraali Klo 10.00 Messu, Helsingin Tuomiokirkko Klo 9.00-15.00 Karjalainen tori, Kisahalli Klo 12.00 Juhlakulkueen järjestäytyminen, Senaatintori Klo 12.30 Juhlakulkueen lähtö Senaatintorilta Klo 15.00 Päiväjuhla, Töölön jalkapallostadion Klo 19.00 Johannes Virolaisesta kertova näytelmä, Aleksanterin teatteri Muutokset mahdollisia Lisätietoja mm. Karjalaista asiaa- ja Karjala-lehdistä. 19
Junalla sotaan ja sotaa pakoon Kouvolan kansalaisopisto, Kouvolan kaupunginmuseo ja Reilia-rautatiekulttuurikeskus järjestävät valtakunnallisen rautatieaiheisen kirjoituskilpailun, jolla pyritään keräämään talteen rautatieaiheista muistitietoa sotavuosista. Rautatiet pitivät Suomen liikkeellä sotavuosina. Rautatieläiset toimivat voimiensa rajoilla, sillä rautateitä pommitettiin ahkerasti ja samanaikaisesti kansan matkustustarpeet kasvoivat. Henkilöliikenne kasvoi 3,5 -kertaiseksi rauhan aikaan verrattuna. Junilla kulkivat kaikki: siviilit, sotilasjoukot, ammukset, kaatuneet. Sotavuosina tapahtui rautateillä myös onnettomuuksia ja junaliikennettä vaanivat jatkuvasti vihollisen pommikoneet. Kirjoita niistä asioista, jotka ovat sota-ajoilta jääneet erityisesti mieleesi tai joita olet kuullut kerrottavan. Kouvolan rautatieaiheinen kirjoituskilpailu 23.1.-31.5.2010 Kirjoituskilpailun säännöt: Kirjoita vapaamuotoinen kertomuksesi A4-arkille, käsin tai tietokoneella, vain paperin toiselle puolelle. Jätä vasempaan reunaan n. 4 cm ja oikeaan reunaan n. 1 cm marginaali. Kerro tapahtuman aika ja paikka. Laita kirjoituksen mukaan erillinen suljettu ja nimimerkilläsi varustettu kirjekuori, jossa on yhteystietosi (nimi, osoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite). Laita nimimerkkisi myös kirjoituksesi kansilehdelle. Liitä yhteystietoihisi kirjekuoreen A4-arkki, jossa on taustatiedot; syntymäaika ja paikka, koulutus ja ammatti (myös entiset),sekä allekirjoitettu suostumuksesi siihen, että lähettämäsi aineisto arkistoidaan nimelläsi tutkimuskäyttöön rautatiekulttuurikeskuksen arkistoon ja mahdollisesti julkaistaan kertomuskokoelmassa. Jos haastattelet jotakuta, laita mukaan myös haastatellun taustatiedot. Jos lähetät valokuvia, merkitse selvästi, haluatko kuvat tai negatiivit takaisin. Lähetä myös negatiivit, jos ne ovat käytössäsi. Älä kiinnitä kuvia alustalle. Voit halutessasi lähettää koko albumin. Merkitse kustakin kuvasta mahdollisimman tarkat tiedot (ketä on kuvassa, kuvaaja, aikakausi, paikkakunta) sekä kuvaan liittyvä tarina erilliselle paperille, älä kirjoita tietoja kuvaan. Lähetä vastauksesi 31.5. 2010 mennessä osoitteella: Kouvolan kansalaisopisto, rautatieaiheinen kirjoituskilpailu, Salpausselänkatu 28, 45100 Kouvola Arvovaltainen tuomaristo valitsee voittajat, joille ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti. Palkinnot jaetaan Kouvolan rautatieseminaarissa tammikuussa 2011. Lisätietoja: Kouvolan kansalaisopisto: Ritva Sorvali, p. 02061 56579, ritva.sorvali@kouvola,fi Kouvolan kaupunginmuseo: Anu Kasnio, p. 020 615 8317, anu.aksnio@kouvola.fi Palmenia, Heli Mäki, p. 050 316 0541, heli.maki@helsinki.fi 20