1 / 2009. Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry. Päätoimittaja: Kari Jaronen

1 / 2009 Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry Päätoimittaja: Kari Jaronen Osoite: Tanhuviesti / Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki p. (09) 441 803 ma, ke, to klo 12.00 15.00, ti 13.00 18.00

Tanhuviesti 1 /2009 2 Sisällysluettelo Tapahtumakalenteri 2009...3 Pääkirjoitus...4 Vuosikokoukset 15.3. Mikkelissä...4 Siilinjärvi kutsuu kurssille...5 Finnlore, Köln - vuodesta 1973...5 Haaste...6 Toukotanssit Hyvinkäällä...7 Tervetuloa Helavalkeille...7 KTNL:n pääsiäisperinteitä...8 Vanhan kansan taikoja...9 Tanhuviesti 50 vuotta...9 Pelimannikillan kuulumisia... 10 Pelimannikillan kuulumisia... 11 Tanhuseura Kasareikka ry 30 v... 11 OK-opintokeskuksen apu kursseille... 12 Valtakunnallinen kansantanssin ohjaajakoulutus 2009 käynnistyy... 12 Inkerin tanssiperinteestä ja sen harrastamisesta Tarton seurassa... 13 Samuelin Poloneesi pelimannit valtaavat Helsingin... 15 Leikkituvan ABC johdattelee leikkimielisyyden löytämiseen... 16 Lasten nurkka... 17 Kansallispukuja myytävänä... 18

3 TAPAHTUMAKALENTERI 2009 MAALISKUU 15.3. SKY:n ja KTNL:n vuosikokoukset, Mikkeli - tsemppauskurssi ohjaajille, vinkkejä ja virikkeitä HUHTIKUU 26.4. Nordlek-kertauskurssi, Kuopio / Siilinjärvi TOUKOKUU 16.5. Toukotanssit, Hyvinkää - lasten ja nuorten kansantanssikatselmus KESÄ-HEINÄKUU 5.- 7.6. 30.6. - 5.7. 24. - 26.7. YSTI-festivaali, Lapinlahti NORDLEK 2009, Lahti - aikuisten pohjoismainen kansantanssi- ja -musiikkijuhla Tanssiva Turku -festivaali, Turku SYYSKUU 5.9. - 6.9. Ohjelmistokurssit, Hämeenlinna - lasten ja nuorten Tanssipidot 2010 ja KTNL:n ohjelmat - aikuisten Tanssipidot 2010 -ohjelma

4 PÄÄKIRJOITUS Rati riti ralla, tuli talvi halla. Vihdoinkin saatiin lunta myös tänne pääkaupunkiseudulle. Onhan sitä taas odotettu, tuota valkeaa untuvaista, joka antaa synkkään pimeään valoisaa kuulautta. Nyt on voinut nauttia hurjista pulkkamäenlaskuista, pitkistä hiihtoretkistä sekä nautinnollisesta luistelusta. Mikä sen mukavampaa, kun saa nauttia raittiista ilmasta, napakasta pakkasesta ja talvisesta luonnosta. Löytyykö mistään vielä kunnon napakelkkaa, jossa pään saisi pyörälle, tai onko joku päässyt potkukelkan kyytiin? Ovatko vanhat kunnon perinteiset talvilajit ja -leikit jääneet jo unholaan? Viekö laskettelu voiton tavallisesta pulkkamäestä ja onko perinteinen hiihto jäänyt vapaan tyylin monojen jalkoihin? Tämän vuoden ja ensi vuoden teemana on Leikkivoima. Nyt on siis aika kaivaa muistojen kätköistä vanhat hyvät talvileikit, kun niitä voi vielä harrastaa. Ja kun vaatteet ovat aivan märkiä lumileikeistä, voi sisällä kuivatella tuttujen perinneleikkien ja -laulujen kera. Moni leikki jää unholaan, ellei sitä välitetä eteenpäin tuleville sukupolville. Kutsukaa koolle isovanhempanne, vanhempanne, siskot ja veljet ja siskonkaimatkin ja järjestäkää yhteinen leikkituokio. Jokainen opettaisi yhden leikin, ja näin saisimme vanhaa ja uutta leikkiperinnettä välitettyä eteenpäin. Pistetään piiri pieni pyörimään... "Leikkikäämme silloin kun on leikin aika. Tulee aika sellainenkin, ettei leikki maita." Kari Jaronen Tanhuviestin päätoimittaja VUOSIKOKOUKSET 15.3. MIKKELISSÄ Suomalaisen Kansantanssin Ystävien ja Kansantanssinuorten Liiton sääntömääräiset vuosikokoukset pidetään Mikkelissä Peitsarin koululla sunnuntaina 15.3.2008. SKY:n kokous pidetään klo 16.00 ja KTNL:n klo 17.00. Vuosikokouskurssi jouduttiin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

5 SIILINJÄRVI KUTSUU KURSSILLE Nordlek-ohjelmiston kertauskurssi järjestettiin tammikuussa Vantaalla. Osallistujat olivat suurimmaksi osaksi pääkaupunkiseudulta ja eteläisestä Suomesta. Nyt ovat vuorossa Savo ja yhdistykset sieltä läheltä ja miksei kauempaakin. Suomalaisen Kansantanssin Ystävät järjestää kurssin Siilinjärvellä, Kuopion kupeessa sunnuntaina 26.4. klo 10.00 alkaen. Siilinjärven kansantanssijat puuhaavat koululle runsaan buffetin, josta voi ostaa kahvia ja pientä purtavaa, suolaista ja makeaa. Kurssi pidetään Kasurilan koululla, osoitteessa Pihlajapolku 2. Kurssin hinta on 15 euroa, ilmoittautumiset 15.4. mennessä toimistoon suom@kansantanssinyst.fi, p. (09) 411803. Maaliskuun jäsenkirjeessä lähetämme kurssitiedotteen, jossa vielä tarkennuksia. Kurssille tulee ohjaamaan Pia Pyykkinen, joka on työstänyt suomalaisten kenttäohjelman. Tiedossa on siis varmaa tietoa! Kurssilla käydään läpi myös yhteispohjoismaiset tanssit. Varaa aikaa kalenteriisi ja tule mukaan tanssimaan, tuttuja tapaaman ja myös uusiin tanssijoihin tutustumaan. Isommalla porukalla kenttäkuviot ja niihin siirtymiset selviävät paremmin ja eri tanssien suunnatkin saadaan tarkennettua. Kurssilla jaetaan varmasti myös viimeisintä tietoa Nordlek-tapahtumasta ja runsaan ohjelmatarjonnan yksityiskohdista. Tervetuloa siis jokainen Nordlekohjelmiston kertausta kaipaava Siilinjärvelle. Siellä tavataan! Pappi Variksen rivejä sali täydeltä Vantaan kurssilla. Kuva: Matti Lankinen FINNLORE, KÖLN - VUODESTA 1973 Mitä syntyy kun sekoitetaan 1 tosi hyvä idea 1000 g suomalaista sisua 1000 g avoimuutta uusille asioille 2000 g kotimaan kaipausta 2000 g mielenkiintoa minulle vieraan maan perinteisiin 5000 g suomalaisia kansantansseja Innostusta liikuntaan ja musiikkiin Suuri määrä valmiutta ottaa vastaan ja integroida uusia jäseniä 1,2,3, valssin tahdissa sekoitetaan kaikki ainekset. Vasen astuu, oikea astuu ja hyppy lisätään vielä ripaus musiikkia. Pareittain sekoitetaan, vaivataan ja taikina laitetaan nousemaan. Piirissä myötä- ja vastapäivään taikina kaulitaan päälle sirotetaan polkkaa, jenkkaa, kisapyörintää vastuulla und karkelolla kääritään rullalle. Leivonnaisen annetaan kohota rauhassa ja sitten se paistetaan miedolla lämmöllä pitkään. Finnlore-kakkua on nyt "leivottu" jo 35 vuotta: Leipomona on Kölnin suomalainen seurakunta. Kakkua on ehtinyt leipomaan jo yli sata leipuria. Kuten oikeassa leipomossakin oppipojat, kisällit ja mestarileipurit hyörivät ja pyörivät yhdessä ryhmässä. Leipurit ovat olleet myös kovin kansanvälistä joukkoa, joten kakusta löytyy schwarzwaldintorttua, pizzaa, pullaa ja

6 monta muuta maustetta. Leivontapäivä on aina keskiviikko ja mikä hienointa, leipomista ovat aina tahdistaneet saksalaiset pelimannileipurit. Harjoitusillat sujuvat yleensä hauskan yhdessäolon merkeissä, mutta oppimisen eteen on myös tehty työtä ja välillä kakku meinasi palaakin. Mutta olemme sitä mieltä, että tuskin löytyy parempaa harrastusta, missä kunto kasvaa, muisti harjaantuu, missä yhdistyy liikunta ja musiikki sekä missä voi harjoitella ja hioa sosiaalisia taitoja. Irrota valmis kakku varovasti vuoasta ja korista se sokerikuorrutuksella: Mukavinta jokaisella tanssijalle on mahdollisuus saada näyttää opittuja taitoja yleisölle, ja niin se on ollut Finnloressakin. Juuri esiintymiset ja niihin liittyvät matkat ovat houkutelleet monia saksalaisia liittymään Finnloren riveihin. Syntymäpäivämmekin lasketaan ensiesiintymisestä marraskuussa 1973. Puvut lainattiin siihen esitykseen Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvustosta. Pukujen vuokrarahat lahjoitti Kölnin Suomi-Saksa -seura. Ja siitä se sitten alkoi. Täällä Saksassa olemme "eksoottisia": Suomi on tavallisellle saksalaiselle kaukainen maa, mutta suomalaiset värikkäät kansallispuvut ja vauhdikkaat tanssit kiinnostavat täkäläistä yleisöä. Saksalaisen yleisön suosikki kautta aikojen on ollut Nuuskapolkka varsinkin sen "korvapuusti"-osa. Vuonna 1985 uskalsimme ensimmäisen kerran lähteä Turussa Nordlek-tapahtumaan ja siellä osallistuimme myös yhteisohjelmiin. Nordlekkärpänen puraisi meitä Turussa niin, että siitä lähtien olemme osallistuneet lähes jokaiseen Nordlek-juhlaan. Tällä hetkellä suunnittelemme Lahden matkaa ja harjoittelemme ahkerasti yhteisohjelman tansseja. Tulevaisuudelta toivomme, että Finnlore edelleen löytää uusia leipureita ja kakun paistajia. Enemmistön keski-ikä tällä hetkellä on jo yli 50 vuotta. Mutta laulaja Udo Jürgensiä vapaasti lainaten: 65-vuotiaana, voit tanssin vielä alkaa. 65-vuotiaana, se vielä hauskaa on. 65-vuotiaana, ei vielä olla vanhaa rautaa. 65-vuotiaaalla on tanssitaito ehdoton. Kiitos Saarijärven Kansantanssin Ystäville haasteesta. Viestikynän ojennamme Vantaan kansanperinteen ystäville ja toivotamme kaikille mukavia tanssituokioita! Leena Haubold ja Finnlore, Köln HAASTE Kaikilla Tanhuviestiin kirjoittaneilla yhdistyksillä on mahdollista haastaa mukaan jokin toinen kansantanssijärjestö, jonka kuulumisia he - ja me kaikki - haluamme kuulla. Yllä Finnlore Saksasta vastaa Saarijärven Kansantanssin Ystävien jättämään haasteeseen ja haastaa seuraavaksi mukaan Vantaan kansanperinteen ystävät. Haasteeseen voi vastata kirjoittamalla Tanhuviestiin yhdistyksensä konserteista, matkoista, ryhmistä, henkilöistä tai mistä tahansa muusta.

7 TOUKOTANSSIT HYVINKÄÄLLÄ Ohjelmassa on mm: Tervetuloa kaikki lapset, nuoret ja heidän ohjaajansa sekä kaitsevat vanhemmat viettämään yhdessä harjoitusvuoden lopettajaisia. Samalla teillä on oiva mahdollisuus hakea arvio kevään harjoitusten onnistumisesta. Hyvinkään Kansantanssijat ry järjestää kesän korvalla lasten ja nuorten toimintapäivän eli ToukoTanssit lauantaina 16.5.2009. Koko päivä aamusta iltaan on täynnä toimintaa ja tohinaa Hyvinkäällä, Uudenmaan Maaseutuopistolla Vantaanjoen varrella. työpajoja: tanssia monella tavalla, musiikkia moneen lähtöön, kädentaitoja ja askartelua, luontopolku ja kotieläimiä KTNL:n vuosiohjelman läpikäynti yhdessä tanssien kansantanssikatselmus KTNL:n uusituilla säännöillä ja hienot arvioitsijat yhteinen illanvietto ohjaajille palautetta ja tietoiskuja Ilmoittautumispaketit lähetämme KTNL:n ja SKY:n jäsenyhdistyksille helmikuussa ja toivomme saavamme ne takaisin maaliskuun loppuun mennessä. Lisätietoja Hyvinkään Kansantanssijat ry / Pia Pyykkinen, sähköposti hyka(at)luukku.com tai p. 040 532 4289 iltaisin. Lähtekää porukalla viettämään hauska päivä Hyvinkäälle! TERVETULOA HELAVALKEILLE Perinteiset Helavalkeat Nummi-Pusulassa 21.5.2009 Pr-esityksiä ympäri Nummi-Pusulaa. Pääjuhla klo 14.00 Nummen seuratalolla. Illalla klo 19 alkaen tanssit Nummen seuratalolla. Tervetuloa kaikki kansantanssin ystävät mukaan esiintymään tai vaan yleisöksi Helavalkeille! Tarjolla on musiikkia ja kansantanssiesityksiä Buffetissa tarjoillaan perinteiseen tapaan keittoa ja kahvia kahvileipineen. Pääjuhlan ja illan tanssien yhteydessä myös arpajaiset runsain voitoin. Helavalkeat järjestää Nummi-Pusulan tanhuujat. Tarkemmat aikataulut ja lisätietoja sekä ilmoittautumiset: Mari Särmäharju, mari.sarmaharju@luukku.com

8 KTNL:N PÄÄSIÄISPERINTEITÄ Osa Kansantanssinuorten Liiton hallituksesta kirjoittelikin jo edelliseen lehteen heidän jouluperinteestään. Meidän loppujen nakiksi jäi raapustaa jotain meidän pääsiäisperinteestä. Tässä jotain muistikuvia Sinikan ja Matin pääsiäisistä. Matti vietti lapsuutensa pääsiäiset Itä-Suomen pikkukylässä maalla, Sinikka puolestaan kaupungissa. Pääsiäisen aika alkoi viikkoa ennen pääsiäistä. Matti muistaa koristelleensa virpovitsoja sisarustensa kanssa. Pajunoksia käytiin hakemassa ja ne koristeltiin kreppipaperein. Virpomassa käytiin lähinaapureita ja sukulaisia sekä myös omia vanhempia virvottiin. Matin veljen sanat isää virpoessa menivät ristiin, "vihtat miul ja palkka siul". Veljeni harmiksi isä oli kovin hyvillään, että saisi itse syödä suklaamunan. No, isä kuitenkin armahti ja veli sai suklaata. Tamperelaisen Sinikan perinteeseen virpominen ei ole kuulunut. Sinikan kotona valmistauduttiin pääsiäiseen siivoamalla hyvin. Ruokia tehtiin etukäteen ja niitä lämmitettiin sitten pääsiäisenä. Torilta tai kauppahallista hankittiin savusiikaa ja haukea. Pääsiäiseksi laitettiin rairuohoa kasvamaan ja maljakoihin narsisseja ja pajunkissoja. Muistelipa Sinikka isänsä joskus lämpimänä keväänä tuoneen sinivuokkojakin. Pöydille laitettiin valkoisten liinojen päälle koristeeksi kapeat paperiset kaitaliinat, joissa oli pupu-, noita-akkaja tipukuvioita. Varsinainen pääsiäinen alkoi kiirastorstaista. Silloin jo hiljennyttiin pääsiäisen viettoon. Torstaiiltana ei meidän nuoruudessa enää saanut mennä mihinkään. Sinikka kertoo 70-luvun kansantanssiopettajakoulutuksen tuoneen hänen pääsiäisen ohjelmaan passioita ja oratorioita. Hän kuuntelee usein kiirastorstaina Matteus-passion äänitystä radiosta. Matin piti pysyä kotona koko pitkäperjantai ja päivä tuntui pikkupoikana tosi pitkältä. Tanssien järjestäminen perjantaina oli kiellettyä. Nykypäivänä tilanne on ihan toinen. Tanssipalvelimelta löytyy 18 tanssit eikä siinä varmaan ole kaikki. Myös Sinikan pitkäperjantai oli ihan kotipäivä. Hän muistelee lukeneensa, piirtäneensä ja kuunnelleensa radiota. Matin lapsuudessa pääsiäispäivinä vierailtiin sukulaisissa ja saatiin niitä virpopalkkoja, lähinnä suklaamunia. Myös Sinikan kotona lapsille ostettiin suklaamunia vaikka ne eivät olleetkaan virpopalkkoja. Pääsiäispäivät olivat jo vapaampia eikä kotona olemisen pakkoa ollut. Pääsiäisruokiin kuuluivat tietysti itse värjätyt kananmunat. Ne keitettiin sipulivedessä ja niitä maalattiin vesiväreillä ja puukynillä Myös mämmi kuului joka pääsiäisen jälkiruokiin. Matin äiti teki sitä itse ja Sinikan kotona se ostettiin kauppahallista. Mämmi syötiin kerman ja pölysokerin kanssa. Matti muistaa heillä pääsiäisenä olleet 17v saksalaistytöt, jotka luulivat mämmiä suklaavanukkaaksi. Ilme oli tosi yllättynyt ja Matti söi loput! Matilla syötiin myös lammaspaistia ja yrittipä äiti tehdä ortodoksien pashaakin. Siitä hän ei ihmeemmin muista tykänneensä. Sinikka muistaa pääsiäisruokana olleen mm. kutunjuustoa, josta ei ihmeemmin tykännyt. Herkullisempaa oli ollut rahkapiirakka ja lusikalla tehdyt pikkuleivät, "lusikkaleivät". Maistuivatpa "linnunpesäleivoksetkin", joissa oli voikreemiä ja koristeena kirjavia rakeita, "linnunmunakarkkeja". Näitä perinteitä on siirretty myös omille lapsille ja lapsenlapsillekin, ehkä muuntuneena ja oman mielen mukaisina. Sinikka Mäkelä ja Matti Lankinen

9 VANHAN KANSAN TAIKOJA Kautta aikojen ihmiset ovat halunneet tietää tulevaisuudestaan: onko odotettavissa häitä vai hautajaisia, millainen sato saadaan, ollaanko rikkaita vai rakkaita. Ennen vanhaan ennustuksia tehtiin tärkeiden päivämäärien tapahtumista. Seuraamme vuoden 2009 ajan perinteisiä suomalaisia taikoja lehden ilmestymistä lähellä olevina merkkipäivinä. 25.3. on Marian ilmestyspäivä. Varsinkin katolisella ajalla Neitsyt Marialla oli tärkeä merkitys. Niinpä hän sai itselleen kokonaista viisi merkkipäivää kirkkovuoden kalenteriin: kynttilänpäivän eli Marian puhdistuksen, Marian ilmestyspäivän eli Kevät-Maarian, Heinä-Maijan heinäkuussa, Jälki-Marian eli Marian taivaaseenastumisenjuhlan sekä Marian syntymäpäivän syyskuussa. Näistä vanhin ja tärkein oli Marian ilmestyspäivä maaliskuussa. Ensimmäinen merkintä siitä Suomessa on jo 1350-luvulta. Ennustusten suosiossa ilmestyspäivä ohitti samoihin aikoihin olevan kevätpäiväntasauksen. Marian ilmestyspäivänä odotettiin innolla kevättä ja ennustettiin siis ennen kaikkea säätä ja lumitilannetta: "Turhaan saa huhtikuussa kesää odottaa, ellei Maaria maata näytä." "Mitä ennen Maariaa lämmittää, sen jälkeen pakastaa." Rekikeli päättyi Marian ilmestyspäivänä: "Marjan päivästä reet orrelle". Mutta alkoipa silloin vastineeksi hauen kutu ja metsälintujen soidin, mikä tiesi tuoretta ruokaa pöytään: "Marjalta kala kudulle, lintu soitimelle". Myös varikset saapuivat noihin aikoihin kylille. Huonoa tiesi, jos varis ennen Maariaa raakkui. Vaan eivät eläimet olleet ainoita "soitimella" Maariana. Etelä- Pohjanmaalla, jossa poikien oli tapana käydä yöjalassa tyttöjen luhdeissa, alkoi sesonki sielläkin: "Jok' ei Mariana makaa, ei se pääsiäisenä tee pesää eikä koko kesänä saa ketään". Marian ilmestyspäivänä otettiin käyttöön myös yksi ylimääräinen ateria, ns. pikkueine eli variksenpala. Se syötiin heti herättyä aamutuimaan, sillä laiskaa vuotta tiesi sille, jolle varis ehti raakkua ennen aamiaista. Kevättä tiesi myös valon lisääntyminen: pärettä ei enää käytetty sisätöissä. Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon pohjalta Tuulia Taipale TANHUVIESTI 50 VUOTTA Jäsenlehtemme Tanhuviesti otti ensimmäiset askeleensa jo 50 vuotta sitten. Vuonna 1958 ilmestyi ensimmäinen numero lehdestä, jolle silloin etsittiin nimeä ja jota kutsuttiin ensin alkuun vain Ystäväksi tai Kansantanssin Ystäväksi. Tanhuviesti julkaisee tämän vuoden aikana otteita 50 vuotta vanhoista numeroistaan. Tällä kertaa vuorossa on numero 1/1959, jossa esitellään vuoden 1958 toimintakertomusta.

10

11 PELIMANNIKILLAN KUULUMISIA Pelimannikilta osallistui myös tänä vuonna Folklandiaristeilyyn. Edustusyhtyeenä oli uusi jäsenyhtyeemme NapaKampi Lohjalta. Yhtyeessä soittavat Juuso Aumala (viulu, mandoliini, rytmisoittimet), Lasse Aumala (basso, laulu, mandola, nokkahuilu), Mikko Aumala (viulu, kitara, rytmisoittimet), Kristo Juurinen (harmonikka) sekä Alina Pärssinen (viulu, laulu). meininkiä kansissa Killan messuosasto herätti vastaavien Minna ja Samuli Mäentaan mukaan huomiota edustavalla pelimannisävelmien kirjakokoelmallaan. Kunnon seitsemänkymmentäluvun Lauantaina helmikuun 14. päivänä pidettiin sitten jo perinteiset Penan puskasoitot Tavolan yhteistuvalla Nummi-Pusulassa. Arvatenkin ne olivat järjestyksessään kahdeksannet ja tällä kertaa ilman Penaa, joka "joutui" lähtemään hiihtelemään perheen kanssa Vuokattiin. Hyvin saatiin kahdeksan soittajan voimin Kotka - Turku-akselilta soitetuksi niin killan omat yhteissoittokappaleet kuin NORDLEK 2009 -juhlankin pohjoismaiset yhteissoitto- ja yhteistanssikappaleet. Tähän auttoi myös hyvin pelannut ruoka- ja kahvitarjoilu. Illalla saimme soittaa vielä tanssit, osin nuoteista, osin omasta päästä. Kylän väkeäkin kertyi tanssimaan sen verran, että oli mielekästä soittaa. Pelimannien kesken kehkeytyi välillä kunnon jamittelua, ja on todettava, ettei mikään lopu niin täsmällisesti kuin humppa. Puskasoittojen ja iltatanssien välissä pidettiin Pelimannikillan sääntömääräinen vuosikokous. Killan jäsenmäärä on pieni. Tulevan toiminnan osalta todettiin, etteivät voimavarat riitä varsinaisiin isompien tapahtumien järjestelytehtäviin. Osallistuminen on silti tärkeää; tänä vuonna erityisesti NORDLEK 2009 -juhlaan Lahdessa. Pelimannikillan pysyvämpinä painopistealueina ovat julkaisujen ylläpito ja sisarjärjestöjemme juhlien musiikista vastaaminen. Henkilövalinnoissa johtokunnan erovuoroisista valittiin jatkamaan Jari Komulainen. Armas Jansson kieltäytyi jatkopestistä ja hänen tilalleen valittiin Anneli Haavisto. Varajäseniksi valittiin Lasse Aumala Lohjalta ja Leea Toivanen Turusta. Puheenjohtajana jatkaa Antti Järvensivu. Antti Järvensivu Pelimannikillan puheenjohtaja TANHUSEURA KASAREIKKA RY 30 V Huhtikuussa 30 vuotta sitten muutamat innokkaat kansantanssin harrastajat perustivat Kuusankoskelle oman tanhuseuran. Aikuisten tanhupiiristä alkanut toiminta laajeni pian koskemaan myös lapsia, joita seurassamme oli vilkkaimpina aikoina todella paljon niin kansantanssin kuin kanteleensoitonkin piirissä. Kymmenen toimintavuoden jälkeen mukaan tulivat pelimannit ja lauluryhmä Karela. Tällä hetkellä toiminnassa ovat mukana aikuistanssijat, lauluryhmä Karela ja pelimannit. Seura ei vietä varsinaisia 30-vuotisjuhlia vaan esittelee toimintaansa kolmen eri tapahtuman muodossa. Su 26.4.2009 klo 10.00 Kuusankosken pääkirkossa on juhlajumalanpalvelus. Kirkkopyhän ohjelmaan kuuluu normaalin jumalanpalveluksen lomaan sijoitetut Karelan soitto- ja lauluesitykset sekä tanssijoiden kaksi tanssiesitystä. Lisäksi yhdistyksen jäsenet osallistuvat ristikulkueeseen, tekstin lukuun ja kolehdin keräämiseen.

Ke 3.6.2009 klo 19.00 Kuusankoskitalon pihanäyttämöllä on Kesäsattuma- konsertti, johon on koottu laulu-, soitto- ja tanssiesityksiä vuosien varrelta. Su 16.8.2009 klo 16.00-20.00 yhteislaulu ja tanssitilaisuus Kuusankoskitalon Voikkaasalissa. Risto Taavitsainen vetää yhteislauluosuuden ja pelimannit soittavat tanssimusiikkia. Kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Toivotamme yleisön sydämellisesti tervetulleeksi seuraamaan esityksiä sekä laulamaan ja tanssimaan kanssamme. Sirpa Jokisalo Tanhuseura Kasareikka ry 12 OK-OPINTOKESKUKSEN APU KURSSEILLE Tiesitkö voivasi saada valtionapua seurasi järjestämiin koulutuksiin? OK-opintokeskus on valtakunnallinen aikuisoppilaitos, jonka jäsenjärjestöjä SKY ja KTNL ovat ja joille OK-opintokeskus myöntää tuettavia opetustunteja hakemuksen perusteella. Tänä vuonna tunteja myönnettiin 131, joista n. 42 on varattu järjestön omiin koulutuksiin. Loput tunneista eli kaikkiaan 89 opetustuntia ovat jäsenyhdistyksiemme käytettävissä, mutta ainoastaan OK-opintokeskuksen vastuukäyttäjän luvalla, jotta opetustuntien määrä ei ylity ja siten joku keskusjärjestöjen jo suunniteltu koulutus ei saisikaan valtionapua kuluihinsa. Jos siis haluat saada OK-opintokeskuksen tukea järjestösi kursseihin, ilmoita tarpeestasi tai kysy lisätietoja SKY:n ja KTNL:n vastuukäyttäjältä Sirkku Koskenniemeltä (sähköp. sirkkumarja(at)luukku.com, p. 050 537 9092). Saatavan tuen määrä on 21-24 euroa/opetustunti, maksimissaan 55 % koulutuksen järjestämisestä aiheutuneista kuluista. Lisätietoja myös OK-opintokeskuksen sivuilta www.ok-opintokeskus.fi. VALTAKUNNALLINEN KANSANTANSSIN OHJAAJAKOULUTUS 2009 KÄYNNISTYY Uudistunut kansantanssin ohjaajakoulutus käynnistyy. Sen ensimmäisiä perusopintoihin kuuluvia kursseja toteutetaan vuoden 2009 aikana eri valtakunnallisten kattojärjestöjen toimesta. Koulutuksesta kerrottiin enemmän Tanhuviestissä 3/2008. Perusopintojen pakolliset kurssit käynnistyvät keväällä seuraavasti: I-jakso 24.-26.4.2009 Pomarkku Riuttansalmen leirikeskus II-jakso 31.7.-2.8.2009 Pomarkku Riuttansalmen leirikeskus III-jakso 2.- 4.10.2009 Tampere, Tanssimanian yhteydessä Koulutusviikonloppujen sisällöt I-jakso: Kansantanssin opettamisen perusteet II-jakso: Kansantanssin tekniikka ja musiikki III-jakso: Kansantanssin opettaminen ja kehonhuolto Kouluttajana toimii tanssinopettaja (AMK) Jutta Wrangén. Koulutusviikonlopun hinta 170 /hlö sis. opetuksen, majoituksen ja ruokailut. Yhden jakson kesto on 27 tuntia, josta 20 tuntia lähiopetusta (1 op). Suositeltava alaikäraja osallistujille on 16 vuotta. Ilmoittautumiset 31.3.2009 mennessä sekä lisätietoja Kalevan Nuorten Satakunnan piiri puh. 0440-591 913, katariina.molkkari@nuorisoseurat.fi Ilmoittautumislomakkeen saa myös osoitteesta www.satakunnannuorisoseurat.fi/koulutus.htm.

13 INKERIN TANSSIPERINTEESTÄ JA SEN HARRASTAMISESTA TARTON SEURASSA Tarton inkerinsuomalaisten seuran perinneryhmä Röntyskä on toiminut jo yli viisi vuotta. Ensimmäisiä kertoja oli kokoonnuttu alkusyksystä 2002. Melkein yhtä kauan olen ollut mukana sen toiminnassa. Kiinnostukseni inkeriläiseen perinteeseen suomalaisen kulttuurin osa-alueena on paljon vanhempaa perua. Oli onnellinen yhteensattuma, että samoista asioista kiinnostuneet saivat kokoontua keskiviikkoiltaisin Tarton Inkeri-taloon. Tanssiharrastuksessa on monia tasoja ja se tarjoaa varmasti erilaisia asioita eri ihmisille. Inkeriläisten perinteisten tanssien parissa toimiminen inkeriläisseurassa on kai ennen muuta oman identiteetin rakentamista ja terveellistä liikuntaa sekä rytmistä ja tanssista nauttimista. Samalla se antaa mahdollisuuden oman kulttuurin parissa toimimiseen myös niille, jotka eivät enää taida vanhempien kieltä. Kaikki ryhmätoiminta ruokkii ihmisen sosiaalisten kontaktien tarvetta. Osin tanssimaan tullaan samoista syistä kuin esimerkiksi kuoroon laulamaan. Ryhmäsidonnaisuus nousee suoraan tansseista itsestään. Laulaa voi yksinkin, mutta katrillia ei voi tanssia ilman toisia ihmisiä. Juuri siksi, ettei tanssitekstiä ole olemassa ennen rekonstruktiota ja tanssin uudelleen henkiin herättämistä, ei syvällisempi kansantanssin tutkiminen liene mahdollista ilman ryhmää työn tukena. Siten tanssi eroaa tutkimuskohteena kielellisistä perinteenlajeista, kuten lauluista, runoudesta, tarinoista tai sananparsista, melkoisesti. Röntyskä on sekä tarjonnut mahdollisuuksia tulkita usein pahastikin vaillinaisia tanssikuvauksia että kannustanut etsimään mahdollisimman tarkasti niitä lisää arkistoista ja painetuista lähteistä. Harrastusryhmän ohjaaja tuntee usein riittämättömyyttä ja pelkää tanssijoiden kyllästyvän, kun perinteisten tanssien määrä Inkerin kokoisella alueella on väistämättä rajallinen. On mahdotonta tarjota koko ajan uutta ja jännittävää. Toisaalta ei tahtoisi esitellä toisten luomia fantasiatansseja tai omia koreografisia ajatuksiaan inkeriläisenä kansanperinteenä. Röntyskän ilmapiiri on tässä suhteessa hyvin kiitollinen. Ryhmässä tuntuu vallitsevan sanaton sopimus siitä, että meidän jokaviikkoinen toimintamme, keskiviikon tanssi-illat ovat ensisijaisia, ja esityksiä tulee jos on tullakseen. Niiden takia ei liikaa hermoilla. Ulkopuoliset näkevät ryhmän vain esityksissä, eivätkä ehkä ajattele tanssitoiminnan monimuotoisuutta samoin kuin itse tanssivat. Hyväntahtoisia neuvoja olemme saaneet koko viisivuotisen toiminnan ajan: milloin olisi juhlille sopinut hyvin virolainen uudehko koreografia, milloin olisi tullut turvautua näyttämötekniikkaan, valoihin ja äänentoistoon esityksissä. Joidenkin mielestä pitäisi nojata enemmän Suomen tanssitoimintaan ja kouluttajiin. Röntyskä kulkee kuitenkin omaa tietään. Kun tansseihin suhtaudutaan ajanvietteenä eikä ohjelmanumeroina, ne kestävät toistelua paljon paremmin. "Minusta tuntuu, että tanssi on aina kuin uusi. Paljon ehtii viikossa unohtua", totesi yksi tanssijoista. Tässä kaksiosaisessa kirjoituksessa, jonka toinen osa ilmestyy seuraavassa Tanhuviestissä 2/09, esitän välikatsauksen niihin tietolähteisiin ja tanssitapoihin, joita olen saanut selville inkeriläisestä tanssiperinteestä ja joita ryhmä on käyttänyt tanssimateriaalinaan. Ehkäpä muuallakin on tanssijoita, jotka haluavat tutustua tähän inkeriläisyyden osa-alueeseen. Tanssiohjeita eikä tutkimuksia ole julkaistu kovin paljon. Tanssia on melko työlästä kuvata sanoin, ja syvällisempi tarkastelu vaatisi lähes välttämättä myös omakohtaista tanssikokemusta. Siksi inkeriläisestä tanssista ei ole kirjoitettu sitäkään vähää, mitä inkeriläisestä kulttuurista muuten. Tietojen saamista mutkistaa myös se, että inkeriläisistä tansseista on jopa ristiriitaisia tietoja luotettavina pidetyissä lähteissä (katrillista tältä kannalta vähän tuonnempana). Yleiskuvan lähteitä vertailemalla voi kuitenkin hahmotella. 1. Julkaistuja tietoja Suomalaisen kansantanssiharrastuksen alkutaipaleella julkaistuissa teoksissa kuvailtiin myös inkeriläistä tanssia. Raja oli 1900-luvun alkupuolella vasta äskettäin sulkeutunut ja pioneerikerääjillämme oli kosketuksia koko suomalaiseen kulttuuripiiriin. Asko Pulkkinen

kirjoittaa pohjoisinkeriläisistä tansseista ensimmäisen kerran vuonna 1929 edellisiä kirjoja laajemmassa teoksessaan Suomalaisia kansantanhuja. Inkeriläisiä leikkejä Pulkkinen oli pannut muistiin inkeriläisiltä Viipurissa 1927. Hän jakaa Inkerin tanssialueena kahtia: Lempaala, Vuolle, Valkeasaari, Miikkulainen ja Toksova ovat röntyskäseutuja, kun taas Rääppyvältä ja Keltosta lähtien tanssittiin katrillia. Pulkkinen huomauttaa myös, että Inkerissä leikittiin samoja piirileikkejä kuin Suomen puolella. Aikakauden poliittinen kuohunta kajastaa Pulkkisen tekstissä: Leikkilöissä eli kommunistien sanontatavan mukaan röntysköissä tytöt käyvät pyytämässä parikseen pojan - -. Kirjassa on tanssiohje neljään röntyskään: Liilei lailei, Kolmia, Tumala ja Kakunassi. Pulkisen Suomalaisista kansantanhuista otettiin painos vielä vuonna 1947.[1] Myöhempiin suomalaisiin tanhukirjoihin röntysköitä ei enää sisällytetty moneen kymmeneen vuoteen, ja Suomalaisten kansantanhujen vanha painos myytiin loppuun. Sodan jälkeen inkeriläisistä tansseista vaiettiin lähes kokonaan kuten koko Inkeristä. Kaksitoista vuotta Pulkkisen kirjan viimeisen painoksen jälkeen hänen ja Anni Collanin muistiinpanemia tansseja koottiin suuremmaksi Kisapirtti-teokseksi, jonka rakenne maakunnittain jaoteltuna seuraa Pulkkisen julkaisutapaa. Kirjaan sisältyy myös esipuheena sama yleiskatsaus maakuntien tanhuihin kuin Suomalaisissa kansantanhuissa ainoastaan Pohjois-Inkerin osa on poistettu, samoin röntyskät tanssiselosteista.[2] Pulkkisen kuvaamat pienehköt tanssit olisivat tarvinneet tuekseen lauluperinteen ja tyylioppia. Röntyskätanseissa kun sanat, sävelmät, rytmit ja tanssikuviot ovat jokseenkin yhtä tärkeitä osatekijöitä kokonaisuuden kannalta. Julkaisutoiminta Suomen puolen tansseista vilkastui ja harrastajat saivat käyttöönsä koko ajan lisää materiaalia. Röntyskät jäivät vähitellen pois tanssiryhmien repertoaarista. Inkeristä puhuttiin muutenkin koko ajan vähemmän. Sodan jälkeen vuonna 1946 Helvi Jukarainen julkaisi kirjan Suomen nuorison leikkejä, johon sisältyy tosin myös inkeriläiseksi mainittu Nuuskapolkka. Sama tanssi on julkaistu suuren suomalaisen tanssikirjan Tanhuvakan painoksissa 1977 ja 1997. Elsa Enäjärvi-Haavion tutkimus Pankame käsi kätehen julkaistiin vuonna 1949, ja vaikka se ei varsinainen tanssiohjekirja olekaan, kuvataan siinä vanhamittaisen kansanrunon esittämistä tanssien. Enäjärvi-Haavio kertoo, miten Länsi-Inkerissä vakaviakin lauluaihelmia tanssittiin temperamenttisesti liikkuen. Koreografiana oli kulkueena kulkeminen, piiri erilaisine otteineen, ristit, ketjutanssit ja porttien käynnit sekä improvisoitu soolotanssi. Varsinaisiin leikkeihin kuului oma koreografiansa.[3] Yksittäisiä tanssiohjeita pääsi myös virolaisiin kirjoihin. Ullo Toomin teosta Eesti rahvatantsud (1953) on sanottu virolaisen tanssiharrastuksen raamatuksi. Virossa tanhuttiin tuohon aikaan Suomeakin innokkaammin. Siihen sisältyy kaksi kirjoittajan itsensä muistiinpanemaa länsiinkeriläistä tanssia: kadrell ja kasatškah.[4] Kansantanssiharrastus kukoisti Suomessa 1970-luvulla. Kun Tanhuvakka oli tyydyttänyt suurimman tanssiselostusten nälän 1970-luvun lopulla, oli 1980-luvulla tanssihistoriaa ja eri tutkimuksellisia näkökulmia käsittelevien artikkeleiden vuoro. Väisäsen Kisapirtistä lähtenyttä tapaa seuraten Inkerinmaan tanssit eivät enää päässeet suomalaisten tanssien yleisesityksiin.[5] Vasta Tanhuvakan toisessa, lisätyssä painoksessa 1997, 50 vuotta Pulkkisen kirjan viimeisen painoksen jälkeen, mainitaan itäkannakselaisen Kakkunassin yhteydessä viittaus inkeriläisiin röntysköihin. Seurasaarisäätiön aloitteesta laaditun artikkelikokoelman Suomalainen kansantanssi huomioi myös Suomen etniset vähemmistöt. Päivyt Niemeläinen kertoo siinä laajahkosti esim. kolttasaamelaisten tansseista. Inkeristä on mainittu yllättäen: On huomattava, että inkeriläisten tansseihin eivät katrillit kuulu.[6] Kuitenkin jo Pulkkinen oli kuvannut selvästi sekä röntyskän että katrillin tanssimista eripuolilla Inkerinmaata. - Myös Virossa julkaistuista tanssikirjoista inkeriläiset tanssit katosivat. Länsi-inkeriläistä katrillia ei ole esimerkiksi Kristjan Toropin laajassa aineistoesitykesssä Kontratantsud, joka sisältää muuten tyhjentävästi tiedot katrillin tanssimisesta.[7] Pitkän tauon jälkeen suomalaiset saivat tutustua inkeriläisiin tansseihin Viola Malmin julkaistua keräämiensä karjalaisten kansantanssien ohessa röntysköitä. Suomeksi hänen ensimmäinen kirjansa ilmestyi 1982. Sen johdannossa Keski- ja Länsi-Inkerissä kerrotaan tanssitun katrillia ja lanssia sekä pohjoisessa röntysköitä, joista julkaistaan myös tanssiohjeita.[8] 14

Kymmenkunta vuotta myöhemmin ilmestyneessä Karjalaisen kansantanssin lähteillä kirjassa Malmi kuvaa röntysköjä ja niiden kehitystä samoin kuin edellisessä. Inkeriläisen katrillin tai lanssin tanssiohjetta siinäkään ei ole. Malmin kirjojen jälkeen röntyskät ovat herättäneet kiinnostusta tanssiharrastuksen piirissä ja niihin on viitattu kirjallisissa lähteissä. Kakkunassista oli puhe jo edellä. Suomalaiset monivuoroiset tanssiketjut purpurit saivat oman teoksensa 1999 ja sen esipuheessa mainitaan mm. Tampereen yliopiston tutkijaan Petri Hoppuun viitaten: Suppealla alueella Inkerissä tunnetuissa röntyskätansseissa on vuoroja, jotka hämmästyttävästi muistuttavat suomalaisten kansanpurpureiden ulosajovuoroja [9] Anneli Asplund toimitti vuonna 1992 kirjan Kansanlauluja Inkerinmaalta, jonka tanssilaulujen avulla saa selville, mitä on tanssittu (Vedä verkaa, Melkutus, piirileikit ja röntyskät sekä vanhamittainen laulutanssi), joskaan ei tanssitapoja sinänsä.[10] Tanssilaulujen osalta on mainittava vielä Eino Kiurun Narodnyje pesni Ingermanlandii[11] sekä Piirilaulu, liekkulaulu ja röntyskä Inkerin lauluperinteessä[12]. -------------------------------------------------------------------------------- [1] Pulkkinen, Asko 1947: Suomalaisia kansantanhuja. Werner Söderström oy. Porvoo. [2] Väisänen, Yrjö 1959: Kisapirtti. 125 suomalaista kansantanssia. Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry. Porvoo. [3] Enäjärvi-Haavio, Elsa 1949: Pankame käsi kätehen. Suomalaisten kansanrunojen esittämistavoista. Werner Söderström oy. Porvoo. sekä Rausmaa, Pirkko-Liisa 1981: Vanhat laulutanssit. Kalevalaseuran vuosikirja 61 Pelit ja leikit. Jyväskylä. [4] Toomi, Ullo 1953: Eesti rahvatantsud. Eesti riiklik kirjastus. Tallinn. [5] esim. Rausmaa Pirkko-Liisa ja Esko (toim.) 1977: Tanhuvakka. Helsinki - Porvoo. [6] Niemeläinen, Päivyt 1983: Suomalainen kansantanssi. Otava. Helsinki. [7] Torop, Kristjan 1995: Kontratantsud. Rahvakultuuri arendus ja koolituskeskus. Tallinn. [8] Malmi, Viola 1982: Karjalaisia kansantansseja (toim. Pirkko-Liisa ja Esko Rausmaa). Suomalaisen Kansantanssin Ystävät. Lempäälä. [9] Rausmaa Pirkko-Liisa 1999: Purpuri suomalaisessa tanssiperinteessä. Teoksessa Bergholm, Kari (toim.): Suomalainen purpuri. Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry. Helsinki. [10] Asplund, Anneli 1992: Kansanlauluja Inkerinmaalta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 557. Pieksämäki. [11] Kiuru, Eino 1974a: Narodnye pesni Ingermanlandii. Nauka. Leningrad. [12] Kiuru, Eino 1974b: Piirilaulu, liekkulaulu ja röntyskä Inkerinlauluperinteessä. Sananjalka 16. Juha-Matti Aronen 15 SAMUELIN POLONEESI PELIMANNIT VALTAAVAT HELSINGIN Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton päätapahtuma, joka kiertää vuosittain eri paikkakunnilla. Samuelin Poloneesi kokoaa alan harrastajia ja ammattilaisia yhteen eri puolilta Suomea. Tänä vuonna kokoontumispaikkana on Helsinki, jossa Samuelin Poloneesi järjestetään 17.-22.3. yhteistyössä Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Samuelin Poloneesi on talvikauden suurin kansanmusiikkitapahtuma, ja se on järjestetty joka vuosi vuodesta 1972 lähtien. Tapahtuma pitää sisällään koko suomalaisen kansanmusiikin kiinnostavimman kirjon sisältäen perinteistä, taattua ja kokeilevaa ohjelmistoa. Pelimanneja saapuu yleensä esiintymään Samuelin Poloneesiin noin 300. Pelimanniryhmät esiintyvät Samuelin Poloneesin konserteissa Valkoisessa salissa sekä ympäri kaupunkia - sairaaloissa, vanhainkodeissa, museoissa ja myös pubeissa. Lauantai-illan Parasta pohjoismaista -konsertissa on tänä vuonna pohjoismainen teema, esiintyjinä kaksi huippuyhtyettä. Nordik Tree -trion muodostavat Hans Kennemark (viulu)

Ruotsista sekä Arto Järvelä (viulu, mandoliini) ja Timo Alakotila (harmooni) Suomesta. Luvassa on tyylikkäästi fraseerattua ja svengaavaa kansanmusiikkia sekä omia sävellyksiä. Yhtyettä ei kovin usein pääse Suomessa kuulemaan, joten kannattaa tarttua tilaisuuteen! Illan toisena esiintyjänä on vastikään Nord08-kilpailussa Pohjoismaiden kansanmusiikkiyhtyeiden mestariksi kruunattu Hyperborea. Hyperborea koostuu neljästä taitavasta, monessa liemessä marinoidusta nuoren polven pelimannista: Piia Kleemola (viulu, alttoviulu, kantele, laulu), Antti Paalanen (1- ja 2- rivinen haitari), Petri Prauda (cittern, mandoliini, säkkipilli, laulu) ja Paula Susitaival (viulu, avainviulu, laulu). Yhtye tulkitsee polkkia, sottiiseja ja polskia tyrmäävän tanssittavalla otteella omien sävellysten lomittuessa juurevasti perinteisen materiaalin sekaan. Samuelin Poloneesissa näkyy myös kansanmusiikki- ja tanssialan yleisteema, joka on tänä vuonna Leikkivoima. Lapsille on tarjolla omaa ohjelmaa: Alakko Ullakkoo? -musiikkidraama sekä lapsiryhmien esiintymisiä ja leikkejä. Ohjelmassa näkyy myös voimakkaasti uusmaalaisuus järjestäjämaakunnan mukaan. Perjantaina juhlitaan uusmaalaisten musiikki- ja tanssiryhmien seurassa synttärikalaaseja. Pubeissa kuullaan kansanmusiikkia, tällä kertaa pelimannit vierailevat ravintola Rymy-Eetussa sekä Pivnice Milenkassa. Halukkaille riittää viikonlopun aikana myös tansseja - perjantaina tansseja tahdittavat uusmaalaiset pelimanniyhtyeet ja lauantaina erikoisvieraana on Espoon pelimannit solistinaan Vieno Kekkonen. Samuelin Poloneesiin kuuluu perinteisesti myös jumalanpalvelus, jossa kansanmusiikki on osa kirkkomenoa. Tänä vuonna festivaalin ohjelmassa on kansanlaulukirkko Johanneksen kirkossa, jossa laulut lauletaan tutuilla kansanomaisilla melodioilla pelimannien säestyksellä. Samuelin Poloneesi päättyy pääjuhlaan, jossa kuullaan läpileikkaus kansanmusiikkia eri puolilta Suomea, mm. Kaustiselta ja Kainuusta, sekä pelimannien valtakunnallinen yhteissoitto. Samuelin Poloneesin lipunmyynti: Lipputoimisto, www.lipputoimisto.fi. Perjantai-illan liput myynnissä vain ovella. Lisätietoja sekä ohjelma: www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi/poloneesi/ Tervetuloa nauttimaan Samuelin Poloneesin iloisesta tunnelmasta! Suomen Kansanmusiikkiliitto 16 LEIKKITUVAN ABC JOHDATTELEE LEIKKIMIELISYYDEN LÖYTÄMISEEN Kansanmusiikki- ja kansantanssialalla valitaan vuosittain uusi teema, jota toteutetaan kaksivuotiskausissa. Leikkivoima on valittu teemaksi vuosille 2009 2010. Leikkivoimateemavuosi alkoi Folklandia-risteilyllä 9.-10.2009, jolloin julkaistiin myös Leikkituvan ABC -vihkonen apuvälineeksi leikkien muistamiseen ja leikittämiseen. Teemaa koordinoi Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus ja sitä toteuttavat kansanmusiikki- ja kansantanssialan järjestöt ja tapahtumat, mm. Kaustinen Folk Music Festival, Kansanmusiikkiopisto ja Samuelin Poloneesi. Leikkivoima - mitä se on? Varhainen läheinen vuorovaikutus on yhä enemmän jäänyt pois lasten ja heidän vanhempiensa väliltä. Perinneleikkejä on paljon - kaarnaveneet ja vesihyrrät ovat leikkiä siinä missä laululeikkikin. Pihaleikit ovat jatkuvasti vähenemässä - leikkejä kuten Mustaa miestä ja kirkonrottaa pitäisi osata leikkiä ilman, että ohjeita tarvitsee lukea kirjasta. Leikkiperinne on myös kansainvälinen ilmiö - leikit ovat samankaltaisia eri kulttuureissa. Yksi teeman kohderyhmä ovat aikuiset, joilla on iso kynnys ryhtyä enää leikkimään tai olla leikkimielisiä. Leikkiperinne on jatkuvassa murroksessa. Aikuisvetoinen harrastustoiminta on syönyt lasten leikkiaikaa, samoin videot, televisio ym. Puistotoiminta ja leikkikentät on tärkeä eri-ikäisten lasten kohtaamispaikka. Päiväkodeissakin leikit muuttuvat, barbileikkeihin tuodaan

17 huumeidenkäyttöä, eroamista ja muuta jännää. Mutta uutta perinnettä syntyy koko ajan - eilinen leikki on jo perinneleikki. Leikkituvan ABC käy leikkimielisestä läpi leikin perusasioita kuten vaatetusta, etikettiä ja leikkiin valmentautumista. Vihkonen esittelee parikymmentä leikkiä, sekä lapsille että aikuisillekin soveltuvia. Joukossa on laululeikkejä kuten Sik sikanen ja Karhu nukkuu, vanhoja suosikkeja kuten Laiva on lastattu erilaisina versioina ja myös leikkejä eri puolilta maailmaa kuten tansanialainen pullolisu. "Leikki on osa ihmisyyttä ja täysin kansainvälinen ilmiö. Nykymaailmassa leikkiä pidetään lähinnä lasten juttuna, mutta olisi tärkeätä muistaa että vuosituhansien ajan leikki on ollut myös osa aikuisten elämää. Leikin olemus useimmissa universaaleissa leikeissä on nimenomaan hauskan ja jännittävän tunnelman luominen yhdessä, joko hyvin vähillä välineillä tai jopa ilman niitä. Leikki ei vaadi leluja, se vaatii leikkikavereita, mikä on länsimaisen materiavyöryn keskellä joskus hankalaa!" Leikkituvan ABC:n on toimittanut Leikkivoima-työryhmä: Liisa Helenius (leikittäjä), Maija Karhinen-Ilo (Kansanmusiikkiopisto), Henna Leisiö (Kulttuuriosuuskunta Uulu), Jutta Noponen (Lastentarhaopettajaliitto), Elina Weckstöm (Suomen Nuorisoseurojen Liitto, Kalevan Nuorten Liitto) sekä Päivi Ylönen-Viiri ja Tove Djupsjöbacka (Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus). Leikkivoima-teeman yhteydessä halutaan myös nostaa esille vanhan unohdetun ammattikunnan - lettimiehet. "Lettimies-nimeä käytettiin ennen leikintaitajasta, joka hallitsi leikkejä paljon. Hänet kutsuttiin juhlatilaisuuksiin tai kyläkalliolle jossa ihmiset kokoontuivat leikkimään. Lettimies määräsi leikin kulun ja säännöt, jos joku ei noudattanut sääntöjä, hän hujautti hevosen jouhista tehdyllä letillä." Leikkivoima-teeman puitteessa pyritään järjestämään lettimieskursseja, jossa muistellaan vanhoja leikkejä ja koulutetaan leikin vetäjäksi. Ensimmäisten joukossa lettimieskurssin järjestää Kansanmusiikkiopisto Helsingissä, perjantaina 20.3. Leikkivoima-teeman puitteissa myös julkaistaan Liisa Heleniuksen toimittama kokoelma Helsingin leikkipuistojen laululeikeistä nuotinnoksineen. Taiteen keskustoimikunnan Lastenkulttuurijaosto on myöntänyt tukea kirjaprojektiin sekä lettimieskursseihin. Lisätietoja: www.kansanmusiikki.fi Lainaukset Leikkituvan ABC vihosta, julk. Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus 2009. Päivi Ylönen-Viiri Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus LASTEN NURKKA Vesmanviiki on vanha kansanballadi, jossa tämä herra Vestmanviikki ratsastaa tiellä ja kohtaa nuorukaisen ja alkaa kysellä tältä kysymyksiä. Osaisitko sinä vastata hänen kysymyksiinsä? Apua ja lisää kysymyksiä saattaa löytyä lauluvakasta! 1. Mikä on lintua vikkelämpi? 2. Mitkä ovat joutsenia valkeammat? 3. Mikä huutaa kovemmin kuin kurki? 4. Mikä on pyöreätä pyöreämpi? 5. Missä ovat kirkkaimmat kynttilät? 6. Missä auringolla on majansa? 7. Mikä rakentaa leveimmän sillan? Oikeat vastaukset löydät seuraavalta sivulta.

18 Lasten nurkan oikeat vastaukset: 1. Ajatus 2. Enkelit 3. Ukkonen 4. Aurinko 5. Taivaalla (tähdet) 6. Idässä KANSALLISPUKUJA MYYTÄVÄNÄ Myytävänä Johanneksen naisten kansallispuku. Koko 38-42. Valmistettu joskus 70-luvun lopulla tai 80-luvun alussa. Käytetty noin kymmenen kertaa, uuden veroinen. Vuorelmalta hinnaksi uutena sanottiin 3 000 e. Myyn sen 2 000 eurolla. Tiedustelut tiina.myohanen@dnainternet.net --- Myyn vain kymmenisen kertaa käytetyn Parikkalan miesten puna-mustaraitaisen liivin. Koko on hoikalle miehelle sopiva. Hintapyyntö 75 euroa. Lähetän kuvan sähköpostilla tarvittaessa. Asun pääkaupunkiseudulla. Tiedustelut p. 040 541 2131