Standardi RA4.1. Nimi ja nro 2

Standardi RA4.1 Suurten asiakasriskien ja riskikeskittymien ilmoittaminen Määräykset ja ohjeet Nimi ja nro 2 Pääjakso 2

2 (67) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen Virhe. K 1.1 Kohderyhmä 5 1.2 Laadittavien ilmoitusten tiedonantajatasot 5 2 Tavoitteet ja rakenne 7 2.1 Standardin tarkoitus 7 2.2 Standardin rakenne 8 3 Normiperusta 9 3.1 Suomen laki 9 3.2 EY-direktiivit 10 4 Asiakasriskit ja niitä koskevat rajoitukset 12 4.1 Mitä tarkoitetaan suurella asiakasriskillä 12 4.2 Vastapuolen eli asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden määritelmä 13 4.3 Asiakasriskejä koskevat rajoitukset 16 4.3.1 Luottolaitoksille, sijoituspalveluyrityksille ja niiden konsolidointiryhmille asetetut rajoitukset 16

3 (67) 4.3.2 Osuuspankkien yhteenliittymälle ja siihen kuuluville yhteisöille asetetut rajoitukset 17 4.3.3 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän riskikeskittymä 19 4.4 Vastuu 19 5 Ilmoituksen laatiminen ja toimittaminen Rahoitustarkastukselle 21 5.1 Raportoinnin oikeellisuutta koskeva seloste 21 5.1.1 Ilmoitusten pohjatietojen säilyttäminen 22 5.2 Säännöllinen raportointi 22 5.3 Ylitysraportointi 24 5.3.1 Kaupankäyntivarastosta johtuvat ylitykset 25 5.4 Säästöpankkien ilmoitukset 25 5.5 Osuuspankkien yhteenliittymä ja siihen kuuluvien valvottavien ilmoitukset 26 5.6 Yhteenliittymään kuulumattomien osuuspankkien ilmoitukset 26 5.7 Konsolidointiryhmän ilmoitukset 26 6 Ilmoituksen rakenne 28 6.1 Rahoituspainotteisen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän suuria riskikeskittymiä koskeva ilmoitus 28 7 Yleistietotaulukko 30 8 Taulukko U01 "Omien varojen määrä" 31 8.1 Rivi 5 Omat varat 31 8.2 Rivit 0510-0530 32 9 Taulukko U02 "Suuret asiakasriskit" 34 9.1 Asiakasta ja asiakaskokonaisuutta koskevat tiedot 34 9.2 Vastuita koskevien tietojen yksilöinti 36

4 (67) 9.3 Vastuukoodit 37 9.4 Vähennyserät 42 9.4.1 Vähennysperusteet 43 9.4.2 Esimerkkejä vähennyseristä 44 9.5 Rahoitustoimintaan liittyvät asiakasriskit 47 9.5.1 Vastuut taseessa eli varat 48 9.5.2 Vastuut taseen ulkopuolella 50 9.5.3 Vastuut yhteensä 53 9.5.4 Vähennyserät 53 9.5.5 Asiakasriskit yhteensä 53 9.5.6 Rahoitustoiminnan asiakasriskit 53 9.6 Kaupankäyntivarastoon liittyvät asiakasriskit 54 9.6.1 Vastuut 54 9.6.2 Vähennyserät 56 9.6.3 Yhteensä 56 9.7 Koko toiminnan asiakasriski 56 10 Taulukko U03 57 11 Taulukko U04 59 12 Määritelmät 60 13 Lisätiedot 65 14 Kumotut ohjeet ja määräykset 66 15 Liitteet 67

5 (67) 1.1 Kohderyhmä (1) Raportointistandardia sovelletaan: Suomessa toimiluvan saaneisiin talletuspankkeihin ja luottoyhteisöihin Suomessa toimiluvan saaneisiin sijoituspalveluyrityksiin edellä mainitun luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmän suomalaiseen emoyritykseen osuuspankkilain tarkoittamaan keskusyhteisöön rahoituspainotteisen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän suomalaiseen emoyritykseen. (2) Raportointistandardissa käytetään yleisnimitystä valvottava, kun tarkoitetaan sekä luottolaitoksia että sijoituspalveluyrityksiä ja niiden konsolidointiryhmän emoyritystä. Luottolaitoksella tarkoitetaan talletuspankkeja ja luottoyhteisöjä. Talletuspankkeihin kuuluvat liikepankit, säästöpankit, säästöpankkiosakeyhtiöt, osuuspankit ja osuuspankkiosakeyhtiöt. Luottoyhteisöihin kuuluvat rahoitusyhtiöt, luottokorttiyhteisöt, hypoteekkiyhdistys, kiinnitysluottopankit ja erityisluottolaitokset. Tässä raportointistandardissa luottolaitoksiin eivät kuulu maksuliikeyhteisöt. Jos standardin yksittäistä säännöstä ei ole tarkoitus soveltaa osuuspankkien yhteenliittymään ja sen keskusyhteisöön tai rahoituspainotteisen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän emoyritykseen, mainitaan siitä erikseen. (3) Raportointistandardia sovelletaan myös alakonsolidointiryhmän emoyritykseen. Tämä ilmoittaa alakonsolidointiryhmän konsolidoidut suuret asiakasriskit, jos ryhmään kuuluu sellaisia tytäryhtiöitä, jotka ovat saaneet luottolaitos- tai sijoituspalvelutoimiluvan ulkomailla. Jos taas kaikki tytäryhtiöt ovat kotimaisia, ei alakonsolidointiryhmän konsolidoituja suuria asiakasriskejä ilmoiteta erikseen, vaan ne ovat osa ylemmän tason konsolidointiryhmän ilmoitusta. 1.2 Laadittavien ilmoitusten tiedonantajatasot (4) Luottolaitokset ilmoittavat suuret asiakasriskinsä harjoittamansa toiminnan mukaan jollakin seuraavista tiedonantajatasoista: Valvottavatyyppi Numero Selite Talletuspankki 201 Talletuspankki mukaan lukien ulkomaiset sivukonttorit Luottoyhteisö 210 Muu luottolaitos mukaan lukien

6 (67) ulkomaiset sivukonttorit (5) Sijoituspalveluyritykset ilmoittavat suuret asiakasriskinsä tiedonantajatasolla 240 (sijoituspalveluyritys mukaan lukien ulkomaiset sivukonttorit). (6) Konsolidointiryhmien emoyritykset ilmoittavat konsolidoidut suuret asiakasriskit harjoittamansa toiminnan mukaan jollakin seuraavista tiedonantajatasoista: Numero Selite 205 Talletuspankin konsolidointiryhmä 208 Talletuspankin alakonsolidointiryhmä 214 Muun luottolaitoksen konsolidointiryhmä 217 Muun luottolaitoksen alakonsolidointiryhmä 244 Sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmä Sijoituspalveluyrityksen alakonsolidointiryhmä (7) Keskusyhteisö ilmoittaa osuuspankkien yhteenliittymän suuret asiakasriskit tiedonantajatasolta 260. Keskusyhteisö ilmoittaa myös Osuuspankkikeskus Osk:n konsolidointiryhmän suuret asiakasriskit tiedonantajatasolta 262. (8) Rahoituspainotteinen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän suurista riskikeskittymistä ilmoitetaan tiedonantajatasolta 266.

7 (67) 2 TAVOITTEET JA RAKENNE 2.1 Standardin tarkoitus (1) Tämä raportointistandardi liittyy pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskien hallinta sijoitettuun luottoriskien hallinnan standardiin, jolla on merkitystä myös suurten asiakasriskien ja riskikeskittymien hallinnan ja valvonnan kannalta. (2) Standardin tavoitteena on opastaa suuria asiakasriskejä koskevan ilmoituksen täyttämisessä. Standardi sisältää myös Rahoitustarkastuksen suosituksenluonteisia kannanottoja tai esimerkkejä siitä, miten yksittäistapauksessa on tulkittu luottolaitostoiminnasta annetun lain 8 luvun säännöksiä. Tietojen konekieliseen ilmoittamiseen liittyviä teknisluonteisia sääntöjä, ohjeita ja kuvauksia ei käsitellä itse standardissa, vaan niistä on erilliset ohjeet standardin liitteenä. (3) Suurille asiakasriskeille säädetty ilmoitusvelvollisuus liittyy valvottavien vastapuoliin sisältyvän luottoriskin seurantaan ja valvontaan. Vastapuoliriskin määrää rajoitetaan lainsäädännössä asettamalla enimmäismäärät yksittäisille asiakasriskeille ja niiden yhteismäärälle. (4) Rahoituspainotteisen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän valvonnassa on tärkeää valvoa ryhmittymän riskikeskittymiä ja arvioida, aiheutuuko otetuista riskeistä vaaraa ryhmittymään kuuluvien valvottujen yritysten vakavaraisuudelle tai rahoitusasemalle.

8 (67) 2.2 Standardin rakenne (5) Aluksi määritellään suuriin asiakasriskeihin ja riskikeskittymiin liittyvät käsitteet. Sitten käsitellään suurten asiakasriskien ilmoitusmenettelyä ja ilmoitusten toimittamista Rahoitustarkastukselle. Tämän jälkeen käsitellään ilmoituksen rakennetta ja annetaan ohjeita taulukkojen täyttämiseen. Raportointistandardin liitteestä löytyvät lisäksi konekielisen ilmoituksen täyttämiseen liittyvät ohjeet. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän riskikeskittymäilmoitusta käsitellään erillisessä luvussa.

9 (67) 3 NORMIPERUSTA 3.1 Suomen laki (1) Luottolaitostoiminnasta annetun lain (jäljempänä LLL) 69 :n 5 momentissa ja 81a :ssä valtuutetaan Rahoitustarkastus antamaan tarkempia määräyksiä direktiivien 2000/12/EY 1 ja 93/6/ETY vaatimusten täyttämiseksi. Luottolaitosten ilmoitusvelvollisuudesta on säädetty LLL 69 :n 4 momentissa. (2) Sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan samoja säännöksiä kuin luottolaitoksiin sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (jäljempänä SipaL) 31 :n 4 momentin nojalla. SipaL 31 :n 4 momentissa säädetään, että sijoituspalveluyrityksen ja sen konsolidointiryhmän suuriin asiakasriskeihin sovelletaan LLL:n 69 71 :ssä säädettyä. SipaL 31 :n 3 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava omia varoja ja konsolidoituja omia varoja vähintään mm. LLL:n 81 a :ssä säädetty määrä. (3) Myös luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidointiryhmiä koskevat LLL:n säännökset. Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmän suomalainen emoyritys on velvollinen ilmoittamaan konsolidoidut suuret asiakasriskit LLL 71 :n 1 momentin nojalla. 2 Jos emoyritys on suomalaisen omistusyhteisön tai luottolaitoksen taikka 1 Direktiivin 2000/12/EY asiakasriskejä koskevat säännökset perustuvat neuvoston direktiiviin 92/121/ETY luottolaitosten riskikeskittymien valvonnasta ja tarkastamisesta sekä neuvoston direktiiviin 92/30/ETY luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta. Direktiivit ovat nykyisin kodifioitu direktiiviin 2000/12/EY, jonka liitteenä olevasta vastaavuustaulukosta voi paikantaa aiemman direktiivin säännöksen asiasta. 2 Säännös perustuu direktiivin 2000/12/EY artiklaan 50 (2).

10 (67) sijoituspalveluyrityksen tytäryritys, ei tällaisella emoyrityksellä ole LLL 71 :n 4 momentin nojalla ilmoitusvelvollisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei alakonsolidointiryhmien emoyritysten tarvitse ilmoittaa konsolidoituja suuria asiakasriskejä erikseen alakonsolidointiryhmästä. Tätä vapautusta rajoittaa kuitenkin direktiivin 2000/12/EY artikla 50 (3), jonka mukaan vapautus koskee vain sellaista konsolidointiryhmän emoyritystä, jonka tytäryhtiöt ovat saaneet toimilupansa samassa valtiossa kuin emoyritys ja joiden toimintaa valvovat saman valtion toimivaltaiset viranomaiset. Jos siis alakonsolidointiryhmään kuuluu ulkomailla luottolaitos- tai sijoituspalvelutoimiluvan saanut yksi tai useampi tytäryhtiö, pitää alakonsolidointiryhmän suuret asiakasriskit silti ilmoittaa. 3 (4) Osuuspankkien yhteenliittymän ja siihen kuuluvien jäsenluottolaitosten suurten asiakasriskien ilmoittamisesta säädetään osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista (1504/2001, jäljempänä OPL) annetun lain 6 :ssä. (5) Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain (44/2002, jäljempänä RavaL) 14 :n 1 momentin 4 kohta ja 2 momentti valtuuttaa Rahoitustarkastuksen antamaan tarkempia määräyksiä riskikeskittymien ilmoittamisesta, silloin kun Rahoitustarkastus on RavaL 2 :n 2 momentin mukainen koordinoiva valvontaviranomainen. (6) Suurten asiakasriskien ylitystä koskeva ilmoitusvelvollisuus perustuu LLL 70 :n 3 momenttiin. Konsolidointiryhmien emoyrityksien velvollisuus ilmoittaa ylityksestä perustuu LLL 71 :n 1 momenttiin. Osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisön ilmoitusvelvollisuus perustuu vastaavasti OPL 7 :n 2 momenttiin. 3.2 EY-direktiivit (7) Euroopan Yhteisön antamassa lainsäädännössä ei käytetä lainkaan suurten asiakasriskien määritelmää, vaan siellä asiakasriskiä vastaa riskikeskittymän käsite. Suurten riskikeskittymien hallintaa ja valvontaa koskee 20.3.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/12/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta, jonka V osaston Toiminnan vakauden valvonnan periaatteet ja tekniset välineet luvun 2 jaksossa 3 ovat suuria riskikeskittymiä koskevat säännökset (32000L0012; EYVL N:o L 126, 26.5.2000, s. 1). Tämä direktiivi sisältää myös säännökset konsolidoitujen suurten riskikeskittymien 3 Ilmoitusvelvollisuus ei siis laajenne pelkästään sillä perusteella, että ulkomaille on perustettu tytäryhtiöitä, jotka rekisteröidyn toimialan perusteella on luokiteltavissa rahoituslaitoksiksi tai palveluyrityksiksi.

11 (67) hallinnasta ja valvonnasta. Aikaisemmin näistä oli annettu erilliset direktiivit 92/121/ETY suurista riskikeskittymistä ja 92/30/ETY konsolidoidusta valvonnasta. (8) Kaupankäyntivarastoon kuuluvien suurten riskikeskittymien hallintaa ja valvontaa koskevat säännökset on annettu 15.3.1993 neuvoston direktiivissä 93/6/ETY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten oman pääoman riittävyydestä (31993L0006; EYVL N:o L 141, 11.6.1993, s. 1). Tämä direktiivi määrittelee säännöt, joiden perusteella sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten kaupankäyntivarastoon liittyviä suuria riskikeskittymiä valvotaan. Se määrittelee myös säännöt siitä, miten sijoituspalveluyritysten suuria riskikeskittymiä kokonaisuudessaan valvotaan ja tarkastetaan. Direktiivin liite VI koskee suuria riskikeskittymiä, ja se sisältää useita viittauksia direktiiviin 92/121/ETY säännöksiin suurista riskikeskittymistä. Direktiivin 93/6/ETY antamisen jälkeen aiemman direktiivin riskikeskittymäsäännökset on kodifioitu direktiiviin 2000/12/EY.

12 (67) 4 ASIAKASRISKIT JA NIITÄ KOSKEVAT RAJOITUKSET 4.1 Mitä tarkoitetaan suurella asiakasriskillä (1) Asiakasriski on määritelty LLL 69 :n 1 momentissa. Asiakasriskillä tarkoitetaan niiden vastuiden yhteismäärää, jotka valvottavalla on samalta luonnolliselta tai oikeushenkilöltä tai tällaisen henkilön kanssa olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä olevalta luonnolliselta tai oikeushenkilöltä. Vastuilla taas tarkoitetaan LLL:n 76 :ssä määriteltyjä saamisia ja sijoituksia sekä 77 :ssä määriteltyjä taseen ulkopuolisia sitoumuksia. (2) Suuri asiakasriski on määritelty LLL 69 :n 3 momentissa. Suuri asiakasriski on kyseessä silloin, kun vastuiden eli asiakasriskien yhteismäärä on vähintään 10 % valvottavan omista varoista. Vertailulukuna käytetään valvottavan omien varojen määrää. 4 (3) Rahoitus- ja vakuutusryhmittymille ei ole suuria asiakasriskejä, vaan RavaL:n 14 :n mukaan niitä koskevat ilmoitusvelvollisuus suurista riskikeskittymistä. Hallituksen esityksen (HE 165/2001 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan niillä tarkoitetaan etenkin niitä riskejä, joihin LLL:n 69 :ssäkin viitataan. Niinikään perustelujen mukaan 4 Valvottavien omien varojen määrä riippuu käytännössä monesta tekijästä, ei pelkästään lakimääräisistä peruspääoma- tai vakavaraisuusvaatimuksesta. Valvottavan ilmoittaessa omia suuria asiakasriskejä käytetään vertailurajana valvottavan omia varoja. Kun valvottava ilmoittaa konsolidoituja suuria asiakasriskejä,, käytetään vertailurajana konsolidoituja omia varoja. Asiakasriski-ilmoituksissa käytettävien omien varojen määritelmiä käsitellään tarkemmin tämän standardin luvussa 8 (Taulukko U01 "Omien varojen määrä"). Omista varoista ja konsolidoiduista omista varoista on annettu omat määräyksensä 106.6/203.23/306.6.

13 (67) tarkempia määräyksiä voitaisiin antaa myös maantieteellisistä ja toimialakohtaisista riskikeskittymistä. Tässä raportointistandardissa riskikeskittymä sisältää RavaL:n mukaisesti vastapuoli- ja toimialariskin ilmoittamisen. Vastapuoliriski lasketaan samalla tavalla kuin suuri asiakasriski, mutta se rajoittuu 15 suurimman vastapuolen ja niihin liittyvän luottoriskin yhteismäärän ilmoittamiseen. Ryhmittymän yrityssektoriin kuuluvien vastapuolten vastuiden jakautuminen Tilastokeskuksen eri toimialaluokkiin ilmoitetaan myös. 4.2 Vastapuolen eli asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden määritelmä Perustelu (4) Asiakasriskin ja riskikeskittymän määrittelemiseksi on välttämätöntä täsmentää myös, mitä vastapuolella tarkoitetaan. Vastapuoli on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Se voi olla myös toinen luottolaitos tai sijoituspalveluyritys sekä tietyin rajoituksin myös ilmoittajan kanssa samaan konserniin tai konsolidointiryhmään tai molempiin kuuluva yritys. Vastapuolitermin sijasta on Rahoitustarkastuksen aikaisemmissa määräyksissä käytetty nimitystä asiakas. Asiakkaan ja vastapuolen käsitteet on ymmärrettävä laajasti. Sijoitustoiminnassa osakkeiden ja erilaisten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijat ovat asiakasriski- ja riskikeskittymämielessä myös asiakkaita, vaikka sijoittajan ja liikkeeseenlaskijan välillä ei perinteistä asiakassuhdetta välttämättä edes ole. (5) Toisiinsa sidoksissa olevat vastapuolet, jotka ovat keskenään olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä, muodostavat asiakaskokonaisuuden. 5 Tällainen taloudellinen etuyhteys voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vastapuolet kuuluvat samaan konserniin, niitä yhdistää välitön tai välillinen määräysvalta, kuten sama omistaja tai johto, ne ovat taanneet toistensa sitoumuksia ristiin tai niiden välillä on keskinäisistä liikesuhteista johtuva riippuvuus, joka ei ole nopeasti purettavissa. 6 (6) Euroopan yhteisön lainsäädännössä keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmät on määritelty hieman toisin. 7 Kahdesta tai useammasta luonnollisesta henkilöstä tai oikeushenkilöstä on muodostettava vastuiden kannalta asiakaskokonaisuus, jos 5 LLL 69 :n 1 momentti. 6 HE 295/1992 yksityiskohtaiset perustelut 68 :lle. 7 Direktiivi 2000/12/EY 1 artiklan 25 alakohta.

14 (67) yhdellä niistä on suoraan tai välillisesti määräysvalta 8 toiseen tai toisiin nähden, ellei muuta näytetä toteen tai niiden välillä on sellainen sidossuhde, että mikäli yhdellä niistä on rahoitusongelmia, niin toinen tai kaikki muut joutuvat todennäköisesti maksuvaikeuksiin. Tämä direktiivin viimeksi mainittu kohta kiteyttää säännöksen tarkoituksen ja se on otettava huomioon, kun yksittäistapauksessa ratkaistaan, muodostuuko yksittäisistä vastapuolista asiakaskokonaisuus vai ei. (7) Vastapuolet on siis yhdisteltävä asiakaskokonaisuuksiksi, jos niiden välillä on konsernisuhde muu välitön tai välillinen määräysvaltasuhde esimerkiksi yhteisen omistajan tai yhteisen johdon kautta keskinäisistä liikesuhteista aiheutuva riippuvuus, joka ei ole nopeasti purettavissa ja jonka perustella yhden vastapuolen joutuminen rahoitusongelmiin voi aiheuttaa myös muille asiakaskokonaisuuteen luettaville henkilöille maksuvaikeuksia. Jos yksikin näistä ehdoista täyttyy, on eri asiakkaista muodostettava asiakaskokonaisuus. Asiakaskokonaisuuteen yhdisteltävät vastapuolet voivat olla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. (8) Valvottavan tytäryritykset, joita ei lueta konsolidointiryhmään, yhdistellään yhdeksi asiakaskokonaisuudeksi. Asiakaskokonaisuutta ei kuitenkaan tarvitse muodostaa tytäryrityksistä, jotka on jätetty valvottavan konsernin ulkopuolelle joko suoraan Rahoitustarkastuksen 8 Määräämisvallalla taas tarkoitetaan direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan määritelmän mukaista suhdetta emoyrityksen ja tytäryrityksen välillä tai saman luonteista suhdetta minkä tahansa luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön välillä. Emo- ja tytäryrityksen käsitteet on puolestaan määritelty saman direktiivin 1 ja 2 artiklassa. Määräysvalta on määritelty kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 :ssä. Sen mukaan: "Kirjanpitovelvollisella katsotaan olevan määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa tai siihen verrattavassa ulkomaisessa yrityksessä (kohdeyritys), kun sillä on: 1) enemmän kuin puolet kohdeyrityksen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä ja tämä äänten enemmistö perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun sopimukseen; tai 2) oikeus nimittää tai erottaa enemmistö jäsenistä kohdeyrityksen hallituksessa tai siihen verrattavassa toimielimessä taikka toimielimessä, jolla on tämä oikeus, ja oikeus perustuu samoihin seikkoihin kuin 1 kohdassa tarkoitettu ääntenenemmistö. Edellä 1 momentissa tarkoitettua ääniosuutta laskettaessa ei oteta huomioon lakiin tai kohdeyrityksen yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin sisältyvää äänestysrajoitusta. Kohdeyrityksen kokonaisäänimäärän laskemiseksi vähennetään ne äänet, jotka liittyvät kohdeyritykselle itselleen tai sen 6 :ssä tarkoitetulle tytäryritykselle kuuluviin osakkeisiin tai osuuksiin. Omissa nimissään mutta toisen lukuun toimivan henkilön äänimäärät luetaan kuuluvaksi sille, jonka lukuun toimitaan."

15 (67) konsernitilinpäätöstä koskevien määräysten nro 106.2/203.14 perusteella tai Rahoitustarkastuksen antamalla poikkeuslupapäätöksellä. Lisäksi edellytetään, ettei näiden yhteisöjen välillä ole muuta taloudellista etuyhteyttä. Tällaisten tytäryhtiöiden vastuisiin sovelletaan normaaleja asiakaskohtaisia rajoituksia. Perustelu (9) Rahoitustarkastus on antanut poikkeuslupapäätöksiä asiakaskokonaisuuden muodostamisesta silloin, kun konserniin kuuluvat tytäryritykset ovat sellaisia asunto- tai kiinteistöosakeyhtiöitä, joita ei ole katsottu konsolidointiryhmään kuuluviksi palveluyrityksiksi. Rahoitustarkastus myöntää poikkeusluvan vain, jos yritysten toimialaksi on rekisteröity kiinteistön hallinta ja käyttö, eikä yritys tosiasiallisesti harjoita muuta toimintaa. (10) Samaksi asiakaskokonaisuudeksi ei tarvitse myöskään yhdistää yhteisöjä, joissa määräysvaltaa käyttää sellainen julkisyhteisö, joka täyttää jäljempänä luvussa 9.1 (Asiakasta ja asiakaskokonaisuutta koskevat tiedot) selostetut riskittömyyden kriteerit tai luvussa 9.3 (Vastuukoodi) kappaleen 17 vähäriskisyyden kriteerit. Kuten edellä tällaisten yhteisöjen välillä ei saa olla muuta taloudellista etuyhteyttä. Yhteisön vastuisiin sovelletaan normaaleja asiakaskohtaisia rajoituksia. (11) Samaksi asiakaskokonaisuudeksi ei yhdistetä sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitettuja rahastoyhtiöitä ja niiden hallinnoimia sijoitusrahastoja, jos valvottava tai sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluva yritys ei ole myöntänyt sijoitusrahastolain 83 :ssä tarkoitetulla tavalla luottoa tällaiselle sijoitusrahastolle. Sijoitusrahaston vastuisiin sovelletaan silti asiakaskohtaisia rajoituksia. (12) Takaajaa käsitellä vastapuolena alkuperäisen velallisen sijasta, kun omavelkaisen takauksen on antanut luottolaitos tai sijoituspalveluyritys. Omavelkaiseen takaukseen rinnastetaan luottojohdannaissopimukset, joilla on juridisesti sitovalla tavalla siirretty koko luottoriski suojan myyjälle (riskin ostajalle). 9 Jos takauksen antajana on jäljempänä luvussa 9.1 (Asiakasta ja asiakaskokonaisuutta koskevat tiedot) määritelty ns. riskitön vastapuoli, käsitellään takausta vähennyseränä, joka näin pienentää ilmoitettavan asiakasriskin määrää. 9 LLL 70 :n 6 momentti. Luottojohdannaisten käsittelystä suurissa asiakasriskeissä on Rahoitustarkastus 5.12.2000 julkaissut kannanoton K/33/2000/tto (dnro 22/349/2000) " Luottojohdannaisten käsittely luottolaitosten vakavaraisuuslaskennassa ja suurissa asiakasriskeissä". Kannanottoa täydentää 27.5.2003 julkaistu tulkinta (T/4/2003, dnro 5/349/2003).

16 (67) 4.3 Asiakasriskejä koskevat rajoitukset 4.3.1 Luottolaitoksille, sijoituspalveluyrityksille ja niiden konsolidointiryhmille asetetut rajoitukset (13) Kun asiakasriski saavuttaa suuren asiakasriskin määrän eli 10 % valvottavan omista varoista, on valvottavan säännöllisesti ilmoitettava suuret asiakasriskinsä Rahoitustarkastukselle. Suuren asiakasriskin määritelmä LLL 69 :ssä on siten myös ilmoitusraja. Ilmoitusrajaa sovelletaan asiakasriski-ilmoituksissa asiakasriskin määrään ennen vähennyseriä. Suuren asiakasriskin käsite on tärkeä myös laskettaessa sallitun kokonaisriskin yhteismäärää eli enimmäismäärää, mikä on enintään 800 % valvottavan omista varoista. (14) Yhden vastapuolen tai keskenään sidoksissa olevien vastapuolien vastuiden määräksi on LLL 70 :n 1 momentissa asetettu enintään 25 % valvottavan omista varoista. Tätä määrää ei saa ylittää. 10 (15) Asiakasriskien suurin sallittu määrä on kuitenkin enintään 20 % luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen omista varoista ja sen konsolidointiryhmän konsolidoiduista omista varoista, jos vastapuoli on sen emo- tai tytäryritys taikka sen emoyrityksen tytäryritys 11. Pienempi enimmäismäärä koskee kuitenkin vain sellaisia tapauksia, joissa toistensa vastapuolina toimivaa yritysryhmää ei valvota konsolidoidusti. Tämä on mahdollista silloin, kun vastapuolena oleva yritys harjoittaa muuta toimintaa kuin luottolaitos, rahoituslaitos tai sijoituspalveluyritys eikä se myöskään toimi luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen palveluyrityksenä. Vastapuoli on tällöin ns. elinkeinoyhteisö, joka ei voi kuulua harjoittamansa liiketoiminnan laadun vuoksi luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmään. Elinkeinoyhteisöihin luetaan myös vakuutusyhtiöt 12 10 Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluva jäsenluottolaitos ja sen konsolidointiryhmä voivat ylittää rajan keskusyhteisön luvalla. Säännöksistä kerrotaan enemmän luvussa 4.3.2 (Osuuspankkien yhteenliittymälle ja siihen kuuluville yhteisöille asetetut rajoitukset). Lähtökohtaisesti OPL 7 :n 3 momentin nojalla sovelletaan myös yhteenliittymään kuuluviin jäsenluottolaitoksiin ja sen konsolidointiryhmiin LLL:n 70 ja 106 :ää. 11 LLL 70 :n 1 momentti. 12 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvien vakuutusyhtiöiden osalta tilanne voi kuitenkin muuttua, kun finanssiryhmittymän lisävalvontaa koskeva direktiivi 2002/87/EY (32002L0087; EYVL N:o L 35, 11.2.2003, s. 1) on saatettu Suomessa voimaan. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet 16.12.2002 direktiivin finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta. Direktiivi sisältää myös säännöksiä riskikeskittymistä. Direktiivi on artiklan 32 mukaan saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä ennen 11.8.2004 ja säännöksiä on sovellettava ensimmäisen kerran 1.1.2005 tai sinä kalenterivuotena alkavan tilikauden tilinpäätösten valvontaan.

17 (67) (16) Suurten asiakasriskien yhteismäärä saa olla enintään 800 % valvottavan omista varoista. 13 Tätä yhteismäärää laskettaessa otetaan mukaan kaikki suuret asiakasriskit, joiden määrä on vähintään 10 % valvottavan omista varoista. Tällaisia asiakasriskejä eli vastuita samalta asiakkaalta ja asiakaskokonaisuudelta, joita enimmäismäärät koskevat, nimitetään myös rajoituksen alaisiksi vastuiksi. (17) Vaikka ilmoitusvelvollisuusrajan ylittäville suurille asiakasriskeille on asetettu enimmäisrajat, ei tämä pääsääntö koske aivan kaikkia vastuita. Jos asiakas on vakavaraisuuslaskennassa luokiteltu joko riskittömäksi tai vähäriskiseksi, ei tällaisten vastapuolten vastuita koske suurille asiakasriskeille asetetut enimmäisrajat. 14 (18) Riskittömien vastapuolten omia vastuita ei tarvitse ilmoittaa lainkaan (ns. riskitön vastuu). Joissakin tapauksissa riskittömältä vastapuolelta saatu vakuus vähentää toisen vastapuolen rajoituksen alaista vastuuta (ns. vähennyserä). Jos vastapuoli on luokiteltu vähäriskiseksi, on ilmoitusrajan ylittävät vastuumäärät ilmoitettava suurena asiakasriskinä, mutta enimmäisrajat eivät niitä koske. Kuten edellä myös vähäriskisen vastapuolen antamaa vakuutta käsitellään suuren asiakasriskin määrää vähentävänä eränä. Asiaa on tarkemmin selvitetty jäljempänä luvuissa 9.3 (Vastuukoodi) ja 9.4 (Vähennyserät). 4.3.2 Osuuspankkien yhteenliittymälle ja siihen kuuluville yhteisöille asetetut rajoitukset (19) Osuuspankkien yhteenliittymän suurten asiakasriskien enimmäismäärälle asetut rajat poikkeavat edellä esitetyistä. OPL 7 :n 1 momentin mukaan yksittäisen asiakkaan tai asiakaskokonaisuuden suuren asiakasriskin enimmäismäärä on 20 % yhteenliittymän omista varoista. Yhteenliittymän suurten asiakasriskien yhteismäärä on rajoitettu 500 %:iin. Jos asiakas on yhteenliittymään kuuluvan jäsenluottolaitoksen tytäryritys, joka ei kuulu sen konsolidointiryhmään eikä siten kuulu yhteenliittymään, taikka jos kyse on yhteenliittymän tilinpäätökseen yhdistellystä tytäryrityksestä taikka yhteisyrityksestä, joka ei ole luotto- tai rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys taikka palveluyritys, rajoitetaan asiakasriskin määrä 15 %:iin yhteenliittymän omista varoista. (20) Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvien jäsenluottolaitosten ja niiden konsolidointiryhmien on seurattava ja hallittava itse suuria asiakasriskejään. Tämä vaatimus perustuu OPL 7 :n 3 momenttiin, jonka mukaan jäsenluottolaitoksen ja sen konsolidointiryhmän asiakasriskeihin sovelletaan 13 LLL 70 :n 2 momentti. 14 Direktiivin 2000/12/EY artiklat 48 (3) ja 49 (7-10) sekä LLL 70 :n 4-6 momentit.

18 (67) pääsääntöisesti samoja rajoja kuin LLL:n 70 ja 106 :ssä (eli 25, 20 ja 800 prosentin enimmäismääriä valvottavan omista varoista). Myös OPL 5 rajoittaa keskusyhteisön, jäsenyhteisöjen ja niiden konsolidointiryhmiin kuuluvien yhteisöjen riskinottoa ja vastaa säännöksenä LLL:n 68 :ää. (21) Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluva jäsenluottolaitos ja sen konsolidointiryhmä voivat saada OPL 7 :n 4 momentin nojalla keskusyhteisöltä erityisluvan ylittää yksittäiselle asiakasriskille asetetun rajoituksen (25 % jäsenluottolaitoksen omista varoista ja sen konsolidoiduista omista varoista). Keskusyhteisön myöntämä lupa ei saa ylittää 50 prosenttia. Vastaavasti 20 prosentin sijasta sovelletaan 40 prosenttia ja suurten asiakasriskien yhteismäärä on rajoitettu 1200 prosenttiin. Jotta lupa voitaisiin myöntää, on keskusyhteisön varmistuttava siitä, että jäsenyhteisöllä on terveet perusteet luoton myöntämiselle ja että nämä perusteet pätevät sen kaikkiin asiakkaisiin ja asiakaskokonaisuuksiin. Keskusyhteisön erityislupa on tarkoitettu sovellettavaksi vain poikkeustapauksissa ja keskusyhteisön on noudatettava varovaista harkintaa lupia myöntäessään. 15 Keskusyhteisö voi myöntää jäsenluottolaitokselle yleisluvan ylittää normaali asiakasriskiraja eli 25 % jäsenluottolaitoksen omista varoista enintään 250 000 euroon asti niin, ettei jokaista asiakasriskiä käsitellä keskusyhteisön lupamenettelyssä. Keskusyhteisö ei saa myöntää yleislupaa niin suurena, että se johtaisi keskusyhteisölle harkintavallan rajoissa olevien korotettujen asiakasriskirajojen ylittymiseen. Luvan saamisen edellytyksenä on, että keskusyhteisö on arvioinut niin jäsenyhteisön tilan, hoitotason kuin riskienvalvontajärjestelmän toimivuuden hyväksi. Keskusyhteisö ei saa myöntää lupaa, jos tästä seuraisi, että valvottavan yhteisön vakavaraisuus jäisi LLL:n 9 luvussa tarkoitetun vähimmäistason alle. (22) OPL 7 :n 6 momentti velvoittaa jäsenosuuspankin hakemaan lupaa keskusyhteisöltä, jos yksittäisen asiakaskokonaisuuden sitoumusten yhteismäärä on jäsenosuuspankille tai sen konsolidointiryhmälle suurempi kuin 5 miljoonaa euroa. Keskusyhteisön velvollisuutena on ilmoittaa jäsenluottolaitoksille tämän lupamenettelyn piiriin kuuluvat asiakaskokonaisuudet, joilla on sitoumuksia eri jäsenluottolaitoksista. Lupa on haettava silloinkin, kun asiakaskokonaisuudella on sitoumuksia eri jäsenluottolaitoksissa ja näiden sitoumukset yhteensä ylittävät rajan. Osuuspankkien keskusrahalaitoksena toimivan liikepankin ei tarvitse hakea lupaa. (23) Yhteenliittymään kuuluvan osuuspankin ja sen konsolidointiryhmän emoyrityksen tulee hakea lupa keskusyhteisöltä etukäteen. 15 Hallituksen esityksen 47/1996 yksityiskohtaiset perustelut 7 e :lle.

19 (67) 4.3.3 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän riskikeskittymä (24) Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän vastuukeskittymille ei ole asetettu lainsäädännössä enimmäisrajaa. Tästä huolimatta ryhmittymän emoyrityksen on määritettävä sisäisesti enimmäisrajat riskikeskittymille, sillä se kuuluu olennaisena osana hyvään riskienhallintaan ja sisäiseen valvontaan 16. 4.4 Vastuu Perustelu (25) Vastuun käsite 17 asiakasriskiraportoinnissa on sama kuin luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuslaskennassa. Asiakasriskiraportoinnissa vastuut yhdistellään saman vastapuolen eli asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden mukaan. Vakavaraisuuslaskennan riskipainoja ei kuitenkaan sovelleta, kun lasketaan vastuun määriä asiakasriskiraportointia varten. (26) Vastuita ovat taseessa olevat varat, joiden vastapuoli aiheuttaa valvottavalle luottoriskiä. Taseen ulkopuolisista sitoumuksista vastuita ovat myös ne, joiden ollessa voimassa vastapuolen mahdollinen sopimusrikkomus voi synnyttää luottoriskiä. Eräissä tapauksissa vastuiden määrä saadaan alentaa kertoimella. 18 Joissakin tapauksissa vastuun määrää saadaan alentaa, koska siitä on riskitön tai vähäriskinen vastapuoli antanut vakuuden. (27) Jos valvottavalla on ns. suuri kaupankäyntivarasto 19, vastuut jaetaan kahteen ryhmään. Valvottavan asiakkaiden ja asiakaskokonaisuuksien vastuisiin lasketaan tällöin sekä rahoitustoiminnasta että kaupankäyntivarastosta syntyneet vastuut. 16 RavaL 13 :n 3 momentti. 17 Direktiivin 2000/12/EY 1 artiklan 24 alakohta eli riskin määritelmä ja LLL 69 :n 1 momentti. Kaupankäyntivaraston suureen asiakasriskiin luettavaan vastapuoliriskiin ei myöskään sovelleta riskipainoja direktiivin 93/6/ETY liite VI 2 kohdan iii-kohdan mukaan. Rahoitustarkastus on antanut vakavaraisuuslaskennasta kolme määräystä, jotka muodostavat kokonaisuuden. Määräykset 106.6/203.23/306.6 käsittelevät omia varoja ja konsolidoituja omia varoja. Määräykset 106.7/203.24/306.7 käsittelevät luottoriskin kattamiseen vaadittavia omia varoja ja konsolidoituja omia varoja eli rahoitustoimintaan liittyvien vastuiden käsittelyä vakavaraisuuslaskennassa. Markkinariskien kattamiseen vaadittavia omia varoja ja konsolidoituja omia varoja eli kaupankäyntivarastoa käsitellään määräyksessä 106.12/203.26/306.12. 18 Ks. tarkemmin luku 9.3 (Vastuukoodi) kappale 14. Kyseeseen tulevat esimerkiksi luottolaitosten 1 3 vuoden pituiset vastuut, joista otetaan huomioon vain 20 % rajoituksen alaisina vastuina. 19 Kaupankäyntivarasto on määritelty LLL:n 5 a :ssä sekä Rahoitustarkastuksen antamassa markkinariskin vakavaraisuusmääräyksessä nro 106.12/203.26/306.12. Jos valvottavalla on ainoastaan valuuttakurssiriskiä, ei jakoa tarvitse tehdä.

20 (67) (28) Vakavaraisuuslaskennasta tuttuja taseen ulkopuolisten sitoumusten luottovasta-arvokertoimia ei asiakasriskiraportoinnissa käytetä, paitsi kun lasketaan johdannaissopimuksiin liittyvää vastapuoliriskiä. Johdannaissopimusten muuntaminen luottovasta-arvoiksi tapahtuu samoilla menetelmillä kuin vakavaraisuuslaskennassa. Raportoinnissa on käytettävä johdonmukaisesti samaa menetelmää. (29) Ilmoitettavia asiakasriskejä eivät ole LLL 69 :n 2 momentin perusteella 20 erät, jotka on vähennetty valvottavan omista varoista valuuttakauppaan liittyvät vastuut, jotka ilmenevät tavanomaisen maksuselvittelyn aikana 48 tunnin kuluessa maksusta arvopapereiden osto- ja myyntitapahtumiin liittyvät vastuut, jotka tulevat tavallisesti ilmi selvityksen aikana. Vastuut saa jättää huomiotta enintään viiden työpäivän ajan siitä lähtien, kun joko maksu on suoritettu tai arvopaperit luovutettu. Määräaika lasketaan sen mukaan, kumpi on tehty aiemmin. (30) Asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden vastuun määrästä vähennetään aina sekä kirjanpitoon merkityt kohdistetut luottotappiovaraukset että toteutuneet luottotappiot. 20 Direktiivin 2000/12/EY 1 artiklan 24 alakohta eli riskin määritelmä ja LLL 69 :n 1 momentti.

21 (67) 5 ILMOITUKSEN LAATIMINEN JA TOIMITTAMINEN RAHOITUSTARKASTUKSELLE 5.1 Raportoinnin oikeellisuutta koskeva seloste (1) Valvottavan on laadittava seloste raportoitujen tietojen oikeellisuudesta. Menettelyn tavoitteena on varmistaa, että valvottavan Rahoitustarkastukselle toimittamat tiedot ovat tarkistettuja ja oikein. Rahoitustarkastuksen Internetsivuilta () on saatavissa selosteen lomakepohja. Valvottava voi myös laatia vapaamuotoisen selosteen, josta on käytävä ilmi seuraavat seikat: mihin raporttiin ja Rahoitustarkastuksen antamaan raportointistandardiin seloste liittyy kuvaus valvottavan raportointiprosessista eli mistä lähteistä raportoitavat tiedot kerätään miten raportoitujen tietojen oikeellisuus varmennetaan kuka antaa lisätietoja raportoiduista asioista kuka varmentaa tietojen oikeellisuuden henkilöiden yhteystiedot missä säilytetään raportin pohjana olevia tietoja. (2) Seloste päivätään ja sen allekirjoittavat sekä lisätietojen antaja että oikeellisuuden varmentaja. Lisätietojen antaja ja oikeellisuuden varmistaja eivät voi olla yksi ja sama henkilö. Jos raportointiin osallistuu useita henkilöitä, voidaan raportoinnin koordinoinnista vastaava nimetä oikeellisuuden varmentajaksi, vaikka vastuu yksittäisten tietojen oikeellisuuden tarkistamisesta on toisen henkilön tehtävänä. Seloste on laadittava ensimmäisen kerran 31.12.2003 mennessä ja se on toimitettava

22 (67) Rahoitustarkastukselle. Tämän jälkeen se on pyydettäessä esitettävä Rahoitustarkastukselle. Selostetta on päivitettävä aina kun sen kuvaamassa prosessissa tapahtuu muutoksia. (3) Jatkuva virheellisten tietojen ilmoittaminen johtaa kirjallisen selvityspyynnön lähettämiseen valvottavalle. Valvottavan on vastauksessaan esitettävä toimenpidesuunnitelma virheellisen raportoinnin korjaamiseksi. Rahoitustarkastuksesta annetun lain (587/2003) 4 luvun mukaan raportointistandardin noudattamatta jättäminen voi johtaa myös muihin hallinnollisiin seuraamuksiin. 5.1.1 Ilmoitusten pohjatietojen säilyttäminen (4) Valvottavalla on vastuu siitä, että sen eri yksiköiden antamat pohjatiedot, joista ilmoitus Rahoitustarkastukselle on koottu, säilytetään vähintään kaksi vuotta mahdollista tarkastusta varten. Pohjatiedoista on käytävä ilmi, miten asiakaskokonaisuus on muodostettu, mitä vastuiden yhteismäärään on laskettu ja mitä hyväksyttyjä vähennyseriä on huomioitu laskettaessa asiakasriskirajojen täyttymistä. (5) Osuuspankkien yhteenliittymässä keskusyhteisön on säilytettävä jäsenluottolaitosten ja niiden konsolidointiryhmien suuria asiakasriskejä koskevat ilmoitukset vähintään viisi vuotta. 5.2 Säännöllinen raportointi Suositus (6) Suuret asiakasriskit ilmoitetaan Rahoitustarkastukselle säännöllisesti neljännesvuosittain (ns. säännöllinen raportointi). (7) Luottolaitos ja sijoituspalveluyritys laatii ilmoituksen sekä omista että konsolidointiryhmän suurista asiakasriskeistä konekielisen tietojenvälityksen ohjeiden mukaisesti. Ilmoitus konsolidoiduista suurista asiakasriskeistä on laadittava siinä tapauksessa, että luottolaitos tai sijoituspalveluyritys on konsolidointiryhmän emoyritys. Kun konsolidointiryhmän emoyrityksenä on omistusyhteisö, laatii se ilmoituksen konsolidoiduista suurista asiakasriskeistä. Asiaa on tarkemmin käsitelty luvussa 5.7 (Konsolidointiryhmän ilmoitukset). Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvat jäsenosuuspankit, muut jäsenluottolaitokset ja niiden konsolidointiryhmät raportoivat suuret asiakasriskinsä noudattaen keskusyhteisön antamia ohjeita. (8) Rahoitustarkastus on kehittänyt tietojen raportointia varten erillisen tiedonkeruusovelluksen, joka helpottaa tietojen raportointia Rahoitustarkastukselle. Tämän standardin liitteessä kerrotaan tarkemmin

23 (67) konekielisestä raportoinnista, joka on valvottavien saatavissa Jakelupalvelusta. (9) Ilmoitus laaditaan jokaisen vuosineljänneksen viimeiseltä päivältä. Maksukorttitoimintaa harjoittavat luottolaitokset tekevät ilmoituksensa kuitenkin siltä loppukuun päivältä, jona ne katkaisevat laskutuksensa. (10) Numerotiedot ilmoitetaan tuhansina euroina. Prosenttiluvut ilmoitetaan kahdella desimaalilla, esimerkiksi 12.25. Ilmoitukset palautetaan Rahoitustarkastukselle seuraavan taulukon mukaisesti: Tiedonantajataso Valvottavatyyppi Palautuspäivät 201 Talletuspankki ml.sivukonttorit ulkomailla 205 Talletuspankin konsolidointiryhmä 208 Talletuspankin alakonsolidointiryhmä 210 Muu luottolaitos ml.sivukonttorit ulkomailla 214 Muun luottolaitoksen konsolidointiryhmä 217 Muun luottolaitoksen alakonsolidointiryhmä 240 Sijoituspalveluyritys ml.sivukonttorit ulkomailla 244 Sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmä Sijoituspalveluyrityksen alakonsolidointiryhmä 260 Osuuspankkikeskus Osk, yhteenliittymä 262 Osuuspankkikeskus Osk:n konsolidointiryhmä 266 Rahoituspainotteinen rahoitus- ja vakuutusryhmittymä 15.5., 15.8., 15.11. ja 28/29.2. 30.4., 31.7., 31.10. ja 28/29.2. 20.5., 20.8., 20.11. ja 31.3. 20.5., 20.8., 20.11. ja 31.3. 31.5., 31.8., 30.11. ja 28/29.2. (11) Alakonsolidointiryhmän emoyritys raportoi konsolidoiduista suurista asiakasriskeistä vain silloin, kun alakonsolidointiryhmään kuuluu ulkomailla luottolaitos- tai sijoituspalvelutoimiluvan saaneita tytäryhtiöitä.

24 (67) 5.3 Ylitysraportointi (12) Jos jonkin asiakaskokonaisuuden asiakasriskit ylittävät lainsäädännössä asetetut rajat, tulee siitä ilmoittaa Rahoitustarkastukselle (ns. ylitysraportointi). Ylitysraportointi ei koske rahoitus- ja vakuutusryhmittymiä. (13) Ylitysraportointi perustuu LLL 70 :n 3 momenttiin, jonka mukaan "jos luottolaitoksen asiakasriski tai suurten asiakasriskien yhteenlaskettu määrä ylittää säädetyt rajat, luottolaitoksen on viipymättä ilmoitettava siitä Rahoitustarkastukselle ja ryhdyttävä toimenpiteisiin asiakasriskejä koskevien vaatimusten täyttämiseksi". Luottolaitosten lisäksi ylitysraportointi koskee sijoituspalveluyrityksiä SipaL 31 :n 4 momentin nojalla. Konsolidointiryhmien emoyrityksien ilmoitusvelvollisuus perustuu LLL 71 :n 1 momenttiin. Osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisön ilmoitusvelvollisuus perustuu OPL 7 :n 2 momenttiin. Keskusyhteisön tulee OPL 51 :n 1 momentin nojalla ilmoittaa Rahoitustarkastukselle jäsenluottolaitoksen tai sen konsolidointiryhmän ylityksistä Rahoitustarkastuksen erikseen määrittelemällä tavalla. (14) Valvottavan on annettava ylitysilmoitus Rahoitustarkastukselle viipymättä, kun yksittäisen asiakaskokonaisuuden suurille asiakasriskeille tai kokonaisasiakasriskille määritellyt lakisääteiset rajat on ylitetty. Ylitysilmoitus on toimitettava Rahoitustarkastukselle viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun valvottava havaitsi ylityksen. (15) Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvan jäsenluottolaitoksen on ilmoitettava luottolaitoksen ja sen konsolidointiryhmän asiakasriskirajojen ylittämisestä Rahoitustarkastukselle, jos ylitykselle ei ole keskusyhteisön myöntämää voimassa olevaa erityislupaa. (16) Ylitysilmoitus Rahoitustarkastukselle voidaan laatia vapaamuotoisella kirjeellä tai se voidaan antaa konekielisellä tiedonkeruusovelluksella. Tiedonkeruusovellus sisältää elektronisen ylitysilmoituslomakkeen. Elektronista ylitysilmoitusta voidaan käyttää myös raportointiajankohtien välillä, sillä sovellus sallii myös pelkän ylitysilmoituksen täyttämisen ja tulostamisen. Ylitysilmoituksessa annetaan seuraavat tiedot: ilmoittajan yhteystiedot onko kyse asiakaskokonaisuuden normaalin tai erityisen asiakasriskirajan vai kokonaisasiakasriskirajan ylityksestä ylityksen syntymisajankohta ylityksen määrä (euromääräisenä ja % omista varoista) ylityksen syy valvottavan laatima suunnitelma, millä keinoin ja missä ajassa se pystyy saamaan asiakasriskinsä lain sallimiin rajoihin. Jos samaan asiakkaaseen tai asiakaskokonaisuuteen on tehty jo aikaisemmin suunnitelma, jota ei ole pystytty noudattamaan, annetaan lisätietoina

25 (67) esimerkiksi uuden suunnitelman aikataulu, suunnitellut keinot asiakasriskien määrän alentamiseksi ja syyt suunnitelman epäonnistumiseen. Suositus (17) Rahoitustarkastus käsittelee ylitysilmoituksen ja päättää LLL 70 :n 3 momentin mukaisesti määräajan asettamisesta, jonka kuluessa valvottavan on saatettava asiakasriskinsä lainmukaisiksi toimiluvan peruuttamisen uhalla. Jos valvottavan suuret asiakasriskit eivät ole lain vaatimissa rajoissa määräajan päättymisen jälkeen, voi Rahoitustarkastus harkita toimiluvan peruuttamista. Rahoitustarkastuksen päätökset ovat julkistettavia valvontatoimenpiteitä, joista Rahoitustarkastus tarvittaessa ilmoittaa lehdistötiedotteella, Rahoitustarkastus tiedottaa -tiedotteessa ja Rahoitustarkastuksen Internet-sivulla (). (18) Rahoitustarkastuksen tiedonkeruusovellus sisältää erillisen ylitysseurantaraportin, jonka avulla valvottava voi seurata asiakasriskiylityksen tilaa. Raportti sisältää ylitystiedot taulukkona ja graafisena esityksenä. Ylitysseurantaraporttia ei raportoida Rahoitustarkastukselle, vaan se on tarkoitettu valvottaville apuvälineeksi. 5.3.1 Kaupankäyntivarastosta johtuvat ylitykset Suositus (19) Rahoitustarkastus voi myöntää luvan ylittää kaupankäyntivarastosta johtuvan asiakasriskin, jos valvottava hakee tähän kirjallisesti lupaa. Menettelystä on tarkemmin säädetty direktiivin 93/6/ETY liitteen VI kohdassa 8. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että rahoitustoiminnan suuret asiakasriskit eivät ylity ylitys johtuu pelkästään kaupankäyntivarastosta valvottava täyttää silti omia varojaan koskevan lisävaatimuksen siltä osalta, joka ylittää direktiivin 2000/12/EY 49 artiklan 1 ja 2 21 kohdassa vahvistetut rajoitukset. Kaikkien kolmen ehdon on täytyttävä. Rahoitustarkastus edellyttää, että lupa ylitykseen haetaan etukäteen. 5.4 Säästöpankkien ilmoitukset (20) Aktia Säästöpankki Oyj ja sen konsolidointiryhmään kuuluvat valvottavat toimittavat ilmoituksensa Rahoitustarkastukselle. 21 Direktiivin mainitsemat rajat viittaavat 25 ja 20 prosentin rajoihin omista varoista.

26 (67) (21) Muiden säästöpankkien ja niiden konsolidointiryhmän asiakasriskiilmoitukset toimitetaan ainoastaan säästöpankkitarkastukselle. Säästöpankkitarkastus määrää palautusajankohdat. Säästöpankkitarkastus toimittaa ilmoitukset Rahoitustarkastukselle. (22) Rahoitustarkastus voi tarvittaessa erikseen määrätä, että asiakasriskiilmoitus on annettava myös suoraan Rahoitustarkastukselle. 5.5 Osuuspankkien yhteenliittymä ja siihen kuuluvien valvottavien ilmoitukset (23) Keskusyhteisö ilmoittaa koko osuuspankkien yhteenliittymän suuret asiakasriskit Rahoitustarkastukselle (tiedonantajataso 260). (24) Jäsenluottolaitos ilmoittaa suuret asiakasriskinsä ja konsolidoidut suuret asiakasriskinsä keskusyhteisölle sen antamien ohjeiden mukaisesti. (25) Keskusyhteisö toimittaa Rahoitustarkastuksen erikseen määrittelemät tiedot jäsenluottolaitosten asiakasriskeistä ja niiden seurannasta Rahoitustarkastukselle. Keskusyhteisö toimittaa Rahoitustarkastuksesta annetun lain 15 :n 2 momentin nojalla (587/2003) Osuuspankkikeskus Osk:n konsolidointiryhmän ilmoituksen Rahoitustarkastukselle. (26) Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvat luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset, jotka eivät ole jäsenluottolaitoksia, ilmoittavat suuret asiakasriskinsä Rahoitustarkastukselle luvun 5.1 ja 5.2 mukaisesti. 5.6 Yhteenliittymään kuulumattomien osuuspankkien ilmoitukset (27) Muun osuuspankin ja sen konsolidointiryhmän asiakasriski-ilmoitukset toimitetaan Paikallisosuuspankkiliitto ry:lle, joka toimittaa ilmoitukset Rahoitustarkastukselle. Rahoitustarkastus voi tarvittaessa erikseen määrätä, että asiakasriski-ilmoitus on annettava myös suoraan Rahoitustarkastukselle. 5.7 Konsolidointiryhmän ilmoitukset (28) Luottolaitoksella, sijoituspalveluyrityksellä ja omistusyhteisöllä on velvollisuus laatia ilmoitus luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidoiduista suurista asiakasriskeistä silloin, kun se on konsolidointiryhmän emoyritys. Vaatimus koskee luottolaitosta ja omistusyhteisöä, kun sillä on toiseen luottolaitokseen, sijoituspalvelu-

27 (67) yritykseen, rahoituslaitokseen tai palveluyritykseen luottolaitostoiminnasta annetun lain 5 :n 2 momentissa tarkoitettu määräysvalta. Sijoituspalveluyritystä ja omistusyhteisöä vaatimus koskee vastaavasti, mutta sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 6 :n 1 momentin nojalla. (29) Valvottavan konsolidointiryhmästä laaditaan ilmoitus pääsääntöisesti vain ylimmältä tasolta, sillä alakonsolidointiryhmien raportointia ei vaadita LLL 71 :n 4 momentissa. Tätä vapautusta rajoittaa kuitenkin direktiivin 2000/12/EY artikla 50 (3), joka vaatii alakonsolidointiryhmän emoyrityksen ilmoittamaan alakonsolidointiryhmän suuret asiakasriskit, kun alakonsolidointiryhmään kuuluu ulkomailla luottolaitos- tai sijoituspalvelutoimiluvan saaneita tytäryrityksiä. Vastuutietoja on seurattava ja valvottava kaikilla konsolidointiryhmän tasoilla mahdollisesta vapautuksesta huolimatta. (30) Konsolidointiryhmän suuret asiakasriskit saadaan laskemalla yhteen konsolidointiryhmään kuuluvien luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten sekä palveluyritysten tilinpäätösten mukaiset saamiset, sijoitukset ja taseen ulkopuoliset erät. Konsolidointiryhmään kuuluvien yritysten keskinäiset liiketapahtumat, saamiset ja velat sekä taseen ulkopuoliset sitoumukset ja keskinäinen omistus eliminoidaan noudattamalla konsernitilinpäätöstä koskevissa määräyksessä nro 106.2/203.14 säädettyjä periaatteita.

28 (67) 6 ILMOITUKSEN RAKENNE (1) Suuria asiakasriskejä koskeva ilmoitus koostuu kahdesta taulukosta: taulukoista U01 ja U02. Jos valvottava käyttää Rahoitustarkastuksen laatimaa tiedonkeruusovellusta, täytetään myös yleistietotaulukko. (2) Yleistietotaulukon sisältämien tietojen perusteella yksilöidään, mistä raportista on kyse. Taulukkoon U01 täytetään valvottavan omien varojen määrä, ja niiden perusteella arvioidaan asiakasriskien suuruutta. (3) Taulukkoon U02 syötettävät tiedot jakaantuvat kahteen pääryhmään: Asiakasta tai asiakaskokonaisuutta koskevat yksilöintitiedot, joiden määritelmiä käsitellään tarkemmin tämän standardin luvussa 4.2 (Vastapuolen eli asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden määritelmä). Asiakasriskien eli vastuiden tarkempi yksilöinti, ja niiden määrää verrataan omiin varoihin. Vastuun käsitettä on selvitetty tarkemmin alkaen raportointistandardin luvusta 9.2 (Vastuita koskevien tietojen yksilöinti). Vastuut jakaantuvat kahteen ryhmään: rahoitustoimintaan ja kaupankäyntivarastoon liittyviin asiakasriskeihin. Näiden vastuiden yhteismäärästä käytetään nimitystä koko toiminnan asiakasriski. 6.1 Rahoituspainotteisen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän suuria riskikeskittymiä koskeva ilmoitus (4) Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän suuria riskikeskittymiä koskeva ilmoitus poikkeaa rahoitussektorilla toimivien valvottavien ilmoituksesta. Ryhmittymän emoyritys ilmoittaa ryhmittymän 15 suurinta riskikeskittymää, jotka aiheutuvat ryhmittymän vastapuolina olevien tahojen luottoriskistä

29 (67) (taulukko U03). Lisäksi emoyritys laatii luottoriskiä aiheuttavien vastapuolten perusteella ilmoituksen toimialariskistä (taulukko U04).

30 (67) 7 YLEISTIETOTAULUKKO (1) Jos valvottava käyttää Rahoitustarkastuksen laatimaa tiedonkeruusovellusta, täytetään yleistietotaulukkoon, miltä ajankohdalta ilmoitus annetaan ja mikä on ilmoituspäivä. Lisäksi ilmoitetaan, onko kyseessä ensitieto vai korjaustieto. (2) Jos valvottavalla on kaupankäyntivarastoon kuuluvia eriä, täytetään lisäksi taulukossa oleva ruutu rastilla. Ruutua ei täytetä, jos valvottavan yhden asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden kaupankäyntivarastoon luettavien vastuiden määrä on vähäinen. Näin on, jos ilmoitettavan asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden kaupankäyntivarastoon luettavat vastuut jäävät alle prosentin (1%) valvottavien omien varojen yhteismäärästä. Omien varojen yhteismäärällä tarkoitetaan omien varojen ilmoituksessa määräyksen nro 106.6/203.23/306.6 mukaista taulukkoon X01 riville 40 täytettyä erää "Omat varat II". Tällä tapauksessa asiakasriskit ilmoitetaan rahoitustoiminnan asiakasriskeihin kuuluvina. Vaatimus ei koske rahoitus- ja vakuutusryhmittymää.