Energiaverotusohje 2014

Energiaverotusohje 9.5.2014 korvaa 12.3.2013 annetun Energiaverotusohjeen www.tulli.fi Energiaverotusohje 2014 Nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettu laki (1472/1994) tuli voimaan vuoden 1995 alusta ja sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettu laki (1260/1996) tuli voimaan vuoden 1997 alusta. Molempia lakeja muutettiin 1.1.2014 alkaen. Muutokset koostuvat verotasojen korotuksista, sähköveron oikaisujen tarkennuksista, sähkön 2 veroluokan laajennuksesta konesaleihin, kevyen polttoöljyn palautusten selkeyttämisestä sekä muutamista lainsäädäntöä selkeyttävistä teknisistä tarkennuksista ja parannuksista. Tässä ohjeessa käsitellään miten energiaverolainsäädäntöä tulisi Tullin Ulkomaankauppa- ja verotusosaston mielestä tulkita. Tämä ohje korvaa 12.3.2013 julkaistun Energiaverotusohjeen. Ohjeessa muutetaan seuraavia aikaisemmissa ohjeissa tehtyjä Tullin tulkintoja sekä lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia. Ohjeessa muutetaan kevyen polttoöljyn verottoman käytön palautuksen hakemisessa tarvittavien selvitysten tekemistä ja selvitetään palautuksessa käytettävän palautustason perusteet. Ohjeessa on päivitetty sähköverojen vähennysmenettelyn käytön laajentaminen koskemaan veroluokan 1 kulutuksen oikaisua veroluokan 2 verotasoon. Ohjeeseen on lisätty 1.4.2014 voimaantullut konesalien sähkövero veroluokkaan 2. Ohjeessa tarkennetaan sähkön pientuottajien verovelvollisuuden tulkintaa. Ohjeessa tarkennetaan eräitä nestemäisiä polttoaineita koskevia tulkintoja. Valtiontukisäännösten vaikutus sähkön II veroluokkaan, energiaintensiivisten yritysten veronpalautukseen ja yhdistetyn tuotannon hiilidioksidiveron alennukseen.

2 (32) SISÄLLYSLUETTELO 1 Nestemäisten polttoaineiden verotus 4 1.1 Veronalaiset polttoaineet 4 1.2 Korvaavuusperiaate 6 1.2.1 Hiilivety 7 1.3 Veron ja maksun määrääminen 7 1.3.1 Biopolttoaineiden kestävyyskriteerit 7 1.4 Verottomuudet 8 1.4.1 Nestekaasu 8 1.4.2 Ensikäyttö 8 2 Sähkön verotus 9 2.1 Sähköverovelvollisuus 9 2.1.1 Pientuottajien sähköverovelvollisuus 9 2.1.2 Sähköverovelvolliseksi rekisteröityminen 9 2.2 Veroluokan II sähkö 10 2.2.1 Konesalien sähkövero 11 2.2.2 Sähköveroluokkien I ja II kulutuksen erotus 11 2.2.3 Sähköveroluokan selvittäminen 12 2.3 Sähkön verottomuus 12 2.3.1 Sähkön siirto 12 2.3.2 Omakäyttösähkön verottomuus 13 2.4 Sähköveron palauttaminen vähennysmenettelyllä 13 3 Eräiden polttoaineiden verotus 14 3.1 Korvaavuusperiaate 14 3.2 Kivihiilen verotus 14 3.3 Maakaasun verotus 14 3.4 Biokaasun verotus 15 3.5 Mäntyöljyn verotus 16 3.6 Polttoturpeen verotus 16 4 Yhdistetyn tuotannon verotus 17 4.1 Yhdistetty tuotanto 17 4.2 Voimalaitoksen määritelmä 17 4.3 Yhdistetyn tuotannon verot 18 4.4 Hiilidioksidiveron alennus 19 5 Energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautus 20 5.1 Muiden veronpalautuksien vaikutukset 20 5.2 Maksuajankohdan vaikutus 21 5.3 Sähkön veroluokan merkitys 21 5.4 Huoltovarmuusmaksu palautuksessa 21 5.5 Hakijan määrittäminen 21 5.6 Vahvistettu tilinpäätös 21 5.7 Negatiivinen jalostusarvo 21 5.8 Jalostusarvon laskenta 21 5.9 Ostolämpöön sisältyneet valmisteverot 22 5.10 Maatalouden palautukset 22 5.11 Palautuksen saajat, teollisuuden määritelmä 22 5.12 Kevyen polttoöljyn ja biopolttoöljyn huomioiminen 22

3 (32) 6 Polttoaineiden verottomuusmenettelyt 23 6.1 Verottomuuden toteuttaminen 23 6.1.1 Lainsäädäntö 23 6.2 Veroilmoitusmenettely 23 6.2.1 Verottoman varaston lupa 23 6.2.2 Veroilmoitusmenettelyn käyttö 24 6.3 Palautusmenettely 25 6.3.1 Palautuksen hakeminen 25 6.3.2 Nestemäisten polttoaineiden veronpalautus 26 6.3.3 Palautussäännökset 27 6.4 Oikaisu 28 6.5 Kirjanpitovelvollisuus 28 Liitteet Ostolämmön verojen laskenta esimerkki 29 Esimerkkilaskut yhdistetyn tuotannon verotuksesta 30

4 (32) 1 NESTEMÄISTEN POLTTOAINEIDEN VEROTUS Nestemäisten polttoaineiden valmisteveroa kannetaan 1.1.2011 alkaen moottoribensiinistä, pienmoottoribensiinistä, bioetanolista, MTBE:stä, TAME:sta, ETBE:stä, TAEE:stä, biobensiinistä, dieselöljystä, parafiinisesta dieselöljystä, biodieselöljystä, kevyestä polttoöljystä, biopolttoöljystä, raskaasta polttoöljystä, lentobensiinistä, lentopetrolista sekä metanolista. Veronalaisia ovat lisäksi kaikki sellaiset tuotteet, joita käytetään moottoripolttoaineina (esim. moottoripetroli ja kaasutinsprii). Tämän lisäksi verollisia ovat kaikki hiilivedyt, joita käytetään lämmityksessä. 1.1 Veronalaiset polttoaineet Moottoribensiini Pienmoottoribensiini Bioetanoli Eetterit Nestemäiset polttoaineet on määritelty nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 2 :ssä. Moottoribensiinillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa moottoribensiiniä. Pienmoottoribensiinillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710114100 kuuluvaa tuotetta, joka vastaa nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa 2 :n 10 kohdassa annettuja raja-arvoja. Hallituksen esityksen 147/2010 mukaan pienmoottoribensiini eroaa tavallisesta bensiinistä erityisesti hiilivetykoostumukseltaan. Sillä tarkoitetaan tyydyttyneistä, voimakkaasti haarautuneista alkaaleista koostuvaa bensiiniä, joka ei sisällä käytännöllisesti katsoen lainkaan aromaatteja eikä olefiineja. Siinä ei ole haitallisimpana pidettyjä hiilivetyjä, kuten bentseeniä. Bioetanolilla tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2207 kuuluvaa biomassasta valmistettua tuotetta, jos se on tarkoitettu käytettäväksi lämmitys- tai moottori-polttoaineena. Jos bioetanoliin on sekoitettu esimerkiksi bensiiniä, kyseistä sekoitusta ei maahantuotaessa tariffoida etanolin nimikkeellä 2207, vaan nimikkeeseen 3824. Tämä ei kuitenkaan muuta bioetanolin verotusta, jos polttoaineesta verovelvollinen pystyy erittelemään etanolin osuuden sekoituksessa. Eettereillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2909 kuuluvia bensiinikomponentteja: MTBE (joka on metanolipohjainen metyyli-tert-butyylieetteri), TAME (joka on metanolipohjainen metyyli-tert-amyylieetteri), ETBE (joka on etanolipohjainen etyyli-tert-butyylieetteri)ja TAEE (joka on etanolipohjainen etyyli-tert-amyylieetteri). Eettereiden osalta on huomattava, että koska niiden valmistusprosessissa kyseinen eetteri on yleensä vain 90-95 prosenttisesti kyseistä eetteriä ja se 5-10 prosenttia on valmistuksessa jääneitä epäpuhtauksia, muita hiilivetyjä eli esimerkiksi fossiilista bensiiniä tai bioetanolia, on näiden määrä verotustilanteessa eriteltävä ja kustakin suoritettava sen kyseisen komponentin mukainen vero ja huoltovarmuusmaksu. Tämä jaottelu on tehtävä vaikka tuote sinällään myytäisiin ETBE:nä, TAME:na tms. sisältäen nämä muut komponentit.

5 (32) Biobensiini Biobensiinillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa biomassasta valmistettua bensiinin hiilivetykomponenttia, joka ei sisällä happea. Etanolidiesel Etanolidieselillä tarkoitetaan dieselpolttoainetta, jonka etanolipitoisuus on 83 92 tilavuusprosenttia ja syttyvyyttä parantavan lisäaineen pitoisuus 5 10 tilavuusprosenttia. Dieselöljy Parafiininen dieselöljy Dieselöljyllä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa dieselöljyä. Parafiinisellä dieselöljyllä (dieselöljy para) tarkoitetaan tuotetta, jonka setaaniluku on vähintään 70, tiheys 770-800 grammaa litralta 15 celsiusasteessa, polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH) pitoisuus enintään 0,1 painoprosenttia, rikkipitoisuus enintään viisi milligrammaa kilolta ja josta tislautuu vähintään 95 tilavuusprosenttia 360 celsiusasteessa. Jos parafiinistä dieselöljyä sekoitetaan dieselöljyyn, on dieselöljyn ennen sekoitusta täytettävä dieselöljylle säädetyt laatuvaatimukset. GTL-dieselin verotus ja lämpöarvo Biodieselöljy Lentobensiini Lentopetroli Kevyt polttoöljy GTL-dieselillä tarkoitetaan maakaasusta valmistettua dieseliä ja siten kyse on täysin fossiilisesta polttoaineesta. GTL:n lämpöarvoksi on mitattu 34,4 MJ/l ja se vastaa kemiallisesti synteettistä parafiinista biodieseliä. GTL täyttää nestemäisten polttoaineiden valmisteverolain asettamat vaatimukset parafiiniselle dieselöljylle (2 kohta 13) ja kuuluu siten verolaissa parafiinisen dieselöljyn tuoteryhmään 51, joten sen lämpöarvona tulee myös jakeluvelvoiteilmoituksissa käyttää parafiinisen biodieselin lämpöarvoa 34 MJ/l. Biodieselöljyllä tarkoitetaan dieselöljyä vastaavaa tuotetta, joka on valmistettu biomassasta. Lentobensiinillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa lentokoneiden polttomoottoreissa käytettäväksi soveltuvaa polttoainetta. Lentopetrolilla tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa lentokoneiden turbiinitai dieselmoottoreissa käytettäväksi soveltuvaa polttoainetta. Kevyellä polttoöljyllä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa lämmityksessä sekä työkoneissa ja kiinteästi asennetuissa moottoreissa käytettäväksi tarkoitettua dieselöljyä ja kaasuöljyä. Kevyellä polttoöljyllä tarkoitetaan tuotetta, josta EN ISO 3405- tai ASTM D 86- menetelmän mukaan vähintään 85 tilavuusprosenttia, häviöt mukaan luettuina, tislautuu 350 celsiusasteessa. Lisäksi kevyt polttoöljy on tehtävä tunnistettavaksi, kuten nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa asetuksessa säädetään.

Rikitön kevyt polttoöljy Biopolttoöljy Raskas polttoöljy Verotaulukon lyhenteet Biomassa 6 (32) Kevyen polttoöljyn käytöstä ajoneuvojen ja vesikulkuneuvojen polttoaineena säädetään polttoainemaksusta annetussa laissa (1280/2003) sekä yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta annetussa laissa (1307/2007) Rikittömällä kevyellä polttoöljyllä tarkoitetaan kevyttä polttoöljyä, jonka rikkipitoisuus on enintään 10 milligrammaa kilogrammaa kohden. Biopolttoöljyllä tarkoitetaan lämmityksessä sekä kiinteästi asennetuissa dieselmoottoreissa ja dieselmoottorilla varustetuissa työkoneissa käytettäväksi soveltuvaa polttoainetta, joka on valmistettu biomassasta. Raskaalla polttoöljyllä tarkoitetaan, dieselöljyä ja kevyttä polttoöljyä lukuun ottamatta tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa lämmitykseen tarkoitettua öljyä ja öljyvalmistetta. Raskaan polttoöljyllä tarkoitetaan tuotetta, josta EN ISO 3405- tai ASTM D 86- menetelmän mukaan vähintään 65 tilavuusprosenttia, häviöt mukaan luettuina, tislautuu 250 celsiusasteessa tai joista näillä menetelmillä ei 250 celsiusasteen lämpötilassa voida määrittää tilavuusprosenttia. Nestemäisten polttoaineiden verotaulukkoon polttoaineiden yhteyteen on lisätty lyhenteitä erottelemaan biopolttoaineet niiden ympäristöominaisuuksien perusteella. Lain 2 :n 27 kohdassa nämä lyhenteet on määritelty tarkoittavan seuraavaa: a) R tarkoittaa, että biopolttoaine täyttää biopolttoaineista ja bionesteistä annetussa laissa (393/2013) säädetyt kestävyyskriteerit. b) T tarkoittaa, että sen lisäksi mitä edellä a-kohdassa on säädetty, biopolttoaine on tuotettu jätteistä tai tähteistä taikka syötäväksi kelpaamattomasta selluloosa-aineksesta tai lignoselluloosasta. c) P tarkoittaa edellä mainittua parafiinistä dieselöljyä. Biomassalla tarkoitetaan maataloudesta tai metsätaloudesta, niihin liittyviltä tuotannonaloilta taikka kalastuksesta tai vesiviljelystä peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa. 1.2 Korvaavuusperiaate Nestemäisten polttoaineiden valmisteverolain 2a :n mukaan niitä nestemäisiä polttoaineita, joilla ei ole verotaulukossa verotasoa, on verotettava käyttötarkoituksensa perusteella verotaulukossa säädetyn vastaavan moottori- tai lämmityspolttoaineen verotason mukaisesti. Tämän lisäksi kaikkia muitakin tuotteita, joita käytetään tai on tarkoitus käyttää taikka joita myydään moottoripolttoaineina tai moottoripolttoaineen apuaineena, lisäaineena tai moottoripolttoaineiden tilavuutta lisäävinä aineina, on verotettava vastaavan moottoripolttoaineen verotason mukaisesti.

7 (32) Nestemäisten polttoaineiden lisäksi kaikkia hiilivetyjä, joita käytetään tai on tarkoitettu käytettäväksi tai myydään käytettäväksi lämmityksessä, on verotettava vastaavan lämmityspolttoaineen verontason mukaisesti. 1.2.1 Hiilivety Hiilivedyillä tarkoitetaan tässä orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat hiilestä ja vedystä tai tuotteita, jotka koostuvat pääasiassa hiilivety-yhdisteistä. Tämä koskee myös teollisuuden sivu- tai jätetuotteina syntyviä hiilivetyjä tai hiilivetyjä pääasiassa sisältäviä tuotteita. 1.3 Veron määrääminen ja verovelvollisuus Nestemäisten polttoaineiden valmistevero ja huoltovarmuusmaksu määrätään 15 celsiusasteen lämpötilassa olevalle tuotteelle. Valtuutettu varastonpitäjä on velvollinen maksamaan veron verokauden aikana kulutukseen luovuttamastaan ja itse käyttämästään määrästä. Rekisteröity ja väliaikaisesti rekisteröity vastaanottaja suorittavat valmisteveron vastaanottamistaan polttoaineista. Verovelvollisia ovat mm. valtuutetut varastonpitäjät ja rekisteröidyt vastaanottajat. Näiden lisäksi verovelvollisia ovat ne joille polttoainetta on luovutettu valtion varmuusvarastosta, polttoainekauppaa harjoittava liike polttoaineeseen lisäämistään apuaineista sekä se joka luovuttaa tai käyttää 2a :ssä tarkoitettua korvaavaa polttoainetta siinä säädettyihin tarkoituksiin. Verovelvollisuus koskee myös niitä jotka ovat hankkineet näitä tuotteita verottomaan tarkoitukseen aiheettomasti. Valmisteverovelvollisuudesta on säädetty myös valmisteverolain 12 ja 13 :ssä. Polttoaineiden verotus toteutetaan 1.1.2011 alkaen verotaulukossa määriteltyjen polttoainekomponenttien verotuksena. Verotaulukon mukaisia veroja sovelletaan nestemäiseen polttoaineeseen, jota käytetään sellaisenaan tai jota käytetään seoksessa muun nestemäisen polttoaineen tai muun vastaavan moottori- ja lämmityspolttoaineen kanssa. Valtuutettujen varastonpitäjien tulee pitää kirjanpitoa verottomassa varastossa olevien polttoaineiden eri komponenttien määrästä. Kirjanpidon oikeellisuutta tulee tarkistaa polttoaine analyysein vähintään 2-3 kertaa vuodessa, jonka jälkeen näytteestä saatuja bio-osuuksia tulee käyttää varastosäiliön arvoina, kunnes sinne seuraavan kerran lisätään jotakin komponenttia. Näytteen perusteella saadun bio-osuuden poiketessa oleellisesti laskennallisesta arvosta, tulee jakelijan selvittää mistä poikkeama johtuu ja vaikuttaako se säiliöstä aiemmin kulutukseen luovutettujen polttoaineiden bio-osuuksiin. Tämän lisäksi siirrettäessä polttoaineita valtuutetulta varastonpitäjältä toiselle tulee kunkin polttoainekomponentin määrä ilmoittaa siirron yhteydessä. Mahdollisuuksien mukaan myös luovutettaessa polttoainetta kulutukseen olisi hyvä ilmoittaa kyseisen polttoainekomponenttien koostumus. 1.3.1 Biopolttoaineiden kestävyyskriteerit Kestävyyskriteerien mukaisuus todetaan 1.1.2014 jälkeen kulutettujen biopolttoaineiden osalta biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain (393/2013) mukaan. Tämän perusteella toimija esittää kriteerien valvontaan tarvittavat tiedot lakia valvovalle viranomaiselle, Energiavirastolle, ja heiltä saamansa hyväksynnän tai EU:n komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän kautta osoittaa Tullille biopolttoaineiden kriteerien mukaisuuden.

1.4 Verottomuudet 8 (32) 1.4.1 Nestekaasu 1.4.2 Ensikäyttö Verottomia ja huoltovarmuusmaksuttomia ovat polttoaineet: jotka menevät valtion varmuusvarastoon, jotka käytetään energialähteenä öljynjalostusprosessissa, jotka käytetään teollisessa tuotannossa raaka-, tai apuaineena taikka välittömästi ensikäytössä tavaran valmistuksessa, jotka käytetään alusliikenteen polttoaineena muuten kuin yksityisellä huvialuksella, jotka käytetään sähköntuotannossa, jotka käytetään lentoliikenteen polttoaineena muuten kuin yksityisessä huviilmailussa. Nestekaasu Nestekaasulla tarkoitetaan nimikkeisiin 2711 12 ja 2711 13 kuuluvia propaania, butaania tai niiden seoksista muodostuvia, nestemäisessä olomuodossa olevia kaasuja. Nestekaasu on laissa määritelty energiatuotteeksi ja se kuuluu valmisteverotuksen valvonta- ja siirtojärjestelmän piiriin. Nestekaasu on kuitenkin vapautettu valmisteverosta lain 9 :ssä, joten siitä ei kanneta valmisteveroa missään tilanteessa. Siirrettäessä nestekaasua Suomeen tai Suomesta pois on käytettävä sähköistä hallinnollista asiakirjaa eli e-ad-lomaketta. Suomen sisäisissä siirroissa e-ad voidaan korvata vastaavat tiedot sisältävällä rahtikirjalla. Polttoaineet ovat verottomia nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 9 :n 3 kohdan mukaan silloin, kun ne käytetään välittömässä ensikäytössä tavaran valmistuksessa. Oikeuskäytännössä vakiintuneen tulkinnan mukaan välittömällä ensikäytöllä tarkoitetaan sitä, että polttoainetta poltettaessa syntyvät liekki tai savukaasut koskettavat valmistettavaa tuotetta. Mikäli polttoainetta käytetään väliaineen kuumentamiseen tai muutoin välillisesti, tätä ei hyväksytä ensikäytöksi. Selluloosan valmistusprosessissa soodakattilassa, kattilan alasajossa ja tukipoltossa käytetyt polttoaineet katsotaan käytetyksi ensikäytössä. Kattilan ylösajon polttoaineet eivät ole ensikäyttöä ennen kuin valmistettavaa viherlipeää tulee kattilasta. Myös selluloosan valmistukseen kuuluvien hajukaasukattiloiden ja meesauunien polttoaineet ovat ensikäyttöä, mutta vain silloin kun ne tuottavat tuotetta ja ovat osa laitoksen kemikaalien kierrätysprosessia. Jos hajukaasukattiloita tai meesauuneja käytetään vain polttoon tai lämmön tuotantoon eikä kemikaaleja oteta talteen, kyse ei ole ensikäytöstä.

2 SÄHKÖN VEROTUS 9 (32) 2.1 Sähköverovelvollisuus Sähkön valmisteveroa ja huoltovarmuusmaksua on velvollinen suorittamaan 1) verkonhaltija, 2) sähköntuottaja, 3) se, joka on hankkinut sähköä veroluokan II verolla mutta käyttänyt sähkön veroluokan I edellyttämään tarkoitukseen ja 4) muu kuin verkonhaltija joka vastaanottaa sähköä muualta kuin Suomesta, jos sähkö ei kulje sähköverkon kautta Suomessa. Sähköverovelvollisuutta ei kuitenkaan ole jos; 1) sähköä tuotetaan enintään 50 kva:n tehoisella generaattorilla tai useiden sähköntuotantolaitteistojen muodostamalla kokonaisuudella, 2) sähköä tuotetaan yli 50 kva, mutta alle 2000 kva tehoisella generaattorilla tai useiden yli 50 kva sähköntuotantolaitteistojen muodostamalla mutta enintään 2000 kva nimellistehoisella kokonaisuudella ja sähköä ei siirretä verkkoon sekä 3) sähköä tuotetaan aluksessa, junassa, autossa tai muussa kulkuvälineessä sen omaan tarpeeseen. 2.1.1 Pientuottajien sähköverovelvollisuus Milloin sähköä tuotetaan edellä kuvatulla 50 2000 kva:n tehoisella laitteistolla on verovelvollisuudesta vapautumisen ehdottomana edellytyksenä se, että sähköä ei pysty siirtymään verkkoon yhtään. Jos sähkön verkkoon siirtymistä ei pystytä estämään tai sitä tapahtuu ajoittain, on tällaisen pientuottajan rekisteröidyttävä sähköntuottajana sähköverovelvolliseksi. Kun pientuottaja (50-2000 kva) on rekisteröitynyt sähköverovelvolliseksi, on kuitenkin huomattava, että niinä verokausina, joina verkkoon ei ole siirtynyt yhtään sähköä, kyseinen pientuottaja ei ole sähköverovelvollinen, vaan antaa vain ns. 0-veroilmoituksen. Vastaavasti, niinä verokausina, joina verkkoon on siirtynyt sähköä, on pientuottajan itse käyttämästään tai muualle kuin verkkoon luovuttamasta sähköstä suoritettava käyttötarkoituksen mukainen sähkövero. Lain 5 :n 1 momentissa tarkoitettu sähköntuottaja on oikeutettu hankkimaan sähkön verottomana verkosta, tai toiselta sähköntuottajalta. Tullin tulkinnan mukaan, kun pienvoimalaitos on velvollinen rekisteröitymään sähköverovelvolliseksi, on tämä sama pienvoimalaitos halutessaan oikeutettu hankkimaan sähköä verkosta tai toiselta sähkön tuottajalta verottomasti. Mutta on myös huomattava, että kyseinen pienvoimalaitos on sitten myös verovelvollinen siitä verottomasti hankkimastaan sähköstä ja siitä on suoritettava valmisteverot, vaikka tuottajan omasta tuotannosta ei sinä verokautena 5 :n 2 momentin perusteella sähköveroa kannettaisikaan. 2.1.2 Sähköverovelvolliseksi rekisteröityminen Sähköverovelvollisuudesta säädetään sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 9 :ssä. Sen mukaan verkonhaltijan ja sähköntuottajan on tehtävä Tullille kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten. Tullin tulkinnan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että muut toimijat eivät pysty rekisteröitymään sähköverovelvollisiksi, vaikka heillä olisikin lain 5 :n 1 momentin perusteella velvollisuus tietyissä tilanteissa sähköveroa suorittaa. Käytännössä tämä tulkitaan siten, että muut kuin verkonhaltijat ja sähköntuottajat, eivät pysty olemaan säännöllisiä verovelvollisia, vaan näiden toimijoiden verovelvollisuus on vain poikkeustilanteessa tapahtuvaa tilapäistä toimintaa.

2.2 Veroluokan II sähkö 10 (32) Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 4 :n mukaan veroluokan II veroa suoritetaan sähköstä, joka on käytetty teollisuudessa tai konesalissa ja voidaan sinne toimitettaessa erikseen mitata. Lain 2 :n 8 kohdan mukaan teollisuudella tarkoitetaan mineraalien kaivuuta sekä tavaran valmistusta ja jalostusta teollisesti. Teollisuuteen rinnastetaan vähäinen teollisuuteen kuulumattoman tukitoiminnan harjoittaminen, joka tapahtuu teollisuutta harjoittavan yrityksen tuotantopaikalla ja joka liittyy pääasiallisesti yrityksen omaan teolliseen tuotantoon. Teollisuuteen rinnastetaan myös ammattimainen kasvihuoneviljely. Hallituksen esityksen 225/96 mukaisesti teollisuudeksi katsotaan laitos tai yritys, jonka pääasiallinen toimiala kuuluu Tilastokeskuksen vuoden 1995 toimialaluokituksen pääluokkiin C ja D. Tullin käsityksen mukaan Tilastokeskuksen tarkentama toimialaluokitus vuodelta 2002 voidaan hyväksyä teollisuuden määritelmän perusteeksi. Teollisuudessa käytettäväksi katsotaan Tullin käsityksen mukaan mm. varsinaisessa tuotantotoiminnassa käytettävä sähkö, jota on mm. - tuotteiden valmistuksessa, - tuotteiden varastoinnissa tehdasalueella tai sen välittömässä läheisyydessä, - ulkopuolistenkin yritysten varsinaisessa tuotantotoiminnassa kuluttama sähkö sekä - tehtaan omaan toimintaan liittyvä jäteveden puhdistaminen tehdasalueella tai sen välittömässä läheisyydessä. tehdasalueen ja rakennusten valaistuksessa ja lämmityksessä käytettävä sähkö - koskee myös tehtaan yhteydessä olevassa lämpökeskuksessa lämmön tuotannon yhteydessä kulutettua sähköä. Edellytyksenä on, että lämpökeskuksen tuottamaa lämpöä ei siirretä muualle kuin kyseisellä tehdasalueella teollisuusprosesseissa tai lämmityksessä käytettäväksi. laitteiden korjaamiseen, ylläpitoon tai huoltoon käytetty sähkö, lukuun ottamatta moottoriajoneuvojen, tietokoneiden, konttorikoneiden tai henkilökohtaisten esineiden korjausta tai huoltoa. Tukitoiminnan teollisuuteen rinnastamisen edellytyksenä hallituksen esityksen 130/2002 mukaan on, että: toimintaa harjoitetaan teollisuusyrityksen tuotantopaikalla. Sillä ei ole merkitystä, harjoittaako toimintaa kyseinen teollisuusyritys itse vai joku ulkopuolinen yrittäjä. Mikäli kuitenkin esimerkiksi yrityksen pääkonttori, tuotekehitysyksikkö tai muu tukitoiminta tapahtuu muualla kuin yrityksen tuotantopaikalla, siellä kulutettavasta sähköstä on tällöin suoritettava veroluokan I mukainen vero. tukitoiminnalla tarkoitetaan varsinaiseen teolliseen toimintaan kuulumatonta toimintoa. Tällaiseksi voidaan hyväksyä esimerkiksi henkilöstöruokalat, tehtaanmyymälät, terveydenhoitopalvelut, itsenäiset tuotekehitysyksiköt, huolto-, korjaamo- ja siivouspalvelut, talonmiehen asunto sekä autojen lämmitystolpat. Tullin käsityksen mukaan edellä luetellut ja hallituksen esityksessä (130/2002) mainitut tukitoiminnot ovat vain esimerkkejä, joten tukitoiminnoiksi voidaan hyväksyä myös muitakin vastaavia teollisuutta sen tuotantopaikalla palvelevia tukitoimintoja. Teollisuutta palvelevaksi tukitoiminnaksi voidaan hyväksyä esimerkiksi myös sellainen toiminta, joka palvelee

11 (32) useampaa kuin yhtä teollisuusyritystä. Edellytyksenä kuitenkin aina on, että kyseinen toiminta palvelee pääsääntöisesti teollisuutta ja tapahtuu teollisuusyrityksen tai -yrityksien tuotantopaikalla. Lisäksi vähäiseksi tukitoiminnaksi voidaan hyväksyä sellainen tukitoiminta, jonka sähkön kulutus on samaa suuruusluokkaa hallituksen esityksessä mainituissa esimerkeissä lueteltujen toimintojen kulutuksen kanssa. Käytännössä vähäisyys on kuitenkin ratkaistava tapauskohtaisesti. Pääsääntönä sähköverotuksessa kuitenkin säilyy vaatimus siitä, että eri veroluokkien sähkön kulutus on edelleen mitattava erikseen. Jos kuitenkin havaitaan, että jonkin I- veroluokan kulutuskohteen mittaus puuttuu, mittausta on edellytettävä. Jo käytetty I- veroluokan sähkö voidaan Tullin käsityksen mukaan jälkiverotustilanteissa määrittää arvioimalla kohteen normaali sähkön kulutus tai mittaamalla kohteen keskimääräinen sähkön kulutus. Veroluokan II sähköveron estävä poikkeustilanne 2.2.1 Konesalien sähkövero Lain 26a :ssä on säädetty yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen vaikutuksesta sähkön 2 veroluokkaan oikeutettuun toimintaan. Sähköveron alempi veroluokka II on komission asetukseen (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) perustuvia valtiontukia. Näitä verotukia ei voida soveltaa yritykseen, joka on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 6 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla taloudellisissa vaikeuksissa tai jota koskee 1 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjen vastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Veroluokan 2 sähköveroa suoritetaan sähköstä joka käytetään konesaleissa. Konesalilla tarkoitetaan kokonaisteholtaan yli 5 MW laitetilaa, jossa yritys harjoittaa tietopalvelutoimintaa, tietojenkäsittelyä, palvelintilan vuokrausta ja siihen liittyviä palveluja pääasiallisena elinkeinotoimintanaan. Konesalien alempaa veroluokkaa ei sovelleta konesalitoimintaan, joka on yrityksen pääasialliseen liiketoimintaan nähden vain tukitoiminto (esim. kaupanala, rahoituspalvelut yms.), vaikka kyseisen yrityksen konesalin kokonaisteho ylittäisikin 5 MW. Veroluokan 2 veroon ovat oikeutettuja vain konesalit, joiden teho ylittää 5 MW. Tehoon lasketaan mukaan kaikki konesalissa olevien palvelinten sähkön tarve, niihin välittömästi liittyvien samassa tilassa olevien laitteiden sähkön tarve, konesalissa olevien jäähdytyslaitteiden ja niiden pumppujen sähkön tarve sekä kaikkien valo- ja turvalaitteiden sähkön tarve. Konesalin sähkötehoon ei lasketa konesalin ulkopuolella tapahtuvaa jäähdytyksen tuottamiseen kulunutta sähköä (esim kaukokylmä). Konesalin teholla ei myöskään tarkoiteta konesalin suunniteltua maksimi tehoa, vaan käytössä olevaa tehoa. 2.2.2 Sähköveroluokkien I ja II kulutuksen erotus Milloin sähkön kulutuskohteella on sekä veroluokan I että veroluokan II sähkön kulutusta, on molempien kulutuksien määrät mitattava ja pystyttävä ilmoittamaan verokausittain. Jos veroluokan I kulutuksen mittaus on loppukäyttäjän vastuulla, on loppukäyttäjän toimitettava mittaustiedot veroilmoituksen antamista varten. Mittaus tietojen ilmoittaminen tapahtuu pääsääntöisesti kuukausittain, mutta mikäli kuukausittain mittarin/mittareiden lukeminen ja ilmoittaminen on mahdotonta, voidaan mittareiden lukeminen ja tietojen ilmoittaminen tehdä kerran vuodessa. Mikäli tiedot annetaan vain kerran vuodessa, voidaan vuoden aikana kulutukseen luovutettava sähkö luovuttaa arvioituna 1. ja 2. verolla, kunhan näiden oikeellisuus täsmäytetään vuosittain.

12 (32) Jos mittaustietoja ei ole ollut käytettävissä, voidaan veroluokkien I-II erosta vastaava oikaisu tehdä sen jälkeen kun mittaustiedot ovat käytettävissä. Tällöin kuitenkin käytetään myöhemmin tässä luvussa 2.4 esitettyä vähennysmenettelyä. 2.2.3 Sähköveroluokan selvittäminen 1. Ensisijaisesti sähköveroluokka selvitetään verkkoyhtiön sähkön loppukäyttäjän kesken. 2. Mikäli verkkoyhtiö ja loppukäyttäjä eivät pääse yhteisymmärrykseen sähköveroluokasta voidaan asiaa tiedustella Tullin valmisteveroneuvonnasta sähköpostitse (valmisteveroneuvonta@tulli.fi). 3. Tullin asiantuntija pyytää tarvittaessa lisätietoja ja ilmoittaa kantansa sähköveroluokkaan kyselyn ja saamiensa lisäselvitysten perusteella. 4. Mikäli loppukäyttäjä on edelleen eri mieltä tulkinnasta ja haluaa riitauttaa tulkinnan, niin loppukäyttäjän on verovelvollisen (verkonhaltijan) valtakirjalla haettava ennakkoratkaisua sähköveroluokastaan, ja jos tästäkin tulee kielteinen päätös, niin tämä päätös on valituskelpoinen. 2.3 Sähkön verottomuus Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 7 :n mukaan sähkö on valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta: 1) kun sitä siirretään sähköverkkojen välillä. 2) kun sähkön tuottaja tai maahantuoja luovuttaa sen sähköverkkoon. 3) kun se luovutetaan muualle kuin Suomessa kulutettavaksi. 4) kun se toimitetaan sähköisen raideliikenteen välittömään käyttöön. 5) kun se kulutetaan voimalaitoksen omakäyttölaitteissa. 6) kun verkonhaltija tai toinen sähköntuottaja luovuttaa sen sähköntuottajalle. Sähköntuottajalle luovutettaessa kaikki sähkö luovutetaan valmisteverottomasti, mutta kyseinen sähköntuottaja on verovelvollinen vastaanottamastaan sähköstä. Tuottajan on tällöin otettava veroilmoituksessaan huomioon myös vastaanottamansa sähkö. 2.3.1 Sähkön siirto Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 7 :n 1 kohdan mukaan sähköstä ei suoriteta veroa vielä siinä vaiheessa kun sitä siirretään verkonhaltijan sähköverkosta toisen verkonhaltijan sähköverkkoon. Lain 7 :n 6 kohdan mukaan verotonta on myös sähkönsiirto sähköntuottajalle. Sähkövero suoritetaan, kun verkonhaltija tai sähköntuottaja luovuttaa sähkön kulutukseen eli sähköverkkoluvattomaan verkkoon. Lain 2 :n 6 kohdan mukaan sähköverkolla tässä tarkoitetaan sähkömarkkinalain (386/1995) 3 :n 1 kohdassa tarkoitettua sähköverkkoa, jolla on sähkömarkkinaviranomaisen lupa. Tullin käsityksen mukaan tilanteissa, joissa esim. sähkön hankintayhtiö omistaa verkon osan, johon sillä ei ole verkkolupaa (myös tilanne, jossa ei voida saada verkkolupaa) ja sähkö toimitetaan tämän ns. "luvattoman" verkon kautta edelleen luvalliseen sähköverkkoon, toimitusta voidaan pitää hankintayhtiölle verottomana. Sen sijaan sähkön toimitukset esim. verkkoluvattomille teollisuuslaitoksille ovat verollisia. Tällöin verottoman siirron mahdollistaa vain teollisuuslaitoksen hakeutuminen verkonhaltijaksi, vaikka laitos olisikin saanut energiamarkkinavirastolta vapautuksen verkkoluvasta.

13 (32) Tällaisissa järjestelmissä voi syntyä tilanteita, joissa sähkövero tulee kannetuksi samasta sähköstä kahteen kertaan. Esimerkiksi verkonhaltijan luovuttaessa sähkön teollisuuslaitokselle kulutukseen sen on kannettava kyseisestä sähköstä säädetyt verot. Jos sitten teollisuuslaitos luovuttaa kyseistä sähköä edelleen toiselle verkonhaltijalle, tämä siirto on veroton, mutta toisen verkonhaltijan luovuttaessa sähkön kulutukseen sen on kannettava samasta sähköstä säädetty vero uudelleen. Oikeuskäytännön mukaan tilanteessa molemmat verot on suoritettava, mutta asia voidaan sittemmin korjata oikaisemalla hakemuksesta sähkön ensimmäisenä luovuttaneen verkonhaltijan verotusta. 2.3.2 Omakäyttösähkön verottomuus Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 7 :n 5 kohdan mukaan voimalaitoksen sähkön tai yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon omakäyttölaitteissa kulutettu omakäyttösähkö on valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta. Omakäyttölaitteilla tarkoitetaan niitä laitteita ja koneistoja, jotka laitoksessa tarvitaan sähkön tai sähkön ja lämmön tuottamiseen ja tuotantovalmiuden ylläpitämiseen ja jotka tarvitaan laitoksen aiheuttamien ympäristöhaittojen poistamiseen tai pienentämiseen; Kauppa- ja teollisuusministeriön 1.5.2003 antamassa asetuksessa 309/2003 säädetään tarkemmin niistä laitteistoista ja koneistoista, jotka luetaan voimalaitoksen omakäyttölaitteiksi. Verottoman omakäyttösähkön voi tuottaa voimalaitos itse tai se voidaan hankkia verottomasti sähköverkosta. Muusta kuin omakäyttösähköstä on voimalaitoksilla edelleen suoritettava veroluokan I mukainen sähkövero. Voimalaitokset ovat siis oikeutettuja verottomaan omakäyttösähköön, vaikka juuri sillä verokaudella sähkön tuotantoa ei olisikaan. Yhtenä edellytyksenä on, että voimalaitos on rekisteröitynyt sähköverovelvolliseksi. Lauhdevoimalaitoksella tai vain sähköä tuottavalla varavoimalaitoksella tuotantovalmiuden ylläpitämisellä tai huoltoseisokin kestolla ei ole merkitystä siihen, ovatko nämä oikeutettuja verottomaan omakäyttösähköön, vaan ratkaisevaa on se, että niiden on oltava kykeneviä tuottamaan sähköä. Yhdistetyllä voimalaitoksella sähkön tuotannon keskeytyminen voi kuitenkin rajoittaa yhdistetyn laitoksen oikeutta verottomaan omakäyttösähköön: mikäli yhdistettyä voimalaitosta käytetään vuodesta toiseen lämpökeskuksena eikä sähkön tuotanto ole edes mahdollista, voimalaitos ei ole tällöin oikeutettu verottomaan omakäyttösähköön; sen sijaan normaalit huolto-, korjaus- tai kesäseisokit eivät vie yhdistetyltäkään voimalaitokselta oikeutta verottomaan omakäyttösähköön. 2.4 Sähköveron palauttaminen vähennysmenettelyllä Milloin sähköveroa ja huoltovarmuusmaksua on maksettu liikaa, esimerkiksi kuluttajalle on luovutettu sähköä veroluokan I verolla kun kuluttaja on ollut oikeutettu hankkimaan sähkön veroluokan II verolla, liikaa maksettu sähkövero palautetaan verovelvollisen veroilmoituksessa tehtävällä vähennysmenettelyllä. Vähennysmenettelyä on käytettävä kaikissa sähköverotuksen virhetilanteissa. Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 6 :n 2 momentin mukaan sähköverkonhaltijalla ja sähköntuottajalla on oikeus vähentää veroilmoituksessaan aiheettomasti ilmoitettu ja maksettu sähkövero ja huoltovarmuusmaksu verokaudelta suoritettavasta sähköverosta ja huoltovarmuusmaksusta. Vähennys on tehtävä 3 vuoden kuluessa sitä verokautta seuraavan vuoden alusta, jolloin veroa ilmoitettiin aiheettomasti. Vähennys voi olla enintään verokaudelta suoritettavan veron ja huoltovarmuusmaksun suuruinen.

3 ERÄIDEN POLTTOAINEIDEN VEROTUS 14 (32) Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain mukaan valmisteveroa kannetaan kivihiilestä, maakaasusta ja lämmöntuotantoon käytetystä polttoturpeesta ja mäntyöljystä. 3.1 Korvaavuusperiaate Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolaissa määriteltyjen energiatuotteiden lisäksi, kaikkia kaasumaisia ja kiinteitä hiilivetyjä verotetaan vastaavan lämmityspolttoaineen verotason mukaisesti. Myös teollisuuden prosesseissakin sivutuotteina syntyvät hiilivedyt tulevat verotettavaksi, mikäli niitä käytetään lämmön tai yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannossa. 3.2 Kivihiilen verotus Kivihiilen valmistevero ja huoltovarmuusmaksu määrätään valtuutetulle varastonpitäjälle niiden määrien perusteella, jotka varastonpitäjän kirjanpidon mukaan on verokauden aikana luovutettu verolliseen kulutukseen sekä varastonpitäjän omaan kulutukseen otettujen määrien perusteella. Rekisteröidylle ja väliaikaisesti rekisteröidylle vastaanottajalle valmistevero ja huoltovarmuusmaksu määrätään vastaanotetuista määristä. Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on kivihiili: 1) joka käytetään teollisessa tuotannossa raaka-aineena tai apuaineena taikka välittömästi ensikäytössä tavaran valmistuksessa, 2) jonka valtuutettu varastonpitäjä toimittaa muualla kuin Suomessa kulutettavaksi, 3) joka käytetään sähköntuotannossa ja erillisen sähköntuotannon ylösajossa, alasajossa tai tuotantovalmiuden ylläpitämisessä, 4) joka käytetään alusliikenteen polttoaineena, muutoin kuin yksityisessä huvialuksessa. 3.3 Maakaasun verotus Maakaasusta suoritetaan valmisteveroa, kun sitä luovutetaan kulutukseen Suomessa. Maakaasun verovelvollisia ovat maakaasuverkonhaltija, valtuutettu varastonpitäjä, valmisteverolaissa säädetyt verovelvolliset sekä rekisteröity käyttäjä joka on hankkinut maakaasua verottomasti, mutta käyttänyt sitä verolliseen tarkoitukseen. Maakaasun valmistevero koskee sekä kaasumaista että nesteytettyä maakaasua (LNG). Maakaasuverkonhaltijalla tarkoitetaan maakaasumarkkinalain 3 :n 6 kohdassa tarkoitettua maakaasuverkkotoimintaa harjoittavaa toiminnanharjoittajaa. Maakaasuverkonhaltijan on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi tulliviranomaiselle kirjallisesti. Mikäli maakaasua varastoidaan nesteytettynä tai muutoin, voi varastonpitäjä hankkia valtuutetun varastonpitäjän luvan.

15 (32) Maakaasun käyttäjä, jolla on verotonta käyttöä ja joka hankkii maakaasun suoraan maakaasunsiirtoverkosta tai verottomasta varastosta, voi hakeutua maakaasun rekisteröidyksi käyttäjäksi. Rekisteröidyn käyttäjän on tehtävä rekisteröityminen kunkin toimipaikkansa osalta erikseen, maakaasun verotonta käyttöä on oltava kaikilla rekisteröitävillä toimipaikoilla. Rekisteröidyn käyttäjän on peruutettava rekisteröityminen jos sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 21 1 momentissa tarkoitettu veroton käyttö loppuu. Maakaasun rekisteröity käyttäjä ei saa luovuttaa maakaasua edelleen verottomasti. Maakaasun voi myydä rekisteröidylle käyttäjälle muu kuin maakaasuverkonhaltija tai valtuutettu varastonpitäjä kunhan maakaasu siirretään kyseiselle rekisteröidylle käyttäjälle suoraan maakaasunsiirtoverkosta tai verottomasta varastosta. Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 21 :n 1 momentin mukaan valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on maakaasu: 1) joka käytetään teollisessa tuotannossa raaka-aineena tai apuaineena taikka välittömästi ensikäytössä tavaran valmistuksessa, 2) joka käytetään energianlähteenä öljynjalostusprosessissa, 3) joka käytetään sähköntuotannossa ja erillisen sähköntuotannon ylösajossa, alasajossa tai tuotantovalmiuden ylläpitämisessä, 4) joka käytetään alusliikenteen polttoaineena, muutoin kuin yksityisessä huvialuksessa. Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 21 :n 2 momentin mukaan maakaasuverkonhaltija ja valtuutettu varastonpitäjä saavat luovuttaa kaiken maakaasun valmisteverottomasti maakaasun rekisteröidylle käyttäjälle. Mikäli muilla maakaasun käyttäjillä, kuin valtuutetuilla varastonpitäjillä tai rekisteröidyillä käyttäjillä on verotonta maakaasun käyttöä, toteutetaan verottomuus palauttamalla vero hakemuksesta suoraan maakaasun käyttäjälle. Palautusta voi hakea kerralla koko kalenterivuodelta tai kahdessa osassa tammi-kesäkuu ja heinä-joulukuu jaksoissa. Palautusta on haettava viimeistään 3 vuoden kuluessa hakujakson päättymisestä. 3.4 Biokaasun verotus Biokaasusertifikaatti Biokaasu ei kuulu sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain soveltamisalaan. Tällöin myöskään laissa olevia korvaavuussäännöksiä ei sovelleta biokaasuun. Biokaasua voidaan luovuttaa kulutukseen maakaasun siirtoverkoston kautta, mutta maakaasuverkonhaltijan on pidettävä kirjanpitoa biokaasun määrän erittelemiseksi maakaasusta. Biokaasun kulutukseen luovutuksista ei kumminkaan tarvitse tehdä erillisiä veroilmoituksia, eikä luovutettua biokaasua sisällytetä maakaasun veroilmoituksiin. Mikäli biokaasua luovutetaan maakaasun ohella loppukäyttäjälle, jolla on verotonta ja verollista maakaasun käyttöä, on huomattava että biokaasua ei saa kohdistaa vain tiettyyn käyttökohteeseen vaan se on jaettava käyttöjen suhteessa. Todisteena siitä, että maakaasuverkosta hankittu kaasu on sinne syötettyä biokaasua, voidaan käyttää biokaasusertifikaattia. Mitätöityjen biokaasusertifikaattien määrä osoittaa mikä osa loppukäyttäjän hankkimasta kaasusta on ollut verotonta biokaasua ja mikä osa verollista maakaasua.

16 (32) On kuitenkin huomattava, että mikäli kaasun loppukäyttäjällä on maakaasun verollista ja verotonta kulutusta, niin maakaasun mukana hankittu biokaasu on katsottava käytetyksi molempiin käyttötarkoituksiin, sekä verolliseen että verottomaan kulutukseen niiden todellisessa käyttösuhteessa. Biokaasua ei siten saa kohdistaa esimerkiksi vain verolliseen käyttökohteeseen. Biokaasusertifikaattien lisäksi kaasuverkonhaltijan ja sertifikaattijärjestelmän ylläpitäjien on pystyttävä pyydettäessä todentamaan määräkirjanpidon avulla verkkoon luovutetun ja sieltä hankitun biokaasun määrät. 3.5 Mäntyöljyn verotus Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 15 :n mukaisesti mäntyöljystä valmisteveroa on velvollinen suorittamaan teollisen tuotantotoiminnan harjoittaja lämmitystarkoituksiin käyttämästään mäntyöljystä. Lämmitystarkoituksella tarkoitetaan tässä mäntyöljyn käyttöä kaikkeen polttotarkoitukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mäntyöljystä on suoritettava valmistevero vaikka sitä käytettäisiin muutoin verottoman polttoaineen käyttöön oikeuttavissa tarkoituksissa, kuten meesauuneissa tai hajukaasukattiloissa. Sähköntuotannossa käytettyä mäntyöljyä ei katsota käytetyksi polttotarkoituksessa ja se on tältä osin verotonta. Mäntyöljyn käyttäjän on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi Tullille. Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1260/1996) 2 :n 5 kohdan mukaan mäntyöljyllä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 3803 00 10 kuuluvaa raakamäntyöljyä. Mäntyöljyn nimikkeeseen tariffoidaan puumassan (selluloosan) valmistuksen yhteydessä erotetusta raakasuovasta palstoittamalla valmistettu öljy riippumatta siitä, mistä puulajista kyseinen puumassa on valmistettu. Mikäli koivu- ja mäntylinjojen suovat yhdistyvät niin näin syntyneen suovan sekä erillisen koivulinjan suovan palstoituksessa muodostuu myös tullitariffin nimikkeeseen 3803 00 10 kuuluvaa raakamäntyöljyä. On kuitenkin huomattava, että palstoittamaton raakasuopa (3804) ja mäntyöljyn tislausfraktio mäntyöljypiki (3807) eivät kumpikaan ole tullitariffin nimikkeeseen 3803 00 10 kuuluvaa raakamäntyöljyä. 3.6 Polttoturpeen verotus Käytettäessä polttoturvetta lämmöntuottamiseen enemmän kuin 5.000 MWh vuodessa, on polttoturpeen käyttäjä velvollinen suorittamaan kaikesta lämmöntuottamiseen käytetystä turpeesta valmisteveroa verotaulukon mukaan. Mikäli polttoturvetta käytetään lämmöntuotantoon vähemmän kuin 5.000 MWh vuodessa ei käyttäjä ole verovelvollinen, eikä käytetystä polttoturpeesta suoriteta valmisteveroa. Polttoturpeen käyttäjän on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi tulliviranomaiselle jokaisesta voimalaitoksesta ja lämpökeskuksesta erikseen. Mikäli polttoturpeen käyttäjä ei ole varma, että lämmöntuotantoon käytetään 5.000 MWh polttoturvetta vuodessa, ei rekisteröitymistä tarvitse suorittaa heti. Mutta jos 5.000 MWh täyttyy, on rekisteröityminen tehtävä heti ja verot kaikesta sen kalenterivuoden aikana lämmöntuotantoon kulutetusta polttoturpeesta on suoritettava ensimmäisen veroilmoituksen yhteydessä. Polttoturpeen vero määrätään kultakin verokaudelta sinä päivänä voimassa olevien säännöksien mukaan, jona polttoturve on käytetty lämmöntuottamiseen. Polttoturpeen käyttäjän on annettava veroilmoitus erikseen jokaisesta laitoksesta tulliviranomaiselle. Verokautena pidetään kalenterikuukautta. Verollista polttoturvetta on jyrsin- ja palaturpeen lisäksi kaikki lämmöntuotantoon käytetty turve, myös turvepelletit ja turvebriketit.

4 YHDISTETYN TUOTANNON VEROTUS 17 (32) 4.1 Yhdistetty tuotanto Yhdistetyn tuotannon polttoaineista veroja kannetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverolain ja sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain verotaulukoissa määritellyistä tuotteista sekä niitä korvaavista tuotteista. Yleisimmin yhdistetyn tuotannon veroja kannetaan maakaasusta, kivihiilestä, kevyestä ja raskaasta polttoöljystä, polttoturpeesta ja mäntyöljystä. Silloin kun sähköä tuotetaan yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa, lämmön tuotannon polttoaineista suoritetaan vero sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 10 :ssä säädetyin tavoin verotaulukon mukaisesti polttoainemäärästä, joka saadaan kertomalla kulutukseen luovutettu lämpö kertoimella 0,9. Vastaava säännös on myös nestemäisten polttoaineiden valmisteverolain 10b :ssä. Lämmön tuotannon polttoaineet määritellään kulutukseen luovutetun lämmön perusteella käyttäen tehollisia lämpöarvoja. Kulutukseen luovutetulla lämmöllä tarkoitetaan voimalaitokselta kaukolämpö- ja prosessihöyryverkkoihin sekä vastaavaan hyötykäyttöön luovutettua lämpömäärää. Kutakin polttoainetta katsotaan käytetyn samassa suhteessa sekä lämmön että sähkön tuotantoon. Yhdistetty tuotanto määritellään lain 2 :ssä seuraavasti: Yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla tarkoitetaan voimalaitoksen verokaudella tapahtuvaa sähkön ja lämmön tuotantoa hyötykäyttöön joko samalla kertaa tai kumpaakin erikseen. Hallituksen esityksessä (HE 130/2002) yhdistetyn tuotannon todetaan tarkoittavan, että mikäli voimalaitos tuottaa verokauden aikana sähköä, se on tällöin katsottava yhdistetyksi tuotannoksi ja polttoaineet on jaettava sähkölle ja lämmölle. Mikäli verokauden aikana tuotetaan vain lämpöä, voimalaitos katsotaan tällöin lämpökeskukseksi ja kaikki polttoaineet verollisiksi. Mikäli verokauden aikana tuotetaan vain sähköä, voimalaitos katsotaan tällöin lauhdevoimalaitokseksi ja kaikki polttoaineet kuluneeksi sähkön tuotannossa ja täten verottomiksi. Tullin käsityksen mukaan verotuksellisesti ratkaisevaa on se, mitä voimalaitos verokauden aikana tuottaa, ei se minkä tyyppisenä voimalaitosta teknisessä mielessä pidetään. Voikin tulla tilanteita, että samaa voimalaitosta saatetaan yhden kalenterivuoden aikana eri verokausilla verottaa niin yhdistettynä voimalaitoksena, lauhdevoimalaitoksena kuin myös lämpökeskuksena. 4.2 Voimalaitoksen määritelmä Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 2 :ssä voimalaitoksella tarkoitetaan tietyllä alueella toimivaa toiminnallista kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on tuottaa sähköä tai sähköä ja lämpöä. HE:n 130/2002 mukaan kuitenkin käytännössä yhteen voimalaitokseen kuuluvien toiminnallisten yksiköiden rajaaminen joudutaan ratkaisemaan tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella, jossa lähtökohtana on pidettävä sitä, että samalla alueella sijaitsevat yksiköt muodostavat yhden voimalaitoksen. Jos kuitenkin samalla alueella sijaitsevat yksiköt ovat toiminnallisesti itsenäisiä ja toisistaan riippumattomia, yksiköitä on pidettävä erillisinä voimalaitoksina. Kaasu- ja höyryturbiiniprosessien muodostama kombivoimalaitos katsotaan aina yhdeksi voimalaitokseksi. Tullin käsityksen mukaan voimalaitokseen kuuluvaksi katsotaan siis voimalaitoksen toiminnalliseen kokonaisuuteen kuuluvat apu- ja varakattilat sekä vesikattilat. Voimalaitokseen eivät kuulu erilliset lämpökeskukset, vaikka ne sijaitsisivatkin aivan voimalaitoksen yhteydessä, mikäli ne eivät ole osa voimalaitoskokonaisuutta.

18 (32) Arvioitaessa sitä, milloin samalla alueella sijaitsevat voimalaitosyksiköt ovat itsenäisiä toiminnallisia kokonaisuuksia, voidaan ottaa huomioon erilaisia tekijöitä. Tällaisia ovat mm. seuraavat HE:ssä 130/2002 esitetyt: käytetäänkö yksiköitä toisistaan riippumatta eli ovatko ne toiminnallisesti itsenäisiä; sijaitsevatko höyrykattilat eri rakennuksissa eli ovatko ne fyysisesti erillisiä; onko kunkin yksikön höyryturbiini kytketty toimimaan oman höyrykattilan yhteydessä; onko kullakin yksiköllä omat apujärjestelmänsä eli muodostavatko nämä toiminnallisen kokonaisuuden. Tullin käsityksen mukaan kahden voimalaitoksen välinen ristiinajon mahdollisuus tai osin yhteiset apujärjestelmät (esimerkiksi polttoaineen vastaanotto tms.) ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että voimalaitosyksiköt olisi katsottava yhdeksi voimalaitokseksi. 4.3 Yhdistetyn tuotannon verot HE:n 130/2002 mukaan yhdistetyn tuotannon polttoaineiden jako suoritetaan koko voimalaitoksen polttoainekulutuksen ja hyötykäyttöön siirretyn lämmön perusteella. Koko voimalaitoksella tarkoitetaan voimalaitoksen määritelmän mukaisesti toiminnalliseen kokonaisuuteen kuuluvia kattiloita ja niihin liittyviä laitteistoja. Verotuksen yhteydessä voimalaitosta käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Ainoastaan selkeästi voimalaitoksesta erillään olevien kattiloiden ja lämpökeskusten eli toiminnalliseen kokonaisuuteen kuulumattomien kattiloiden ei katsota kuuluvan yhdistettyyn tuotantoon. Voimalaitoksen tuottama hyötylämpö eli "verollinen" lämpö on HE:n 130/2002 mukaan määritettävä viimeistään kaukolämpöverkostoon luovutettaessa ja prosessihöyryn välittömässä läheisyydessä olevilla kulutuskohteilla. Mikäli kulutuskohde ei ole voimalaitoksen välittömässä läheisyydessä, lämpö mitataan sen lähtiessä voimalaitokselta. Hyötylämpöä eli "verollista" lämpöä on siis vain ns. hyötykäyttöön luovutettu lämpö. Kohdistettaessa yhdistetyn tuotannon polttoaineita sähkölle ja lämmölle kerrotaan saatu hyötylämpömäärä kertoimella 0,9. Polttoaineiden määrää määritettäessä on aina käytettävä tehollisia eli alempia lämpöarvoja. Verollista lämpöä eli hyötylämpöä ei siis HE:n 130/2002 mukaan ole: voimalaitoksen omakäyttölämpö, jota on mm. * voimalaitosrakennuksen ja voimalaitoksen toimintaan liittyvien rakennuksien lämmitys; * voimalaitoksella tapahtuvat häviöt ja esilämmitykset; * voimalaitosta varten tapahtuva polttoaineen käsittely, kuivaus ja lämmitys; * soodakattilaan kuuluvien haihduttamojen lämmönkulutus. apujäähdyttimelle tai lauhduttimelle menevä lämpö. Tullin käsityksen mukaan hyötylämmössä ei myöskään oteta huomioon tuotantoprosesseissa syntynyttä lämpöä, kuten hiertämöiltä höyryverkkoon siirrettävää lämpöä. Tullin käsityksen mukaan hyötylämpö on pääsääntöisesti määritettävä mittaamalla. Käytännössä kuitenkin laskennallinenkin määritys on hyväksyttävissä, jos mittaaminen ei ole mahdollista tai on selkeästi virheellinen. Mitattavissa olevia suureita on silti hyödynnettävä, jos niitä on käytettävissä.

4.4 Yhdistetyn tuotannon hiilidioksidiveron alennus 19 (32) Nestemäisten polttoaineiden valmisteverolain 4 :n 2 momentin sekä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 4 :n 3 momentin mukaan jos kevyttä polttoöljyä, biopolttoöljyä, raskasta polttoöljyä, kivihiiltä tai maakaasua käytetään yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksessa hiilidioksidivero on puolet verotaulukossa säädetystä. Hiilidioksidiveron alennus toteutetaan siten, että valtuutettu varastonpitäjä ja maakaasun rekisteröity käyttäjä ilmoittavat veroilmoituksessaan itse käyttämänsä kyseiseen alennukseen oikeuttavan polttoaineen hiilidioksidiveron alennettuna. Veroilmoituslomakkeissa on oma sarakkeensa alennetulle hiilidioksidiverolle yhdistetyille tuotantolaitoksille jotka ilmoittavat oman verollisen käyttönsä. Mikäli hiilidioksidiveron alennukseen oikeutettu yhdistetty tuotantolaitos hankkii polttoaineensa verollisena eli on muu kuin valtuutettu varastonpitäjä tai maakaasun rekisteröity käyttäjä, hakee yritys tulliviranomaiselta palautusta joko tammi-kesäkuu ja heinä-joulukuu jaksoissa tai koko kalenterivuodelta yhdellä kertaa. Hiilidioksidiveron alennuksen estävä poikkeustilanne Lain 26a :ssä on säädetty yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen vaikutuksesta yhdistetyn tuotannon hiilidioksidiveron alennukseen. Yhdistetyn tuotannon hiilidioksidiveron alennus on komission asetukseen (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) perustuvia valtiontukia. Näitä verotukia ei voida soveltaa yritykseen, joka on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 6 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla taloudellisissa vaikeuksissa tai jota koskee 1 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjen vastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.

5. ENERGIAINTENSIIVISEN TEOLLISUUDEN VERONPALAUTUS 20 (32) Teollisuudessa toimivat yritykset voivat tilikauden päätyttyä saada hakemuksesta veronpalautusta maksamistaan energiaveroista. Veronpalautuksen edellytyksenä on, että yrityksen tilikautena itse maksamat sekä hankittujen tuotteiden hintaan sisältyneet valmisteverot ovat enemmän kuin 0,5 % yrityksen jalostusarvosta. Jalostusarvolla tarkoitetaan yrityksen tilikaudelta vahvistetun tilinpäätöksen mukaista liikevoiton (-tappion), poistojen ja arvonalentumisten sekä henkilöstökulujen yhteismäärää. Tässä tarkoitettua veronpalautusta ei oteta huomioon jalostusarvoa määritettäessä. Yrityksen tilikaudella tarkoitetaan kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 4 :ssä tarkoitettua tilikautta. Kun yrityksen tilikauden aikana sähköstä, kivihiilestä, polttoturpeesta, maakaasusta ja mäntyöljystä sekä kevyestä ja raskaasta polttoöljystä maksamat sekä tilikauden aikana hankkimien näiden tuotteiden hankintahintaan sisältyneet valmisteverot ovat enemmän kuin 0,5 % yrityksen jalostusarvosta, yrityksellä on oikeus ylimenevältä osalta hakea takaisin 85 % tuotteista maksettujen tai niiden hankintahintaan sisältyneiden valmisteverojen määrästä. Näin lasketusta veronpalautuksesta maksetaan vain 50 000 euroa ylittävä osuus. Laskettaessa maksettujen valmisteverojen määrää yritys voi ottaa huomioon hankkimaansa kaukolämpöön ja prosessihöyryyn sisältyneet valmisteverot. Maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa siitä vähennetään sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 8 :ssä tarkoitetut tuet, joihin yritys on tilikauden aikana oikeutettu sekä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 9 a ja 10 a :ssä ja sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 14 ja 22 :ssä tarkoitetut veronpalautukset, edellyttäen, että niitä ei ole otettu huomioon yrityksen valmisteverotuksessa. Jos yritys on luovuttanut tilikauden aikana edelleen tässä tarkoitettuja tuotteita, yrityksen niistä suorittamia veroja ei oteta huomioon maksettujen valmisteverojen määrää laskettaessa. Jos yritys on luovuttanut tilikauden aikana toiselle tuotteita, tuotteista maksettuja veroja ei oteta huomioon palautusta laskettaessa. Palautushakemuksessa on eriteltävä muut mahdolliset tuet, joita yritys on hakenut tai aikoo hakea. Yrityksen on samalla ilmoitettava näiden tukihakemusten sekä muiden veronpalautus- tai oikaisuhakemusten käsittelypaikka. Veronpalautusta koskeva hakemus on tehtävä Tullille kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautuksen estävä poikkeustilanne Lain 26a :ssä on säädetty yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen vaikutuksesta energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautukseen. Energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautus on komission asetukseen (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) perustuvia valtiontukia. Näitä verotukia ei voida soveltaa yritykseen, joka on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 6 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla taloudellisissa vaikeuksissa tai jota koskee 1 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjen vastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. 5.1 Muiden veronpalautusten vaikutukset energiaintensiivisten veronpalautukseen Energiaintensiivisten yritysten palautushakemuksessa on eriteltävä muut mahdolliset palautukset, joita yritys on hakenut tai aikoo hakea. Yrityksen on samalla ilmoitettava näiden veronpalautus- tai oikaisuhakemusten käsittelypaikka.