Kotiseutuposti Suomen Kotiseutuliiton jäsenlehti 22.11.2012 4 / 2012 Nyt villasukat jalkaan ja lukemaan Kotoisaa kirjallisuutta
PÄÄSIHTEERIN KYNÄSTÄ Kotiseutuposti 4 / 2012 Suomen Kotiseutuliiton jäsenlehti TOIMITUS Päätoimittaja pääsihteeri Lassi Saressalo puh. 050 590 2210 lassi.saressalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri tiedottaja Anna-Maija Halme puh. (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi I L M O I T TA M I N EN www.kotiseutuliitto.fi /ajankohtaista/ ilmoittaminen T I LAU KSET Jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata lehden sähköisen version omaan sähköpostiinsa maksutta. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi S I S Ä LLY S Lassi Saressalo: Kotiseutu herää henkiin s. 2 Vuoden kotiseutukirjat:vårt Sottungsby, Sotunkimme ja Kylillä kummittelee s. 3 Vuoden kotiseutukirjojen tekijät kirjoittavat työkseen s. 4 Mikael Pentikäinen: Kylähistoria parantaa maailmaa s. 6 Mistä rahaa kotiseututyöhön? s. 8 Uusi Kotiseutu-julkaisu ottaa vastaan artikkeleita s. 10 Nettimuseosta paikallismuseotyön pelastaja? s. 12 Ilmianna kotiseutusi elävää rakennusperintöä! s. 16 Heikki Saarinen: Joustava kotiseutu s. 19 Sami Myllyniemen Perinnesarjakuva s. 20 Paino: Multiprint Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761 Kotiseutu herää henkiin Kotiseutuliiton hallitus on päättänyt herättää henkiin vuonna 1994 haudatun Kotiseutu-aikakauskirjan. Ensimmäinen Kotiseutu ilmestyy keväällä, ja sitä julkaistaan ainakin aluksi vuosikirjana. Kotiseudun henkiin herättäminen on muhinut suunnitelmissa jo pitkään. Päätöstä kirjan julkaisun aloittamisesta joudutti se, että Hiidenkivi-lehti on päätetty lakkauttaa. Hiidenkiven kustantaja ei katsonut olevan taloudellisesti mahdollista jatkaa kulttuurilehden julkaisemista, eikä lehden takana olevilla tahoilla Kotiseutuliitolla, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla ja Kotimaisten kielten keskuksella ole taloudellisia mahdollisuuksia toimia kustantajana. Uskon, että vuosikirja tavoittaa jäsenistön vähintään yhtä hyvin kuin Hiidenkivi ja sen kautta saamme jaettua tietoa kotiseutukysymyksistä ja kulttuuriperintöön kohdistuvasta tutkimustyöstä siitähän entinen Kotiseutu oli tunnettu. Sisäisenä keskustelufooruminamme ja tiedotuskanavanamme jatkaa tämä Kotiseutuposti, jota postitetaan jäsenistölle neljä numeroa vuodessa. Turun kirjamessuilla nostettiin kotiseutukirjallisuutta taas esiin. Vuoden kotiseutukirjoiksi valikoituivat seuraavilla sivuilla esiteltävät teokset. Miksi juuri nämä, on kysymys, johon ei voi antaa täysin objektiivista vastausta. Mutta lähtemällä kahlaamaan läpi Kotiseutuliiton kotisivuilla olevan kirjamakasiinin kirjaesittelyitä, voi saada esimakua siitä, mihin kirjoissa kannattaa kiinnittää huomiota. Kotiseutukirjallisuuden käsite on valtavan laaja. Itse asiassa kaikella kirjallisuudella on kotiseutunsa, eikä käsite ole alisteinen vain perinteisille kylä- ja pitäjänhistorioille. Vaikka sitä ei tähän kilpailuun mukaan otettukaan, myös kaunokirjallisuus voidaan laskea mukaan kotiseutukirjallisuuteen. Ajatellaanpa vaikka Päätalon Iijoki-sarjaa tai Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa. Ne ovat vakaasti ankkuroituneet kertomuspaikkakuntiin, ja onpa niiden aineistoista rakenneltu oikein kulttuuri- ja kotiseutupolkujakin. Lassi Saressalo 2 Kotiseutuposti 4 / 2012
Vuoden kotiseutukirjat: Vårt Sottungsby, Sotunkimme ja Kylillä kummittelee IIK! SUPRANOR- MAALI KÄVELEE MINUA KOHTI! Suomen Kotiseutuliitto on valinnut Andreas Koiviston tekemän ja Sotungin kyläyhdistyksen kustantaman teoksen Vårt Sottungsby, Sotunkimme Vuoden kotiseutukirjaksi perinteisten kotiseutukirjojen sarjassa. Muiden kotiseutukirjojen sarjan voitti Minna Torpan kirjoittama ja Saarijärvi-Seuran kustantama teos Kylillä kummittelee Saarijärveläisiä uskomustarinoita. Arkeologi Andreas Koivisto on kirjoittanut Sotungista mallikkaan ja helppolukuisen teoksen, joka kuvaa kyläkunnan elämää muinaisesta menneisyydestä tähän päivään. Paikallinen tieto linkitetään yhteiskunnalliseen kehitykseen ja historiaan niin, että kokonaisuus säilyy ja muutosprosessin vaikutuksia on helppo seurata, raati toteaa. Minna Torpan kotiseutukirjalla on mielenkiintoinen näkökulma. Hän on koonnut eri lähteistä Saarijärven maisemiin liittyviä kertomuksia yliluonnollisista kohtaamisista, kummituksista ja muista supranormaaleista. Kirjoittaja antaa oman äänensä kuulua johdattaessaan lukijaa kunkin perinnemotiiviston taustoihin. Tämä ansaitsee kiitoksen, eihän nykylukija juurikaan tiedä vaikkapa ruumislaudoista tai hautausmaakulttuurista, kuoleman enteistä tai kätketyistä kirkonkelloista, raati mainitsee. Lisäksi kunniamaininnalla palkittiin Ervo Vesterisen teos Töölön kundien Stadi sekä Hannu Rinteen tekemä Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin. Raatiin kuuluivat tietokirjailija Harri Turunen, amanuenssi Synnöve Bergholm, kulttuuriyrittäjä Mikko Europaeus sekä Suomen Kotiseutuliiton pääsihteeri Lassi Saressalo. Kirjoista on julkaistu esittelyt ja arvioinnit Suomen Kotiseutuliiton kotisivujen Kirjamakasiinissa osoitteessa www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki/ kirjamakasiini. AH Kansikuva: Vårt Sottungsby, Sotunkimme -kirjan on taittanut Curt Sjöblom, jota Vuoden kotiseutukirjan valintaraati kiittää teoksen onnistuneesta ulkoasusta. Kotiseutuposti 4/ 2012 3
Vuoden kotiseutukirjojen tekijät kirjoittavat työkseen Andreas Koivisto Vantaan maisemissa. Kuva: Riina Koivisto. Minna Torppa. Kuva: A. Halme. V årt Sottungsby, Sotunkimme -teoksen idea syntyi kyläläisiltä itseltään. Arkeologi Andreas Koivisto, suomenruotsalainen viidennen polven vantaalainen, löytyi kirjoittajaksi suositusten perusteella. Kaksikielisen kirjan suomennokset kirjoitti hänen vaimonsa Riina Koivisto, joka työskentelee Vantaa-seuran toiminnanjohtajana. Ennen Sotunki-kirjaa Koivisto oli kirjoittanut lukuisia artikkeleita sekä toimittanut kirjan Gubbackan arkeologisista kaivauksista. Tällä hetkellä hän toimii Vantaan kaupunginmuseon Kirkonkylä-tutkimushankkeen projektipäällikkönä. Omalla ajallaan hän tekee 1500-luvun Martinkylään sijoittuvaa lasten kuvakirjaa. Kuvat piirtää Elina Terävä, joka piirsi myös Sotunki-kirjan piirustukset. Vantaan Sotungissa asuu edelleen vain 250 henkeä. Asukkaat ovat todella aktiivisia, Koivisto sanoo ja toteaa, että kylässä on kirjan julkaisseen kyläyhdistyksen lisäksi monta muutakin erittäin toimeliasta yhdistystä. Kirjaprojektiin löytyi tukijoiksi mm. Vantaan Aktiasäätiö, Stiftelsen Hembygdens Väl, Svenska Kulturfonden ja Vantaan kaupunki. Kylän pienuudesta huolimatta kirjaa on myyty tähän mennessä jo yli 700 kappaletta. Kylillä kummittelee on Minna Torpan kolmas kotiseutukirja. Ensimmäinen oli elämänkertateos Porin Matti, joka sijoittui suurelta osin hänen kesäkuntaansa Saarijärvelle. Toinen kertoi Helsingin Laajasalossa sijaitsevan Kruunuvuoren unohdettujen huviloiden tarinan. Näitä teoksia varten hän tutki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoa ja tuli tutustuneeksi arkiston kummitustarinoihin. Rakastan arkistoja. Niistä löytää aina paljon muutakin, kuin mitä sillä hetkellä etsii, Torppa kertoo. Hän huomasi, että tarinoista monet sijoittuivat Saarijärvelle ja ryhtyi kokoamaan niistä aineistoa kirjaa varten. Kun pyysin Saarijärvi-Seuraa mukaan, minulla oli jo mapissa kummitusjutut valmiina. Samoin apurahoja hän haki työhön vasta tässä vaiheessa. Hanketta tukivat Suomen tietokirjailijat, Kirjastoapurahalautakunta ja Museovirasto. Torpan seuraava kirja käsittelee saarijärveläisiä kansansävelmiä. Kotiseutukirjojen tekeminen on hänelle kakkostyö, jota hän tekee Steiner-koulun eurytmia-säestämisen ohessa. Kolmantena työnään hän kirjoittaa juttuja freelance-toimittajana. Koulutukseltaan Minna Torppa on kotimaisen kirjallisuuden maisteri. AH 4 Kotiseutuposti 4 / 2012
Vuoden kotiseutukirjaehdokkaat Kirjoista on esittelyt Kirjamakasiinissa osoitteessa www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki/kirjamakasiini. Airio Tuula: Lappeen hautausmaa Lepola Ilmari Wirkkalan 1930-luvun hautausmaaideaali. Tekijä ja Lappeen kotiseutuyhdistys. Elomaa Ville (toim.): Saarielämää Kuvia Lauttasaaresta 1890 1939. Lauttasaari-Seura. Hagelstam Wenzel, Jussila Matti, Hagelstam Katja (kuvat): Talonpoikaiskoti Pentti ja Anne Siivosen Mattila. Otava. Hokkala Lasse et. al. (toimituskunta): Jääkärihaudat Etelä-Pohjanmaalla. JP 27:n Perinneyhdistys. Etelä-Pohjanmaan osasto. Hurme Eija (koonnut): Vihdin asutushistoriaa, kulttuurimaisemaa ja vanhaa rakennuskantaa. Vihdin rakennuskulttuurisäätiö. Jankkari Sakari: Suodenniemi Elämää maalaispitäjässä vuosina 1540 1939. Suodenniemi-Seura. Jokinen Pauli, Väänänen Marja: Kulttuurikävelyllä Helsingissä. Minerva. Karisto Antti ja Laaksonen Pekka: Punapaidat Lahtelainen mäkilegenda. SKS. Kastari Pirkko-Liisa ja Niemi Juhani (toim.) Kultaisilla teillä. Hämeen Heimoliitto. Kauhanen Jouni: Surunsalmesta tiennäyttäjäksi Suomussalmi 1945 2005. Suomussalmen kunta. Kirjonen Juhani et al. (toimituskunta): Tiihalan Taidepolulla. Taidepolku-työryhmä. Klemettilä Sinikka, Leinonen Tapio, Poropudas Lauri: Nyynäjän tarina. Poroputaan sukuseura. Koivisto Andreas: Vårt Sottungsby, Sotunkimme. Sotungin kyläyhdistys. Kostet Juhani, Söderström Marita: Turun synagoga. SKS. Kujala Anna-Maija: Kotilaaksoni Toholampi. Tekijä. Kukkonen Timo: Kolme kylää Nuijamaan nurkalta. Tekijä. Lappalainen Tarja: Ruijansuomalaisten elämää Historiaa ja tarinoita Jäämeren rannalta. Siirtolaisuusinstituutti. Lind Mari, Anttila Kimmo ja Liuttunen Antti: Tammerkoski ja kosken kaupunki. Tampereen museot. Lumijoki-Seuran kirjatoimikunta: Lumijoen kotirintama muistelee. Lumijoki-Seura. Markkanen Kristiina, Tirri Lidia: Näköalapaikka. Kertomuksia Pihlajamäestä. Helsingin kaupunginmuseo. Mäki Matti: Haaviston kylässä. Ihmisiä Meritien varrelta. Tekijä. Mäntsälä-Seuran julkaisutoimikunta: Piili tulee! Mäntsälä-Seura. Niskakoski Kalervo, Taskinen Keijo: Äkäslompolo. Seitsemän tunturin kylä ajan virrassa. Kirjakaari. Oksanen Eeva-Liisa (toim.) ja historiikkitoimikunta: Koti Pirkkolassa. Pirkkola-Seura. Ollikainen Eila (toim.): Joutavilla jottae se tietättää Savolaesta sannoo kolokymmentä vuotta. Savon kielen seura. Ollila, Anne: Turku vanhoissa valokuvissa 1865 1915. SKS, Turun museot. Penttilä Simo: Mouhijärvi 1867 2008. Sastamalan kaupunki. Rinne Hannu: Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin. WSOY. Sovelius-Sovio Eero: Ihmisiä laivojen kaupungista Henkilöhistoriaa 1700 1900- lukujen Raahesta. Oulun Historiaseura. Syväoja Hannu: Finnen ja Sillanpään lumoa Kulttuuritarinaa Tampereen tienoilta. Tekijä. Tiitta Allan: Sinisten maisemien mies J.G. Granön tutkijantie 1882 1956. SKS. Torppa Minna: Kylillä kummittelee Saarijärveläisiä uskomustarinoita. Saarijärvi-Seura. Vesterinen Ervo: Töölön kundien Stadi. SKS. Kotiseutuposti 4/ 2012 5
VIERASKYNÄ Kylähistoria parantaa maailmaa Kuva: Heidi Piiroinen / HS. Satuin viime viikonloppuna kesäkotikunnassani Lapinlahdella kyläjuhlaan, jossa julkistettiin vuosien kovan työn tulos, Martikkalan ja Väisälänmäen kyläkirja. Hetki koululla oli juhlava. Parhaimmillaan runsaan tuhannen hengen kylän ihmisiä, tapahtumia, toimintaa, tiloja ja taloja oli saatu kansiin. Kylän kasvatin, kotiseutuneuvos Leo Puurusen toimittama teos on vaikuttava, yli 500-sivuinen, paketti historiaa. Kun kirja sisältää runsaasti suullista kertomaa jopa vuosisatojen takaa, siihen jää epätarkkuuksia ja ristiriitaisuuksia. Se ei vähennä työn merkitystä. Juhlassa oli aistittavissa samaa henkeä kuin toisessa kyläkirjan julkistamistilaisuudessa, johon sain osallistua. Joulukuussa 2001 Munkkiniemen yhteiskoulussa Helsingissä julkistettiin toimittaja Kaija Hackzellin kirja Rakas Vanha Munkkiniemi. Lähes tuhat ihmistä jonotti kirjaa, johon oli tallennettu oman lähiympäristön tapahtumia. Kuten Martikkalassa, moni ostaja oli ollut mukana kirjahankkeessa kertojana. Muistan tuoreena munkkalaisena ahmineeni Hackzellin kirjaa. Erityisesti kiinnostivat tutut talot lähiympäristössä. Tietenkin kiehtoivat myös Eliel Saarisen mahtavat suunnitelmat Munkkiniemestä. Samalla innolla luin Martikkalan kyläkirjaa. Oli jännittävää lukea tutuista taloista, myös omasta kesäpaikasta, kylän vaiheista ja ihmisistä, joista oli kuullut paljon. Nykyään usein päivittelemme tämän ajan muutosten nopeutta. Helposti unohtuu se järisyttävä muutos, jonka esimerkiksi Martikkalan kylä monen muun suomalaisen kylän lailla on kokenut viimeksi kuluneen runsaan vuosisadan aikana. Kylä kasvoi vesistön ympärille. Järvi oli entisajan valtaväylä, joka yhdisti taloja ja mahdollisti liikkumisen. Vaikeimpia olivat talven taitteet, rospuuttoaika. Silloin ei kannattanut edes kuolla, koska kirkolle oli niin vaikea päästä. Kunnon tie saatiin vasta vuonna 1949, silloinkin ison taistelun jälkeen. Kun tie tuli, oma laiva Onkivesi myytiin vuonna 1951 Mikkeliin. Järvi oli monelle koulutie, jota sula-aikaan kuljettiin veneellä ja talvella suksin. Vaikeinta oli heikon jään aikaan. Kirja kertoo, miten opettaja Eeva Jääskeläinen kantoi koululapsia selässään vetisen jään yli kotirannalle. Opettajalla oli vastuu oppilaistaan. Mutta onneksi kukaan ei koskaan hukkunut, kirja toteaa. Kylien, sukujen ja talojen historia on ihmisen kokoista historiaa. Se sitoo yksityistä yleiseen, laajentaa käsitystämme menneestä ja muokkaa identiteettiämme. Tässä on iso potentiaali, arvioi Pilvi Torsti juuri julkistetussa kirjassaan Suomalaiset ja historia. Ne voivat vahvistaa pieniä yhteisöjä ja yksilöitäkin, saada näkemään oman toiminnan mahdollisuudet vaikuttaa ja näin lisätä osallistumista ja osallisuuden kokemusta, Torsti toteaa. Tästäkin syystä jokainen kylähistoria on tärkeää maailman parantamista. On arvokasta, että perintöä kerätään ja kirjataan kansiin. MIKAEL PENTIKÄINEN Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja (Laajempi versio artikkelista on julkaistu HS:ssa 7.10.) 6 Kotiseutuposti 4 / 2012
Perinnemestari kirjoitti kelpo matkaoppaan Vuoden kotiseutukirja -kilpailussa kunniamaininnan saaneen Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin -kirjan kirjoittaja Hannu Rinne tunnetaan ennestään television Perinnemestarina ja Perinnemestarin remonttikirjan tekijänä. Matkaopas on lajityypiltään käsikirja, joka kertoo kunkin kohdekaupungin historian lyhyesti ja näin tuo lukijansa aina siihen aikakauteen, jolloin puutalokohde on rakennettu. Suomalaisittain kohteet ovat verraten nuoria. Tulipalot ja uudelleenrakentaminen ovat pitäneet huolen siitä, ettei kovin vanhaa ole tarjolla. Yleishistorian lisäksi tarjoutuu käsikirjan käyttäjälle perustietoa ja tarkkaakin tietoa rakennuksista ja niiden asukkaista, pohjakaavoja myöten ennallistamiskuvia, sisäinteriöörejä ja maukkaita yksityiskohtia. On kartanoa, maataloa, kotiseutumuseota, maitolaituria, kauppaa, ravintolaa, huvimajaa ja välillä rakenneoppia aumakatosta mansardikaton kautta pulpettikattoon, kaakeliuunin ihmeet ja lämmittämisen tekniikkaa. Kustakin kohteesta on tekstin lisäksi aukioloajat, sisäänpääsymaksut, www-osoitteet ja katuosoite. Jotkut näistä tiedoista toki vaihtelevat vuosittain, mutta ylimalkaan pitävät paikkansa. LS Töölön kundit asuivatkin Hesassa Toisen kunniamaininnan Vuoden kotiseutukirja -kilpailussa saaneen Töölön kundien stadi -kirjan kirjoittaja Ervo Vesterisen mukaan alkuperäinen Helsinkiä kuvaava slangisana olikin Hesa. Tämä on vain pieni, mutta vielä tänäänkin tärkeä sivujuonne, kun yritetään hakea identiteettipohjaa Helsingin kaupungin Töölön kaupunginosassa asuville ja asuneille 50-lukulaisille. Tätä identiteettipohjaa Vesterinen etsiikin ansiokkaasti, kun hän rakentaa töölöläisten lasten ja nuorten maailmankuvan perusteita mahdollisimman alkuperäisellä aineistoilla nimittäin itsellään. Kirjan perustana ovat tekijän oman muistikuvat ja keskustelut koulukavereiden kanssa kirjaa kirjoitettaessa. Apuna ovat laajat aineistot keruusta, jonka toteuttivat vuonna 2004 SKS, Stadin Slangi ry, Svenska litteratursällskapet, Kotus, Helsingin kaupunginmuseo, Kallio-lehti ja Töölöläinen. Keruu suunnattiin niin syntyperäisille helsinkiläisille kuin muualta kaupunkiin muuttaneille. Toinen aineistokokonaisuus on SKS:n tutkijan Liisa Lehdon toteuttama haastattelukysely vuodelta 1992. Kirjassa tarjotaan näkemystä siitä, millaisia lapset ja nuoret 50-luvulla olivat siis jo ihan ulkonäöltään. Koululaiset kädet kauniisti ristissä pulpetilla luokkakuvassa vuodelta 1950, kundit nahkarotseissaan ja voogikampauksineen, friidut itseään vanhemman näköisinä, lapset pihalla, olympiapojat univormuissaan kaikki muistoja herättäviä välähdyksiä menneestä elämästä. LS Kotiseutuposti 4/ 2012 7
Mistä rahaa kotiseututyöhön? Tampere-Seura elää kirjamyynnistä Kirjat. Tampere-Seuran menestyksen taloudellinen perusta on yksinkertainen ja selkeä. Kauniit, laadukkaat ja aihepiiriltään kaikkia tamperelaisia koskettavat kotiseutukirjat tuottavat seuralle vuosittain bruttotuloa noin 85 000 euroa. Parhaan tuoton seura on saanut murrekirjoistaan Pipa päässä rotvallir reunalla ja Iso pipa. Aihe on hauska ja kaikki tamperelaiset ovat sen asiantuntijoita, seuran toiminnanjohtaja Heidi Martikainen toteaa. Kirjojen laadun salaisuutena on ammattikirjoittajien käyttäminen. Lähes kaikki kirjoittajat ovat Aamulehden entisiä tai nykyisiä toimittajia. Seuran uusi myyntihitti ovat Tampere-kalsarit, -keittiöpyyhe ja -tiskirätti. Hyvälaatuisia kokoperheen unisex-alkkareita on myyty jo satoja, ja niitä on lähetetty jopa Australiaan saakka. Myös mukeja, kasseja ja tulitikkuja on kokeiltu, mutta vaatimattomalla menestyksellä. Sen sijaan hyvien piirtäjien tekemät persoonalliset joulukortit myyvät hyvin. Kuvalahjoitus ja kaupungin tuki auttavat Toimitilat Tampereen keskustassa seura maksaa kaupungin avustuksella. Käytännössä kaupunki antaa seuran toimia tiloissaan ilmaiseksi, mutta ei tue seuraa muutoin taloudellisesti. Yhteistyö paikallisten kirjakauppojen kanssa on hyvästä toimipaikasta huolimatta seuralle elintärkeää. Isohko liiketoiminta on tehnyt seurasta arvonlisäverovel- vollisen, mikä toisaalta myös helpottaa toimimista kirjakauppojen kanssa. Toinen toimintaa helpottava tekijä on oma valokuva-arkisto, jonka ansiosta seuran ei tarvitse maksaa kuvien käyttömaksuja, vaan se voi päinvastoin periä niitä esimerkiksi asiakkaanaan olevilta mainostoimistoilta. Jäseniä seuralla on 2 100, ja jäsenmaksu on 16 euroa vuodessa. Lisäksi seuralla on 30 yritysjäsentä, jotka maksavat 250 euroa vuodessa. Seuralla on oma lehti Tammerkoski, jonka jäsenkin joutuu tilaamaan erikseen, jotta korkeasta jäsenmaksusta ei tulisi kynnystä jäsenyydelle. Heidi Martikainen esitelmöi Kotiseutuliiton rahoitusaiheisessa seminaarissa Helsingissä 13. lokakuuta. AH Kerro vinkkisi kotiseututoiminnan rahoittamiseen! Mikä on oman yhdistyksesi rahoituksen kulmakivi? Mitkä tuotteenne myyvät parhaiten? Julkaisemme vinkkisi seuraavassa Kotiseutupostissa. Sähköpostitse: anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi tai puhelimitse (09) 6126 3225. 8 Kotiseutuposti 4 / 2012
Pienen Artovan hankkeita rahoittaa niin Kulttuurirahasto kuin WDC Vuosi 2008 oli Helsingin kaupunginosayhdistys Artovalle käännekohta. Sitä ennen Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin alueilla toimivan yhdistyksen vuosibudjetti oli noin 2 300 euroa, ja tulot tulivat pääosin viljelypalstojen vuokrauksesta. Tuolloin ryhdyttiin pohtimaan tosissaan, miten toiminta tulisi organisoida, jotta kaikki työ ei jäisi muutamien henkilöiden harteille uuvuttamaan toimeliaimpia ihmisiä. Valtaa ja vastuuta jakamalla syntyi hämmästyttävä organisaatio, jonka toimintaa rahoittaa vaikuttava joukko rahoittajia: sosiaalivirasto, Helsingin kulttuurikeskus, Suomen Kulttuurirahasto ja World Design Capital -säätiö. Selvitteillä on lisäksi mahdollisuus saada rahoitusta Raha-automaattiyhdistyksestä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Sitrasta ja Tekesistä. Budjetti oli tänä vuonna jo yli 70 000. Pienellä 7 000 asukkaan alueella on nyt noin 100 viikottain yhdistyksen vapaaehtoistoimintaan osallistuvaa henkilöä. Lisäksi on iso joukko niitä, jotka ovat toiminnassa tätä harvemmin mukana, Artovan hallituksen puheenjohtaja Janne Kareinen kertoo. voitiin hankkia tukea, nämä kaikki ovat Artovan henki -nimisen hankkeen osaprojekteja. Rahoitushakemukset joukolla Rahoitushakemusten tekemiseen paneudutaan huolella ja niiden kirjoittamiseen osallistuu aina useita henkilöitä. Monesti otamme yhteyttä etukäteen ja tiedustelemme, miltä hankesuunnitelma rahoittajien mielestä kuulostaa, Kareinen huomauttaa. Yritysten ja oppilaitosten kanssa Artova tekee yhteistoimintasopimuksia, joissa kumppani sitoutuu hoitamaan kokonaisen osakokonaisuuden ja organisoi ja vastaa siitä kokonaan itse. Lisäksi Artovalla on paikallisia yrityksiä näkyvyyskumppaneina. Yhdistyksellä on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti Kuohu, jota tehdään vapaaehtoisvoimin. Painatus ja levitys kustannetaan mainosmyynnillä. Joukkorahoitusta saadaan tukituotteiden myynnistä. AH Projekteja todelliseen tarpeeseen Toimintaa pyörittää vapaaehtoisten lisäksi yksi yhdistyksen työntekijä, joka jakaa aikansa puoliksi asukastilan ylläpitämisen ja yhdistyksen juoksevien asioiden hoitamisen kanssa. Palkka maksetaan sosiaaliviraston rahoituksella. Lisäksi mukana on harjoittelijoita ja työkokeilijoita. Vapaaehtoiset ovat esimerkiksi vanhempainvapaalla olevia asukkaita, joilla on usein minimaalisen vähän aikaa käytettävissä toimintaa ja joiden ajankäytön tehokkuus on siksi huippuluokkaa. Työvoimaa saadaan myös opinnäytetyön tekijöistä. Rahaa yhdistys hakee vain pystyäkseen toteuttamaan jotain merkittävää. Tällaisia projekteja ovat olleet mm. Design koirapuisto, Minun taloni Arabianranta, Syötävä Arabianranta, Arabian Katufestivaali, Artova Film Festival AFF ja Artova Kino. Jotta myös kokonaisuuden pyörittämiseen Artovan hallituksen puheejohtaja Janne Kareinen kertoi yhdistyksen taloudellisesta perustasta Kotiseutuliiton rahoitusaiheisessa seminaarissa Helsingissä 13. lokakuuta. Kotiseutuposti 4/ 2012 9
ANSIOMERKKI KERTOO HYVIN TEHDYSTÄ TYÖSTÄ Suomen Kotiseutuliiton ansiomerkki on liiton jäsenyhdistyksille sopiva tapa kiittää ja palkita ansioituneita henkilöitä hyvin suoritetusta työstä. Ansiomerkkiä luovutetaan kolmessa tasossa: kultainen, hopeinen ja pronssinen. Kaikkien ohessa lähetetään kunniakirja. Pronssimerkin saajasta päättää jäsenyhdistyksen hallitus, ja merkin voi tilata Kotiseutuliitosta. Hopea- ja kultamerkin myöntää Kotiseutuliiton hallitus, jolta merkkiä voi hakea. Hakemus on syytä tehdä hyvissä ajoin ennen ansiomerkin toivottua luovutusajankohtaa. Pronssisen ansiomerkin lunastusmaksu on 30 euroa, hopeisen 60 euroa ja kultaisen 120 euroa. Haku- ja tilauslomakkeet ovat sivuillamme www.kotiseutuliitto.fi ja niitä voi pyytää myös liiton toimistosta. Uusi Kotiseutu-julkaisu ottaa vastaan artikkeleita Suomen Kotiseutuliitto herättää uudelleen henkiin Kotiseutu-aikakauslehden, nyt ainakin aluksi vuosikirjana. Kotiseudusta tehdään sekä painettu että nettiversio. Tavoitteena on julkaisu, jossa esitellään ajankohtaista kulttuuriperintöön liittyvää tutkimusta ja käydään keskustelua kotiseudusta ja kulttuurista. Vuonna 1994 lakkautettu liiton Kotiseutu -aikakauslehti tunnettiin erityisesti kulttuuriperintöä käsittelevän tutkimuksen popularisoijana. Tähän pyrkii myös uusi Kotiseutu. Julkaisua jaetaan jäsenetuna Kotiseutuliiton jäsenyhteisöille ja Kotiseutuklubin jäsenille. Sen voi tilata myös erikseen. Mikäli sinulla on ennen julkaisematonta tekstiä ja olet sellaiselle etsimässä julkaisukanavaa, ota yhteys Kotiseudun toimitukseen alla olevaan osoitteeseen. Hyvää materiaalina ovat mm. graduista laaditut yhteenvedot, väitöskirjojen referointi ja muukin uudesta tutkimuksesta tuotettu teksti. Artikkeleista ei makseta korvausta. Toivon, että välitätte asiasta tietoa kotiseutututkijoille ja -kirjoittajille, tutkijayhteisöllenne, opiskelijoille ja kaikille muillekin, joilla voitte kuvitella olevan mielenkiintoa uutta julkaisufoorumia kohtaan. Ensimmäisen numeron, joka ilmestyy kevätkaudella 2013, päätoimittaja on dosentti Lassi Saressalo. Kotiseudun vuosikirjaversiota on suunniteltu jo pitkään. Kulttuurilehti Hiidenkiven lakkauttamispäätöksen myötä tarve kotiseutuasioita syvällisesti käsittelevälle julkaisulle tuli entistä ilmeisemmäksi. Hiidenkiven joulukuussa ilmestyvä numero 6/2012 jää näillä näkymin lehden viimeiseksi. Toimituksen yhteystiedot: lassi.saressalo@kotiseutuliitto.fi, puh. 050 590 2210. 10 Kotiseutuposti 4 / 2012
KALENTERI YMPÄRISTÖHALLINNON HARKINNANVARAISTEN AVUSTUSTEN HAKU 15/ 30/11 Haussa ovat mm. avustukset rakennusperinnön hoitoon ja ympäristökasvatushankkeisiin, www.ymparisto.fi. SUOMEN KOTISEUTULIITON VALTUUSTON SYYSKOKOUS HELSINGISSÄ 1/12 Kokouksessa mm. valitaan liiton hallituksen puheenjohtaja sekä kaksi hallituksen jäsentä erovuorossa olevien tilalle ja valtuuston varapuheenjohtajat. KIRJAILIJOIDEN JA KÄÄNTÄJIEN KIRJASTOAPURAHOJEN HAKU 1/1 31/1 Apurahoja ja avustuksia suomalaista kulttuurielämää rikastuttavien kirjojen tekijöille, www.taiteenkeskustoimikunta.fi/web/kirjallisuus/apurahat-ja-avustukset. SUOMEN KULTTUURIRAHASTON MAAKUNTARAHASTOJEN HAKU 10/1 8/2 www.skr.fi KOTISEUTUARKISTO-OSAAJAN KURSSI KUOPIOSSA 8/2-16/2 www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri VALTAKUNNALLISET KOTISEUTUPÄIVÄT SEINÄJOELLA 8 11/8 Päivien ohjelma julkistetaan keväällä. KLUBIJÄSENYYS JOULULAHJAKSI Tue kotiseututyötä ja anna Suomen Kotiseutuliiton klubijäsenyys joululahjaksi. Klubilaiset saavat liiton jäsenmateriaalin ja Kotiseutuposti-lehden. Tarjolla on myös etuja ja tarjouksia. Voit antaa jäsenyyden nyt kätevästi lahjakortilla. Halutessasi toimitamme lahjakortin suoraan lahjan saajalle asuipa hän sitten eri puolella Suomea tai ulkomailla. Jäsenmaksu vuodelle 2013 on 40 euroa. Opiskelijoille jäsenmaksu on 30 euroa. Tilaukset: puh. (09) 612 6320 tai toimisto@kotiseutuliitto.fi. Kotiseutuposti 4/ 2012 11
Nettimuseosta paikallismuseotyön pelastaja? taan kaikkien muidenkin ikäpolvien museovierailuja. Yhdistys kaavailee, että tulevaisuudessa verkkomuseon yhteyteen voisi liittää kuvaluettelon ja eritasoisia tehtäviä, jolloin koululuokat voisivat hyödyntää virtuaalimuseota tehokkaammin. Hanke omin voimin Montgomeryn suvun aatelisvaakuna siirrettiin Rantsilan seurakunnan tapulista kotiseutumuseoon vuonna 1979. Kyseessä on alkuperäisvaakunan kopio. Kuva: Pekka Lammi. Monen paikallismuseon ovet pysyvät yhä pidempiä aikoja suljettuina, jos uusia vapaaehtoisia ei löydy toimintaan. Siikalatvalla Pohjois-Pohjanmaan Rantsilassa toimiva Rantsila-seura ratkaisi ongelman kuvauttamalla esineistön ja perustamalla virtuaalimuseon. Aiemmin Rantsilan museota on pidetty auki vain kerran kesässä. Nyt aukioloajat moninkertaistuivat, sillä virtuaalimuseossa voi vierailla verkon välityksellä milloin vain, riemuitsee seuran sihteeri Eija Tuomaala. Kaikkiaan virtuaalimuseossa on yli tuhat kuvaa, jotka on jaettu viiteen ryhmään. Kuviin on liitetty esineisiin liittyvät tiedot, jotka perustuvat Riikka Pyykön yliopiston ohjauksessa aikoinaan tekemään luetteloon. Virtuaalimuseon kuvat otti Pekka Lammi. Rantsila-seura toivoo, että verkkoelämään tottuneet nuoret löytävät museokokoelmat paremmin juuri virtuaalimaailmasta, mutta samalla helpote- Alunperin esineiden kuvaukseen ja esinetietojen liittämiseen oli tarkoitus hakea EU-rahoitusta. Pohjois-Pohjanmaan museon museotutkija antoi hankkeesta lausunnon, jossa hän kehui ideaa hyväksi, mutta ei ollut tyytyväinen suunnitelman ammatilliseen tasoon. Lausunnon seurauksena hankkeen hallinnoijaksi aiottu Siikalatvan kehityskeskus lopetti hankkeen eteenpäin viemisen. Jos luettelointi olisi tehty uudelleen, olisi hankkeen omavastuuosuus kasvanut liian suureksi, seuran puheenjohtaja Vesa Lammi toteaa. Rantsilalaiset eivät antaneet periksi, vaan rakensivat nettimuseon omin voimin ja omilla rahoillaan. Seura toivoo virtuaalimuseon tuovan museolle lisää näkyvyyttä ja lisäävän ryhmien kiinnostusta vierailla museossa. Ilman etukäteen sopimista museossa pääsee vierailemaan ainakin Rantsila-päivänä. Vielä on epävarmaa pidetäänkö museota muutoin auki ensi kesänä. Jos pitäisimme museota avoinna muutamia kuukausia vuodessa, kuten Museovirasto vaatii jakaessaan avustuksia, olisimme ajat sitten olleet persaukisia. Siis rahan puute pakotti meidät virtuaaliseen museohankkeeseen, Lammi huomauttaa. Museoon on vapaa pääsy. AH Kulku Rantsilan kotiseutumuseoon käy Rantsilaseuran kotisivujen kautta osoitteessa www.rantsila.fi. Kerro oma visiosi paikallismuseoiden tulevaisuudesta Kerro meille omat ajatuksesi harrastajavoimin ylläpidettyjen museoiden tulavaisuudesta, niin jatkamme aiheen käsittelyä Kotiseutupostissa. Sähköpostitse: anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi tai puhelimitse (90) 612 63225. 12 Kotiseutuposti 4 / 2012
Suomen Kotiseutuliitto on suomalaisen kotiseututyön keskusjärjestö ja yksi suurimmista kansalaisjärjestöistämme. Liitolla on yli 800 yhteisöjäsentä. Kotiseututoiminnan piirissä toimii Suomessa noin 200 000 henkilöä. Kaksi kolmannesta jäsenyhdistyksistä on kaupunginosayhdistyksiä. Kotiseutuliikkeen toiminnassa painottuu kotiseutuhengen, lähiyhteisöjen sekä paikalliskulttuurien ylläpito ja kehittäminen. Suomen Kotiseutuliitto etsii 1.8.2013 alkaen TOIMINNANJOHTAJAA Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja on työssään suomalaisen kulttuurin näköalapaikalla. Toiminnanjohtaja työskentelee vuorovaikutuksessa eri kulttuurijärjestöjen, kuntien ja muiden viranomaistahojen sekä keskeisimpänä liiton jäsenjärjestöjen kanssa. Tehtävä edellyttää kotimaassa matkustamista. Tehtäviin kuuluu yhteydenpito muihin pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin kotiseutujärjestöihin. Toiminnanjohtaja johtaa asioiden valmistelua ja toimeenpanoa sekä liiton toimistoa, jossa työskentelee kahdeksan henkilöä. Tehtävään valittavalta edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa, vankkaa järjestökokemusta, vuorovaikutustaitoja sekä laajoja yhteiskuntasuhteita. Hyvä kotimaan tuntemus on välttämätön. Esiintymistaito ja erinomainen suomen kielen taito sekä hyvä ruotsin ja englannin kielen taito ovat edellytyksenä tehtävän menestykselliselle hoitamiselle. Lisätietoja Kotiseutuliitosta www.kotiseutuliitto.fi. Tiedusteluihin vastaavat hallituksen puheenjohtaja Kirsi Moisander, 040 744 8730, kirsi. moisander@saunalahti.fi sekä valtuuston puheenjohtaja Pekka Laaksonen, 040 703 6177. Suomen Kotiseutuliiton hallitukselle osoitetut hakemukset, cv ja palkkatoivomus sekä hakijan tehtävän kannalta tärkeäksi katsomat muut asiakirjat on toimitettava liiton toimistoon, Kalevankatu 13 A, 00100 Helsinki tai sähköpostitse osoitteella toimisto@kotiseutuliitto.fi 21.1.2013 klo 16 mennessä. Kotiseutuposti 4/ 2012 13
PALKINNOT JA AVUSTUKSET Pohjois-Savossa tukea kotiseututyöhön aluejärjestöltä Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liitolla on haettavana Olvi-säätiön tukeen perustuvia avustuksia kotiseututyöhön. Hakemukset on toimitettava Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liitolle marrasja huhtikuun loppuun mennessä. Avustusta haetaan lomakkeella, jonka voi ladata netistä www.kotipihlaja.fi-sivustolta. Hakijan tulee liittää mukaan toimintasuunnitelma ja talousarvio. Lisäksi tietoja tulee tarvittaessa täydentää erillisillä liitteillä: esim. suunnitelma toiminnasta, johon avustus käytetään ja kustannusarviokaava. Toiminnan, johon avustusta myönnetään, tulee olla Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liiton laatimien Olvi-säätiön avustuksen käyttämissääntöjen mukaista toimintaa sekä Suomen Kotiseutuliiton ja hakijayhdistyksen omien sääntöjen mukaista kotiseututyötä. Hakijan tulee olla Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liiton jäsen. Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liito jakaa myös harkinnan mukaan Vuoden kotiseutupolku ja Vuoden kotiseutukirja -tunnustuksia, joihin niihinkin on nyt voitu liittää rahapalkinto. Lisää aiheesta netissä osoitteessa: www.kotipihlaja.fi. UUSIA JÄSENYHDISTYKSIÄ Elias Lönnrot-seura ry, Kajaani Kylätalo Nousula ry, Kerimäki Kämmäkän kyläseura ry, Sastamala Nälkälinnanmäki-Seura ry, Savonlinna Suomen vaunuhistoriallinen seura r.y., Helsinki Kotiseutuseura Paavolan Pakanat ry, Oulu Nimi Paavolan pakanat lähtöisin papin krapulaisesta saarnasta Kotiseutuseura Paavolan Pakanoiden nimen antoi 1777 1806 elänenyt Paavolan seurakunnan pappi Jacob Mannerström. Pappi oli eräänä kauniina sunnuntaina pitänyt saarnan sanoin: Te Paavolan pakanat, Luohuan luppakorvat, te myöhään kirkkoon tulette aikaisin pois lähdette! Minne teillä on kiire: tuonne Pietilän isolle kivelle. Mitä sinne: korttia pelaamaan, mikä nakkia, mikä mitäkin panee!. Saarna oli tarinan mukaan jatkunut samassa papin krapulan pippuroimassa hengessä. Siitä lähtien oli kyläläisiä kutsuttu Paavolan pakanoiksi. AH Lähde: Kauko Roppolan kirjoittaman tarina osoitteessa www.paavolanpakanat.net. 14 Kotiseutuposti 4 / 2012
Seurantalojen korjausavustuksia haettiin vilkkaasti Seurantalojen vuoden 2013 korjausavustuksen hakuaika päättyi syyskuun lopussa. Hakemuksensa jätti 277 hakijaa, kun edellisvuonna hakijoita oli 273. Kotiseutuliiton jäsenyhdistyksistä 17 haki avustusta kotiseututalonsa korjaamiseen, neljä enemmän kuin edellisvuonna. Runsaimmin hakemuksia tuli suomen- ja ruotsinkielisiltä nuorisoseuroilta (112) ja työväenyhdistyksiltä (54). Hakijoiden joukossa on runsaasti myös mm. maamies- ja urheiluseuroja sekä kyläyhdistyksiä. Hakemuksia käsitellään lokakuusta tammikuuhun 2013. Helmikuun lopulla Seurantaloasiain neuvottelukunta antaa esityksensä avustusten jaosta Suomen Kotiseutuliiton hallitukselle. Neuvottelukunta on seurantaloja omistavien yhdistysten keskusjärjestöjen perustama yhteistyöelin, jossa ovat mukana myös opetus- ja kulttuuriministeriön, ympäristöministeriön ja Museoviraston sekä Kuntaliiton edustajat. Seurantalojen korjausavustus on valtionavustus, jonka jakamisen opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut Suomen Kotiseutuliiton tehtäväksi. Vuonna 2012 korjausavustuksia myönnettiin 1,62 miljoona euroa. LL Hyvän korjauksen palkinnosta kymmenen kisaajaa Joka vuosi yksi seurantalo saa Hyvän korjauksen palkinnon tunnustuksena perinteitä kunnioittavasta ja yhteishenkeä luovasta korjauksesta. Tänä vuonna palkintoa tavoittelee kymmenen ehdokasta: Artjärven Maamiesseurantalo, Orimattila Euran Pirtti, Eura Juujärven kylätalo, Kemijärvi Klaukkalan Nuorisoseurantalo Roinela, Nurmijärvi Kortesjärven Nuorisoseurantalo, Kauhava Maakansan Seurantalo, Iitti Raution Nuorisoseurantalo, Kalajoki Sanginjoen nuorisoseurantalo Rientola, Oulu Vesikansan Nuorisoseurantalo, Hollola Västilän Voimantalo, Orivesi Palkinnon jakaminen on jo loppusuoralla. Palkintoraati tekee ehdotuksensa marraskuun aikana, ja Seurantaloasiain neuvottelukunta päättää palkinnon ja kunniamainintojen saajat joulukuun alkupuolella. Palkinnon kohteen tulee olla korjattu siten, että mahdollisimman paljon sen alkuperäisestä hengestä on säilytetty, korjaukset on tehty oikeanlaisilla korjausmenetelmillä hyvää makua noudattaen ja mahdolliset laajennukset on suunniteltu kokonaisuuteen sopeuttaen. LL Taiteilija Jalmari Karhulan suunnittelema jugend-tyylinen Euran Pirtti on Suomen vanhimpia ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaimpia seurantaloja. Kuva: Liisa Lohtander. Kotiseutuposti 4/ 2012 15
Ilmianna kotiseutusi elävää rakennusperintöä! Euroopan rakennusperintöpäivien vuoden 2013 teema on Eläköön rakennus! Teeman kautta halutaan tuoda esille erilaisen rakennusperinnön uusiokäyttöä: uuden käyttötarkoituksen myötä kohde saa uuden elämän. Kohteita kootaan julkaisuun Kokoamme teeman ympäriltä julkaisun, jossa esitellään hyvinä esimerkkeinä 20 30 kohdetta eri puolilta Suomea. Tarvitsemme teidän apuanne, jotta saamme parhaat palat kansien väliin! Voit ilmiantaa minkä tahansa hyvänä pitämäsi rakennusperintökohteen mistä päin Suomea tahansa. Pääasia on, että kohde on saanut uuden käytön myötä uuden hyvän elämän. Mitä: Ilmianna hyvän uuden elämän saanut rakennusperintökohde. Missä: www.kotiseutuliitto.fi -sivuston etusivulla on linkki ilmiantolomakkeeseen. Milloin: 15.12.2012 mennessä! Kuka: Kuka tahansa saa ilmiantaa rakennuksia. Miksi: Kohteiden pohjalta tehdään rakennusperintöpäivien teemaa tukeva julkaisu. Kirja ilmestyy maaliskuussa 2013, ja se on tuttuun tapaan ilmainen kaikille rakennusperintöpäivien tapahtumia järjestäville tahoille. Nyt on hyvä aika suunnitella, kuinka kotiseutunne rakennusperinnön uusiokäyttö voisi näkyä tapahtumien kautta ensi vuonna. Lisätiedot ja kyselyt: Liisa Lohtander, erp@kotiseutuliitto.fi, puh. (09) 612 63223. 16 Kotiseutuposti 4 / 2012
Kolme suomalaista hanketta ehdolla Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon saajaksi Baddaisten orangeri vuonna 1911. Orangeri entisöinnin jälkeen vuonna 2012 samasta kulmasta. Kuvat: Fredrik Rosenlewin arkisto. Europa Nostraan saapui lokakuun ensimmäisen päivän määräaikaan mennessä kaikkiaan kolme suomalaista ehdotusta Europa Nostran ja Euroopan unionin yhteisen kulttuuriperintöpalkinnon saajaksi. Kaikki ehdokkaat ovat konservointihankkeita. Hankkeet ovat Hotelli Regatan entisöinti Hangossa, Paddaisten kartanon orangeri Sauvossa ja talomuseo Kaunislehto Hyrynsalmella. Hotelli Regatta sijaitsee Lars Sonckin vuonna 1898 piirtämässä jugendrakennuksessa. Rakennuksen entisöinti valmistui tänä vuonna. Arkkitehti Charles Bassin suunnittelema vuonna 1805 rakennettu orangeri sijaitsee Paddaisten kartanomiljöössä Sauvossa Varsinais-Suomessa. Kaunislehto edustaa 1900-luvun vaihteen tyypillistä kainuulaista vanhaa taloa rakennuksineen ja elinkeinoineen. AH Suomen paras maisemahanke on Hyypänjoella Suomen parhaaksi maisemahankkeeksi on valittu Kauhajoen Hyypänjokilaakson maisemahankkeiden kokonaisuus. Hyvä yhteistyö on johtanut Hyypänjokilaaksossa huomattaviin saavutuksiin kulttuurimaiseman vaalimisessa. Voittanut kokonaisuus keskittyy Hyypänjokilaakson perinteiseen kulttuurimaisemaan, joka perustettiin maisemanhoitoalueeksi vuonna 2009. Aloite hankkeeseen tuli Hyypän kyläseuralta ja Kauhajoen kaupungilta. Myös kaikki Hyypänjokilaakson maanomistajat olivat sen takana. Hyypänjokilaaksossa on panostettu kylien elinvoimaisuuteen ja kulttuurimaiseman rakenteen, avoimuuden ja luontoarvojen säilyttämiseen. Maisemaa on suunniteltu ja hoidettu yhdistysten ja vi- ranomaisten yhteistyönä. Hankkeista ovat vastanneet Hyypän kyläseura ry, Kauhajoen kaupunki, Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalueen neuvottelukunta ja Suomen metsäkeskuksen Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueyksikkö. Suomen parhaan maisemahankkeen tittelistä kilpaillaan joka toinen vuosi. Kilpailun järjestävät ympäristöministeriö ja Museovirasto. Tänä vuonna tuomaristossa oli jäseniä lisäksi Turun yliopistosta ja Suomen maisema-arkkitehtiliitosta. Hyypänjokilaakson maisemahanke kilvoittelee ensi vuonna Euroopan neuvoston maisemapalkinnosta. Kotiseutuposti 4/ 2012 17
JULKAISUJA Alueellista demokratiaa Lähidemokratian toimintamallit Suomen kunnissa Ritva Pihlaja ja Siv Sandberg. Valtiovarainministeriö 27/2012. Raportissa käsitellään demokratian alueellisia toimintamalleja Suomessa ja Pohjoismaissa sekä osallistuvan budjetoinnin kansainvälisiä käytäntöjä. Selvitys tuottaa tietoa kuntademokratian kehittämiseksi ja kuntalain uudistamistyön pohjaksi. Julkaistu osoitteessa: www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_ kunnat/20120917alueel/alueellista_demokratiaa.pdf Tunne maisema Seija Heinänen, Pauline von Bonsdorff, Virpi Kaukio. Maahenki Oy Julkaisija: Jyväskylän taidemuseo ja Maaseudun Sivistysliitto, 2011. Tieto- ja valokuvateos maisemasuhteen muotoutumisesta ja muutoksista kuvataiteessa. Kirjoittajat ovat taidehistoriaan sekä maisema- ja ympäristötutkimukseen erikoistuneita tutkijoita. Museoliitto valitsi teoksen vuoden museojulkaisuksi 2012. Projekt Runeberg Vapaaehtoisvoimin ylläpidetty ruotsalainen nettisivusto, joka julkaisee klassista pohjoismaista kirjallisuutta netissä. Äskettäin verkkoon kaikkien saataville on skannattu hakuteokset Aikalaiskirja (1934), Kuka kukin on (1954 ja 1978) ja Vem och vad? (1967). Luettelo tähän mennessä julkaistuista teoksista on osoitteessa runeberg.org/katalog.html Kunnon kulttuuriympäristöt Euroopan rakennusperintöpäivien 2012 oppimateriaali Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry. Kunnon kulttuuriympäristöt oppimateriaalin teemana on liikuntaja urheiluympäristöt, joihin tutustutaan muun muassa suunnistamalla ja geokätköilemällä. Oppimateriaali on netissä osoitteessa: www.kulttuuriperintokasvatus.fi/ opetusaineistot/kunnon-kulttuuriymparistot. 18 Kotiseutuposti 4 / 2012
HEIKINKULMA Joustava kotiseutu Vuosi sitten olin aloittamassa suurta elämänmuutosta. Päätin luopua omasta kodistani kukaties kotiseudustanikin. Pakkasin mukaani vain kaiken tärkeän, jota varmasti tarvitsen: vaatteita, kirjoja, cd-levyjä ja dvd-elokuvia. Turhaa tavaraa ei kannata kuljettaa mukanaan, minä ajattelin. Osan omaisuudestani myin, ja osan vein kierrätyskeskukseen. Kaiken, minkä halusin säilyttää, pakkasin pieneen varastokoppiin Helsingin keskustaan. Lähdin vajaaksi vuodeksi vuorotteluvapaalle mielessäni hurja määrä suurisuuntaisia ajatuksia tulevista päivistä. Tarkoitukseni oli majailla talvikuukaudet muilla mailla ja viettää sitten pitkä kevät ja kesä mökilläni, siellä Heikinkulmassa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ei aina pidä paikkaansa. Ei tässäkään tapauksessa. Kaikenlaista tapahtui ja suunnitelmat muuttuivat. Lähdin jouluna pois Helsingistä, josta oli tullut kotiseutuni. Kevään aikana piipahdin täällä vain kaksi kertaa kääntymässä. Olin kotiutunut Helsinkiin mainiosti, ja oikein ihmettelin sitä, etten kaivannut lainkaan takaisin. En siis kaivannut kotiseudulleni, enkä edes kaivannut kotiani tai tavaroitani. Se oli kummallinen tunne. En tarvinnut juuri mitään edes mukaan ottamastani omaisuudesta. Pari vaatekertaa arkivaatteita riitti ja hautajaisia varten tumma puku, joka tosin oli käytössä tämän tästä. Talvikuukaudet vietin lapsuuteni kotiseudulla ja asuin tyhjäksi jääneessä äitini asunnossa. Äiti ehti asua siinä vain hetken ja minullekin se oli täysin vieras huoneisto. Vuorotteluvapaan alkuosasta tulikin sukellus omiin muistoihini. Kahlasin läpi kaikki äidin kaapit ja laatikot, paperit ja tavarat. Katsoin myös kaikki perheeni valokuvat. Irtiotto oli kovin erilainen kuin olin kuvitellut. Asustin jollakin tavoin tutulla seudulla, mutta kotiseutuni se ei ollut. Makuuhuoneen ikkunasta näkyi talo, jossa isoäitini asui, kun olin pieni. Muistin, että sillä alueella, jolle pysäköin autoni, oli aiemmin ollut puisto ja Halikon tori. Muistin, että aikoinaan tunsin suurimman osan vastaantulijoista. Nyt tapasin tuttuja liikekeskuksessa vain silloin tällöin, ja ostosparatiisin pihalla totesin, että suomalainen rakentaminen on surullisessa alennustilassa. Ajatella, että sekin rakennushirviö on saanut rakennusluvan! Eikö vähintään rakennusluvan myöntäjä pitäisi asettaa edesvastuuseen ympäristörikoksesta. Pääsiäisen aikoihin muutin kokonaan pikkuruiselle mökilleni. Kotiseutuni kutistui pitkäksi aikaa lähes oman tonttini kokoiseksi. Rakentelin mökkiini laajennusosan aivan yksikseni, ja nautin työstäni ja olostani. Elelin siellä omassa maailmassani. Rautakaupan ja ruokakaupan lisäksi en juuri muualla käynytkään. Yksinkertaisuudessaan hieno kokemus. Syyskuun lopussa muutin takaisin Helsinkiin. Sattuma johdatti minut asumaan sen talon naapuriin, josta muutin jouluna pois. Kotiuduin takaisin kahdessa päivässä. Huomaan, että kotiseutu on kovin joustava käsite. Se voi muuttaa muotoaan ja kokoaan. Se voi jäädä myös tarvittaessa lepotilaan mutta aktivoitua jälleen uudelleen. Hyvä niin. HEIKKI SAARINEN järjestöpäällikkö Kotiseutuposti 4/ 2012 19
Perinnesarjakuva Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi SUOMEN KOTISEU TULIIT TO KALEVANKATU 13 A 00100 HELSINKI PUHELIN (09) 612 6320 FAKSI (09) 6126 3250 toimisto@kotiseutuliitto.fi