1 Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistys sata vuotta (1912 2012) Historiikki, Tuomo Paavola Tervetuloa minunkin puolestani hyvä yleisö tänne tutulle Tiistenjoen kirkonmäelle, jossa tänä viikonloppuna vietämme kyläkirkkoyhdistyksen satavuotisjuhlaa. Toiminta alkoi tosin eri nimellä, sillä tammikuussa 1912 perustetun yhdistyksen nimeksi valittiin alun perin Tiistenjoen rukoushuoneyhdistys. Nimi vaihtui 40 vuotta myöhemmin 1952 Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistykseksi. Mutta miksi tämä kirkkoyhdistys oikein sitten aikoinaan perustettiin. Tähän kysymykseen löytyy mielestäni yksinkertainen ja selkeä vastaus: voimakas hengellinen kutsumus ja tahto oman kirkon rakentamiseksi Tiistenjoelle. Ajatus sai alakunsa jo 1800-luvun pualella, mutta torenteolla hanke käynnistyi 1900-luvun alussa. Alku oli tosin hankala. Ja siihen oltihin osittain itsekin syypäitä, sillä kun syksyllä 1905 kirkkoa ryhdyttiin tosissaan puuhaamaan niin meille lakaluomalaasille, tiistelääsille ja ylikylääsille tuttuun hiaman suureelliseen tyyliin kirkon rakentamisen lisäksi päätettiin ryhtyä eroamaan myös Lapuan seurakunnasta ja perustamaan omaa seurakuntaa. Jos suunnitelma olisi toteutunut sellaisenaan, se olisi lohkaissut Lapuasta melko ison alueen - johon olisivat kuuluneet Tiistenjoki, Lakaluoma, Ylikylä, Hirvijoki, Kuusenmäki, Pökkä ja Tiisijärvi. Niinpä maan hallitus eli silloinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti esti suunnitelman toteuttamisen. Senaatin kielteinen päätös ei lannistanut tiistelääsiä lopullisesti, mutta pakotti muuttamaan suunnitelmia ja keskittymään pelkästään kirkon rakentamiseen. Järjestäytyminen yhdistysmuotoon puolestaan tapahtui 7. tammikuuta 1912, kun kirkkohankkeen kannattajat päättivät 300 hengen voimin perustaa Tiistenjoelle rukoushuoneyhdistyksen. Alkuperäisenä tarkoituksena oli, että yhdistys toteuttaisi kirkon rakentamisen. Seuraavassa lainaus alkuperäisistä säännöistä: Tiistenjoen Rukoushuoneyhdistys, jonka vaikutus piiriin kuuluu Tiistenjoen kylät, sekä Pelanterin, Lakaluoman ja Hirvijoen kulmakunnat, kaikki Lapuan pitäjää, tarkoituksena on, perustuen pyhän Raamatun sanaan ja evankelisluteerilaiseen kirkon oppiin, työskennellä Jumalan sanan viljelemisen ja totisen kristillisen elämän edistämiseksi sanotulla seudulla. Rukoushuoneyhdistys luovuttaa kirkoksi vihityn rukoushuoneensa jumalanpalvelusten pitoon ynnä muuhun kirkolliseen käytäntöön, ja toimeenpanee siinä omasta puolestaan hartaushetkiä sekä toimii lapsien, nuorison ja aikuisten kristillissiveelliseksi kasvattamiseksi. Yhdistyksen ensimmäinen kokous pidettiin 25. helmikuuta, ja siinä valittiin yhdistykselle ensimmäinen johtokunta, jonka puheenjohtajaksi tuli K. V. Rinnankoski, kirjuriksi Esa Lilja ja jäseniksi Vihtori Leppänen, Matti Hakonen, Juho Ylikoski, Juho Kotala, Heikki Peurala, Heikki Kohtala ja Jaakko Kattelus.
2 Ensimmäinen kirkko Sitten alkoikin valtava kökkäruljanssi. Kaikissa seudun kylissä pidettiin arpajaisia, ompeluseuroja ja iltamia, joissa kerättiin rahaa kirkon rakennustöihin. Rakennuspuut kaadettiin ja ajettiin kökällä - silloisiin olosuhteisiin nähden melko kaukaa Alajärveltä ja Lappajärveltä saakka. Myös kivijalka tehtiin kökällä, mutta varsinaiset timpurintyöt ja hirsikehikon pystytyksen hoitivat nurmolaiset rakennusmiehet mestari Jaakko Hautalan johdolla. Kirkko valmistui nopeasti - työt alkoivat syksyllä 1914, ja jo vuotta myöhemmin kirkko oli valmis. Kirkon vihkiäiset pidettiin 12. päivänä joulukuuta 1915. Vihkimisen suoritti Lapuan kirkkoherra rovasti Vilhelmi Malmivaara. Avustajina toimivat pastori Eemil Sarparanta, kansanopiston johtaja Väinö Malmivaara ja yhteiskoulun rehtori Arvi Malmivaara. Tilaisuus aloitettiin veisaamalla virsi 195, kuten tänäänkin. Näin jäläkikätehen voirahan vaan arvaalla, miltä läsnäolijoosta on mahtanut tuntua. Se on varmasti ollu liikuttava hetki sellaanen hetki jota monet oli ehkä orottanu ja kaivannu jo vuosikymmenien ajan. Taloudellisesti ja töiden määrällä mitattuna se oli ollut valtava hanke. Urakka oli vaatinut enemmän työtä ja uhrauksia kuin yksikään aikaisemmin toteutettu hanke näissä kylissä. Ensimmäisen kirkon vaiheet Tiisten ensimmäinen kirkko poikkesi pohjakaavaltaan nykyisestä siinä, että se oli ristikirkko ja sisällä oli kolme parveketta. Muuten se oli aika samankokoinen, sillä istumapaikkoja oli noin 600 hengelle. Ihan heti alussa kirkko ei ollut täysin valmis. Sisältä puuttuivat mm. alttaritaulu ja kirkonkello, eikä sisäosia ollut myöskään kokonaan maalattu, eikä kirkossa ollut lämmitystä, eikä kynttiläkruunuja. Niinpä sitä kuuluisaa kökkätyötä riitti alkuvuosina yllin kyllin. Vähitellen kirkko kuitenkin saatiin valmiiksi - viimeisenä 1930-luvun alussa sisämaalaukset ja alttaritaulu. Erityisen suuren työn tekivät silloin kylien emännät, jotka koko 1920-luvun keräsivät ompeluseuroilla varat alttaritauluun. Alttaritaulu oli taiteilija Henry Eriksonin maalaama, ja se on niitä harvoja esineitä, jotka saatiin aikanaan pelastettua vanhasta kirkosta, ja se on nykyään nähtävillä kirkon sivuseinällä. Alkuaikojen saavutuksiin kuuluu myös oma pappi vuodelta 1924. Pappeja meillä on ollut Tiistellä tähän päivään mennessä yhteensä yhdeksän. Ensimmäinen oli nimeltään Urho Patrik Koskenvoima, ja pisimpään pappeinamme ovat toimineet ensin Ville Kuoppala ja hänen jälkeensä rovasti Esko Hautala. Mitään pappilaa täällä ei tietenkään alun perin ollut vaan papille järjestettiin vuokra-asunto Tiistenjoen osuuskaupasta ja välillä pappi asui myös Lapuan keskustassa. Vasta toisen maailmansodan jälkeen valmistui pappila kauniille paikalle Topparinkosken yläpuolelle.
3 Toinen merkittävä saavutus oli hautausmaan perustaminen 1928. Hautausmaata on tosin myöhemmin moneen otteeseen laajennettu. Sotien aikana sen viereen perustettiin sankarihautaalue, ja sotien jälkeen sankarihaudoille hankittiin taitelija Veikko Leppäsen veistämä muistomerkki. Hautausmaan ylläpitäminen on vaatinut myös vuosikymmenestä toiseen jatkuvaa työtä. Perushoito kuuluu luonnollisesti seurakunnalle, mutta kyläkirkkoyhdistys on perinteisesti kunnostanut hautausmaata kökällä. Kastelun helpottamiseksi sinne on vedettyvesijohto, ja hankittu muistomerkit sekä vanhalle kirkolle että muualle haudatuille sukulaisille - ja rakennettu talvihauta ja konesuoja. Uusi kirkko Helluntaina 1941 vanha kirkko tuhoutui tulipalossa. Se oli henkisesti raskas isku ja osui viälä kaiken lisäksi erittäin hankalahan aikahan talvisodan jälkeiseen välirauhan aikaan. Kaiken kukkuraksi tasan kuukausi tulipalon jälekehen syttyi jatkosota joka vei kylän nuoret miähet sotakentille. Niinpä haaveet kirkon nopeasta uudelleenrakentamisesta saatiin unohtaa toistaiseksi. Mutta toisaalta vaikka sota esti kirkon rakentamisen, se myös vahvisti täkäläisten mieltä. Kerrotahan, että keskellä kiivaiden taistelujen Tiisten miehet itsekseen ja yhdessä päättivät, että jos taistelujen tieltä joskus päästään palaamaan, kirkko on nouseva uudestaan Topparinmäelle Sodan jälkeen kesti toistakymmentä vuotta ennen kuin uusi kirkko tämä nykyinen valmistui. Olosuhteet olivat vaikeat: suurin osa rakennustarvikkeista oli tiukan säännöstelyn alaisena, rahaa ei ollut, ja saattoipa jonkinlainen henkinen sotaväsymyskin painaa mieliä. Väliaikainen hartaustila ja ennen kaikkea siunauskappeli sankarivainajia varten saatiin nopeasti ns. Jyvälästä eli nykyisestä seurakuntalon piharakennuksesta. Mutta heti alusta pitäen oli selvää ettei jyvälästä ole vakituiseen kirkkokäyttöön. Kirkon jälleenrakentamisesta ei aluksi uskallettu laatia edes kustannusarviota koska siitä peliättihin tulevan niin suuri, nottei kukaan uskalla ryhtyä kirkkoa rakentamaan. Toisaalta moni pelkäs, että jos se kirkko nyt jää rakentamatta, niin se jää sitten kokonaan tekemättä. Joka tapauksessa urakka pistettihin vähän niinkun väen vängällä pohojalaasella sisulla käyntihin. Esimerkiksi rakennuspuiden kaatamiseen piti hankkia lupa Helsingistä asti, koska kaikenlainen puunkäyttö oli tiukasti säännösteltyä. Lisäksi kirkon rakentamiseen oli saatava valtavan iso miljoonan markan laina. Sitä varten jouduttiin kääntymään sekä maan hallituksen puoleen että kirkkohallituksen puoleen. Kirkkohallitus lainan sitten lopulta lupasi.
4 Toinen miljoona kerättiin viljankeräyksellä. Lisäksi seudun naiset kartuttivat rakennusrahastoa järjestämällä ompeluseuroja ja myyjäisiä, ja amerikansiirtolaiset puolestaan lähettivät arvokasta ja tiukasti säännösteltyä kahvia myytäväksi kirkon hyväksi. Rakennustöiden johtamisesta ja kökkätöistä puolestaan vastasi rakennustoimikunta, johon kuuluivat seuraavat henkilöt: Joel Ketola, Jussi Lilja, Heikki Saari, Matti Peltola (nuor.), Yrjö Mäki, Aimo Paavola, Heikki Koskiahde, Heikki Mäkelä, Toivo Majaniemi, Toivo Ulvinen, Olavi Ilkka, Jussi Kontteli, Veikko Harri, Jussi Koskiahde, Heikki Marttila, Aukusti Rintaniemi, Veikko Ylikoski, Toivo Myllyaho, Sulo Koskela, Matti Kotala (nuor.), Aukusti Kotala, Yrjö Rinnankoski ja M. V. Ilomäki (TRHY:n johtokunnan kokous 26.5.1949). Kirkon rakennustyöt kestivät kaikkiaan kolme vuotta vuodesta 1950 vuoteen 1953. Koska menopuoli oli pakko pitää mahdollisimman pienenä, osa töistä tehtiin kökällä. Suurin yksittäinen kökkä oli kirkon kivijalan valaminen toukokuussa 1950. Töissä oli yhteensä sata miestä kahdessa vuorossa yötä päivää kahden vuorokauden ajan. Kirkon hirsikehikon pystyttivät kuortanelaiset Takasen veljekset. Sisustuksen osalta voisi mainita sellaisen erikoisuuden, että sekä kirkonkellot että urut ovat peräisin Karjalan evakoilta Impilahden kirkosta. Viimeisenä kesällä 1953 asennettiin uuteen kirkkoon taiteilija Kaarlo Lamminheimon maalaama alttaritaulu, jonka aiheena on Raamatun lause: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, minä annan teille levon." Nykyisen kirkon suunnitteli rakennusmestari Eero Ojaniemi ottamalla hiukan mallia Ähtärin kirkosta. Istumapaikkoja nykyisessä kirkossa on runsaat 500 (550). Uuden kirkon vihkiäiset pidettiin 27. syyskuuta 1953. Kirkon vihki arkkipiispa Ilmari Salomies, ja kylän oma pappi pastori Ville Kuoppala piti juhlasaarnan. Kirkon jälleenrakennuksen henkinen vaikutus tunne oli mukana olleille aikalaisille varmasti suuri. Rakennustyöt ja varojen kerääminen olivat yhdistäneet jälleen kerran seudun asukkaat tiiviiseen yhteistoimintaan. Ilman sitä kuuluisaa kökkähenkeä ja pohojalaasta jääräpäisyyttä kirkkoa tuskin olis vaikeana aikana saatu uudelleen rakennetuksi. Pappila ja seurakuntatalo Ajatus oman pappilan ja seurakuntatalon rakentamisesta syntyi samaan aikaan sotien jälkeen, kun uutta kirkkoa ryhdyttiin suunnittelemaan. Tämä toteutui sillä tavalla, että Lapuan seurakunta lupautui rakennuttamaan pappilan ja Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistys puolestaan seurakuntatalon.
5 Seurakuntatalon rakennustyöt aloitettiin keväällä 1962, ja jälleen kerran säästösyistä suurin osa töistä tehtiin kökällä. Suurin yksittäinen urakka seurakuntatalon osalta oli lähes kolme metriä syvän perustuksen kaivaminen. Se tehtiin käsin kovaan kiviensekaiseen savimaahan, ja maaperää jouduttiin pehmittämään dynamiitilla ennen kuin siitä sai irti nokarettakaan. Syksyllä seurakuntatalo oli valmis, ja keväällä 1963 valmistui myös pappila. Samalla toteutui seudun asukkaiden pitkäaikainen haave: Tiistenjoesta oli kehittynyt hiljakseen seurakuntakeskus omine kirkkoineen, pappeineen, pappiloineen ja seurakuntataloineen. Seurakuntatalon on suunnitellut rakennusmestari Eero Ojaniemi ja pappilan puolestaan arkkitehti Bey Heng. Molemmat uudet rakennukset vihittiin käyttöön pääsiäisenä 1963. Vihkimisen suoritti piispa Eero Lehtinen. Kirkkomäki kylän keskuksena Vuosikymmenten saatossa tästä Tiisten kirkkomäestä on kehittynyt merkittävä hengellisen toiminnan ja erilaisten muiden palveluiden keskus. Säännöllisesti jatkuvaa toimintaa ovat esimerkiksi jumalanpalvelukset kirkossa joka toinen sunnuntai. Kesäisin kirkko toimii tiekirkkona. Seurakuntatalo puolestaan on meille kaikille tuttu perhejuhlien ja erilaisten tilaisuuksien pitopaikka. Pappilasta puolestaan on kehittynyt varsinainen monitoimitalo sen jälkeen kun sitä ei enää tarvittu papin asunnoksi. Vuodesta 2007 lähtien siinä on toiminut perhepäiväkoti ja kylän terveysasema. Rippikoulusta puolestaan voisi mainita sen, että oma rippikoulutoiminta on alkanut Tiistenjoella jo 1930-luvulla. Ensimmäinen leiririppikoulu puolestaan järjestettiin jo kesällä 1964, ja ne jatkuivat kesästä toiseen aina 1990-luvun alkuun saakka. Seurakunnan poikakerho puolestaan alkoi pyöriä 1960-luvun lopulla ja muutamaa vuotta myöhemmin myös päiväkerho. Aluksi päiväkerho kokoontui Jyvälässä, mutta vuonna 2003 tapahtui muutos, kun kerholaisia varten kunnostettiin uudet kerhotilat seurakuntatalolta. Suuri määrä rakennuksia vaati myös jatkuvaa huolenpitoa ja korjaamista. Seitsemänkymmentäluvun saavutuksiin kuuluvat Kirkkomäen asfaltointi ja rantasauna. Kirkkoon puolestaan tuli keskuslämmitys 1975, ja vuosikymmenen lopulla seurakuntatalo sai modernit keittiökoneet ja kalusteet. 1990-luku alkoi taas kerran seurakuntatalon remontilla. Vuoden 1991 aikana seurakuntataloon asennettiin ilmastointi, uusittiin sähköistys sekä suoritettiin kattojen ja seinien maalaus. Lisäksi uudistettiin seurakuntatalon alttariseinä. Seuraavina vuosina uusittiin keittiön kaapistot ja lattialaatoitus 1992. Vuoden 1993 suurin rakennuspuolen urakka oli puolestaan kirkon tiilikaton vaihtaminen peltikatteeseen. Samana vuonna nykyinen kirkko täytti 40 vuotta 1994 ja samana vuonna korjattiin myös kirkon urut. Jyvälässä puolestaan jatkui päiväkerho kaksi kertaa viikossa ja kutomapiiri toimi ahkerasti.
6 Seurakuntataloa on vuosien varrella korjattu useassa vaiheessa. Viimeisin ja taloudellisesti suurin ponnistus on ollut seurakuntatalon peruskorjaus vuonna 2000. Tuolloin toteutettiin seurakuntatalon eteistilojen laajennus ja uudet sisäänkäynnit. Yhdistyksen sihteeri kirjasikin kyseisen vuoden toimintakertomukseen, että kyläläisten mukanaolo, kökkätyö ja kaikki pienikin apu eri muodoissaan on ollut arvokasta ja saanut jokaisen varmaan tuntemaan tämän kyläkirkkomme hyväksi tehdyn työn siunaukselliseksi riemuvuodeksi Tiistenjoen kyläkirkon historiassa. Viimeisimpiä korjaushankkeita ovat olleet urkujen kunnostus 2002, kellotornin kattoremontti 2007ja seurakuntatalon lämmitysjärjestelmän remontti2010-2011. Lämmityksessä siirryttiin öljystä hakkeeseen. Kirkkomäen vanhin rakennus on Jyvälä tuo pieni punainen piharakennus kirkon ja seurakuntatalon välissä. Se on alun perin pystytetty Tiistenjoen säästöjyvästön viljamakasiiniksi runsaat sata vuotta sitten 1902. Se oli aikanaan eräänlainen pankki huonoja aikoja varten se otti vastaan viljatalletuksia ja lainasi siemenviljaa. Viimeisten vuosikymmenten aikana Jyvälä on palvellut monenlaisessa tarkoituksessa: rippileiriläisiä, päiväkerhoa ja Tiistenjoen yhteiskoulua. Vuodesta 2003 lähtien Jyvälän yläkerrassa on toiminut Pro Agrian EP:n paikallistoimisto ja Tiistenjoen maa- ja kotitalousnaisten vuokrakaluston säilytys, sekä alakerrassa kansalaisopiston kudontapiiri. Kirkkorannassa puolestaan on nykyään useita rakennuksia. Rantasaunan vierelle rakennettiin 1990-luvulla kökkätöinä ja EU-rahoituksella uimaranta laitureineen ja laavuineen. Uusin kirkkorannan rakennuksista on kesäteatterikatsomo. Seurakunnan toiminta ja kyläkirkkoyhdistys Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistyksen toiminta on ollut aina pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Perinteitä on kunnioitettu ja perinteisiä toimintamalleja on pyritty jatkamaan, samalla kuitenkin mukauttaen toimintaa aina kulloisenkin aikakauden vaatimuksia vastaavaksi. Jumalanpalveluksia Tiistenjoella järjestetään nykyisin vuosittain noin 20 30 ja niihin osallistuu noin 5 000 7 000 henkeä. Kyläkirkkoyhdistyksen kokouksia on yleensä yksi ja johtokunnan kokouksia vähän vuodesta ja työmäärästä riippuen 5 8 vuodessa. Sadassa vuodessa yhdistyksellä on ehtinyt olla yhteensä 10 puheenjohtajaa, heistä pisimpään alkuaikojen Heikki Peurala - tasan 30 vuotta. Ja myöhemminpitkäjänteistä työtä puheenjohtajina ovat tehneet myös Aimo Paavola (15), Pentti Alarinta (14) ja Erkki Muilu (12). Heidän lisäkseen lukuisat muutkin henkilöt ovat vuosien varrella tehneet arvokasta työtä kotikirkon eteen joko kökkätöissä tai yhdistyksen johtokunnassa. Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistyksen nykyiseen johtokuntaan kuuluvat seuraavat henkilöt:
7 Puheenjohtaja Tapio Rintaniemi Varapuheenjohtaja Markku Koskiahde Sihteeri Raija Ojaniemi Rahastonhoitaja Matti Rinnankoski Jäsenet: Hannu Kivisaari Lauri Rintaniemi Minna Kattelus Sari Oja-Lipasti Jaana Ulvinen Mikko Ulvinen Veli Ylikoski Birgitta Lepistö Marja-Leena Perälä Esko Koivisto Työnjako seurakunnan ja kyläkirkkoyhdistyksen välillä on vakiintunut sellaiseksi, että seurakunta vastaa jumalanpalveluksista ja kirkollisista toiminnasta ja yhdistys puolestaan vastaa rakennusten ja ympäristön hoitamisesta. Kyläkirkkoyhdistyksen tuloista pääosan muodostavat seurakunnan toiminta-avustukset. Niillä yhdistys kattaa toimintamenot, pienet investoinnit ja lainojen lyhennykset. Lisätuloja yhdistyksen toimintaan tuovat tilavuokrat, kolehdit, adressien ja korttien myynti, myyjäiset sekä yksityishenkilöiden ja yhteisöjen lahjoitukset. Esimerkiksi kirkon ja seurakuntatalon kalusteet, koriste-esineet ja tekstiilit on saatu osin lahjoituksina. Yksittäisistä lahjoittajista merkittävin on ehkä ollut Tiistenjoen osuuspankki, jonka lahjoituksia ovat mm. kellotapulin toinen kello ja tapulin yövalaistus. Eräs kaikkein perinteisimpiä toiminnan muotoja yhteisen hengen nostamisessa ovat olleet erilaiset kökät. Kökkäperinne on jatkunut aivan alkuajoista nykypäiviin asti. Suurin osa kirkkomäen rakennus- ja siivoustöistä tehdään kökällä. Esimerkiksi maa- ja kotitalousnaiset ovat kökkätöinä valmistaneet suuren osan kirkon ja seurakuntatalon tekstiileistä. Loppusanat Sata vuotta on pitkä siivu ajassa. Sellaisia yhteisöjä, joiden henkinen tahtotila on niin voimakas, että yhteisön toiminta voi jatkua yhtä pitkään kuin Tiistenjoen kyläkirkkoyhdistyksen, on Suomessa vain muutamia. Se vaati sitoutuneita ja asialle omistautuneita ihmisiä, yksilöitä jotka uhraavat omaa aikaansa ja energiaansa yhteisön hyväksi, jaksavat ponnistella eteenpäin silloinkin kun
8 lopputulos näyttää epävarmalta. Tällaisia henkilöitä ja voimakasta uskoa ja tahtoa omien haaveiden ja toiveiden toteuttamiseen on kirkkoyhdistyksen toiminnassa tarvittu monessa kohdassa alusta pitäen. Se on vaatinut sitä kuuluisaa pohjalaista itsepäisyyttä. Täällä Tiisten seudulla tuota itsepäisyyttä on aina tarvittaessa myös löytynyt. Mahdottomalta tuntuvien kirkkohankkeiden toteuttaminen on vaatinut kyläkirkkoyhdistyksen jäseniltä ja lähikylien ihmisiltä myös tehokasta ja tiivistä yhteistyötä. Kökkätöitä kirkon hyväksi on tehty mittaamattoman paljon. Nämä yhteiset ponnistelut ovat samalla tiivistäneet ihmisten yhteenkuuluvuutta, antaneet uskoa ja turvaa heille sekä luoneet omalaatuisen tiiviin tiisteläisen identiteetin. Yhteistyön ja yhteisöllisyyden perinne on sellainen voimavara oikea henkinen akku jolla kylät voivat selviytyä tulevaisuudessa ja jota kannattaa yhä edelleen vaalia. Tällä seudulla ihmisillä on ollut kaikkina aikoina vahva usko omiin kykyihinsä. Usko on ollut niin vahva, että sen avulla on toteutettu monta suurta yhteishanketta. Monet niistä ovat olleet sellaisia, että me nykypolvet saamme olla nöyrästi kiitollisia esivanhemmillemme ja aidosti ylpeitä juuristamme Tiistenjoen lakeuksilla. Tiistenjoen papit 1. Urho Patrik Koskenvoima 1924-1925 2. Kaino Mikko Havia 1927-1928 3. Olavi Kares 1928-1930 4. Viljo Eemil Lauro 1930 5. Kustaa Ilmari Huhta 1931-1935 6. Svante Tolonen 1935-1938 7. Ville Kuoppala 1938-1973 8. Esko Hautala 1973-2003 9. Marja Liisa Leskelä 2003 edelleen Rukoushuoneyhdistyksen ja kyläkirkkoyhdistyksen puheenjohtajat 1. K. V. Rinnankoski 1912-1913 2. Heikki Peurala 1914-1944 30 vuotta 3. Yrjö Ylitalo 1945-1950 4. Heikki Saari 1951-1960 5. Aimo Paavola 1961-1976 15 vuotta 6. Pentti Alarinta 1977-1991 14 vuotta 7. Sakari Kojola 1992-1994
9 8. Pertti Kivirinta 1995-1996 9. Erkki Muilu 1997-2009 12 vuotta 10. Tapio Rintaniemi 2010 - Kyläkirkkoyhdistyksen johtokunnassa pitkäaikaisia toimihenkilöitä olivat 1960 ja 1970 luvuilla ensin puheenjohtajana toiminut Aimo Paavola ja hänen jälkeensä Pentti Alarinta vuodesta 1977. Seurakuntatalon emäntänä toimi pitkään Aira Ulvinen ja suntiona Eino Kallio. Seurakuntalolla on vuosien saatossa järjestetty monenlaisia juhlatilaisuuksia. Vuonna 1979 kyläkirkkoyhdistys antoi metsästysseuralle luvan järjestää marraskuun lopulla hirvipäivälliset, mutta tosin sellaisilla ehdoilla, että tilaisuuden on oltava kaikille avoin ja että kutsussa ei saa olla pienintäkään mainintaa hirvipeijaisista.