4.4.2013 METSO-yhteistutkimushankkeiden (2009 2012) yhteenveto Saija Sirkiä Maa- ja metsätalousministeriön yhteistutkimusvaroista rahoitetut METSO-tutkimushankkeet tuottivat uutta tietoa METSO-ohjelman toteuttamisen tueksi talousmetsien osalta. Vuonna 2009 valituista hankkeista yksi päättyi vuonna 2011 ja loput neljä hanketta vuoden 2012 lopussa. Hankkeet olivat: 1. Häiriödynamiikka talousmetsien käsittelyssä (Helsingin yliopisto) 2009 2011 2. Energiapuun korjuun vaikutukset lahottaja- ja sienijuurisienten runsauteen ja monimuotoisuuteen 5 ja 10 vuotta korjuun jälkeen (Jyväskylän yliopisto) 2009 2012 3. Metsien monimuotoisuuden kustannustehokas suojelu aluetasolla (Jyväskylän yliopisto) 2009 2012 4. Metsien ekosysteemipalveluiden yhteensovittaminen yhteistoimintaverkostoissa (Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos) 2009 2012 5. Oppivat verkostot metsien monimuotoisuuden hoidossa (Tampereen yliopisto) 2009 2012 Tiivistelmä hankkeiden tuloksista Häiriödynamiikka talousmetsien käsittelyssä -hankkeen tulosten mukaan pienialaiset tai osittaiset häiriöt näyttävät olevan voimakkaita, laaja-alaisia häiriöitä tärkeämpi boreaalisen luonnonmetsän rakennetta ja ekologiaa muokkaava voima. Tällaisen dynamiikan seurauksena metsä on rakenteellisesti monimuotoinen ja sille on tyypillistä jatkuva joskin eriasteinen peitteellisyys. Tutkimuksen toinen osa-alue osoitti, että eri-ikäisen metsän kasvatus saattaa pitää tasaikäistä metsää paremmin yllä varttuneen metsän rakenteita ja lajistoa, ainakin lyhyellä aikajänteellä tarkasteltuna. Eri-ikäisen metsän kasvatus voi taloudelliselta tulokseltaan olla verrannollinen tasaikäisen metsän kasvatukseen. Häiriödynamiikkamallin soveltaminen Suomen oloihin on mahdollista ja suhteellisen helposti sopeutettavissa metsätalouden toimintaan. Puunkorjuun logistiikka, mallin alueellinen soveltaminen ja alueelliset suunnittelumenetelmät etenkin yksityismetsien osalta vaativat vielä kehittämistä. Energiapuun korjuun vaikutukset -hankkeessa havaittiin, että jo viisi vuotta hakkuutähteiden keräämisen ja kantojen noston jälkeen sekä kääpä- että lahottajahelttasienten taksonimäärä (käävillä myös yksilömäärä) oli verrokkihakkuualoihin verrattuna alentunut. Energiapuun korjuu vaikuttaa pääsääntöisesti negatiivisesti metsien lahottajasienilajistoon verrattuna perinteiseen avohakkuuseen. Tästä huolimatta lajikohtaisia eroja on, ja jotkut lajit voivat hyötyä energiapuun korjuusta. Laajamittainen energiapuun korjuu kuitenkin pääosin heikentäisi lahottajasienipopulaatioiden tilaa. Tutkimuksen mukaan energiapuun korjuun monimuotoisuusvaikutuksia ei tunneta vielä riittävän hyvin, jotta voitaisiin sanoa nykyisten korjuusuositusten olevan kestävällä pohjalla. Metsien monimuotoisuuden kustannustehokas suojelu aluetasolla -hankkeen tulosten mukaan kustannustehokas suojelu edellyttää erimittaisten monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävien sopimusten samanaikaista käyttöä. Intensiivisesti hoidettuihin metsiin on kannattavampaa soveltaa pelkästään lyhyitä sopimuksia, kun taas lähtötilanteessa ekologisesti laadukkaisiin, harventamattomiin metsiin kannattaa pyrkiä tekemään sekä pysyviä että lyhyempiä monimuotoisuuden turvaamissopimuksia. Tutkimuksen toisen osa-alueen tulokset osoittivat, että lajien elinympäristöjen määrän merkittävä lisääminen on mahdollista melko alhaisin kustannuksin, mutta elinympäristöjen määrän maksimoiminen puolestaan on hyvin kallista. Valtaosalle lajeista, ja aivan erityisesti lahopuusta riippuvaisille lajeille, saatiin kohtuullisen pienin kustannuksin lisättyä elinympäristöjä luopumalla harvennuksista osalla metsiköistä. Tulokset kannustavat lisäämään sekä suojelu- että metsänkäsittelytapojen monipuolisuutta. 1
4.4.2013 Metsien ekosysteemipalvelujen yhteensovittaminen -hankkeen tulosten mukaan metsänomistajat tunnistavat metsiensä tuottamia hyötyjä laajasti, vaikka ekosysteemipalvelukäsite onkin suhteellisen vieras. Puuntuotannon lisäksi marjastus, sienestys, energiapuu, virkistyskäyttö ja metsäkulttuurin siirtäminen tuleville sukupolville nousevat esiin tunnistettuina hyötyinä. Ekosysteemipalveluiden kaupallistaminen on toistaiseksi vähäistä suomalaisissa yksityismetsissä. Tyypillisin järjestetty toiminta on metsästys. Noin puolet metsänomistajista on kiinnostunut ekosysteemipalveluiden laajemmasta tuotannosta, ja saman verran metsänomistajia on halukas edistämään ekosysteemipalveluiden tuotantoa yhteistyössä muiden metsänomistajien kanssa. Ekosysteemipalveluiden kaupallisen tuotannon edellytykseksi enemmistö asettaa riittävän rahallisen korvauksen sekä mahdollisuuden kieltää toiminta tarvittaessa. Varsin moni metsänomistaja ei ollut lainkaan tietoinen siitä, järjestetäänkö heidän metsissään jonkinlaista toimintaa. Yhteistoiminnan sekä kaupallistamisen edistäminen ja kehittäminen edellyttäisivät siten, että nämä metsänomistajat saataisiin kiinnostumaan paremmin omista metsistään. Oppivat verkostot -hankkeen tavoitteena oli toimintatutkimuksen avulla aktivoida metsänomistajia ja muita toimijoita yhteistoimintaverkostojen jäseninä. Hankkeen järjestämät dialogiset työpajat koettiin verkostoissa hyödyllisiksi, ja ne ovat merkittävästi tukeneet verkostojen yhteistoiminnan kehittämistä. Kokoontuminen työpajoihin ja verkoston teemojen työstäminen yhdessä auttoi toimijoita tutustumaan toisiinsa ja ennen kaikkea toistensa toimintatapoihin. Konkreettinen työtehtävistä sopiminen oli työpajojen ansiosta helppoa alusta alkaen. Dialogisen otteen avulla verkostot saivat aikaan tehokkaasti tuloksia verkostoprojektin tiukkojen aikarajojen puitteissa. Verkoston avoimuus uusia toimijoita, kritiikkiä ja erilaisia tietämisen tapoja ja informaatiota kohtaan edisti verkoston yhteistoimintaa. Kokonaisuutena tutkimuksen liittäminen osaksi käytännönläheistä yhteistoimintaverkostoa nähtiin erittäin toimivana yhdistelmänä sekä tutkimuksen että verkostojen toiminnan kehittämisen kannalta. Tulosten hyödyntäminen METSO-ohjelman kehittämisessä Häiriödynamiikka talousmetsien käsittelyssä -hankkeen tulosten mukaan häiriödynamiikkamalli voisi merkittävästi parantaa metsätalouden ekologista kestävyyttä palauttamalla metsiin niiden luontaisia rakenteita ja sitä kautta edesauttamalla luontaisen eliölajiston säilymistä myös talouskäytössä olevissa metsissä. Mallin soveltaminen Suomen oloissa edellyttää eri-ikäisen metsän kasvatuksen huomattavaa lisäämistä. Uudistuvan metsälain myötä mahdollisuudet eri-ikäisen metsän kasvatukseen paranevat. Tämä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden vertailla tasa- ja eri-ikäisen metsän kasvatuksen ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia entistä syvällisemmin. METSO-ohjelman kannalta merkityksellistä olisi myös taata metsänomistajille monipuolista neuvontaa ja metsäsuunnittelupalveluita heidän omat tavoitteensa huomioiden. Monimuotoisuuden turvaamismenetelmien yhdistäminen osaksi normaalia metsänkäsittelyä vaatii edelleen kaikkien METSO-toimijoiden tasavertaista yhteistyötä. Metsänomistajien kiinnostus eri-ikäisen metsän kasvatukseen tarjoaa tilaisuuksia myös METSOn keinojen markkinointiin. Energiapuun korjuun vaikutukset -hankkeen tulokset haastavat ministeriöt ja metsäalan toimijat arvioimaan ja kehittämään nykyisiä energiapuun korjuusuosituksia niin, että monimuotoisuusvaikutukset otetaan paremmin huomioon. Lahopuun merkitys on metsien monimuotoisuudelle kiistattoman tärkeä, ja erilaiset lahopuuta lisäävät ennallistamistoimet ja toisaalta sitä vähentävät toimet tulisi pystyä sovittamaan järkevällä tavalla yhteen. Aihealue kaipaa edelleen lisätutkimusta. METSO-ohjelman laajapohjaisen yhteistyön kautta voidaan toteuttaa mm. aiheeseen liittyvää tutkimus-, koulutus- ja tiedotustoimintaa. Metsien monimuotoisuuden kustannustehokas suojelu aluetasolla -hankkeen tulosten mukaan metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvassa, sopimuspohjaisessa suojelussa tarvitaan erilaisia sopimusmuotoja, jos vapaaehtoinen suojelu halutaan tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti. METSOn monipuolista keinovalikoimaa kannattaa siis pitää yllä, ja kaikkien keinojen rahoitus olisi 2
4.4.2013 turvattava, jotta metsänomistajien aito valinnanvapaus säilyy. Tulokset myös kannustavat lisäämään metsänkäsittelytapojen monipuolisuutta sekä taloudellisen kannattavuuden että biodiversiteetin takia. Lajien tarvitsemien elinympäristöjen lisääminen maisematasolla voi onnistua kohtuullisen pienin taloudellisin kustannuksin, jos toimenpiteiden markkinointi ja kohdistaminen toteutetaan huolellisen maisematason suunnittelun kautta. Alueellisella tasolla tapahtuvaan suunnitteluun ja metsänomistajien yhteistoimintaan on siis tarvetta myös kustannustehokkuuden näkökulmasta. Yksi vähän markkinoitu, kustannustehokas tapa lisätä lajien elinympäristöjä on luopua harvennuksista osassa metsistä. Harventamattomuus tuottaa elinympäristöjä toisaalta sellaisille lahopuusta riippuvaisille lajeille, jotka voivat hyödyntää pieniläpimittaista puuta, ja toisaalta tiheitä metsiä vaativille/suosiville lajeille kuten pyy ja kuukkeli. Menetelmän hyödyntämismahdollisuuksista tulisi keskustella mahdollisimman laajan, metsä- ja ympäristöalan toimijajoukon kanssa. Metsien ekosysteemipalvelujen yhteensovittaminen -hankkeen tuloksia voivat hyödyntää metsänhoitoyhdistykset ja Metsäkeskus luonnonhoidon neuvonnan kehittämisessä, Metsähallitus vastaavanlaisten yhteistyöhankkeiden kehittämisessä ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio luonnonhoitohankkeiden kehittämisessä sekä tähän liittyvässä koulutustoiminnassa. METSOohjelman toimenpiteiden osalta tutkimus tukee etenkin siihen osallistuneita yhteistoimintaverkostoja, joille on lähetetty omaa aluettaan koskevat yhteenvetoraportit tuloksista. Verkostohankkeet ovat luonteva tapa edistää ekosysteemipalvelujen yhteistuotantoa ja kaupallistamista yksityisten maanomistajien metsissä. Tutkimus on tuottanut pohja-aineistoa uusille verkostohankkeille ja muille ekosysteemipalveluita tutkiville ja niiden huomiointia edistäville hankkeille. Tärkeää olisi mm. selvittää tarkemmin maailmalla käytössä olevien tuotteistamismallien, esimerkiksi luontoarvopankkien, käyttökelpoisuutta Suomessa. Oppivat verkostot -tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää verkostotoimenpiteen kehittämisessä ja tulevissa verkostohauissa. Tulosten mukaan asetelma metsänomistajista toimenpiteiden kohteina ja metsäammattilaisista toimenpiteiden päättäjinä ja tekijöinä tuntuu olevan erittäin vahva sekä ammattilaisten että metsänomistajien parissa. Aito metsänomistajalähtöisyys vaatisi tämän asetelman purkautumista. Olisikin tärkeää, että esimerkiksi yhteistoimintaverkostohaut ja hankkeiden pyörittäminen olisi mahdollista myös metsänomistajaryhmittymille, ei vain suurille organisaatioille. Näin metsänomistajalähtöisyys voisi toteutua ja METSO ulottua myös ruohonjuuritasolle. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yhteistoimintaverkostojen projektiluontoisuus ei mahdollista METSOn kaikkien potentiaalien käyttämistä ja täyttymistä. Pidempi rahoituskausi tai mahdollisuus jatkorahoitukseen olisi tärkeää METSOn toteutumisen ja tavoitteiden täyttymisen kannalta. Oppivat verkostot -tutkimushankkeen mukaan yhteistoimintaverkostoilla on potentiaalia tulla toimiviksi yksityismetsien suojelun keinoksi, kunhan yhteistoimintaverkostoja on nykyistä helpompi muodostaa ja pitää yllä (byrokratian vähentäminen), ne ovat avoimia sekä uusien toimijoiden että tiedonvälityksen suhteen ja yhteistoimintaverkostojen rahoituskausille on mahdollista saada jatkoa. Lisätietoja METSO-yhteistutkimushankkeista: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/metsat/metso.html METSO-yhteistutkimus Projektipäällikkö Saija Sirkiä, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 040 6722 751. Liitteet: Tutkimushankkeiden loppuraporttien tiivistelmät. 3
Liite 1 - Loppuraportointi Häiriödynamiikkamalli talousmetsien käsittelyssä: nykyinen tietämys ja soveltaminen Suomen oloihin Natural disturbance model in forest management: current knowledge and applicability to Finnish conditions Vastuuorganisaatio Helsingin yliopisto, Metsäekologian laitos / Timo Kuuluvainen PL 27 00014 Helsingin yliopisto 09 19158116 Kesto 2009-2011 (Loppuraportti 17.1.2012) Tiivistelmä TAVOITTEET Tutkimuksen tavoitteena oli (1) koota yhteen ja analysoida häiriödynamiikkamallista ja siihen liittyvästä metsien luontaisen häiriödynamiikan ja metsänhoitomenetelmien tutkimuksesta kertynyt tutkimustieto sekä (2) arvioida mallin soveltamisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia Suomessa. Tutkimuksen voi katsoa luovan taustaa ja liittyvän vuonna 2009 käynnistettyyn pitkäkestoiseen käytännön metsänhoidon kehitys- ja tutkimushankkeeseen Metsien luontaiseen häiriödynamiikkaan perustuvat metsänkäsittelymallit, jossa aloitteen tekijänä on Metsähallitus ja koordinaattorina Metla (http://www.metla.fi/hanke/3524/). TULOKSET Osatutkimus I: Tutkimuskirjallisuuteen perustuva yhteenveto luonnonmetsien rakenteesta ja dynamiikasta boreaalisen Fennoskandian alueella Tutkimuskirjallisuuteen perustuvan katsauksen mukaan voimakkaisiin kaikki puut tappaviin häiriöihin liittyvä tasaikäisen metsän kehitys on luonnonmetsien tutkimuksissa dokumentoitu vain harvoin. Tämä viittaa siihen, että pienialaiset tai osittaiset häiriöt ovat voimakkaita laaja-alaisia häiriöitä tärkeämpi luonnonmetsän rakennetta ja ekologiaa muokkaava voima. Tällaisen dynamiikan seurauksena kehittyvä metsä on rakenteellisesti monimuotoinen ja sille on tyypillistä jatkuva joskin eriasteinen peitteellisyys. Tämä johtopäätös metsän luontaisesta rakenteesta on tärkeä kun mietitään, miten metsätalouden harjoittamisen ohella voidaan soveltaa ekosysteemilähestymistapaa ja säilyttää ekosysteemin keskeiset luontaiset ominaisuudet ja monimuotoisuus. Luonnonmetsien rakenteesta ja dynamiikasta kertynyt tutkimustieto viittaa siihen, että avohakkuukäytännön rinnalla olisi syytä ottaa käyttöön hakkuutapoja, jotka paremmin vastaavat metsän luontaista rakennetta ja dynamiikkaa. Osatutkimus II: Eri-ikäisen ja tasaikäisen metsän kasvatuksen ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia vertailevan tutkimuksen yhteenveto Yleisen käsityksen mukaan eri-ikäisen metsän kasvatuksen esteenä on menetelmän huono taloudellinen kannattavuus. Analysoidut tutkimukset eivät kuitenkaan suoraviivaisesti tukeneet tällaista johtopäätöstä ja useiden viimeaikaisten, menetelmiltään kehittyneimpien tutkimusten mukaan puustoltaan eri-ikäisen metsän kasvatus voi olla taloudelliselta tulokseltaan täysin vertailukelpoinen tasaikäisen metsän kasvatuksen kanssa. Ekologisiin vaikutuksiin keskittyneet tutkimukset osoittivat että eri-ikäisen metsän kasvatus pitää tasaikäistä metsää paremmin yllä
varttuneen metsän rakenteita ja lajistoa, ainakin lyhyellä aikajänteellä. Nämä tulokset ovat merkityksellisiä kun ajatellaan eri-ikäisen metsän kasvatuksen mahdollisuuksia tuottaa ja ylläpitää luonnonmetsille tyypillistä pienipiirteistä ja jatkuvapeitteistä metsädynamiikkaa osana häiriödynamiikkamallin soveltamista. Vaikka eri-ikäisen ja tasaikäisen metsän kasvatusta käsittelevä vertaileva tutkimus on lisääntynyt viime vuosina, tunnetaan näiden kahden metsänkasvatusmenetelmän taloudelliset, ekologiset ja etenkin sosiaaliset vaikutukset edelleen varsin puutteellisesti. Osatutkimus III: Häiriödynamiikkamallia ja sen soveltamista koskeva teoria ja tutkimustiedon yhteenveto koko boreaalisella metsävyöhykkeellä Metsän luontaisia häiriöitä emuloivia hakkuutapoja, lyhyemmin häiriödynamiikkamallia, on ehdotettu kokonaisvaltaisena ratkaisuna ekologisesti kestävän metsätalouden harjoittamiselle. Tässä osatutkimuksessa tarkasteltiin häiriödynamiikkamalliin liittyviä teorioita ja toteutukseen ehdotettuja strategioita. Häiriödynamiikkamallin soveltamisen strategisina malleina käsiteltiin (a) käytäväavainbiotooppi-mallia, (b) ASIO-mallia ja (c) monikohortti-mallia. Läpikäydyissä ekologisia vaikutuksia käsittelevissä tutkimuksissa (27 tutkimusta) häiriödynamiikkamallin soveltamisen vaikutukset eliölajistoon havaittiin yleisesti ottaen positiivisiksi, kun vertailukohtana oli perinteinen tasaikäisen metsän kasvatus. Monissa tutkimuksissa tarkasteltiin lintulajistoa, joka yleisesti havaittiin hyötyvän häiriödynamiikkamallin soveltamisesta. Häiriödynamiikkamallin soveltamisen sosiaalisista vaikutuksia ei juuri ole tutkittu. TULOSTEN ARVIOINTI Kaikkiaan kertyneen tutkimustiedon valossa näyttää todennäköiseltä, että häiriödynamiikkamalli voisi merkittävästi parantaa metsätalouden ekologista kestävyyttä palauttamalla metsiin niiden luontaisia rakenteita ja sitä kautta edesauttamalla luontaisen eliölajiston säilymistä myös talouskäytössä olevissa metsissä. Käytännössä tämä edellyttää entistä monipuolisempien hakkuutapojen käyttöä ja eri-ikäisen metsän kasvattamista huomattavan suurella osalla metsäpinta-alaa. Useiden viimeaikaisten, menetelmiltään edistyneimpien tutkimusten mukaan puustoltaan eri-ikäisen metsän kasvatus voi olla taloudelliselta tulokseltaan täysin vertailukelpoinen tasaikäisen metsän kasvatuksen kanssa. Olemassa olevat tutkimukset antavat selviä viitteitä siitä että ekologisten ja taloudellisten tavoitteiden yhteensovittaminen on mahdollista. On kuitenkin selvää että eri-ikäisen metsän kasvatuksen menetelmät vaativat edelleen kehitystyötä, jotta ne palvelisivat parhaiten eri tavoiteyhdistelmiä. Häiriödynamiikkamallin soveltamisen sosiaalisista vaikutuksista on olemassa vain vähän tutkimustietoa. Vaikutukset puun tarjontaan ja työllisyyteen riippuvat ratkaisevasti paikallisesta ja globaalista toimintaympäristöstä. Esimerkiksi poronhoitoalueella häiriödynamiikkamalli voisi tarjota mahdollisuuksia ylläpitää tärkeitä talvilaitumia metsätalousalueilla. Metsien virkistyskäyttöarvoon häiriödynamiikkamallilla voidaan olettaa olevan positiivinen vaikutus, kun vertailukohtana on tasaikäisen metsän kasvatus. JULKAISUT Kuuluvainen, T. & Aakala, T. 2011. Natural forest dynamics in boreal Fennoscandia: a review and classification. Silva Fennica 45(5): 823 841. Kuuluvainen, T., Tahvonen, O. & Aakala, T. 2012. Even-aged and uneven-aged forest management in boreal Fennoscandia: a review. Ambio 41(7): 720 737. Kuuluvainen, T. & Grenfell, R. 2012. Natural disturbance emulation in boreal forest ecosystem management theories, strategies and a comparison with conventional even-aged management. Canadian Journal of Forest Research 42(7): 1185 1203.
Liite 1 - Loppuraportointi Energiapuun korjuun vaikutukset lahottaja- ja sienijuurisienten runsauteen ja monimuotoisuuteen 5 ja 10 vuotta korjuun jälkeen Vastuuorganisaatio Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos / Janne Kotiaho PL 35 40014 Jyväskylän yliopisto 050 441 3682 Kesto 2009-2012 (Loppuraportti 28.1.2013) Rahoitus Kokonaiskustannukset 93 900 euroa (+ Nessling 54 000 alinna) MMM:ltä saatu kokonaisrahoitus 86 300 euroa Tutkimuslaitoksen oma rahoitus 7 600 euroa Nesslingin säätiö 54 000 (2014-2015) Hankkeen tutkijat Prof Janne S. Kotiaho, Jyväskylän yliopisto FT Tero Toivanen, Jyväskylän yliopisto FT Panu Halme, Jyväskylän yliopisto FM Sini Eräjää, Jyväskylän yliopisto FM Anni Markkanen, Jyväskylän yliopisto TAVOITTEET Tämän tutkimushankkeen tarkoitus oli tuottaa arvio energiapuun korjuun vaikutuksista lahottajasienten sekä sienijuurisienten runsauteen ja monimuotoisuuteen hakkuualoilla 5 ja 10 vuotta energiapuun korjuun jälkeen. Hyödynsimme tutkimuksissa koeasetelmaa jonka perustimme vuonna 2006 hakkuualoille joilta energiapuu oli korjattu heti 2000-luvun alussa jolloin toiminta Suomessa aloitettiin (Eräjää et al. 2010). Koealojen hakeminen ensimmäisten toimenpidekohteiden joukosta tähtäsi siihen, että saamme mahdollisimman nopeasti todennettua tietoa energiapuun korjuun vaikutuksista. Tutkimuksen ensisijainen tavoite oli määrittää ja analysoida vuonna 2006 kerätty sieniaineisto. Tutkimuksen toinen tavoite oli toistaa inventointi vuonna 2011. TULOKSET Tutkimusmenetelmät ja aineisto Perustimme vuonna 2006 yhteistyössä UPM-Kymmenen kanssa Keski-Suomeen toistetun tutkimusasetelman, jonka avulla selvitimme hakkuutähteiden keräämisen ja kantojen noston vaikutuksia aloille jäävän lahopuun määrään ja rakenteeseen (Eräjää et al. 2010). Asetelmaan kuuluu yhteensä 20 vuonna 2001 tai 2002 päätehakattua mustikkatyypin (MT) metsikköä. Energiapuu on korjattu kymmeneltä hakkuualalta, ja näitä verrataan kymmeneen hakkualaan, joilta energiapuuta ei ole korjattu. Aineistona tutkimuksessa on edellä mainituilta koealoilta kerätty lahopuuaineisto sekä sienilajisto. Kaikkiaan vuoden 2006 inventoinnit tuottivat 177 eri sienitaksonia ja 35094 yksilöä. Suurin osa sienistä on määritetty lajilleen mutta pieni osa hyvin huonosti tunnetuista lajeista on jätetty lajia korkeammalle tasolle ja sen vuoksi puhumme taksonista lajin sijaan. Hakkuutähteen keruualoilta löysimme 128 taksonia ja perinteisiltä hakkuualoilta 150 taxonia (Toivanen et al. 2012).
Energiapuun korjuun vaikutukset lahottaja- ja sienijuurisienten runsauteen ja monimuotoisuuteen 5 ja 10 vuotta korjuun jälkeen Jo 5 vuotta korjuusta tulokset olivat varsin selkeät (Toivanen et al. 2012). Kokonaistaksonimäärä, kääpien yksilö- ja lajimäärä sekä lahottajahelttasienten taksonimäärä kärsivät energiapuun korjuusta. Tästä yleisestä trendistä huolimatta yksittäisten lajien vasteet energiapuun korjuuseen vaihtelivat niin, että toiset hyötyivät ja toiset kärsivät toimenpiteestä. Suurin osa lajiston taantumisesta energiapuun korjuun seurauksena johtuu lahottajasienille tärkeän resurssin lahopuun vähenemisestä. On ilmeistä, että energiapuun korjuulla on negatiivinen vaikutus lajistoon joka voi suhteellisen hyvin perinteisillä hakkuualoilla. Syksyllä 2011 toteutimme uusintainventoinnin kaikilla kohteilla ja maastokausi onnistui erittäin hyvin, vaikka kestikin arvioitua pidempään. Vuosi 2011 oli poikkeuksellisen hyvä sienivuosi ja aineistoa kertyi odotuksia huomattavasti suurempi määrä. Kaiken kaikkiaan sieniä havaittiin noin 72 000 yksilöä. Jo maastokauden loputtua oli selvää että tällaista määrää aineistoa ei kyetä määrittämään budjettiin varatun 4 kuukauden työpanoksella. Olemme kuitenkin saaneet hankituksi osarahoituksen aineiston jatkokäsittelyyn Nesslingin säätiöstä. Suuren aineistomäärän vuoksi priorisoimme vuonna 2012 aineistosta helpoimman lajiryhmän käävät jotta saamme hankkeen aikana analysoitua tuloksia. Analyysit ovat juuri valmistuneet eikä niitä ole vielä julkaistu. Oheisessa kuvassa on yhdistettynä hankkeen tulokset kääpien osalta jotka esiintyvät eri lahopuutyypeistä kannoilla ja oksilla. Kuvasta on havaittavissa, että 5 vuotta energiapuun korjuusta (vuosi 2006) kääpien lajimäärä oli energiapuun korjuualoilla matalampi kuin perinteisillä hakkuualoilla kantojen mutta ei oksien osalta. 10 vuotta korjuusta (vuosi 2011) korjuualojen kääpälajimäärä oli sekä kannoilla että oksilla perinteisiä hakkuualoja matalampi. TULOSTEN ARVIOINTI Yhteiskunnallinen merkitys Tuloksista voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset. Energiapuun korjuu vaikuttaa pääsääntöisesti negatiivisesti metsien lahottajasienilajistoon verrattuna perinteiseen avohakkuuseen. Tästä huolimatta lajikohtaisia eroja on, ja jotkut lajit voivat hyötyä energiapuun korjuusta. Kun energiapuun korjuun lisäämistä nykyisestä pinta-alasta paljon laajamittaisemmaksi toiminnaksi tavoitellaan, on tulosten perusteella aivan selvää, että tämä toiminta samalla heikentää lahottajasienilajiston populaatioiden tilaa. Jos pohdimme erilaisia metsien talouskäyttöön (energiapuunkorjuu) sekä suojeluun tähtääviä toimenpiteitä (lahopuun lisäys ennallistamalla) kokonaisuutena vaikuttaa siltä, että toisaalta ohjaamme tukea ja resursseja lahopuun
vähentämiseen ja toisaalta sen lisäämiseen. Kestävän kehityksen kannalta nämä toimet voivat siis toimia toisiaan vastaan. Hankkeellamme on ollut myös konkreettista vaikutusta: edellisiä hallitusneuvotteluita varten tutkimusryhmältämme pyydettiin asiantuntijalausuntoa, jonka viesti näkyy selvästi nykyisessä hallitusohjelmassa. Lausunnossamme korostimme erityisesti sitä, että energiapuun korjuun monimuotoisuusvaikutuksia ei tunneta niin hyvin, että voitaisiin sanoa nykyisten korjuusuositusten olevan kestävällä pohjalla. Tieteellinen merkitys Lahopuuta koskevaan artikkeliimme, jossa havaitsimme perinteisillä hakkuualoilla olevan moninkertaisia määriä lahopuuta aiempiin arvioihin verrattuna (Eräjää et al. 2010), on viitattu jo yli 20 kertaa. Myös sieniä koskevaan, alkuvuodesta 2012 ilmestyneeseen artikkeliimme (Toivanen et al. 2012) on viitattu jo neljä kertaa. Metsätieteelliselle tutkimuskirjallisuudelle mainitut viittausluvut ovat poikeuksellisen korkeita lukuja; valtaosaan metsätieteellisistä artikkeleista viitataan vain kerran-kaksi vuodessa, jos sitäkään. JULKAISUT JA TIEDOTTAMINEN Julkaisut Toivanen, T., Markkanen, A., Kotiaho, J. S. and Halme, P. 2012. The effect of forest fuel harvesting on the fungal diversity of clear-cuts. - Biomass and Bioenergy 39: 84-93. Eräjää, S., Halme, P., Kotiaho, J. S. Markkanen, A. and Toivanen, T. 2010. The volume and composition of dead wood on traditional and forest fuel harvested clear-cuts. - Silva Fennica 44: 203-211. Halme, P., Markkanen, A. and Kotiaho, J. S. Kantojen nostolla on haitallisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle. Helsingin Sanomat. 11.3.2011. Esitelmät joissa hankkeen tuloksia on käsitelty Ekologisen tiedon käyttö metsien suojelussa, Eduskunnan pikkuparlamentti 24.3.2010. Kotiaho ym. Ennallistamisen ekologiset vaikutukset. Metsähallituksen luontopalvelut, Tikkurila 3.9.2010. Kotiaho ym. Ennallistamisen ekologiset vaikutukset Suomen Ympäristökeskuksen Luonnonsuojelubiologian päivät 24.1.2011. Kotiaho ym. Monimuotoisuustutkimusta Jyväskylän yliopistossa. Suomen Ympäristökeskuksen Luonnonsuojelubiologian päivät 24.1.2011. Halme ym. Energiapuunkorjuu ja sienten monimuotoisuus.
Suomen alueellisten metsäkeskusten metsäohjelmavastaavien neuvottelupäivät syyskuussa 2011. Kotiaho ym. Energiapuun korjuun vaikutukset lahottaja- ja sienijuurisienten runsauteen ja monimuotoisuuteen 5 ja 10 vuotta korjuun jälkeen. European Congress in Conservation Biology (ECCB2012) konferenssi 31.8.2012, Glasgow, Skotlanti: Kotiaho ym. Conceptual unification of restoration and management. METSO II -seminaari 13.11.2012. Kotiaho ym. Energiapuun korjuun vaikutukset lahottaja- ja sienijuurisienten runsauteen ja monimuotoisuuteen 5 ja 10 vuotta korjuun jälkeen. Lisäksi useampia esityksiä tutkimuksen etenemisestä hankkeen ohjausryhmän kokouksissa.
Liite 1 - Loppuraportointi Metsien monimuotoisuuden kustannustehokas suojelu aluetasolla Cost-efficient protection of biodiversity at regional scale Vastuuorganisaatio Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos / Mikko Mönkkönen PL 35 40014 Jyväskylän yliopisto 050 441 3682 Kesto 2009-2012 (Loppuraportti 19.12.2012) Rahoitus Kokonaiskustannukset 358 000 euroa MMM:ltä saatu kokonaisrahoitus 233 000 euroa Tutkimuslaitoksen oma rahoitus 40 000 euroa Muista julkisista lähteistä saatu rahoitus 35 000 euroa Muu rahoitus 50 000 euroa (Koneen säätiö) Avainsanat Tiivistelmä TAVOITTEET Tutkimushankkeemme päätavoite oli arvioida, miten talousmetsien erilaisia luonnonhoitotoimia voidaan yhdistellä kustannustehokkaasti ja kuinka lajien elinympäristövaatimukset vaikuttavat pitkällä aikavälillä taloudellisesti ja ekologisesti kestäviin toimintaohjelmiin. Tavoite pilkottiin kahteen alatavoitteeseen, joista ensimmäisessä tutkimme metsäomistajien kanssa tehtyjen suojelusopimusten optimaalista pituutta. Tutkimuksen toisen vaiheen tavoitteena oli tuottaa tietoa optimaalisista yhdistelmistä metsäkuvioiden käsittelyvaihtoehtoja, jotka tuottaisivat yhtäaikaisesti puuntuotannon ja monimuotoisuuden kannalta hyväksyttäviä ratkaisuja maisematasolla. Monimuotoisuusmittarina käytetään lajille sopivien elinympäristöjen määrää. Lisätavoitteenamme oli tutkia uudistusalojen energiapuun korjuun vaikutusta luonnonhoitotoimiin. Tämä osatutkimus jäi toteuttamatta, koska tarvittava MOTTI:n energiapuun laskentamenetelmä oli vasta kehitteillä, eikä sitä saatu lisättyä meille valmistettuun MOTTIversioon. Tämä tutkimus pyritään viemään loppuun täydentävällä rahoituksella. TULOKSET Suojelusopimusten optimaalinen pituus Määräaikaiset suojelusopimukset ovat laajalti maailmalla käytetty menetelmä, jolla pyritään sosiaalisesti hyväksyttävään ja kustannustehokkaaseen monimuotoisuuden suojeluun yksityisomistuksessa olevilla alueilla. Tutkimme METSO-ohjelman puitteissa käytettyjen eripituisten suojelusopimusten kannattavuutta perustuen kehittämäämme optimointimalliin taloudellisesta ja ekologisesta näkökulmasta kohteena kuusilahopuusta riippuvaiset uhanalaiset lajit. Tulosten mukaan kustannustehokas suojelu edellyttää erimittaisten suojelusopimusten samanaikaista käyttöä mutta näiden sopimusten suhteellinen osuus vaihtelee huomattavasti tavoitteen ja metsien lähtötilanteen mukaan (Juutinen ym. 2012). Mitä korkeammalle yhteiskunta asettaa monimuotoisuustavoitteet, sitä enemmän pysyviä/hyvin pitkiä suojelusopimuksia kannattaa tehdä. Intensiivisesti hoidettuihin metsiin on kannattavampaa soveltaa pelkästään lyhyitä sopimuksia, kun taas lähtötilanteessa ekologisesti laadukkaisiin, harventamattomiin metsiin kannattaa pyrkiä tekemään sekä pitkiä/pysyviä että lyhyempiä suojelusopimuksia.
Lyhyillä sopimuksilla saavutetaan hyötyjä erityisesti lajeille, jotka pystyvät hyödyntämään tuoretta lahopuuta, kun taas pidemmät sopimukset ovat kannattavampia pitkälle lahonnutta puuta vaativien lajien turvaamiseksi. Metsänkäsittelytapojen optimaalinen yhdistelmä puuntuotannon ja monimuotoisuuden näkökulmasta Kestävän kehityksen näkökulmasta oleellinen kysymys on kokonaisten maisema-alueiden kyky samanaikaisesti tuottaa taloudellisesti tärkeitä hyödykkeitä ja ylläpitää monimuotoisuutta, joka on ekosysteemien toiminnan edellytys. Taloudellisten ja ekologisten arvojen yhtäaikainen tuottaminen on monitavoitteinen haaste maankäytön suunnittelulle, koska eri tavoitteiden välillä on ristiriitoja. Näiden ristiriitojen paljastaminen ja ratkaiseminen on myös METSO-ohjelman keskeisiä tavoitteita. Tutkimusalueenamme oli 45 000 ha laajuinen keskisuomalainen metsämaisema, jonka jokaista 30 000 metsikköä kasvatettiin MOTTI-simulaattorilla 50 vuotta nykyhetkestä eteenpäin 7 eri käsittelyvaihtoehdolla. Käsittelyvaihtoehdot vaihtelivat hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesta aina metsiköiden suojeluun. Mukana oli myös jatkettujen kaksi kiertoaikojen vaihtoehtoa, jotka jäljittelee määräaikaisia suojelusopimuksia, kaksi vaihtoehtoa, joissa metsien harvennushakkuista luovutaan, sekä säästöpuun lisäysvaihtoehto. Etsimme monitavoiteoptimoinnin työkaluja hyväksi käyttäen sellaisia yhdistelmiä eri kuvioiden käsittelyjä, jotka tuottavat mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn ja monimuotoisuuden määrän. Monimuotoisuusmittarina käytettiin lajille sopivien elinympäristöjen määrää. Lajien elinympäristövaatimuksia kuvataan elinympäristön sopivuusindeksillä, joka on muodostettu viidelle lintulajille (2 tikkalajia, metso, pyy ja pyrstötiainen), liito-oravalle sekä yli sadan uhanalaisen, lahopuusta riippuvaisen lajin ryhmälle. Tulosten mukaan monimuotoisuus- ja taloudellisten tavoitteiden välillä on ristiriita, joka on laji(ryhmä)kohtainen. Tutkituista lajeista suurin ristiriita havaittiin lahopuusta riippuvaisten lajien elinympäristöjen määrän ja taloudellisten arvojen välillä, ja pienin metsolla. Ristiriita kaikkien lajien kohdalla oli kuitenkin epälineaarinen, mikä tarkoittaa, että elinympäristöjen määrän merkittävä lisääminen on mahdollista melko alhaisin kustannuksin mutta elinympäristöjen määrän maksimoiminen puolestaan on hyvin kallista. Alentamalla hakkuista saatavaa tulotavoitetta 5 % voitiin saada keskimäärin lähes 60 %:n lisäys elinympäristöjen määrässä. Tämä kuitenkin edellyttää maisematason suunnittelua. Mikään yksittäinen käsittelytapa ei ollut optimaalinen kummankaan tavoitteen, taloudellisten arvojen ja elinympäristöjen määrän näkökulmasta vaan paras tulos oli aina yhdistelmä erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi jos ensisijaisesti tavoitellaan mahdollisimman korkeaa taloudellista tulosta ja tällä rajoitteella toissijaisesti mahdollisimman suurta lajien elinympäristöjen määrää, optimaalisessa ratkaisussa 60 % kuvioista käsitellään suositusten mukaan, noin 30 %:lla luovutaan harvennuksista ja 10 %:lla lisätään säästöpuiden määrää. Verrattuna tilanteeseen, missä kaikkia kuvioita käsitellään suositusten mukaisesti, tämä optimaalinen yhdistelmä tuotti 5 % enemmän hakkuutuloja ja jopa 270 % enemmän (siis lähes nelinkertaisen määrän) lajien elinympäristöjä. Suositusten mukaisen käsittelyn systemaattiseen, kattavaan soveltamiseen siis sisältyy huomattava taloudellinen ja ekologinen politiikkakustannus. Kustannustehokkain tapa lisätä lajien elinympäristöjä oli erilainen eri lajeille. Suositusten mukainen käsittely on huonoin yksittäinen käsittelytapa monimuotoisuuden kannalta. Kohteiden asettaminen kokonaan metsätalouden ulkopuolelle oli paras yksittäinen vaihtoehto kaikille muille lajeille paitsi pyylle ja metsolle, joille paras oli säästöpuiden lisääminen ja 30 vuodella jatkettu kierto. Käsittelyvaihtoehtojen yhdistelmät, jotka lisäävät lajien elinympäristöjä mahdollisimman kustannustehokkaasti myös vaihtelivat lajista toiseen. Yleistettävä tulos oli, että valtaosalle