LAUSUNTO Eduskunnan lakivaliokunta lav@eduskunta.fi Kuulemistilaisuus Eduskunnan lakivaliokunnassa 20.1.20 1 1 klo 10.15. Kuultavana vähemmistövaltuutetun edustajana ylitarkastaja Hanna Välimaa. Hallituksen esitys HE 31712010 vp Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, joka koskee tietojärjestelmien välityksellä tehtyjen luonteeltaan rasististen ja muukalaisvihamielisten tekojen kriminalisointia, hyväksymistä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista annetun lain 15 :n muuttamisesta Vähemmistövaltuutetun toimialana on etnisen syrjinnän ehkäisy, hyvien etnisten suhteiden edistäminen, etnisten vähemmistöjen sekä ulkomaalaisten aseman ja oikeuksien turvaaminen, samoin kuin etnisen syrjimättömyyden periaatteen valvonta. Vähemmistövaltuutettu toimii myös kansallisena ihmiskaupparaportoijana (Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta 1 9, 1 10912008). Vähemmistövaltuutettu esittaa lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa. 1 Sananvapauden ja rasistisen kiihottamisen välisestä suhteesta Muukalaisvihamielisten lausumien määrä on lisääntynyt. Vähemmistövaltuutettu saa lukuisia yhteydenottoja, jotka koskevat internetissä esiintyvää epäasiallista materiaalia. Useilla internetin käyttäjillä näyttää olevan käsitys, että internetissä saa esittaa aivan minkälaisia lausurnia tahansa ja/tai että internetiin voi laittaa minkälaista materiaalia tahansa. Hyvinkin epäasiallisten lausumien esittäminen koetaan internetin suoman anonymiteetin mukanaan tuomaksi "oikeudeksi". On tosiasia, että Suomessa asuvat ulkomaalaiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat päivittäin tilanteisiin, joissa heille esimerkiksi huudellaan tai heitä nimitellään. Lausunnossa esitetyistä näkemyksistä ei tule tehda sellaista päätelmää, että vähemmistövaltuutetun tavoitteena olisi rajoittaa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta tai maahanrnuutosta käytävää julkista keskustelua. Sananvapaus on keskeinen perusoikeus. Valtuutettu katsoo, että olemassa oleva oikeuskäytäntö koskien internetissä esitettäviä lausurnia on niin vähäistä, ettei sen perustella voi tehda ainakaan sellaista päätelmää, että epäasiallisten lausumien kirjoittajat joutuisivat teoistaan vastuuseen helposti. Tilanne on päinvastainen. Oikeuskäytännön valossa on todettavissa, että vain törkeimpien lausumien katsotaan täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse tasapainon asettamisen tarpeellisuudesta ilmaisunvapauden ja niiden mahdollisuuksien välille, joiden avulla muukalaisvihamielisiin tekoihin voidaan puuttua. Lisäpöytäkirjalla ja puitepäätöksellä pyritään nimen- VÄHEMMISTÖVALTUUTEIW, Kansallinen ihmirkauppamportoiia PL 26,00023 VALTIONEUVOSTO, Puh. 071 878 01 71, Faksi 071 878 8672, oh@oh.fi, www.oh.fi
omaan tähän tavoitteeseen. Vähemmistövaltuutettu katsoo, että tällä hetkellä lainsäädäntö ei sisällä sellaisia säännöksiä, joiden avulla voitaisiin tosiasiallisesti ja tehokkaasti puuttua internetissä esiintyvään vihapuheeseen. Tarve uudelle lainsäädännölle on olemassa, koska ilmaisunvapaus ja mahdollisuudet puuttua muukalaisvihamielisiin tekoihin eivät ole tasapainossa. On tärkeää käydä jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua siita, millaisten lausurnien esittäminen on sananvapauden nimissä sallittua ja millaisten lausurnien esittäminen toisaalta ei enää kuulu ilmaisuvapauden piiriin sekä siitä, ovatko olemassa olevat välineet puuttua muukalaisvihamielisiin lausurniin riittävän tehokkaita. 2 Huomioita lakiesityksestä 2.1 RL 6 luvun 5 8, RL 11 luvun 10 5 ja 10 a ij Vähemmistövaltuutettu pitää tärkeänä ja hyvänä, että kiihottamista kansanryhmaa vastaan koskevaa oikeussäännöstä ehdotetaan selvennettäväksi ja osittain laajennettavaksi. Erityisen tärkeänä pidämme rikoksen suojan kohteena olevien "ryhmien" selkiyttämistä ja eri syrjintäperusteiden saattamista samanlaisten rikosoikeudellisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin kuin esimerkiksi etninen alkuperä. Kiihottamisrikoksen soveltamisalan selkiyttäminen siten, että säännöksessä mainitaan nimenomaisesti sen soveltuminen seksuaalisen suuntautumisen, vakaumuksen ja vamrnaisuuden perusteella muodostuviin ihmisryhmiin, on hyva asia. Kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöön tehtävä lisays "asettaminen yleisön saataville" on hyva ja tarpeellinen. Kyseinen lisays selkiyttää säännöstä ja on selkea parannus nykytilanteeseen. Lisäys niin ikään poistaa mahdollisuutta kiertää rangaistusvastuun syntymistä, koska säännös kattaisi lisäyksen myötä myös linkkien perustamisen ja kokoamisen. Levitettävää aineistoa kuvaavan käsitteistön, "tieto, mielipide tai muu viesti", selventäminen ja nykyaikaistaminen on tarpeellista. Törkeää kiihottamista kansanryhmaa vastaan koskevan oikeussäännöksen lisääminen rikoslakiin on tarpeellista. Kyseinen säännös on omiaan ehkäisemään internetissä esiintyvien epäasiallisten lausumien ja epäasiallisen materiaalin määrää. Kyseinen säännös on lisäviesti siita, että selkeästi lainvastaisen materiaalin esiintymistä internetissä ei pidetä yleisesti hyväksyttävänä ja että niin sanottuihin viharikoksiin suhtaudutaan vakavasti. Rangaistuksen koventamisperusteita koskevan säännöksen muutosehdotukset ovat tärkeitä. Esimerkiksi se, että rasistinen motiivi olisi rangaistuksen koventamisperuste riippumatta siita, keneen tai mihin rikos kohdistuu, on tärkeä muutos. On hyva, että koventarnisperustetta voitaisiin jatkossa käyttää myös silloin, kun rikos kohdistuu esimerkiksi omaisuuteen. Näin ollen esimerkiksi jonkin tietyn etnistä alkuperää olevien henkilöiden yhdistyksen toimitiloihin kohdistuvasta vahingonteosta rangaistaessa koventamisperuste voitaisiin ottaa huomioon. Säännöksen uusi muotoilu on selkea parannus nykytilaan verrattuna. Lainkohdan soveltamisalaa selkiyttää se, että siinä mainitaan nimenomaisesti esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen, vakaumus ja vammaisuus.
2.2 Huomioita esitykseen sisaltyviin varaumiin liittyen Esityksessa ehdotetaan, että eduskunta antaisi suosturnuksensa siihen, että Suomi tekee lisäpöytäkirjan 3 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun varauman, 5 artiklan 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetun varauman seka 6 artiklan 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetun varauman. 3 artikla Lisapöytäkirjan 3 artikla koskee rasistisen ja muukalaisvihamielisen aineiston levittamisestä tietojärjestelmän avulla. Esityksessa ehdotetaan, että Suomi tekisi kyseisen artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun varauman. Varauma koskisi tapauksia, joissa esitetään syrjintää kannattavia tai puolustelevia lausuntoja ilman, että lausumaan liittyisi vihan tai väkivallan puolustamista. Esityksessa todetaan, että "kansanryhmän syrjintaa puolustavien tai kannattavien lausumien levittäminen joissakin tapauksissa voi olla sallittua ilmaisuvapauden käyttöä, vaikka sellainen voisi loukata jotakin kansanryhmää". Esityksen mukaan syrjintaa julkisuudessa edistävään tai puoltavaan tekoon ei joissakin tapauksissa voida käyttää rikosoikeudellisia eikä muitakaan sanktioita. Vähemmistövaltuutettu katsoo, että syrjintaa kannattaviin tai edistaviin lausumiin tulisi voida puuttua, vaikka kyseiset lausurnat eivat täyttäisikään ehdotettujen kiihottamisrikossäännösten tunnusmerkistöjä ja vaikka niihin ei sisältyisikään vihan tai vakivallan puolustamista. Tällaisiin lausumiin tulisi voida puuttua joko rikosoikeudellisilla tai muilla tehokkailla keinoilla, koska yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto ovat keskeisia yhteiskunnan perusarvoja. Törkeimpiin ja vakavimpiin syrjintaa kannattaviin ja edistäviin lausumiin tulisi tarvittaessa voida puuttua rikosoikeudellisin keinoin. Katsomme, ettei Suomen lainsäädäntö sisällä talla hetkella sellaisia säännöksiä, joiden avulla voitaisiin tehokkaasti puuttua syrjintää edistaviin lausumiin tai tekoihin. Olisi tärkeää, että lainsäädännöllä korjattaisiin sitä epätasapainoa, joka ilmaisunvapauden ja mahdollisuuksien puuttua muukalaisviharnielisiin tekoihin välillä talla hetkella vallitsee. Muukalaisvihamielisten lausumien lisääntymiseen tulisi voida puuttua tehokkaammin. 5 artikla Lisapöytäkirjan 5 artikla koskee rasistiseen motiiviin ja muukalaisvihamielisyyteen perustuvaa loukkausta. Esityksessa ehdotetaan, että Suomi varaisi oikeuden olla soveltamatta kyseistä artiklaa tapauksiin, joissa kunnianloukkausta tai kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevat säännökset eivat ole sovellettavissa. Varauman tarpeellisuutta perustellaan tarpeella varmistaa sananvapauden periaatteen kansallinen soveltamiskäytäntö kiihottamisrikoksissa ja kunnianloukkausrikoksissa, erityisesti viitataan rikoslain 24 luvun 9 :n 2 momentissa tarkoitettuihin alueisiin. Vähemmistövaltuutettu katsoo, ettei tarvetta ehdotetun varauman tekemiselle esityksessä viitatun rikoslain 24 luvun 9 :n vuoksi ole. Lisäpöytakirjan velvoite kriminalisoida rasistiseen motiiviin ja muukalaisvihamielisyyteen perustuva loukkaus ei ole ristiriidassa kyseisen säännöksen kanssa kanssa. Yllä mainittuun kunnianloukkaussäännökseen sisältyy arvostelun vapautta koskevia poikkeussäännöksiä. Niiden mukaan kunnianloukkauksena ei esimerkiksi pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menette-
lyyn elinkeinoelämässä tai politiikassa. Nykyisenkään lainsaadännön mukaan ei ole sallittua esittää arvostelua, joka on loukkaava henkilön etnisen alkuperän vuoksi, vaikka arvostelu kohdistuisi elinkeinoelämässä tai politiikassa toimivaan henkilöön. Sallittua ei esimerkiksi ole henkilön poliittisten toimien arvosteleminen niin, että arvostelun pääviesti on loukkaus hänen saarnelaisuuttaan kohtaan. Nykyisen lainsäädännön, esimerkiksi juuri kunnianloukkausta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevien säännösten, soveltaminen ei näytä riittävältä keinolta puuttua internetissä esiintyviin epäasiallisiin lausumiin. Ulkomaalaiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat joutuvat päivittäin myös muihin tilanteisiin, joissa heihin kohdistetaan loukkaavia puheita tai tekoja. Näihin loukkauksiin ei niin ikään välttämättä voi puuttua rikoslain tai yhdenvertaisuuslain säännöksia soveltamalla. Henkilöt joutuvat epäasiallisen käytöksen kohteeksi esimerkiksi taloyhtiöissä. Epäasiallinen käytös koostuu paitsi loukkaavista lausumista myös loukkaavista teoista. Yksittäiset loukkaukset eivat yleensä ylitä kynnystä, jota esimerkiksi kunnianloukkausrikosten tai kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöjen täyttymiseksi vaaditaan. Tällöin loukkauksen uhri jää vaille lainsaadännön suojaa, koska lainsäädäntömme ei tällä hetkellä sisällä säännöksia, joiden avulla tekoihin voisi tehokkaasti puuttua. Henkilöiden etniseen alkuperään tai ihonväriin perustuviin loukkaaviin lausumiin ja tekoihin tulisi kuitenkin voida puuttua. Loukkauksiin tulisi voida puuttua joko rikosoikeudellisilla keinoilla tai muilla tehokkailla keinoilla. Vähemmistövaltuutettu ehdottaa, että Suomessa valmisteltaisiin sellaista uutta lainsäädäntöä, jonka avulla voitaisiin entistä paremmin puuttua tällaiseen loukkaamiseen ja hairintään. Uuden lainsäädännön tulisi ulottua nimenomaan myös yksityisten välisiin suhteisiin. Yhdenvertaisuuslalci tarjoaa mahdollisuuden puuttua rasistiseen häirintään esimerkiksi palvelujen tarjonnassa, mutta laki ei ulotu yksittaisten ihmisten välisiin suhteisiin. Tulisikin pohtia, voisiko rikoslaissa nykyistä selvemmin kriminalisoida tahallisen ja vakavan häirinnän yksittaisten ihmisten välillä silloin, kun se perustuu esimerkiksi uhrin etniseen alkuperään. Tahalliseen ja vakavaan häirintään tulisi joka tapauksessa voida puuttua tehokkailla keinoilla. Kansainvälisenä esimerkkinä yhdenvertaisuuslakia kattavarnmasta häirinnän kieltavästä lainsäädännöstä on Iso-Britannian Protection fiom Harassment Act vuodelta 1997. 6 artikla Lisäpöytäkirjan 6 artikla koskee joukkotuhonnan tai ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen kiistämistä, vakavaa vähättelemistä, puoltamista tai hyväksyttävänä esittämistä. Esityksessä ehdotetaan, että Suomi varaisi oikeuden olla kokonaan tai osittain soveltamatta kriminalisointivelvoitetta tapauksissa, joissa kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevat säännökset eivat ole sovellettavissa. Varauman tarvetta perustellaan sananvapaudella sekä tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaudella. On selvaa, että artiklan tarkoittamista aiheista on voitava käydä keskustelua ja että niitä on voitava käsitellä esimerkiksi artikkeleissa ja tieteellisissä tutkimuksissa. On niin ikään selvaa, että artiklan tarkoittarnista aiheista keskusteleminen ei missään tilanteessa automaattisesti voi tarkoittaa sitä, että siitä joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Esityksestä ei käy ilmi, miksi artiklan 2 kappaleen a kohdassa tarkoitetun varauman tekemistä ei katsota riittäväksi. Vähemmistövaltuutetun näkemyksen mukaan ehdotetun varauman sijaan tulisi turvautua a kohdan mukaiseen varaumaan. Tallöin rangaistavuuden edellytyksenä olisi, että kieltäminen tai vakava vähätteleminen on tehty tarkoituksena yllyttää vihaan, syrjintään tai väkivaltaan yksilöä tai ryhmää vastaan esimerkiksi etnisen alkuperän perusteella. 2.3 Ylläpitäjien vastuusta Esitys ei valitettavasti sisällä sellaisia lainsäädäntömuutoksia, joilla selkiytettäisiin internetin avoimien keskustelupalstojen yllapitäjien vastuuta koskien palstalla julkaistavia lausumia. Tällä hetkellä on osittain epäselvää, millainen valvontavastuu ylläpitäjil- 1ä on. Avoimien keskustelupalstojen yllapitäjien vastuuta tulisi selkiyttää lainsäädännöllä. Rasistisen propagandan esiintyminen keskustelupalstoilla saattaa lisätä syrjinnän ja rasistisen rikollisuuden esiintymistä. Sen lisäksi, että yksittäisiä henkilöitä tulisi rangaista rasististen viestien levittämisestä, olisi tärkeää ja tarpeellista panostaa valvontaan eli esimerkiksi laittomien viestien poistamiseen keskustelupalstoilta nykyistä tehokkaammin. 2.4 Oikeushenkilön rangaistusvastuusta Esityksen mukaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta ei liitettäisi syrjintärikoksiin eikä kunnianloukkaukseen. Rangaistusvastuuta ei liitettäisi niin ikään julkiseen kehottamiseen rikokseen silloin, kun rikos, johon kehotetaan tai houkutellaan, on syrjintärikos tai kunnianloukkaus. Ehdotusta perustellaan syrjintärikosten osalta sillä, että osa syrjintäteoista on vähäisiä ja osaan teoista voidaan soveltaa yhdenvertaisuuslain 9 $:n mukaista hyvitysmaksua, joka määrätään syrjinnasta. Valtuutetun nakemyksen mukaan kyseiseen hyvitysmaksuun liittyy ainakin yksi ongelma, joka kylläkin koskee hyvitysta yleisesti, eikä ainoastaan oikeushenkilön rangaistusvastuuseen liittyen. Ongelma on yhdenvertaisuuslain 16 $:ssä säädetty kanneaika. Kyseisen lainkohdan mukaan hyvityskanne on nostettava kahden vuoden kuluessa syrjinnasta tai jos syrjintä on ollut jatkuvaa, kahden vuoden kuluttua sen päättymisestä. Vähemmistövaltuutetun nakemyksen mukaan näin lyhyt kanneaika ei ole tehokkaiden oikeussuojakeinojen mukainen. Tämä johtuu siitä, että prosessi on jo siinä vaiheessa, kun hyvityskanteen nostaminen olisi aiheellista, saattanut kestää ylikin kaksi vuotta. Tallöin syrjinnän uhrilla ei enää ole mahdollisuutta vaatia hyvitystä, vaikka itse syrjinnän on tuomiolla vahvistettu tapahtuneen. A Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet Ylitarkastaja Hanna Välimaa