YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 43/2007/4 Dnro LSY 2006 Y 251 Annettu julkipanon jälkeen

LÄNSI SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 43/2007/4 Dnro LSY 2006 Y 251 Annettu julkipanon jälkeen 22.5.2007 ASIA LUVAN HAKIJA Merialueen ruoppaaminen Villa Solinin edustalla, massojen läjittäminen Rajakariin ja töiden aloittaminen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista, Turku Turun kaupungin Tilalaitos HAKEMUS Turun kaupungin Tilalaitos on 29.8.2006 ympäristölupavirastoon toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa vesialueen ruoppaamiseen Turun Katariinanlaaksossa Villa Solinin edustalla Pitkäsalmessa ja ruoppausmassojen läjittämiseen Pohjois Airistolle Turun kaupungin omistamalle Rajakarin meriläjitysalueelle. Lisäksi hakija on pyytänyt lupaa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. SUUNNITELMA Hankkeen tarkoitus Hankkeen tarkoituksena on uuden laiturin rakentamisen vuoksi ruopata Turun Katariinanlaaksossa Pitkäsalmessa sekä leventää rantaan johtavaa väylää ja syventää se 3,0 m:iin. Voimassaolevat päätökset Länsi Suomen vesioikeus on 19.3.1998 antamallaan päätöksellä nro 17/1998/4 myöntänyt Turun kaupungille (Turun Satamalle) luvan muun muassa sataman väylien ja satama altaiden ruoppaamiseen sekä muiden päätöksessä mainittujen kohteiden ruoppaamiseen ja läjittämiskelpoisiksi todettujen ruoppausmassojen läjittämiseen Turun kaupungin omistamalle merialueelle Pohjois Airistolle Rajakarin loiston luoteis pohjoispuolelle. Vesiylioikeus on 17.5.1999 antamallaan päätöksellä nro 43/1999 muuttanut vesioikeuden päätöstä kalatalousmaksua koskevan lupamääräyksen 8) osalta, mutta pysyttänyt sen muilta osin. Lupapäätöksen mukaan läjitys saadaan suorittaa vain tason 18 m alapuolelle keskivedenkorkeudesta mitattuna, kuitenkin siten, että siltä osin kuin läjitystä suoritetaan läjitysalueen itäosassa 13 m:n väylän väyläalueella, läjittäminen saadaan suorittaa vain tason 19 m alapuolelle keskivedenkorkeudesta mitattuna. Ruopattavista massoista on lupamääräyksen 4) mukaan tehtävä etukäteen HELCOM suosituksen mukaiset näyteanalyysit ja tulokset on toimitettava Lounais Suomen ympäristökeskukselle hyvissä ajoin ennen ruoppauksen aloittamista. Ruoppaus ja läjitystyöt on päätök

2 sen mukaan tehtävä mahdollisimman suuressa määrin 15.7. jälkeisellä kesä ja syysjaksolla. Länsi Suomen ympäristölupaviraston päätös nro 35/2003/4 Länsi Suomen ympäristölupavirasto on 19.6.2003 antamallaan päätöksellä nro 35/2003/4, jota Vaasan hallinto oikeus on 15.12.2004 antamallaan päätöksellä nro 04/0402/3 muuttanut ja jonka korkein hallinto oikeus 31.12.2005 antamallaan päätöksellä pysyttänyt, myöntänyt Turun Satamalle luvan Pukinsalmen väylän ruoppaamiseen ja ruoppausmassojen läjittämiseen mereen Rajakarin loiston luoteispuolelle. Lupamääräyksen 1) mukaan ruoppausmassat on läjitettävä maalle, mikäli ruoppausmassojen tributyylitinapitoisuus ylittää 150 µg/kg. Kuvaus hankkeesta Sedimenttitutkimukset Villa Solinin edustalla otettiin vuoden 2006 heinäkuussa sedimenttinäytteitä syvyyksistä 0 7 cm, 7 20 cm ja 20 30 cm kolmessa eri näytepisteessä. Ainoastaan yksi näytepisteistä (2) sijaitsi ruoppausalueella. Sedimenttitutkimuksen perusteella alueen pohjasedimentti on pääasiassa savea ja sedimentin pintakerroksessa on lähellä rantaa myös hiekkaa. Näytteistä analysoitiin organotinayhdisteet, metallit (Cd, Cr, Cu, Hg, Ni, Pb ja Zn) sekä PAH ja PCB yhdisteet. Kaikissa tutkimuspisteissä esiintyi TBT:aa, yksittäisiä PAH ja PCB yhdisteitä ja elohopeaa pitoisuuksina, jotka ylittivät ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus ja läjitysohjeen 19.5.2004 tason 1. Näytepisteissä 1 ja 2 taso 1 ylittyi koko tutkitun sedimenttikerroksen paksuudelta, vaikkakin yli 20 cm:n syvyydellä haitta ainepitoisuudet olivat lähellä tasoa 1. Lähimpänä rantaa sijaitsevassa näytepisteessä 3 ainoastaan TBT pitoisuudet ylittivät tason 1 0 7 cm:n syvyydessä. Minkään haitta aineen pitoisuus ei ylittänyt tasoa 2. Näytteissä ei todettu TPhT:a (trifenyylitina) ja TBT pitoisuudet (3,8 53 µg/kg) olivat selvästi alle 150 µg/kg. Hakija on kuulutusmenettelyn jälkeen 6.3.2007 toimittanut ympäristölupavirastoon 13.2.2007 ruoppausalueella sijaitsevasta aiempaan selvitykseen sisältymättömästä näytepisteestä (S11) syvyyksistä 0 7 cm, 7 20 cm ja 20 40 cm otettujen sedimenttinäytteiden haittaaineiden analyysitulokset. Näytteistä analysoitiin tributyyli, trifenyyli, monobutyyli, dibutyyli ja dioktyylitinapitoisuudet. Laboratorion analyysimentelmän määritysrajat ylittäviä pitoisuuksia todettiin TBT:aa, DBT:aa ja MBT:aa vain syvyydestä 0 7 cm otetussa näytteessä. Syvyydestä 0 7 cm otetussa näytteessä normalisoidut pitoisuudet olivat seuraavat: TBT 29 µg/kg, DBT 51 µg/kg, TPhT alle 5 µg/kg ja MBT 24 µg/kg. Syvyydestä 7 20 cm otetussa näytteessä pitoisuudet olivat seuraavat: TBT 1,8 µg/kg sekä DBT ja TPhT alle 5 µg/kg ja MBT alle 10 µg/kg. Syvyydestä 20 40 cm otetussa näytteessä pitoisuudet olivat seuraavat: TBT alle 1 µg/kg sekä DBT ja TPhT alle 5 µg/kg ja MBT alle 10 µg/kg.

3 Ruoppaus Ruoppausalueen pinta ala on 1,67 ha. Ruoppaustyöt suoritetaan kelluvalla ruoppausaluksella avovesiaikana kahmarikauhaa tai suljettavaa visiirikauhaa käyttäen. Vesisyvyys ruopattavalla alueella on 1,5 3,0 m ja ruoppausalueen läheisyydessä Pitkäsalmen väylällä 2,1 3,1 m. Ruoppausmassojen kokonaismäärä on noin 11 100 m 3 ktr. Hakija on kuulutusmenettelyn jälkeen 6.3.2007 ympäristölupavirastoon toimittamassaan täydennyksessä esittänyt, että kulloinkin ruopattavan kohdan ympärille asennetaan silttiverho, jolla estetään ruoppauksesta aiheutuvan samentuman leviäminen ympäristöön. Silttiverho on vettä läpäisevä geovahvistekangas, joka on kuitenkin tarpeeksi pienisilmäinen estämään hienoaineksen läpipääsyn. Silttiverhosta tehdään kellukkeiden varassa uiva suojarakenne, joka ankkuroidaan mahdollisimman tiiviisti pohjaan kiinni. Silttiverhosta tehdään avattava ruoppauskaluston ja proomujen liikkumisen mahdollistamiseksi. Ruoppausmassojen läjitys mereen Puhtaat ja ns. harmaat ruoppausmassat (haitta ainepitoisuudet tasojen 1 ja 2 välissä tai orgaanisten tinayhdisteiden TBT:n ja TPhT:n summapitoisuus alle 150 µg/kg) läjitetään Rajakarin meriläjitysalueelle Pohjois Airistolle Rajakarin loiston luoteis pohjoispuolelle, jonne Turun Satamalle on myönnetty läjityslupa Länsi Suomen vesioikeuden päätöksellä nro 17/1998/4. Ruoppausmassat kuljetetaan läjitysalueelle proomulla. Hankealueen hallinta Suojeltavat kohteet Turun kaupunki omistaa vesialueen ruoppauskohteessa ja läjitykseen käytettävän vesialueen Pohjois Airistolla Rajakarin loiston luoteis pohjoispuolella. Ruoppausalueen läheisyydessä sijaitsee Natura 2000 verkostoon kuuluva Rauvolanlahti (FI0200060), joka on suojeltu sekä luontodirektiivin että lintudirektiivin perusteella. Alue muodostuu Katariinanlaaksosta, Rauvolanlahden lintuvesistä ja Vaarniemestä. Noin 80 m ruoppausalueesta pohjoiseen sijaitsee valtakunnallisesti merkittävä Katariinanlaakson lehtoalue. Ruoppausalueen välittömässä läheisyydessä, sen pohjois /koillispuolella sijaitsee Katariinanlaakson luonnonsuojelualueeseen kuuluva Ruskeakallio. Rauvolanlahti, joka sijaitsee ruoppausalueen itäpuolella noin 200 m:n päässä, kuuluu myös Rauvolanlahti Friskalanlahden tärkeään lintualueeseen (FINIBA). Vaarniemen luonnonsuojelualue sijaitsee Rauvolanlahden eteläpuolella noin 800 m ruoppausalueesta kaakkoon. Naturaalueella on kaksi luontodirektiivin liitteen II lajia ja 18 lintudirektiivin liitteen I lajia. Suurin osa Natura alueesta toteutetaan luonnonsuojelulailla ja osittain kaavoituksella.

Vesialueen tila 4 Merentutkimuslaitoksen tilastojen (v. 1966 2005) mukaan meriveden korkeuden vaihteluväli lähimmällä mareografilla (Turku, Ruissalo) on ollut enintään noin +1,8 m. Meriveden korkeudet ovat olleet alimmillaan kesä heinäkuussa ja korkeimmillaan joulu tammikuussa. Rauvolanlahden ja Pitkäsalmen veden laatuun ovat vaikuttaneet erityisesti Kaarinan kaupungin jätevedenpuhdistamolta johdetut käsitellyt jätevedet. Rauvolan puhdistamon jätevesien purkupaikka sijaitsee noin 700 m ruoppausalueesta kaakkoon. Jätevedenpuhdistamo laskee toistaiseksi jätevetensä mereen, mutta jatkossa jätevedet johdetaan Turun Kakolanmäelle rakennettavaan jätevedenpuhdistamoon. Pitkäsalmen eteläpäässä hapen pohjanläheinen kyllästysprosentti on ollut loppukesällä 9 94 % eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Alle 40 %:n happikyllästyksiä on mitattu useina vuosina ja alle 20 %:n happikyllästyksiä on esiintynyt vuosina 1983 1985, 1994 ja 2004. Pitkäsalmen eteläpäässä tuotantokerroksen kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 700 µg/l. Pohjan lähellä pitoisuudet ovat olleet 400 970 µg/l, eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Fosforipitoisuudet ovat tuotantokerroksessa olleet 37 78 µg/l ja pohjan lähellä 43 100 µg/l. Vuoden 2004 velvoitetarkkailussa Pitkäsalmen veden laatu on todettu tyydyttäväksi. Vesialueen käyttö Pitkäsalmessa harrastetaan jonkin verran virkistyskalastusta. Ammattikalastusta ei alueella harjoiteta. Lähimmät uimarannat sijaitsevat noin kilometrin päässä. Arvio hankkeen vaikutuksista Ruopattaessa sedimenttiä sekoittuu veteen, jolloin vesi samentuu. Kauharuoppauksessa todetut kiintoainepitoisuudet ovat olleet 30 50 mg/l. Suunnitelman mukaisessa ruoppauksessa käytetään suljettavaa kauhaa (kahmarikauhaa tai visiirikauhaa), joilla voidaan minimoida kiintoaineksen vapautumista ja veden samentumista. Valtaosa suspendoituneesta materiaalista sedimentoituu muutamassa päivässä ja vesi selkiytyy yleensä 1 3 vuorokaudessa. Ruoppauksen aiheuttama samentuminen on siten lyhytaikaista ja paikallista. Pitkäsalmen vesi on myös luontaisesti sameaa, sillä Pitkäsalmen eteläpäässä näkösyvyys on vuosien 1978 2004 elokuussa ollut 0,5 1,0 m. Ruoppauksen yhteydessä sedimentin happea kuluttava aines alentaa veden happipitoisuutta, mutta veden happipitoisuuden ei arvioida laskevan haitallisesti. Ruoppauksen yhteydessä veteen vapautuneet ravinteet poistuvat vedestä sitoutumalla biologiseen materiaaliin ja adsorboitumalla kiintoaineeseen. Veteen vapautuneet ravinteet kohottavat osaltaan väliaikaisesti veden tuottavuutta. Ruoppausalueella todetuista haitta aineista PAH ja PCB yhdisteet ovat huonosti veteen liukenevia ja pyrkivät pidättymään mineraalipartikkeleihin sekä

Arvio hankkeen vaikutuksista Natura alueeseen Arvio hankkeen hyödyistä ja haitoista 5 orgaaniseen ainekseen. Ruopattaessa sedimenttiä sekoittuu vähän veteen, jolloin TBT pitoisuudet voivat nousta. TBT:n on kuitenkin todettu poistuvan vedestä melko nopeasti joko sitoutumalla orgaaniseen ainekseen ja sedimentoitumalla tai hajoamalla biologisesti. Hakija on 7.11.2006 päivätyssä raportissa, joka koskee Villa Solinin edustalla suoritettavien ruoppaustöiden Natura tarveharkintaa, todennut että ruoppaus ei selvityksen ja Turun lintutieteellinen yhdistys ry:n antaman lausunnon perusteella aiheuta merkittäviä vaikutuksia Rauvolanlahden Natura alueen nykyiseen suojelutasoon. Tämän vuoksi hakijan mukaan ei ole perusteltua suorittaa Natura alueelle luonnonsuojelulain 65 :n mukaista varsinaista laajaa Naturaarviointia. Ruoppaustyö on tarpeen uuden laiturin rakentamiseksi Villa Solinin edustalla ja rantaan johtavan väylän syventämisen vuoksi. Hankkeesta ei aiheudu huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa eikä vahinkoa yksityisen kalastusoikeuden käyttämiselle eikä se estä tai vaikeuta vesilain 11 luvun 3 :n 7 kohdassa tarkoitettua kalastusta. Hankkeesta ei aiheudu vahinkoa yleiselle edulle eikä haittaa yksityisille kiinteistöille tai niiden asukkaille. Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan korvattavaa haittaa. Toteuttamisaikataulu Lupa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista on tarpeen, koska Pitkäsalmessa on alkamassa jätevesien siirtoviemärin rakentaminen Kaarinan ja Turun kaupunkien välille. Siirtoviemärin rakentamisen on arvioitu alkavan vuoden 2007 keväällä ja jatkuvan vuoden 2008 kevääseen. Vaikka hankkeet ovat erilliset, hakijan mukaan olisi teknisesti parempi, että väylän ruoppaus voidaan toteuttaa ennen siirtoviemärin toteutusta, jolloin väylää ruopattaessa ei tarvitse varoa viemäriputkea. Ruoppaustyöt on tarkoitus suorittaa myöhäissyksyllä tai talvella. Tarkkailu Ruoppaustöiden mahdollisia vaikutuksia tarkkaillaan yhdestä havaintopisteestä, joka sijoitetaan noin 100 m:n etäisyydelle ruoppauskohteesta. Ensimmäinen vesinäytteenotto suoritetaan ennen töiden aloittamista ja toinen töiden ollessa noin puolivälissä ja viimeinen kahden viikon kuluttua ruoppaustöiden päättymisestä. Näytteet otetaan noin yhden metrin syvyydestä. Havaintopisteessä mitataan näkösyvyys ja vesinäytteestä määritetään sameus, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, PAH yhdisteet, PCB yhdisteet ja TBT. Näytteitä otettaessa tehdään havainnot näytteenottohetken sääolosuhteista. Samentumisen alueellinen leviäminen määritellään silmämääräisesti ja tarpeen mukaan näkösyvyysmittausta apuna käyt

6 täen. Tutkimustulokset toimitetaan välittömästi laboratorioanalyysien valmistuttua Lounais Suomen ympäristökeskukselle. Vesistötarkkailun tuloksista laadittava yhteenvetoraportti toimitetaan Lounais Suomen ympäristökeskukselle sekä Turun ja Kaarinan kaupunkien ympäristönsuojeluviranomaisille. Alustavaa tarkkailuohjelmaa muutetaan tarvittaessa hakijan ja valvontaviranomaisen kanssa sovittavalla tavalla. Ruoppausmassojen läjityksen vaikutuksia Rajakarin meriläjitysalueen läheisyyteen tarkkaillaan läjitysalueen tarkkailuohjelman mukaisesti. Turun kaupungin Satamalautakunnan suostumus Hakijan 12.4.2007 ympäristölupavirastoon toimittaman Turun kaupungin Satamalautakunnan 20.3.2007 tekemän päätöksen mukaan Villa Solinin edustan ja rantaan johtavan väylän ruoppaamisesta syntyvät massat saadaan läjittää Turun Sataman läjitysalueelle Rajakarin meriläjitysalueelle päätöksessä mainituin ehdoin. ASIAN KÄSITTELY YMPÄRISTÖLUPAVIRASTOSSA Kuulutus Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Turun kaupungissa 5.12.2006 4.1.2007 välisenä aikana varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen sekä mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 4.1.2007. Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet 1) Lounais Suomen ympäristökeskus on todennut, että Villa Solinin edustan ruoppausalueen pohjasedimentit ovat mahdollisesti pilaantuneita. Alueelta on otettu näytteitä kolmesta pisteestä, joista vain yksi (Sed 2) on varsinaiselta ruoppausalueelta. Kaikissa kolmessa tutkimuspisteessä normalisoidut TBT pitoisuudet ylittävät kriteeritason 1 selvästi. Ruoppausalueen ulkopuolella olevan näytepisteen Sed 1 sedimenttisyvyydessä 0 7 cm TBT pitoisuus on 53 µg/kg, joka on suurin tutkituista pisteistä saatu pitoisuus. Pohjasedimentissä olevat TBT pitoisuudet lisääntyvät mantereelta Pitkäsalmen veneväylälle päin. Näytepisteissä Sed 1 ja Sed 2 kriteeritaso 1 ylittyy myös yksittäisten PCP ja PAH yhdisteiden sekä elohopean osalta. Trifenyylitinapitoisuudet olivat alle määritysrajan kaikissa näytepisteissä. Huomioon ottaen organotinayhdisteiden summapitoisuudet tutkituissa näytteissä, ympäristökeskus on arvioinut ruoppausmassat pääosin mereen läjityskelvottomiksi. Näytepisteen Sed 1 pintanäytteessä (0 7 cm) tributyylitinan, monobutyylitinan ja dibutyylitinan (TBT, MBT ja DBT) summapitoisuus on 228 µg/kg ja näytepisteen Sed 2 pinnassa 175 µg/kg. Näytepisteen Sed 1 pintanäytteessä ylitetään ruoppausmassan laatukriteeriraja 2 ja näytepisteen Sed 2 pintanäytteessä ylitetään Rajakarille määrätty raja arvo 150 µg/kg. Rannan

7 läheisen näytepisteen Sed 3 organotinayhdisteiden summapitoisuus on 100 µg/kg. Ympäristökeskuksen mukaan ympäristöministeriön työryhmän mietintö "Orgaaniset tinayhdisteet Suomen vesialueilla" (17.2.2006), joka esittää ruoppausmassojen läjityskelpoisuuden arviointia koskevaa ohjeistusta tarkistettavaksi mm. niin, että ohjeessa otetaan huomioon myös muut organotinayhdisteet ja annetaan suositus trifenyylitinan laatukriteeriksi, on tulkittava siten, että ruoppausmassojen läjityskelpoisuus mereen on arvioitava tributyylitinan ja sen hajoamistuotteiden summapitoisuuden perusteella. Ympäristökeskus on pitänyt kaikkia organotinayhdisteitä yhtä lailla ympäristölle vaarallisina aineina, minkä vuoksi niitä sisältävät ruoppausmassat on rajattava ja sijoitettava muusta meriympäristöstä erotetulle alueelle. Ympäristökeskuksen mukaan ruopattavan alueen pilaantuneiden ruoppausmassojen todellisen määrän selvittämiseksi ruoppausalueelta on otettava lisää näytteitä. Luvan myöntämisen edellytyksien arvioimiseksi hakemusta on täydennettävä ja ruopattavalta alueelta on otettava lisänäytteitä, joiden perusteella pilaantuneet ruoppausmassat voidaan rajata. Ympäristökeskus on todennut, että pilaantuneita ruoppausmassoja ei saa läjittää mereen ja että hakijan on täydennettävä hakemustaan myös suunnitelmalla, jossa esitetään minne ja miten pilaantuneet ruoppausmassat sijoitetaan. Lisäksi hakemuksen täydennyksessä tulee osoittaa, miten ruoppauksesta aiheutuvaa samentumisen leviämistä laajemmalle alueelle rajoitetaan. 2) Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskuksen mukaan Rajakarin läjitysalueelle ei tule myöntää lupaa läjittää sellaisia ruoppausmassoja, joissa esiintyvien organisten tinayhdisteiden (MBT, DBT, TBT, TPT) yhteenlaskettu pitoisuus on yli 150 µg/kg. Sedimentin pilaantunut pintakerros on poistettava kuorimalla ja massat on sijoitettava maalle tai merestä eristettyyn läjitysaltaaseen siten, että haitalliset aineet eivät pääse valumaan vesistöön. Mikäli lupa hankkeelle myönnetään, lupamääräyksissä on rajoitettava vesiluonnolle syntyviä haittoja. Ruoppauksissa irtoavan hienojakoisen aineksen leviäminen ympäristöön on estettävä huolellisesti töiden aikana silttiverhoa käyttämällä ja pilaantuneet sedimentit on sijoitettava siten, että niissä esiintyvät orgaaniset tinayhdisteet eivät joudu mereen. Mikäli hankkeelle myönnetään lupa, TE keskus on edellyttänyt, että luvan saaja velvoitetaan seuraamaan ruoppaustöiden kalataloudellisia vaikutuksia TE keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuohjelmaa koskeva esitys on toimitettava hyväksyttäväksi niin ajoissa, että vaikutusten tarkkailu voidaan käynnistää tarkoituksenmukaisella tavalla. Rajakarille läjityskelpoisten massojen osalta seurannan voidaan katsoa sisältyvän Turun Sataman kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun, jota koskeva ohjelma on hyväksytty vuosiksi 2003 2010. TE keskus on vastustanut töidenaloittamisluvan myöntämistä ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. TE keskus on todennut, että

8 Kaarinasta Turkuun johtavan siirtoviemärin linja kulkee lähimmillään noin 50 m:n etäisyydellä ruopattavan kohteen ulkolaidasta. Hanke liittyy lisäksi virkistys ja edustuskäytössä olevien tilojen kunnostamiseen, joten hakijalle ei voi aiheutua kohtuutonta haittaa töiden mahdollisesta viivästymisestä ja ruoppaus voidaan toteuttaa siirtoviemärin olemassaolosta huolimatta. Lainvoimaisen luvan mukaisesti toimimalla vähennetään riskiä siitä, että pilaantuneita ruoppausmassoja kuljetettaisiin mereen Rajakarin läjitysalueelle, josta niiden poistaminen on käytännössä mahdotonta. 3) Turun kaupungin ympäristö ja kaavoituslautakunta on esittänyt seuraavat vaatimukset: Ruoppaaminen ja massojen läjittäminen on tehtävä ympäristön kannalta parhaan käytännön mukaisesti (BEP) ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) hyödyntäen. Parasta käyttökelpoista tekniikkaa käyttämällä voidaan työvaiheessa vähentää ympäristön kuormittumista sekä haitallisia vaikutuksia. Ruoppaukset ja massojen läjitykset on toteutettava syyskuun ja huhtikuun välisenä aikana. Puhtaiden ja ns. harmaiden ruoppausmassojen läjitys ja läjityksen aiheuttamien vaikutusten tarkkailu tulee toteuttaa Turun Satamalle myönnetyn läjitysluvan mukaisen (Länsi Suomen vesioikeuden päätös 17/1998/4) päivitetyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Työn aloittamisesta on tehtävä ilmoitus Turun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Työnaikainen tarkkailu on toteutettava vähintään hakemuksen liitteenä olleen työnaikaisen tarkkailusuunnitelman mukaan. Muistuttajalla ei ole ollut huomautettavaa pyynnöstä aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa. 4) Merenkulkulaitoksen mukaan ruoppaamiselle ja ruoppausmassojen läjittämiselle ei ole estettä. Läjitykset eivät saa mataloittaa virallisia väyliä tai yleisesti käytettyjä vesikulkuväyliä. Väylän virallisen syväyksen lisänä on varavesi, joka avomerellä on 15 20 % sekä saaristossa ja satama alueilla noin 10 15 % väylän virallisesta syvyydestä. Mahdollinen väylän tai satama alueen uudelleen merkitseminen virallisilla tunnuksilla varustetuilla turvalaitteilla on kiellettyä ilman asianomaista lupaa. Hakemuksessa on esitetty virheellisesti rantaan johtavan väylän syventämistä. Villa Soliniin ei johda julkista väylää eikä yksityistä paikallisväylää. Mahdolliset esteet merenkululle tai vesiliikenteelle tulee ilmoittaa väyläyksikölle ja paikallisesti kuulutuksin. Hakijan selitys Ympäristölupavirasto on varannut hakijalle tilaisuuden selityksen antamiseen muistutusten, vaatimusten ja mielipiteiden johdosta ja ottamaan huomioon seuraavat asiat:

9 Lisänäytteet mereen läjityskelvottoman ruoppausmassan määrän ja sijainnin selvittämiseksi. Selvitys pilaantuneiden ruoppausmassojen sijoituksesta. Selvitys samentumisen leviämisen rajoittamisesta työkohteessa. Hakija on 6.3.2007 toimittanut ympäristölupavirastoon pyydetyt lisäselvitykset. Hakijan mukaan Villa Solinin edustalta ruopattavat massat eivät ole pilaantuneita ja ne voidaan läjittää Rajakarin merialueelle. Hakijan esittämä lisäselvitys on selostettu aihekohdittain kertoelmaosassa. Lounais Suomen ympäristökeskuksen lausunto Ympäristölupavirasto on 13.3.2007 varannut Lounais Suomen ympäristökeskukselle tilaisuuden lausunnon antamiseen hakijan toimittaman lisäselvityksen johdosta. Ympäristökeskus on 21.3.2007 ympäristölupavirastoon toimittamassaan lausunnossa todennut, että lisänäytepisteen S11 pintanäytteen 0 7 cm organotinojen (TBT, DPT ja MBT) normalisoitu summapitoisuus on 104 µg/kg, joka on ympäristöministeriön ruoppaus ja läjitysohjeen mukaisten tasojen 1 ja 2 välissä eli ruopattavat massat ovat mahdollisesti pilaantuneita. Myös aiemman näytepisteen 3 näytetulosten perusteella ruoppausmassat ovat mahdollisesti pilaantuneita. Ympäristöministeriön ruoppaus ja läjitysohjeen mukaan pilaantuneet ruoppausmassat on rajattava ja erotettava valikoivalla ruoppauksella ja läjitettävä merestä erotetulle alueelle. Pilaantuneiden ruoppausmassojen alueellinen rajaaminen ei tutkimustulosten perusteella kuitenkaan ole mahdollista. Tarkempi rajaaminen edellyttäisi lisänäytteiden ottamista. Koska pilaantuneet ruoppausmassat sijaitsevat sedimentin pintakerroksessa, ne voidaan poistaa kuorimalla ja läjittää meriympäristöstä eristetylle alueelle. Länsi Suomen ympäristölupaviraston päätöksen nro 35/2003/4 mukaan Rajakarin läjitysalueelle mereen läjitettäväksi sallittujen ruoppausmassojen TBT pitoisuuden pitoisuus ei saa ylittää 150 µg/kg. Ympäristöministeriön työryhmän mietinnössä Orgaaniset tinayhdisteet Suomen aluevesillä, 17.2.2006, trifenyylitina on arvioitu ympäristölle vaaralliseksi aineeksi ja esitetty, että myös muut organotinayhdisteet otetaan huomioon. Ympäristökeskuksen mukaan ruoppausmassojen läjityskelpoisuus arvioidaan kaikkien organotinojen summapitoisuuden perusteella. Ruoppausalueella on pilaantuneita massoja, joita ei saa läjittää mereen. Hakija voi valikoivalla ruoppauksella poistaa ruoppausalueen pintakerroksen vähintään 0,5 m:n syvyydeltä ja kuljettaa nämä pilaantuneita ruoppausmassoja sisältävät massat meriympäristöstä erotetulle läjitysalueelle.

10 Ympäristökeskuksen mukaan lupa hankkeelle voidaan myöntää, jos suunnitelmaa muutetaan siten, että ruoppausalueen pintasedimentit kuoritaan edellä lausunnossa esitetyllä tavalla ja kuljetetaan muusta meriympäristöstä erotetulle läjitysalueelle. Ruoppausalue on eristettävä hakijan täydennyksessä esittämällä tavalla. Ympäristökeskus on esittänyt seuraavia lupamääräyksiä: Hakijan on seurattava hankkeen vaikutuksia vesistöön Lounais Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailuohjelmaksi, jonka tulee sisältää myös työnaikainen tarkkailu, tulee toimittaa ympäristökeskukselle hyvissä ajoin, vähintään kuukautta ennen töiden aloittamista. Töiden aloittamisesta on tehtävä kirjallinen ilmoitus vähintään kuukautta ennen töiden aloittamista Lounais Suomen ympäristökeskukselle. Töiden valmistumisesta on tehtävä kirjallinen ilmoitus Lounais Suomen ympäristökeskukselle. Hakijan kuuleminen ympäristökeskuksen lausunnon johdosta YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Ympäristölupavirasto on varannut hakijalle tilaisuuden selityksen antamiseen ympäristökeskuksen lausunnon johdosta. Hakija on todennut 12.4.2007 ympäristölupavirastoon toimittamassaan selityksessä, että ruopattavat massat ovat sen mielestä mereen läjityskelpoisia. Ruoppausmassojen tributyylitinapitoisuudet ja myös kaikkien orgaanisten tinayhdisteiden yhteenlasketut summapitoisuudet ovat hyvin lähellä tasoa 1, kun ruoppaus suoritetaan Lounais Suomen ympäristökeskuksen esittämän mukaisesti valikoivalla pintakerroksen ruoppauksella vähintään 0,5 m:n syvyydeltä. Ruoppausmassojen läjityskelpoisuuden arvioinnissa ei pidä huomioida kaikkia orgaanisia tinayhdisteitä ja niiden summapitoisuuksia kuten Lounais Suomen ympäristökeskus on esittänyt. Hakija on ilmoittanut perustelleensa läjityskelpoisuuden arvioinnissa TBT:n hajoamistuotteiden (MBT ja DBT) huomioimatta jättämistä ja ruoppausmassojen mereen läjityskelpoisuutta aiemmassa selvityksessään 6.3.2007. Luparatkaisu Ympäristölupavirasto myöntää Turun kaupungin Tilalaitokselle luvan vesialueen ruoppaamiseen Katariinanlaaksossa Villa Solinin edustalla Pitkäsalmessa Turun kaupungissa hakemukseen liitetyn ja myöhemmin täydennetyn suunnitelman mukaisesti tämän päätöksen lupamääräysten tarkentamalla tavalla. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä.

11 Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä. Lupamääräykset 1) Työkohde ruopataan piirustuksen L1, luotauskartta 1:1000, ruopattava alue 14.8.2006, mukaisesti. Ruoppausalue on eristettävä merenpohjasta vedenpintaan ulottuvalla silttiverholla muusta merialueesta ennen ruoppaustyön aloittamista. Verho on painotettava siten, että sen helma pysyy pohjassa. Sukeltajan on tarkistettava asennus ennen ruoppauksen aloittamista. Verhoon saa tehdä tarpeelliset kulkuaukot. Silttiverhoon on kulkuaukkojen kohdalla tehtävä kynnykset, jotka ulottuvat vähintään 0,5 m:n korkeuteen pohjasta. Kulkuaukot on pidettävä kiinni silloin kun niissä ei liikennöidä. 2) Työt on suoritettava 15.9. 15.4. välisenä aikana niin, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa tai häiriötä merialueelle ja sen käytölle sekä käyttäen sellaisia työmenetelmiä, että veden samentuminen ja sedimentin sekoittuminen veteen on mahdollisimman vähäistä. Työt on suoritettava mahdollisimman yhtäjaksoisesti. Kuljetusproomuja on käytettävä siten, ettei ruoppausmassoja valu mereen kuljetuksen aikana. Ruoppausalue on merkittävä Merenkulkulaitoksen ohjeiden mukaisesti. Mahdolliset esteet merenkululle tai vesiliikenteelle tulee ilmoittaa Merenkulkulaitokselle ja paikallisesti kuulutuksin. Ruoppausmassat, joiden tributyylitinan ja trifenyylitinan normalisoitujen pitoisuuksien summa on alle 150 µg/kg saa läjittää mereen Rajakarin läjitysalueelle noudattaen vesiylioikeuden 17.5.1999 antamalla päätöksellä nro 43/1999 osittain muutetun Länsi Suomen vesioikeuden päätöksen 19.3.1998 nro 17/1998/4 lupamääräyksiä. Alueelle ei saa läjittää kiviä tai kelluvia aineksia, kuten ruokoja sisältävää massaa. 3) Luvan saajan on tarkkailtava ruoppauksen vaikutuksia merialueeseen Lounais Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja kalataloudellisia vaikutuksia Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotukset tarkkailusuunnitelmiksi on toimitettava Lounais Suomen ympäristökeskukselle ja Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskukselle hyvissä ajoin ennen ruoppaustoimenpiteiden aloittamista. 4) Tarkkailujen tulokset ja raportit on toimitettava Lounais Suomen ympäristökeskukselle, Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskukselle ja Turun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkkailusuunnitelmissa sanotuin määräajoin. Tarkkailutiedot on pyydettäessä annettava myös asianosaisten nähtäväksi.

12 5) Rakennustöiden päätyttyä rakennuspaikat on saatettava asianmukaiseen kuntoon. 6) Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on tarpeettomitta viivytyksittä korvattava asianomaiselle oikeudenomistajalle, ellei toisin sovita. 7) Työt on aloitettava kahden vuoden kuluessa, ja ne on saatettava olennaisilta osiltaan loppuun kolmen vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä päätös on saanut lainvoiman uhalla, että lupa muutoin raukeaa. 8) Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Lounais Suomen ympäristökeskukselle, Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskukselle, Turun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Merenkulkulaitokselle. 9) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti Länsi Suomen ympäristölupavirastolle, Lounais Suomen ympäristökeskukselle, Turun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Merenkulkulaitokselle. Valmistumisilmoitukseen on liitettävä tehtyjen ruoppausten sijainnin osoittava kartta. Perustelut Laiturin rakentaminen Villa Solinin edustalle ja laiturin käyttö edellyttävät rannan ruoppausta sekä laiturin edustan vesialueen syventämistä ja leventämistä ruoppaamalla. Hanke on tarpeen vesiliikenteen edellytysten parantamiseksi. Ympäristölupavirasto katsoo, että kyseessä on toimenpide, josta voi aiheutua ympäristönsuojelulain 3 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pilaantumista vesialueella. Vesilain 1 luvun 19 :n perusteella asia on käsitelty vesilain mukaisena ottaen vesilain 2 luvun 1a :n perusteella soveltuvin osin huomioon ympäristönsuojelulain säännökset. Ruoppaustöiden ajaksi ruopattava alue eristetään veden pinnasta meren pohjaan asti ulottuvalla silttiverholla, joka estää hienoaineksen ja haitallisia yhdisteitä sisältävän sedimentin leviämistä ja veden samentumista ruoppausalueen ulkopuolella. Villa Solinin edustalta ruopattavien sedimenttien normalisoitu tributyylipitoisuus on jokaisessa näytepaikassa Sedimenttien ruoppausja läjitysohjeen (YM 19.5.2004) mukaisen tason 1 raja arvoa 3 µg/kg suurempi ainakin sedimentin pintanäytteessä, ollen enimmillään 53 µg/kg. Länsi Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä nro 35/2003/4 määrätty Rajakarin meriläjitysalueelle läjitettäviä massoja koskeva massojen tributyylitinapitoisuuden raja arvo on 150 µg/kg. Villa Solinin edustan sedimenttien tributyylitinapitoisuus on suurimmillaankin selvästi raja arvoa pienempi. Ympäristöministeriön 18.4.2007 julkaistussa raportissa 11/2007 (Orgaaniset tinayhdisteet Suomen vesialueilla, ympäristöministeriön

13 työryhmän mietintö) työryhmä esittää, että ympäristöministeriö tarkentaisi ruoppausmassojen läjityskelpoisuuden arviointia koskevaa ohjeistusta siten, että myös muut organotinayhdisteet kuin tributyylitina otetaan huomioon. Työryhmä esittää myös, että toistaiseksi käytettäisiin trifenyylitinalle läjitysmassojen laatukriteereinä tason 1 rajaarvona 3 µg/kg kuiva ainetta normalisoituna ja tason 2 raja arvona 200 µg/kg kuiva ainetta normalisoituna tributyyli ja trifenyylitinan summapitoisuutena. Villa Solinin edustan kaikkien sedimenttinäytteiden normalisoidut trifenyylitinapitoisuudet ovat alle 5 µg/kg. Myös sedimenttinäytteiden tributyylitinan ja trifenyylitinan summat ovat suurimmillaankin selvästi edellä esitettyjä mereen läjittämiskelpoisuuden yläraja arvoja pienemmät. Rajakarin merialueelle läjittämiseen on saatu Turun kaupungin Satamalautakunnan suostumus. Kun otetaan huomioon esitetyt selvitykset sedimentin laadusta ruoppausalueella, läjitettävien massojen määrä ja se, että Rajakarin läjitysaluetta käytetään laadultaan vastaavien massojen läjittämiseen jo aiemmin myönnettyjen lupien perusteella, voidaan ruoppaushankkeen toteuttamisesta syntyvät mereen läjityskelpoiset ruoppausmassat läjittää Rajakarin läjitysalueelle lupamääräyksiä noudattaen. Hankkeesta saatava hyöty on siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Ottaen huomioon asiassa tehdyt selvitykset ja tässä päätöksessä annetut lupamääräykset ympäristönsuojelulain 42 :n mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa. Luvan mukainen toiminta ei aiheuta terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, erityisten luonnonolosuhteiden huononemista, yleiseltä kannalta tärkeän virkistys tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista ympäristössä eikä kohtuutonta rasitusta naapurikiinteistöille. Hanke ei ole luonnonsuojelulain tai jätelain vastainen. Hanke ei todennäköisesti merkittävästi heikennä Rauvolanlahden Natura 2000 alueen (FI0200060) niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 verkostoon. Lainkohdat Töidenaloittamislupa Perustelut Vesilain 1 luvun 19, 2 luvun 1 a, 6 :n 2 momentti ja 4 luvun 6 :n 1 momentti sekä ympäristönsuojelulain 41, 42, 43 ja 46 Ympäristölupavirasto hylkää Turun kaupungin Tilalaitoksen hakemuksen aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Luvassa tarkoitetut työt ovat sellaisia, että niiden suorittamisen jälkeen oloja ei voida olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen määräyksiä muutetaan. Lainkohta Vesilain 2 luvun 26

Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista 14 Ympäristölupavirasto ottaa Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskuksen 2) vaatimuksen töidenaloittamisluvan epäämisestä huomioon hylkäämällä hakemuksen töiden aloittamisesta ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Ympäristölupavirasto viittaa luparatkaisuun ja sen perusteluihin Lounais Suomen ympäristökeskuksen 1) ja Varsinais Suomen työvoima ja elinkeinokeskuksen 2) muistutuksista mereen läjitettävien massojen organotinojen enimmäispitoisuuksista ja muistuttajien vaatimuksista velvoittaa luvan saaja kuorimaan sedimenttien pintakerrokset ja läjittämään ne meriympäristöstä eristetylle alueelle. Ympäristölupavirasto ottaa Lounais Suomen ympäristökeskuksen vaatimuksen töiden aloittamis ja lopettamisilmoituksen tekemisestä huomioon lupamääräyksissä 8) ja 9). Ympäristölupavirasto ottaa tarkkailua koskevat vaatimukset huomioon lupamääräyksissä 3) ja 4). Ympäristölupavirasto ottaa Turun kaupungin ympäristö ja kaavoituslautakunnan 3) muistutuksessa esitetyt vaatimukset huomioon asianomaisissa lupamääräyksissä ilmenevällä tavalla. Ympäristölupavirasto ottaa Merenkulkulaitoksen muistutuksen 4) huomioon lupamääräyksessä 2). KÄSITTELYMAKSU 1 120 euroa Sovellettu oikeusohje Ympäristöministeriön asetus ympäristölupavirastojen maksullisista suoritteista (1238/2003)

15 MUUTOKSENHAKU Liite Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto oikeudelta valittamalla. Valitusosoitus Leena Simpanen Tapio Kovanen Heikki Penttinen Anne Valjakka Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet ympäristöneuvokset Leena Simpanen, Tapio Kovanen ja Heikki Penttinen (tarkastava jäsen). Asian on esitellyt esittelijä Anne Valjakka. AV/sn

VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet Liite Länsi Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy 21.6.2007. Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön, terveyden tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto oikeudelle, on ilmoitettava päätös, johon haetaan muutosta valittajan nimi ja kotikunta postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto oikeudelle, PL 204, 65101 Vaasa, sähköposti vaasa.hao@om.fi) miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi perusteet, joilla muutosta vaaditaan valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon Länsi Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka ajan päättymistä. käyntiosoite: Panimokatu 1, 00580 Helsinki postiosoite: PL 115, 00231 Helsinki puhelin: vaihde (09) 173 461 telekopio: (09) 726 0233 sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi aukioloaika: klo 8 16.15 Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 82 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.