Hiidenveden alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta

Hiidenveden alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta 2011 2014 Eeva Ranta, Aki Mettinen, Marja Valtonen, Anu Suonpää, Ekaterina Ikonen, Minttu Peuraniemi Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 261/2015

LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 261/2015 Hiidenveden alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta 2011 2014 Eeva Ranta Aki Mettinen Marja Valtonen Anu Suonpää Ekaterina Ikonen Minttu Peuraniemi

Laatija: Eeva Ranta, Aki Mettinen, Marja Valtonen, Anu Suonpää, Ekaterina Ikonen, Minttu Peuraniemi Tarkastaja: Jaana Pönni Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 261/2015 Valokuva(t): LUVY ry Taitto: Tiia Palm Harriprint Tmi Karkkila 2015 ISBN 978-952-250-144-8 (nid.) ISBN 978-952-250-145-5 (PDF) ISSN-L 0789-9084 ISSN 0789-9084 (painettu) ISSN 1798-2677 (verkkojulkaisu) Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.luvy.fi/julkaisut

Kuvailulehti Julkaisija Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry PL 51, 08101 LOHJA Puh. 019 323 623 Sähköposti: vesi.ymparisto@vesiensuojelu.fi www.luvy.fi Julkaisuaika 11/2015 Julkaisun kieli Suomi Sivuja 99 Tekijä(t) Eeva Ranta, Aki Mettinen, Marja Valtonen, Anu Suonpää, Ekaterina Ikonen, Minttu Peuraniemi Julkaisun nimi Hiidenveden alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta 2011 2014 Julkaisusarjan nimi ja numero Tiivistelmä Julkaisu 261/2015 Projektinumero LUVY/002 Vuosien 2011 2014 aikana Hiidenveden alueen yhteistarkkailuun osallistuivat ympäristölupiin perustuen pistekuormitusta tuottavat Vihdin Vesi, Karkkilan vesihuoltolaitos, Hopeaniemi (Forela Oy) ja Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos Vakola (AVS-yhtiöt Oy). Vihdin ja Karkkilan ympäristönsuojelu oli mukana perustuen kuntien velvoitteiseen seurata ympäristönsä tilaa. Vapaaehtoisesti tarkkailuun osallistuivat Componenta Finland Oy Högfors ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. Osaltaan näytteenottoja Vihtijoessa ja Vanjoessa toteutti myös Uudenmaan ELY-keskus. Vedenlaatuhavaintopaikkoja oli 19 ja näytteitä otettiin 1 12 kertaa/havaintopaikka/v. Vesinäytteiden lisäksi yhteistarkkailussa tutkittiin pohjaeläimistöä ja kasviplanktonia. Hiidenveden kunnostus -hankkeen toimesta tutkittiin vesikasvillisuutta ja myös pohjaeläimistöä. Yhteistarkkailualueen vedet ovat enimmäkseen runsasravinteisia. Jokivesistä Vihtijoki on heikkolaatuisin, mutta virtaamaltaan suurempi Vanjoki tuo kuitenkin enemmän ravinnekuormitusta Hiidenveteen. Jokien pohjaeläimistö on monimuotoista ja näytteissä tavattiin harvinaisuuksia. Vanjoella Karkkilan puhdistamon jokeen purkamat jätevedet heikentävät pohjan tilaa jonkin verran, mutta määräävin tekijä jokea alaspäin mentäessä on kuitenkin hajakuormitus. Kalastoselvitysten perusteella Vanjoki on edelleen arvostettu virkistyskalastuskohde Uudellamaalla, vaikka pyyntiponnistus ja saalismäärät ovat olleet hienoisessa laskussa 2000-luvulla. Hiidenvesi on sekä veden laadun että biologisten muuttujien perusteella edelleen selvästi rehevä. Suurimman ravinnekuormituksen tuottaa peltoalueiden hajakuormitus, johon verrattuna pistekuormituksen osuus on vähäistä. Jaksolla 2011 2014 alkoi kuitenkin näkyä ilahduttavia merkkejä järven tilan elpymisestä: syvänteiden pohjien happitilanne parani, vesikasvillisuustutkimuksissa todettiin viitteitä järven rehevöitymiskehityksen taittumisesta ja Kiihkelyksenselän kalastorakenteessa tapahtui myönteisiä muutoksia kun särki väheni ja ahven, kuha ja pasuri lisääntyivät. Jakson 2011 2014 aikana myös Hiidenveden kunnostus -hanke jatkoi työtään järven tilan parantamiseksi. Onkin todennäköistä, että merkit elpymisestä liittyvät osaltaan myös tähän. Valuma-alueella toteutettu mittava kosteikkojen rakentaminen ja monipuolinen neuvontatyö alkavat vähitellen vaikuttaa järvessä. Asiasanat Toimeksiantaja Hiidenvesi, Vanjoki, Vihtijoki, veden laatu, kuormitus Hiidenveden yhteistarkkailutyöryhmä

Sisältö 1 Yhteistarkkailun peruste ja tarkkailun toimeksiantajat... 7 2 Taustatiedot.... 8 2.1 Kuvaus Hiidenveden yhteistarkkailualueesta...8 2.1.1 Hiidenvesi...8 2.1.2 Vanjoki...9 2.1.3 Vihtijoki...10 2.2 Säätila ja virtaamat 2011 2014...10 2.3 Hiidenveden kunnostus...11 2.3.1 Kosteikot ja laskeutusaltaat...11 2.3.2 Neuvonta...12 2.3.2.1 Maatalousyrittäjien ympäristöneuvonta...12 2.3.2.2 Haja-asutusalueen jätevesineuvonta...12 2.3.3 Ympäristökasvatus ja viestintä...13 2.3.3.1 Järvikalat tutuksi...13 2.3.4 Kunnostushankkeen toimeksiannosta tehtävän seurannan avulla saadaan lisää tietoa Hiidenvedestä...14 2.3.4.1 Sulkasääsket tärkeässä asemassa Hiidenveden ravintoverkossa......................14 2.3.4.2 Automaattiseurannalla reaaliaikaista tietoa Varikkaan uimaveden laadusta...15 2.4 Taustatietoa pohjaeläintutkimuksista...15 2.4.1 Peruste ja menetelmät...15 2.4.2 Taksonien ja yksilöiden määrät näytteissä eri alueilla...16 3 Hiidenveden yhteistarkkailun 2011 2014 tulokset ja tulosten tarkastelu... 16 3.1 Averia ja Pyhäjärvi...16 3.2 Joet...18 3.2.1 Veden laatu...18 3.2.2 Pohjaeläimet...21 3.2.3 Kalat 24 3.3 Hiidenvesi...25 3.3.1 Happipitoisuus...25 3.3.2 Ravinnepitoisuudet ja tuottavuus...26 3.3.3 Bakteerit...28 3.3.4 Muu veden laatu...29 3.3.5 Kasviplankton...30 3.3.6 Vesikasvit...30 3.3.7 Pohjaeläimet...32 3.3.7.1 Järvialtaat...32 3.3.7.2 Kivikkorannat...35 3.3.8 Kalat 35 3.4 Hiidenveden kuormitus...36 3.4.1 Hiidenveden kokonaiskuormitus...36 3.4.2 Vihtijoen ja Vanjoen ravinnekuormitus kuukausikeskiarvomenetelmällä arvioituna vuosina 2011 2014...38 3.4.3 Pistemäinen jätevesikuormitus vuosina 2011 2014...39 3.4.3.1 Luparajojen saavuttaminen vuonna 2014...41 4 Yhteenveto Hiidenveden yhteistarkkailualueen tilasta ja arvio pistemäisen jätevesi kuormituksen vaikutuksista vuosina 2011 2014... 41 4.1 Averia ja Pyhäjärvi...41 4.2 Joet...42 4.3 Hiidenvesi...44 5 Yhteistarkkailun jatkaminen... 47 Kirjallisuuslähteet... 48

Liitteet Liite 1.1. Kartta yhteistarkkailualueesta ja vedenlaatuhavaintopaikoista...52 Liite 1.2. Hiidenveden Kunnostus -hankkeen kosteikot...53 Liite 1.3. Haja-asutuksen jätevesikartoitus Hiidenveden valuma-alueella...54 Liite 2.1. Yhteistarkkailun vedenlaatuhavainnot vuodelta 2014...55 Liite 2.2. Analyysimenetelmät ja analyysien mittausepävarmuudet...67 Liite 3.1. Pohjaeläinhavaintoalueet Vanjoella ja Vihtijoella...71 Liite 3.2. Hiidenveden yhteistarkkailuun ja Hiidenvesihankkeeseen vuonna 2014 sisältyneet pohjaeläinpaikat...72 Liite 3.3. Pohjaeläintaksonit ja yksilömäärät kaikilla havaintopaikoilla...73 Liite 3.4. Pohjaeläintaksonit ja yksilömäärät Hiidenveden 2,0 28,0 m kvantitatiivisilla havaintopaikoilla...79 Liite 3.5. Pohjaeläinbiomassat Hiidenveden 2,0 28,0 m kvantitatiivisilla havaintopaikoilla...80 Liite 3.6. Pohja-aineksen runsaus ja laatu pohjaeläinten havaintopaikoilla...81 Liite 4. Arja Palomäki: Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuodelta 2014...83

1 Yhteistarkkailun peruste ja tarkkailun toimeksiantajat Vuosien 2011 2014 aikana Hiidenveden alueen yhteistarkkailuun osallistuivat ympäristölupiin perustuen pistekuormitusta tuottavat Vihdin Vesi, Karkkilan vesihuoltolaitos, Hopeaniemi (Forela Oy) ja Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos Vakola (AVS-yhtiöt Oy). Vihdin ja Karkkilan ympäristönsuojelu oli mukana perustuen kuntien velvoitteiseen seurata ympäristönsä tilaa. Vapaaehtoisesti tarkkailuun osallistuivat Componenta Finland Oy Högfors ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. Osaltaan näytteenottoja Vihtijoessa ja Vanjoessa toteutti myös Uudenmaan ELY-keskus. Hiidenveden kunnostus -hankkeen toimeksiannosta tehtiin vesikasvillisuustutkimukset ja osa pohjaeläintutkimuksista. Eri osapuolten kannalta yhteistarkkailu on kokonaisuutena ohjelmallisesti perusteltu ja myös edullisin tapa seurata vesistön tilaa. Yhteistarkkailu pystyy yksittäistarkkailuja paremmin tuottamaan tietoa alueellisesti tärkeistä vesistökokonaisuuksista. Pistekuormittajien osalta yhteistarkkailun tavoitteena on tuottaa aineistoa, jota käytetään selvitettäessä vesistöön kohdistuvan jätevesikuormituksen vaikutuksia, vaikutusalueen laajuutta ja haittojen vähentämiseksi tehtyjen toimenpiteiden riittävyyttä. Tarkkailututkimuksen perustana on valvovan viranomaisen hyväksymä ohjelma (Uudenmaan ELY-keskus, kirje 521/500 Hevy 3.12.1991). Ohjelmaa on vuosien varrella täydennetty ja päivitetty viranomaisen ja yhteistarkkailutyöryhmän hyväksymällä tavalla. Tarkkailututkimuksella täytetään luvissa olevat velvoitteet (taulukko 1). Taulukko 1. Hiidenveden alueen pistekuormittajien lupapäätökset, joihin vesistötarkkailuvelvoitteet perustuvat. Pistekuormittaja Oikeuden tai vesiviranomaisen lupapäätös Karkkilan vesihuoltolaitos LSY 27.6.2007, dnro: LSY-2007-Y-9 kaupungin jätevedenpuhdistamo KHO 11.8.2010, dnro 3749/1/08 Vihdin vesi 6.8.2009 Kirkonkylän jätevedenpuhdistamo UUS-2008-Y-520-111 Forela Oy 7.11.2008 UUS-2007-Y-547-1110 Hopeaniemen jätevedenpuhdistamo No YS 1569 Vakola, AVS-yhtiöt Oy Vihdin ympäristöasiain lautakunta jätevedenpuhdistamo 31.5.1995 82/53/540/95 Kunkin tarkkailuvuoden tilanne ja ohjelma käydään läpi tarkkailua edeltävän vuoden aikana järjestettävässä yhteistarkkailutyöryhmän kokouksessa, jossa ovat edustettuna pistekuormittajat, kuntien edustajat, valvova viranomainen ja tarkkailua suorittava konsultti. Tarkkailun koordinoinnista Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä vastaa vesistötutkija, näytteenoton tekevät sertifioidut näytteenottajat (erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet) ja vesianalyyseistä vastaa LUVY:n laboratorio, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus EN ISO/IEC 17025: 2005. Tässä yhteenvetoraportissa luodaan katsaus pääasiassa vuosien 2011 2014 tarkkailutuloksiin. Hiidenveden yhteistarkkailu tapahtuu jaksoissa niin, että joka neljäs vuosi mukana ovat fysikaalis-kemiallisten mittausten lisäksi myös vesistön biologiaa kuvaavista muuttujista kasviplankton ja pohjaeläimet. Vuosi 2014 oli tällainen, ns. laaja tarkkailuvuosi. Edellisen kerran Hiidenveden alueen yhteistarkkailun tuloksia on esitetty vuotta 2013 koskevassa yhteenvetoraportissa (Ranta ym. 2014). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015 7

2 Taustatiedot 2.1 Kuvaus Hiidenveden yhteistarkkailualueesta 2.1.1 Hiidenvesi Hiidenvesi on Uudenmaan toiseksi suurin järvi, se on ekologiselta tilaltaan tyydyttävä ja kuuluu tyypiltään runsasravinteisten (Rr) järvien ryhmään. Järvi on rehevä ja luontaisesti savisamea. Hiidenvesi on ollut paleolimnologisten tutkimusten mukaan keskirehevä jo 300 vuotta sitten (Weckström ym. 2011). Viimeisten 50 vuoden aikana järven rehevöitymiskehitys on kiihtynyt lähinnä ihmistoiminnan vaikutuksesta. Hiidenveden pinta-ala on n. 30 km 2 (taulukko 2) ja järvi koostuu useista eri altaista, jotka eroavat toisistaan vedenlaadun ja morfologian suhteen. Yhteistarkkailuohjelman puitteissa on keskitytty neljään altaaseen, jotka ovat Kirkkojärvi, Mustionselkä, Nummelanselkä ja Kiihkelyksenselkä (kuva 1). Muista alueen järvistä ovat mukana Vihdin Averia ja Karkkilan Pyhäjärvi. Kuva 1. Hiidenveden selkäalueet. Taulukko 2. Hydro-morfologisia tietoja Hiidenvedestä, Averiasta ja Pyhäjärvestä. Hiidenvesi Averia Pyhäjärvi Pinta-ala km 2 30,3 1,4 1,4 Keskisyvyys m 6,6 3,2 4,2 Suurin syvyys m 33 6,5 11 Tilavuus milj. m 3 197 4,5 5,9 Teoreettinen viipymä vrk 270 20 Keskivirtaama m 3 /m 8,9 2,2 3,5 Vedenkorkeus WN43+ 31,8 36 72,5 Rantaviivaa km 109,5 7,3 5,6 Valuma-alue km 2 933,9 232,1 367,9 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015

Järven rannalla olevat pistekuormittajat ovat Vihdin kirkonkylän puhdistamo Kirkkojärven rannalla ja Hopeaniemi Mustionselän rannalla (vrt. kartta liitteessä 1.1.). Hiidenvettä on säännöstelty 1970-luvulta lähtien Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen perusteella (no 8/1982 A 27.1.1982). Nykyään järvi toimii Helsingin kaupungin vedenhankinnan varavesijärjestelmän osana. Helsingin kaupungilla on Länsi-Suomen ympäristölupavirastolta vuonna 2001 myönnetty jatkolupa veden johtamiseen Hiidenvedestä Vantaanjokeen. Hiidenveden lähiympäristön tärkeitä luonnonarvoja ja suojelukohteita ovat mm. Vaanilanlahden eli Vasarlanlahden Natura-alue (Nummi-Pusulan lintuvedet FI0100042 SPA ja FI0100102 SCI). Lisäksi alue kuuluu Vasarlanlahden suojelualueeseen (YSA 201063) (Ympäristöhallinnon OIVA-tietokanta). Hiidenvesi on merkittävä virkistysalue sekä paikkakuntalaisille että monille pääkaupunkiseudun asukkaille. Järven rannoilla on runsas tuhat loma-asuntoa. Yleisiä uimarantoja on yhteensä viisi. 2.1.2 Vanjoki Vanjoki virtaa Karkkilan ja Vihdin kuntien alueella. Se alkaa Karkkilan Pyhäjärvestä ja laskee Hiidenveden Kuninkaanlahteen. Vanjoki kuuluu Karjaanjoen vesistöalueen Vanjoen osa-alueeseen (23.04). Joen pituus on 23 km ja keskivirtaama noin 4,8 m 3 /s (Helttunen toim. 2012). Valuma-alueen pinta-ala jokisuusta mitattuna on 484 km 2. Vanjoen valuma-alue on maaperältään suurimmaksi osaksi savea ja hiesua varsinkin alueen etelä- ja keskiosassa. Maaperä aivan jokiuoman tuntumassa on yleensä hienoa hietaa ja kauempana uomasta hiesua ja hiesusavea (Virri 1971). Vanjärven ympärillä esiintyy liejua ja liejusavea (Vuorinen 2010). Vanjoen osavaluma-alueesta on peltoa 33 % ja metsää 64 %, vesipinta-ala on 2,6 %. Peltoalueiden eroosioherkkyys on alueella suuri (Penttilä & Kulmala 1999). Vanjokea kuormittaa joen yläosassa pistemäisesti Karkkilan kaupungin yhdyskuntapuhdistamo. Vähäistä kuormitusta aiheuttaa myös Jokikunnassa sijaitsevan Hillside Golfin puhdistamo. Hajakuormitus on alueella merkittävää. Vanjoen on laskettu tuovan Hiidenveden Kiihkelyksenselälle 94 % siihen laskevista vesistä (Eloranta ja Kwandrans 2005). Vanjoen varrella Vihdin Jokikunnassa oleva Vanjärvi kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan sekä valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Lisäksi alueelle on perustettu Uudenmaan ELY-keskuksen toimesta noin 130 ha suuruinen luonnonsuojelualue. Alueella on toteutettu myös Vanjärven kunnostus osana Hiidenveden kunnostus 2012 2015 -hanketta. Kuva 2. Tammikuussa 2013 Vanjoen alaosan sulapaikoilla oli runsaasti sorsia. Kuva: LUVY (Arto Muttilainen). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015 9

2.1.3 Vihtijoki Hiidenveden Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen (Vihtijoen osa-alue 23.09) pituus on noin 30 km ja valumaalueen pinta-ala on 269 km 2. Valuma-alue on pääosin metsää ja peltoa. Alaosassa maaperä on hiesusavea ja aitosavea. Yläjuoksulla maaperä muuttuu karkeaksi hiedaksi ja hiekaksi. Alueen peltoprosentti on 20 %, metsää on 73 %, vesistöä 6 % ja avosuota tai rakennettua aluetta 1 %. Peltojen eroosioherkkyys on suuri erityisesti Vihtijoen alaosissa (Penttilä & Kulmala 1999). Vihtijoen virtaama on keskimäärin 2,7 m 3 /s (Helttunen toim. 2012). Vihtijoki virtaa Olkkalassa sijaitsevan Averiajärven kautta. Vihtijoki tuo Hiidenveden Kirkkojärveen runsaasti hajakuormitusta, merkittävää pistekuormitusta ei ole. Vähäistä kuormitusta aiheuttaa Vakolan tutkimuslaitoksen pieni puhdistamo joen alaosalla Olkkalassa. Hiidenveden itäpuolella sijaitsee Koivissillan jätekeskus, jonka alueen vedet laskevat Oinasjokea myöten Hiidenveden Nummelanselän Kopunlahteen. Oinasjoen merkittävin kuormittaja on hajakuormitus. Jätekeskuksen kaatopaikan vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisen valvonnassa. Koivissillan alueelta vesistöön lähtevä ravinnekuormitus on pääasiassa typpikuormitusta. Kuormitus on vähentynyt 2000-luvulla; vuosina 2007 2014 jätekeskuksen alueelta peräisin olevan typpikuormituksen osuudeksi on arvioitu 1 2 % Oinasjoen alaosan kokonaiskuormituksesta (Loikkanen & Ranta 2015). Hiidenvesi laskee Väänteenjoen kautta Lohjanjärveen. Väänteenjoki on runsasravinteinen samea joki, joka virtaa peltovaltaisten alueiden läpi noin 10 kilometrin matkan Hiidenveden Sirkkoonselältä Lohjanjärven Pappilanselälle. Väänteenjoki tuo Nummenjoen ohella suurimman osan Lohjanjärveen päätyvästä ravinnekuormituksesta. 2.2 Säätila ja virtaamat 2011 2014 Jakson 2011 2014 sateisin vuosi oli 2012, vähiten satoi vuonna 2013. Keskimäärin sateita tuli eniten joulu-, elo- ja syyskuussa, vähiten maalis-, huhti- ja helmikuussa. Sateisin kuukausi oli joulukuu 2011 (127,8 mm) ja kuivin oli maaliskuu 2013 (11 mm). Jakson 2011 2014 keskimäärin lämpimin vuosi oli 2014 ja kylmin 2012. Lämpimimmät kuukaudet olivat heinä-, elo- ja kesäkuu ja kylmimmät tammi- ja helmikuu. Jakson lämpimin kuukausi oli heinäkuu 2011 (19,7 o C) ja kylmin helmikuu 2011 (-13,8 o C). Kuvasta 3 käy kuitenkin ilmi, että tilanne vaihteli vuosittain. Kuukausittaiset sadesummat (mm) Kuukausittaiset keskilämpötilat ( o C) 80 60 40 20 350 300 250 200 150 100 50 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 2011 2012 2013 2014 0-20 -40 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 2011 2012 2013 2014 Kuva 3. Vihdin Hiiskulan ja Maasojan mittausasemien sade- ja lämpötilatietoja vuosilta 2011 2014 (Ilmatieteen laitos 2011 2014). Jakson 2011 2014 suurimmat keskivirtaamat mitattiin sateisimpana vuonna 2012, jolloin vettä virtasi joissa suunnilleen kaksinkertainen määrä vuosiin 2011, 2013 ja 2014 verrattuna (kuva 4). 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015

30 Jokien virtaama 2011-2014 (m 3 /s) 25 20 15 10 5 0 1.1.2011 1.5.2011 1.9.2011 1.1.2012 1.5.2012 1.9.2012 1.1.2013 1.5.2013 1.9.2013 1.1.2014 1.5.2014 1.9.2014 Vanjoki Vihtijoki Väänteenjoki Kuva 4. Vanjoen, Vihtijoen ja Väänteenjoen virtaamat vuosina 2011 2014 (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot haettu 8.7.2015). 2.3 Hiidenveden kunnostus Hiidenveden kunnostus ei kuuluu Hiidenveden yhteistarkkailuun, vaan sitä toteutetaan omana hankkeenaan. Kunnostuksen tavoitteena on kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentäminen sekä järven virkistyskäytön edistäminen. Voimakkaan hajakuormituksen vuoksi Hiidenvedellä on oleellista kohdistaa kunnostustoimia erityisesti valuma-alueelle, josta veden tilaa heikentävät ravinteet ja kiintoaineet ovat peräisin. Valumaalueella tehtävät kunnostustoimet tulokset alkavat vaikuttaa usein hitaasti järven tilaan. Tutkimustiedon ja kokemuksen myötä Hiidenveden kunnostusmenetelmät on valikoitu järven erityispiirteisiin sopiviksi. Hiidenveden kunnostustyöt alkoivat vuonna 1995, ja ne ovat jatkuneet hankemuotoisina 2000-luvulla. Kunnostuksen ensimmäinen vuosikymmen Hiidenvedellä harjoitettiin hoitokalastusta, mutta sen heikkojen tulosten takia järven kunnostuksen pääpaino siirrettiin ulkoisen kuormituksen vähentämiseen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry on koordinoinut Hiidenveden kunnostus -hanketta vuodesta 2008. 2.3.1 Kosteikot ja laskeutusaltaat Hiidenveden valuma-alueelle on laadittu koko alueen kattavat kosteikkojen yleissuunnitelmat. Kosteikkojen yleissuunnitelmissa esitetään mahdollisten kosteikkopaikkojen sijainnit ja pinta-alat. Kosteikot ja laskeutusaltaat ovat ikään kuin luonnon omia vedenpuhdistamoita, jotka suodattavat järveen virtaavasta vedestä ravinteita, maa-ainesta ja haitta-aineita. Kosteikot ovat myös hyvin monimuotoisia luonnonympäristöjä, jotka tarjoavat suotuisia elinpaikkoja lukuisille lajeille linnuista ja kaloista hyönteisiin. Kosteikkojen merkitys tulvien tasaamisessa on merkittävä. Maatilojen läheisyydessä kosteikot voivat toimia myös kastelualtaina. Hiidenveden kunnostus -hankkeessa on perustettu valuma-alueelle noin 100 laskeutusallas- ja kosteikkokohdetta (kuva 5, liite 1.2). Kohteet vaihtelevat pienistä pihapiirin laskeutusaltaista laajoihin kosteikkokokonaisuuksiin. Vuosien 2008 2011 hankekautena kosteikkojen rakentamisen painopiste oli valuma-alueen pohjoisosissa, ja 2012 2015-kautena järven lähivaluma-alueella. Rakennustöitä on tehty valuma-alueen kaikissa kunnissa. Hanke kustantaa maanomistajille kosteikon suunnittelu- ja toteutustyön, mutta kohteiden huolto- ja tyhjennystyöt valmistumisen jälkeen ovat maanomistajan vastuulla. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015 11

Kuva 5. Lokaniityn kosteikko Lohjalla puhdistaa peltovaltaisen valuma-alueen vesiä. Kosteikon kasvillisuus edistää hyvän puhdistustuloksen saavuttamista. Kuva: LUVY (Ekaterina Ikonen). 2.3.2 Neuvonta Neuvontatyön tavoitteena on ehkäistä ravinnepäästöjen syntyminen. Hiidenveden kunnostus -hanke tarjoaa ympäristöneuvontaa maksutta kohderyhmille, joiden toiminnasta syntyy merkittävimmät ravinnepäästöt: maanviljelijöille ja haja-asutusalueen asukkaille, jotka eivät kuulu viemäriverkon piiriin. Haja-asutusalueiden jätevesineuvontaa toteutetaan yhteistyössä LINKKI-hankkeen kanssa. Neuvonnan tarkoitus on tarjota puolueetonta ja tuoreinta tietoa siitä, kuinka ravinnepäästöjen syntyminen voidaan ehkäistä kustannustehokkaasti. 2.3.2.1 Maatalousyrittäjien ympäristöneuvonta Tilakohtaisella neuvonnalla voidaan vähentää pelloilta lähtevän kuormituksen määrää. Samalla ravinteiden käyttö tilalla tehostuu, mikä tuo ympäristöhyötyjen lisäksi kustannussäästöjä. Hiidenveden kunnostus -hankkeessa neuvontatyötä on tehty yhteistyössä BSAG:in Järki-hankkeen ja ProAgrian kanssa. Neuvonta on koostunut tilakohtaisesta neuvonnasta ja koulutustilaisuuksista. Tilakohtaisessa neuvonnassa maanviljelijä saa kattavan tilannekatsauksen tilansa kehitystarpeista ravinnepäästöjen kannalta. Pienryhmille ja laajemmalle yleisölle pidetyissä koulutustilaisuuksissa maanviljelijöille tarjotaan yleistä tietoa ravinnepäästöjen ehkäisemisestä. Neuvonta on painottunut erityisesti maan rakenteen ja kasvukunnon parantamiseen. Tilakohtaista neuvontaa on tarjottu 30 viljelijälle kunnostushankkeiden aikana, minkä lisäksi kymmenet valuma-alueen viljelijät ovat osallistuneet pienryhmäkoulutuksiin ja yleisötilaisuuksiin. 2.3.2.2 Haja-asutusalueen jätevesineuvonta Jätevesineuvontaa toteutetaan Hiidenveden valuma-alueella Länsi-Uudenmaan hajajätevesihankkeen puitteissa. Hanke liittyy Länsi-Uudenmaan kuntien hajajätevesiyhteistyön strategiaan ja sitä rahoittavat kunnat ja Uudenmaan ELY-keskus sekä väliaikaisesti myös mm. Hiidenveden kunnostus -hanke ja Uudenmaan liitto. Neuvonnan tavoitteena on lisätä asukkaiden tietämystä jäteveden asianmukaisesta käsittelystä sekä lisätä heidän valmiuttaan toteuttaa kiinteistöllä mahdollisesti tarvittavat kunnostustoimenpiteet. Neuvonnan painopiste on nk. kartoitus- ja neuvontakäynneissä, joita on Hiidenveden valuma-alueella toteutettu vuosina 2009 2014 yhteensä lähes 850 kappaletta 18 alueella. Neuvontaan liittyvät myös lehdistötiedotus, osallistuminen paikallisiin tapahtumiin, kuten kylätoimijoiden järjestämiin jätevesi-iltoihin, sekä muu alan kehittämistyö. 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015

Jätevesineuvontakäynnillä selvitetään nykyisin käytössä oleva järjestelmä, sen kunto sekä riittävyys täyttämään valtakunnalliset ja paikalliset vaatimukset. Tilanteen mukaan kiinteistönhaltijalle tai tämän edustajalleen annetaan räätälöityä neuvontaa sekä neuvontamateriaalia. Järjestelmistä kerätyt tiedot tallennetaan ja niistä laaditaan yhteenvetoja, jotka auttavat asukkaita, päätöksentekijöitä, kylätoimijoita ja viranomaisia kohdentamaan mahdolliset kehittämistoimet niitä tarvitseville alueille. Hiidenveden valuma-alueen osalta näitä tilannetietoa on saatavilla erityisesti Vihtijoen varrelta, missä vähäistä suurempaa parantamistarvetta jätevesijärjestelmissä on joka kolmannella kiinteistöllä ja lisäksi joka kolmas on tulossa käyttöikänsä päähän tai tarvitsee kunnostustoimia (kuva 6, liite 1.2). Kartoitus- ja neuvontakäyntejä ollaan kohdentamassa jatkossa myös lähivaluma-alueelle ja Karjaanjoen varteen. Kuva 6. Kartoitus- ja neuvontakäynnillä tutustutaan omaan jätevesijärjestelmään yhdessä asiantuntijan kanssa. Kuva: LUVY (Minttu Peuraniemi). 2.3.3 Ympäristökasvatus ja viestintä Hiidenveden kunnostus -hankkeen tavoitteisiin kuuluu olennaisesti myös laajemman yleisön tavoittaminen vesiensuojelukysymysten tiimoilta, sekä tiedon välittäminen järven tilasta ja omista vaikutusmahdollisuuksista järven tilaan. Hanke on osallistunut lukuisiin yleisötapahtumiin (esimerkiksi Vihdin Wuosisatamarkkinat, Hiidenveden Purjehtijoiden erämelonnan SM-kisat, paikallisten yhdistysten vuosikokoukset, Riihimäen biotalousravit) ja järjestänyt avoimia seminaareja Hiidenveteen liittyvistä aiheista. Hankkeella on käytössä myös aktiiviset sosiaalisen median kanavat, verkkosivut tiedotteineen ja uutisposti. 2.3.3.1 Järvikalat tutuksi Vuonna 2014 Järvi Hoi -hankkeessa kehitettiin interaktiivinen verkkosivusto, jossa tavoitteena on pelaamalla oppia tuntemaan järven peruskaloja ja ravintoverkon toimintaa. Bongaa kala! -sivusto kehitettiin osana Järvi Hoi -hanketta, joka päättyi vuoden 2014 lopussa. Bongaa kala! -sivusto on vapaasti käytettävissä verkossa www.bongaakala.fi. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015 13

2.3.4 Kunnostushankkeen toimeksiannosta tehtävän seurannan avulla saadaan lisää tietoa Hiidenvedestä Hiidenveden kunnostus -hankkeessa on pyritty parantamaan Hiidenveden tilaa ja veden laatua vuodesta 1995 lähtien. Kunnostushankkeen toimille ei ole ollut yhtenäistä seurantaa. Hiidenveden tila-arvio on perustunut mm. Hiidenveden yhteistarkkailun tuloksiin. Hiidenvedelle laadittavalla seurantaohjelmalla on kaksi tarkoitusta: 1. antaa riittävät pohjatiedot kunnostustoimien suunnitteluun ja 2. seurata kunnostustoimien mahdollisia vaikutuksia Hiidenveden tilaan. Seurantaohjelma on laadittu Vihtijoen ja Vanjoen, Hiidenveden lähivaluma-alueen sekä Hiidenveden tilan seurantaan. Pohjaeläimistö kertoo pohjan rehevyydestä ja happiolosuhteista. Hiidenveden yhteistarkkailussa pohjaeläinnäytteitä on otettu Kirkkojärveltä, Nummelanselältä sekä Kiihkelyksenselältä. Vuonna 2014 Hiidenveden kunnostus -hanke osallistui Hiidenveden tarkkailuun ottamalla pohjaeläinnäytteitä yhteistarkkailun ulkopuolelle jääviltä alueilta Sirkoonselällä, Retlahdella, Isotalonselällä ja Vaanilanlahdella (taulukko 3). Nämä näytteet tulevat antamaan uutta ja arvokasta tietoa Hiidenveden ennestään tutkimattomilta pohja-alueilta. Taulukko 3. Hiidenveden kunnostuksen pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2014. litoraali syvänne alue syvyys (m) näytteiden lkm syvyys (m) näytteiden lkm Isotalonselkä 2 5 10 5 Sirkoonlahti 2 5 14 5 Retlahti 2 5 14 5 Vaanilanlahti 2 1* *(kvalitatiivinen näyte ) 2.3.4.1 Sulkasääsket tärkeässä asemassa Hiidenveden ravintoverkossa Sulkasääsken toukalla on keskeinen rooli Hiidenveden ravintoverkossa ja sen vuoksi on tärkeää selvittää sen mahdollinen rooli sinileväkukintojen esiintymisessä ja syntymisessä. Sinileväkukintojen syntymisen vaikuttavat monet tekijät, siksi mahdollisen sinileväkukintojen ja sulkasääskentoukan yhteyden selvittäminen vaatii usean vuoden seurannan. Sulkasääsken toukkien kannan tiheyttä seurattiin Hiidenvedellä seitsemättä kertaa vuonna 2014. Kesäkuussa 2014 sulkasääsken toukkien tiheys oli Hiidenveden yli 6 metrin syvillä alueilla n. 1 700 yks./m 2, joka on samaa tasoa kuin vuonna 2013. Tutkijat ovat huomanneet, että sulkasääsken kannanvaihteluihin Hiidenvedellä vaikuttaa suuresti se, miten hyvin sulkasääsket ovat edellisinä vuonna lisääntyneet. Lämpiminä, vähäsateisina ja -tuulisina kesinä lisääntyminen onnistuu paremmin kuin kylminä, sateisina ja tuulisina kesinä. Tähän perustuen tutkijat ennustivat kesän 2015 sulkasääskitiheydeksi n. 1 600 yks./m 2 (Malinen 2015). Sääolot vaikuttavat seuraavan kesän sulkasääskentoukkakantaan, mutta tutkijat eivät vielä pysty varmasti sanomaan, vaikuttaako sulkasääsken runsastuminen sinileväkukintojen esiintymiseen. Tätä varten tarvitaan lisätutkimuksia. Pohjan läheinen happitilanne oli Kiihkelyksenselällä vuonna 2014 parempi kuin vuosikausiin. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, että sulkasääskitutkimuksen yhteydessä Hiidenveden haavinäytteistä löytyi kohtalaisesti hapekasta pohjaa ilmentäviä lajeja, valkokatkaa ja jäännemassiaista. Kuva 7. Hiidenveden sulkasääskitutkimus toteutettiin kaikuluotaamalla, sekä haavi- ja pohjanäytteenotolla. Hiidenveden Kiihkelyksenselän kaikuluotauskuvassa sulkasääskentoukat ja kalat erottuvat selvästi. 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015

2.3.4.2 Automaattiseurannalla reaaliaikaista tietoa Varikkaan uimaveden laadusta Vihdin Hiidenvedellä sijaitsevien yleisten uimarantojen (Vihti kk, Hiidenranta ja Varikkaa) uimaveden laatua seurattiin Vihdin kunnan toimesta uimakauden aikana 15.6. 31.8.2014. Seurannassa arvioitiin silmämääräisesti, oliko vedessä sinilevää ja lisäksi otettiin bakteerinäytteitä laboratoriomääritystä varten. Sinilevän esiintymistä arvioitiin kerran kuussa neliportaisella asteikolla (0 ei sinilevää, 1 vähän levää, 2 runsaasti levää ja 3 erittäin runsaasti levää). Tämän asteikon mukaan sinileviä havaittiin silmämääräisesti arvioituna kohtalaisesti Varikkaan uimarannalla 12.8.2014 ja runsaasti Haudankallion uimarannalla 12.8.2014. Muuten sinilevää ei esiintynyt tai levää havaittiin vain vähän. Hygienian indikaattoribakteerien E. coli- ja enterokokki-bakteerien määrät olivat uimakaudella 0 77 pmy / 100 ml. Bakteerimäärät kasvoivat kesän loppua kohden. Kesän 2014 aikana Hiidenveden kunnostus -hanke seurasi automaattimittarin avulla uimaveden laatua Varikkaan uimarannalla. Mm. ajankohtaista sinilevätilannetta pystyi kesän aikana seuraamaan Hiidenveden kunnostus -hankkeen verkkosivuilta (www.hiidenvesi.fi). Kesän mittaustuloksista saadaan lisätietoa Hiidenveden tilasta myös tutkimuksen tarpeisiin. 8,0 sinilevät mg/l (0-3 mg/l vähän, 3-10 mg/l kohtalaisesti ja yli 10 mg/l runsaasti) 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 Kuva 8. Varikkaan uimarannan automaattiseurannan sinilevätulokset touko-syyskuussa 2014. 2.4 Taustatietoa pohjaeläintutkimuksista 2.4.1 Peruste ja menetelmät Pohjaeläintutkimus on Hiidenveden yhteistarkkailuohjelman laajin biologinen osio. Hiidenveden, Vanjoen ja Vihtijoen makroskooppista eli paljain silmin havaittavaa pohjaeläimistöä tarkkaillaan yhteistarkkailun puitteissa neljän vuoden välein Vihdin Kirkkojärvellä, Nummelanselällä ja Hiidenveden syvimmällä pääaltaalla Kiihkelyksenselällä. Vuonna 2014 yhteistarkkailussa mukana olevien alueiden lisäksi Hiidenvedellä tutkittiin pohjaeläimistöä Retlahdesta, Isotalonselältä, Sirkkoonselältä, Vaanilanlahdesta ja Nummelanselältä osana Hiidenveden kunnostus -hankkeen seurantaohjelmaa. Hiidenveden kunnostus -hankkeen ja yhteistarkkailun näytteenottojen avulla saatiin ainutlaatuisen laaja käsitys lähes koko Hiidenveden alueesta ja myös alueilta, joista pohjaeläimistöä ei ollut aikaisemmin tutkittu. Tässä yhteenvetoraportissa esitetään vuonna 2014 toteutettujen pohjaeläinnäytteenottojen tulokset. Tuloksia vertaillaan myös aikaisempaan Hiidenvedeltä kerättyyn pohjaeläinaineistoon, joita on tuottanut mm. Uudenmaan ELY-keskus MaaMet-hankerahoituksen avulla vuosina 2011 2013. Karttaliitteissä 3.1 ja 3.2 esitetään Hiidenveden pohjaeläinten tutkimusalueet ja -paikat vuonna 2014. Pohjaeläintutkimuksen vastuuhenkilönä on vesistötutkija Aki Mettinen, joka on raportin pohjaeläimistöä käsittelevän osuuden kirjoittaja. Aki Mettinen myös määritti kaikki jokien ja rantavyöhykkeen pohjaeläinaineiston ja osan Hiidenveden kunnostus -hankkeeseen sisältyvistä pohjaeläinnäytteistä. Vesistötutkija Anu Suonpää määritti Kiihkelyksenselän syvänteen näytteet ja suurimman osan Hiidenveden kunnostus -hankkeen pohjaeläinnäytteistä. Määrityksessä käytettiin apuna ympäristöhallinnon SYKEn suosittelemia makroskooppisen pohjaeläimistön määrityslähteitä. Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä seurattiin keskeisiltä osin ympäristöhallinnon ohjeita (Meissner ym. 2013). Näytteenotto ja näytteenottoon liittyvät tulokset ja määritykset on tallennettu ympäristöhallinnon (SYKE) HERTTA-tietokantaan, sen pohjaeläinosioon eli POHJEjärjestelmään. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015 15

2.4.2 Taksonien ja yksilöiden määrät näytteissä eri alueilla Pohjaeläinaineistosta määritettiin yhteensä 14 638 makroskooppista pohjaeläinyksilöä, joista noin puolet olivat jokialueilta (Vanjoki ja Vihtijoki) ja puolet Hiidenvedeltä (taulukko 4). Pohjaeläinaineistosta tunnistettiin yhteensä 194 lajia tai karkeampaa taksonomista määritystarkkuuden määräämää eläinryhmää eli taksonia. Havaittua kokonaistaksonimäärää voidaan pitää suurena, mikä kertoo Hiidenveden ja siihen laskevien jokien pohjaeläimistön monimuotoisuudesta. Merkillepantavaa on erityisesti Vanjoen ja Vihtijoen koskien pohjaeläimistön rikkaus. Myös Hiidenveden pohjaeläimistö, varsinkin kivikkorannoilla on varsin monipuolista. Virtavesien koskialueet ja järven rannat tarjoavat vaihtelevia pienhabitaatteja eliöstölle ja niillä pohjaeläintaksonien määrä on luonnostaankin suurempi kuin esim. järvien pehmeillä sedimentaatiopohjilla (liite 3.3, taulukko 4). Kuten aikaisempina tutkimusvuosina, niveljalkaisiin kuuluvia hyönteisiä (Insecta) oli eniten. Hyönteisistä erottuivat suurimpina taksonomisina ryhminä surviaissääsket (Chironomidae, 45 taksonia), vesiperhoset (Trichoptera, 41 taksonia), päivänkorennot (Ephemeroptera, 19 taksonia) sekä koskikorennot (Plecoptera, 11 taksonia). Hyönteisten lisäksi nivelmatoihin kuuluvat harvasukamadot (Oligochaeta, 18 taksonia) olivat monilajisimpia. Nilviäislajisto oli myös suhteellisen monipuolinen. Nilviäsiä ovat mm. simpukat (Bivalvia) ja kotilot (Gastropoda). Taulukko 4. Hiidenveden yhteistarkkailun ja Hiidenveden kunnostus -hankkeen pohjaeläinnäytteiden määrät ja näytteiden sisältämät yksilömäärät sekä havaittujen pohjaeläintaksonien kokonaismäärät eri tutkimusalueilla vuonna 2014. Hiidenvesi, näytteitä, yksilöitä ja taksoneita 2014 näytteitä yksilöitä taksoneita Vanjoki 20 5714 95 Vihtijoki 10 1575 82 Kirkkojärvi, Vaakila, ranta 5 1524 57 Nummelanselkä, Vesikansa, ranta (hanke) 5 712 53 Kiihkelyksenselkä, Petäjäsaari, ranta 5 511 46 Hiidenvesi 2,0-28,0 m (mukana hankenäytteet 40 kpl) 60 4602 48 Yhteensä 105 14638 194 Jokialueiden pohjaeläintulokset esitellään luvussa 3.2.2 ja Hiidenveden pohjaeläintulokset luvussa 3.3.7. Tutkimusalueilla tavatut pohjaeläintaksonit yksilömäärineen ja biomassoineen sekä pohjan laatutiedot kaikilta näytepaikoilta esitetään liitteissä 3.3 3.6. 3 Hiidenveden yhteistarkkailun 2011 2014 tulokset ja tulosten tarkastelu Vuosien 2011 2013 osalta Hiidenveden alueen yhteistarkkailutulokset on raportoitu vuosiyhteenvedoissa (Ranta & Valtonen 2012, Ranta ym. 2013 ja Ranta ym. 2014), joissa on liitteenä myös yksittäisten havaintopaikkojen analyysitulokset. Raportit löytyvät PDF-muotoisina LUVY:n nettisivuilta osoitteesta www.luvy. fi/fi/julkaisut. Tässä esitettävässä laajassa yhteenvedossa liitteenä 2.1 olevat analyysitulokset koskevat vain vuotta 2014. Havaintopaikat (veden laatu ja kasviplankton) on esitetty liitteessä 1.1. Analyysien määritysmenetelmät ja mittausepävarmuudet on esitetty liitteessä 2.2. 3.1 Averia ja Pyhäjärvi Hiidenveden lisäksi yhteistarkkailun piirissä on kaksi pienempää järveä. Vihdin Olkkalassa olevan Averian ja Karkkilan keskustassa olevan Pyhäjärven rannoilla on runsaasti asutusta ja järvien virkistyskäyttö on vilkasta. Molemmissa järvissä on yleinen uimaranta. Järvien vedestä otetaan näytteet yhteistarkkailun puitteissa lopputalvella ja loppukesällä. Averian näytesyvänteen kokonaissyvyys on 6 m ja Pyhäjärven 8 m. Järvien tila poikkeaa toisistaan: ravinteikkaasta Vihtijoesta vetensä saava Averia on samea ja rehevä, ekologiselta tilaltaan välttävä. Pyhärven vesi tulee pääasiassa Saavajoesta, järvi on lievästi tai korkeintaan keskinkertaisesti rehevä, ekologiselta tilaltaan hyvä. Happipitoisuus Averian syvänteen pohjalla on ajoittain heikko kesäisin. Näin oli myös elokuussa 2014, jolloin mitattu pitoisuus oli 0,4 mg/l (kuva 9). Pyhäjärven syvänteen pohjalla pitoisuuden heikkeneminen lähelle 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015

nollaa on ollut 2000-luvulla enemmän sääntö kuin poikkeus. Vuoden 2011 jälkeen syvänteen pohjan tilanne näyttäisi jonkin verran parantuneen. 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Averia, happipitoisuus (mg/l) 1.1.2000 1.7.2000 1.1.2001 1.7.2001 1.1.2002 1.7.2002 1.1.2003 1.7.2003 1.1.2004 1.7.2004 1.1.2005 1.7.2005 1.1.2006 1.7.2006 1.1.2007 1.7.2007 1.1.2008 1.7.2008 1.1.2009 1.7.2009 1.1.2010 1.7.2010 1.1.2011 1.7.2011 1.1.2012 1.7.2012 1.1.2013 1.7.2013 1.1.2014 1.7.2014 14 12 10 8 6 4 2 0 Pyhäjärvi, happipitoisuus mg/l 1.1.2000 1.7.2000 1.1.2001 1.7.2001 1.1.2002 1.7.2002 1.1.2003 1.7.2003 1.1.2004 1.7.2004 1.1.2005 1.7.2005 1.1.2006 1.7.2006 1.1.2007 1.7.2007 1.1.2008 1.7.2008 1.1.2009 1.7.2009 1.1.2010 1.7.2010 1.1.2011 1.7.2011 1.1.2012 1.7.2012 1.1.2013 1.7.2013 1.1.2014 1.7.2014 Averia 1 m Averia 5 m Pyhäjärvi 1 m Pyhäjärvi 7 m Kuva 9. Averian ja Pyhäjärven happipitoisuus pintavedessä ja pohjan tuntumassa jaksolla 2000 2014. Järvien erot tulevat hyvin esille ravinteissa erityisesti fosforipitoisuuksissa. Averiassa pintaveden fosforipitoisuuksien keskiarvo oli jaksolla 2011 2014 metrin syvyydessä 67 µg/l ja syvänteen pohjan tuntumassa 137 µg/l. Pyhäjärvessä vastaavat luvut olivat 18 ja 21 µg/l, joten Averian syvänteen pohjasedimentistä todennäköisesti liukenee fosforia veteen. Kokonaistypen osalta erot järvien välillä eivät olleet aivan yhtä suuria, mutta merkittäviä kuitenkin (kuva 10). Liukoisia ravinteita Averiasta ja Pyhäjärvestä ei mitata. Levätuotantoa mittaavan a-klorofyllipitoisuuden keskiarvo Averiassa jaksolla 2011 2014 on 68 µg/l ja Pyhäjärvessä 9 µg/l. Averia, kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) Pyhäjärvi, kokonaisfosforipitoisuus mg/l 600 500 400 300 200 100 0 70 60 50 40 30 20 10 0 1.1.2000 1.7.2000 1.1.2001 1.7.2001 1.1.2002 1.7.2002 1.1.2003 1.7.2003 1.1.2004 1.7.2004 1.1.2005 1.7.2005 1.1.2006 1.7.2006 1.1.2007 1.7.2007 1.1.2008 1.7.2008 1.1.2009 1.7.2009 1.1.2010 1.7.2010 1.1.2011 1.7.2011 1.1.2012 1.7.2012 1.1.2013 1.7.2013 1.1.2014 1.7.2014 1.1.2000 1.7.2000 1.1.2001 1.7.2001 1.1.2002 1.7.2002 1.1.2003 1.7.2003 1.1.2004 1.7.2004 1.1.2005 1.7.2005 1.1.2006 1.7.2006 1.1.2007 1.7.2007 1.1.2008 1.7.2008 1.1.2009 1.7.2009 1.1.2010 1.7.2010 1.1.2011 1.7.2011 1.1.2012 1.7.2012 1.1.2013 1.7.2013 1.1.2014 1.7.2014 Averia 1 m Averia 5 m Pyhäjärvi 1 m Pyhäjärvi 7 m Averia, kokonaistyppipitoisuus (µg/l) Pyhäjärvi, kokonaistyppipitoisuus mg/l 3000 3000 2500 2500 2000 2000 1500 1500 1000 1000 500 500 0 0 1.1.2000 1.7.2000 1.1.2001 1.7.2001 1.1.2002 1.7.2002 1.1.2003 1.7.2003 1.1.2004 1.7.2004 1.1.2005 1.7.2005 1.1.2006 1.7.2006 1.1.2007 1.7.2007 1.1.2008 1.7.2008 1.1.2009 1.7.2009 1.1.2010 1.7.2010 1.1.2011 1.7.2011 1.1.2012 1.7.2012 1.1.2013 1.7.2013 1.1.2014 1.7.2014 1.1.2000 1.7.2000 1.1.2001 1.7.2001 1.1.2002 1.7.2002 1.1.2003 1.7.2003 1.1.2004 1.7.2004 1.1.2005 1.7.2005 1.1.2006 1.7.2006 1.1.2007 1.7.2007 1.1.2008 1.7.2008 1.1.2009 1.7.2009 1.1.2010 1.7.2010 1.1.2011 1.7.2011 1.1.2012 1.7.2012 1.1.2013 1.7.2013 1.1.2014 1.7.2014 Averia 1 m Averia 5 m Pyhäjärvi 1 m Pyhäjärvi 7 m Kuva 10. Averian ja Pyhäjärven kokonaisfosfori ja kokonaistyppi pintavedessä ja pohjan tuntumassa jaksolla 2000 2014. Sekä Averiasta että Pyhäjärvestä pintavedestä mitatut bakteeripitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti pieniä eikä esimerkiksi hyvän uimaveden ohjearvoa (1 000 pmy / 100 ml) ole läheskään hätyytelty. Jaksolla 2011 2014 suurin Averiasta mitattu lämpökestoisten kolibakteerien pitoisuus on ollut 22 ja Pyhäjärvestä 27 pmy / 100 ml. Taulukossa 5 on esitetty kooste järvien muista vedenlaatuominaisuuksista. Pyhäjärven luvut ovat moitteettomia, Averiassa esimerkiksi korkeaksi nouseva ph kertoo omalta osaltaan järven rehevyydestä ja runsastuottoisuudesta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015 17

Taulukko 5. Averian ja Pyhäjärven vedenlaatuominaisuuksia vuosilta 2011 2014. Averia Pyhäjärvi minimi keskiarvo maksimi minimi keskiarvo maksimi Kemiallinen hapenkulutus (mg O 2 /l) 8,8 12,9 15,0 9,8 13,2 16,0 ph 7,1 8,0 9,4 6,7 7,2 7,7 Sameus (FNU) 4,1 16,0 61,0 1,3 1,9 3,7 Sähkönjohtavuus (ms/m) 11,4 12,8 14,8 6,2 6,5 7,1 Väriluku 50 84 140 60 84 120 Karkkilan Pyhäjärvestä on otettu kasviplanktonnäytteet viimeksi elokuussa 2011. Tulosten mukaan järven trofiataso on mesotrofinen tai lievästi eutrofinen. Piilevät hallitsevat planktonlevälajistoa (Keskitalo 2012). Averiasta on otettu uusimmat kasviplanktonnäytteet elokuussa 2013. Tulosten mukaan järvi on rehevä: näytteissä oli paljon eri kasviplanktontaksoneja. Runsaimpana ryhmänä olivat piilevät, mutta sinilevien osuus oli noussut edellisestä tutkimuskerrasta (v. 2009). Tutkija kuitenkin korosti sitä, että kun otetaan vain yksi näyte vuodessa, voi vaihtelu eri vuosien tulosten välillä olla suurta (Zwerver planktonmääritykset 2014). Pohjaeläintiheydet Karkkilan Pyhäjärvessä olivat vuonna 2011 lähes nelinkertaiset ja biomassat melkein kuusinkertaiset verrattuna aiempaan vuoden 2005 näytteenottoon. Sulkasääsken toukat (Chaoborus flavicans) ovat järvessä runsaita. Surviaissääskistä Chironomus plumosus ja C. anthracinus ilmentävät kohtuullisen reheviä oloja ja ajoittaista alusveden vähähappisuutta. Pohjaeläin PICM-indeksi luokitteli Pyhäjärven vuonna 2005 tyydyttävään ja 2011 hyvään ekologiseen tilaan (Tolonen 2012). Vihdin Averiassa vastaavia pohjaeläintutkimuksia ei jaksolla 2011 2014 ole tiettävästi tehty. 3.2 Joet 3.2.1 Veden laatu Vihtijoen, Vanjoen ja Saavajoen veden laatua on jaksolla 2011 2014 seurattu säännöllisesti neljä kertaa vuodessa yhteensä seitsemällä havaintopaikalla, joista kaksi on Vihtijoessa, neljä Vanjoessa ja yksi Saavajoessa. Lisäksi Vihtijoen alaosalla Vakolassa on kolme havaintopaikkaa, joista vesinäyte on otettu vain kerran vuodessa kesällä. Vanjoessa on myös otettu vesinäytteitä kahdelta havaintopaikalta Vanjärven alapuolelta vuosina 2011 ja 2014 liittyen Vihdin Jokikunnassa olevan Hillside Golfin vesistötarkkailuun. Kaikki edellä mainitut havaintopaikat on esitetty liitteen 1 kartassa. Vihtijoen ja Vanjoen alimmilta havaintopaikoilta myös Uudenmaan ELY-keskus on ottanut näytteitä niin, että niistä on olemassa vedenlaatutuloksia kaikilta vuoden kuukausilta. Tunnuslukuja jakson 2011 2014 veden laadusta on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Hiidenveden yhteistarkkailualueen jokihavaintopaikkojen veden laadun minimi- ja maksimituloksia jaksolla 2011 2014. Suurimmat luvut (hapen kohdalla pienin) on merkitty punaisella. Vihtijoki 1 Vihtijoki 4 Saavajoki Vanjoki 11 Vanjoki 12 Vanjoki 13 Vanjoki Hill1 Vanjoki Hill2 Vanjoki 14 Happi mg/l 4,5-13,7 2-13,2 7,3-13,2 8-12,9 7,6-13,8 7,4-13,6 6,9-12,2 6,9-12,1 5-13,2 Kiintoaine mg/l 0,5-38 2,1-65 1,4-3,5 0,5-16 1,8-63 0,5-72 2,8-46 9,9-39 1,4-35 Sameus FNU 1,8-58 3,2-120 2,1-22 2-14 2,3-54 2,5-56 2,9-63 3,2-62 2,6-120 Kokonaisfosfori µg/l 16-150 24-183 15-88 12-70 18-88 19-120 37-130 58-160 17-180 Suod. fosfaattifosfori µg/l 3-41 1-6 12-33 12-36 1-31 Kokonaistyppi µg/l 750-5000 720-4600 580-2700 540-2500 820-2700 830-3500 1200-3900 1200-3500 810-4200 Ammoniumtyppi µg/l 2-94 12-150 7-63 5,9-54 7-85 5,6-100 12-86 12-78 4-140 Nitraatti-nitriittityppi µg/l 84-3800 450-1180 270-3000 270-2800 320-3400 ph 6,9-7,9 6,7-7,7 6,6-7,1 6,6-7,5 6,9-7,5 6,9-7,4 6,9-7,3 6,9-7,3 6,7-7,4 Sähkönjohtavuus ms/m 10,7-18,1 9,2-17,5 6-8 6,2-8,2 7,2-11,2 7,1-10,8 9,3-11,7 9,3-11,7 6,5-12,9 Kemiallinen hapenkulutus mg O 2 /l 7,5-30 4,4-21 11-36 10-23 9,2-22 9,3-22 11-17 13-17 4,5-28 Väri 40-200 50-400 80-200 80-150 70-140 70-140 80-120 80-120 50-350 Biologinen hapenkulutus mg/l <1,5-5 <1,5-4,7 <1,5-3,7 <1,5-3 <1,5-6,3 <1,5-3,9 <1,5-1,5 <1,5-1,7 <1,5-3,7 Ulosteper, kolibakteerit pmy/100 ml 6-240 18-410 7-580 2-86 30-900 52-1100 58-680 68-730 4-1300 Virtaavien vesien happipitoisuuksien oletetaan pysyvän hyvinä. Yhteistarkkailualueen jokihavaintopaikoista Vihtijoella ja myös Vanjoen alimmalla havaintopaikalla (14) happi laskee ajoittain välttävälle tai jopa huonolle tasolle. Heikon happipitoisuuden ajankohdat liittyvät keski- ja loppukesään, jolloin virtaama on pieni, 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015

vesi on lämmintä ja happea kuluttuvan perustuotannon määrä on voimakkaimmillaan. Jätevesivaikutusta kuvaava biologinen hapenkulutus on jokihavaintopaikoilla pääasiassa alle analyysin mittaustarkkuuden tai hyvin pieni. Jokien kiintoaine- ja sameuspitoisuudet vaihtelevat kuukausittain ja vuosittain, mutta pääsääntö on, että luvut ovat sitä suurempia, mitä alemmas jokea mennään. Vaikka maksimiarvot jaksolla 2011 2014 olivat suurimmat Vanjoen alaosilla, on Vihtijoen Hiidenveteen tuoma vesi keskimäärin kuitenkin Vanjokea sameampaa (kuva 11). Vuoden 2000 diagrammeja nostivat runsaat sateet. Kiintoaine mg/l Sameus FNU 70 60 50 40 30 20 10 0 60 50 40 30 20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Vihtijoki 1 Vihtijoki 4 Saavajoki Vanjoki 11 Vanjoki 12 Vanjoki 13 Vanjoki 14 Vihtijoki 1 Vihtijoki 4 Saavajoki Vanjoki 11 Vanjoki 12 Vanjoki 13 Vanjoki 14 Kuva 11. Vihtijoen, Saavajoen ja Vanjoen kiintoaineen ja sameuden keskiarvopitoisuudet vuosina 2000 2014. Fosfori- ja typpiravinteiden pitoisuudet ovat Vihtijoessa suuremmat kuin Saavajoessa tai Vanjoessa (taulukko 6, kuva 12). Kokonaisfosfori- tai kokonaistyppipitoisuuksissa ei ole 2000-luvulla havaittavissa selkeää suuntaa. Sen sijaan ammoniumtyppipitoisuuksissa näkyy selvästi pitoisuuksien laskeminen Vanjoessa seurauksena Karkkilan puhdistamon vuosina 2002 2003 tapahtuneista tehostamistoimista. Kokonaisfosfori µg/l 140 120 100 80 60 40 20 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Vihtijoki 1 Vihtijoki 4 Saavajoki Vanjoki 11 Vanjoki 12 Vanjoki 13 Vanjoki 14 Kokonaistyppi µg/l Ammoniumtyppi µg/l 2500 300 2000 1500 1000 500 250 200 150 100 50 0 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Vihtijoki 1 Vihtijoki 4 Saavajoki Vanjoki 11 Vanjoki 12 Vanjoki 13 Vanjoki 14 Vihtijoki 1 Vihtijoki 4 Saavajoki Vanjoki 11 Vanjoki 12 Vanjoki 13 Vanjoki 14 Kuva 12. Vihtijoen, Saavajoen ja Vanjoen kiintoaineen ja sameuden keskiarvopitoisuudet vuosina 2000 2014. Jokivesien ph ja sähkönjohtavuus ovat nekin suurimmat ravinteikkaammassa Vihtijoessa. Pienimmät lukemat löytyvät Saavajoesta ja Vanjoen yläosasta, joissa sen sijaan veden humuksen määrää kuvaava kemiallinen hapenkulutus on suurta. Näyttää siltä, että jokivesien kemiallinen hapenkulutus ja Vanjoen osalta jonkin verran myös veden väri olisi kasvanut 2000-luvulla. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015 19

COD Mn mg O 2 /l Väri 20 15 10 5 0 160 140 120 100 80 60 40 20 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Vihtijoki 1 Vihtijoki 4 Saavajoki Vanjoki 11 Vanjoki 12 Vanjoki 13 Vanjoki 14 Vihtijoki 1 Vihtijoki 4 Saavajoki Vanjoki 11 Vanjoki 12 Vanjoki 13 Vanjoki 14 Kuva 13. Vihtijoen, Saavajoen ja Vanjoen kemiallisen hapenkulutuksen ja veden värin keskiarvopitoisuudet vuosina 2000 2014. Bakteerimäärien mittaaminen jätevesi- tai hajakuormituksen vaikutusalueilla perustuu olettamukseen, että ns. indikaattoribakteerien läsnäolo osoittaa lisääntynyttä vaaraa sille, että vesi sisältää taudinaiheuttajia. Jokihavaintopaikkojen tutkimusohjelmaan on kuulunut ulosteperäisten kolibakteerien mittaaminen. Jaksolla 2011 2014 jokien bakteerimäärät ovat Vanjoen ylintä havaintopaikkaa lukuun ottamatta olleet maksimissaan satoja tai yli tuhat (taulukko 6). Tilanne on kuitenkin parantunut vuoden 2002 jälkeen erityisesti Vanjoessa, kun Karkkilan puhdistamon toimintaa tehostettiin (kuva 14). 10000 8000 Ulosteperäiset kolibakteerit pmy/100 ml Vihtijoki 4 Vanjoki 14 6000 4000 2000 0 12.1.2000 18.7.2000 23.1.2001 4.6.2001 22.8.2001 4.2.2002 13.6.2002 22.8.2002 3.2.2003 18.6.2003 18.9.2003 2.3.2004 16.6.2004 6.9.2004 1.3.2005 30.6.2005 8.9.2005 2.3.2006 6.7.2006 14.9.2006 7.3.2007 3.7.2007 4.9.2007 12.12.2007 2.4.2008 8.7.2008 3.9.2008 20.1.2009 14.4.2009 14.7.2009 7.10.2009 17.3.2010 8.6.2010 11.8.2010 12.1.2011 11.4.2011 30.6.2011 7.9.2011 15.2.2012 Kuva 14. Vihtijoen ja Vanjoen alimpien havaintopaikkojen (4 ja 14) ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuudet jaksolla 2000 2014. Kuva 15. Sekä Vihtijoen että Vanjoen vesi nousee suurimpien tulvien aikaan pelloille, joilta huuhtoutuu kiitoaineita ja ravinteita veteen. Vanjoki huhtikuussa 2011. Kuva: LUVY (Arto Muttilainen). 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015

3.2.2 Pohjaeläimet Vanjoki laskee Hiidenveden Kiihkelyksenselän Kuninkaanlahteen ja Vihtijoki Hiidenveden Kirkkojärveen. Molemmat joet ovat tyypiltään keskikokoisia savimaiden jokia (KSa). Jokien tilaa tarkkaillaan nopean virtaaman alueilta kuten koskialueilta otettujen pohjaeläinnäytteiden avulla. Vanjoen ja Vihtijoen pohjaeläimistössä esiintyi muutamia harvinaisina ja harvalukuisina pidettyjä lajeja kuten sudenkorentoihin kuuluva kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), koskikorentoihin (Plecoptera) kuuluvat täpläkirjokorri (Diura nanseni), raitakalvaskorri (Siphonoperla burmeisteri), kurokorri (Protonemura meyeri), sekä vesiperhosiin (Trichoptera) kuuluva juovaharjakas (Chimarra marginata). Juovaharjakasta tavataan vain muutamissa paikoissa eteläisessä Suomessa. Vanjoelta ja Vihtijoelta tavatuista koskikorennoista useimmat ovat ympäristönsä suhteen melko vaateliaita lajeja. Molempien jokien koskikorentolajisto oli monipuolinen, mutta erityisesti Vihtijoen koskien koskikorentolajisto oli lisäksi runsas ja uusmaalaisittain poikkeuksellisen monimuotoinen. Vihtijoen alemmalla tutkimusalueella Saukoinkoskella (Vih 2) havaittiin 8 eri koskikorentolajia, joka on sama määrä kuin vuonna 2010. Karkkilan jätevedenpuhdistamo purkaa puhdistetut jätevedet Vanjokeen Pitkälänkosken alapuoliselle jokiosuudelle. Pohjaeläimistötutkimukset suoritetaan puhdistamon yläpuolisella Pitkälänkoskella (Vanjoki Pitkälänkoski Van 1 vertailu) ja kolmella puhdistamon alapuolisella virtapaikalla/koskella (Vanjoki, puhdistamokoski Van 2, Vanjoki, Maijalankoski Van 3 ja Vanjoki, Kittiskoski Van 4). Vanjoen pohjaeläinnäytteet otetaan ns. potkuhaavilla uoman pohjaa haavin edestä potkimalla, jolloin veden virtaus kuljettaa pohjamateriaalin eläimineen haaviin. Menetelmä on semikvantitatiivinen, ja sillä pyritään saamaan kuva alueella esiintyvästä lajistosta ja lajien runsaussuhteista. Näytteenotossa seurattiin ympäristönhallinnon esittämiä uusimpia ohjeita (Meissner ym. 2013). Jokaiselta havaintokoskelta otettiin 5 potkuhaavinäytettä. Potkuhaavinäytteet otti vesistötutkija Aki Mettinen. Jokien pohjaeläimistön tutkimusalueet esitetään karttaliitteessä 3.1. Erityshuomiota tarvitsee Vihtijoelta ja Vanjoelta tavattu kirjojokikorento (kuva 16). Kirjojokikorento on suurin jokikorentomme ja rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Laji sisältyy luontodirektiivin IV(a)-liitteeseen, jonka lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Lisäksi laji on myös luontodirektiivin II-liitteen laji, jolle tulee osoittaa erityisten suojelutoimien alueita. Lajin esiintyminen Suomessa on paikoittaista ja laikuttaista lähinnä sopivien biotooppien puutteen takia. Tyypillisiä biotooppeja ovat virtaavat vesistöt, erityisesti pienet ja vähän isommat hiekka- ja sorapohjaiset joet ja virrat. Toisinaan lajia esiintyy myös savipohjaisten jokien äärellä. Vanjoessa kirjojokikorentoa tavattiin vain Karkkilan puhdistamon alapuoleisessa Van 2 virtapaikassa, jossa vesisyvyys on suurehko ja pohjalla soraa sekä pikkukivikkoa. Vanjokea yleisemmin laji näyttäisi esiintyvän Vihtijoella, josta sitä tavattiin molemmilta tutkitulta koskialueilta. Kirjojokikorentojen lajimääritykset varmistettiin sudenkorentoasiantuntija Petro Pynnöseltä. Kuva 16. Ophiogomphus cecilia -kirjojokikorento, Vanjoella ja Vihtijoella esiintyvä luonnonsuojelulailla rauhoitettu EU:n luontodirektiivin II-liitteen laji. Kuva: LUVY (Aki Mettinen). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 261/2015 21