A Hp R Syntynyt Kaavilla 7.8.1902 JÄTKÄPERINNE

A Hp R Syntynyt Kaavilla 7.8.1902 JÄTKÄPERINNE

Kirjoitan osan pitkästä metsätyöajastani ainoastaan muistin perusteella, sillä minkäänlaisia muistiinpanoja ei ole, ja ainoastaan omista työ ja matkavaiheista sillä heikon muistin vuoksi ei ole sanottavia kaskuja eikä runoja jäänyt mieleen. Erikoisemmat tapakset jotka ovat mielessä kerron myöhemmin. Lopetettuani kansakoulun 1916 aloin isän kanssa tehdä paperipuita ja kun isä syksyllä alkoi rakennustöihin niin minä jatkoin yksin paperipuiden tekoa joskin heikoin tuloksin. 1917 mentiin isän kanssa Juuan pitäjään tukkitöihin ja olimma siellä myös uitossa. 1918 olimma isän kanssa kotipitäjässä Saastamoisen työmaalla rullakoivuja tekemässä. 1919 olimma taas kotikylällä paperipuun ja tukin teossa kun isää tapasi halvaus ja hän kuoli 25.2. Jäin yksin äidin kanssa ja siltä talvelta loppui metsätyöt. 1920 olin naapurin hevosta ajamassa. Ajoin tukkeja. Liikkeellä oli espanjantautia ja savotan työnjohtaja ja kortteeritalon isäntä kuoli. 10.8.1920 kuoli äiti sydänhalvaukseen. Jäin yksin sillä veli oli Helsingissä ja siskot oli myös poistuneet sillä olen nuorin perillinen. 1921 Tammikuussa lähti kotikylältä 6 hevosta ja miehiä työnhakuun Pielisjärven puolelta kun oli huhuja että siellä on töitä. Juuan kirkolta Pielistä ylitettäessä jää oli niin ohutta että hevoset täytyi harventaa 50.. 100m väleille. Ajelimme Venäjän rajalle Kotkajärven nimiseen taloon. Siinä oli sillon Venäjän karjalaisia jotka ajoivat rahtia Lieksasta. Oli naiset hevosten kanssa ajossa. Heillä oli pieni hevonen kun kysyttiin

sen ikää niin hän vastasi Ah olla ensimmäinen pää ja toiset hampaat (sillä karjala ei ollut silloin vielä neuvostoliiton aluetta). Etenimmä Lentiiran kylään siellä oli karjalaisilla uudenvuoden juhlat ja he pitivät tansseja ja kun naiset halusi mieluummin tanssia suomalaistan kanssa ja suomalaisia pelejä kun meidän matkassa oli henkilö joka soitti niin ne otti ja veivät naiset pois. Jatkettiin matkaa ja kun suksimiehet tietusteli etellä ja toivat tiedon että Suomen rajalla on työpaikkoja niin suunnattiin sinne. Siellä olikin isoja savotoja ja mentiin pirtille jossa oli Hallayhtiön työmaa. Siellä neuvottiin paikka ja opas lähti viemään edelleen. Kun saavuttiin perille ja opas sanoi että tässä on se paikka. Oli iso lähde mutta asuntoa ei minkäänlaista. Ei auttanut kuin kaataa honkia että saatiin tulet sillä pakkasta oli yli 30 astetta ja ilta pimiä. Sitten aamulla päivän valjettua piti ruveta suunnittelemaan kämppää joka valmistui 2 päivässä. Myös hevosille piti rakentaa suoja. Lämmityksenä oli saunan kiuas, josta kaikki savu tuli lämmitettäessä sisälle, sen arvaa millaista oli asua sellaisessa asunnosssa. Ruoka piti keittää ulkona ja miesten itse sillä naisia ei ollut paikalla, Ja likaisuus oli sellaista että täitä tuli meihin niin että ei kaikin paikoin nähnyt että minkälaista oli kangas. Sitä kesti 3 kk vaan tili oli sitten kyllä tyydyttävä ja alkoi paluumatka. Keväällä sitten alkoi taas uitto jota kesti syyskesälle asti. Kun olimma erottelussa kesällä ei käyty maalla maanantaista lauantaihin niin jalat meni sellaiseen kuntoon että ei tahtonut pystyä kävelemään. Syksyllä taas kun tuli lumi ja läksin taas yhden hevosmiehen matkassa suuntana Nurmeksen puoli ja asuimma Enso Gutzeitin työmaalla jossa oli tukin ja pinotavaran tekoa. Siellä meni taas se talvi ja kesä. Tuli syksy 1922 ja menin sotapalvelukseen. 1923 vapauduin palveluksesta ja aloin tekemään halkoja Gutzeitin savotalla

Kaavilla. Kun tuli talvi aloitin Tornatorin savotalla ropsin teon jota kesti kevääseen 1924. Sitten jatkoin eri yhtiöiden uitoissa aina juhanukseen asti. Sen jälkeen tuli lähetyksi lappiin onnea hakemaan jossa olen vieläkin. Täällä menin Luirojoelle uittoon jota sitten jatkoin Kemijoella aina syksyyn asti. Syksyllä tas täälläkn alkoi tukin kaato ja jatkui aina kevääseen 1925. Keväällä jatkoin töitä uitossa. Talvella 1925.. 1926 jatkoin tukin kaatoa. Kämppä jossa asuin oli niin hatara että katossa oli reikä josta näki onko taivaalla tähtiä. Piisi jossa tuli paloi siinä myös keitettiin. Puut piti vuorollaan miesten tehdä jossa meni iltapuhde. Vuoro oli hevosluvun mukaan noin kerran viikossa. Keväällä uitossa töitä tehtiin päivittäin niin paljon kuin jaksettiin. Usein oli niin väsynyt että saattoi nukkua jopa kävellessä ja saattoi kävellä vaikka jokeen jossa kyllä heräsi. Olimme Kemijärvellä uitossa ja kaveri oli joen vastakkaisella puolella ja kun oli väsyksissä niin istui kaplastuksella olevan pölkyn päällä. Kuului loiskahdus ja kun käänsin pääni huomasin kun kaveri nousi takaisin puomin päälle. Oli sukeltanut puomin alitse. Syksyllä menin taas tukin tekoon. Kämppä oli niin huono että perunat jäätyivät laverin alla ja vesi tippui katosta vesikattoa kun ei ollut. Seinän vieressä vesi jäätyi puraiksi. Talvella 1928 oli taas tukin ja pinotavaran tekoa. Keväällä uittoa josta jäi eräs muisto. Oli helluntai lauantai uitto päättyi. Olimmma menossa alas vuotosjokea kun Pelkosenniemellä yksi vene, jossa olin, tormäsi koskessa kiveen ja meni rikki ja kaatui. Mukana oli 10 henkeä joiden mukana 1 nainen joka oli uimataidoton ja peloissan tarttui minuun kiinni että oli työlästä saada irti kun oli koski ja vettä paljon. Viimein onnistuin ja pääsin toiseen veneeseen. Myös kokki saatiin toiseen veneeseen ja eräs mies, joka myös oli uimataidoton,.saatiin veden alta ylös

kun oli vielä 9 venesakkia jotka keräsivät vedessä olevat. Tapahtumaa kutsuttiin jälkeenpäin helluntaikasteeksi. Talvi 1929 jatkui samoissa merkeissä useilla metsäkämpillä joiden kunto oli arvosteluasteikon alapuolella. Keväällä 5.5. tuli mukaan elämänkaveri vapaa-aikaa ja huolia jakamaan. Tämä yhteiseläma jatkuu vielä vanhuuspäivinäkin. Talvet metsätöissä hevosen kanssa, keväät tukkijoella ja kesällä kotiaskareissa heinä- ja maatöissä aina talvisavottaan asti. Talvella 1940 41 metsätöissä 4..5 kk kun tuli lähtö sotaan. 1942 pääsi työlomalle ja alkoi metsätyöt olosuhteissa joissa hevosen ja myös miehen ruokapuoli oli heikkoa. 1944 perhe joutui evakkoon 1945 palasin tänne taas Vapon savotoille ja myöhemmin jälleenrakennus joihin ja uittoihin. 1945 marraskuussa Vapolle polttopuun ja liipin ajoon. Kortteeri oli talon riihi joka oli niin kylmä että maito jäätyi jos päälärin piti laverin alla. Sitä kesti huhtikuulle asti. 1946 sitten alkoi taas uitto jossa olin aputyönjohtajana. Seuraus näistä kurjista asunnoista ja kovasta työstä oli että iskias löi jalat alta. Jouduin vuoteeseen syyskesällä jota kesti 3 kk. Kun koti oli silloin 2.5 km päässä maantiestä että ei edes voinut pyrkiä hoitoon. 1947 en pystynyt metsään kun 1 kk:n ajan. Uitossa 1948 ja sen jälkeen rakennustukin ajossa ja kesällä maantietöissä. 1948 49 Metsähallituksen tukinajossa. Jälleen iski vanha vika, iskias, ja menin työkyvyttömäksi. Täytyi tulla kotia. Maantietyöt oli siinä mielessä hyvia että sai tehdä kotoa käsin. Vaikka terveys oli huono koitin kuitenkin olla töissä ja hankkia perheelle (10 lasta) ja itselle elantoa. 1950 jatkui tukkihommat ja keväällä uitto Metsähallituksella. Ollessani marraskuussa hevosen kanssa metsässä lankesin ja oikea käsi meni ranteeesta poikki ja se jäi mutkalle niin pahasti

että siihen jäi lääkärin lausunnon mukaan 50 % invalititeetti. Sen jälkeen en ole paljon pystynyt tukkitöihin vaan olin sitten hevosen kanssa huoltopuolella ja varsiteiden vesityksessä aina 1960 luvulle asti. Sen jälkeen olen ollut ainoastaan maantietöissä 1962 kotoa käsin. Joinakin talvina olen tehnyt hankintatöitä omasta metsästä.100.. 300 kuutiota talvessa. Lisäksi kotitarpeeseen poltto ym puut. - Tässä on niin sanottu pikakatsaus pitkästä ja raskaasta metsämiehen elämästä, josta voisi kirjoittaa vaikka pienen elämäkertaromaanin jos kaikki tapahtumat yksityiskohtaisesti kirjoittaisi. Se kaikki ei näin 3 tunnin ajalla kerkiä tulla mieleen tarpeellisessa järjestyksesä ja niin valtaosa jää pois. Pokasahan sanotaan jääneen muistojen joukkoon. Olen kuitenkin tänäkin talvena vielä sahannut 120 kuutiota ja sen lisäksi kotitarvepuut kaarisahalla. Kun työt ei ole enään niin päivän päälle. Ei näin vähäisiin tarpeisiin kannata moottorisahaa je bensoja hommata. Nyt alkaa elämän iltakin olla jo lähestymässä niin ei tiedä enää elämän suunnitelmia tehdä. Pojat jatkavat metsämiesuraa joskin erilaisilla vehkeillä ei kuten minä justeerilla ja myöhemmin hevosen kanssa. Heillä on ollut alusta asti rattorit käytössä. 2 poikaa on nytkin kahden rattorin kanssa ajossa ja keväällä kuorimakonnen kanssa töissä. Siis paljon muuttuneissa olosuhteissa kuin mitä isä on on ollut. Kaikki niitä kokemuksia mitä meidän ikäluokka on kokenut ei nykypolvella ole aavistustakaan.

Pikamuistelmia piirsi 24.2.1969 A R Puhtaaksikirjoittajan huomautus: Joku kansallisperinnettä kerännyt henkilö oli kulkenut talosta ohi ja kehoittanut kirjoittamaan muisteluita jätkäperinteestä ja oli ottanut teoksen mukaan palatessaan saman päivän iltapäivällä vuonna 1969. Muistelma löytyi sattumalta Helsingistä 2003 Kukaan perillisistä ei edes tiennyt kirjoitelman olemassaolosta ennen vuotta 2003.

.. Liipi (Ratapölkky) pituus 2,7 m. Min. latvaläpimitta 21 cm. Liipiä tehtiin erityisesti Pohjois-Suomessa. Kaplastus - joen varteen tehty pitkä tavallisesti kolmen tukin levyinen työsilta, jonka päällä voitiin seisoa ja joka samalla ohjata puita. varsitie - jäädyttämällä tehty talvisavotan päähevostie, joka johtaa hakkuualueelta lanssipaikalle. Hankintatyö - yleensä omasta metsästä myyty puu jonka myyjä tekee ja kuljettaa joko tienvasteen jatkokuljetusta vaten tai joenrantaan uittoa varten pinoon. laveri - vierekkäin olevien tukkien rivi savotan lanssipaikalla. propsi - kaivospölkky.